Uusin Tex Willer *aihe spoilaa aina kulloinkin uusinta Willeriä*

[Janne]

Juu, tarinan aloitus teki vaikutuksen. Ristiriitainen tilanne tulee Texin ja Carsonin eteen, ja näistä lähtökohdista kirjoittajalla on ollut useita suuntia tarjolla viedä tarinaa eteenpäin. Näyttäisi siltä, että mikään tusinapaukuttelu tästä ei olisi kehkeytymässä.

[]uho]

Loistavaa kamaa. Font on ollut lemppareitani siitä asti kun sen aavekaupunkitarinan luin 2005, eikä pettänyt tälläkään kertaa. Fontin tyylissä, kaikessa epärealistisuudessaankin, on jotain sellaista nasevaa josta pidän todella paljon. Myöskin Ruju oli jälleen onnistunut kirjoittamaan kiinnostavan tarinan - nyt kun heppua kerrankin ei paritettu Dison kanssa tarinaa tekemään. Oikeastaan kaikki mieleen osuvat Rujun tarinat ovat varsin hyviä, Tuulen poikaa, Fort Saharaa ynnä muuta. Mutta se Diso!

Aineksia vuoden tarinaksi omalta osaltani. Toivottavasti toinen puolisko on yhtä hyvä kuin ensimmäinenkin eikä tunnu päälleliimatulta. Tämä tarina olisi melkein voinut kestääkin vain yhden numeron, joten toivottavasti saadaan puoliskojen välille joku luonteva yhteys.

[Hannu]

Joo, kovin kiinnostavalta tarinan alkupuolisko minustakin vaikuttaa. Kaksi toisiinsa kietoutunutta tarinaa, arvaisin että Makua ja Tex tapaavat vielä, mutta millaisissa merkeissä? Font ei ole minun lemppareitani, mutta menettelee.

[Janne]

Ainut, mikä jäi aloitusosasta häiritsemään, oli se, kuinka nopeasti Makua oppi käsittelemään revolveria.

[J.T.Chance]

Kiva, että tykkäsitte Ruju-Fontin Puoliverisestä. Itse koin, ettei tarinassa ollut mitään mieltä. Ainoa looginen syy, että tarinalle on puserrettu jatko-osa on se, että Tex kohtaa kaksintaistelussa ennätysajassa pistoleroksi kohonneen Makuan, joka taas näkee Santosissa jonkinlaisen isähahmon. Poju joutuu henkeäsalpaavaan ristiriitatilanteeseen. Hohhoijaa.

Odotukset olivat (taas) ennakkoon lähes tapissa, sillä onhan Fontin kuvittamaa tarinaa kaipailtu jo pitkään. Kaksikon Boselli-Font taiasta ollaan kuitenkin kaukana. Texikin näyttää useissa ruuduissa yhtä uhkealta kuin keskitysleirivanki. Mitä sanotte sivun 19 yläruudusta? Muuten kyllä pidän edelleen Fontin kuvituksesta; hurjuutta ja komeita intiaaneja löytyy.

Jatko-osa pakkopullan jälkeen Tex-vuosi taas paketissa. Optimistina uskon, että ensi vuonna saadaan niitä hyviä tarinoita.

[Janne]

Ei tarvitse olla järin suuri optimisti, jos uskoo, että ensi vuonna tulee ainakin parempia tarinoita kuin tänä vuonna. Aika väsynyt mielikuva jäi tämän vuoden tarjonnasta ainakin perusarjan osalta. Toisaalta uusi lukukerta voi nostaa sieltä jotain kunnolla esiin.

Tämän sanottuani ei ole kuitenkaan kovin rohkaisevaa se, että nyt jo Italiassa julkaistuja tarinoita ei ole järin kehuttu. Kukaan kirjoittajista ei ole viime aikoina ollut oikein vedossa eikä uusia tarinamaakareita ole näköpiirissä kuin yksi: Roberto Recchioni, joka hänkin tekee stooria Color Tex sarjaan. Claudio Nizzin viimeinen tarina myös näkee päivänvalon, mikä ei herätä etukäteen riemun tunteita. Omista suosikkikuvistajistani Color Texiä raapustelevat Civitelli ja Ticci, joten heidänkään töitään ei ensi vuonna perussarjassa nähdä. Kuten ei myöskään Cestaroja, jotka työskentelevät nyt Dylan Dogin kimpussa. Mutta silti vuosi 2013 on takuulla parempi kuin 2012!

[Gothicus]

Fontin todella amatöörimäisen kuvituksen vuoksi uusin Tex tulee käytyä läpi pikalukuna. Ruutuja ei tee mieli tarkastella kovin pitkään, sillä melkein jokaisessa Fontin ruudussa on joku asia pielessä. Yksi Fontin monista helmasynneistä on täydellinen ymmärtämättömyys siitä, missä mittakaavassa objektit tulisi kuvata miltäkin etäisyydeltä. Esimerkiksi vankkurien pyörät ovat välillä kooltaan reilun miehen mittaisia, vaikka vankkuri on kuvattu taka-alalle. Kun hahmo seisoo aivan vankkkureiden vieressä, sama rengas yltää miestä hädin tuskin vyötäisille.

Minulle tulee Fontista aina mieleen sellainen jokaiselta koululuokalta löytyvä "luokan paras piirtäjä", jonka piirrosjälki on nopealla vilkaisulla tyydyttävää, joskus jopa hyvää, mutta joka ei kuitenkaan kestä tarkempaa tarkastelua.

Tarina tuntuu (puolen pokkarin jälkeen) aika perusmeiningiltä, vaikka se saattaa olla myös täysin täällä annettujen kehujen arvoinen. Itselläni tuo kuvitus vie niin paljon lukunautintoa, että se vaikuttaa kokonaisarvioon ja saattaa koitua syyttä myös itse tarinan tappioksi. 

[tertsi]

Piirroksista paistaa kilometrin päähän, että hällä väliä. Syystä tai toisesta. Kiire, ikä, mikä lie?
Font on tehnyt joskus hyvääkin sarjakuvaa. Mulla on muutama Taxi-albumi ja niissä on kuvituksessa sellaista vaivatonta ja rentoa otetta eikä kuitenkaan sorruta lepsuiluun.

[Janne]

Onneksi minulle Fontin kuvitus ei ole minkäänlainen ongelma, mutta ymmärrän hyvin Gothicuksen (ja Tertsin) tuskan. Olisi mielenkiintoista, jos Bonelli kuvituttaisi uudelleen joitakin vanhoja tarinoita, joissa kuvituksessa on toivomisen varaa. En kuitenkaan usko, että Fontin kohdalla tähän ikimaailmassa ajaudutaan, sillä niin suosittu hänen tyylinsä yleisesti ottaen kuitenkin on.

[*Mika*]

Itse kuulun Jannen tavoin siihen porukkaan, joka ei juurikaan keskity piirrosjälkeen, ainakaan paljoa, vaan nauttii itse seikkailusta. Minulle texin lukeminen on aina nautinnollista - enemmän tai vähemmän. On vain hyviä ja ei niin hyviä Tex-seikkailuja.

Ymmärrän kyllä piirtäjien käsityksen ja varmaan sitä katsoo Tex-opusta eri silmällä kuin me peruslukijat.

[Veli Loponen]

Musta tää oli ihan perushyvä Willer ja parempi kuin edellinen. Ensinnäkin tykkään näistä pidemmistä tarinoista muutenkin enemmän ja Font pesee mennen tullen edellisen numeron kuvittajan.
Saa nähä, mihin tarina tästä etenee. Itsekin aavistelen, että Makua joutuu Willerin kohtaamaan piipun väärältä puolelta, mutta toivon mukaan tulee jotain yllätyksiäkin.

[Ares B]

Ihan hyvää Willeriä. Vielä toiseksi viimeisellä sivulla luulin tämänkin jäävän yhden numeron tarinaksi, mutta positiivinen yllätys odotti.
 

[tolppis]

No laitetaan tämä tännekin:

usin Texin numero luettu heti Pan Kerkerin perään. Mainio oli tämäkin Puoliverinen-stoori. Käsikirjoittaja oli ihan outo nimi mutta ehkäpä juuri siksi tarinassa oli vallan tuoretta makua ja toki Alfonso Fontin jopa Prattin joskus mieleen tuova vauhdikas ja ilmeikäs kuvitus auttoi positiivisissa fiiliksissä jotka nummerosta jäi. Onneksi tarina jatkuu vielä.

PS: Ja en kyllä ymmärrä Tertsin ja Gothikuksen Fontin arvostelua ollenkaan  Noh, täytyypä tarkastella noita pyöriä etc. tarkemmin. Minähän EN osaa piirtää joten noihin asioihin en varmaan edes osaa kiinnittää huomiota. Huomioni kiinnittyy kuvituksessa - kuten myös muuten esim. elokuvia katsoessa - ennen kaikkea henkilöihin ja heidän ilmeisiinsä, eleisiinsä etc.

[mkivimaki]

Mulla on vähän samanlaiset fiilikset kuin Tolppiksella. En kiinnitä piirrosjälkeen niin kauheasti huomiota. Ainoa mikä häiritsee on Texin kasvot, joita Font ei osaa piirtää ollenkaan.
Muuten tarinan alkupuolisko oli hyvä. Sen luki innolla alusta loppuun.

[Gothicus]

Huomioni kiinnittyy kuvituksessa - kuten myös muuten esim. elokuvia katsoessa - ennen kaikkea henkilöihin ja heidän ilmeisiinsä, eleisiinsä etc.

Fontin tapauksessa tuo ei, viimeisimmän näytteen perusteella ainakaan, muuta tilannetta miksikään. Eli aivan yhtä pieleen mennään niilläkin kuvituksen osa-alueilla. Mkivimaki jo mainitsi esimerkkinä ja jäävuoren huippuna Texin kasvot. Saattaa jopa olla, että kohdallani seuraava numero menee lukemattomana suoraan hyllyyn. Luen sen sitten joskus, kun olen erityisen masokistisella tuulella.