Näyttää vähän siltä että toisille "perinteinen" on kirosana ja toisille kiitos. Itse kuulun kyllä tuohon jälkimmäiseen, arvostan Galepin pioneerityötä ja piirtäjät, joiden töissä Tex ja kumppanit näyttävät siltä miltä heidän tässä viitekehyksessä kuuluukin, saavat minun ihailuni. Joidenkin mielestä vanhahtavaa, mutta minusta sekin on positiivista. Jos nyt pitää verrata, niin esim. Diso ja Marcello (ja on niitä muitakin) jäävät selkeästi Devescovicin jälkeen, ja minusta myös Nicolo ja Fusco (nyt Janne kyllä pomppaa!), joita olen pitkän yrittämisen jälkeen oppinut sietämään, mutta en niin kovasti tykkäämään.