Tutunnäköinen lehti mkivimäellä. Itellan kidutusyksikkö on remmeineen käsitellyt tuttuun tapaansa minunkin viimeisimpiä numeroita, mutta suuremmilta ruttauksilta on sentään vältytty enkä ole jaksanut nyt ehyitä lehdyköitä pyytää, kun tämä uusin tarinakaan ei parasta Texiä edustanut.
Jotenkin tosiaan tuntuu, että Bosellilla on ollut paras terä kateissa jo pari vuotta, ehkä muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Näinköhän nopeasti se suuri työtaakka sitten alkaa kostautua? Harmi, koska uran alkupuoliskolla Boselli oli mielestäni todella virkistävä ja yllätyksekäs tarinanikkari.
Nyt yhä useammin käy niin, että Texin porukka tietää aina, kuka ja missä vastustaja on ja mitä se aikoo tehdä. Sitten vihulaiset kolataan suuremmitta ongelmitta hornaan. Ja ruumiita tietysti kertyy. Niin kävi taas uusimmassakin willerissä. Hyvä esimerkki löysähköstä käsikirjoittamisesta oli mm. tuo loppupuolen kahakka, jossa Texin porukka ja ruralet peittosivat kaksinkertaisen vastustajapoppoon. Ja Carsonin sanoin: "Ramosin kelmejä kellistyi parikymmentä, mutta me emme kärsineet lainkaan tappioita!" Ei tällaisessa oikein riitä imua, kun päätarkoituksena tuntuu olevan ruumiiden tehtailu. Konnat jäivät taas kliseisiksi. Espectrossa oli särmää, mutta hän jäi irralliseksi, lyhyeksi sivujuonteeksi. Pitää vielä mainita siitä Tigerin ryhmän tunkeutumisesta Espectron selustaan sen vuoristotunnelin kautta, että olipahan aikamoista fantasiaa. Toivoisin kyllä Bosellilta nyt pikaista paluuta vähän realistisempiin juonikuvioihin, eikä vihollisen aina tarvitsisi koostua monikymmenhenkisistä konna-armeijoista.
Seijaksen kuvitukset kyllä miellyttivät kovastikin. Pätevää tekemistä argentiinan mieheltä.
