Uusin Tex Willer *aihe spoilaa aina kulloinkin uusinta Willeriä*

[TexKiller]

Kysyin tätä Egmontilta ja olin valmis maksamaan vaikka irtonumeron hinnan, mutta ei ole mahdollista. Nuo lähetetään suoraan painosta postiin, joten kukaan ei pysty muutamaa erillistä laittamaan kuoreen.
Varmaan tämäkin onnistuisi jos soittaisi Egmontille ja sanoisi, että voin maksaa 100e/lehti jos tulee kirjekuoressa. Mutta rajansa kuitenkin kaikella. 
Tässä hommassa pätee se yleinen totuus: paskan saa pyytämättäkin.

Mielenkiintoisena yksityiskohtana kirjastoihin päätyneet kappaleet ovat  lähes aina erittäin siistissä kunnossa. Päätyvät niihin mitä ilmeisemmin vähempien mutkien kautta kuin tilaajille.

[Veli Loponen]

Päätyvät niihin mitä ilmeisemmin vähempien mutkien kautta kuin tilaajille.

Tilaajia ne kirjastotkin ovat ja yhtä lailla saavat kappaleensa postin toimittamina. Kyllä se taitaa olla niin, että tällä Kvaakissa ilmitulleet tapaukset ovat valitettavia yksittäistapauksia, ei yleinen asiaintila. Esimerkiksi mulle yhtä tai kahta lukuunottamatta Tex on tullut kotiin hyvässä kunnossa, eikä noissa huonommissa tapauksissakaan ole hirveän suurta kolhua tullut (luultavasti suurin osa johtuu postiluukusta putoamisesta) ja usein näkee kaupassakin huonommassa kunnossa olevia.

[Secos-Bill]

Yksittäistapauksia minäkin olettaisin niiden olevan. Olen asunut parissakin eri osoitteessa tilaukseni aikana, enkä muista ainuttakaan runneltua kappaletta. Joidenkin tilaajien kohdalla kuljetusketjussa lienee kuitenkin ongelmakohta, koska runtelu toistuu kerta toisensa jälkeen. Minkä luulisi helpottavan ongelman paikallistamista ja korjaamista, mutta posti pesee kätensä ja Egmont taas tietää, että entinen tilaaja luultavasti ostaa sitten irtonumeron ja kun menekki ei kärsi, niin miksi vaivautua.
Ainoa kohdalleni osunut revennyt on ollut eräs R-kioskista ostettu Ken Parker-tupla.

[TexKiller]

Yksittäistapauksia minäkin olettaisin niiden olevan. Olen asunut parissakin eri osoitteessa tilaukseni aikana, enkä muista ainuttakaan runneltua kappaletta. Joidenkin tilaajien kohdalla kuljetusketjussa lienee kuitenkin ongelmakohta, koska runtelu toistuu kerta toisensa jälkeen. Minkä luulisi helpottavan ongelman paikallistamista ja korjaamista, mutta posti pesee kätensä ja Egmont taas tietää, että entinen tilaaja luultavasti ostaa sitten irtonumeron ja kun menekki ei kärsi, niin miksi vaivautua.
Ainoa kohdalleni osunut revennyt on ollut eräs R-kioskista ostettu Ken Parker-tupla.

Yksittäistapauksia, en kuvittellutmaan minkään maanlaajuisen epidemian olevan kyseessä. Mutta jos ei todella kiinnostava jatkis mikä saatava  ärrältä heti . kokekus osoittanut parempi maksaa divariin 2,5€ siistikuntoisesta kun tilailla.
Keskiarvohinta kuitenkin päätyy tuohon tilaushintaan muttas saa lukemisensa varmasti kohtuu kunnossa.
Ne jotka asuvat itäkeskuksessa siellä kirjastossa tilauskappaleet liki aina skarpimassa kunnossa kuin tilaajalle tulleet.Kuuluisia "yksittäistapauksia".Egmontille muutaman menekin saatika euron mistä asiamiespalkkio vielä veks varmaan kuin liri ämpärissä mutta keräilijänä on tärkeää saada kunnon kuosissa lehdet. Tämän vuoksi en osta kirjastoja suomalaisestakaan, ne usein kolhulla. Maksan mieluummin sen metrolipun jä käyn libriconissa.

[Hannu]

Tiedä sitten mitä Veli Loponen noilla "yksittäistapauksilla" tarkoittaa, yksittäisiä lehtiä vaiko tilaajia. Minulle ei viimeisen vuoden aikana ole saapunut yhtään ainutta ehjää kappaletta; muutaman pahimman mutkalla olleen tapauksen olen Egmontilta pyytänyt uudestaan, kaikista en ole jaksanut narista. Olen siis "yksittäistapaus". Kuinka ollakkaan, tiedän myös muita - myös ei-kvaakkilaisia - jotka ovat minun laillani lopettaneet tilauksen murjottujen lehtien takia. Yksittäistapauksia siis hekin.

Egmontille asiasta valittaessani kohtelu on ollut asiallista ja aina on uusi ehjä kipale saapunut, kera suosituksen että tekisin Itellalle reklamaation. Tämän kerran teinkin, ja vastaus oli, ettei heillä ole tässä asiassa mitään vastuuta.

Tulipahan mieleen Tatin Lystikäs kirjeenkantaja. Tässä tapauksessa "amerikan malli" on vaan Itellassa viety pirun paljon pidemmälle.

Mottona tulevaisuudessa voisi Itellalla olla: "Mitäs se meille kuuluu missä kunnossa posti perille saapuu, kunhan vaan saapuu perille, tai ainakin jonnekin sinne päin, tai kun nyt vaan saapuu, joskus".

Edit. Itellasta oli viikko siten Ylen tv-uutisissa juttu, jonka asiasisältö oli suurinpiirtein se, että vain murto-osa (promilleja) kirjeistä viottuu käsittelyssä, ja että syypäinä ovat tumpelot ihmiset, jotka lykkäävät kirjekuoriin esim. cd levyjä tai muuta sopimatonta kamaa. Ja vähän myöhemmin tiedotusvälineissä uutistoitiin, että suurin osa suomalaisista on tyytyväisiä Itellan toimintaan. Minusta nämä uutisoinnit nimenomaan kertovat, että kyse
ei ole yksittäistapauksista, vaan laajemmasta ongelmasta.
      

[Hannu]

Uusi tex, siis tämä juhlanumero, saapui tänään. Ahmaisin saman tien, ja ahmaistavaahan tällä kertaa riitti huomattavasti normaalia enemmän. Ja tykkäsin kovasti! Tarinakokonaisuus oli minusta harvinaisen tasapainoinen, nuo 50+ lisäsivua varmaan auttoivat asiaan. Eipä ollut edes loppuratkaisuissa mitään hoppuilun ja hätäisen alasajon makua. Tarinan konnakin alkoi minulle valjeta aika myöhään, lähes niihin aikoihin kuin olettaisin kirjoittajan tarkoittaneenkin; toki ennen kuin se oli kerrottu. Mukana oli varsin vauhdikkaita ja jännittäviä kohtauksia, ihan riittämiin.

Brindisin kuvitus oli ok, joissain kohdin oli jotain "kömpleyyksiä", esim Tiger Jackin kasvoissa. Mielenkiintoinen oli alun takauma, jossa Carsonilla ei vielä ollut harmaita hapsia eikä partaa (Tex tosin totesi että Carsonille harmaa sopisi).

Harvinaista hempeilyäkin perusnelikon sisällä nähtiin, mutta kyllä tämä silti vielä Herttasarjasta erottui. Kaikkiaan oikein sopiva Juhlanumeroksi!   

[Mosabacka]

Piirrosjäljestä paistoi minusta kilometrin päähän se, että se on suunniteltu värilliseksi. Toivottavasti näemme joskus värillisenkin version. Itse tarina piirrosjälkineen oli loistava paketti ja varmasti normaalista poikkeava tarina. Hieno valinta juhlanumeroksi!

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Kohtaus Carsonin haudalla oli pysäyttävä, vaikka tiesi, että pakkohan Carsonin on olla hengissä. Bosellista kirjoittajana on sanottava, että tässä tarinassa vihollisia oli suurin piirtein komppanian verran. Mietin vain, että mistäköhän heidät noin vain värvättiin mukaan. Paljon uskottavampaa olisi vähemmän ja laadukkaita vihollisia. Sekin jäi muuten selvittämättä, että millä nuoremmat Willer ja Carson saivat selville väijytyksen.

[Janne]

Oli tosiaan oikein kelvollinen tarina tämä uutukainen. Pitkästä aikaa oli fiilis, että nyt luen oikein hyvää seikkailua. Ainoa asia mikä ärsytti, oli tuo Mosabackan mainitsema vastustajien lukuisuus (Kyllä! Tässä ketjussa saa spoilata minkä kerkiää!). Vie uskottavuutta, jos kelmejä lanataan joka kerta plutoona hornaan.

Tosiaan näkyi tuo värien poistaminen. Väritystä silmällä pitäen oli kuvittaja käyttänyt runsaasti rasteripintoja, mikä kieltämättä toi sävyjä tähän mustavalkoversioonkin ja aika pian siihen silmä tottui. En minä välttämättä tähän värejä olisi kaivannut. Toimi!

Jäin miettimään, että kuinka värit oli poistettu. Menetelmä on varmaankin ollut eri kuin Italian värillisissä tasasatasissa, jotka siis nekin on suomeksi julkaistu mustavalkoisina. Nyt oli nimittäin Tex-julkaisussa ensimmäisen ja toivottavasti ainoan kerran viiva selvästi rasteroitunut, mikä alkoi tarinan edetessä enemmän ja enemmän tökkiä. En ole kuvankäsittelyn ammattilainen, mutta veikkaan, että rasterit johtuivat värien poistamisesta. Värillisessä italoversiossa viiva on nimittäin täysin virheetöntä.

[Pat]

Joo mulla kyllä tökki pahasti tuo värien poistaminen. Tarina sinällään oli ihan parasta Bosellia pitkästä aikaa, mutta liekö juuri tuo jannen mainitsema rasteroitunut viiva tai joku muu häiritsi kuvituksessa ja laski lukunautintoa.
Olis ollu kyllä mukava nähdä tämä väreissä, luulen että olisi toiminut paremmin kuin mustavalkoisena.
Mutta tosiaan, tarina oli poikkeuksellisen hyvä ja meni kyllä yhdellä kulauksella alas, eikä mua sinällään häirinnyt tuo vastustajien suuri määräkään. Ja tällä kertaa myös pääjehu säilyä tarpeeksi kauan tuntemattomana, vaikkakin siinä kohtaa kun hän palasi matkoilta, ihmettelin miten hän välttyi sen suuremmilta kuulusteluilta. En kyllä siinä vaiheessa vielä aavistanut pääkonnaksi.

[mkivimaki]

AIVAN MAHTAVA TARINA!!!
Parasta settiä pitkään aikaan. Minusta tämä nousee ainakin kaikkien aikojen tarinoiden, jos ei top5:een, niin ainakin top10:een.
Ei häirinnyt värien poisto minua yhtään.

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Kävin ostamassa päivällä lehden ja luin takaumaosion samantien. Arvasin, että hulluksi tullut Kingin veljes tulee myöhemmin takaisin, mutta en sentään osannut odottaa tällaista tarinaa. Jossain vaiheessa kävi ihan oikeasti mielessä, että ei kai Carson nyt oikeasti kuollut. Pelotti
Hienoja juonenkäänteitä, enkä ainakaan itse arvannut tarinan pääkonnaa, ennen kuin se paljastettiin.

Emäntä siinä yritti lukukokemuksen aikana höpöttää kaikenlaista joutavaa. Sanoin emännälle, että jos ei olla voitettu lotossa eikä kukaan ole kuollut, niin nyt olet ihan hiljaa ja palataan asiaan sen jälkeen, kun olen tämän lukenut 
Harvemmin on Texissä ollut niin hyvää tarinaa, että on aivan pakko ahmia koko hoito kerralla.

Huh, tulipa hehkutettua. 

[TexKiller]

Oh-hoh ...Vaikka kuumetta yli 38, noiden kehumisten jälkeen on pakko oitis laahustaa prismasta hakemaan uusin Tex.

Muokkaus;luettu on ja todella kiinnostava tarina. Luodit vihelsivät ihan kiitettävän usein mutta juoneenkin oli panostettu varsin vankasti, mielestäni.

Tämä olisi kyllä ansainnut julkaisun väreissä kuten jo aiemmin mainittu, paikoitellen taide vaikutti "oudolta" mustavalkoisena.

[Secos-Bill]

Minua värien poistaminen ei haitannut. Harmaasävyt loivat tarinaan hienoa valokuvamaisuutta erityisesti yökohtauksissa. Ja piirtäjä oli hyvä, mutta nykyisinhän Texeissä ei muunlaisia olekaan - vaikka hän selvästi keksi hissin rakenteen omasta päästään miettimättä yhtään ja pilasi kohtauksen...

Tarina toimi hyvin, sopivasti erityyppisiä kohtauksia, ilman, että se muuttui sekavaksi.
Takautumassa ihmetytti, konnien leiripaikan sijainti, kun heillä oli sentään hevoset mukana. Lisäksi ihmetytti miten Wayne Kingin katoamista jäljettömiin ei noteerattu mitenkään.
Doug Kingin paluu oli selvä juttu heti alusta asti ja hänen paikkansa pääkonnana pedattiin niin hyvin, että en uskonut hänen kuolleen niin varhaisessa vaiheessa, vaan oletin hänen pysyttelevän taustalla loukkaantunena. Mikä sai sitten ihmettelemään, että kenen ruumis voi olla kyseessä.

Mutta Eldorado Valley, joka on vuorella? Ja em. pilatusta hissikohtauksesta... Hissin putoaminen tuolta korkeudelta ei vie edes sekuntia, joten siinä ajassa ehti tapahtua paljon. Mutta miten ( ainakin pari tonnia painava ) vastapaino on Texin yläpuolella, jos hissi oli puolessavälissä? Miksi se putosi niin ( myöhään ja ) läheltä Texiä, vaikka se oli hissikuilun toisella puolella? Väkipyöräsysteemikään ei oikein auennut minulle - köysien paksuus, määrä ja reitit, kiinnitys kattoon ja vastapainon pohjaan... Ja kevyen näköinen vinssisysteemi suoraan vastapainon alapuolella, jolloin hissin ollessa huipulla, vastapaino olisi vinssaajan selässä? Eikä hissiä ripustettaisi vain yhdellä köydellä, koska se alkaisi pyöriä ( ja keinumista estämään tarvitaan alaspäin menevä köysi ). Miksi tikkaat oli kiinnitetty kovaan kallioon, kun ne olisi saanut helpommin ja paremmin hissin torniin? Lisäksi tikkaita loogisempi vaihtoehto pelastautua olisi ollut tornin poikittainen tukihirsi. Mutta miksi hissi ylipäänsä tarvitsi tornia, kun se oli jo kallioiden muodostamassa kuilussa? En ole hissiasiantuntija, joten joku voi korjata minua tai vaikka löytää lisää valittamista...

( Tavallisesti en nillitä tällä tavalla, jos seikkalu vie mennessään ja nyt se vei, mutta se HISSI...!!! )

[Hannu]

Kukaan ei ole täydellinen. Ja kyllähän tarinan on täytynyt olla kiintoisa, kun se tuollaisen hissikuhinan saa aikaan 

Olisihan tämä tarina ansainnut väreissä julkaisemisen (niikuin myös ne kaikki Italian satanumerot), mutta tyydytään nyt tällä erää tähän; herkkujahan on tulossa koko ajan. Parin viikon päästä pitäisi se uusi maxi olla jo tulollansa.

[Yön Kameli]

Tiedä sitten mitä Veli Loponen noilla "yksittäistapauksilla" tarkoittaa, yksittäisiä lehtiä vaiko tilaajia. Minulle ei viimeisen vuoden aikana ole saapunut yhtään ainutta ehjää kappaletta; muutaman pahimman mutkalla olleen tapauksen olen Egmontilta pyytänyt uudestaan, kaikista en ole jaksanut narista. Olen siis "yksittäistapaus". Kuinka ollakkaan, tiedän myös muita - myös ei-kvaakkilaisia - jotka ovat minun laillani lopettaneet tilauksen murjottujen lehtien takia. Yksittäistapauksia siis hekin.

Egmontille asiasta valittaessani kohtelu on ollut asiallista ja aina on uusi ehjä kipale saapunut, kera suosituksen että tekisin Itellalle reklamaation. Tämän kerran teinkin, ja vastaus oli, ettei heillä ole tässä asiassa mitään vastuuta.
[...]
      

Ei todellakaan ole yksittäistapauksia. Lehtien viimeaikainen kunto on ylittänyt nyt jo omankin kärsivällisyyteni ja liityn tänne joukkoon valittamaan. Tämä uusin juhlanumero saapui takakansi revenneenä ja nippusiteiden raatelemana.

Tässä parin vuoden aikana kun olen jälleen liittynyt tilaajaksi vuosien tauon jälkeen, on lehtien kunto vaihdellut melkoisesti tyydyttävästä surkeaan ja pari viimeistä numeroa on tullut kuin silppurin läpi käyneenä. Liekö sitten niin moni jo lopettanut tilauksensa, että oma numero on päässyt pinossa lähemmäksi Itellan puimurilaitetta.

[tertsi]

Tänään oli marketissa kolme uusinta Texiä (no 500).
Kaksi kuhmuilla, yksi ookoo.
En ole aikaisemmin satunnaisesti Texejä vilkaistessani huomannut niissä mitään vikoja. Osa on päätynyt jopa ostoskoriini.

Numero 500 näyttäisi olevan grafiikaltaan aikamoista sahalaitaa. Jos tarina on noin hyvä kuin väitetään, niin pakkohan se on kuitenkin lukea!