Uusin Tex Willer *aihe spoilaa aina kulloinkin uusinta Willeriä*

[Mosabacka]

Yhden pokkarin mittaiseksi tarina oli oikein oivallinen. Fusco on lopettanut oikeassa kohdassa. Minun mielestäni piirtojälki oli vielä loistavalla tasolla eikä taso ole kovin paljon muuttunut vanhoista ajoista, vertailkaapa itse.

[Veli Loponen]

Mun mielestä tää uusin oli vähän pettymys. Tarina oli hyvä, mutta Fuscon kuvitus oli aika hirveetä ja se vei sitten vähän lukunautintoa.

[*Mika*]

Uusin Willeri on luettu. Ideana ihan ok-tasoa (Kit naamioituneena vangiksi/houkutuslinnuksi matkalla Yumaan), mutta toteutus jäi puolitiehen. Johtuu varmaan suurelta osin tarinan lyhyydestä. Mutta Fusco oli hyvä!

Samaa mieltä. Itse aina ollut sitä mieltä, että Fusco on Ticcin jälkeen eräs parhaimmista! En ole piirtäjä, niin en huomannut mitään älytöntä piirrosjäljen huononemista. Tarina nyt olisi saanut olla kahden pokkarin mittainen, jotta oltaisiin saatu tarinaan täytettä ja niitä mausteita.

[OM]

Selailin tänään tuota uutta Tex numeroa. Huomasin, että joitakin kvaakkilaisia Texin ystäviä ei miellyttänyt Fuscon viimeisin työ Bonelli-kustantamolle. Katselin lehteä tarkkaan juuri piirrostyön osalta. Sanoisin, että kokonaisuutena piirrosjälki oli keskinkertaista ja täytyy ottaa huomioon tietenkin iän tuomat haasteet, jotka varmasti ovat henkisesti kuluttavia piirtäjille. Olen sitä mieltä, että suurimman haasteen Fuscolle tuo kasvojen piirtäminen. Tuossa nimenomaan näkyy kaikenlaista epätarkkuutta ja suorastaan huonoa viivaa. Tex ei ikävä kyllä kaikissa ruuduissa ollut enään tunnistettava puhumattakaan muista persoonattomista hahmoista. Mutta kaikenkaikkiaan sellainen keskinkertainen lopetus hänen urallaan. Tämä oli vain mielipiteeni siitä, millaisia visioita teos minussa herätti. Olen aikaisemmin jossain yhteydessä maininnut, että minulle merkitsee hyvä piirrosjälki ja realistisuus paljon ja noihin seikkoihin kiinnitän aina ensimmäisenä huomiota. Sitten tietenkään itse tarinaa ei voida jättää vähemmälle huomiolle.

[Secos-Bill]

Itse en huomannut juurikaan eroa perinteiseen Fuscoon, mutta vanhan polven piirtäjistä hän oli minusta aina heikoin. Kasvot ovat aina olleet kamalia ( ja sivulla 20 Kitillä on ihan liikaa ripsiväriä ), toinen heikko kohta on minusta ollut jalkojen piirtäminen, varsinkin takaa. Tässä numerossa kuitenkin huomiota kiinnitti hatunkupujen pieni koko verrattuna päähän ( erityisesti sivulla 44 ), täytyy tarkistaa, onko se aina ollut ongelma, sillä se oli nyt niin silmiinpistävää.
Mutta osaako joku kertoa, miksi Fuscon sheriffit tuntuvat aina olevan samannäköisiä, valkoiset viikset ja tukka, mustat liivit ja hattu, vain paino vaihtelee.
Itse tarina oli hiukan hukattu mahdollisuus. Kelpo lähtöidea, joka tuhlattiin pelkkään ammuskeluun. ( Kaikkein ilmeisin idea sentään jätettiin käyttämättä: pääkonna kohtaa lopuksi 'Rayn' ja hämääntyy henkilöllisyyden paljastuttua, mikä maksaa hänelle puoli sekuntia... )

[Janne]

Yhdyn siihen kuoroon, joiden mielestä Fusco oli vielä ihan fuscomaisessa vireessä. Ei mies ole koskaan ollut tunnettu naturalistisuudestaan ja kuvituksessa on paljonkin sellaista, mikä ei ole lähelläkään realistista. Vaikkapa järjestään persjalkaiset ihmiset sekä ylisuuret stetsonien lierit (kupuihin en ole kiinnittänyt huomiota...). Mutta ne ovat juuri sellaisia millaisiksi Fusco haluaa ne piirtää. Ja ainakin minut Fuscon kuvituksen ominaispiirteet saavat hyvälle tuulelle. Ja mainittujen "huonouksien" ohella mieltä lämmittivät myöskin muut fuscomaisuudet: mm. kaunis ja eläväinen luonton ja rehevät henkilöhahmot.

Kuvituksen puolesta tämä on siis samaa hyvää tasoa kuin edellinenkin Fuscon piirtämä tarina ja ihmettelen, että juuri näiden tarinoiden kohdalla on eniten alkanut kuulua soraääniä. Onko minulla jäänyt jotain oleellista huomaamatta? Jos on, en oikeastaan halua tietää sitä. Mutta mielestäni on selvää, että näitä kahta viimeistä tarinaa edeltävät jutut olivat kuvitukseltaan paljon huononpaa tasoa: kasvot olivat suorastaan epäsymmetrisiä ja joskus jopa irvokkaita. Tilanne ainakin kasvojen osalta parani huimasti, kun Fusco pääsi silmäleikkaukseen, jonka jälkeen nämä kaksi viimestä juttua on siis tehty.

[The Spirit]

Kovin kahtiajakautunutta on Willer-kansa. Tällä hetkellä Fuscon puolesta on 4 ja Fuscoa vastaan myöskin 4 äänestäjää. Jopa tiukempaa ja jännittävämpää kuin Yhdysvaltain presidentinvaalit.

[Ares B]

Kovin kahtiajakautunutta on Willer-kansa. Tällä hetkellä Fuscon puolesta on 4 ja Fuscoa vastaan myöskin 4 äänestäjää. Jopa tiukempaa ja jännittävämpää kuin Yhdysvaltain presidentinvaalit.

Vain makuasioista voi kiistellä. 

[Wladislaw]

No minäpä ratkaisen vaalit, kunhan viikonloppuna ehdin vihdoin uusimman lukea.

[Hannu]

Minä olen sitkeästi yrittänyt oppia pitämään Fuscosta, varsinkin kun täällä Kvaakissa löytyy useita Fuscon puolesta puhujia. Jonkin verran olen edennyt, mutta en kyllä vieläkään Fuscon piirrosta ihastele. Secos-Bill tuossa edellä totesi aika hyvin, että Fusco on vanhan polven piirtäjistä heikoin. Jos tällä tarkoitetaan erityisesti Galeppia, Ticciä, Letteriä, Villaa ja Nicoloa, niin olen lähes samaa mieltä. Nuo neljä ensin mainittua ovat kyllä aivan omassa luokassaan (osittain eri syistä ja ansioista), mutta kyllä minä  Fuscon piirun verran Nicolon edelle sijoittaisin. Toisaalta täytyy kyllä kunnioittaa sitä pitkää päivätyötä, minkä Fusco on tehnyt.

Tässä uusimmassa Fuscon piirros ei häirinnyt eikä häikäissyt. Normaalista Almanacco-seikkailusta poiketen Tex ei liikkunut yksin vaan mukana seikkaili poikansa Kit. Asetelma oli mielenkiintoinen, Kit naamioituneena konnaksi, mutta lopputulos ei ainakaan ensilukemalla vakuuttanut. Varsinkin loppuosassa oli aukeamakaupalla pelkkää räiskintää, jota tuli lähinnä tylsistyneenä selailtua. Täytyy jonkin ajan kuluttua ottaa lehti uuteen luentaan, ehkäpä fiilikset siitä hieman kohoavat.   

[mkivimaki]

En pidä minäkään Fuscon piirtämistä kasvoista. Periaatteessa muut kasvot eivät haitanneet, mutt Tex ja Kit eivät olleet sen näköisiä kuin kuuluisi. Muusta piirosjäljestä en sano mitään, en siihen niin kauheasti yleensä kiinnitä huomiota, mutta noiden kasvojen tulisi olla kunnolliset.

Itse tarina oli minusta ihan kelvollinen yhden pokkarin mittaiseksi. Olisin tosin itsekin kaivannut lisää pituutta tähän tarinaan. Aineksia olisi ollut pitempäänkin. Tarinan alussa kävi mielessä pitäisikö tarkistaa, että onko Kitin silmälappu piirretty aina saman silmän päälle, mutta unohdin. Tämähän on elokuvissa aina se perusmoka, jossa joku (arpi, haava, silmälappu) vaihtaa puolta kesken kaiken.

Näyttikö kenenkään muun mielestä Duncan jotenkin tutulta? En saa päähäni ketä näyttelijää/julkisuuden henkilöä hän muistutti. Rhett Butler tuli ekana mieleen, mutta ei kuitenkaan. Tietääkö Janne oliko kyseessä cameo?

[El Reijo]

Tarina tuli ja meni...semmonen perushuttu mistä ei jäänyt paljon mieleen, alku oli kyllä  lupaava... Piirrosjälkeen en kauhean tarkkaan tule kiinnittäneeksi yleensä huomiota mutta kyllä tuo Kitin babyface oli niin vieras esitys joka vei parhaimman terän itse tarinasta ja jäi vieläpä pahasti mieleen. Muuten piirrosjälki oli mulle ihan riittävän hyvää...

[Gothicus]

Tarinan alussa kävi mielessä pitäisikö tarkistaa, että onko Kitin silmälappu piirretty aina saman silmän päälle, mutta unohdin. Tämähän on elokuvissa aina se perusmoka, jossa joku (arpi, haava, silmälappu) vaihtaa puolta kesken kaiken.

Silmälappu pysyi samalla puolella koko seikkailun ajan, mutta sivulla 103 Kitin housuista katosivat raidat kahden ruudun ajaksi.

[J.T.Chance]

Lupaavasti alkanut juoniasetelma vaipui nopeasti kliseiden kierrätykseksi. Nizzin kekseliäisyys kulminoitui siihen, että toinen willereitten reijittämistä vätyslaumoista koostui meksikolaisista eikä angloista kuten ensimmäisellä kerralla.
Fuscon piirrostyö oli mielestäni vielä asianmukaista. Tarkkuuden sijasta kuvitusta ohjasi tunnelma. Olen aina pitänyt miehen loihtimasta Tex-maailmasta. Ensimmäisiä ikinä lukemiani Willereitä oli Smaragdi-toteemi. Olihan siinä mukana myös ne hemaisevat intiaanikaunottaret!

[AlkoTanko]

Uusin Willer luettu, vaihteeksi Font kuvittamassa muun kuin Bosellin tarinaa (Ruju vuorossa tällä kertaa). Font kuvittaa varmaan tyyliinsä, mutta Rujun tarina herättää mielenkiintoa, ja mielestäni lehden parhaat kohdat ovat niitä joissa Tex ja Carson eivät ole osallisina, toivottavasti Makuan ja Santosin väliseen suhteeseen paneudutaan enemmänkin eikä vain unohdeta sitä heti kun pyssyttely alkaa.