No niin, nyt se kamelin selkä taittui. Uusin Tex saapui niin pahassa kunnossa (vaikka legioona postipoikia olisi lukeut niin se ei selitä lopputulosta), että irtisanoin kestotilaukseni (joka, by-the-way, on jatkunut yhtäjaksoisesti 1980-luvulta) ja siirryn irtonumeroiden ostajaksi. Kirottu Itella!
Uusimmassa oli siis Almanacco-seikkailu, Tex ilman vaki-jengiä, ja kaikkiaan minusta hieman hengetön jutska. Devescovin (uusi tuttavuus) piirroksessa ei moittimista minusta ollut, hyvin perinteistä jälkeä.