Tähän täytyy ottaa sen verran kantaa, että itseäni ärsyttää tämä näiden kolmen piirtäjän nostaminen erityisasemaan joksikin italialaisen Disney-sarjakuvan pyhäksi kolminaisuudeksi. Mielipiteensä saa ilmaista jokainen ja se on suotavaakin, mutta etenkin Roope-sedän ja muiden suomalaisjulkaisujen toimitusten osalta saman mantran toisto alkaa puuduttaa.
Preach on, brother!
Tuossa on samaa kuin siinä aikaisemmassa yleisessä "sinulla ei pidä oleman muita ankantekijöitä kuin Barks"-asenteessa, onhan Barks hyvä mutta kun niitä muitakin ja niistä muistakin olisi kiva lukea...
Jotkut pitävät kanonisoinnista, tiedä sitten milloin se johtuu laiskuudesta, uutuudenpelosta tai jostain sisäisestä järjestyksen kaipuusta että asioiden pitää olla tietyllä tavalla ja hierarkkisesti aseteltuna, itse olen mokomaan touhuun suhtautunut kriittisesti vaikka joitain ajoittaisia sisäisiä hierarkioita tunnustankin...mutta aina on ihan tervettä tökkiä niitä kaanoneita, laskea sormensa joka erälle ja kysyä "miksi tämä on näin".
Tuo käsikirjoittajien sivuuttaminen on tosiaan hieman merkillistä, kun ainakin minulle sen jälkeen kun asioita olen alkanut seuraamaan Guido Martinan nimi on kovempi vetonaula kuin vaikkapa Scarpan...oma ongelmansa tuossa on tietty se, että kirjoittajista ei aina välttämättä tiedä kuinka suuri roolinsa oikeasti onkaan ja kuinka paljon piirtäjä laittaa omiaan, piirtäjien asema on selkeämpi.
Tuosta suhteesta kiinnostaisi toki lukea enemmänkin, en tiedä onko esimes Ankkalinnan Pamauksessa tai Sarjainfossa ollut aiheesta (en ole joka numeroa lukenut, mea culpa). Italojen ohella tämä on kiinnostava kysymys muuallakin, esim. Gottfredsonin, Taliaferron ja Gonzalezin tuntevat kaikki mutta mikä niiden Bill Walshin, Merrill de Marisin ja muiden vaikutus siellä oli?
Auteur-teoriaa kehiin.
Esipuheet ovat sellainen ekstra, tavallisissa opuksissa se on aina kivaa kun sellainen on ja se tarjoaa jopa uutta näkemystä mutta eipä se nyt niin haittaakaan vaikka se puuttuisikin tai toistaisi samaa...mutta kokoelmissa jos pyritään jonkinlaiseen prestigeen niin minusta esipuhe tai esittely kuuluu asiaan ja sen on oltava myös hyvä, puute tai toisto antaa halvan vaikutelman (pätee myös muihin taidemuotoihin, esim. levyissä nopea tapa erotella halpiskokoelmat ajatuksella tehdyistä on vilkaista millainen se oheisläpyskä on...)
Nimistä voi sitten keskustella että ketä voisi harkita sopiviksi uusiksi ja vanhoiksi mestareiksi mutta sne jätän tällä kertaa (sivuhuomautuksella että kyllä minä myös niistä Jippesistä ja Heymanseista pidän, vaikka rivihollantilaiset eivät niin iske).
