Roope-setä -lehti

[Kreach]

Tosiaan, juhlanumeroksi ei kovin kummoinen. Kaikki tarinat liikkuvat keskitasossa ja yhdessäkään ei ollut erityistä juhlan tuntua: tuo olisi voinut olla ihan normaalin Roope-sedän sisältö. Enemmän jäin kyllä odottamaan, vaikka sitten Cavazzanon jotain juhlatarinaa.

Aku Ankka: Sukulaispoika parasta laatua
A: 7½/10
Tarina on melkoista loppuratkaisun "odottelua", mutta jos tämä olisi ollut lyhyempi, olisin varmaan valitellut, että "pidempänä tarinana olisi toiminut paremmin", tai jotain vastaavaa. Valto on uudenlainen hahmo, mutta siinä on ripaus Touhoa (innokkuus, malttamattomuus) ja Roopea (bisnesmies). Suhtkoht kelvollinen klassikko, hyvä perustarina.

Aku Ankka: Keittiöpsykologiaa
A: 7½/10
Ihan mielenkiintoinen ja hauska tarina, vaikka loppuratkaisun saattoikin hieman arvata (että lopussa kokista tuleekin "hyvä" ja kaikki on hyvin). Silti oli ihan mukava seurata Maarian muonan arkea. Intinin piirrokset olivat melko lennokkaita, voisi jo sanoa, että ylilennokkaita. Maittava perustarina.

Aku Ankka: Pientä pintaremonttia
A: 7½/10
Touhon ideat ovat kyllä aina mielenkiintoisia ja loistavia, mutta toteutuksessa käy aina se kömmähdys. Näin jälleen. Tarinassa ei ole Touhon ideaa lukuunottamatta mitään uutta, muutamia ihan hauskoja irtovitsejä, mutta peruskauraa muuten.

Ja mikäli arvosanat perunamaan 1-5 asteikolle kääntää, jokainen on arvosanaltaan 3.

[Koninkaulus]

Herätelläänpä tätä ketjua henkiin. Tuon surullisenkuuluisan Akun Juhlanumeron jälkeen ehti tulla kaksi hyvää Roopea, kunnes jälleen tuli järkyttävä pettymys.

Heinäkuun 132-sivuinen Roope oli erittäin hyvä kokonaisuus. Pezziniltä ja De Vitalta hyvä Roope-klassikko ja erinomainen Mik de Hiir -tarina. Heikon Taikaviitta-välipalan jälkeen lopuksi sai nauttia vielä mainiosta Ankport-tarinasta, tällä kertaa Valentinin ja Vetron tekemästä. Suurin osa lehdestä oli siis tiukkaa laatua.

Myös elokuun numero miellytti minua kovasti. Suosikkinykypiirtäjäni Paolo Motturan varhaistyö oli todellinen visuaalinen nautinto, ja C. Panaron kirjoittama tarinakin oli mukavan leppoisa ja hyväntuulinen, vaikkei idea niin hirveän omaperäinen kenties ollutkaan. Gazzarrin ja Scarpan Mikki-klassikko oli loistava, Gazzarrin käsikirjoittamaksi yllättävänkin erinomainen. Kokonaisuuden kruunasi yksi viime vuosien ehdottomasti parhaista Taikaviitta-tarinoista, tekijöinä Savini ja A. Pastrovicchio.

Sitten tuli syyskuu ja odotettu Elokuva-teemanumero. Ja hirveä pettymys. Ok, Cavazzanon klassikko on varsin hyvä, luonnollisesti, ja maistuisi varmasti paremminkin muiden hyvien tarinoiden seurassa. Kaikki loput lehden tarinat ovat vain valitettavasti hirveää moskaa. Ironista on, että elokuva-aiheisia tarinoita käsittelevässä Tietotoimistossa Timo Ronkainen aiheellisesti mainitsee kaksi takuuvarmasti loistavaa Cavazzanon piirtämää tarinaa: Alessandro Bariccon ja Tito Faracin La vera storia di Novecenton ja Marconin "sovittaman" La Stradan, joista molempia toivoin ja jälkimmäistä tosissani odottelinkin juuri tähän Roope-setään.

Novecento on sen verran tuore tarina, että se saattaa ilmestyä vielä vaikka Taskareissa, mutta La Strada on jo julkaistu esimerkiksi muissa Pohjoismaissa, joten se olisi "vapaata riistaa" juuri vaikka Roope-sedän tai jonkun muun itsenäisesti tarinansa valikoivan suomalaisjulkaisun käyttöön. Nyt olisi ollut sopiva teema, mutta sen sijaan julkaistaan sivukaupalla jotain järkyttävää tusinakuraa. Kyllä pistää hatuttamaan. Miksei kahta hiukan vanhempaa tarinaa voinut julkaista samassa lehdessä?

Eikö toimitusta todellakaan kiinnosta enää lehden taso entiseen malliin? Siltä alkaa uhkaavasti vaikuttaa. Tai sitten se kosiskelee pikkulapsia, joten julkaistavien tarinoiden pitää olla riittävän lapsellisia ja yksinkertaisia. Muita selityksiä en keksi tällaisille tarinavalinnoille. Toistan itseäni, mutta Aku Ankka on lastenlehti, eikö edes yhden julkaisun voisi säilyttää myös vanhempia lukijoita kiinnostavana ja tasokkaana? Onko varttuneempia italialaisen laatusarjakuvan ystäviä Suomessa todella niin vähän, ettei se kannata lainkaan?

Täytyy todella toivoa, että molemmat mainitut Mikki-herkut aika pian suomeksi saadaan. Tämän kuun Roopesta se ei tosin tee yhtään sen parempaa. Lehden taso on tänä vuonna heitellyt paljon viime vuosia enemmän. Ainakin pari vuotta Ropsu oli taistelussa parhaan suomalaisen Disney-julkaisun tittelistä Aku Ankan Taskukirjaa vastaan niskan päällä, mutta tänä vuonna tilanne ei ole ollut lainkaan selvä. Valitettavasti tämä ei tarkoita sitä, että Taskarien taso olisi noussut, vaan että Roope ei ole enää se tasaisen huippulaatuinen lehti kuin viime vuodet. Sääli.

[Doctor Phantomizer]

Aku kommentoi itse Roope-Sedän levikkiä...

Vaihtakaapa vielä levikki sanan kohdalle taso.
Tämän vuoden puolella on peräti ollut yksi hyvä lehti!
Viime vuosina ei ole ollut normaalisti senkään vertaa.
Elokuvateemainen numero nimittäin oli mielestäni typerästä teemasta (miksi edes teemoja tarvitsee?) huolimatta mainio numero.

[Lurker]

(...) Elokuva-teemanumero. Ja hirveä pettymys. Ok, Cavazzanon klassikko on varsin hyvä, luonnollisesti, ja maistuisi varmasti paremminkin muiden hyvien tarinoiden seurassa. Kaikki loput lehden tarinat ovat vain valitettavasti hirveää moskaa. Ironista on, että elokuva-aiheisia tarinoita käsittelevässä Tietotoimistossa Timo Ronkainen aiheellisesti mainitsee kaksi takuuvarmasti loistavaa Cavazzanon piirtämää tarinaa: Alessandro Bariccon ja Tito Faracin La vera storia di Novecenton ja Marconin "sovittaman" La Stradan, joista molempia toivoin ja jälkimmäistä tosissani odottelinkin juuri tähän Roope-setään. (...)

Motturasta se on tullut minunkin suosikkini, kiitos vain vinkistä, Koninkaulus.

Mutta joo, Timon hienot jutut ovat ällistyttävässä ristiriidassa lehden sisällön kanssa! Näytän kohta lehden tilaukselle "la stradaa"...

[Janne]

Luulen, että ongelma piilee Aku Ankan viralisilla sivuilla. Siellä pöläjävät ja ÄÄNESTÄVÄT  lähinnä keskenkasvuiset. Näin saavat kunnon teilauksen juuri vanhemmat tarinat ja etenkin Mikki-jutut. Ei siinä mitään, kyllähän lapsille sopivaa sarjakuvaa pitää julkaista. Olen kuitenkin Koninkauluksen kanssa samaa mieltä, että Ropsu voisi olla suunnattu enempi aikuisille. Veikkaan kuitenkin, että tilaajista 80% on alle 12-vuotiaita.

[Koninkaulus]

Motturasta se on tullut minunkin suosikkini, kiitos vain vinkistä, Koninkaulus.

Eipä kestä!

Niin, sitähän minäkin joskus pelkäsin täälläkin, että Roope-sedän toimitus oikeasti antaa painoarvoa AA:n nettisivujen arvioinneille. Niin karmealta kuin se kuulostaakin, saattaa se tosiaan pitää paikkansa. Siellä todellakin käyvät äänestelemässä lähes pelkästään pikkumuksut, joilla ei yksinkertaisesti ole kykyä ja ymmärrystä arvioida tarinoita samoin kuin aikuisilla, tasokkuuden ja taiteellisten ansioiden suhteen. Pieniin lapsiin vetoaa lähinnä huumori, ja valitettavasti vieläpä yksinkertainen, lapsellinen ja aikuiseen makuun hyvinkin huono sellainen. Onhan se päivänselvää, ettei joku 10-vuotias varmastikaan saisi esimerkiksi La Stradasta irti läheskään samaa kuin me varttuneemmat sarjakuvanystävät hyvin todennäköisesti saisimme. Mielestäni ei ole reilua tehdä tarinavalintoja pelkästään enemmistön mukaan. Kokeneita lukijoita pitäisi kuunnella, jolleivät sitten todella halua tehdä Roopestakin silkkaa lastenlehteä jälleen.

Näistä nykyisistä lapsista osa hylkää sarjakuvaharrastuksen jossain vaiheessa ja osalla se säilyy aikuisikään saakka. Sitten nämä katselevat 20- tai 30-vuotiaina vanhoja Roope-setä-lehtiään ja ihmettelevät, miten ovat voineet näin lapsellisista tarinoista pitää. Jos tarinat olisivat laadukkaampia, nykylapsista iso osa saisi kyllä myöhemmin niistä enemmän irti. Saman ilmiön itsekin on havainnut vanhojen Taskarien kohdalla. Vaikka nyt lukuisat tarinat ovatkin lapsuusaikaan verrattuna paljon maukkaampia, kyllä minä vanhoja, edelleen laadukkaita Taskukirjoja pienenäkin luin. Eikö suurin osa lapsista lukisi Roope-setää, jos sen sisältö olisi enemmän myös aikuisille sopivaa? Osa tarinoistahan on sellaisia, joiden luulisi kelpaavan hyvin molemmille, esimerkkinä uusimman numeron Cavazzano-klassikko. Laskisivatko hiukan enemmän nuorille ja aikuisille suunnatut tarinat (esim. La Strada) muuten lapsillekin hyvin sopivassa lehdessä levikkiä? En jaksa uskoa, että niin paljon, etteikö sen voisi kestää korkean tason takia.

Toki minäkin ymmärrän sen, että lapsille pitää tarjota sarjakuvaa, mutta sitä on jo tarjolla paljon, niin paljon, ettei lapsilla ole siihen kaikkeen edes varaa. Roope-sedästä oli muodostunut ennen tätä vuotta eräänlainen viimeinen toivo siitä, että kokeneetkin italialaisen sarjakuvan ystävät otettaisiin vielä huomioon. Suuri osa Roopen lukijakunnasta on varmastikin lapsia, mutta kyllähän vanhemmat lukijat varmasti ostaisivat/tilaisivat Roopea edes jonkin verran enemmän, jos taso nousisi. Laatu oli hyvää viime vuosina, myikö lehti muka merkittävästi huonommin kuin nyt? Viime vuosina Roopea lukiessa on monesti tuntunut siltä, että tässä on ihan oikeasti haluttu palvella myös vanhempia lukijoita. Tänä vuonna noita hetkiä on ollut selvästi vähemmän.

[Janne]

Koninkaulus puhuu asiaa! Täyttä asiaa! Olisi aika lanseerata jäärätaskari. Onhan se nyt väärin, että hyvää sarjakuvaa on julkaistu pilvin pimein, mutta niitä saadaan suomeksi niiiiiin hitaasti. Ja samalla pitää ostaa kylkiäisinä tarinoita, joita ei voi kertakaikkiaan sietää.

[K.I.P]

Koninkaulus puhuu asiaa! Täyttä asiaa! Olisi aika lanseerata jäärätaskari.

Komppaan tätä nimeä myöten ! 

[ezuli]

Varsin poikkeava palkintotehtävä heti vuoden alkuun: käsikirjoitus Mikin dekkaripähkinään, eli niihin yksisivuisiin jotka vastaa mm. Seiskassa olevaa Rikospähkinää. Voittavan eli parhaan käsikirjoituksen tai idean piirtää Miguel ja se julkaistaan syyskuussa.

Eikö nuo ole kuitenkin niin kaavamaisia, että käsikirjoituksen tai idean voi tehdä melkeinpä vaan arpomalla satunnaisia paikkoja, esineitä ja hahmoja? Ja arpomalla tulisi sen verran erikoinen yhdistelmä, että sillä jopa voittaisi paremmin kuin loogisesti mietityllä.

[Koninkaulus]

Jaaha, kai se on aika Koninkauluksen tulla hiukan herättelemään muutamia ketjuja.  

Viimeksi tuli Roope-sedän osalta käytyä läpi syyskuun surullinen elokuvanumero, ja valitettavasti ei ole hirveän paljon tämä lehti tuonut riemullisia hetkiä tuon jälkeenkään. Käydään nyt hiukan läpi kuitenkin, mitä on Ropsun sivuilla puolessa vuodessa tapahtunut.

Lokakuun numero sisältää ok-tason sarjakuvaa, mutta ei mitään mahtavaa kuitenkaan. Suurin mielenkiinto kohdistui toki neljäosaisen Mikki-aikakonetarinan avausosuuteen. Tarina jatkui siis luonnollisesti jo marraskuun lehdessä, joka niin ikään oli täynnä aivan pätevää sarjakuvaa. Tässä kohtaa on kuitenkin huomioitava jälleen Roope-sedän aiempi taso sekä se tosiasia, että toinen näistä lehdistä oli historia-aiheinen ja toinen Mestareille omistettu. Siihen nähden kumpainenkin oli jälleen selvä pettymys. Päästäänköhän Suomessa muuten koskaan eroon siitä ajattelutavasta, että Scarpa-Cavazzano-De Vita on jokin itseoikeutettu italialaisen Disney-sarjakuvan kärkikolmikko? Alkaa jo pikkuhiljaa puuduttaa.

Joulukuun lehti sai jo hieman paremmalle tuulelle. Olen heikkona joulu- ja talvitarinoihin, ja Hansu&Uusi vuosi -yhdistelmä toimi myös. Mukana oli myös kolmas osa Mikin ja Hessun mainiosta seikkailusta. Tammikuu toi mukanaan kaksi muutosta: hollantilaisstripit korvattiin Pikku-Akulla ja tekstatut tarinoiden nimet tyylikkäämmillä, ilmeisesti alkuperäisiä jäljittelevillä otsikoilla. Molemmat uudistukset ovat itselleni mieleen, mutta itse vuoden ensimmäinen lehti oli sitä jo varsin tuttua keskitasoa. Säiliön salaisuudet -tarinasarjasta pidin lähinnä siksi, että Silvio Camboni on omaperäisimpiä ja taitavimpia nykypiirtäjiä, vaikkeivät hänen parhaat ominaisuutensa säiliössä oikein pääseetkään esille.

Tammikuussa päättyi myös tuo usealla tavalla historiallinen jatkosarja, joka sittenkin jäi hieman vaisuksi. Hyvä tarina hyvillä piirroksilla, mutta neljästä numerosta muut Mikki-tarinat pois blokkavalta järkäleeltä pitäisi saada enemmän. Enkä muutenkaan hirveästi pidä tästä, että näitä pitkiä tarinoita on alettu Suomessakin julkaista osissa. Sanoin jo aiemminkin, että Italiassa tilanne on erilainen Topolinon ilmestyessä joka viikko. Onhan meilläkin Akkarissa julkaistu jatkosarjoja maailman sivu, mutta Taskareissa ja Roope-sedässä en tästä käytännöstä oikein pidä. Kuukausi on yksinkertaisesti liian pitkä aika odottaa seuraavaa osaa. Tämä ei päde toki tällaisten nyt Taskareissa menossa olevan "Roope-sedän miljoonat" -kokonaisuuden tyylisten huomattavasti löyhempien tarinajatkumoiden kohdalla.

Kuinka ollakaan, tämän jälkeen emme olekaan saaneet Mikki-tarinoita Ropsusta lukea. Muutoin helmi- ja maaliskuun numerot ovat olleet varsin kelvollista luettavaa, ajoittain erinomaistakin (mm. Faccini), mutta minulle nautinnolliseen sarjakuvahetkeen tarvitaan nykyjulkaisujen osalta lähes aina myös annos Mikkiä. Eivätkä nämä nyt niin huikeaa settiä olleet muutenkaan. Toisiko huhtikuu hieman lohtua? Kohta en osaa enää edes pettyä, jos jälleen mennään kiville.

Edelliset seitsemän Roope-setää: yksi (toki pitkä) Mikki-tarina, eikä yhtäkään tarinaa, josta voisi sanoa, että "Jes! Huikeaa!" Meikäläiselle ainakin huonoin Ropsu-vaihe piiiitkiin aikoihin menossa. Kai tästäkin mielipiteestä saa joltain nenilleen, mutta antaa tulla.  

[Dennis]

No et multa saa Koninkaulus nenilles! Olet itse asiassa asian ytimessä, kyllä nää parit viimeiset RS:t ovat olleet jotenkin minustakin valjuja, Castya nyt kyllä sais tulla iso annos piristämään asiaa tai jotain Mikkiä.

[Janne]

Noniin, Huhtikuun Roope-sedässä on Castyn kirjoittama Mikki-tarina ja De Vitan 1981 kuvittama Ankka-tarina. Homma alkaa taas olla niinkuin pitää. Tosin tarinat on lukematta, mutta ei kai sieltä mitään hirvityksen kauhistusta voi näillä eväillä vastaan tulla.

[Koninkaulus]

Noniin, Huhtikuun Roope-sedässä on Castyn kirjoittama Mikki-tarina ja De Vitan 1981 kuvittama Ankka-tarina. Homma alkaa taas olla niinkuin pitää. Tosin tarinat on lukematta, mutta ei kai sieltä mitään hirvityksen kauhistusta voi näillä eväillä vastaan tulla.

Ei tullut kauhistusta, Castyn tarina oli tuttuun tapaan loistava. De Vitan klassikkokin oli ihan mukava, mutta tarina oli loppujen lopuksi kuitenkin aika hölmö. De Vita on/oli kyllä käsikirjoittajana varsin epätasainen, ja tämä ei ollut Massimon parhaita käsiksiä.
Macchetton ja Intinin "arvontatarinat" sekä Gervasion Suuri salisota olivat oikein toimivaa lyhyttä luettavaa. Kaiken kaikkiaan kyseessä oli siis ilman muuta toistaiseksi tämän vuoden paras Roope, mistä suurin syy kuuluu toki Castylle.

[Lurker]

Castyn Mikki vs. Mustakaapu -tarinoissa näyttää olevan myös ihan aitoa jatkumoa, mikä on mukavaa. Tulee sellainen, öh, jatkuvuuden tunne.

Roope-Setä on kyllä ollut niin alaismaissa, että oli ilo saada näppeihinsä kelvollinen numero. No, ei tehdä tästä numeroa, katotaan seuraava aviisi...

[Janne]

Mitähän tarinoita mahtaa olla uusimmassa Roopessa (nro 5/2010). Kaupassa lehdykkä oli vaihteeksi kelmutettu, joten selaamaan en päässyt. Lähinnä kiinnostaa klassikon tejät, jos tässä klassikkoa edes on.