Kirjoittaja Aihe: Apinoinnin rajat?  (Luettu 80215 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

PTJ Uusitalo

  • Mediaholisti
  • Jäsen
  • Viestejä: 910
Re: Apinoinnin rajat?
« Vastaus #150 : 14.04.2007 klo 19:20:00 »
Tuohan on yleistä varsinkin japanissa , jossa valokuvaa saatetaan käyttää jopa sellaisenaan hieman muokattuna.

Henkilökohtainen mielipiteeni on, että tämä on hirvittävä tapa. Yleensä siihen törmää aloittelijoiden ja pornonpiirtäjien töissä, joilla ei ole aikaa ja/tai taitoja piirtää itse kunnollisia ulkokuvia tai rakennuksia. Yleensä näyttää kamalalta, kun kuvia on vain sumennettu ja päälle lykätty vähän rasteria: "liian" yksityiskohtainen ruutu paistaa sivulta.

Suomenkielisissä sarjakuvajulkaisuissa tähän tapaan pääsee tutustumaan Ragnarökissä, välitettavasti. Gravitationin animesovituksessa oli muistaakseni hieman parodioitu tätä tapaa: ensimmäisen jakson ensimmäiset sekunnit muodostava ulkokohtaus oli toteutettu videokameralla kuvattuna, mustavalkoisena ja sumennettuna.

...No jaa, kun en fiksumpaakaan sanottavaa keksi niin totean, että jostain on Ashinanokin varmaan ottanut referenssiä piirtäessään päähenkilönsä kansallispukuiseksi.


« Viimeksi muokattu: 14.04.2007 klo 19:22:00 kirjoittanut PTJ Uusitalo »

Ossi Hiekkala

  • Archipictor
  • Jäsen
  • Viestejä: 1 735
  • archipictor.com
Re: Apinoinnin rajat?
« Vastaus #151 : 14.04.2007 klo 19:39:22 »
Mangapiirtäjät käyttävät vallan kauheasti referenssimateriaalia. Hatustako ihmiset kuvittelevat, että ne valokuvamaisen tarkat autot sun muut on kuviin vedetty? Avustajat napsivat kirotusti kuvia, joita jäljennetään tarkasti. Ei sillä julkaisuvauhdilla kuvia ehditä mutu-meiningillä piirtää.

Japanissa yleensäkään ei suhtauduta tuohon referenssimateriaalin käyttämiseen mitenkään angstisesti. Tärkeintä on saada kuva valmiiksi ja jos kuvan halutaan olevan näköinen niin sitä varten kaivetaan esiin tai tuotetaan materiaalia. Kuvittajille tämä on arkipäivää. Pois turhat romanttiset kuvitelmat, valtaosa tekijöistä käyttää mallia, jos se on saatavilla.

Lättä

  • Innostunut sonni
  • Jäsen
  • Viestejä: 1 007
  • Ei ole yhtään hyvä tämä.
Re: Apinoinnin rajat?
« Vastaus #152 : 14.04.2007 klo 20:42:15 »
Taidankin siis muuttaa Japaniin. ;D

Ajattelin pienempänä kirjoittaa Tintille jatkosarjoja, koska Hergé (levätköön rauhassa) ei enää työstänyt niitä.

Tarkoituksena oli tehdä seikkailut eri hahmoilla, mutta samassa hengessä ja niin, että fani tunnistaisi esikuvan.

Sitten tulin aatoksiin, etteivät ihmiset pitäisi sellaisesta apinoinnista. Mutta onko todella niin, että vaikka niistä olisi tullut Tintin veroisia, kukaan ei olisi lukenut niitä sen takia, että ne muistuttaisivat Tinttiä? Aloin epäröidä. Perustelkaa. 8]

Anssi Rauhala

  • Jäsen
  • Viestejä: 1 816
  • Aces High!
Re: Apinoinnin rajat?
« Vastaus #153 : 15.04.2007 klo 09:46:35 »
...Ajattelin pienempänä kirjoittaa Tintille jatkosarjoja, koska Hergé (levätköön rauhassa) ei enää työstänyt niitä.

Mielenkiintoista tai ei, mutta jostain syystä olen kuullut tai lukenut useammankin eurooppalaisen sarjakuvapiirtäjän sanoneen tuon saman (puhun siis siitä piirtäjäpolvesta, joka aloitti ammatissa keskimäärin 1980-luvun jälkeen). Piirrostyyli saattaa olla jotain aivan muuta kuin Tintissä, mutta alkupäätös tulla alalle on juontanut juuri siitä, että "kun sitä ei kukaan muukaan enää ikinä tee". Lukuunottamatta parodioita, jotka saattoivat olla enemmän tai vähemmän onnistuneita. Loppuneita sarjoja saamme siis kiittää siitä, että monet sarjakuvapiirtäjät tekevät tänä päivänä omia sarjojaan.

Lainaus
... Mutta onko todella niin, että vaikka niistä olisi tullut Tintin veroisia, kukaan ei olisi lukenut niitä sen takia, että ne muistuttaisivat Tinttiä?

Luulenpa, että yleisö olisi yksinkertaisesti jakaantunut kahtia, tykkää/ei tykkää -periaatteella. Ja jatkan luulemalla, että suurempi osa lukijakunnasta olisi ollut niitä, jotka tykkäävät, ihan siitä syystä, että monet niin mielellään lukevat sellaista, jossa on "tuttuja" elementtejä. Tiedän itsekin lukevani esim. Bob de Moorin Barelleja vielä uudestaankin, vaikka ne ovat tyylillisesti hyvin lähellä Tintti-linjaa. Paitsi se Salaiset Agentit, mikä oli oikeastaan mielestäni piirretty kaikkein tyylikkäimmin, ja näyttää aidolta 1960-luvun designilta.
"The ukulele army grows larger and larger, and soon we will dominate all media. Then you will all pay." (Jonathan Coulton)
http://anssirauhala.blogspot.com/

Lönkka

  • Jäsen
  • Viestejä: 4 186
  • Life goes on (except for those who die)
Re: Apinoinnin rajat?
« Vastaus #154 : 17.04.2007 klo 10:06:55 »
Tiedän itsekin lukevani esim. Bob de Moorin Barelleja vielä uudestaankin, vaikka ne ovat tyylillisesti hyvin lähellä Tintti-linjaa. Paitsi se Salaiset Agentit, mikä oli oikeastaan mielestäni piirretty kaikkein tyylikkäimmin, ja näyttää aidolta 1960-luvun designilta.
Muksuna Barellit tuntuivat kovin puuduttavilta ja en kyennyt millään tasolla innostumaan niistä. Syksyllä nuo tuli hankittua uudelleen, mutta en ole ehtinyt vielä lukemaan niitä. Saas nähdä miten toimivat 25 v. myöhemmin...

pertti jarla

  • Jäsen
  • Viestejä: 2 915
Re: Apinoinnin rajat?
« Vastaus #155 : 22.04.2007 klo 11:52:30 »
  V.1984 Pertsa Reposen ja Kai Sieversin käsikirjoittamassa Älywapaa palokunta-sarjassa on sketsi, johon kannattaisi kaikkien ideointi- ja plagiointiasioista kiinnostuneiden tutustua: Pertsa Reponen on varastanut, ei ihan sanatarkasti mutta tarkasti kuitenkin, John Cleesen, Chapmanin ja kumppaneiden Four Yorkshiremen -sketsin. Tämä on muistaakseni jaksossa 9, joka on juuri ilmestyneellä ÄWPK-DVD:llä viimeinen.

  Tämä plagiaatti on erittäin kiinnostavaa ja opettavaista katsottavaa kahdestakin syystä: kotimaisin voimin toteutettuna ja esitettynä tämä klassinen, alunperin erittäin hauska sketsi ei toimi eikä naurata hetkeäkään. Tämän voi tulkita niin, että britit ovat parempia. Tässä on kuitenkin toinenkin puoli: Älywapaan palokunnan "omat" sketsit ovat parhaimmillaan aivan mainioita ja tuhat kertaa hauskempia. Kun siis Pee Reponen on kirjoittanut Repos-huumoria Heikki Kinnuselle ja kumppaneille, omista lähtökohdistaan.

  Pidän itse tätä sketsikalkkunaa muistutuksena siitä, ettei pidä alkaa jäljittelemään muita, vaikka kuinka fanittaisi. Lopputuloksena on kauheaa roskaa jossa häviävät oman ja jäljitellyn tyylin vahvuudet.
« Viimeksi muokattu: 22.04.2007 klo 12:56:14 kirjoittanut pertti jarla »
Myötätunto ja huumori pois vakavasta asiasta!
-Huolestunut äiti

Pässi

  • Jäsen
  • Viestejä: 3 096
Re: Apinoinnin rajat?
« Vastaus #156 : 22.04.2007 klo 12:49:51 »
Reposen kirjoittamasta Soitinmenoista löytyy ainakin kaksi sketsiä, jotka on varastettu 80-luvun alun Saturday Night Live -ohjelmasta. Alkuperäiset olivat tälläkin kertaa toki parempia.

Hiljattain ilmestyneessä Toopelivisio-historiikissä suomalaisen tv-viihteen aikalaiset kertovat varastaneensa surutta ideoita ja kokonaisia ohjelmaformaatteja (mm. Ilkamat) brittiläisistä ja amerikkalaisista komedioista. Kiinnijäämisen vaara oli vielä 80-luvullakin aika pieni, koska Kekkoslovakia sai olla rauhassa tältä suuren maailman hapatukselta. Ei härmäläisellä yleisöllä ollut mitään tietoa alkuperäisistä ohjelmista ellei niitä esitetty kahdella tv-kanavallamme.

pertti jarla

  • Jäsen
  • Viestejä: 2 915
Re: Apinoinnin rajat?
« Vastaus #157 : 22.04.2007 klo 12:59:29 »
Hiljattain ilmestyneessä Toopelivisio-historiikissä suomalaisen tv-viihteen aikalaiset kertovat varastaneensa surutta ideoita ja kokonaisia ohjelmaformaatteja (mm. Ilkamat) brittiläisistä ja amerikkalaisista komedioista.

Ja mitä nyt pidetään kovimpina saavutuksina? Velipuolikuu, Tabu, Tankki täyteen. Vaikea nähdä niiden pohjalla mitään valmista "lainattua" formaattia, ihan kotikutoisia pläjäyksiä joiden tekijöillä toki oli esikuvia. Tabua kirjoittanut Outi Nyytäjä mm. piti esikuvana Monty Pythonia!
Myötätunto ja huumori pois vakavasta asiasta!
-Huolestunut äiti

PTJ Uusitalo

  • Mediaholisti
  • Jäsen
  • Viestejä: 910
Vs: Apinoinnin rajat?
« Vastaus #158 : 28.12.2007 klo 00:07:56 »
Japanissa kohisee jälleen; aloitteleva sarjakuvantekijä Naka Gomura joutui joulun alla julkisen painostuksen takia myöntämään plagioineensa Megabaka-sarjaansa suoraan Death Notea, Air Gearia ja MPD-Psychoa, ilmeisesti ihan läpipiirtämällä. Kovasti ainakin siltä näyttäisi.

Kun deadline puskee päälle ja tehtävänä olisi 40 sivua viikossa tuollainen saattaa tietysti tuntua eittämättä houkuttelevalta... mutta on vähän naiivia kuvitella että nykyaikana siitä pääsisi kuin koira veräjästä ilman että kukaan huomaisi, etenkään jos kohteekseen ottaa sellaisen megahitin kuin Death Note. Kustantaja Kodansha julkaisi virallisen anteeksipyynnön kun 2ch.net alkoi kiehua; Gomuran ura on aika todennäköisesti lopussa.
« Viimeksi muokattu: 28.12.2007 klo 00:23:29 kirjoittanut PTJ Uusitalo »

Matti Karjalainen

  • Jäsen
  • Viestejä: 1 934
  • Friendly Neighborhood Librarian
Vs: Re: Apinoinnin rajat?
« Vastaus #159 : 28.12.2007 klo 02:13:38 »
  V.1984 Pertsa Reposen ja Kai Sieversin käsikirjoittamassa Älywapaa palokunta-sarjassa on sketsi, johon kannattaisi kaikkien ideointi- ja plagiointiasioista kiinnostuneiden tutustua: Pertsa Reponen on varastanut, ei ihan sanatarkasti mutta tarkasti kuitenkin, John Cleesen, Chapmanin ja kumppaneiden Four Yorkshiremen -sketsin.

Jos en väärin muista, niin vuosi tai pari sitten TV-maailman, HS:n, Suomen kuvalehden tai jonkun muun vastaavan, kohtalaisen nimekkään ja laajalevikkisen lehden kolumnisti-pakinoitsija jäi kiinni samaisen Four Yorkshiremen -sketsin plagioinnista.
"Onneksi kirjastonhoitajat ovat tunnollisia kaikissa tunnetuissa todellisuuksissa" (P.A. Manninen: Kapteeni Kuolio - Tampereen sankari)

Irene

  • Jäsen
  • Viestejä: 1 812
Vs: Apinoinnin rajat?
« Vastaus #160 : 20.02.2008 klo 10:39:52 »
Taas on kopioitu: http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Dekkarikirjailija+kopioi+toiselta+p%C3%A4tki%C3%A4+romaaniinsa/1135234188491

Tämä juttu toi mieleen jutun, jota mietiskelin jo lapsena. Luin kovasti Merja Jalon heppakirjoja, ja yhdessä kirjassa oli repliikkejä, jotka muistin ihan varmasti lukeneeni Aku Ankasta. Harmi etten enää pysty palauttamaan mieleeni, mikä heppaseikkailu oli kyseesä. Aku-seikkailun muistan: se on se (Scarpan?) sarja, jossa Aku pukeutuu naiseksi ja toteaa ripsiväriä laittaessaan että "toistaiseksi olen saanut aikaiseksi vain kuusi kehnoa Kandinsky-jäljitelmää". Kandinsky ei ollut Jalon kirjaan päätynyt, mutta muita repliikkejä kylläkin, makkaran ahtaminen kuoreensa ja joitakin muitakin. En muista olivatko kaikki Aku-repliikit tuosta tarinasta vai jostakin muualta.

Eipä sitä sen ikäisenä tajunnut minnekään ilmoittaa, mutta joka tapauksessa johtopäätelmäni oli, että Merja Jalo poimi hauskoja repliikkejä Akusta ja uitti ne sitten omien kirjallisten hahmojensa repliikeiksi. Jos jaksaisi lukea kaikki poniseikkailut uudestaan, samat kohdat todennäköisesti tunnistaisi vieläkin.
Lukupäiväkirjani: http://sbrunou.blogspot.com

Ossi Hiekkala

  • Archipictor
  • Jäsen
  • Viestejä: 1 735
  • archipictor.com
Vs: Apinoinnin rajat?
« Vastaus #161 : 20.02.2008 klo 11:09:38 »
Joo, aika kökkö tapaus tuo dekkari-juttu. Ja vielä kökömpiä nuo selitykset. Luulisi, ettei kannata varastaa saman lukijakunnan teoksista mutta ilmeisesti dekkarikirjailijat eivät osaa suunnitella täydellistä rikosta oikeassa elämässä(kään).

Tarkkis

  • Kirjastotätisetä
  • Jäsen
  • Viestejä: 435
Vs: Apinoinnin rajat?
« Vastaus #162 : 20.02.2008 klo 11:37:35 »
Taas on kopioitu: http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Dekkarikirjailija+kopioi+toiselta+p%C3%A4tki%C3%A4+romaaniinsa/1135234188491

Tämä juttu toi mieleen jutun, jota mietiskelin jo lapsena. Luin kovasti Merja Jalon heppakirjoja, ja yhdessä kirjassa oli repliikkejä, jotka muistin ihan varmasti lukeneeni Aku Ankasta. Harmi etten enää pysty palauttamaan mieleeni, mikä heppaseikkailu oli kyseesä. Aku-seikkailun muistan: se on se (Scarpan?) sarja, jossa Aku pukeutuu naiseksi ja toteaa ripsiväriä laittaessaan että "toistaiseksi olen saanut aikaiseksi vain kuusi kehnoa Kandinsky-jäljitelmää". Kandinsky ei ollut Jalon kirjaan päätynyt, mutta muita repliikkejä kylläkin, makkaran ahtaminen kuoreensa ja joitakin muitakin. En muista olivatko kaikki Aku-repliikit tuosta tarinasta vai jostakin muualta.

Eipä sitä sen ikäisenä tajunnut minnekään ilmoittaa, mutta joka tapauksessa johtopäätelmäni oli, että Merja Jalo poimi hauskoja repliikkejä Akusta ja uitti ne sitten omien kirjallisten hahmojensa repliikeiksi. Jos jaksaisi lukea kaikki poniseikkailut uudestaan, samat kohdat todennäköisesti tunnistaisi vieläkin.

Jalo kun tosissaan kirjoittaa niin hirvittävän määrän kirjoja vuodessa (pelkästään meidän kirjastossamme on 102 eri nimekettä...), ettei tosissaan ole mikään ihme jos on välillä vähän muualta lainailtu tekstinpätkiä. Ja jos aiot tosissasi Jalon tuotantoon perehtyä uudestaan, niin suosittelen sen aloittamista mahdollisimman pian, ettei veny ihan mahdottoman pitkäksi tuo luettavien lista (viimevuonna taisi tulla kuusi uutta kirjaa..)

Mitä tuohon dekkariplagiointiin tulee, niin kuinka helevetin typerä saa olla, että lainailee sitten niinkin luetulta ja tunnetulta kirjailijalta kuin Outi Pakkanen? Kas kun ei samantien jotain kokokansan Remestä tai Mäkeä ruvennut kopioimaan...
When the going gets weird, the weird turn pro! H.S.T

Veli Loponen

  • Isoveli
  • Ylläpitäjä
  • ****
  • Viestejä: 11 080
  • <><
Vs: Apinoinnin rajat?
« Vastaus #163 : 20.02.2008 klo 12:48:35 »
Byrnen foorumilla on kiivasta keskustelua aiheesta myös. Syynä on se, että viime vuonna Byrne teki tilaajalle komission, jota tilaaja ei sitten halunnutkaan, kun se ei vastannut sitä, mitä pyydettiin. Sen sijaan tilaaja teettikin uuden komission toisella tekijällä, niin että uusi tekijä "korjasi" Byrnen alkuperäiskuvan "virheet".
Byrne:

Uusi versio (Anthony Castrillo):


Mun mielestä Castrillo on kyllä ehdottomasti paras Byrne-imitaattori.
Perry Rhodan ei polta tupakkaa!
http://www.veliloponen.com/sarjakuva

Rami Rautkorpi

  • Has been
  • Jäsen
  • Viestejä: 3 986
Vs: Apinoinnin rajat?
« Vastaus #164 : 20.02.2008 klo 12:54:35 »
Lainaus
Porma itse kiistää kopioinnin. "En lue Outi Pakkasen kirjoja", hän sanoo.

Hän ei osaa selittää, kuinka Pakkasen romaanin kohdat ovat päätyneet hänen teokseensa. Porma sanoo kirjoittaneensa teoksensa itse, mutta vetoaa siihen, ettei muista viiden vuoden takaisia asioita.

Jos pitäisi valita noista asioista se yksi, joka todennäköisimmin on valetta, niin se, että hän on kirjoittanut teoksensa itse. Joku haluaa kirjailijaksi, palkkaa haamukirjoittajan, haamukirjoittaja menee siitä missä aita on matalin, ja miksipä ei, koska hänhän ei ole se, joka joutuu pulaan plagioinnin paljastuessa. Ellei "kirjailija" sitten halua myöntää, ettei ole oikeasti kirjailija...

Vastaavanlainen, joskin melkoisesti surkuhupaisampi tapaus paljastui viime vuonna Intterwebissä.
"Vaikka onhan joukossa Anssi Rauhalaa ja Rami Rautkorpea, jotka ovat paremmasta päästä verrattuina tekijöihin, joiden taso olisi jokin aika sitten supistunut omakustanteisiin ja sarjakuvaseurojen julkaisuihin." -- Kari T. Leppänen (https://tinyurl.com/ycbb3cw2)