Läpipiirretyistä kuvista vain tulee helpoti tönkköjä ja elottomia, taito astuu kuvaan siinä vaiheessa. Kuten Keijo tuossa sanoi, piirtäjän pitää tietää mitkä viivat kannattaa valita ja miten pinnan saa heräämään eloon.
Tästähän tässä oli kyse. En vaan allekirjoita tuota väitettä, että "luonnossa ei ole viivaa" olisi pelkkää viisastelua, tai että viiva pitää vain "valita". Olette ehkä niin tottuneet katselemaan maailmaa piirtäjän silmin, että ette hokaa miten outo prosessi piirtäminen itse asiassa on.
Ajatelkaa ensimmäisiä luolamaalauksia. Miten ihminen, jonka aivot olivat aivan yhtä kehittyneet kuin nykyihmisenkin, keksi kuvan? Tämä tapa nähdä viivoissa tosielämän objektien representaatioita ei ole sisäänrakennettu aivoihin, kyse on opitusta ilmiöstä. Eräs mielenkiintoinen teoria väittää, että luolamaalaukset tavallaan piirrettiin läpi hallusinaatioista, joita syntyi aistideprivaatiossa. Eli näin ihmiskunta olisi keksinyt kuvat -- läpipiirtämällä. Yksinkertaistetusti ilmaisten.
Kun katsoo vaikka ihmisen hahmoa, arkikieli sallii kutsua viivaksi sitä kohtaa jonka silmä näkee taustan ja hahmon rajana. Risun, hiuksen tai heinän voi nähdä viivana. Niinpä me piirrämme muutamalla viivalla tukkaa, oksastoa tai heinikkoa tarkoittamaan että siinä on tuhansia hiuksia, oksia tai heiniä.
Eli tosiaan, tämä on juuri sitä prosessointia mistä olen tässä tolkuttanut. Tukassa on 50-200 000 viivaa. Jos osaat valita niistä oikeat, tiedät jo aika paljon piirtämisestä. Samaa mieltähän minä teidän kanssanne olen, kismittää vain nyt joku painotus tässä.
