Jos nyt jätetään juridiset kysymykset sikseen, niin lukijana arvostan kiinnostavaa ja huolellisesti luotua kirjallista kokonaisuutta. Esim. historialliset tai yhteiskunnalliset tausta on kudottu luontevasti osaksi tarinaa. Tarinaa ei pätkitä tarpeettomilla detaljivyörytyksillä tai oppikirjamaisilla katkelmilla.
Lukija tuntee kyllä lukiessaan, kenen tarina on koko ajan tasokas ja omaperäinen, ja kenen jutussa silmille hyppää häiritseviä, irrallisia yksityiskohtia. Kiusallista on, jos tajuaa lukevansa asioita, jotka onkin lukenut jo jossain muualla. Se häiritsee keskittymistä ja vie lukunautinnon. Vähän niinkuin elokuvaa katsellessaan kamera eksyisikin yhtäkkiä näyttämään tarvikkeiden kanssa taapertavaa valomiestä ja pomppaisi sieltä takaisin päähenkilöön.
Sanonta "huonot jäljentävät, hyvät lainaavat, parhaat varastavat" pitää edelleen paikkaansa. Jos onnistuu luomaan omaperäisen, uskottavan taiteellisen kokonaisuuden, on taiteilijana hyvä, olipa vaikutteita otettu mistä vaan. Jos työ on taiteellisesti kökkö ja tyyli vaihtelee epäuskottavan paljon, ei se lukijaa vakuuta, vaikka kirjoittaja olisi kopioinut parhaita mahdollisia muita taiteilijoita.