Oma veikkaus olisi Daredevil, jota on muutenkin tuutattu noissa kokoomissa, ja jolla pyörii koko ajan sarjat Netflixissä. Mutta jännä nähdä mitä sieltä on tulossa!

Kohtsillään lähtee akateemisella ohjelmalla liikkeelle ( tai no kunniavieras Adrian Tchaikovsky taisi eilen olla Rosebudin liikkeellä puhumassa eilen, mutta vaikeaa olla yhtäaikaa Rosebudin Helsingin toimipisteessä ja Turussa keikalla)

Ohjelma lienee toistaiseksi suht sama muutama sairastuminen ja haastattelijan vaihdos.

Ja edellisestä viestistä unohtui mainita että Turun tapahtumaviikonloppu sisältää myös Metallivuoren. Eli jotkut mustiin pukeutuneet eivät ole scifistejä.

Tervetuloa säädystä riippumatta.

Curtvile: Puhut siitä, että tehtävän elokuvan pitäisi olla ennen kaikkea hyvä. Toki tämä olisi minustakin kannatettavaa, mutta painotan sitä, että jos elokuvan teko syö rahaa satoja miljoonia dollareita, silloin sille pitää ajatella mahdollisimman suurta kohdeyleisöä, jotta se ei aiheuta tuotantoyhtiölle mahdottomasti tappiota. Ei siis pitäisi tehdä kovin erilaisia tuotantoja älyttömillä rahasummilla.

Sampsa, elokuvastudioiden toiminta on kovin tuttua.
Ymmärrän toki periaatteen: " kenen leipää syöt sen lauluja laulat"
Mutta...
Puhutaan samasta studiosta joka kuoppasi veroetuuden nimissä mm valmiin Batgirl elokuvan.
Ja koska Warnerin ( DCn ja siten Supergirl elokuvan studio)kauppa Paramountille etenee lienee korkea aika muistuttaa kaikkia ettei suosittu hittielokuva Forrest Gump(Paramount firman) vuodelta 1994 ole vieläkään virallisesti tuottanut voittoa senttiäkään.
Eli ilman inflaatiota 55miljoonan dollarin budjetilla 678 miljoonan dollarin myynti (+ video, DVD, bluray ja tv-esitysten ja suoratoistojen myynnit) eli vielä tee voittoa.
Tietenkin kyse on rojalteista.
https://filmstories.co.uk/features/forrest-gump-the-678m-grossing-film-that-apparently-made-a-loss/

Eli aivan niin yksioikoisesti en asiaa ajattele.  Mutta elokuvissa tärkeintä minulle on että elokuva on hyvä.
On lukuisia muiden hyvinä, jopa ( minusta järjettömästi) klassikoina pitämiä elokuvia ja kirjoja joita en noteeraa.

Koeyleisökäytäntö on tuttu ja suurimpaan osaan elokuvia studio ronkkii tavoitteena maksimoida rahat.
Usein lisäämällä elementtejä kuten huumoria ja päälle liimattu ja romanttisia juonia ( jos sinne on" väkisin raahattu" tyttöystävä/vaimo/hoito/treffikumppani ja se autoshow-periaate : liian monta miestä läsnä äkkiä paikalle bikinipimu tai strippareita ettei luulla homo-meiningiksi)

Tulevalta bluray julkaisulta toivottavasti löytyy myös vaihtoehto lopetus tai directors cut.
Tässä studioiden ahneus toimii " eli siis joku haluaa maksaa siitä versioista mitä ei haluttu esittää? Ihan rahaa?" Katsojien hyödyksi.

Tulen hankkimaan fyysisen julkaisun koska suoratoistojen ja muun alustatalouden juttuja ei omista, pikemminkin päinvastoin.

Undertaker saaga  on saanut erityisesti kiitosta niin tarinasta itsestään kuin piirrännästä.
Monilla ulkomaisilla sivuilla kehutaan erityisesti miten sarja on kirjoitettu.

Curtvile: Puhut siitä, että tehtävän elokuvan pitäisi olla ennen kaikkea hyvä. Toki tämä olisi minustakin kannatettavaa, mutta painotan sitä, että jos elokuvan teko syö rahaa satoja miljoonia dollareita, silloin sille pitää ajatella mahdollisimman suurta kohdeyleisöä, jotta se ei aiheuta tuotantoyhtiölle mahdottomasti tappiota. Ei siis pitäisi tehdä kovin erilaisia tuotantoja älyttömillä rahasummilla.

Asiasta toiseen. The Hollywood Reporter -lehden artikkelia siteerataan nyt netissä. Lehti on kaivanut esiin, että teattereihin päätynyt Supergirl-elokuva on itse asiassa studion versio eikä täysin ohjaaja Craig Gillespien tekemä elokuva.

Kuulemma DC Studios testautti Gillespien ohjaamaa elokuvaa koeyleisöissä viime vuoden lopussa, ja silloin se sai yleisöjen arvioinneissa vain 60–70 pistettä sadasta. Lopulta studio teki filmistä vaihtoehtoisen eri version kuin minkä ohjaaja Gillespie oli tehnyt. Studion versiota hiomassa oli Gunnin luottohenkilöitä aiemmista elokuvista. Molemmat versiot näytettiin koeyleisöille viime maaliskuussa.

Studion tuotos sai koenäytännöissä niukasti paremmat pisteet, jolloin se valittiin julkaistavaksi. Versioissa oli mm. eri soundtrackit. Gillespien versio oli 11 minuuttia pidempi ja se esitteli enemmän pahis Kremiä. Erikoisesti kuitenkin nyt molemmat versiot saivat selvästi vähemmän pisteitä kuin aiemmin Gillespien leffa, mikä herättää kysymyksen, oliko yleisöjen koostumus erilainen kuin aiemmin.

Minusta studion puuttumisessa elokuvaan ei ole mitään ihmeellistä. Kautta elokuvahistorian studiot ovat muuttaneet ohjaajien näkemyksiä; joskus parempaan ja joskus huonompaan suuntaan. Tämä tapaus on otettu esiin varmaan siksi, koska Supergirl ei näytä onnistuvan kaupallisesti ja koska voi spekuloida, olisiko toinen versio menestynyt paremmin.

Sattumalta tuolta THR:n sivustolta osui silmiini, että Helen Slater puolustaa supersankarihahmojen erilaisia versioita ja myös Alcockin esittämää Supergirliä.

(THR:n artikkeleita tuolla voi lukea, vaikka ei klikkaisi tuolla Rejectiä tai Acceptia. Ainakin minulla se onnistui.)