Niin se aika vain rientää. Nuoruuden erittäin aktiiviseen lukemiseen tuli katko 90-luvun lopulla. Sen jälkeen vain satunnaista lukemista kunnes nyt viimeiset 5 vuotta taas hyvin aktiivista lukemista mutta pääasiassa 60-80 luvun sarjakuvaa. Jotenkin minulle kuitenkin edelleen 90-luvun sarjakuva on sitä uutta sarjakuvaa. Mutta samalla myös mielikuva että se oli sitä huonomman sarjakuvan aikaa

Tämä on yksi asia jota pitäisi korostaa ja josta olisi mielenkiintoista puhua enemmän.

Itsellä on ollut vain lyhyempiä taukoja harrastamisessa, yleensä eniten perhesyistä sen kasvaessa uusien liittojen ja lasten myötä tai supistuessa kuoleman korjatessa omansa.
Minulle uutta sarjakuvaa on tänä vuonna tuleva ja ensi vuonna tuleva, . mutta yhtä lailla se itselle uusi 1950-luvun sarjakuva josta yhtäkkiä tajuan mistä jokin kerronnan tekijä on tullut.
Myös mielikuvat ovat minusta harhaanjohtavia.
1990- luvulla sarjakuva räjähti.
Kun ollaan toimintasarjakuvien puolella kaikki kertovat miten jokainen pyrki saamaan osansa supersankarisarjakuvakuplasta unohtaen miten myös indie ja underground sarjakuva olivat esillä ja vastavoimina.
Määrä oli massiivinen. Ei iso tai valtava tai suuri.
Omien huomioiden mukaan ihmisiä voi helposti lokeroida täysin kohtuuttomasti ovatko he niitä joille " kaikki hyvät elokuvat, musiikki ja sarjakuvat tehtiin..." Ja sitten tulee se henkilön oma nuoruuden kukoistus ihan sukupuolesta riippumatta.
On myös ne joille vain uusin on mitään ja ne joille sen pitää olla mahdollisimman obskuuri.
Ja minun on vaikeaa peitellä halveksuntaa niitä kohtaan joille sen pitää olla kuratoitu, jonkin auktoriteetin hyväksymästi hyvä ©.
Törmännyt ihan liian moneen joilla on komea kirjahylly lukemattomia keltaisen kirjaston teoksia ja Finlandia palkittuja jotka eivät erota Mack Bolania Steinbeckistä.

Sarjakuvaa ei tarvitse yrittää tulkita tai asettaa historialliseen sekä poliittiseen kontekstiin.
Jos tarina toimii se toimii. Jos ei, asiaa ei.muuta se että muut kertovat miksi se on avain teos.

1990 luku oli sarjakuvalle uhoa ja tuhoa. Kotihipoista kansainvälisen suuruuden aika tai kuten eräässä ammatissa näin ihmisten viikonlopun kaavan ensin sen upean juhlavan nousuhumalan ja sitten monella oli laskuhumala ja krapula.

Warren Ellis oli känkkäränkkä. Provosoiva ja tarkoituksellisesti ilkeä. Transmetropolitan oli monesta juuri karkeaa ylilyöntiä Sci-Fi naamion takaa.
Seuraten miten reaalipolitiikka etenee se ei minulle tunnu vanhentuneelta vaan enemmän juuri osoittaa kuinka liian moni lukee Orwellin, Kafkan ja Huxleyn töitä oppikirjoina.
Ellis erottautui massasta ja loi uralleen pohjan.
Ne jotka valitsivat sarjakuvansa kirjoittajan perusteella laittoivat nimen mieleen.
Ja kuten kaikki kaikkialla oli aikansa ja ympäristönsä tuote.
" Tuollaista sarjakuvaa ei enää voisi tehdä"
Voi ja tehdäänkin.
Pitäisikö on asia erikseen ja sekin on osittain henkilökohtainen.

Zeitgeist ei ole universaali vakio, ei ollut edes kekkoslovakian aikaan.

Eihän tässä mistään naisvihasta ollut kyse vaan suurista silmistä, jotka näyttävät mangassa täysin epäluonnollisilta. Usagissa on ehkä piirteitä mangasta, MUTTA näen sen länsimaisena sarjiksena.

Yhdistät vahvasti mangan suuret silmät nimenomaan mangaan ja ilmeisesti pidät länsimaista sarjakuvaa tässä suhteessa erilaisena. Näin ei kuitenkaan ole. Sarjakuva on tyylillisesti äärimmäisen moninainen, eikä se taivu helposti stereotypioihin, vaikka sitä on yritetty (esim. sarjakuvat ovat vain lapsille). Stereotypia, että manga on (vain) suuria silmiä, on huono, eikä vastaa todellisuutta, vaikka mangassa on myös suuria silmiä. Toisaalta suuret silmät ovat tyypillisiä myös monissa länsimaisissa tyyleissä, kuten juuri Usagissa. Länsimainen sarjakuva ei myöskään ole pelkästään yhdysvaltalaista valtavirtasarjakuvaa. Ihan Yhdysvalloissakin on paljon muunkinlaista sarjakuvaa, mikä on lähtökohtaisesti länsimaista. Sitten kun tullaan Eurooppaan, joka myös on länsimaista sarjakuvaa, ollaankin aivan erilaisen perinteen äärellä kerronnan ja tyylin ja monen muun suhteen.
Ja koska elämme kaikki samalla planeetalla ja etenkin, kun tiedonvälitys ja teknologia kaiken aikaa pienentää maailmaamme, vaikutukset kulkevat ristiin hyvin nopeasti. Jo lähtökohtaisesti mangan taustalla on vahva länsimainen vaikutus, mihin suurisilmäisyyskin viittaa, sillä sillä pyritään saamaan hahmoille länsimainen ulkoasu. Vastaavasti länsimaiset tekijät ovat jo vuosikymmeniä omaksuneet vaikutteita mangasta. Tähän liittyy se, että hyvin monen 2000-luvulla uransa aloittaneen länsimaisen kuvittajan vahvana vaikuttimena on manga.

Loppujen lopuksi stereotypioihin vetäytyminen viestii vain tietämättömyydestä. Toki vastakkainasettelu oli esimerkiksi omassa nuoruudessani läsnä, kun puhuttiin siitä, onko Marvel vai DC parempi kustantajana tai kun puhuttiin yksittäisten sankarien tai sankariryhmien paremmuudesta. Loppujen lopuksi kuitenkin luimme varsin laajasti, myös "vihollisten" tuotantoa, ja pidimme siitä. Se, että sarjakuvaa tehdään, on hyvä asia. Kaikesta ei tarvitse kaikkien pitää, mutta kokeilla kannattaa aina uusia asioita, sillä sitä kautta oma ajattelu ja maailmankuva avartuu ja voi löytää myös uusia helmiä.

Nyt on hyvin valittu kuva.
Tuo on mainio sarjakuva mutta sillä ei ole mitään tekoa Warren Ellisin tai Authorityn saati Stormwatchin kanssa.

kansikuva: Adlibris

Curtvile on oikeassa: Adlibriksellä on lipsahtanut tuonne väärä kuva. Tässä liitteenä on tuon kokoelman oikea kuva Amazonista otettuna.

Amazonin arvosteluissa varoitetaan, että kokoelmasta puuttuu yksi lehti, WildC.A.T.sin ja Aliensin cross-over-tarina, lisenssisyistä. Eli ei ole edes täydellinen julkaisu. Ehkä minä ensiksi lukisin The Authorityn, ja vasta sitten, jos se kiinnosti kovasti, harkitsisin tuota kokoelmaa.

kansikuva: Adlibris

YK:
USA, Venäjä, Kiina, Ranska, Iso-Britannia, jokaisella näistä on veto-oikeus. Yksikin vastustus pysäyttää päätökset kriiseissä, joissa jokin näistä maista tai sen liittolainen on osallisena. Muutenkin jokainen maa ajaa tuolla omaa etuaan, ei koko maailman etua. Lobbaus järjestö todellisuudessa.

Pitääkö tästä päätellä, että kaksikäyttötuotteeksi luokiteltava teos on kerännyt myyntiä paitsi perinteisissä sarjakuvapiireissä myös klassisen musiikin harrastajien keskuudessa (venäläisestä kulttuurista ja historiasta puhumattakaan).

Oliko käännöksiä tulossa? (Samizdat-versio venäjäksi?)