Jatkaen synkkää yksinpuheluaan hän: Logomon tilat eivät ole muuttuneet. On yhä viehko labyrintti josta uupuu Ariadnen lankakerä mutta onneksi isommin minotauriit myös.

Antikvariaattipuolella oli tosiaan enemmän tarjontaa mutta kuten erään sarjakuvaystävän parempi puolisko puki sanoiksi kun johdatin pariskuntaa :

Siis tämä ei ole hämärä varastotunneli?

Ei.
Divaripuolen opasteet voisivat olla selkeämmät.
Sieltä tarttui vain Humbookin osastolta sarjakuvaa.

Muuten menin kirjat edellä, joskin onnistuin näkemään Ville Tietäväisen, Aapo Kukon jaSami Nyyssölän yhteispaneelikeskustelun Ville Hännisen luotsaamana.
Esitys oli hyvä mutta toki olisi suonut sen olevan paremmassa ajankohdasta eikä loppuvan 8 minuuttia ennen sulkemisaikaa ja kukin olisi kantanut oman itsenäisen ohjelmanumeronsa.

Mutta selkeästi uuden paikan lastentauteihin on haettu rokotteita.

Useampia tuttuja tuli nähtyä ja ilahduttavasti sokkelossa kulkiessa kuuli aikuisten ja nuorten puhuvan sarjakuvista. Oman otannan mukaan Metsän Kuningatar ja Punainen Beethoven ovat" ne" jutut ja Kalmakumpu jää täpärästi pronssille.

Festarivideoiden sarja jatkuu Sinisalon ja Ruokosenmäen Supergirl -haastattelulla. Vesa Vitikainen haastattelee. Mukana juttua muistakin naispuolisista superhahmoista kuin Terästytöstä ja Joukon ja Johannan muisteluksia -60,-70 ja -80 luvusta.
 

Cinebook on julkaissut 31. Blake & Mortimer albumin: Threat from Atlantis. Tekijöinä Yves Sente ja Peter Van Dongen. - Se tuntuu olevan jatkoa Edgar P. Jacobsin 70 vuoden takaiselle L'Énigme de l'Atlantide (Atlantiksen Arvoitus) albumille 1957, Cinebookin Blake & Mortimer 12. Atlantis Mystery.

Heissan. Ihmettelen Mausin suomennoksessa omistusliitteiden puuttumista. (Esimerkiksi minun jalkoihin eikä jalkoihini, minun silmistä eikä silmistäni, minun sydämelle eikä sydämelleni jne) Välillä taas possessiivisuffiksia on käytetty. Onkohan tähän jokin syy? Mielestäni se ei liity jonkin tietyn henkilön puhetapaan.

Tosin tuossa otoksessa voi olla näyttelijät jotka ovat vartalomalliltaan sopivia hahmoille.

Tuota mää just tarkoitin. Esim. Obesyx on aikas saman oloinen kuin esikuvansakin, että sillä rupesin ajattelemaan sitä näyttelijähommaa. Samoin Hubbath muistuttaa tosi paljon esikuvaansa, iso raamikas kaveri. Ja onhan ne ihan ammattilaisia soittajina, siis sillä levyllä ja noissa biiseissä. Aivan käsittämättömän taitava rumpali, ja se soolokitaristi.