Kävipä tuuri. Eilen satuin katsastamaan, miten Saksan Amazonilla on elänyt Superman: Brainiac Reborn -omnibuksen hinta. Se on viime aikoina ollut 130 euron luokkaa. Nyt se olikin 90 euroa. Pistin siis tilaukseen, kun sai ilmaisella toimituksellakin. Nyt kun katsoin hintaa, niin oli taas noussut 140 euroon. En tiedä, vaikuttiko tuohon hinnan laskuun se, kun jouduin eilen tyhjentämään selaimen välimuistin, että sekoittiko se Amazonin algoritmin luulemaan, että en olisikaan kirjasta kiinnostunut.

Toi Omnibushan jatkaa John Byrnen jälkeisen Teräsmies-kauden omnibuksia ja kuroo umpeen välin Superman: Exile -omnibuksen ja ekan Triangle era -omnibuksen välissä. Tämän tultua hyllyssä on siis koko Crisis on Infinite Earths -sarjan jälkeinen Teräsmies-tuotanto Byrnestä Teräsmiehen kuolemaan ja ylösnousemukseen, mitä pidän yhtenä Teräsmies-keräilyni päätepisteenä. Toki sen jälkeisiäkin tarinoita luen ja hankin hyllyyn.

Mutta tämä siis tarkoittaa, että pitää ottaa jossain kohtaa työn alle lukuprojektiksi lukea koko Teräsmies-juoksu Byrnestä Teräsmiehen ylösnousemukseen.

Otsikko: Sarjakuvamarkkinoiden koko ... eli tarkoittaa Suomea vai? Puhun tietenkin koko maailmasta.

Digitaalinen sarjis, eli nämä Global Comics kaltaiset palvelut. Sarjakuvat ovat olleet nousussa vuodesta 2021, jolloin tehtiin paras tulos 25 vuoteen. Sitten nämä nykynuoret maailmalla, niin yhä useampi ottaa vaikutteita aasiasta. Mangaa luetaan, ostetaan ja jopa pukeudutaan hahmoiksi. Myös DC:n uusin Absolute sarja on myynyt hurjia määriä. Ihan kummallinen idea että katsotaan vain painettujen lehtien määrää, kirjastojen määrärahoja taikka kirjakauppojen vähenemistä.

Tälläkin on nyt traileri
VisionQuest
Trilogian päätös.
WandaVision , Agatha All Along ja nyt VisionQuest.
Nimi yhdistyy Byrnen West Coast Avengers tarinaan vaikka traileriin kuvastossa lähinnä Visionin valkoinen väriskaala on ainoa joka yhdellä silmäyksellä siihen viittaa.

Echramathille voin lohduttaa että iso osa mangoja on yhtä läpäisemättömiä pituudeltaan. Ratkaisu on sama: alkaa lukea. Ennemmin tai myöhemmin pääsee kärryille tai sitten optio b: toteaa genrestä ja maanosasta riippumatta olevan joko ulostetta tai tarkoitettu jollekulle toiselle henkilölle kuin itselle.

Ongelma keskustelussa on että puhutaan sekä sarjakuvasta globaalisti että Suomen tilanteesta.
Samassa ketjussa.
Veli on pitkälti oikeassa pääosin Yhdysvaltain myyntilukemissa on harvoja valaita kuten mm viimeaikaisen Terminal #1 numeron 300 000 myytyä kappaletta ja uusia painoksia otetaan.
Mikä kuulostaa wanhoihin myyntilukuihin jenkkilässä ja jopa täkäläiseen Aku Ankkaan kovin vaatimattomalla luvulta.
Mutta ei suurimpaan osaan kotimaisia julkaisuja.

Isoilla alueilla on toki koon etu, mutta väkilukuun suhteutettuna on marginaalisempaa tietenkin.
Ja se on se suhteuttaminen mikä on ongelma koska samalla taiteenlajilla on täysin eri historiat ja jakelukanavat ja metodit.
Voidaan verrata myyntilukuja mutta verrataanko kuinka moneen kertaan myydään ensin lehtinä/ tankoboneina ja sitten kokoomina vaiko hinnalla?
Verrataanko hintaa vai hintaa nähden sivumäärään?
Julkaistujen nimikkeiden määrään?

Valtiot eivät ole vertailukelpoisia, eikä yksin sen väsyneen " olemme pieni kielialue" höpötystä mukaellen takia.

Suomesta puuttuu Japanin ja Ranskan historia. Sarjakuvan lukeminen ei ole siellä marginalisoitu ja stigmatisoitu. Toisaalta amerikkalaisen perspektiivistä Pohjoismaissa oleva Ankkalinnan fanikunta on outo ilmiö.
Meille on outoa että kuukausittainen lehti on vaan 22 sivua? Ja kaupallisista syistä ( ykköset myy paremmin) saman hahmon samojen tekijöiden jatkuva sarja alkaa taas ykkösestä ilman että mikään muuttuu? ( Paitsi että myynti kasvaa, hetkeksi)


Veikkaan seuraten ulkosarjakuvallisia asioita että mikäli ilmastonmuutoksen vaikutuksilta ja sodilta pääosin vältytään tilanne kohenee Suomessakin , mutta pidemmän aikavälin kautta. Eniten koska lama yleensä nostaa populaarikulttuurin kulutusta ja tekoälyn yleistyessä ihmisen artesaanijälki saavuttaa muutakin kuin hipsterien suosiota.
Tulee eittämättä tekoälyn suoltamaa sarjakuvaakin mutta siitä en puhu.
Koska omassa kristallipallossa on vikaa ( olisi pitänyt lukea käyttöohjeet; ai ei skeptikoille?) joten tarkkaa aikamäärettä en heitä. Tuskin lähimpään viiteen vuoteen, mutta mieluusti olen tästä väärässä.
Yksi syistä miksi uskon nousuun on että aika syvällä montussa ollaan jo Suomessa.
Aina voi sanoa että jotkut varmasti hankkivat lapioita ja kiviporat että varmasti alemmas pääsee, mutta en usko että valtaosa luovuttaa.

Japani ja Ranska pärjäävät, Yhdysvallat saa elokuvista marginaalisesti vetoapua kunnes tekijänoikeudellinen esterataviidakko alkaa mutta ei sielläkään pääty, Italialla on kohtalainen tilanne niilläkin.

Suomessa on viime aikoina myös päästy yli fraasista " sarjakuva ei ole vain lapsille" ja panostettu siihenkin. Itse uskon että viimeistään kymmenvuotias voi lukea Serpieriä ja Marsalkka Lakia jos on fiksu mutta muille on tehty niitä joilla oppii lukemaan sarjakuvaa ja" on lapsille sopivaa".
Itse olen enemmän huolissaan ns " aikuisista" joita tarkkaan ottaen ei ole. Vain täysi-ikäisiä.

Mutta useampia positiivisia kehityksiä Suomessakin tapahtuu. Ikävä kyllä monesti positiivinen kehitys yhteiskunnassa tapahtuu geologisella nopeudella ja negatiivinen kehitys verrattain useammin rikkoo äänivallin.

Nuoret lukevat / ostavat mangaa ja digitaalinen sarjis on yhä suositumpaa. Kasvu on jatkunut jo vuosia. Niin ja Absolute sarjan luvut ovat hurjia.