Sarjakuvat ovat epäonnistuneet siinä että suurelle yleisölle ne ovat vain näitä: Asterix, Tintti, Lucky Luke ja vastaavat. Uskallan väittää että yleisö voisi olla 10x suurempi, jos osattaisiin jotenkin avata tätä muuta tarjontaa.

Tämä voi kuulostaa ihan hullulta, MUTTA sarjakuva ala ei osaa oikein markkinoida itseään. Se ei ole millään tapaa aloittelija ystävällinen myöskään. Moni muistaa lapsena lukeneensa vaikka nyt Aku Ankkaa, mutta miksi ihmeessä tarttuisi sellaiseen aikuisena. "Aikuisten sarjikset", miten ne näkyvät Suomessa, kun täällä ei ole edes yhtä virallista sarjakuvaliikettä, josta saisi kaikki uutuudet ja hyllyt olisivat täynnä joka genreä.

Ilmarosvot kyllä kiinnostaisi, aika harvoin noita alkupään sarjoja on Suomessa kuitenkin nähty, lehdessä esim. ei ollenkaan silloin kun se oli kaikkein suosituin täällä. 2006 Singh-tarina oli vaakatasossa stripit alkuperäisinä. Taidanpa katsoa saisiko tämän julkaisun helposti Ruotsista, kaipa Adlibris tms. toimittaa. En toki pahastu jos vaikka Akateemisen hyllyssä vielä on laajemmin ruotsinkielistä sarjakuvaa, kuulostaa tosin vähän toiveajattelulta.

Taitaa olla niin, ettei sarjakuviin perustuvien elokuvien suosiolla ole yhtikäs mitään tekemistä sarjakuvien kanssa. Tällaisia mietteitä heräsi erityisesti tuoreimman Hämis-elokuvan markkinointiin liittyen. Käytännössä sitä olisi käyty katsomassa muutoinkin, mutta suurmenestyksen siitä teki markkinointi: Hämis singahteli metroasemien mainostauluilla ja lähimmässä kauppakeskuksessa peräti kahden eri ketjuliikkeen sisäänkänti oli muutettu Hämis-teemaiseksi.

Tuntuu hassulta, mutta omassakin tuttavapiirissäni eräs (tyttäreni kaverin isä) harrastaa Marvel-elokuvia, kuten olen itse aikanaan harrastanut sarjakuvia. Sen sijaan hän ei ole koskaan lukenut sarjakuvia, ja rahaakaan on kulunut teatterilippujen lisäksi lähinnä Rautamies-naamioon Halloweenin aikana.

Usein myös painettujen sarjakuvien hinnat suhteessa muuhun viihteeseen ovat korkeat, mikä nostaa kynnystä tutustua niihin. Muistaakseni Sikiön Jarkko kirjoitti täällä silloin, kun hän lopetti sarjakuvien aktiivisen lukemisen siitä, miten kauan pelin pelaaminen ympäri kestää verrattuna sarjakuvalehden lukemiseen (monta kymmentä tuntia vastaan viisitoista minuuttia tai jotain).

Sanoisin, että lasteni ahkera lukuharrastus (joka ei kaveripiirissä ole lainkaan selviö, ainakaan samassa määrin kuin omassa lapsuudessani) perustuu pitkälle siihen, että asuimme pari vuotta aivan kirjaston naapurissa.

Käytännössä manga-pokkareiden lukeminen perheessämme perustuu ahkeraan kirjastossa ramppaamiseen, sillä vaimoni vastustaa niiden ostamista juuri hinnan vuoksi (n. 10 euron hujakoilla) sekä tietenkin sen vuoksi, että pokkarin kuluttaa hujauksessa (vaikka samaa pokkaria luetaan toki useaan kertaan). Kaukana ollaan oman lapsuuteni ajoista, jolloin muuta viihdettä ei juuri ollut ja kaveritkin asuisivat kilometrien päässä (maaseudulla).

Olen samaa mieltä Velin kanssa. USA:ssa ja länsimaissa supersankarielokuvat eivät juuri ole tuoneet uusia lukijoita sarjakuville. Tai totta kai ne tuovat koko ajan joitakuita, mutta samaan aikaan vanhoja lukijoita poistuu enemmän iän myötä. Suurin osa supersankarielokuvien ystävistä ei välitä lainkaan siitä, että elokuvien tarinat pohjautuvat sarjakuviin. He saattavat ostaa Hämähäkkimies-lelun, ostaa Transformers-figuurin, katsoa Daredevil-tv-sarjaa, pelata Injustice-videopeliä jne., mutta elokuvien suosio ei valu sarjakuviin. Amerikkalaisissa sarjakuvaconeissakin suurin osa tapahtumista koskee muuta kuin sarjakuvia.

Sarjakuvien tilanne muun viihteen puristuksessa on erittäin tukala. Minusta sarjakuvien ”käyttöliittymä” on kätevä, mutta monet nuoret ihmiset eivät lue mitään painettua – kotona ei ole enää kirjahyllyjäkään. Heidän viihteensä on netissä.

Se on juurikin näin. Tyttären harrastuksessa olen ollut mukana 12 vuotta. Itselläkin rooli siinä niin paljon on tullut vietettyä aikaa ja matkustettua 7-19-vuotiaiden kanssa tässä vuosien varrella. Pieni otanta mutta mukana noin 160 nuorta.

Suurin osa heistä tietää hämiksestä ja varsinkin pääosan näyttelijästä paljon. Mutta vain elokuvien hämiksestä. Käyvät myös elokuvissa ne katsomassa. Muut marvel elokuvat eivät heitä sitten niin paljon kiinnostakaan mutta joitakin niistäkin on katsottu. Kukaan ei ole koskaan puhunut mitään dc-elokuvista tai niiden sankareista.

Yhteistä kaikille näille nuorille on se että kukaan ei ole innostunut yhtään sarjakuvista. Elokuva on nuorille yhteistä ajanvietettä. Tiktok videoiden katsominen ja kuvaaminen yms kännykkäviihde kuitenkin suuremmassa roolissa.

En yhtään ihmettele että uusi elokuva tekee kovaa tulosta koska hämähäkkimies on myös niiden suosiossa jotka eivät kuluta sarjakuvaa ollenkaan.

Se että joku sarjakuva julkaistaan jonkin elokuvan yhteydessä elokuvan lisäämän vetovoiman takia on vähän harhaa. Toki pieni osa elokuvan katsoneista voi sen takia sarjakuvaan tarttua. Kokemuksen perusteella kuitenkin muoria ei kiinnosta yhtään se julkaistu sarjakuva eikä juuri kukaan edes tiedä mitään sen julkaisusta.

Kukaan ei kiistänyt että luetaan.
Tällä foorumilla oletuslähtökohta on että lukee.

Itsekin olen kategoriassa sarjakuva pärjää, mutta kun muut näkevät vain aurinkoisen päivän minä levitän aurinkorasvaa nahkaan.
En väitä ettet näe riskejä kaikissa lupauksista, siitä ei ole kyse.