Tuli tämä ihan äskettäin luettua piiitkän kirjastovarausjonotuksen jälkeen. Ihan pätevä ja kiihkottoman oloinen. En muista, että kirjan mainoksissa olisi mainittu sen myyntituottojen menevän lyhentämättömänä Suomen Unicefin kautta Ukrainan lasten hyväksi. Muuten olisin tämän ihan ostanut. Hm...

Timo

Sarjassa Our Not So Lonely Travel Planet Guide japanilainen miespari matkustaa ympäri maailmaa. Seitsemännessä luvussa ollaan Suomen Lapissa katsomassa revontulia ja syömässä lohikeittoa. Päähenkilöt tapaavat myös suomalaisen naisparin, minkä kautta päästään sivuamaan, että Suomessa samaa sukupuolta olevat parit voivat mennä naimisiin.

Siinä Lex Luthoria näytteli Gene Hagman (kylläkin hiukset päässä), Marlon Brando oli Jor-El.

Korjataan tuo näyttelijän nimi nyt tässä se oli Hackman. 
Katoin kans kun tuli suoratoistoon. Petyin taas kerran supersankarileffoihin ja siihen että tätä oli kehuttu aiemipia paremmaksi. Samaa huttua kuin kaikki muukin IMHO.

Krypto oli virkistävä poikkeus ja keksintö. Ei kovin looginen ratkaisu Krypto-hahmon kannalta esittää se noin tyhmän koiramaisena, mutta hauska. Teriksen näyttelijän voisi valita niin että ei tarvita pukuun pehmustelihaksia.

Tykkään enemmän Gunnin Peacemakerista. Tässä hämäsi se että katsojana mulla ei ollut hajuakaan Supermanin voimista ja heikkouksista. Sen sijaan Lex Luthor oli terikseen verrattuna aivan yli-ihminen. Kaikki ne keksinnöt ja Teriksen oli kertakaikkisen vierovaa. Lopusta ja muutenkin tuli vähän mieleen Flash-leffan aikasekoilut, mutta kaipa näissä pitää aina olla mukana tämmöistä yliluonnollista cgi-puuroa, jotta saadaan mukaan sit "ihmeen tuntua". Ja mitä helvettiä oli se punkkarihöpinä 
 Ei jatkoon, saati uudelleenkatseluun.

En ole pahemmin lukenut modernia Tex Willeriä, mutta Bosellin Mefisto-tarina alkoi niin lupaavasti pari vuotta sitten, että hankin tämän Rick Masterin.

Satuin huomaamaan, että italialaisella Aspano83 & i suoi fumetti YouTube kanavalla on spoileriton video Rick Masterin tarinan päätösosasta, automaattisesti englanniksi dubattuna.
Tulkitsen sitä niin, että tällä kertaa Bosellin tarina ei ainoastaan kanna loppuun asti, vaan se jopa paranee loppuosassa.

Koetin myöhemmin iltapäivällä etsiä Prattin albumia Rosebudin osastolta, jossa sitä kuulemma olisi pitänyt olla, mutta eipä sattunut silmään.

Koska silmään sattuminen on erityisosaamistani:
Aavikon skorpionit oli päällimmäisenä vasemmalla olevassa pystylaatikossa, muistaakseni toinen pöytä oikealla kun tulee radalta/sisäänkäynnin puolelta Rosebudin osastolle.
Heti alla Tarzania ja Dan Darea.

Itse löysin WSOY Tammi osastolta Satrapin Persepolis albumia Joe Saccon Gazan Sota albumia itselleni aiemmin vierasta kotimaista nähtävästi nuorille suunnattua manga-vaikutteista sarjakuvaa eli Mari Luoman Freya &Eldi, Aulénin Eläimet lensivät ensin ja Ukrainalaisten sarjakuvaa Pitkän Sodan Lyhyt Historia

Onnistuin säheltämään tyypillisesti, mutta genre-puolen puoli- ja enemmän tuttuja kirjaihmisiä ( ja sarjis- ja rock/metalli-ihmisiä sekä muita jotka tuntevat apinan) tuli tavattua. Ennen täsmäiskua Taiteen talon ja Kirjakahvilan Varjokirjamessuille.

Aamun jonottelu ei jättänyt hyvää makua, vaikkei ollut mitään verrattuna viime Tampere Jonottaa sarjistapahtumaan. Mutta ihan ok vetivät ja nyt on taas... muutama kilo syttyvää materiaalia lisää kuutioihin.
Olisi pitänyt tajuta että on kuten muutenkin  kolmevitoset on yleisesti ottaen kuitenkin luotettavampia ja parempi kypsempi vaihtoehto kuin kaksivitoset. Toki uudet kuviot kun vanha liitto ei enää toimi mutta pienellä viilauksella tulee oikein kelpo.

Mutta ihmiset..ne eivät ikinä lakkaa tuottamasta pettymyksiä. Käydessäni läpi Tammi/WSOY/Docendo uutuuksia selkeästi keskenään ystäväpariskunnat, jostain 65 vuoden ja kuoleman välistä, ensin voivottelevat miten kukaan nuorisosta ei lue ja miten täältäkin ovat kaikki isot kustantamot jääneet pois kun ei mahdu. Voi olla että kaikki nämä vuodet olen luullut WSOY ja Tammi osakeyhtiöitä ihan keskikokoista isommiksi maassamme, mutta hei kyllä geriatrinen kansa tietää ja nuoriso on pilalla. Niin.