Mihin perustat veikkauksesi?

Jos Kilpikonna viittaa Yhdysvaltojen sarjakuvamarkkinoihin, niin siellä kasvu on usein johtunut pääosin nimikkeiden hinnannoususta, jos katsotaan talouslukemia. Käytännössä myyntiluvut eivät ole siellä muuttuneet keskimääräisesti paljoakaan 1990-luvun puolivälin romahduksen jälkeen, vaikka aika-ajoin kovia määriä myyviä julkaisuja tuleekin. Suureen myyntimäärään pääsevät julkaisut ovat lukumäärältään harvoja ja suurin osa myydyistä julkaisuista menee jopa selkeästi alle 50 000 kappaleen myydyn kappaleen.

Eilen tuli kirjaston poistomyynnistä hankittua kahden albumin kokonaisuus joka voisi sopia BD West linjaankin, Texas Jack
Kirjoittaja Pierre Dubois ja piirtäjä Dimitri Armand tekevät ihan sujuvaa länkkäriä.
Alun villin lännen villiyttä korostava kyläläisten lahtaus poliittisten tavoitteiden nimissä on karu ja väkivaltaa ei siloitella. Ei varsinaisesti mässäillä kunhan näytetään että on ikävää.
Käännettä tulee kun sirkusryhmän vetäjä Texas Jack puolin houkutellaan, puolin pakotetaan jahtaamaan teon suorittanutta Ironsmokea joukkoineen.
Sirkustelttojen ja pulptarinoitten sankari joutuu oikeaan erämaahan.
Texas Jack ja avukseen tuleva marshall Sykes ovat liki metatason kerrontaa länkkäreistä: Texas Jack on hyvin värikäs ja vähän naiivi Sykesin ollessa tummanpuhuvan synkkä pragmaattikko jota Jack mainitsee liki goottilaiseksi.

Valittu piirrosjälki on siellä Blueberryn ja Undertakerin paikkeilla ja vaikka dialogia sekä kerrontalaatikoita on välillä puolen romaanin verran yleisesti tämä toimii.

Ranskassa näitä laadukkaita" bulkkiwesternejä" on paljon mutta tämä on ihan napakka : kaksi albumia siinä se.

Tulossa kovakantinen Blueberry – Legendan jäljillä.

"Eurooppalaisten sarjakuvataiteilijoiden kunnianosoitus Blueberrylle, Charlier'n ja Giraud'n luomalle klassiselle lännensankarille. Suurikokoinen, kovakantinen teos sisältää mm. Thierry Martinin (W.I.T.C.H.), Blutchin (Lucky Luke), Enrico Marinin ja Milo Manaran (Ruusun nimi) tulkinnat Blueberrystä."

Onko joku jo ehtinyt hankkimaan tätä? 14 tarinaa ja 126 sivua haiskahtaa jotenkin ei pakolliselta hankinnalta, mutta yllätysmahdollisuus on tietysti aina olemassa, jos tarinat ovatkin erityisen laadukkaita.

Sarjakuva ei ole katoamassa mihinkään. Päinvastoin sen suosio tulee nousemaan. Jos se tarvitsee hyvän DIGI-palvelun, niin mennään sitten sillä + fyysisillä sarjiksilla.

Muistan kuinka elokuva harrastajat olivat 100-varmoja, että fyysinen elokuva katoaa kokonaan. Päinvastoin tuli 4K Ultra HD kiekot, jotka ovat haluttua tavaraa. Superhero elokuvien pitä lähes kadota, koska ihmiset kyllästyneet niihin - MUTTA uusin Spider-Man rikkoo elokuvateatteri ennätyksiä. Kirjakaupat "katoavat" MUTTA toisaalta katsokaa Adlibris taikka Waltz Comic Shop valikoimaa verkossa. Upeita erikoisversioita on niin ikään pilvin pimein.

Peliala on muuttumassa niin että konsolien hinnat ovat +1000e. Ei ole fyysistä levyasemaa, vain DIGI. Pelaajamäärä tulee pienentymään. Pelikaupat ja vaihtopeli kauppa katoamaan. Mutta edelleen pelejäkin on kuukausimaksua vastaan tai diginä myynnissä. TV kuolee pois. JA niin tuli lukuisat suoratoistopalvelut ja erilaiset maksukanavapaketit.

Kukaan ei lue enää kirjoja? Ja niin meillä on digi-kirjoja. Kun ostin Adlibris-lahjakortin, niin sain 60pv ilmaista kuunteluaikaa Bookbeat eli äänikirjat. Koska ennen olet voinut kävellä ja kuunnella kirjaa... lenkkeillä, urheilla, levätä. Sarjakuvat ovat osa tätä valtavaa viihde kokonaisuutta. Trendit tulevat ja menevät... ja tulevat taas uudestaan. Sarjat ovat eläneet kulta kautta koko 2000-luvun eikä loppua näy. Tosi-Tv jne. ihmiset ja näin.

No, ainakin Suomessa lukutaito on selkeästi heikentynyt etenkin poikien/miesten keskuudessa. Välillä me(kin) katselemme tätä omista lähtökohdistamme eli luemme, katsomme leffoja ja sarjoja (muutakin kuin sitä "Tosi"-tv:tä siis). En ole peräänkuuluttamassa sarjakuvankaan kuolemaa, sanonpahan vain että on kuihtumassa yleisessä tietoisuudessa entistäkin enemmän marginaaliksi, oli sitten digiä tai ei. Toki osa ihmisistä voi seurata sarjakuvia MCU:n innoittamina mutta suuri osa ei (otan lähiesimerkin: siippani katsoo kyllä leffat kanssani mutta ei se lue eikä ole innostunut lukemaan silti sarjakuvia).

Brian Fies A Fire Story.


Omaelämäkerrallinen sarjakuva on vaativa laji. Tasapainottelu jossa on enemmän sudenkuoppia kuin luulisi.
Brian Fies kertoo kuinka vuoden 2017 maastopalo vei hänen ja vaimonsa kodin. Oman navan tuijottelun sijaan laajenee ja kattaa muidenkin kokemuksia. Millaista on menettää fyysisesti omaisuus ja osittain identiteetti.
Ja tämä ei ole ollenkaan niin korni kuin miltä kuulostaa.
Fiesin ligne clair viiva ei ole Hergén tai Mika Lietzenin pelkistettyä neroutta mutta kerrontaan sopivaa ajoittain graafisesti upeaa.
Monessa kohtaa kafkamainen byrokratia tunkee sisään mutta hyvin humaani, koskettavakin.
Kaikki on mennyt, on aika jatkaa eteenpäin.