Heh, nyt vasta huomasin tämän kohdan keskustelussa:

Arvelu taitaa osua aika oikeaan, yritän joskus jättää lukijalle tilaa ajatella itse.

Klassisen kaavan mukaan kritiikissä on kolme osaa: esittely, analyysi ja arvottaminen. Minua kiinnostaa kriitikkona - ja kritiikin lukijana - niistä eniten teoksen analyysi. Mistä teoksessa on kyse? Miten sen voi tulkita? Mihin se liittyy? Mitä tämä teos voi antaa sille yhteisölle, jossa se ilmestyy?

Kuinka usein silmiini sattuukaan joka taiteen alalla kritiikkejä, joissa hypätään suoraan esittelystä arvottamiseen. Se on tietysti helpoin tie, yksinkertaisenkin teoksen temaattinen analysointi ja sanoiksi purkaminen voi olla tosi vaativaa puuhaa.

Lukijana sellaiset pikapolun kritiikit eivät vain anna minulle paljoakaan. Jos kriitikko sen sijaan on  pyrkinyt analysoimaan teoksen ja tekstistä näkyy miksi hän näin tuumaa, voin jo itsekin päätellä miten minä teokseen suhtautuisin.

Mutta tunnustan, kyllä arvostelijan on syytä se arvottaminenkin tehdä, vaikka se ei kritiikin ydin voi ollakaan. Se onko tämä arvottaminen ilkeä tai silittelevä, se on vähämerkityksellistä kokonaisuuden kannalta.

Kritiikin ydin on teoksen ja sen kontekstin analyysi, luulisin. Arvottaminen nousee siitä, luulisin samalla lailla. Eikä arvoista vapaata kriitikkoa tietenkään voi ollakaan, ajatuskin on absurdi. Mutta ne arvot pitää (siis pitäisi, huokaisen realistina) kyetä perustelemaan ja tekemään analyysissaan näkyviksi.

Käytännössä pulmia tulee siitä kun tekstille varattu tila on lyhyt. Kritiikit sanomalehdistössä ovat omanakin aktiivikirjoittajan aikanani lyhentyneet selvästi ja tällöin sanomisen tyyli nousee usein sisältöä tärkeämmäksi. Jos osaa kärjistää asiansa muutamaan näppärään virkkeeseen, pienikin tila riittää.

Kiusaus on suuri, sillä melkoinen osa lukijoistakin kaipaa kritiikiltä pientä ilkeyttä mieluummin kuin analyysia. Kivaa pitää olla.

Heikki J.

Tämä Jokisen teksti oli itsessään hyvää analyysiä arvosteluista.

Nyt kun arvosteluille annettua tilaa on entisestään lyhennetty, analyysiosuus jää kokonaan pois, kuten usein arvottaminenkin. On vain esittely ja ehkä jokin adjektiivi loppuun: kiva/huono/hauska/tylsä.

Jos on jäänyt epäselväksi harrastan sarjakuvia ja elokuvia. Parempi osapuoleni elokuvia ja sattuneesta syystä enemmän sarjakuvia nykyään kuin aiemmin.
Katsottiin jokin aika sitten tämä kurjastolainana.

Tämä on sitä parempaa Marvelin elokuvatuotantoa. Selkeästi on.
Hänelle se oli ihan ok, toimiva scifi tarina ja kun saattoi mainita että nuo iäkkämmät tuossa ovat Cormanin Fantastic Four rainan näyttelijät hän mainitsi että hienoa miten saan enemmän irti elokuvasta kun olen nähnyt aiemmat versiot ja lukenut sarjakuvista suuren osan.
En ole ihan samaa mieltä.
Tiedän mitä uupuu ja mitkä ovat vikatikkejä. Näen virheet.

Koko Rosettan kivi nauhoitus osuus oli hyvä mutta ei Liekkiä. Ja Alician vaihto opettajaan on yhtä fiksu kuin sarjakuvan Ben on poissa joten Johnny alkaa seurustella ja avioi Alician ( josta lopulta Marvelkin tajusi että virhe, no tämä Alicia onkin skrulli [ nähtävästi doombotit oli varattu jo])

Ihmisenä joka muistaa miten karseita sarjakuvien elokuvasovitukset olivat, Modesty Blaise Batman tv-sarja jne) niin onhan tämä objektiivisesti hyvä elokuva. Mutta kun isoin ongelma on ne hetket joissa näkyy mitä olisi voinut olla, mutta himmaillaan...

Granberg teki valtavan työn ruotsalaisen Mustis-lehden hyväksi. Mukavaa, että Aarnion Petri ehti vielä haastatella häntä Mustis-spesiaaliin.

Joo, Leppänen on kirjoittanut, että Granbergin jälkeiset päätoimittajat eivät ole kunnolla valvoneet käsikirjoituksia. Vaikka Leppänen pöyristyi Granbergin toiminnasta Wiggenin tekijätiedoissa ja tekstissä, hän myös arvosti ”Gammelredaxin” tietotaitoa.

Tosiaan kahteen vuoteen ei ole Leppäsen Mustista julkaistu Fantomenissa; lunttaan PhantomWikistä, että viimeisin seikkailu näkyy olevan 16/2023. Toisaalta lehden ilmestymiskertoja ja uusien tarinoiden määrää samoin kuin tarinoiden sivumäärää on vähennetty säästösyistä. Ehkä tarinoita on tulossa.

Leppänen on syntynyt samana vuonna kuin Granberg. Olisi Egmontin korkea aika koostaa kunnon kokoelma miehen aiemmin suomentamattomista töistä.

... Tom King Evelyn Bilquis Supergirl Woman of Tomorrow minisarja on erinomainen. Traileri seuraa melko orjallisesti sitä.
Itselle tämä on lupaava merkki, osa ei voi sietää Tom Kingin sarjakuvia.

Mustakin Woman of Tomorrow oli aika loistava Terästyttö-tarina. Ja minustakin tähän asti nähty on ollut hyvää. Eli odotan hyvinkin suurella mielenkiinnolla ensi kesää.

Mulle Tom King on semmoinen hit and miss -tyyppi. Osa jutuista on tosi hyvää, osa ei ja osa siltä väliltä. Lisäksi kuvittajiksi valikoituneet vaikuttavat paljon. Esimerkiksi Mister Miracle on toistaiseksi kesken, kun en vaan jaksa kuvittajaa, vaikka tarina on hyvä.

James Gunn toi Superman elokuvassa myös Supergirlin valkokankaalle. 1980-luvun Helen Slater elokuva ja CWn tv-sarja eivät ikinä minuun niin uponneet.

Mikä tai kuka CW?

Osuvasti Blondie musiikkina

traileri

Aika hyvin toimii kyllä Blondie edelleen.

Tom King ja Bilquis Everlyn Supergirl Woman of Tomorrow minisarja kylläkin jotain kolme vuotta sitten. .
Elokuva pohjautuu siihen.

Tuo on siis sarjakuva. Ihmettelin asiaa kun haeskelin sarjaa HBO:lta. Sen vuoden 2016, melkoisen hömpän, Supergirl-HBO-sarjan olenkin kattellut.
Elokuvan traileri näytti hyvältä. Ehkä sen jaksaa vaikka juoni oliskin jotain puuduttavaa tai typerää.