Kas kun et taskareita lainannut.

Ongelmana taskareissa on, että tykkäsin niistä ekoista taskareista, mutta uudemmat on semmoisia, joita en halua lukea. Ei ole samoja kuin silloin ennen vanhaan. Mulla on itellä ne kunnolliset taskarit...ei tarvitse lainata.
Yritin ottaa monipuolisesti sarjakuvaa...myös eri sarjoja kattavasti, joita en ole aikoihin lukenut.
Joitakin uusiakin sain lainattua...useimmat oli varattuja, joten uudet sai jäädä taka-alalle. Monet sarjakuvat oli tosiaan semmoisia, joita olin jo lukenut.

Kävi muuten omituinen juttu eilen. Kun tulin kotiin ja laskeskelin lainauskokoelmaani ja vertasin sitä tuohon Helmetin omat tiedot listaani. Yksi sarjakuva ei ollut lainautunut ollenkaan, mutta ei se myöskään hälyttänytkään, kun lähdin pois kirjastosta. Tänään tunnollisesti  ihmettelin asiaa kirjastonhoitajalle...eivät pistäneet mua käsirautoihin!

Kolme eri julkaisua, mitkä saisi minut lukijana ostamaan:

-Vuosikirjat 1975-1979
-Kirja, jossa uusia, vain Fantomenissa julkaistuja tarinoita 2010-2020
-Lehden tai edes Fantomen-spesiaalien paluu

Simppeliä, luulisi. Mutta säästyypä ainakin rahaa. Pahoittelut tylyistä sanoista, mutta maksavana asiakkaana on tärkeää olla rehellinen.

Tuohon voisi vastata, että vuosikirjoja (näköispainoksia), lehteä ja spesiaalia on jo kokeiltu.

Olen siinä samaa mieltä, että Mustis-julkaisuissa sanomalehtisarjat eivät ole kiinnostavinta aineistoa. Ehkä jokin Moore-kokoelma sarjan ihan varhaisvuosilta voisi erityisesti puolustaa paikkaansa. Kuitenkin uusin albumi eli Legenda kannattaa tsekata, koska siinä on kaksi seikkailua, joita ei ole ennen koottu suomeksi.

Kaipaisin spessuiksi ennen julkaisemattomia Team Fantomenin juttuja taikka uusintoina tiettyjä tekijöitä kuten Felmangia ja Leppästä.

Fear Itself (2011) jäi minulta välistä, koska se osui sellaiseen aikaan kun elämässä tapahtui paljon muutoksia. Tuon pääsarjan ulkopuolelle valuvat tapahtumat olivat Rautamiehen osuutta lukuun ottamatta samaa yhdentekevää materiaalia kuin nämä aina ovat, joten siksi pääsarjaan en koskaan tarttunutkaan. Lukematta tuomittu sarja osoittautuikin ihan toiseksi, kuin olin sen kuvitellut olevan.

Tämä on kyllä paljon parempi kuin Marvelin moni tapahtuma molemmin puolin. Matt Fraction kirjoittaa ihan Civil War -tasoisen tapahtuman, jossa tuntuu olevan meneillään kova hulina, mutta joka kuitenkin on riittävän tiivis paketti että hauskaa riittää. Stuart Immonen on juuri niin kovatasoinen kuvittaja, joka kannattelee yhtä tukevasti omaa puoltaan.

Sen verran ehkä eventeihin oli jo kymmenen vuotta sitten väsytty, ettei minulle jäänyt mielikuvaa, että:
Tuo Asgard jossain keskilännen kaupungissa muistui mieleen lähinnä sen verran, että Thor oli aika ankeaa luettavaa niillä tienoin, mikä siis on varmaan vähän ennen kuin Jason Aaron otti hahmon käsittelyynsä.

Mustikset alennuksessa:
https://egmont.fi/tuotteet/?filters=berocket_brand%5Bmustanaamio%5D&utm_source=facebook&utm_medium=social&utm_campaign=s360_conversions_joulukampanjat_retargeting&utm_content=singlead_all_retargeting&fbclid=IwAR1atBsZt0jB6FqRdeZhILVBN1--rLPGwfkANpg8typWXOs-y9K4fLtCQW4

Onhan tuo tottapuhuen surullista, että 1974 kirjan jälkeen julkaisut ovat olleet sitä luokkaa, että ei oikeasti ole lähelläkään että kirjaa ostaisi.

Kolme eri julkaisua, mitkä saisi minut lukijana ostamaan:

-Vuosikirjat 1975-1979
-Kirja, jossa uusia, vain Fantomenissa julkaistuja tarinoita 2010-2020
-Lehden tai edes Fantomen-spesiaalien paluu

Simppeliä, luulisi. Mutta säästyypä ainakin rahaa. Pahoittelut tylyistä sanoista, mutta maksavana asiakkaana on tärkeää olla rehellinen.

Laaja kysymys. Kupla-akatemiassa on hieman yritetty avata tätä. Ainakin luokissa 1C ja 2B.

Ensinnäkin voidaan erottaa toisistaan lajityyppi (genre) ja tyylisuunta. Ensinnä mainittu viittaa lähinnä tarinan sisältöön. Se voi toki viitata myös hahmoihin (esim. eläinsarjakuva) tai kerrontatapaan (esim. Nordic Noir, Giallo, Crime pasta, Slapstick)
Sarjakuva jakaa elokuvan ja kirjallisuuden kanssa monta näistä ja lisäksi suurimmilla genreillä on alagenrensä (esim. Westernillä, Spagettiwestern, jne.) Suurin tämmöinen "kattogenre" taitaa olla seikkailusarjakuva. Lasten sarjakuva on toinen jonka alle mahtuu monta ala genreä.
Eri lajityypit sekoittuvat luonnollisesti toisiinsa eli on olemassa esimerkiksi avaruuscowboyta ja romanttisia supersankareita. Entisestään hommaa sotkee se että myös eri julkaisumuodot käsitetään sarjakuvassa usein omiksi lajityypeikseen. Strippi/sanomalehtisarjakuva, sarjakuvalehdet ja niiden kokoomat, albumisarjat ja sarjakuvaromaanit.
Kvaakissa näistä ovat edustettuna mm. eläinsarjakuvat, Villi Länsi ja manga. (Kaikille lajityypeille ei luonnollisesti riitä omia keskustelualueita)

Tyylisuunnalla voitaisiin sarjakuvan puolella viitata helpoimmin taiteilijaryhmiin, ja piirrostyyleihin. Ne taas ovat sidotut johonkin aikaan, muotiin tai maantieteelliseen sijaintiin. Esiin nostamassasi eurooppalaisessa sarjakuvassa esimerkiksi on ollut erilaisia koulukuntia (joista tulee ensinnä mieleen Brysselin koulukunta, Ligne claire ja Atomium). Aasialainen sarjakuva näyttää erilaiselta ja nettisarjakuvillekin on jo vakiintunut omansa. Tyylisuuntia (ja piirrostyylejä) löytyy loputtomasti. Jos aihe kiinnostaa, suosittelen tutustumaan Scott McCloudin teoksiin.