Onko kenellekään tuttu? Löytyy osoitteesta www.gunnerkrigg.com. Tekijä on brittiläinen Tom Sidell. Näistä on tehty myös printtiversioita, joita on saanut mm. Helsingin Fantasiapeleistä.

Sarjakuvaa voisi kuvata vaikka letkauttamalla "Harry Potter meets Princess Mononoke", mutta se on huomattavasti kiinnostavampi kuin mitä tämäkään kuvaus antaisi olettaa. Piirrostyyli kehittyy vuosien varrella, ja on aluksi aika ekspressionistista ja naivistista, ja muuttuu sitten realismin suuntaan. Mielestäni muutos on ollut hyväksi, mutta alkutyylikin oli ok.

Teemoja on luonto vastaan ihmisten sivilisaatio, koulunkäynti, ystävyys, kasvaminen ja kehittyminen... ja ennen kaikkea vaan erilaiset persoonallisuudet ja heidän keskinäinen kanssakäymisensä. On metsänhenkiä, taikuutta, tietokoneita ja robotteja. Myyttejä, sci-fiä, pelottavia tehtaita ja koululaisten yöhiippailuja. Filosofisia pohdintojakin löytyy tiheään. Aivan loistavia, monitahoisia ja sympaattisia henkilöhahmoja. Humaani, jopa hienostunut yleisasenne. Omituista, lakonista ja lempeää huumoria. Vaikeasti ymmärrettäviä jaksoja, joissa saa vaivata päätänsä, mutta kaikelle on kyllä selitys... lopulta.

Suosittelen vahvasti!!

Tästä voi valittaa suoraan Hachettelle eli alkuperäiselle julkaisijalle.

Juu, tiedetään.
Hachette varmaankin haluaa varmistaa, että pahimmat hirvitykset jää tuolla määräyksellä pois, mutta juuri suomen kielessä velvoite käyttää Uderzo-fonttia on lopputuloksen kannalta huono.

Ei oo helppoo.

Ei ole ei, minusta ihan kiva juliste.

Vaikka kuinka haluaisi, että Suomessa julkaistaisiin mahtavat määrät upeaa sarjakuvaa, niin pitää olla myös realisti. Julkaisutoiminta ei ole hyväntekeväisyyttä, ainakaan pidemmän päälle, mutta tällä hetkellä se taitaa olla Suomessa myös katoavaa kansanperinnettä. Pieni markkina, joka pienenee koko ajan maailman muuttuessa. 

Ostaja puolestaan haluaa yleensä ensisijaisesti itselleen tuotteen nautittavaksi. Uskoisin, että yllättävän monellakin on ajatuksena ja toiveissa kerätä "koko sarja", varsinkin jos on kyse vähänkään laadukkaammasta ja klassikosta. Yksittäiset albumit voi kyllä halutessaan lukaista kirjastostakin. 

Muna vai kana, tiedä sitä, mutta ihmettelen, jos julkaisivat itse eivät ole asiaa tiedostaneet.

Vaikka tuosta sellainen ajatus tuleekin niin en usko, että oikeasti epäilet, etteivät kustantajat tietäisi alan realiteetteja... Meillähän ne rahat ovat pelissä aina kun jotain päätetään kustantaa. Aivan kaikki asian puolet ovat taatusti tiedossa.

Pessimismi ja luovuttaminen on yksi tapa suhtautua tilanteeseen, mutta en ymmärrä mitä hyötyä siitä on. Paljon kiinnostavampaa ja eteenpäin vievempää on miettiä keinoja, jolla kustannustoimintaa Suomessa on mahdollista tehdä.

Esimerkki: Asterixissa käytetään Uderzon tekstausta jäljittelevää fonttia joka on suomenkielisessä tekstissä lähes lukukelvotonta. Ranskaksi kirjoitetussa tekstissä ei ole mitään moitittavaa.

Tästä voi valittaa suoraan Hachettelle eli alkuperäiselle julkaisijalle. Ylhäältä on annettu määräys, että fontti on tämä ja sitä käytetään, mikäli aiotte Asterixia julkaista. Sanatarkka kääntäminen on myös yleensä turha ja tönkkö ratkaisu. Kielet ja niiden ilmaisutavat vaihtelevat. Pitää ymmärtää sekä kieltä että sarjakuvaa.