Tuoreimmat viestit

Sivuja: [1] 2 3 4 5 6 ... 10
1
Lännensarjakuvat / Vs: Hopeanuoli -lehti (Hopparilandia)
« Uusin viesti kirjoittanut Oiyahe tänään kello 11:55:47 »
Veriveljeyteen vielä hieman liittyen. Lakotoilla oli kĥolá, joka tarkoittaa ystävää. Se oli silti paljon enemmän: käytännössä se tarkoitti valittua veljeä, ja suhde itsessään oli jo valmiiksi syvä ja sitova liitto, joka toi mukanaan hyvin selkeät velvollisuudet. Kĥolá oli mies, jonka rinnalla taisteltiin. Hänelle uskottiin oma henki, ja hänen henkeään suojeltiin kuin omaa. Tätä veljeyttä noudatettiin niin sodassa kuin kaikessa muussakin, kuten metsästyksessä, matkoilla, sairastumisen aikana ja taloudellisissa vaikeuksissa.

Jos kĥolá kuoli, toinen oli velvollinen auttamaan tämän perhettä, tukemaan leskeä ja lapsia sekä jatkamaan ystävyyttä suvun kanssa. Käytännössä valittu veli usein otti lesken vaimokseen ja tämän lapset omikseen suojellakseen heitä ankarissa oloissa.

Tämä suhde ja sen tuomat perhevelvollisuudet vietiin joskus vieläkin korkeammalle tasolle pyhällä Hunka-seremonialla (Huŋkápi), joka toi miesten välisen henkilökohtaisen liiton koko heimon ja henkimaailman silmien eteen tehden heistä virallisesti sukulaisia. Liitto oli elinikäinen ja sen ylittävä pyhä side, joka oli usein biologista veljeyttäkin vahvempi.

Lähes kaikilla tasankoheimoilla oli vastaava valittu ystävä tai sotaveli, vaikka nimitykset vaihtelivat. Se oli henkilökohtainen turvaverkko ja käytännön sanelema, järkevä ratkaisu maailmassa, jossa elämä oli jatkuvaa liikettä, vaaroja ja epävarmuutta.

Tällaista samaa oli varmasti myös Hopeanuolen ja Pekan ystävyydessä.

Viiltelyä ja lihanpoistoa kyllä esiintyi muissa rituaaleissa, esimerkiksi Sitting Bullin hanbléčeya‑näynhaussa, joka on hyvin dokumentoitu. Mutta käsittääkseni veriveljeyteen tällaista ei liittynyt.
2
Toimintasarjakuvat / Vs: Ulkomaiset Spider-Manit *SPOILER*
« Uusin viesti kirjoittanut Curtvile tänään kello 11:09:43 »
Onko joku ahkera sielu laskenut, mitä muiden lehtien numeroita tuohon tuhanteen on laskettu? TASM:n numerointi on aloitettu alusta jokusen kerran, mutta aina komeiden tasalukujen kohdalla on palattu alkuperäiseen numerointiin. Numerosta 900 on jo muutama vuosi. Tuskin tuohon tuhanteen numeroon on sisällytetty esimerkiksi pitkäaikaisten kuukausittaisten lehtien "Peter Parker, the Spectacular Spider-Manin" ja "Web of Spider-Manin" numeroita.


Onhan tällainen tehty vapaaehtoisten nörttien toimesta.

Hämäkkisen miehen listaus Wikipediassa
Ja siis vain Amazing Spider-Man lehdiksi lasketute.
Joissakin kohden muistuttaa elokuvien tuoton laskemista l. luovaa matematiikkaa ja ei laske Annualeja mukaan.
3
Toimintasarjakuvat / Vs: Ulkomaiset Spider-Manit *SPOILER*
« Uusin viesti kirjoittanut kyösti tänään kello 10:57:45 »
Ei tarvitse laskea. Täältä:
https://marvel.fandom.com/wiki/Amazing_Spider-Man_Vol_1/Legacy_Numbers
löytyvät lehdet kansikuvineen.
4
Toimintasarjakuvat / Vs: Ulkomaiset Spider-Manit *SPOILER*
« Uusin viesti kirjoittanut Darzee tänään kello 10:19:33 »
Syyskuussa ilmestyy Marvelilta Amazing Spider-manin numero 1000. Itselleni tämä näyttäytyy ainoastaan markkinointikikkana, sillä tuhannen Amazing-lehden numeroon on laskettu myös muilla etunimikkeillä varustettuja Spider-man-lehtiä. Käytännössä monella amerikkalaisella supersankarilla on jo varsin laaja julkaisuhistoria, sillä niitä on ilmestynyt rinnakkaisina lehtinä. Hämähäkkimiehen ohella ainakin Teräsmies ja Lepakkomies ovat paikoin ilmestyneet samanaikaisesti ainakin viiden kuukausittaisen lehden voimin. Vissiinkin Byrnen Teräsmies-uudistuksen myötä tapahtuneen Superman vol 2 myötä (varsinainen Superman muuttui alkuperäistä numerointia seuraavaksi Adventures of the Superman -lehdeksi) trendinä on etenkin 2000-luvulla ollut, että lehtiä aloitetaan uudelleen ykkösnumerosta syystä jos toisesta. Toisaalta Marvelin historia on muutenkin ollut lehtien numeroinnissa ollut hämmentävä. Ainakin Hulkin ja Thorin nimikkolehdet alkoivat alunperin toisilla nimillä. Näin aikoinaan ne olivat numeroinneissa hyvinkin pitkällä edellä monia muita Marvelin julkaisuja. Toisin on ollut DC:n Action ja Detective Comics -lehdillä, jotka ovat käsittääkseni katkeamatta jatkaneet julkaisuaan sellaisenaan 1930-luvulta lähtien. Siksi pidän harmillisena Amazing Spider-man #1000:n kaltaisia mainoskikkoja. Samalla logiikalla voidaan monenkin hahmon kohdalla päästä tuhanteen julkaistuun numeroon ja joidenkin kohdalla luultavasti päästäisiin useampaankin tuhanteen.

Onko joku ahkera sielu laskenut, mitä muiden lehtien numeroita tuohon tuhanteen on laskettu? TASM:n numerointi on aloitettu alusta jokusen kerran, mutta aina komeiden tasalukujen kohdalla on palattu alkuperäiseen numerointiin. Numerosta 900 on jo muutama vuosi. Tuskin tuohon tuhanteen numeroon on sisällytetty esimerkiksi pitkäaikaisten kuukausittaisten lehtien "Peter Parker, the Spectacular Spider-Manin" ja "Web of Spider-Manin" numeroita.

Hämähäkkimiehen ensiesiintymisen Amazing Fantasy #15:ssa (julkaisuajankohdaksi merkitty elokuu 1962) ja The Amazing Spider-Man -lehden ykkösnumeron (julkaisuajankohdaksi merkitty maaliskuu 1963) jää kuukausia, mutta julkaistiinko tuossa välissä muissa lehdissä tarinoita, jotka voitaisiin laskea mukaan tuhanteen numeroon? Muistelen lukeneeni, etteivät julkaisuajankohtien kansimerkinnät aina varsinkaan tuolloin olleet niin justiinsa.
5
Toimintasarjakuvat / Vs: Supergirl Maailma
« Uusin viesti kirjoittanut Sampsa Kuukasjärvi 14.06.2026 klo 21:27:51 »
Yksi mikä itselle tässä kokoelmassa otti ikeniin ja vaivasi oli selittämätön asia ennen kuin kaiken vänkäröinnin ohessa käsikirjoittaja Johanna Sinisalo sen haastattelussa mainitsi: vaikka on kryptonilainen ja siis ihmisiin verrattuna jumalan voimat omaava Terästyttö kovin harvoin lyö ketään vaikka se olisi ilmeisin ja jopa toimivin ratkaisu tilanteessa.
Sellaisessa tilanteessa jossa Teräsmies jo käyttäisi voimakeinona.
Ne " perinteiset" sukupuoliroolit kun istuvat tekijöissä ja niiden toivotaan jatkavan rakenteiden ylläpitoa ja pönkitystä.

Olen samaa mieltä tästä. Se on totta, että on rajoittavaa ja essentialistista, jos mieshahmot laitetaan lyömään, mutta naishahmot tekemään vastaavassa tilanteessa jotakin pehmeää. On hyvä, jos löydetään tarinoiden ongelmien ratkaisuihin välillä muita keinoja kuin suora väkivalta, mutta mieshahmotkin voisivat tehdä sitä.

Itseäni ärsytti varsinaisesti Terästytön hitaus. Hän jää moneksi sekunniksi taistelemaan jonkin taviksen kanssa, vaikka "oikeasti" hän olisi paketoinut vastustajan nippuun alta aikayksikön. Come on, Terästyttö liikkuu jopa valoa nopeammin! Myös suhteellisen normaalin kokoisten esineiden nostaminen ja liikuttaminen tuottaa hänelle väärin vaikeuksia.
6
Lännensarjakuvat / Vs: Hopeanuoli -lehti (Hopparilandia)
« Uusin viesti kirjoittanut Sampsa Kuukasjärvi 14.06.2026 klo 21:18:42 »
Veriveljeydestä lisää. Vilkaisin kaikki 70-luvun palstat läpi, enkä yllättäen huomannut aiheesta kysymyksiä ja vastauksia. Minulla on muistikuva, että siitä olisi puhuttu. Ehkä siitä kerrottiin palstalla myöhempinä vuosikertoina, taikka ehkä siitä oli jokin pieni artikkeli. Muita kirjoituksia kuin palstoja en selannut.

Googletin hieman. Näköjään veriveljeysrituaali esiintyy Karl Mayn villin lännen romaaneissa, joista se on levinnyt muualle länsimaiseen populaarikulttuuriin. Joillakin eurooppalaisilla kansoilla, ainakin germaaneilla, on ollut sellainen, mutta tiettävästi ei Amerikan alkuperäisasukkailla. Eli olet oikeassa, Oiyahe. Täällä on pieni englanninkielinen haastattelu aiheesta. Mayn kirjoittamat Winnetou-kirjat tai niistä sovitetut elokuvat ovat hyvin todennäköisesti vaikuttaneet Hopeanuoleen, koska Frank Sels jopa piirsi Winnetou-sarjakuvaa.

Saksaksi on julkaistu iso määrä eri Winnetou-sarjakuvia. Tällä saksalaisella sivulla on näytteitä niistä, ja niissä näkyy myös tuo verirituaali (jo sivun alussa näkyy ruutuja, joissa juodaan vadeista). Karl Mayn tuotanto on ollut Saksassa (myös Itä- ja Länsi-Saksassa) valtavan suosittua: 200 miljoonaa kirjaa on myyty.

Sanoisin, että todennäköisesti Hopeanuoli-sarjakuvan veriveljeydessä sen mukana on rituaali. Kai vähintään sellainen käsite on voinut olla oikeasti olemassa Amerikassa.
7
Muut sarjakuva-aiheet / Vs: Näytä ja kerro: Hauskin sarjakuvaruutu
« Uusin viesti kirjoittanut Ephialtes 14.06.2026 klo 20:23:56 »
Bizarro asettuu ehdolle vaaleissa Action Comicsin numerossa 263. Elämä matkii taidetta.
8
Toimintasarjakuvat / Vs: Prinssi Rohkea
« Uusin viesti kirjoittanut Sampsa Kuukasjärvi 14.06.2026 klo 19:29:35 »
Mielenkiintoinen oli myös se kommentti (ja linkki) Comics Journalin sata parasta sarjakuvaa -listalle. Rohkea oli tasan sadas, eli viimeinen listalla. Ville Vallattomallakin oli parempi sijoitus. Hmm...

Mitenkään Hank Ketchamia vähättelemättä Hal Foster on kyllä ihan eri luokan tekijä.

Sija 100 on käsittämätön. Vähän sama kuin myöntäisi vastahakoisesti, että ”oli se Hal Foster jonkinlainen sarjakuvantekijä”. Tuntuu, että sarja on vain väkisin haluttu panna listalle. Ville Vallaton oli aikanaan 50-luvun alussa uutta, mutta joo, ei se parempi ja merkittävämpi ole kuin Prinssi Rohkea. Raymondin puuttuminen tekee listasta sellaisen, että se kannattaa unohtaa.

Myös tuo Eeron ”kasi miinus” Rohkealle on minusta selvästi alakanttiin, vaikka subjektiiviset makuasiat pitää ottaa huomioon. Ei kyllä ollut ensimmäinen kerta tuolla, kun klassikko saa häneltä suhteellisen nihkeät pisteet ilman että nihkeys paistaa kunnolla itse arvostelutekstistä... ;D  Hieman ihmettelen. Oma arvioni olisi hyvin lähellä kymppiä, koska Prinssi Rohkea on taiteessaan ja omassa genressään täydellinen. Minusta on mahdotonta arvioida mitään niin tarkasti kuin sadasosapisteillä; siihen en rupea.
9

Mutta samaan aikaan tunnistan kyllä tuon, että laitteesta tulee käyttökelvoton, kun ei muka enää voi sen ikään vedoten sallia siihen päivityksiä. Tää toiminta on väärin ja pitäisi kieltää lailla. Ymmärrän sen, että uudet ohjelmat vaativat laitteilta enemmän suoritustehoa ja tallennustilaakin, mutta jos on vanha laite, jossa näitä riittää ohjelman pyörittämiseen, niin sen pitäisi olla mahdollista.

Eli tässä kohtaa on ok ottaa lainsäädäntö avuksi?
Itse asiassa olen samoilla linjoilla mutta tämä on mitä ajan takaa.

Kun on elänyt läpi teknologisen ja kulttuurisen muutoksen niin tämä ei ole mikään " kun minä olin nuori hiihdettiin kouluun ja töihin, kesät talvet, 35 kilometriä suuntaansa " jossa aika olisi kullannut muistoja koska oli vähemmän vastuussa tekemisistään ja kuluistaan ja Kekkonen oli vallassa ja ja ja.
Ei, tämä on siitä miten painosmäärä on systemaattisesti laskenut, nimikkeitä on laajassa maankattavassa jakelussa vähemmän ( kyllä, ymmärrän on verkkokauppa olemassa joka teoriassa on mahdollistanut sen että voidaan myydä vaikka ulkomaille tai jonnekin Pohjanmaan perukoille josta on lähimpään kauppaan 30km mutta se on teoria joka ei ota Internetin kokoa huomioon. Ennen sarjakuvasi myyntisivua on tiktok tyttösiä, YouTube kontenttia, 5 äänikirja sivustoa , muutamia huijareita ja rutkasti koko ihmisyyden seksuaalisuuden koko kirjon kattavaa pornografiaa. Todennäköisyys ei ole puolellasi)

Hiljattain puhuttiin sarjakuvaa myyvien ihmisten kanssa mikä on tullut ketäilyharvinaisuudeksi mikä ei. Sillage alkaa tulla arvoonsa, mutta heidän arvionsa oli että Egmontin BD sarja ei. Syy oli looginen: ovat digipainettuja ja kun myydään niitä painetaan sitä mukaa lisää.
Minusta monia sarjoja pitäisi olla pysyvästi saatavilla. Nyt puhutaan sarjakuvista, mutta sama pätee kirjoihin ja elokuviin. Tässä on toki se liiallisen kuratoinnin ja portinvartija mentaliteetin vaara " nämä ovat säilyttämisen arvoisia, nuo eie" mutta tällä hetkellä tätä ei juurikaan ole.

Hyväksymme sen että teknologiafirmat voivat sanella kuten pankit ja viranomaiset että laite on " liian vanha" tätä peruspalvelua ei voida tarjota kun pitää olla älylaite, uusi sellainen. On normaalia että 12-16 vuotiaalla on iPhone, Android. Tai eläkeläisellä. Akateemikolla ja raksaduunarilla on yhtä lailla jonkun sortin laite.
Mutta sarjakuvat ja kirjat eivät ole sama normi.

Mennessä kaupan kassalle ( jos olet niitä joita kassahenkilö ei ahdista tiedät, muille ne tyypit selin lähellä pikakassoja joille on puhuttava jos laite ei toimi) siihen on nostettu usein purukumin ja karkkien lisäksi viiden eri tyyppisiä lataus piuhoja. Ainoa luettavaan päin oleva on iltapäivälehdet.

Rakenteellinen valinta.

Muutos ei ole edes vanha. Sinne sarjakuvaliikkeeseen oli tullut uutta= 1992 Dreddiä, XIIItä ja muuta josta on vielä " jäännöseriä" oli joukossa kotimaisia albumeita ajalta jolloin niillä oli painoksia tuhansissa, ei matalissa sadoissa.

Laadulla on hyvä kilpailla ja sen pitäisi olla lähtökohtana: tehdään niin hyvä kun voi. Mutta näytön perusteella sillä laadulla ei ainakaan ylläpidetä kulttuuria.
10
Vain viisi vuotta vanha älykännykkäni oli lopulta pakko vaihtaa uuteen, kun alkoi kaikki olla ei-toimivaa. Se oli tahallista, ohjelmistolla ja käyttöjärjestelmillä tehtyä "vanhentamista". Laitteessa ei ollut mitään vikaa.
Tässä oma kokemukseni Apple-uskovaisena on ollut positiivinen. Tähän mennessä laitteet ovat kestäneet hyvin käyttöä ja aikaa. Nykyisin mulla on käytössä kolmas iPhone, jonka ostin kaverilta käytettynä (myös edellisen ostin käytettynä). Alun perin ekasta iPhonesta jouduin luopumaan, kun se tippui kädestä ja hajosi. Siinä vaiheessa se oli jo ollut käytössä useamman vuoden, eikä osoittanut merkkejä, että pitäisi uusia. Tämän nykyisen ostin siksi, että se toisena ostettu puhelin alkoi jo hiukan väsyä käytössä. Olisi tosin varmaan toiminut vielä vuoden tai pari tai ehkä pidempäänkin, mutta sopivasti kaveri oli omasta uudemmasta iPhonesta luopumassa, joten tartuin tilaisuuteen.

Tabletti- ja tietokonepuolella pääasiallinen syy laitteiston vaihtoon on ollut tallennustilan rajallisuus. Eli uudemmat apit vievät yhä enemmän tilaa ja on vaikeampi niitä päivittääkään, jos ei ole sitä tilaa. Tästä oppineena olenkin uudemmissa ostoksissa suosinut isompaa levytilaa, vaikka se on toki samalla tarkoittanut hieman isompaa hintaakin. iMac-pöytäkoneen vaihtoon tosin vaikutti myös se, että Adoben ohjelmisto rupesi olemaan sille niin raskasta, että työskentely oli aika tahmaista. Mutta vaikka uuden iMacin olen ostanut, niin vanha on edelleen tuossa hollilla käyttövalmiina ja välillä olen sitä käytellytkin. Eli sekään ei hyödytön ole, vaikka on jo yli kymmenen vuotta vanha.

Mutta samaan aikaan tunnistan kyllä tuon, että laitteesta tulee käyttökelvoton, kun ei muka enää voi sen ikään vedoten sallia siihen päivityksiä. Tää toiminta on väärin ja pitäisi kieltää lailla. Ymmärrän sen, että uudet ohjelmat vaativat laitteilta enemmän suoritustehoa ja tallennustilaakin, mutta jos on vanha laite, jossa näitä riittää ohjelman pyörittämiseen, niin sen pitäisi olla mahdollista.
Sivuja: [1] 2 3 4 5 6 ... 10