Hyvin erikoinen tulkinta lämminhenkisestä muistostripistä, jossa ei todellakaan naureta kellekään, vaan muistellaan kaiholla ja syvällä kunnioituksella menehtynyttä mestaria.

Menehtyneestä mestarista oli kyllä kyse, mutta jos tuo on kaihoa ja syvää kunnioitusta mieleeni tulee vain ja ainoastaan sitaatti kirjasta ja elokuvasta Princess Bride - prinsessan ryöstö :
You keep using that word, I don't think it means what you think it means.

Hyvä jos ei ollut tarkoitettu riekkumiseksi ja ivaksi. Se siitä mauksi jäi.

Miksi vertaatte sarjakuvalehtiä ristikkolehtiin? Lehtihyllyissä on tuotteita joita on aiemmin ostettu ja ostetaan edelleen. Sarjakuva ei taskareita ja Texejä lukuun ottamatta kuulu tuohon porukkaan. Onhan siellä paljon ns. naistenlehtiäkin. Itse asiassa kohderyhmistä erottuvat tarjontaa katsomalla selkeästi vanhemman polven eläkeläiset ja naisoletetut. Myöskään lapsille ei paljon mitään enää tarjota. Nuortenlehdet katosivat suurin piirtein 2000-2010, samohin aikoihin kun Mustanaamio hiipui kuvioista ja laapittavat kännykät tulivat. On se pieni ihme että Hevoshullu vielä jatkaa. No, sehän ei varsinaisesti mikään sarjakuvalehti ole ollut pitkään aikaan sekään. Lähinnä kai Furbergin uusintoja pyörittävät.

Etäisesti tuo mieleen japanilaisen sarjakuvan tuo kansi. Tuommoinen moderni tyyli lienee muutenkin hyvä juttu markkinoilla. Toivottavasti löytää kohderyhmänsä.

WandaVision on todellakin jotain muuta kuin Marvelin perus-superhessuilua. Rahaa on käytetty, ja aivoriihessä puitu asioita pitkään ennen kuin mitään on käsikirjoitettu. Päärooleissa Elizabeth Olsen ja Paul Bettany klikkaavat mukavasti yhteen.
Vaikutteita on saatu myös Twilight Zonesta ja EHKÄ Truman Showsta. Samalla kun kahdessa ensimmäisessä jaksossa siirrytään juohevasti 1950-luvulta 1960-luvulle (mustia henkilöhahmoja  "tasa-arvoisesti" mukana) ja edelleen värilliselle 1970-luvulle, myös ympäristö muuttuu oudommaksi. Eikä tietenkään kukaan ole sitä mitä päältä näyttää.
Mukana on tosiaan mainoksia, joista kahdessa nähdyssä esiintyy sama pariskunta.
Jos tämä on parasta mitä tällä hetkellä on mahdollista tehdä (annetuissa Marvel/Disney-puitteissa) niin okei, mutta ihan vielä kovat ennakko-odotukset eivät täyttyneet.

Oletettavasti Toni Ponin ekaa numeroakin lähetettiin samalla idealla sopivan ikäisille joiden ajateltiin kuuluvan kohderyhmään.

Vahvasti epäilen, että TP:n kustannusväki olisi turvautunut näin sofistikoituneeseen menetelmään. Kuha laukattiin menemään ristisiteenä tai jotain. Lehteä painettiin miljoona kappaletta, mikä ajoi painon konkurssiin kun laskua ei maksettu - tilauksen hyväksyneen faktorin irtisanominen ei riittänyt. Tilauksia kuitenkin tuli, ei läheskään odotetusti eikä tarpeeksi mutta tuhansia silti.
Edelleen pystyy järkyttämään ihmisiä kertomalla, että Toni Ponia ilmestyi todellakin kolme numeroa, ei vain sitä yhtä.