Kohta kohdetta päin, mutta kyllä tämä on nimestään huolimatta populaarikulttuuri tapahtuma.
Ne siviilit ovat myös etu joskus.
Valtaosa heistä ei ikinä muuten tulisi esimerkiksi sarjisfestareille. Heille siellä on samanverran kuin minulle herätysjuhlilla.
Mutta käymällä Comic Con tapahtumassa joku voi bongata että sarjisfestaritkin on ja se mikä mikä tuli hankittua Finnish Comics artists pöydästä kun Don Rosa jono oli jo täynnä olikin parempi kuin luulisi.

Myös kalleus on pätevä argumentti. Jos en huomioi matkustus ja itse lippuja ja pakollisia ruokakuluja kahdessa päivässä viuhdotaan siellä kahdensadan euron kalliimmalla puolella.
Niin setämiehet ja tätinaiset asian ratkoo.
Ja toisin kuin useimmat täällä avautuvat minä ja Darth Mika ja Veli taidettiin itse ostaa liput eikä tulla jonkun tahon vaparilla.

Mene ja tiedä voihan tässä joskus olla joku näyttelijä tjs vieras joka minuakin kiinnostaa jonain vuonna, isoin täky on sarjisammattilaisvieraat ohjelmien.

Kohta messukeskuksen kevyelle betonilattialle.

Kyllä vain lipun hankin ihan selvällä pankin bittirahalla, mutta koska haluan itselleni aina muiston, niin piti jäähallilla käydä hakea paperi-lippuni...tuohon hakureissuun sit kanssa hurahti kaikkea kivaa kommellusta.

Muuten se kädessä pidettävä hihna-härpäke siellä Comic Conissa. Se oli mulle vähän löysä ja otin sen kädestä pois ja vähän kirisitin...kiristin liikaa ja hihna ei enään mennytkään käteen ja sitä ei saanut löystytettyä...hihna meni sitten Conin ajan taskussa...kertaakaan ei sitä kysytty, mutta olinkin koko ajan messukeskuksen sisällä.

Minustakin Ylen juttu on mainio. Tosin siitä saa helposti sen väärän käsityksen, että sarjakuva ja tv-sarja kertoisivat joko taistelusta valtioterroria vastaan tai jonkinlaisesta sisällissodasta... No, on varmaankin hyvä, että ei juonta ei paljasteta liikaa. Jos lukija tai katsoja tietää tarinasta vain vähän tai ei lainkaan, hän kokee samanlaista epävarmuutta ja ahdistusta kuin päähenkilöt.

Tv-sarjan katson joskus, jos se ilmestyy boksina.

Kiitti taas kiintoisista tiedoista.

Moogin arkisto paljastaa, että Ratsupoliisi King seikkaili seitsemässä eri Kippari Kallessa: numeroissa 2/1953, 8/1953, 11/1953, 4/1954, 8/1954, 3/1955 ja 6/1955. Jari selvitti äskettäin neljän lehden tarinoiden alkuperän.

Kippari Kalle 6/1955:ssä oli lehden viimeinen King-tarina. Veikkaan, että se oli otettu Four Color -lehdestä 310. Nimittäin amerikkalaisen tarinan nimi on The Musketeer eli Muskettisoturi. Moogin arkistossa on kuva tarinan suomalaisesta alusta, jossa mainitaan ”muskettisoturiksi pukeutuva omituinen mies”. Kippari Kallessa seikkailu valitettavasti alkaa aivan keskeltä.

Ratsupoliisi King ilmestyi näköjään Dellin Four Colorin numeroissa 207, 265, 283, 310, 340, 363 ja 389 vuosina 1952–58. Kaikkiaan siis seitsemässä numerossa. Kun Dell perusti sankarille oman lehden, numerointi alkoi numerosta 8. Samahan tehtiin monille muillekin lehdille; esimerkiksi Uncle Scrooge ilmestyi kolmessa Dellin juoksevan numeroinnin Four Colorissa ennen kuin aloitti oman julkaisun ja numeroinnin numerosta 4 alkaen.

En tiedä, mistä amerikkalaisesta lähteestä Kippari Kallen numeroiden 2/1953 ja 8/1953 King-stripit ovat peräisin; en löydä niitä Kingin omista lehdistä. Mutta ne löytyvät norjalaisesta Fantom-heftestä. Kuten Timo kirjoitti (lihavointi minun):

Ruotsissa samanlainen sarjakuvamakasiinijulkaisu Karl Alfred oli puolestaan aloittanut vuonna 1946. Molempia julkaisi pohjoismainen, tanskalaisalkuinen Aller-yhtiö. Suomen Kippari Kalle ei nimestään huolimatta ollut kuitenkaan edellä mainittujen suomalaispainos, vaan siinä julkaistiin Allerin Fantom-hefte -nimisen lehden materiaalia.

2/1953:n 10 sivua pitkä seikkailu ”Kadonnut lentäjä” on tosiaan Fantom-heften numerossa 2 (marraskuu 1952). Myös kansi on sama kuin Kippari Kallessa.

8/1953:n 8-sivuinen tarina ”Otter Creekin kostaja” puolestaan on julkaistu aiemmin Fantom-heftessä 10 toukokuussa 1953. Kansi on sama kuin Four Color 340:ssä ja Fantom-heftessä 5–6 tammikuussa 1953, mutta tarina on eri lehdestä.

Aivan yksi yhteen nuo Kippari Kallen ja Fantom-heften King-jaksot eivät näytä menevän, sillä Grand Comics Databasessä Fantom 12:ssa olevan tarinan pituudeksi on merkitty vain 15 sivua kun Jari kirjoitti sen olevan Kippari Kalle 11/1953:ssa 17 sivua. Tai ehkä CGD:n indeksoinnissa on virhe.

Tein samoin - voin varmaan tässä kehua Kulku-Katin pojan toimituksia jotka tapahtuvat tilauspäivänä, postikulut edulliset ja paketointikin moitteetonta. Sellainen toiminta ilahduttaa.

Enpä muista että olisin joutunut ottamaan yhteyttä kuluttajanvirastoon, mutta toivottavasti SS Libricon saa olla tämän suhteen ensimmäinen ja viimeinen. Tilatut ja maksetut tuotteet ostin sitten Makedoniasta (toimitus alle viikossa) ja nyt odotellaan Fredan osoitteesta rahojenpalautusta vaan enpä pidättele hengitystäni tämän suhteen. 

Hannamari Hoikkalan kirjoittama juttu Eternautista on Ylen kulttuurisivuilla. Omakin nimeni löytyy lopusta yhtenä haastatelluista.

Olipas asiantunteva ja syväluotaava artikkeli!

Sarjakuva on tosin jo täysin loppuunmyyty.