Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Manga ja anime => : Rami Selin 10.05.2006 klo 01:28:43
-
Toisessa ketjussa (http://http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=4652.0) on perusteltu, miksi mangaa luetaan. Veli kertoi omat perustelunsa, miksi hän ei lue japanilaisten tuotoksia. Miksemme siis jauhaisi lisää tästäkin aiheesta.
Luenko minä mangaa? En. Minua ei miellytä mangan ominainen tapa vetää sarjaa ylipitkiksi pelkkien henkilöhahmojen varassa toimiviksi sarjoiksi. Sellainen fiilistely ei vain jaksa kantaa edes ensimmäistä pokkariansa.
En siis moiti siloiteltua kuvitusta. Niin kauan kuvat ovat helposti ymmärrettäviä, en valita. Tarinat kuitenkin ovat niin köyhiä. Tekijät näyttävät toivovansa kiertää käsikirjoitusvaiheen kehittelemällä riittävän söpöjä henkilöitä. Joihinkin tämä varmasti iskee, kuten ollaan huomattu, mutta...
Nousevan auringon kansan kuvakerronta on ihmetyttänyt minua kummasti. Turhalta tuntuvat ruutusommitelmat ja ihmeelliset lähikuvat ja muut efektikikkailut häiritsevät minusta suuresti sen vähäisenkin tarinan seuraamista. Samalla se vie järjettömästi sivuja antamalla vastineeksi ei mitään.
Tämä viesti ei ole provosointia mangalukijoita kohtaan. On mielestäni hyvinkin kohtuullista, että voimme keskustella asiasta puolin ja toisin. Toistan vielä, että yleistän mangaa hyvin karkeasti, mutta minkäs teet. Minulla ei ole kiinnostusta alkaa listaamaan jokaista sarjaa erikseen ja kertomaan vielä päälle perustelut, miksi tämä ei minua miellytä.
Kerrotaan vielä, että mielestäni Japanissa on hyviäkin sarjakuvia. Niitä ei vain tuoda sieltä muualle. Omivat kaiken hyvän itselleen ja lähettävät ulkomaille jotain Narutoa. Ilkeitä pikkuihmisiä ne japanilaiset.
-
Tähän kysymykseen osaan ja saan vastata ilmiselvästi reippaasti yleistäen ja perustuen kuulopuheisiin.
En lue mangaa, ensinnäkään sen takia, että en osaa lausua koko sarjakuvan nimeä. Minulle on kerrottu , että ne japanialaiset sarjakuvat ovat puuduttavan pitkiä ja piirretty lapsille, siis yksinkertaisia.
Toisekseen minua huvittaa nämä japanilaisuuden ja tai jonkun muun -suuden ihailijat. Hei haloo, täällä ollaan suomalaisia, ei meistä tule japanilaisia, vaikka kuin syötäisiin hihitysriisiä tai luettaisiin magnaa. Korkeintaan Martti Tsurusesta tulee. Jotkut magnan lukijoista kun yrittävät olla japanilaisempia kuin ne itse.
Vastustan japanilaisuuden soluttautumista Suomeen. Ensinnäkin japanilainen kulttuuri on väkivaltaista, turha tulla selittämään minulle, etteikö siellä kasvatettaisi lapsista sopulilaumaa korvapuustien avulla. Eikä kukaan halua Suomeen kioskeja, joissa myydään lasten käytettyjä pikkuhousuja. No, ehkä joku sairas haluaa, mutta suuri enemmistö ei.
Saahan sitä magnaa lukea samalla tavalla kuin impearalistista supersankarisarjakuvaa tai Aku Ankkaa. Mutta kyllä suomalaiselle lukijalle suomalainen sarjakuva on parasta. Näin sanoi Adolf Ehrnrooth!
-
Toisessa ketjussa (http://http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=4652.0) on perusteltu, miksi mangaa luetaan. Veli kertoi omat perustelunsa, miksi hän ei lue japanilaisten tuotoksia.
No oikeastaan kerroin vain miksi en tykkää mangasta. Mitään ei mangan lukemista vastaan minulla kuitenkaan ole. En kuitenkaan ole nähnyt kuin pienen vilauksen siitä, mitä manga tarjoaa, joten vastaan voi vielä joskus tulla sellainenkin manga, josta tykkään.
Tällä hetkellä odotan, että pääsen Suomeen ja saan tutustua Warcraftiin. Ehkä siihen Hiroshiman poikaankin voisi tutustua, jos se tosiaan julkaistaan tällä kertaa kokonaan.
Mutta kyllä melkein kaikkiin pointteihisi pystyn samaistumaan.
-
Kotikutoista "finnmangaa" eli suomimankkaa puskee välillä ihan liiankin kanssa vastaan, varsinkin pienlehdissä. Ei se nyt niin rasittavaa ole kuin esmes Ruotsissa ja Saksassa harrastettu pseudomangailu, mutta ei hirveän kiinnostavaakaan - paitsi Aura Ijäksen kohdalla. Hän osaa.
Viihdesarjoja, Ranmaa, Conania, jne. en ole jaksanut lukea paria pokkaria edemmäksi, kun ne eivät minusta etene ollenkaan. Hiroshiman pojan luin kyllä. Siinä on tok jotain kauhean kaunista. Sekä Adolf tietty.
Mutta loputtomia järkäleitä ja päättymättömiä hönöhuumori-tappelupläjäyksiä en jaksa. Akirakin jäi kesken.
-
Luen jaappanilaista sarjakuvaa silloin tällöin, mutta useimmiten joku tökkii.
Minusta yleinen ongelma mangassa on se, ettei oikein osata kertoa tarinaa. On puheoksennuksesta tukossa olevia juonta eteenpäin piiskaavia kohtia, joiden välissä on hienosti kuvattua toimintaa. Joissain japsisarjiksissa häiritsee suoraan sanottuna poliittisen korrektiuden puute, asenihilistinen fasismi (Gunsmith Cats, Dominion: Tank Police, Wild 7).
Kaikenkaikkiaan olen sitä mieltä, että käsikirjoituksellisesti edistyneimmät sarjakuvat on tehty länsimaissa. Mangan vahvuudet ovat useimmiten siellä kuvallisella puolella. Eivätkä aina sielläkään.
-
Itselläni ei mitään mangaa vastaan periaatteellisesti ole. Eipä vaan ole osunut kohdalle kauheasti kiinnostaviakaan mankkoja. Aiheet ovat jotenkin epäkiinnostavaa fantasiaa tai liian hankalasti ja jankkaavasti kuvattuja ihmissuhdesotkuja (jotain Maison Ikkokua jaksoin aikoinaan lukea yhden osan joka oli ihan hyvä, mutta tätäkin taitaa olla loputtomasti). Piirrostyyli ei myöskään viehätä omaa esteettistä silmääni.
Vaan onhan niitä hyviäkin mankkoja ja semmoisia luenkin mielelläni, jos joku vaan vinkkaa, että tämä on hyvä. :) Itse ei jaksa ruveta seulomaan. Hiroshiman pojan luin ensimmäisen kerran joskus kymmenen vuotta sitten ja onhan se aivan mainio. Adolfiin tutustuin tässä taannoin ja sekin miellytti, pitänee saman tekijän muitakin juttuja lueskella. Ja sitten vielä Nausicaä, joka odottaa yöpöydällä lopullista lukemistaan, jossain puolessavälissä olen menossa...
-
En voi väittää olevani mikään asiantuntija mutta luulen aika hyvän yleiskuvan saaneeni plärättyäni erään tosiharrastajan varastoja ja luettuani nämä muutamat kuuluisat sarjat.
Enimmäkseen nyppii juuri juonen huonous. En tarkoita suinkaan juonettomuutta vaan sitä että juonta on kyllä vallan valtavasti mutta se ei ole kovinkaan kekseliästä tai kiinnostavaa. Välillä selitellään juttuja niin että hirvittää, turhia ja odetavia käänteitä tulee kamalasti mutta mitään kaarta ei tule. Ehkä juuri draaman kaari mättää niissä pahiten, tapahtumat ovat kuin helmet nauhassa, koko ajan tapahtuu yhdenveroisia juttuja. Tämä lienee kulttuurinen juttu, Aristotelesläinen draaman kuljetus ei vissiin ole mangoille tärkeää.
Lisäksi semmoinen asia kuin kekseliäisyys ei ole mitenkään hirveässä huudossa niissä. Tuntuu että mahdollisia "todellisuuksia" on noin kolme, mallia otetaan huoletta, suorastaa ylpeinä. Sitten voidaan vähän säätää kuinka isot siivet niillä robosotilailla on päässä ja vot, siinä on uusi manga. No nyt kärjistin nolosti mutta idea selvinnee :)
-
Kerrotaan vielä, että mielestäni Japanissa on hyviäkin sarjakuvia. Niitä ei vain tuoda sieltä muualle. Omivat kaiken hyvän itselleen ja lähettävät ulkomaille jotain Narutoa.
Ongelma on lähinnä siinä, että mangan kohderyhmänä länsimaissa ovat teinit, tuloksena suurin osa tänne (= USA ja Suomi) tuoduista sarjoista on juuri sitä teiniviihdettä. Toki sitä "hyvääkin" sarjakuvaa on käännetty, esimerkiksi Death Note, Planetes ja Monster, jota on kuulemma julkaistu mutta ei ole liikkeissä näkynyt. (Samalta tekijältä on myös 20th Century Boys. Tahtoo!!)
Jos Suomessa yhtäkkiä julkaistaisiin esimerkiksi Planetes, ei se ehkä myisi, sillä aikuisethan eivät lue mangaa ja sarjakuva on suunnattu vanhemmalle yleisölle, eli ylisöpöily ja teinihäröily puuttuu.
Syy miksi en ole innostunut monestakaan mangasta on juuri tuo yllä mainittu teinihäröily ja sekoilu. Jotkut sarjat eivät vain jaksa innostaa, ne jatkuvat ja jatkuvat ja ne jaksaa ehkä lukea vain kerran, joten ei huvita syytää mielettömästi rahaa. Samat ilmeet ja vitsit toistuvat sarjasta toiseen. Minusta on tullut aika valikoiva, saatan lukea jotain "tyhmääkin" jos olen lainannut sen kaverilta mutta kun itse ostan niin yritän miettiä tarkemmin. Kun ei kaikki innosta niin ei innosta. Kuitenkin olen ns. mangaharrastaja.
Mutta elkää nyt hyvät ihmiset menkö siihen, ettette tutustu yhteenkään Japanista tulevaan sarjakuvaan (koska Naruto on huono) tai siihen, ettette lue mitään muuta kuin mangaa (koska Naruto on hyvä). Nämä molemmat ketjut tuntuvat yhtä hassuilta kuin "miksi et lue ranskalaista sarjakuvaa"-ketju. Siihen vastaisin varmaan vähän samalla tavalla kuin tähänkin.
Mutta älkää käsittäkö väärin, saa tästä aiheesta keskustella. ;D
-
Toisaalta täytyy muistaa, että olemme vanhuksia. Emme yksinkertaisesti ole useimpien mangojen kohderyhmää (enää).
Onneksi aktiivisten, uteliaiden ja ennakkoluulottomien lukijoiden maku kehittyy ajan myötä.
Niin no, yleensä nämä kaksi asiaa sulkevat toisensa pois. Aika ja ikääntyminen eivät vain kultivoi makua. Liian monella ne vain sulkevat ennakkoasenteiden kautta uudet asiat pois.
Mangan suosio on osittain myös nuorten "oman jutun" löytämistä. Erilainen kuvakerronnan perinne, lukusuunta, tapa käsitellä jotain aihetta.
On kivaa kun voi elvistellä vanhojen partojen kustannuksella. Niin se aina käy. Ehkä myöhemmin maku muuttuu ja osa siirtyy mainittuun vihreään mieheen, osa lopettaa kokonaan, osa siirtyy Cortoihin. Jotkut hyvin harvat ovat mainitsemiasi yksilöitä jotka lukevat Cortoja, Mangaa, Hulkia, Tex Willerejä, Mausia jne.
Itse luen mangoja satunnaisesti. Hiroshiman poika ja Planetes kuuluvat omiin suosikkeihini. Koetan kokeilla kaikkea. Kaikestahan ei silti tarvitse pitää.
-
Mangan suosio on osittain myös nuorten "oman jutun" löytämistä.
Tämähän on ihan totta. Minua ainakin jossain määrin oudoksuttaa mangan ja japanilaisuuden ympärille Suomessa äkkiä muodostunut teinikulttuuri. Vaan onhan se hyvä asia, että sukupolvikapina ja vanhojen partojen ärsyttäminen vielä onnistuvat. Itseltä jäi moinen kokematta. ;D
-
Onhan manga ihan kaunista ja olen jopa jaksanut katsella pari animea alusta loppuun.
Mutta onhan Kauniit ja Rohkeat myös kaunista. Hienoja taloja, mahtavia maisemia ja kauniita ihmisiä.
Se onki sit eri asia mitä se juonellisesti sisältää.
Mangaa ja saippuaoopperoita voi hyvällä syyllä verrata keskenään. Niinku Rami tuossa alussa kertoikin niin molemmat puskee eteenpäin vain henkilöhahmojen mukana.
Loppu onkin sit sontaa:
Kostetaan isän kuolema aina viidenteen polveen asti, kuolleet rakkaat herää henkiin jonkun ihme juonen avulla, naidaan oman pojan entisiä vaimoja ja omia äitejä siinä sivussa....
Tuota listaa voi jatkaa loputtomiin.
Olen tasan sitä mieltä että samat tekniikat mitä käytetään saippuaoopperoissa kiinnostuksen ylläpitämiseksi löytyy myös mangassa.
Sitä tuttua turvallista kuviota pyöritetään ympäri ja ympäri ja jos jokin muuttuu radikaalisti niin lukija/katselija tuntee itsensä alastomaksi tai hyljätyksi.
Mutta annettakoon heille anteeksi sillä he eivät tiedä mitä tekevät.
-
Rupesipas eilen hymyilyttämään Helsingin Akateemisessa, kun siellä kuulutettiin: "Kirjan ja ruusun päivänä (siis tänään) kohtauspaikalla mangapiirtäjä Reima Mäkinen..."
Äkkiä sitä saa leiman ihminen, pari pikku mankkavihkosta tehnyt ja heti on samalla viivalla kuin Tezuka...
-
Lapset ovat lapsia. Annetaan heidän lukea ikätasonsa mukaista sarjakuvaa & kirjallisuutta. Vai luimmeko me todellakin 7-12 -vuotiaina innoissamme Dostojevskia ja Prattia?
Kyllä kyllä. Eipä ollu minunkaan lukutottumukset tuossa iässä kovin korkella. Ainakaan mitä nuita vanhoja turtles lehtiä selailee ;)
Tosin täällä limingan taidekoulun sarjispuolella hälyttävän moni, reilu puolet 50 oppilaasta, lukee ja piirtää mangaa. Kyseessä on juuri saman Ranmat, Bladet ja muut juonellisesti köyhät sarjat. Niissä on monesti oivaltava alkuasetelma mutta siihen se jääkin.
Täältäkin löytyy todella lahjakkaita piirtäjiä mutta koska he ovat ammentaneet mielikuvituksensa näistä mangoistaan niin se sama köyhä tarina siirtyy heidän omiin tekeleisiin.
-
mangapiirtäjä Reima Mäkinen
Sarjainfon titteli "veteraanipiirtäjä" olisi kai ollut vähemmän myyvä. :D
Asiasta kukkapurkkiin, veteraaneista ja mangasta kun puhutaan, talvisodan mangakorkkari on kyllä aika korkealla omalla hankintalistallani. Tai mikä ettei vaikka kansalaissodankin. Mulla olisi edelleen pari hyvää kässäriä täällä... Ei mtn tylsiä fantsu- tai ihmissuhejuttuja, prkl.
-
Mangaa ja saippuaoopperoita voi hyvällä syyllä verrata keskenään. Niinku Rami tuossa alussa kertoikin niin molemmat puskee eteenpäin vain henkilöhahmojen mukana.
Loppu onkin sit sontaa:
Kostetaan isän kuolema aina viidenteen polveen asti, kuolleet rakkaat herää henkiin jonkun ihme juonen avulla, naidaan oman pojan entisiä vaimoja ja omia äitejä siinä sivussa....
Kuvailit hyvin ne syyt, miksi valtavirtainen jenkkisarjakuva ei enää voisi vähempää kiinnostaa.
-
Kyseessä on juuri saman Ranmat, Bladet ja muut juonellisesti köyhät sarjat. Niissä on monesti oivaltava alkuasetelma mutta siihen se jääkin.
Onko Manga-puolella mitään sellaista sarjaa, jossa juoneen olisi panostettu? Olisi meinaan kiva lukea sellainen tarina, koska tähän mennessä jokainen yritykseni on kilpistynyt juuri juonen ohuuden aiheuttamaan yökötykseen.
-
Asiasta kukkapurkkiin, veteraaneista ja mangasta kun puhutaan, talvisodan mangakorkkari on kyllä aika korkealla omalla hankintalistallani. Tai mikä ettei vaikka kansalaissodankin. Mulla olisi edelleen pari hyvää kässäriä täällä... Ei mtn tylsiä fantsu- tai ihmissuhejuttuja, prkl.
Tämähän kuulostaa jo hyvältä. Tuollaista mangaa voisinki lukea.
-
Onko Manga-puolella mitään sellaista sarjaa, jossa juoneen olisi panostettu? Olisi meinaan kiva lukea sellainen tarina, koska tähän mennessä jokainen yritykseni on kilpistynyt juuri juonen ohuuden aiheuttamaan yökötykseen.
Osamu Tezukan Black Jack on lähinnä yksittäisiä tarinoita mutta kelvannee. Samoin Kazuo Koiken ja Goseki Kojiman Samurai Executioner. Kyllä voisin enemmänkin listata mutta ei huvita.
-
Onko Manga-puolella mitään sellaista sarjaa, jossa juoneen olisi panostettu?
No ehdottomasti Tezukan Adolf. V A I N viisi "pokkaria" ja aivan perskeleen vetävä juoni. Ei tyhjäkäyntiä, ei söpöstelyä, ei maagisia kamppailuja, ei kamppailulajeja sivukaupalla...
Täysin vetää vertoja mille tahansa länsisarjikselle, ja ylittääkin ne.
-
Kuvailit hyvin ne syyt, miksi valtavirtainen jenkkisarjakuva ei enää voisi vähempää kiinnostaa.
Sama pätee myös jenkkijuttuihin. En myöskään tarkoita että taidesarjakuvat ja alternative olis se ainoa oikea sarjakuva muoto mutta miksi pitää jämähtää tiettyyn kategoriaan ku manga tai marvel kun maailma on täynnä hienoja sarjakuva spektaakkeleita
-
Kiitokset Marsumestari ja VesaK. Täytyy pitää silmät auki, josko noihin mainitsemiinne tarinoihin kirjastossa törmäisi.
-
Pitäisiköhän Kvaakiin perustaa enemmänkin tämän tyylisiä sarjakuva-aiheisia keskusteluja: "En tiedä asiasta mitään mutta minulla on siitä mielipide."
-
Pitäisiköhän Kvaakiin perustaa enemmänkin tämän tyylisiä sarjakuva-aiheisia keskusteluja: "En tiedä asiasta mitään mutta minulla on siitä mielipide."
Eikös nämä kaikki ole sellaisia?
-
Eikös nämä kaikki ole sellaisia?
Tietysti, ja uutukaisena tuon lusiikkaa siihen soppaan. Foorumeita olen kuitenkin käytellyt ahkerasti ja onhan tullut jo varhain todettua se, että kovin helposti sitä älähtää suuntaan tai toiseen ja aiheuttaa sitten näissä vannoutuneissa tietäjissä ties mitä puolustusreaktioita.
Mutta ketjun hengessä, luen mangaa, mutta jätän kuitenkin enemmän lukematta juuri sen nimenomaisen seikan vuoksi, että se on sitä tyypillistä X:ää tai Y:tä, jota lentää silmille jatkuvasti.
Joku tuossa taannoin kyseli että onko mangan puolella sellaista sarjaa jossa juoneen olisi panostettu. Aika jännä kysymys ja kertoo hyvin paljon kysyjän ennakkoluuloista ja mielipiteistä. Samaan henkeen voisin kysyä, että onko olemassa länsimaalaista sarjakuvaa jossa on juoni. Makuasioista väitteleminen on jokseenkin turhanläntää jos vastakkaisissa leireissä ollaan alusta alkaen henkeen ja vereen toista vastaan, sekä mahdolliset myönnytykset ja tutkimusmatkat toteutetaan tuo ennakkoluulo toisessa kädessä ja toisessa sitten ties mitä.
Nykybuumi mangassa ja animessa on yleinen synkistely ja angstaus, joka vetoaa hienosti mangan ja animen nuorempiin pitsihelmaisiin ihkuttajiin. Mangan ja animen aikuistumista seuratessa on tällaisesta ylivaikeilusta noussut muutamia kukkia, jotka ovat sinut itsensä kanssa ja pohtivat olemista ja elämää. Supersankaritasolla tällainen pohdinta nousee yleensä potenssiin N, jossa liikutaan jo sellaisen metafysiikan ja pseudo-olettamuksien maaperällä että monia naurattaa - itse pyrin tarkastelemaan tätä hieman samalla silmällä kuin muinoin ensimmäisten tieteiskirjailijoiden töitä. Pidettiin lööperinä ja huuhaana, mutta nykyään tieteiskirjailijat ovat inspiroineet ties mitä "oikeiden tiedemiesten" tekemiä keksintöjä ja teorioita.
Eniten itseä ehkä häiritsee koko tässä asetelmassa itä vs länsi se, että lännellä on hyvin holhoava katsanto mangaan ja animeen. Ja tässä puhun näistä faneista. "Mitä tuollainenkin on muka olevinaan... yrittävät tulla meidän apajille... turhaa hömpötystä... jne"
Jos joku tykkää makkarasta, pitääkö se salaatti heittää roskiin ettei sitä muut saisi? Itämainen sarjakuva ja animaatio on vieläkin uusi ja outo asia yleisesti maailmaa ajatellen. Se on niin erilaista, niin tietysti sitä karsastetaan. Toista se on kun nykyinen nuorempi sukupolvi varttuu joka on kasvanut tuon mangan ja animen kanssa. Tasa-arvoa!
-
Tosin täällä limingan taidekoulun sarjispuolella hälyttävän moni, reilu puolet 50 oppilaasta, lukee ja piirtää mangaa.
Höpö höpö.
Limingan sarjakuvalinjalla tasan 10 piirtää mangaa kun Petri Fills lopetti.
Ja vain yksi piirtää sarjakuvaa maanisesta kaljanjuojasta.
-
Höpö höpö.
Limingan sarjakuvalinjalla tasan 10 piirtää mangaa kun Petri Fills lopetti.
Ja vain yksi piirtää sarjakuvaa maanisesta kaljanjuojasta.
Määrä tuntuu niin valtavalta :)
Okei, meni vähä liioittelun puolelle.
Ja tästä kaljanjuonnista en tiedä mitään. Kiitos :)
Paitsi jos joku haluaa tehdä siitä samanlaisen muodin kuin mangasta niin ottakoot minuun yhteyttä ;)
-
Olikos tuo Limingan taidekoulu tms Kemin suunnalla?
Serkku siellä opiskelee ja on sanonut että ei ole touhuissa paljoa hurraamista. Oppilaat pilaavat tuommoisella juomisellaan ja lomailullaan senkin että on valtiolta saatu tuollaisiinkin kouluihin tukea ja siunausta. Vai onko? Tiedä sitten, mutta mainettahan tuossa luodaan ja jos jonkun yleisen ja julkisen tutkimuksen mukaan noissa vain juodaan, niin tulee hyvin nopeasti palaaminen autopuolen tai kauppiksen penkille :P
-
Olikos tuo Limingan taidekoulu tms Kemin suunnalla?
Serkku siellä opiskelee ja on sanonut että ei ole touhuissa paljoa hurraamista. Oppilaat pilaavat tuommoisella juomisellaan ja lomailullaan senkin että on valtiolta saatu tuollaisiinkin kouluihin tukea ja siunausta. Vai onko? Tiedä sitten, mutta mainettahan tuossa luodaan ja jos jonkun yleisen ja julkisen tutkimuksen mukaan noissa vain juodaan, niin tulee hyvin nopeasti palaaminen autopuolen tai kauppiksen penkille :P
Oulun suunnalla. Melkein osui oikeaan joten varmaan samasta koulusta puhutaan.
Kyllähän täällä juhlitaan ja lomaillaan mutta silti työt tulee tehtyä. Mitään ei ole pilattu.
Tämä koulu on erittäin arvostettu ja syystä. Itse olen saanut sen mitä olen tullut hakemaan ja lisäksi paljon hyviä ystäviä (myös mangan piirtäjiä ;) ) joiden kans ollaan rentouduttu joskus jopa viinaa apuna käyttäen.
Tämä tuskin pilaa kenenkään mainetta vai mitä?
-
Joku tuossa taannoin kyseli että onko mangan puolella sellaista sarjaa jossa juoneen olisi panostettu. Aika jännä kysymys ja kertoo hyvin paljon kysyjän ennakkoluuloista ja mielipiteistä.
Tämä saattaa tulla sinulle yllätyksenä (ja pyytämättä), mutta keskustelupalstoilla se jutun juuri ja lähde ovat nimenomaan mielipiteet.
-
Jos joku tykkää makkarasta, pitääkö se salaatti heittää roskiin ettei sitä muut saisi? Itämainen sarjakuva ja animaatio on vieläkin uusi ja outo asia yleisesti maailmaa ajatellen. Se on niin erilaista, niin tietysti sitä karsastetaan. Toista se on kun nykyinen nuorempi sukupolvi varttuu joka on kasvanut tuon mangan ja animen kanssa. Tasa-arvoa!
Ei itämaisessa sarjakuvassa sinänsä ole mitään vikaa. Minä en voi käsittää sitä että miksi pitää jämähtää eri lokeroihin ku maailmassa on niin paljon eri juttuja mitä kokeilla ja lukea.
-
Minä luen Mangaa. Lainasin Ragnarök nimisen
opuksen kirjastosta. Ja kyllä oli paska!
Hahmot ja etenkin niiden esittelyt viimeisillä sivuilla oli ihan
mielenkiintoiset, ja niiden pohjalta olisi voinut tehdä ainakin
kohtuullisen jutun, mutta ei!
Koko tanan kirja oli vain päämäärätöntä viivojen tulvaa ja
inhottavia itämaisia äänimerkkejä. Lisäksi ärsytti hahmojen
tyylimuunnokset "realismi-mangasta" "chibi-mangaksi" ja
aiheettomat huomautuslaatikot. "Tyyppi on hämmentynyt" -
Kyllä mä sen näen siitä kuvasta, ei sitä mulle tartte kertoa
tyhmillä laatikoilla! Myös kaikki sivukommentit "eikö kukaan
kuuntele mua" - alkoi häiritä.
Okei okei, se kuuluu manga-juttuun. Mutta onko
niitä pakko tunkea vakavamielisiinkin kohtauksiin?
Ei paljon itketä isän kuolema, jos hahmot muuttuu
pehmolelun näköisiksi ja alkaa puhua hulluja.
Muutenkin nämä suomennetut mangat ei ole kovinkaan
vakuuttaneet. Se on sitä samaa älyvapaata meininkiä joka
pokkarissa. Ranmaan tommoinen juttu vielä sopii, mutta
että tämmöisessä fantasiaseikkailussa. Eijei!
Jos oikeasti tehdään hyvääkin mangaa, miksei sitä julkaista
suomeksi tällaisen paskan sijasta? Onko se taas se raha?
Lupaan silti lukea kaikki mangat, niinkuin muutkin sarjakuvat, jotka saan käsiini ilmaiseksi, vaikka ne väliin mun päivän
pilaisivatkin.
-
Minen lue mangaa, minä luen gekigaa. Asia selvisi itsellenikin kun luin Gravettin mangakirjan. Suosittelen allergisille. Ja faneillekin, miksei.
-
Minä luen Mangaa.
Sitten kirjoitat väärään keskusteluun. Mangan lukemisesta ja lukemisen syistä keskustellaan täällä (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=4652.0). Tässä ketjussa keskustellaan siitä, että miksi ei lue mangaa.
-
Minä luen Mangaa. Lainasin Ragnarök nimisen
opuksen kirjastosta. Ja kyllä oli paska!
Heskohan on ihan oikeassa keskustelusäikeessä. Ragnarökki ei ole mangaa. Se on manhwaa.
-
Jos oikeasti tehdään hyvääkin mangaa, miksei sitä julkaista
suomeksi tällaisen paskan sijasta? Onko se taas se raha?
Naulan kantaan. Ei Suomalaisilla kustantajilla ole munaa tuodaan maahan sarjaa joka ei ole myynyt vähintään piljoonaa kopioita tusinassa maassa. Eli siis näitä ikuisuuteen venytettyjä, sekavia ja hahmovetoisia stereotyyppisiä tapauksia.
Jos haluat hyvää mangaa lukea taitaa olla Japaninkielen kurssi edessä. No on niitä englanniksikin julkaistu, mutta ne laskee yhden käden sormilla.
Kuten vanha viidakon sanonta kuuluu 90% kaikesta on paskaa, tai no suomennetun mangan osalta luku taitaa olla likemmäs 99%.
-
Sitten kirjoitat väärään keskusteluun. Mangan lukemisesta ja lukemisen syistä keskustellaan täällä (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=4652.0). Tässä ketjussa keskustellaan siitä, että miksi ei lue mangaa.
Vesa korjasikin jo, että Ragnarök on manhwaa eli korealaista sarjakuvaa.
Ja on Hannu muutenkin oikeassa paikassa. Hän ei minun ymmärtääkseni lue mangaa/manhwaa enää. Jossain määrin minäkin olen mangaa lukenut, koska olen muodostanut mielipiteen, etten siitä pidä.
-
...tai no suomennetun mangan osalta luku taitaa olla likemmäs 99%.
Jep. Ainut lukemisen arvoinen on Hiroshiman poika ja se taisi ilmestyä 21 vuotta sitten. Ja tietenkin se jäi vielä kesken.
-
Jep. Ainut lukemisen arvoinen on Hiroshiman poika ja se taisi ilmestyä 21 vuotta sitten. Ja tietenkin se jäi vielä kesken.
..ja julkaistiin juuri uudestaan ja jatkoa on tulossa. Vihdoin.
Provotetaan nyt täälläkin, missä viipyy Miksi et lue eurooppalaisia sarjakuvia?
-
Olikos tuo Limingan taidekoulu tms Kemin suunnalla?
Serkku siellä opiskelee ja on sanonut että ei ole touhuissa paljoa hurraamista. Oppilaat pilaavat tuommoisella juomisellaan ja lomailullaan senkin että on valtiolta saatu tuollaisiinkin kouluihin tukea ja siunausta. Vai onko? Tiedä sitten, mutta mainettahan tuossa luodaan ja jos jonkun yleisen ja julkisen tutkimuksen mukaan noissa vain juodaan, niin tulee hyvin nopeasti palaaminen autopuolen tai kauppiksen penkille :P
Heh. Sattuipas.
Kollegaopen kanssa päiviteltiin äskön sitä että sarjakuvaopiskelijat ei osaa ryypätä. Vappuaattona kuvataideopiskelijat veti nuotiolla liemiä mutta sarjakuvaluokissa laskin yöllä 8 ihmistä piirtämässä lastensarjakuvaa jonka dedlaini oli vapun jälkeisenä päivänä.
Silti me rohkaisemme JZ:n kaljoittelua, jotta kaikki tyylilajit kukoistaisivat.
-
Onko Manga-puolella mitään sellaista sarjaa, jossa juoneen olisi panostettu?
Taivas sentään.
Tietenkin jo englanniksi käännetystäkin joukosta on paha mennä kylmiltään kahlaamaan niitä helmiä joukosta, mutta kysyä aina voi.
Jos tahdot etsiä paitsi kunnon juonta, myös muutoin loistavaa tarinaa, etsi käsiisi Nausicaä of the Valley of Wind.
Tunnetuimmasta päästä vaikka Blade of the Immortal voisi olla sellaista, mitä etsit.
-
Vesa korjasikin jo, että Ragnarök on manhwaa eli korealaista sarjakuvaa.
No niinpä teki. Valitettavasti vain en kommentoinut mitenkään Heskon Ragnarök-kritiikkiä, vaan hänen lausuntoaan, että hän lukee mangaa. Jos luet hänen viestinsä, huomaat, että hän on lukenut ja lukee myös muuta kuin Ragnarökiä, myös aitoa mangaa.
Provotetaan nyt täälläkin, missä viipyy Miksi et lue eurooppalaisia sarjakuvia?
Ehkä sinun pitää aloittaa semmoinen. Mutta pitäisikö sen koskea sitten eurooppalaisia valtavirtasarjakuvia, vai vain yleisesti niitä?
-
Mutta pitäisikö sen koskea sitten eurooppalaisia valtavirtasarjakuvia, vai vain yleisesti niitä?
Hei joo. Kyllä mä voin dissata natashabilalniilopielisiäkin, saadaan tertsikin hermostumaan.
-
Sitten kirjoitat väärään keskusteluun. Mangan lukemisesta ja lukemisen syistä keskustellaan täällä (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=4652.0). Tässä ketjussa keskustellaan siitä, että miksi ei lue mangaa.
Heskohan on ihan oikeassa keskustelusäikeessä. Ragnarökki ei ole mangaa. Se on manhwaa.
Vesa korjasikin jo, että Ragnarök on manhwaa eli korealaista sarjakuvaa.
Ja on Hannu muutenkin oikeassa paikassa. Hän ei minun ymmärtääkseni lue mangaa/manhwaa enää. Jossain määrin minäkin olen mangaa lukenut, koska olen muodostanut mielipiteen, etten siitä pidä.
Ootte kaikki väärässä.
Mä kirjoitin tähän säikeeseen, koska en erikseen viittiny
aloittaa "Miksi en lue manhwaa"-ketjua.
Muuten sanoisin että en enää lue manga-sukuisia opuksia,
mutta oikeammin pitäisi taas sanoa, että en osta niitä, koska
siis ilmaiseksi saatuna varmasti ainakin plärään ne läpi
(tosin enää yhtään raknarökkiä en kestä).
Menipä taas monimutkaiseksi.
Hei joo. Kyllä mä voin dissata natashabilalniilopielisiäkin, saadaan tertsikin hermostumaan.
Pannaan vaan eurooppalaisia sarjakuvia -ketju pystyyn. Pääsen
sitten haukkumaan muutaman opuksen, kunhan jaksan kirjoittaa.
-
Ei vaan mulle maistu ihmemangat
puuttuu siitä punaiset langat,
on suosikkejani hauhion amit
ja ikivanhat seikkailijasamit,
tosin Inuyashasta saan höröt,
on siinä sen verran hurjat möröt,
vaan yleensä jätän sikseen japsit,
mieluummin nautin hyvät snapsit.
-
Aina kun keskustellaan mangasta (en tarkoita ainoastaan tätä ketjua vaan yleensä) käy ilmi että samat ihmiset jotka huutavat sarjakuvan olevan yhtä arvokas kulttuurin osa kuin mikä tahansa muukin, jaottelevat sarjakuvan arvokkaaseen ja arvottomaan.
Vielä 5-10 vuotta sitten valitettiin että nuoret eivät lue sarjakuvia, ja nyt kun ne lukee mangaa, valitetaan että nuoriso lukee vääriä sarjakuvia. Harry Potter ilmiössä kävi muuten samalla tavalla.
Olen arvostanut sarjakuvaväkeä siitä että luulin heidän näkevän kulttuuria siellä missä muut eivät sitä näe, mutta mangakeskustelu paljastaa sarjakuvaväen yhtä juntiksi kuin kaikki muutkin. Käsityksiä muodostetaan tutustumatta teokseen - tässä tapauksessa kokonaiseen tyylilajiin jota lukee miljardit ihmiset. Ja sitten vielä kehutaan että ollaan sarjakuvan asiantuntijoita. Mikä se sellainen asiantuntija on joka ei ole edes tutustunut kaikkiin sarjakuvalajeihin?
Se joka haukkuu mangaa lukematta mangaa ei ole yhtään sen kummempi kuin se joka haukkuu Ville Rannan Muhammed-sarjakuvaa lukematta sitä. Yhtä hyvin voisi sanoa: "Tutustuin länsimaiseen sarjakuvaan, luin Maailman vahvimman Nallen. Se oli ihan paska, kaikki länsimainen sarjakuva on paskaa!"
-
Kuten vanha viidakon sanonta kuuluu 90% kaikesta on paskaa
Tämä pätee myös näköjään ihmisten mielipiteisiin (räikeää provokaatiota, olkaa kiltti ja antakaa joku bittipiiskan nyt paukkua).
Minusta on turhaa dissata mitään sarjakuvaa vain sen alkuperäismaan takia. Eri asia on, mikäli aasialainen valtavirran piirustustyyli ei nappaa tai kultuuriset vivahteet eivät tahdo innostaa. Oli se alussa minustakin hämäävää ja turhauttavaa, kun ei tajunnut, miksi hahmojen päähän ilmestyi "sarvia" (;)), miksi ne yllättyessään näyttivät rivoja käsimerkkejä tai miksi kesken kaiken hahmot muuttuivat infernaalisen raivostuttaviksi pikkueliöiksi. Kipuun näköjään tottuu, koska asiat eivät enää vaivaa. Joskus onnistuvat jopa naurattamaan.
Suomessa julkaistuista aasialaisista sarjakuvista en voi suositella mitään. Akiraa ja Hiroshiman poikaa ehkä, mutta kun en kumpaakaan ole lukenut. Samuraiteloittaja ja NGE kenties tuovat valoa pimeyteen?
Itse olen kuitenkin melko tyytyväinen kaikkiin Suomessa julkaistuihin itämaisiin hedelmiin. Ne ovat keskinkertaisen hyvää viihdettä, mikä niiden alkuperäinen tarkoitus on ollutkin. Jos kaipaa jotain henkevämpää, niin voi kaivaa rippiraamatun kaapistaan tai tutustua tulevaan Neon Genesis Evangelioniin.
edit: Yhdyn Dociin. Siis mielipiteessään.
-
Tottakai järkevä ihminen on se joka tutustuu asiaan ensin ennenku muodostaa siitä mielipiteen.
Mutta nykyään myös sarjakuvan tulva on aivan älytöntä joten mielipiteet täytyy luoda muutamien sieltä täältä poimittujen opusten perusteella.
Ihan samalla lailla teen mielipiteet myös länsimaisesta sarjakuvasta. Jokainen pitää siitä mikä häntä miellyttää ja se on ok.
Mutta täällä nyt on muutama ottanu nokkiinsa siitä että ihmiset on sanonut suoraan miksi eivät mangaa tai jotain vastaavaa tyylilajia lue. Eikös tämän ketjun tarkoitus ole juuri se?
Jos vituttaa niin tehkää oma ketju missä dissaatte länsimaista tyyliä.
-
Mutta täällä nyt on muutama ottanu nokkiinsa siitä että ihmiset on sanonut suoraan miksi eivät mangaa tai jotain vastaavaa tyylilajia lue. Eikös tämän ketjun tarkoitus ole juuri se?
Tämä kuitenkin on sellaisella osastolla, jonka lukijoista suurin osa lukee sitä mangaa. Vaikea olla vähintään ihmettelemättä, kun ennakkoluuloisimmat vannovat Marvelin nimeen olevansa koskematta mangaan, vaikka katanalla uhattaisiin. Kukin lukee, mitä haluaa tai jättää lukematta, mutta jos päättää olla piittaamasta hienosta taiteenmuodosta täysin olemattomin ja älyvapain perustein, niin se kieltämättä häiritsee, mutta kysehän ei ole enää mangasta. Kyse on siitä, että joitakuita (?) häiritsee tuollainen Karpelamainen asennoituminen. Asennevammaisuus ei minkään asian suhteen ole kivaa - manga on vain yksi todella monesta muusta asiasta, jonka suhteen ihmisillä on vääriä ennakkoluuloja.
Jos vituttaa niin tehkää oma ketju missä dissaatte länsimaista tyyliä.
An eye for an eye and the whole world goes blind
-
Pöh, senkin ahdasmieliset tosikot. Tämä ketjuhan toimii paljon paremmin kuin alkuperäinen tappeluketju (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=6042.0) ;)
-
Kyse on siitä, että joitakuita (?) häiritsee tuollainen Karpelamainen asennoituminen. Asennevammaisuus ei minkään asian suhteen ole kivaa - manga on vain yksi todella monesta muusta asiasta, jonka suhteen ihmisillä on vääriä ennakkoluuloja.
Niinpä. Vaikka itse dissaankin suurta osaa mangasta erinäisistä syistä, aina ottaa päähän kun kuulee sen iänikuisen "kaikki manga on paskaa kun niillä on isot silmät ja sitä rataa jne" ...tiedätte kyllä.
Ei kai kukaan tosissaan sano ettei lue "länsimaista sarjakuvaa" koska jenkkisarjiksissa on pelkkiä puhuvia ankkoja ja hiiriä ja kaikki pukeutuu trikoisiin" tai että "belgialainen sarjakuva on ihan huonoa kun kaikilla on pottunenä ja vitsit koostuu siitä että joku huutaa. En varmana lue mitään belgialaista prkl."
Se, ettei pidä teinivaltavirtamangan tyylistä on asia erikseen, mutta se, että jättää kaiken Japanista tulevan lukematta koska se on mangaa menee vähän yli ymmärryksen.
Jee! Tapellaan! :P
-
Tämä kuitenkin on sellaisella osastolla, jonka lukijoista suurin osa lukee sitä mangaa. Vaikea olla vähintään ihmettelemättä, kun ennakkoluuloisimmat vannovat Marvelin nimeen olevansa koskematta mangaan, vaikka katanalla uhattaisiin. Kukin lukee, mitä haluaa tai jättää lukematta, mutta jos päättää olla piittaamasta hienosta taiteenmuodosta täysin olemattomin ja älyvapain perustein, niin se kieltämättä häiritsee, mutta kysehän ei ole enää mangasta. Kyse on siitä, että joitakuita (?) häiritsee tuollainen Karpelamainen asennoituminen. Asennevammaisuus ei minkään asian suhteen ole kivaa - manga on vain yksi todella monesta muusta asiasta, jonka suhteen ihmisillä on vääriä ennakkoluuloja.
Niinku sanoin, aika ei anna myöten tutkia kaikkia opuksia vaikka kuinka haluaisinkin. Esim. tämä uus iso mangasta kertova kirja olis mukava kahlata läpi mutta missä välissä.
Jos joku tekis esim marvelista samanlaisen keskustelun niin olisis minulla siitäki kaupallisesta roskasta oma sanannen sanottavana.
-
Pöh, senkin ahdasmieliset tosikot. Tämä ketjuhan toimii paljon paremmin kuin alkuperäinen tappeluketju (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=6042.0) ;)
No okei, ettei mee ihan jeesusteluks. Pakko tunnustaa, etten lue Marvel- tai DC-sarjoja, mutta pidän niitä vähä-älyisten esiteinien rahastuksena. Samojen ideoiden kierrätystä ja variaatiota vanhoista jutuista. Pelkkä hämislehden näkeminen aiheuttaa otsaryppyjä.
Ei kuulu kyllä tähän ketjuun, mutta ei viitsis mennä tappeluketjun rakastavaa harmoniaa mennä rikkomaan asennevaimmaisilla kommenteillaan :(
-
Jos joku tekis esim marvelista samanlaisen keskustelun niin olisis minulla siitäki kaupallisesta roskasta oma sanannen sanottavana.
Great minds think alike ;D
Mutta käviskös tää (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=6220.0)? Melkein sama asia :P
-
EDIT: Ai pahus, en huomannut Lauran postaamaa linkkiä. :P
-
Great minds think alike ;D
Mutta käviskös tää (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=6220.0)? Melkein sama asia :P
Mainiota! ;)
Edit: Yleinen kantani on se että jokaisen pitää etsiä se oma tyylinsä ja lopettaa tuollainen ihme apinointi. Sarjakuvien rikkaus on juuri se tyylien paljous mikä välittyy kuvien kautta suoraan katsojan sisimpään ja plaa plaa.
Ymmärtänette mitä tarkoitan ;)
-
No niinpä teki. Valitettavasti vain en kommentoinut mitenkään Heskon Ragnarök-kritiikkiä, vaan hänen lausuntoaan, että hän lukee mangaa. Jos luet hänen viestinsä, huomaat, että hän on lukenut ja lukee myös muuta kuin Ragnarökiä, myös aitoa mangaa.
Niinhän Eskokainen sanoikin. Vedin vain omasta päästäni teorian, että hän tarkoittaa mangalla myös korealaisia sarjakuvia. Olisi pitänyt olla huolellisempi.
Jaa-a. Nyt alkoi suuresti ärsyttämään mangat ja manhwat termeinä. Miksi emme lue bande dessinéetä ja comiceja?
-
Jaa-a. Nyt alkoi suuresti ärsyttämään mangat ja manhwat termeinä. Miksi emme lue bande dessinéetä ja comiceja?
Koska maailman sarjakuvat jaetaan näemmä kahteen ryhmään: mangatyyliseen ja kaikkeen muuhun. Ja mangatyyliset onkin sitten tärkeää erotella, ettei kukaan vaan kutsu epäaitoa mangaa mangaksi...
-
..ja julkaistiin juuri uudestaan ja jatkoa on tulossa. Vihdoin.
Kukahan tuota on alkanut julkaisemaan? Tuolla minutkin saa lukemaan mangaa.
Aura otti isot silmät esille (ihmettelinkin jo tovin, eikö kukaan nosta näitä esille). Isot silmät hahmoilla. No joo, antaa olla. Minun puolestani niillä saisi olla vaikka isot kolmiomaiset silmät. Ei sillä ole väliä. Minusta mangaa (yleistetään taas kerran) häiritsee tarinoiden olemattomuus. Jotenkin kummassa ne saavat julkaistua 50 pokkarin sarjan. Tällaisessa jättiläspaketissa pystyy kertomaan vaikka mitä, mutta eihän niillä ole kaikessa kiireessään aikaa kirjoittaa mitään vaan sivut täytetään järjettömillä kuvilla.
Auotaan päätä nyt siitä kuvituksestakin. Kaikki piirrtetään samalla tavalla aina Pää on tämän muotoinen aina. Laitetaan sille vihreät hiukset niin se erottuu tuosta punaisesta.
Ja jälleen kerran toistan, että kaikki japanlaisten tekemä ei ole pahasta. Enemmistö vain on harmaata töhnää. Aivan kuten länsimaissakin.
Koska maailman sarjakuvat jaetaan näemmä kahteen ryhmään: mangatyyliseen ja kaikkeen muuhun. Ja mangatyyliset onkin sitten tärkeää erotella, ettei kukaan vaan kutsu epäaitoa mangaa mangaksi...
Niin totta. Ärsytystäni se ei kuitenkaan vähennä.
-
Esim. tämä uus iso mangasta kertova kirja olis mukava kahlata läpi mutta missä välissä.
Jos joku tekis esim marvelista samanlaisen keskustelun niin olisis minulla siitäki kaupallisesta roskasta oma sanannen sanottavana.
Siinä Gravettin mangakirjassa on paljon kuvia, sen lukaisee yhdessä iltapäivässä. Eikä tartte lukee satojen sivujen mangaopuksia voidakseen bluffata tietävänsä asiasta jotain ;)
Marvelista tapellaan jo, mutta tuleeko sitä eurooppaketjua? Nyt en ehdi itse aloittamaan, pitäis vähän eka miettiä.
Lisäks haluisin sellaisen ketjun jossa dissattais graafikkosarjakuvaa. Mutta kun mennä kotimaan kamaralle, maa alkaa kummasti polttaa...
-
Kukahan tuota on alkanut julkaisemaan?
Varmaan se sama (http://www.suomimanga.net/#hiroshima), jolla lisenssit sarjaan on jo (ollut).
-
Harmi, että ei taida olla olemassa aineistoa siitä, mitä isot pojat jupisivat esim. 80-luvulla kaltaisistani teineistä, jotka olivat Marvel-zombieita (eli lukivat sen ajan "vääriä" sarjiksia).
Tenavana sitä nyt kuitenkin lukee etupäässä sitä, mitä kioskilla tarjotaan/antikoissa eniten pyörii. Nuoren sarjakuvaharrastajan budjettikin on varsin pieni.
Comics Journalin numero 269 oli omistettu shoujo- eli tyttöjen mangalle. Siitä viis, kuus ja seitsemän, mutta numeron pääkirjoitus oli timanttia: siinä jossain määrin alternativeen kallellaan olevan lehden päätoimittaja Dirk Deppey kuvaili huvittuneena kollegojensa ja muiden alan toimijoiden vihan ja inhon sekaista suhtautumista mangaan mm. Chicagon sarjakuvafestivaaleilla. "Hyvä vaan että ei oo sitä mangaa!" Tämähän on kuin alan toimijat vapaaehtoisesti ampuisivat itseään paitsi jalkaan, niin toiseenkin jalkaan. Nuori yleisö halutaankin pitää poissa... suuri osa on tyttöjä... ja kun herätään mangan isoihin myyntilukuihin, ensimmäinen ajatus on: miten saisimme heidät kiinnostumaan hämiksestä? Hei haloo, ette mitenkään, toteaa pt ja jatkaa kuvailuaan kertomalla erikoistuneista sarjakuvakaupoista, joiden kautta manga ei liiku, vaikka sitä olisi tarjollakin. Sen sijaan mangaa myydään isoissa kirjakaupoissa.
Olisi kiinnostavaa tietää, onko "taidesarjakuva" tms. graphic novels päässyt hiipimään kirjakauppoihin juuri mangan siivellä. Siinäpä olisi yllättävät petikumppanit.
edit: hei, juttu löytyikin verkosta! Yleensä niistä on tcj:n sivuilla vain näytteitä. http://tcj.com/269/e_own1.html
-
Niin totta. Ärsytystäni se ei kuitenkaan vähennä.
Ei minunkaan. Koko manga vs. kaikki länsimainen sarjakuva on vähän... no joo. Yleinen mielipide tuntuu tietyissä piireissä olevan sekin, ettei mangasta saa ottaa vaikutteita. Sitten nähdään mangaa kaikkialla. Varmaan Jeanistakin löytää mangavaikutteita jos oikein etsii ja vääntää.
Tuosta juonten olemattomuudesta... Välillä se on niin totta... Manga on hahmovetoista, ja pitkä juonen kuljetus ja hahmoihin paneutuminen on yksi niitä asioita joista mangassa pidän. Usein hahmoihin ei sitten valitettavasti panosteta yhtään: söpöt kasvot, kliseinen käyttäytyminen. Sama tosin pätee länsimaisiinkin sarjoihin. En nyt kauheasti tykkää sarjoista jotka vain jatkuvat ja jatkuvat, niiden ostaminen käy kukkarolle, mistä valitin jo aiemmin. (Onneksi Planetes oli vain 5 alpparia.)
-
Harvojapa tähän asti suomennettuja mangoja olen jaksanut lukea muutamaa ekaa osaa enempää. Sandland oli ainoa, josta sain kaikki osat luettua, ja sekin johtuu siitä että siinä on vain yksi osa. Useimmista ymmärrän toki miksi ne viihdyttävät lapsiyleisöä ja miksei vähän vanhempaakin porukkaa. Varmasti lukisin itsekin innolla jos olisin 7-12 v.
Vaan jospa saataisiin jotain ihan aikuisten oikeesti aikuisia teemoja käsittelevää mangaa, ilman telepatiaa, ESP:tä, mutantteja, jättirobotteja, räjähdyksiä, salaliittoja ja takaa-ajoja. Akira on tylsä...
Nyt kun on saatu Nakazawan Hiroshiman poika uudelleen suomeksi, niin toivotaan että perässä tulevat Tezukan Adolf, Kojiman ja Koiken Lone Wolf, Kawaguchin Eagle - The Making of an Asian-American President, Yoshihiro Tatsumin Goodbye ... hitto olisin iloinen jopa Maison Ikkokusta.
Timo
-
Kaikki piirrtetään samalla tavalla aina Pää on tämän muotoinen aina. Laitetaan sille vihreät hiukset niin se erottuu tuosta punaisesta.
Manga on muuten mustavalkoista. Kansikuvat ja animaatiosovitukset ovat kokonaan oma lukunsa.
Kehotan lukemaan Taschenin julkaiseman kirjan Manga design (http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=375). Sieltä löytyy niitä päänmuotojakin joka sormelle.
-
Tunnustan sen julkisesti: en lue mangaa. Siis jos termillä viitataan tässä yhteydessä vain ja ainoastaan Suomessa kioskimyynnissä olevan kaltaiseen mangahöttöön - kuten useampikin ihminen on tuntunut asian tajuavan.
Ja miksikö en? Koska en kuulu kyseisten sarjakuvien lapset/nuoret-kohderyhmään. Ja koska suurin osa tarjonnasta on vasurilla väännettyä heikkotasoista saippuamössöä, joka ei itseäni viihdytä tai innosta. Saati sitten, että se tarjoaisi aivoja kutittelevia virikkeitä tai taiteellisesti kiinnostavia visioita.
Sen sijaan luen paljonkin aikuisyleisölle suunnattuja laatumangoja.
Kuten vaikkapa seuraavien tekijöiden töitä:
-Katsuhiro Otomo (Akira, Domu jne)
-Masamune Shirow (Ghost in the Shell, Appleseed jne)
-Kazuo Koike (Lone Wolf and Cub, Lady Snowblood, Samurai Executioner jne)
-Hiroaki Samura (Blade of the Immortal jne)
-Taiyo Matsumoto (Black & White, No. 5 jne)
-Hayao Miyazaki (Nausicaä of the Valley of Wind jne)
-Junji Ito (Uzumaki, Gyo, Tomie jne)
-Jiro Taniguchi (Benkei in New York, The Man Who Walks, Icaro jne)
-Makoto Yukimura (Planetes jne)
-Kaiji Kawaguchi (Eagle, the Making of an Asian-American President jne)
Sekä monia muita
-
Olisi kiinnostavaa tietää, onko "taidesarjakuva" tms. graphic novels päässyt hiipimään kirjakauppoihin juuri mangan siivellä. Siinäpä olisi yllättävät petikumppanit.
No hoh hoh! Päivän väite. Manga nimenomaan työntää sarjakuvaromaaneja kirjakaupoista ulos.
-
No hoh hoh! Päivän väite. Manga nimenomaan työntää sarjakuvaromaaneja kirjakaupoista ulos.
Ai Amerikassakin? En tiedä, se oli vaan olettamus, johtuen toisaalla uutisoidusta sarjakuvaromaanien (Pantheon, D&Q) päätymisestä vihdoin tavallisten kirjakauppojen hyllyille. Kyseessä taitavatkin siis olla toisiinsa liittymättömät ilmiöt. Ainakin päällisin puolin.
Suomessa voin hyvin kuvitella, että kirjakauppojen sarjakuvahyllyt täyttyvät pelkällä mangalla ilman että kauppojen omistajat näkisivät moisessa yksipuolisuudessa ongelmaa.
-
Suomessa voin hyvin kuvitella, että kirjakauppojen sarjakuvahyllyt täyttyvät pelkällä mangalla ilman että kauppojen omistajat näkisivät moisessa yksipuolisuudessa ongelmaa.
Se tuntuu kurjalta, mikään muu kuin manga ei myy. Ja "pseudomanga" ei taida kelvata faneille koska se ei ole aitoa. Pläh.
On kyllä semmoinen pieni fiilis, että manga on saattanut hieman vaikuttaa sarjakuvaroomaanien saatavuuteen. Nyt suuri yleisökin on tottunut siihen, että sarjakuva voi tarkoittaa pitkää yhtenäistä tarinaa ja pokkarimuotoistakin sellaista. Mutta saatan olla väärässä.
-
Heps.
En millään saa mielestäni sellaista harhaoppista ajatusta, että monet "aikuisyleisölle suunnatut laatumangat" ovat todellisuudessa
lähinnä aikuisyleisölle suunnattua mangaa. Ero ei läheskään aina ole kehittyneemmässä juonessa tai syvällisemmissä hahmoissa kuin seksin, veren ja angstin määrässä. (Lone Wolf & Cub, Blade of the Immortal, vain muutaman mainitakseni.)
Totta kai kunnon fani löytää juuri omasta suosikkisarjastaan enemmän sisältöä kuin muista, turhemmista tekeleistä...
-
Ai Amerikassakin? En tiedä, se oli vaan olettamus, johtuen toisaalla uutisoidusta sarjakuvaromaanien (Pantheon, D&Q) päätymisestä vihdoin tavallisten kirjakauppojen hyllyille.
Kyllä, Amerikassakin. Esim. DC luopui yhteistyöstä Yht. Humanoidien kanssa, koska albbarit eivät menneet odotetulla tavalla kaupaksi. Manga taas myy kuin leipä, niin USAssa kuin meilläkin.
-
No hoh hoh! Päivän väite. Manga nimenomaan työntää sarjakuvaromaaneja kirjakaupoista ulos.
Saako esimerkin sarjakuvaromaanista jonka manga on työntänyt ulos kirjakaupasta?
-
Saako esimerkin sarjakuvaromaanista jonka manga on työntänyt ulos kirjakaupasta?
Yksittäistä esimerkkiä tuskin löytyy, mutta riittää kun vertaa pelkästään julkaistavien nimikkeiden määrää.
Jenkit eivät osta esim. ranskalaista sarjakuvaa, edes klassikoita tyyliin Asterix, mutta manga kyllä kelpaa.
Suomessa, no, Aku Ankka ja muut Disnit kisaavat vielä edellä, sitten tulevat mangat, sitten kaukana alempana muut.
Mangapokkarin keskipainos on meillä pitkälti päälle 5000 kappaleen, perusalbbarin jäädessä 3000 kipaleeseen.
-
Jenkit eivät osta esim. ranskalaista sarjakuvaa, edes klassikoita tyyliin Asterix, mutta manga kyllä kelpaa.
Ovatko joskus sitten ostaneet?
Suomessa, no, Aku Ankka ja muut Disnit kisaavat vielä edellä, sitten tulevat mangat, sitten kaukana alempana muut.
Mangapokkarin keskipainos on meillä pitkälti päälle 5000 kappaleen, perusalbbarin jäädessä 3000 kipaleeseen.
Onko perusalpparin painos sitten pienentynyt? Muistelen ihan päinvastaista, vielä 10-15 vuotta sitten ennen manga-aikaa (ja B. Virtas- ja Viivi ja Wagner -alppari-aikaa) alpparien painos oli 500-2000 kpl. Siis Hiltusen alpparit 2000, muut 500-1500 kpl.
Mun silmissä näyttää siltä että manga on raivannut kivan siivun Suomen sarjakuvamarkkinoista, mutta lukijakunta on kokonaan uutta. Voi olla että mangan lukijat eivät koske muuhun sarjakuvaan, mutta mangatarjonta ei myöskään verota muuta sarjakuvatarjontaa.
-
Ehehheh... mitäs siinä TCJ:n artikkelissa sanottiinkaan alan perinteisten toimijoiden suhtautumisesta...
-
Manga on muuten mustavalkoista. Kansikuvat ja animaatiosovitukset ovat kokonaan oma lukunsa.
Kehotan lukemaan Taschenin julkaiseman kirjan Manga design (http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=375). Sieltä löytyy niitä päänmuotojakin joka sormelle.
Mustavalkoisuushan se ongelmia juuri tuottaa. Useat hamot erottaa vain eri värien perusteella, mutta kun kaikki vedetäänkin rastereilla... En ole harjaantunut mangalukija, joten sillä on varmaankin osansa, mutta pitäisi sarjakuvan olla sen verran selkeää, ettei lukija ole täysin pulassa.
Päänmuotoja on paljon erilaisia, mutta yhdessä sarjassa (useissa, ei siis kaikissa!) ei paljoa vaihteluja näe. Jos siirtyy toiseen sarjaan, voi ehkä pienellä mahdollisuudella kohdata jotain uutta.
Mun silmissä näyttää siltä että manga on raivannut kivan siivun Suomen sarjakuvamarkkinoista, mutta lukijakunta on kokonaan uutta. Voi olla että mangan lukijat eivät koske muuhun sarjakuvaan, mutta mangatarjonta ei myöskään verota muuta sarjakuvatarjontaa.
Jos joku kustantaja ottaa jonkun mangasarjan julkaistavaksi, onhan sen pakko viedä joltakin toiselta paikka. Todennäköisesti tosin toiselta japanilaistuotokselta, joten samapa se.
-
Jos joku kustantaja ottaa jonkun mangasarjan julkaistavaksi, onhan sen pakko viedä joltakin toiselta paikka. Todennäköisesti tosin toiselta japanilaistuotokselta, joten samapa se.
Ei välttämättä, koska eihän kustannusala ole mitenkään pakon sanelemaa, että jotakin on pakko julkaista. Vaikka uusi mangasarja ei siis välttämättä (eikä todennäköisestikään) syrjäytä jotakin toista projektia, vaan tuo jotakin lisää. Sama koskee vaikka uutta eurooppalaista albumisarjaa.
-
Useat hamot erottaa vain eri värien perusteella, mutta kun kaikki vedetäänkin rastereilla... En ole harjaantunut mangalukija, joten sillä on varmaankin osansa, mutta pitäisi sarjakuvan olla sen verran selkeää, ettei lukija ole täysin pulassa.
Päänmuotoja on paljon erilaisia, mutta yhdessä sarjassa (useissa, ei siis kaikissa!) ei paljoa vaihteluja näe.
No, piirtäjillä on usein (pahana) tapana piirtää samantapaisia hahmoja... Tämä pätee mangan lisäksi myös kaikkeen muuhunkin sarjakuvaan, myös eurooppalaiseen. Itse kukin huomaa helposti jämähtävänsä samoihin kaavoihin. Olen itsekin huomannut saman omissa töissäni.
Itselläni on hahmojentunnistusvaikeuksia ollut lähinnä muutamassa sarjassa, ja useat kasvoiltaan liiankin samankaltaiset hahmot tunnistaa kuitenkin toisistaan.
Ja pitää vielä muistaa, että olemme kaikki kasvaneet amerikkalaisen ja eurooppalaisen sarjakuvan parissa, joten siihen on kehittynyt tietty lukutaito. Jos mangaa on alkuun hankala lukea, ei se tarkoita sitä että mangan kieli olisi automaattisesti se huonompi. Tämä ei ole mitään valitusta kellekään täällä, joskus on Kvaakin ulkopuolellakin mangan vastustajilta kuullut kommenttia että "onpas hassua kun mangassa on näin kun se on ihan eri tavalla kuin täällä" ja tuo erilainen tapa on sitten automaattisesti se huonompi. (Ei koskaan ole yhtä oikeaa tapaa... "Miks toi tekee noin kun minä teen näin, vähänks se on typerä.")
Mutta saatanhan minä olla väärässäkin...
-
On siinä silti perää: yksi mangan tylsimmistä piirteistä on että eri kasvo- tai ruumiinrakennemuunnelmia ei välitetä kehitellä.
Ei perkele semmosia piikkileukoja, palkoneniä ja ruohotukkia jaksa kun ne ei ole edes japanilaisen näköisiä. Kansakunta joka häpeää omaa kehotyyppiään! ;D
Joo joo, läntisemmässä sarjakuvassa samat synnit. On. Eri näköisiä vaan. Sori.
Mä en lue mangaa sen takia kun en näe. Niissä on järjestään kuvat ja tekstit pienempiä kuin Instrumentariumin klaseilla erottaa.
-
Myös Urusei Yatsurassa ja Maison Ikkokussa pyörii tolkuttomasti keskenään hyvin samannäköisiä tyyppejä (etenkin taustahahmojen joukossa). Ei mitenkään miellyttävä havainto.
Onkohan niin, että Takahashistakin kaikki japanialaiset ja kiinalialaiset näyttävät ihan samalta?
Toisaalta meikällä on vakavia ongelmia ihan oikeidenkin ihmisten kasvojen tunnistamisessa. Sukulaisetkin suuttuu, kun niitä ei tervehdi... Auralle terkkui!
-
Jos joku kustantaja ottaa jonkun mangasarjan julkaistavaksi, onhan sen pakko viedä joltakin toiselta paikka. Todennäköisesti tosin toiselta japanilaistuotokselta, joten samapa se.
Ei kustantajilla oikeasti ole kiintiöitä täytettävinä. Sitä julkaistaan, mistä tulee hiukan voittoa ja mitä on kohtuullisen vaivatonta toteuttaa. Mangan kustantamista vieläpä enemmänkin jarrutellaan, kun ei niitä lukijoita nyt ihan niin miljuunasti ole... Eli ei manga todellakaan syö länsimaista perimää olevia julkaisuja.
Ja voin vaatimattomalla kokemuksella sanoa, että mangan tie sopimusneuvotteluista lehtipisteeseen ei ole punaisten mattojen peittämä. Sitten ne intohimoisimmat otakut vielä piilottelevat niitä pokkareita marketeissa, koska suomennettu manga on paholaisesta...
Lukeekohan ne mangaa välttelevät ihan kaikkea muuta sarjakuvaa? Notta kotiin tulee Bamse, Myrkky, Jysäys, Tex Willer ja kaikki Marvelit? Hyllystä löytyy Druunaa ja Tilsaa ja vino pino Mörköjä? Onneksi näitä keskusteluja on, niin kukaan ei voi olla rauhassa toista mieltä...
-
Toisaalta meikällä on vakavia ongelmia ihan oikeidenkin ihmisten kasvojen tunnistamisessa. Sukulaisetkin suuttuu, kun niitä ei tervehdi... Auralle terkkui!
Samoin! Oiskohan täällä vielä joku muukin, joka haluaisi liittyä iloiseen "Ongelmia tunnistaa kasvot"-klubiin? ;D
Takahashin töissä on kyllä harvinaisen samannäköisiä hahmoja... Mutta teineille suunnattu käyttösarjakuva... Ja ovathan Aku ja Iineskin loppujen lopuksi päänmuodoltaan samanlaisia, mutta jostain nekin kuitenkin tunnistaa. (Ja taas tuodaan Aku mangakeskusteluun.)
Naoki Urusawan tuotantoa suosittelisin niille, jotka haluavat nähdä jotain muuta kuin teini-isosilmä-kawaii-LOLLOL-juttuja, mutta eipä noita tunnu saavan mistään...
Sitten ne intohimoisimmat otakut vielä piilottelevat niitä pokkareita marketeissa, koska suomennettu manga on paholaisesta...
En niin voi käsittää noita "suomennokset pilaavat mangan"-meuhkaajia. Ehkä se johtuu siitä että olen jo vanha.
-
En niin voi käsittää noita "suomennokset pilaavat mangan"-meuhkaajia. Ehkä se johtuu siitä että olen jo vanha.
Kieltäydyn uskomasta että yksikään suomalainen mangaharrastaja osaisi niin hyvin japania että voisi moittia suomennoksia.
Jotkut skidit luulevat osaavansa englantiakin hyvin, suomalaisessa kulttuurissa eläneenä. Höh! Eivät osaa vielä suomeakaan.
-
Omalla tavallaan ne ovat kamalan raskaita; monia albumeita sisältävät tarinat antavat mulle harmaita hiuksia jo ajattelusta (vaikka jokainen tähän asti suomeksi ilmestynyt Inuyasha ja One Piece koristavat hyllyäni). Ironista sinänsä, sillä Willerit, Blueberryt ynnä muut menevät yhdessä illassa mukisematta. Ehkä mangalta sittenkin odottaa enemmän selvää visuaalista tykitystä, kun taasen joltain romaanisarjakuvalta, jonka sitten myös LUKEE. Kai jotkut omat pahat kokemukset juuri estävät tarttumasta mangaan herkemmin, vaikka onhan noitakin ihan roppakaupalla jo tultu luettua.
Nämä actionmätöt on mukava lukea suomeksi, kun ei niin paljon keskitytä tuohon tekstilliseen ulkoasuun. Tosin kaikki tyttösöpistelyt ynnä muut ovat aina olleet inhokkilistalla, olivatpa sitten ranskaksi, suomeksi, ruotsiksi tai englanniksi.
-
Takahashin kohdalla tämän hahmojen kaavamaisuuden huomasi törkeän selvästi. Aina välillä saattoi lukea jotain Rumic Theatrea tms. ja miettiä tyyliin "Onko tuo taustalla kuikuileva hahmo kenties Yotsuya, vai sittenkin ihan vaan tahattomasti Yotsuyan näköiseksi piirretty kaavamainen hahmo". Myös Urusei Yatsurassa ja Maison Ikkokussa pyörii tolkuttomasti keskenään hyvin samannäköisiä tyyppejä (etenkin taustahahmojen joukossa). Ei mitenkään miellyttävä havainto.
Nyt minusta näyttää, että tässä sekoitetaan kaksi asiaa. Osa keskustelijoista tarkoittanee, että samassa sarjakuvassa hahmot on keskenään saman näköisiä. Toiset taas puhuvat saman tekijän eri sarjoista, joissa on saman näköisiä hahmoja.
Yksittäisessä Takahashin sarjassa ei voi sekoittaa henkilöitä keskenään, sen verran eri näköisiä kun ovat ( jopa kasvoiltaan, puhumattakaan vaatetuksesta ym ).
Aivan eri asia on sitten se, että esim. Theatressa, UY:ssa ja MI:ssä on keskenään aivan saman näköisiä hahmoja. Se taitaa olla tahallista! Yksi Takahashin jippo nimittäin on juuri se, että eri sarjojen hahmot vilahtavat muissa sarjoissa. Joko eri henkilönä, joka on saman näköinen kuin toisessa sarjassa, tai sitten suoraan samana henkilönä! ( Vrt. kala-avaruusoliot, jotka putkahtelevat vanhemmissa sarjoissa milloin mistäkin. Myös anime-versioissa ).
Mutta huomaatteko, Inuskissa ei ole näitä yhtäläisyyksiä lainkaan. Missä Yotsuja ja Sakamoto ja Mendo?
Itsekin olen vasta hiljattain alkanut tajuamaan Inuskin erilaisuuden verrattuna edellisiin sarjoihin.
-
Ehkä Inuyashassa Takahashi saa tyydytettyä himonsa tehdä samannäköisiä hahmoja piirtämällä Kagomen ja Kikyon, niin muut hahmot voivat olla eri pakasta.
Maison Ikkokussa mulla menee usein Godai ja Mitaka sekaisin.
-
Nousevan auringon kansan kuvakerronta on ihmetyttänyt minua kummasti. Turhalta tuntuvat ruutusommitelmat ja ihmeelliset lähikuvat ja muut efektikikkailut häiritsevät minusta suuresti sen vähäisenkin tarinan seuraamista. Samalla se vie järjettömästi sivuja antamalla vastineeksi ei mitään.
Hauskasti tämä on yksi niistä syistä miksi pidän mangasta. Dynaaminen ruutujako, kuvakulmien monipuolinen käyttö ja sopivasti käytetyt tehokeinot helpottavat sarjakuvan lukemista ja siihen samaistumista paremmin kuin ylipitkät sisäiset monologit ja selitysruudut, jotka hidastavat turhaan kerrontaa.
-
En juurikaan lue mangaa mutta minulla ei ole periaattessa mitään sitä vastaan. Animesta olen pitänyt jo pienenä pojankoltiaisena vaikka nykyisin en enää liiemmin piirrettyjä seuraile. Mangan puolella taas pitäisin sen vähäiseen lukemiseen osittain syynä julkaisujen hyvin pientä määrää Suomessa. Manga ei ole täällä niin yleistä kuin mitä se on nousevan auringon maassa. Ahkerana kirjastossa kävijänä ja divareita ja kirppareita kiertävänäkin en ole kovinkaan usein törmännyt mangaan. Toki kaupoissa ja kioskeilla on jotain dragonballsia ja olenkin sitä hieman silmäillyt tuntematta kuitenkaan sitä itselleni omimmaksi sarjakuvaksi.
-
en lue mangaa koska:
-useimmat mangafanit eivät lue kunnollista länsimaista sarjakuvaa.
-useimmat mangafanit haukkuvat ja kritisoivat kaiken aloittanutta sarjakuvaa. länsimaista siis.
-mangan "isot, ihqut, söpöt" silmät ärsyttävät minua.
-mangan juonikuviot ovat niin pitkiä.
-maailmassa on niin paljon mangafaneja.
-mangan takia kotimainen sarjakuva ei menesty.
-manganfanit katsovat nyrpeästi niiden pääle jotka eivät "ymmärrä" mangaa. (itse olet piirtänyt kauan, sitten tulee lapsi joka sanoo:"et osaa piirtää kun et kerran piirrä mangaa."
-
en lue mangaa koska:
-useimmat mangafanit eivät lue kunnollista länsimaista sarjakuvaa.
-useimmat mangafanit haukkuvat ja kritisoivat kaiken aloittanutta sarjakuvaa. länsimaista siis.
-mangan "isot, ihqut, söpöt" silmät ärsyttävät minua.
-mangan juonikuviot ovat niin pitkiä.
-maailmassa on niin paljon mangafaneja.
-mangan takia kotimainen sarjakuva ei menesty.
-manganfanit katsovat nyrpeästi niiden pääle jotka eivät "ymmärrä" mangaa. (itse olet piirtänyt kauan, sitten tulee lapsi joka sanoo:"et osaa piirtää kun et kerran piirrä mangaa."
tajuan vuodatuksesi, ongelman avain siinä että isoja silmiä lukuunottamatta sanan manga tilalle voisi laittaa supersankarisarjakuvan ja juonikuvioita ja fanien määrää lukuunottamatta nk.taidesarjakuvan.
länsimaisen sarjkuvan kohdalla kohtia on vain muokattava vähän.
tämä siis karkeina yleistyksinä.
harrastajan lempilause on "et vaan osaa" sille jota kiinnostaa ihan mikä tahansa muu.
minun täytyy lopettaa kommentointi näihin miksi et lue jotain/vihaat jotain....
-
Saa mangaa olla lukemattakin, yksi tykkää mummosta ja toinen puudelista, mutta asian voisi perustella totuudenmukaisesti.
Ei näitä: "en lue mangaa kun hahmoilla on liian isot silmät, mieluummin luen Aku Ankkaa", "en lue mangaa koska hahmoilla on niin pitkät jalat, mieluummin luen Corto Maltesea" tai "en lue mangaa koska kaikki hahmot on samannäköisiä, mieluummin luen Bilalia".
Hyviä perusteita ovat: "en lue mangaa koska haluan olla erilainen nuori" tai "en lue mangaa koska minulla on ennakkoluuloja kaikkea uutta kohtaan". Tämäkin käy: "ennen luin mangaa, mutta nykyisin pidän enemmän Hergestä".
-
PS Miksei kvaakissa ole erillisiä osioita esim. ranskalaiselle, italialaiselle, hollantilaiselle, espanjalaiselle tai brassisarjakuvalle ym.? Enemmän ovat ainakin pari-kolme ensimmäistä antaneet maailmalle kuin manga.
Mangapuolella keskustellaan käytännössä kaikesta aasialaisesta sarjakuvasta, eli mistään suuresta japanilaisten suosimisesta ei tässä tapauksessa ole kyse.
-
Hahmot näyttävät humanoideilta, tarkemmin sanottuna siltä kuin olisivat juuri pompanneet liukuhihnalta.
Manga on massakulttuuria - oikea sarjakuva ei.
Minulle joku "Hiroshiman poika"-tyylinen laadukas SARJAKUVAROMAANI ei ole mangaa. " 'Manga' tarkoittaa suomeksi 'sarjakuvaa' "-tyypit voivat kanssa pohtia miksi fumetolla tarkoitetaan lähinnä valokuvista muodostettua sarjaa vaikka Italiassa termi viittaa sarjakuvaan yleensä.
Lyhyesti: jos japanilainen sarja ylittää tietyn tason, se ei enää ole mangaa 8]
Öh.. en oikein ymmärtänyt. Japanilainen sarjakuva ei ole enää japanilaista sarjakuvaa kun se miellyttää sinua? Tai jos se on laadukasta?
Tämän kaltaisessa thredissä tietenkin mennään helposti yleistämiseen, mutta miten voi yleistää japanilaisen sarjakuvan? Sama kuin yleistäisi sarjakuvan ylipäätään joksikin vajaaälyisten harrastukseksi.
-
Hahmot näyttävät humanoideilta, tarkemmin sanottuna siltä kuin olisivat juuri pompanneet liukuhihnalta.
Manga on massakulttuuria - oikea sarjakuva ei.
Minulle joku "Hiroshiman poika"-tyylinen laadukas SARJAKUVAROMAANI ei ole mangaa. "
Muuten vain osa siitä julkaistiin alunperin Shonen Jumpissa, jossa on julkaistu mm. Dragon Ballia ja One Pieceä. Sitäpaitsi Keiji Nakazawa kuuluu ihan siinäkin mielessä manga-jatkumoon, että Osamu Tezuka oli hänellekin se juttu, joka sai hänet kiinnostumaan sarjakuvien piirtämisestä.
Manga on massakulttuuria - oikea sarjakuva ei.
Kyllä esim. Disney-sarjakuvat itsestäänselvästi ovat mangaa (=koko Japanin sarjakuvatuotanto) geneerisempää kamaa. Ainoastaan Barksia jaksaa lukea enää, Don Rosakin on ihan ok. Kyllähän Ranskassa ja Belgiassakin on kohtuullisen geneerinen pottunenätyylisuunta mutta, koska olet varmasti lukenut niitä kauemmin kuin mangaa, erotat eri pottispiirtäjät helpommin toisistaan kuin eri manga-kat.
-
Mitä 99% suomalaisista tulee mieleen sanasta 'manga'? DragonballZ, Conan, Naruto... ehkä jopa jokunen animekin. Mutta ei Keiji Nakazawa.
Kuinka usein kuulet ilmaisun 'japanilainen sarjakuva' puhuttaessa jostain säälittävästä 2 kokonaista puheenvuoroa omaavasta 150-sivuisesta mangapokkarista?
Haluat ilmeisesti jotenkin luokitella asioita oman mielesi mukaan. Itse tarkoitin yksinkertaisesti, että japanilaisen sarjakuvan tarjonta on niin monimuotoista, että turha sitä on yrittääkään yleistää. Vaikeatajuisin oli tuo lause, että sanot että parhaat japanilaiset sarjakuvat eivät ole japanilaista sarjakuvaa? Öh?
Ja vertaatko ihan tosissasi meijin Tezukaa johonkin Toriyamaan?
Hmm, missä vaiheessa olen heitä vertaillut?
-
Mitä 99% suomalaisista tulee mieleen sanasta 'manga'? DragonballZ, Conan, Naruto... ehkä jopa jokunen animekin. Mutta ei Keiji Nakazawa.
Nakazawa nyt ei ole yhtä tunnettu eikä moni muukaan manga-ka. Ennen Hiroshiman poikaa ja sen jälkeenkin Nakazawa teki myös esim baseball-sarjakuvia ja muita "genre-sarjoja". Kerronnalliselta tyyliltään Hiroshiman poika tyypillistä poikien mangaa, piti sisältöä sitten kuinka ylivertaisena tahansa verrattuina muihin mangoihin.
Aika vahvaa yleistystä, et ole tainnut eurosarjiksia lukea?
Olen ihan riittävästi. Onhan "geneerisiä" koulukuntia enemmänkin kuin pottis. Esim. Enki Bilalin yhdessä kokoelmassa ainakin eräät tarinat voisivat silmieni mukaan olla ihan yhtä hyvin Moebiusta, jos en paremmin tietäisi. Suomeksi julkaistut Bilalit kyllä tunnistaa kyllä ihan herran omaksi tyyliksi mutta kyseiset tarinat eivät tainneet olla aivan hänen tuoreinta tuotantoa.
-
Suomalaisten kustantajien helmasynti lienee ollut kustantaa lähinnä varhaisnuorisolle suunnattua japanilaista sarjakuvaa, joka ihan syystäkin ärsyttänee vähän vanhempaa ja ns. lukeneempaa sarjakuvaharrastajaa. En itsekään saa mitään irti jostakin "One Piecesta" tai "Kamikaze Kaitou Jeannesta", jotka ovat mielestäni luotaantyöntävän typeriä niin piirrosjäljeltään kuin tarinaltaan.
No, siitä huolimatta on typerää leimata leimata japanilaista sarjakuvaa pelkäksi roskaksi, kuten osa jengistä tuntuu tekevän, sillä nousevan auringon maasta tulee aivan kiistatta nerokastakin tavaraa: ainakin allekirjoittaneen listoilla sekä Nakazawan "Hiroshiman poika" että Takahashin "Maison Ikkoku" menevät molemmat kymmenen kaikkien aikojen parhaan sarjakuvan listalle - josta ei muuten taitaisi löytyä ainoatakaan amerikkalaisen supersankarigenren tyylipuhdasta edustajaa.
Manga on massakulttuuria - oikea sarjakuva ei.
Ja mitäs vikaa massakulttuurissa on? Myös Tintti ja Asterix ovat massakulttuuria, ja takuulla oikeaa, laadukasta sarjakuvaa. Joitakin elitistisimpiä tahoja tuntuu mangassa häiritsevän myös sen saavuttama suosio, mitä on myös vaikea ymmärtää.
-
Suomalaisten kustantajien helmasynti lienee ollut kustantaa lähinnä varhaisnuorisolle suunnattua japanilaista sarjakuvaa, joka ihan syystäkin ärsyttänee vähän vanhempaa ja ns. lukeneempaa sarjakuvaharrastajaa.
Naulan kantaan.
...menevät molemmat kymmenen kaikkien aikojen parhaan sarjakuvan listalle - josta ei muuten taitaisi löytyä ainoatakaan amerikkalaisen supersankarigenren tyylipuhdasta edustajaa.
Eivät todellakaan pääse tuollaiselle listalle mitkään kalsaripellet.
-
Mitä 99% suomalaisista tulee mieleen sanasta 'manga'? DragonballZ, Conan, Naruto... ehkä jopa jokunen animekin.
Ei. 50% suomalaisista: Mikä Manga? 40% Eiks ne jotain japsi höpötystä? Niin piirrettyi tai jotain? 3% Aiku ihquu! 2% Vihaa mangaa mutta koska ovat jaksaneet tuhlata energiaansa vihaamiseen heille on kerrottu tarpeeksi usein muistakin japanilaisista sarjakuvista kuin yllä mainituista. 3% On sen verran perillä sarjakuvista että tietää suunnilleen mistä on kyse mutta eivät ole kokeneet japanilaista sarjakuvaa omakseen vaan heillä on jo "ne muut jutut." Ovat kuitenkin sen verran järjellisiä ja aikuisia ihmisiä että eivät tuhlaa energiaa kaiken muun vihamiseen. 2% Pitkän linjan harrastajia jotka huomasivat että japanista tulee jonkin verran myös sellaista sarjakuvaa josta he pitävät ja ovat oikeasti tutustuneet aika laajalti ko. maan populaari kulttuuriin.
Arviot perustuvat tarkkaan tieteelliseen tutkimukseen... tai oikeammin ovat päin helvettiä ja liioteltuja ja kaikkea muuta mutta luultavasti paljon lähempänä totuutta kuin 99%.
Se mitä tahdon sanoa: Valtaosaa suomalaisista ei ole kuullukkaan. Liian kaukana. Aika isoa osaa kiinnostaa lähinnä sen kautta että heitä kiinnostaa mitä heidän lapsensa tekevät ja no heille todennäköisesti manga on lapsen lempisarja. Eikä mitään muuta. Sarjakuvan harrastajista väittäisin että useimmat ennemmin tai myöhemmin kuulevat muistakin sarjoista kuin suomessa julkaistuissa tai jos ei niin suomennetun mangan tarjonta on hiljalleen monipuolistumassa. Itse nostaisin omasta tarkkailuasemasta sen määrän hyvinkin korkealle jotka oikeasti joko tuntevat laajalti japanilaista kulttuuria tai joita se ei kiinnosta edes sen vertaa että olisivat joskus kuulleet mangasta.
Mutta "manga on <mikä tahansa haukkumasana tähän>" alkaa olla jo niin selvä trolli ettei niihin kannata tarttua. Olen varmaan ainoa mutta itseäni alkaa jo tämä vanha vitsi kyllästyttää. Tätä keskustelua on käyty jo ennen Kvaakin perustamista eikä se ole koskaan siitä ikinä mihinkään muuttunut eikä ilmeisesti tulekaan muuttumaan.
-
Mutta "manga on <mikä tahansa haukkumasana tähän>" alkaa olla jo niin selvä trolli ettei niihin kannata tarttua. Olen varmaan ainoa mutta itseäni alkaa jo tämä vanha vitsi kyllästyttää. Tätä keskustelua on käyty jo ennen Kvaakin perustamista eikä se ole koskaan siitä ikinä mihinkään muuttunut eikä ilmeisesti tulekaan muuttumaan.
Itse olen puolestani alkanut pitää näitä Kvaakiin joka toinen kuukausi syttyviä Haukutaan Mangaa -keskusteluja melko viihdyttävinä, koska mangapuolella keskustelu on nykyään aika vähäistä. Jos manganvihaajat jostain syystä tosiaan haluavat käyttää aikaansa mangasta pulisemiseen, niin mikä minä olen sitä heiltä eväämään? Bring it on, boys! :-*
-
Aika vahvaa yleistystä, et ole tainnut eurosarjiksia lukea?
Syytät Marsumestaria yleistyksestä, vaikka itse yleistät mangaa vielä räikeämmin. Mangalla tarkoitetaan nimenomaan japanilaisia, tai joissain tapuksissa japanilaisesta kuvitustyylistä vaikutteita ottaneita sarjakuvia. Aletaanko kutsua kaikkea huonoa sarjakuvaa mangaksi, huolimatta sen alkuperäismaasta?
Itselläni on ollut aika pitkä tauko mangan lukemisessa ja lukemisessa noin yleensäkkin. Lukaisin äsken Descesdants of Darknessin ekapokkarin ja muistin perusmangan suurimman riippakiven, eli älyttömän sekavan tarinankuljetuksen. Olen suht hyvin perehtynyt mangan laadukkaampaan puoleen (esim Hiroshiman poika ja Noise) joten en pidä mangaa pelkkänä aivot nollille-viihteenä. Ikävä kyllä "96% kaikesta on paskaa"-sääntö pätee tässäkin tapauksessa. Etenkin kun mangaa tehdään aivan mielettömiä määriä ja suurin osa lienee tarkoitettu Aku Ankka-tason nopeaksi viihteeksi. Mangasta löytyy myös mestariteoksia, kuten länsisarjakuvastakin ja siitä syystä olisikin kannattavaa tutustua niihin parempiin tuotoksiin, ennen kun aloittaa yleistämisen. Eikä niiden parempien tuotosten laatua voi kiistää millään "no, ei tää nyt mitään oikeeta mangaa oo"-kiertelyllä.
-
Jos taas joku japsi piirtää ranskalaisella tyylillä sarjakuvan, se ei ole mangaa. Piste
Kyllä on, koska manga määritellään ainoastaan sen perusteella, missä maassa se on tehty. Ja vaikka esim. Jiro Taniguchi ja Katsuhiro Otomo ovatkin saaneet jonkin verran vaikutteita Moebiukselta, niin kyllä ne japanilaisiksi tunnistaa.
Toisin sanoen et ole koskaan lukenut Aku Ankkaa. Piste
Vastaan vain omasta puolestani, että mikä tahansa tällä hetkellä suomennettu manga on parempaa luettavaa kuin Aku Ankka-lehti tai Aku Ankan Taskukirja. Vain Barksia ja Don Rosaa kehtaa lukea.
Edit: Vaikka manga määriteltäisiin pelkän piirrustustyylinkin mukaan Hiroshiman poika olisi silti mangaa, koska se ei edusta yhtään sen enempää eurooppalaisia tai amerikkalaisia sarjakuvaperinteitä kuin muutkaan suomennetut mangat.
-
Se olisi tällöin sarjakuvaromaani.
Miten määritellään sarjakuvaromaani? Hiroshiman poikaa ei julkaistu kirjana alunperin sen enempää kuin muitakaan suomeksi ilmestvyiä mangoja vaan antologialehdessä. Jos taas käytät sarjakuvaromaani sanaa, koska romaaneja arvostetaan sarjakuvia enemmän niin Keiji Nakazawa on varmasti erittäin kiitollinen siitä, että hänen töitään verrataan Osamu Tezukan tai Rumiko Takahashin sijasta Mauri Sariolaan.
Edit: Kyllähän Hiroshiman poikaa voi sarjakuvaromaani(sarja)ksikin halutessaan kutsua mutta se ei sulje sitä pois, että se on myös manga.
-
Toisin sanoen et ole koskaan lukenut Aku Ankkaa. Piste
Talouteemme on tilattu Aku Ankkaa jo päälle kymmenen vuotta. Lopetin uusien numeroiden lukemisen noin vuosi sitten, koska sarjat kävivät niin puuduttaviksi ettei mielenkiinto enää riittänyt uhraamaan niille edes muutamaa minuuttia.
Uudet Don Rosat tulee tosin aina vilkaistua läpi. Muuten menee viihdyttävyydessään jopa Ranman alapuolelle.
-
Sanoin tuossa aiemmassa viestissä tuntevani ihmisiä, jotka piirtävät ja lukevat mangaa, ja pitävät sitä tyylisuuntana.
Hih. Kannattaa sitten lukea tämä:
http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=4198.msg125508#msg125508
Ja se linkin takana oleva sarja. ;D
Timo
-
Sanoin tuossa aiemmassa viestissä tuntevani ihmisiä, jotka piirtävät ja lukevat mangaa, ja pitävät sitä tyylisuuntana. Joten vaikka olet eri mieltä, et voi kiistää että manga on tyylisuunta. Tai voit, mutta sinun sanallasi on aivan yhtä paljon painoa kuin kyseisillä tuntemillani henkilöillä.
EVVK mutta kuten sanoin, Hiroshiman poika on pelkältä piirrostyyliltäänkin mangaa.
Edit: Mielestäsi varmaan Narutokaan ei ole mangaa, koska siinä ei ole järjettömän isoja silmiä tai teräviä neniä.
-
Hih. Kannattaa sitten lukea tämä:
http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=4198.msg125508#msg125508
Ja se linkin takana oleva sarja.
lol ;D
-
Toisin sanoen et ole koskaan lukenut Aku Ankkaa. Piste
Niin... Nykyinen Aku Ankka ei käy edes nopaksi viihteeksi... kuvottavan huonot tarinat kestävät monta vessareissua, kun ei kerralla pysty tahkoamaan, kuin pari sivua... sitten iskee yliannostus... ;)
Tämä surullinen keskustelu näyttää taas toteen ihmisten kyvyttömyyden keskustella asioista. Etenkin (useat) mangavihaajat kulevat näissä keskusteluissa niin laput silmillä, että kaikki perustelut mangan puolesta ovat turhia. Ennakkoasenne on ja pysyy.
Eikä siinä toki mitään... toivottavasti antavat minu sentään lukea rauhassa... ja kyllä minun kirjahyllyssäni ainakin ovat sulassa sovussa keskenään Rosat, Bilalit, Shirowt, Sakait ja Bendisit... ja pidän niitä kaikkia sarjakuvina... minulla ei ole mitään mangaosastoa erikseen.
-
Flaming-Andersenin ongelma on nyt rajoittunut näkökanta siihen, mikä on mangaa ja miksi. Eli kyseessä on sama ongelma jota on Voiko suomalainen piirtää mangaa? -ketjussa tahkottu jo 22 sivun verran.
Asioita täytyy katsoa kontekstissa. (http://koti.phnet.fi/otaku/historia/mangapre1947.html) Suosittelen.
-
) mutta jos suomalainen piirtää ilmettyä naruto-kloonia, kyseessä ei ole manga (sillä manga ei ole tyylisuunta)?
Mutta, kun eihän Naruto edes mielestäsi ole mangaa, koska siinä hahmoilla ei ole jättisuuria silmiä tai erittäin teräviä neniä.
-
Luulen, että minun mangalukemattomuuteni on puhtaasti sukupolvikysymys.
Itse kilahdin 12-vuotiaana Marvel-sarjakuviin, ja luulen, että jos olisin 12-vuotias nyt, kilahtaisin mangaan. Vaikuttaisi samanlaiselta muotijutulta kuin supersankarit 90-luvun alussa.
Miksi en mangaan nyt ole lähtenyt tutustumaan, niin piirrostyyli ei jotenkaan iske. Suurisilmäiset söpöläiset näyttävät toisistaan kloonatuilta ja ärsyttäviltä. Eli lienen ennakkoluuloinen vanha pieru. Suositelkaa minulle jotain kirjastosta löytyvää suomennettua mangaa, joka olisi himpun verran realismiin päin kallellaan, niin voisin korjata näkemyksiäni.
-
Suositelkaa minulle jotain kirjastosta löytyvää suomennettua mangaa, joka olisi himpun verran realismiin päin kallellaan, niin voisin korjata näkemyksiäni.
Liekö sellaista vielä suomennettukaan, ellei Akiraa ja Hiroshiman Poikaa lasketa mukaan. Aikuisempaa mangaa on suomeksi toki tulossa Gunnm ja Emma, joista jälkimmäinen on minullekin uusi tuttavuus. Ei animepuolelta kelpaisi jokin? ;)
-
Ei animepuolelta kelpaisi jokin? ;)
Baaserukku! Räyh.
-
Sinänsä hassua, että monet näistä, jotka vaativat älykästä ja aikuista mangaa lukevat itse Aku Ankkaa, Pikoa ja Fantasiota, Kostajia tai vaikka Anni Isotalon seikkailuja. Huisin syvällistä ja aikuista materiaalia. :)
Ja mistä tuo isosilmäjuttu oikein on peräisin? Ainakin omasta hyllystäni löytyy vain muutama manga, joissa hahmoilla on suhteettoman kokoiset silmät... ja ne ovat ihan mainstreamia käsittääkseni.
Ja realismiinpäin kallellaan olevaa mangaa pitäisi suositella? Kuvitukseltaan vai tarinaltaan? Jos haluaa varsin oikeannäköisiä (joskin paikoitellen karikatyyrimäisiä) hahmoja, niin Ikegamin kuvittamat teokset ovat ehkä tsekkaamisen arvoisia. Jos taas tarinaltaan, niin niitähän on vaikka kuinka ja paljon... ei ehkä suomeksi, mutta englanniksi ainakin Akateeminen väärällään... (no ainakin muutama löytyy sieltäkin....)
-
Ja mistä tuo isosilmäjuttu oikein on peräisin? Ainakin omasta hyllystäni löytyy vain muutama manga, joissa hahmoilla on suhteettoman kokoiset silmät... ja ne ovat ihan mainstreamia käsittääkseni.
Tuo on yksi asia josta olen kitissyt kyllästymiseen asti. Miksi mangahahmojen silmät raakataan aina isoiksi niiden koosta riippumatta? Monella länsimaisella hahmolla on vähintään yhtä isot tai jopa isommat silmät (vaikkapa Disneyn prinsessat...) mutta niistä ei kukaan koskaan sano mitään. :P
-
Takehiko Inouen Vagabond on sekä piirroksiltaan, että miljööltäänkin melko realistinen samoin Kazuo Koiken käsikirjoittamat ja Goseki Kojiman piirtämät Samurai Executioner ja Lone Wolf & Cub ja Koiken kirjoittama ja Kazuo Kamimuran piirtämä Lady Snowblood. Kaikki ihan mainstreamia ja Lone Wolf & Cub taisi vielä olla ekoja englanniksi käännettyjä mangoja 80-luvulla vaikkakin sarjaa ei julkaistu kokonaan ja joitakin tarinoita skipattiin välistä.
Kun puhutaan manga-tyylistä sillä tarkoitetaan yleensä helpoiten tunnistettavaa shoujo-tyyliä, joka on jostain 70-lopulta tai 80-luvun alulta lähtien vaikuttanut myös poikien sarjakuviin, tosin kaikilla suosituilla shoujo-mangakoillakaan ei ole överiksi vedetty isosilmätyyli.
Kuvakerronta on tosin edelleenkin melko erilaista tyypillisessä shonen- ja shoujo-mangassa.
Tuo on yksi asia josta olen kitissyt kyllästymiseen asti. Miksi mangahahmojen silmät raakataan aina isoiksi niiden koosta riippumatta? Monella länsimaisella hahmolla on vähintään yhtä isot tai jopa isommat silmät (vaikkapa Disneyn prinsessat...) mutta niistä ei kukaan koskaan sano mitään. :P
Oletko muuten lukenut Roger Ebertin arvostelua Tulikärpästen haudasta? (http://rogerebert.suntimes.com/apps/pbcs.dll/article?AID=/20000319/REVIEWS08/3190301/1023)
"The characters are typical of much modern Japanese animation, with their enormous eyes, childlike bodies and features of great plasticity (mouths are tiny when closed, but enormous when opened in a child's cry--we even see Setsuko's tonsils)."
Jätkä on katsonut tämän perusteella ihan eri leffaa, mitä arvostelussa väitetään.
-
Ja tästä päätellen miksei Naruto ole mielestäni mangaa?
Totta kai se on mielestäsi mangaa, koska se on kuin sen hahmot "olisivat juuri pompanneet liukuhihnalta." Tosin en ymmärrä, miksi Hiroshiman poika ei tätä määritelmää täytä, kun kuitenkin se kuvitukseltaan ja muiltakin ominaisuuksiltaan vastaa muita suomeksikin julkaistuja mangasarjoja. Tai ymmärrän toki. Sehän johtuu tästä:
Lyhyesti: jos japanilainen sarja ylittää tietyn tason, se ei enää ole mangaa 8]
Mutta tämäpä tarkoittaakin sitä, että manga ei mielestäsi ole mikään tyylisuunta tai edes japanilaista sarjakuvaa, vaan laatukriteeri. Tuo sarja on mangaa, tuo on sontaa ja tämä on laatusarjakuvaa.
Ja ennen kuin liitytte tähän keskusteluun katsokaa otsikkoa. ManganLUKIJOILLA on jo valmiiksi absoluuttinen miesylivoima.
Ei. Ei tässä ole kyse siitä, että sinä olisit yksin mangan lukijoita vastaan, vaan siitä, että mielipiteesi tässä asiassa ovat hieman oudot. En esim. itse lue mangaa enkä ole vielä löytänyt sellaista mangaa, josta pitäisin (Hiroshiman poikakin vieroksuttaa hieman piirrostyylinsä vuoksi). Kuitenkaan en yhdy yhteenkään näkemykseesi (tai no kaikkia viestejäsi en tässä ketjussa ole lukenut, mutta puhutaan nyt vain niistä, jotka olen lukenut), vaan mielestäni manga eli japanilainen sarjakuva on sarjakuvaa siinä kuin eurooppalainen, amerikkalainen ja australialainenkin sarjakuva, ja yhtälailla sekin on monipuolista ja vivahteikasta, kuten muualla maailmalla tuotetut sarjakuvat. Vastaavasti japanilaisestakin sarjakuvasta löytyy runsaasti niitä huonoja esimerkkejä, mutta niitä löytyy myös muissa maissa tehdyistä sarjakuvista.
Niin ja minä tykkään myös kutsua mangaa useimmiten japanilaiseksi sarjakuvaksi. Se on selkeämpää, vaikka välillä laiskottaa ja puhun vain mangasta.
-
Mangaan verrattuna Aku Ankka on raamattu. Jos haluat olla oikea elitisti, suosittelen että jätät sarjakuvat ja siirryt suoraan Montesqieu'hön, Tolstoihin ja Nietzscheen. Me sarjisfanit olemme yli-ikäisiä murkkuja, jotka syövät, nukkuvat ja elävät netissä Rammsteinin pauhatessa täysillä taustalla. Lukemisen kanssa on vähän niin ja näin mutta katselemmepahan kuvia.
Jos Aku Ankka on raamattua, niin olemme pulassa. Akkarin kierrätyskeskukseta löydetyt virttyneet ideat saavat miehen kyyneliin. Nyt en puhu niistä muutamista virkeistä ideoista, joita vielä eksyy sekaan... lähinnä Rosalta enää. Kaikilla on toki mielipiteensä, mutta Akuhan edustaa juuri liukuhihnamoskaa. Sitä ei ainakaan voi kiistää...
Enkä halua olla elitisti... luen mitä sattuu... Minulle uppoaa niin One Piece, kuin Daredevil... Asterix tai Appleseed. Ja kyllä minä siitäkin huolimatta, että osa lukemistani sarjakuvista tulee Japanista koen olevani sarjisfani. En tosin kuuntele Rammsteinia vaan pistän mieluummin taustalle Amorphista, Mastodonia, Deep Purplea, Ayreonia tai vaikka Joe Hisaishia. Ja pyrin kyllä elämään netin ulkopuolellakin.
Minä haluan olla lähinnä avarakatseinen. Elitismi ärsyttää suuresti, mutta niin myös järjetön yleistäminen etenkin silloin, kun ei asiasta mitään tiedä. On ihan OK, että et lue mangaa. Mutta manganvastaiset kommenttisi ovat... virheellisiä.
-
...Minä haluan olla lähinnä avarakatseinen. Elitismi ärsyttää suuresti, mutta niin myös järjetön yleistäminen etenkin silloin, kun ei asiasta mitään tiedä. On ihan OK, että et lue mangaa. Mutta manganvastaiset kommenttisi ovat... virheellisiä.
Minusta tyyppi on trollaaja. Piste.
-
Kun nyt aiemmin puhuit tuosta kypsyydestä niin Rosa on huonoin mahdollinen esimerkki ankka-sarjakuvasta.
Niin ja Rosahan ei tietenkään voi olla mikään oikea sarjakuvantekijä, koska hän on amerikkalainen ja kaikki amerikkalaiset sarjakuvat ovat roskaa. Vain manga on vielä enemmän roskaa. Mutta huomaatkos kuinka teet omasta mielipiteestäsi ja mieltymyksestäsi totuuden? Toki olet oikeutettu mielipiteeseesi, mutta olisi huomattavasti helpompaa ottaa huomioon se, että kaikki eivät jaa mielipidettäsi ja heilläkin on siihen täysi oikeus.
toisaalta pidän myös Dilbertistä eikä se tee Scott Adamsista sarjakuvapiirtäjää).
No niin. Tämä on viimeinen pisara. En ole mikään Dilbert-fani (mielestäni se on melko tylsä), mutta jos et oikeasti osaa keskustella tämän paremmin annan mielelläni sinulle bannin viikoksi trollaamisesta.
Vastauksesta nro 90 eteenpäin kenelläkään muulla ei näytä olevan tässä keskustelussa mitään oikeaa asiaa. Ei voi mitään. Flemming has left the building
No tämä oli mukava lukea. Olet siis sittenkin itsekin sitä mieltä, että kommenttisi ovat olleet aika onnettomia. Päätetäänkin tämä keskustelu tähän ja jatketaan otsikon mukaisesti, eli kertomalla miksi ei lue mangaa.
-
Kun nyt aiemmin puhuit tuosta kypsyydestä niin Rosa on huonoin mahdollinen esimerkki ankka-sarjakuvasta.
Johtuen ehkä siitä, että hän tekee ihan oikeita tarinoita... ja jos otetaan esimerkiksi syynin alle Elämä ja teot, niin se on varmaankin ankkaversumin ainoita teoksia, joka sisältää hahmon kehitystä. Henkilö oppii virheistään, muuttuu kovemmaksi, rikastuu yms. Eli todella epäankkamaista kyllä... juuri siksi sanoinkin ankkoja yleensä moskaksi, mutta nostan Rosan ja Barksin esiin, koska he erottuvat. Ovat "epäankkamaisia". Jopa Barks käsitteli asioita, joita ei Akuissa ole muuten näkynyt.
Muillakin on ollut hetkensä... mutta hetken kun erehdyin muutama kuukausi sitten tilaamaan akkaria, niin iski kyllä parin numeron jälkeen jo paniikki, että tästä läpyskästä on päästävä nopeasti eroon... "tusinatuhertajien" tarinat olivat useimmiten lukukelvottomia (heti ensimmäisessä numerossa lyötiin pärstään kuvottava luola-ankka, jonka hauskuus ei ainakaan minun tajuntaani tavoittanut millään asteella).
Rosan tarinat ovat rehellisesti sanoen melko naurettavia (ja jotta soppa sakenisi entisestään, minäkin pidän kyllä Rosasta - toisaalta pidän myös Dilbertistä eikä se tee Scott Adamsista sarjakuvapiirtäjää).
No kukin pitää mistä pitää... Ja Scott Adams on sarjakuvapiirtäjä. Insinööripiirroksia muistuttava akateeminen jälki sopii insinööreistä kertovaan sarjakuvaan mitä parhaiten.
Vastauksesta nro 90 eteenpäin kenelläkään muulla ei näytä olevan tässä keskustelussa mitään oikeaa asiaa. Ei voi mitään. Flemming has left the building
Muulla kuin kenellä?
Ja menoksi sitten vaan....
(trolliksi epäilen minäkin, mutta ruokitaan nyt vielä...)
Nyt harhaillan jo aiheen tuolla puolen pahasti, mutta minkäs teet. :) Hassua, että päädyn usein puolustamaan mangaa, vaikka en mikään manga-fani olekaan. Minua vain risoo, kun manga lohkaistaan yhdeksi erilliseksi köntiksi irti muusta sarjakuvasta. Saman voisi tehdä vaikka eurooppalaisille pottunokkasarjakuville, mutta ne ovat niin tuttuja, että näin ei tehdä. Jos vedetään jollekin sarjakuvaummikolle eteen Piko ja Fantasio, Yoko Tsuno, Natasha, Lucky Luke ja muita vastaavia eteen, niin menee varmaan sormi suuhun, että onko piirtäjä sama vai häh...?
Mangaa on toki trendikästä parjata jo fanien vuoksi. harva asia rassaa pahemmin, kuin hyperaktiivinen teini, joka luulee olevansa jotain ja snobbailee surkealla japanin kielen tuntemuksellaan... mutta ei se kai tuotetta huononna? Melkein jokaisella keikalla, jolla olen ollut on ollut idiootteja känniääliöitä, mutta se tuskin on bändien vika.
EDIT: Loponenkin näköjään ehti jo apajille... no sallittakoon vielä tämä runoiluni... eiks je...?
-
Mangaa on toki trendikästä parjata jo fanien vuoksi. harva asia rassaa pahemmin, kuin hyperaktiivinen teini, joka luulee olevansa jotain ja snobbailee surkealla japanin kielen tuntemuksellaan... mutta ei se kai tuotetta huononna?
Emmä tiedä trendikkyydestä, mutta kyllä minua ärsyttää yksioikoiset mangafanit, jotka eivät katsahdakaan muuhun sarjakuvaan. Sellainen laput silmillä kulkeminen on jotensakin teineille tyypillistä ja kun lisäät siihen mainitsemasi ylimielisen asenteen, nostaa se karvat pystyyn aika nopeasti.
Täytyy tunnustaa, että olen ostanut noin 90% suomeksi ilmestyneestä mangasta, mutta siitä noin 90% on ollut aikamoista kuraa. Pitkän aikaa ihmettelin aina kotona lukiessani, että miksi ostan Ranmaa, kun ei ne jutut kolahda tai käytännössä joka kerta lukiessani One Pieceä mietin, että kukas tämä nyt sitten on ja miksi tarina on näin sekavaa. Pöytäkirjaan merkittäköön, että nykyisin Ranma on ihan ok viihdettä (mutta miksi siihen meni yli 30 nidettä...) ja One Piecen meinaan lukea jossain tulevaisuudessa yhdeltä istumalta uudestaan, niin aukenee paremmin.
Mutta jos minun ostopanokseni myötävaikuttaa siihen, että päästään joskus julkaisemaan myös muutakin kuin teini-ihq-mulkosilmiä (pun intended), niin silloin panostukseni on ollut oikeutettu.
Eli siis minun mielessäni manga on saanut huonon maineen suomalaisen yksipuolisen julkaisupolitiikan (tarkoitan tällä linjanvedollani enemmän Punaisen Jättiläisen, Sangatsun ja Egmontin viimeaikaisia tuotoksia, enkä niinkään esim. Akiraa tai vaikkapa Hiroshiman poikaa) ja idioottien teinien takia.
Toivon ja odotan japanilaiseltakin sarjakuvalta ja sen suomeksi julkaisulta monipuolisempaa tulevaisuutta ja teinien kasvamista. Jospa joskus tulevaisuudessa joku finninaama nostaa tasa-arvoisesti niin Corto Maltesen, Dilbertin tai vaikkapa Aku Ankan ja tekee valintansa sisällön eikä alkuperämaan mukaan...
-P.
-
Kyllä, olen tietämätön mangasta, ja siis puhun tuomitsevasti asiasta josta en tiedä. Olen selaillut kirjakaupoissa mangaa (nyt kaikki mangapuolustajat voivat raivona huutaa, että kuinka voit tuomita mangan pelkän kirjakaupoissa selailun perusteella, ilman että olisin tutustunut mestariteoksiin X ja Y) ja sekava juoni, isosilmäiset ja ärsyttävän söpöt hahmot ja poukkoileva väkivalta jäi päällimmäiseksi vaikutelmaksi. Ostoperustetta en löytänyt.
Mutta tuosta Hiroshiman pojasta olen kuullut kehuja jo monesta paikasta, pitänee bongata se kirjastosta.
Mitä tulee teineihin, niin ymmärrän tätä teinivihamielisyyttä yhtä vähän kuin lapsivihamielisyyttä. Jokainen aikuisikään ehtinyt on joskus ollut lapsi ja teini, ja olisihan se tärkeä muistaa, mitä sen ikäisenä on ajatellut ja kokenut. Minä kasvoin yli supersankaritarinoista *nostalginen huokaus*, eiköhän pahin mangahörhötys kuoriudu ajan kanssa nykyajan teineistäkin.
-
eiköhän pahin mangahörhötys kuoriudu ajan kanssa nykyajan teineistäkin.
YM Manga lähtee lapsista hakkaamalla.
-P.
-
Minä kasvoin yli supersankaritarinoista *nostalginen huokaus*, eiköhän pahin mangahörhötys kuoriudu ajan kanssa nykyajan teineistäkin.
Jos Yhdysvaltojen tilannetta voi pitää esimerkkinä näin ei tule tapahtumaan. Japanilaistyyliseen sarjakuvakulttuuriin (helposti lähestyttävää, kuluttajaa kohti suuntautuvaa, kaikkea kaikille kunhan vähän kaivelee) kiintyy helposti, ja siitä on hyvin vaikeaa kasvaa ulos. Syitäkin löytyy, mutta eiköhän ne ole kaikki jo mainittu tässäkin ketjussa.
-
Emmä tiedä trendikkyydestä, mutta kyllä minua ärsyttää yksioikoiset mangafanit, jotka eivät katsahdakaan muuhun sarjakuvaan. Sellainen laput silmillä kulkeminen on jotensakin teineille tyypillistä ja kun lisäät siihen mainitsemasi ylimielisen asenteen, nostaa se karvat pystyyn aika nopeasti.
Mua ne ei ärsytä, pikemminkin säälittää. Harva alle 15-vuotias kuitenkaan omaa laajaa käsitystä mistään vaan menee trendien mukana. Yli 15-vuotiaat Aku Ankkaan, supersankareihin, mangaan tai eurosarjikseen jämähtäneet saavat minulta samat säälipisteet kuin dekkareihin jämähtäneet kirjallisuudenlukijat jotka eivät ole kuulleetkaan Gao Xingjianista.
-
Tuo on yksi asia josta olen kitissyt kyllästymiseen asti. Miksi mangahahmojen silmät raakataan aina isoiksi niiden koosta riippumatta? Monella länsimaisella hahmolla on vähintään yhtä isot tai jopa isommat silmät (vaikkapa Disneyn prinsessat...) mutta niistä ei kukaan koskaan sano mitään. :P
raamatullisia silmiä (http://www.akuankka.fi/PublicFiles/2006/09/0926/9003/aku_0640_ruutu.jpg)
-
Yli 15-vuotiaat Aku Ankkaan, supersankareihin, mangaan tai eurosarjikseen jämähtäneet saavat minulta samat säälipisteet kuin dekkareihin jämähtäneet kirjallisuudenlukijat jotka eivät ole kuulleetkaan Gao Xingjianista.
Yhtä hyvin joku huippu-urheilija voisi sääliä minua, kun käyn surkeilla 5 km juoksulenkeillä (aikaan hidas) ja typerillä jumppatunneilla vuodesta toiseen. Miksi en kiipeä Mount Everestille tai syö pelkkää raejuustoa, broilerinfilettä ja ananasmurskaa?
Yleensä ihmiset harrastavat asioita mielihyvän vuoksi, eivät suoritushakuisesti hampaat irvessä.
-
Emmä tiedä trendikkyydestä, mutta kyllä minua ärsyttää yksioikoiset mangafanit, jotka eivät katsahdakaan muuhun sarjakuvaan. Sellainen laput silmillä kulkeminen on jotensakin teineille tyypillistä ja kun lisäät siihen mainitsemasi ylimielisen asenteen, nostaa se karvat pystyyn aika nopeasti.
Aivan totta, tuo on usein ottanut itse kutakin päähän. Ja kamala valitus siitä miten mangaa ei saa kääntää suomeksi, miten joku 12-vuotias sitten kehtaa lukea sitä jne jne... Mutta yhtä lailla päähän ottavat yksipuoliset mangavihaajat, jotka käytännössä suhtautuvat asioihin samalla lailla.
"Kyllä kaikki manga on ihan p***aa," murisee Mangavihaaja. "Ärsyttää kun sitä *****leen mangaa tunkee joka tuutista. Kyllä eurooppalainen sarjakuva on ainoata oikeata sarjakuvaa, mitään muuta ei saa lukea. MINÄ en ainakaan lue mitään muuta, *rkl." Tästä suivaantuneena fanaattinen Mangaharrastaja aloittaa keskustelufoorumilla ketjun "Miksi et lue eurooppalaista sarjakuvaa?"
"No kun niillä kaikilla on ärsyttävät pistesilmät ja pottunenät ja kaikki vitsit on sitä että joku huutaa tai loukkaantuu ja sitten niiden päähän ilmestyy niitä häkkyröitä," hän kirjoittaa. Tämän jälkeen hän haukkuu kamalan pseudomangan "kun se ei edes ole oikeaa mangaa" ja viettää loppuillan piirtämällä mangatyylisiä kuvia.
Tällä välin Teuvo istuu kahvilassa lukemassa sarjakuvaa. Hän harrastaa sekä amerikkalaista, eurooppalaista että japanilaista sarjakuvaa, sekä valtavirtaa että taidetta. Tällä hetkellä hän lukee mangaa.
Yhtäkkiä joku kaataa kahvit Teuvon päähän. Teuvo katsahtaa ylös ja näkee vihaisen Mangavihaajan. "Miks pitää lukea jotain mangaa?!" tämä karjahtaa.
-
Yhtä hyvin joku huippu-urheilija voisi sääliä minua, kun käyn surkeilla 5 km juoksulenkeillä (aikaan hidas) ja typerillä jumppatunneilla vuodesta toiseen.
Kiintoisa analogia. Eiköhän Docin viestissä kuitenkin säälitty enemmänkin ihmisiä, jotka ulkomailla käydessään suostuvat ravintoloissa syömään vain nakkeja ja muusia, eivätkä kokeilemaan mitään uutta. Tai jos kokeilevatkin, niin jokainen kurjaksi osoittautuva sapuska saa heidät yhä varmemmaksi siitä, ettei ulkomainen ruoka oikeasti voi olla hyvää.
-
Kiintoisa analogia. Eiköhän Docin viestissä kuitenkin säälitty enemmänkin ihmisiä, jotka ulkomailla käydessään suostuvat ravintoloissa syömään vain nakkeja ja muusia, eivätkä kokeilemaan mitään uutta. Tai jos kokeilevatkin, niin jokainen kurjaksi osoittautuva sapuska saa heidät yhä varmemmaksi siitä, ettei ulkomainen ruoka oikeasti voi olla hyvää.
Toivoakseni tämä oli Docinkin lähtökohta.
Ahdasmielisyys alkaa itsestä. Manga itsessään oli se tyylikeino tai lajityyppi, ei ole määre.
Aina löytyy Pirjo Hassisia joiden oma ego ja mielipiteet kaipaa pönkitystä, yhteisön hyväksyntää.
Jotka eivät näe kertomusta vaan paperia ja painomustetta.
Ja jos eivät omat kyvyt riitä tulkitsemaan kertomusta miten kenenkään muun kyvyt voisivat yltää moisiin sfääreihin?
Niin Aura: nimeni ei kyllä ole Teuvo, mutta samoja kokemuksia saa myös lukiessä eurooppalaista sarjakuvaa supersankarisarjakuvaa, taidesarjakuvaa, sarjakuvaa ylipäätään, toisinaan jopa kirjoista saa kahvit niskaan....
-
Kiintoisa analogia. Eiköhän Docin viestissä kuitenkin säälitty enemmänkin ihmisiä, jotka ulkomailla käydessään suostuvat ravintoloissa syömään vain nakkeja ja muusia, eivätkä kokeilemaan mitään uutta. Tai jos kokeilevatkin, niin jokainen kurjaksi osoittautuva sapuska saa heidät yhä varmemmaksi siitä, ettei ulkomainen ruoka oikeasti voi olla hyvää.
Näin voi elämässä käydä. Itse söin kerran Tokiossa ameriikkalaisessa pikaruokaketjuravintolassa jotain hampurilaishässäkkää kun ei jaksanut sitä säätämistä (en syö lihaa enkä puhu japania). Aivojen laiskuus ja selkärangattomuus voi yllättää kenet tahansa, missä tahansa!
Mutta Mangasta: Itse yritän lukea tyhmänkin/ei-kiinnostavan näköistä mangaa. Joskus yllättyy positiivisesti (joskus ei).
-
Minä kasvoin yli supersankaritarinoista *nostalginen huokaus*, eiköhän pahin mangahörhötys kuoriudu ajan kanssa nykyajan teineistäkin.
En väitä vastaan, koska olen samaa mieltä siitä, että fanaattisuus ja ylihypetyspotenssi laskevat iän ja kokemuksen myötä, mutta en silti rinnastaisi normisupersankaritarnoita ja normimangaa tuossa mielessä.
Koska suurin ero jenkkisupereiden ja japanimulkosilmien välillä on se, että superi on omaan universumiinsa jähmettynyttä siinä missä manga elää jä kehittyy. Onko supersankarisarjakuvien tarkoitus tulla jossain vaiheessa tiensä päähän? Ei. Sarjakuvakustantamolla on jo hiottu tavaramerkki, jolla tehdä rahaa, niin miksi luopua siitä. Japanissa taas lähdetään (useimpien) sarjojen kohdalla siitä lähtöpisteestä, että jokainen tarina pyrkii etenemään jonnekin. Ja kun se saavuttaa sen jonkin, niin homma loppuu siihen.
Manga kulkee siis janaa pitkin, vaikka saattaa etenemisessään toisinaan taantua, mutta tavoite on kuitenkin päästä janan loppuun. Superi kiertää kehässä, jolla ei ole loppua.
Mutta Mangasta: Itse yritän lukea tyhmänkin/ei-kiinnostavan näköistä mangaa. Joskus yllättyy positiivisesti (joskus ei).
Tarkoitit kai (yleensä ei)? ;)
Mangavihaajien kannattaa muuten ottaa huomioon lukemansa mangan kohdeyleisön ikä. Eli miettiä kelle manga on tarkoitettu. Hyvä nyrkkisääntö on se, että viihteelliset ja fiktiiviset sarjat on yleensä tarkoitettu samanikäiselle kuin mitä sarjan päähenkilö on itse. Ei ole siis mikään ihme, jos 40-vuotiaaseen ei välttämättä uppoa 12-vuotiaan ajatus- ja arvomaailma. Lapsenmieliset ja avoimet ihmiset tosin voittavat tässä pelissä paljon. He voivat ennakkoluuloitta lukea myös mangaa, joka on tarkoitettu lapsille ja nuorille. Muut kurpat nyrpistävät vieressä nenäänsä ja uppoutuvat Gaimaniinsa.
En oikein keksi mitään syytä, miksi en lukisi mangaa. Miksi en lukisi sarjakuvaa ylipäätään? Sarjakuvaa kuin sarjakuvaa.
-
Yhtä hyvin joku huippu-urheilija voisi sääliä minua, kun käyn surkeilla 5 km juoksulenkeillä (aikaan hidas) ja typerillä jumppatunneilla vuodesta toiseen.
Niin varmaan sääliikin.
Yleensä ihmiset harrastavat asioita mielihyvän vuoksi, eivät suoritushakuisesti hampaat irvessä.
Aivan kuin Curtvile ja Mon of Olay tuossa jo minua puolustivatkin, minä en kannata suoritushakuisuutta, ainakaan kun lukemisesta puhutaan. Kommenttini taisi osua arkaan paikkaan koska se herätti sinussa tuollaisia ajatuksia.
Sitten Frankfurtin (http://www.frankfurt-book-fair.com/en/index.php?content=/en/presse_pr/newsletter/tlp.html) kirjamessujen sivuilta:
"A similar situation was occurring in France and Belgium, according to Didier Pasamonik of ActuaBD. ‘Thanks to manga, the market has enlarged,’ he said, in spite of there being no interaction between the manga market and France’s established bandes dessinées market.
Rafa Martinez of leading Spanish comic publishers Norma Editorial SA noted one of the reasons for the expansion was the appeal of manga to girls, who have traditionally been immune to the appeal of the comic."
-
Koska suurin ero jenkkisupereiden ja japanimulkosilmien välillä on se, että superi on omaan universumiinsa jähmettynyttä siinä missä manga elää jä kehittyy. Onko supersankarisarjakuvien tarkoitus tulla jossain vaiheessa tiensä päähän? Ei. Sarjakuvakustantamolla on jo hiottu tavaramerkki, jolla tehdä rahaa, niin miksi luopua siitä. Japanissa taas lähdetään (useimpien) sarjojen kohdalla siitä lähtöpisteestä, että jokainen tarina pyrkii etenemään jonnekin. Ja kun se saavuttaa sen jonkin, niin homma loppuu siihen.
Manga kulkee siis janaa pitkin, vaikka saattaa etenemisessään toisinaan taantua, mutta tavoite on kuitenkin päästä janan loppuun. Superi kiertää kehässä, jolla ei ole loppua.
Mangavihaajien kannattaa muuten ottaa huomioon lukemansa mangan kohdeyleisön ikä. Eli miettiä kelle manga on tarkoitettu.
Superinvihaajien kannattaa myös miettiä kohdeyleisöä. Mm. Planetary, Authority, League of Extraordinary Gentlemen ja Seven Soldiers ovat se "taantumuksellisimman" teinihutun vastavoima. Toimintaviihteen puolelta saa yhtä älykästä ja aikuista viihdettä hakea mangasta aika tiheällä kammalla. Gunmm, Akira ja Ghost in the Shell antavat hiukan vastusta.
Ja ongelman oikea nimi on se, että kummankaan leirin fanaatikot eivät löydä toisen osaston helmiä, koska piirrostyyli tökkii. Tottumiskysymys. Hyvä tarina vie jos on viedäkseen. Äkkiä huomaa taiteen sopivan tarinaan kuin nyrkki silmään, eikä muuta kuvittajaa tai tyyliä voisi hommaan edes kuvitella. Eikä kaikesta tarvitse loppuviimeksi tykätä, mutta ei sitä tarvitse myöskään lytätä.
Mutta saahan siitä hupia, että niinkin triviaalista asiasta kuin sarjakuvan kansalliset ominaispiirteet jaksetaan vääntää kättä maailman tappiin asti. Ei lopu sodat ihan heti tästä maailmasta, kun solidaarisuutta ja tervettä molemminpuolista uteliaisuutta ei löydy edes viihteellisen taiteen puitteissa.
Vai onko koko homman pointti siinä, että ihmiset tykkää internetissä kinastelemisesta ihan mahottomasti? Tyhmä kysymys...
-
Kommenttini taisi osua arkaan paikkaan koska se herätti sinussa tuollaisia ajatuksia.
Aah, tämä kaikkien vasta-argumenttien isä ja äiti.
Kommenttisi ei osunut arkaan paikkaan. Minä nimittäin ymmärrän täysin esimerkiksi sellaisia kirjallisuudenharrastajia, jotka lukevat pelkästään harlekiinejä. Miksi heidän pitäisi pakottaa itsensä Seitsemän veljeksen tai Tuntemattoman sotilaan pariin, jos ne eivät kerta kaikkiaan kiinnosta? Taatusti heidän lukemistonsa on yksipuolista ja monen mielestä laadutonta, mutta lukemisharrastus on parhaimmillaan silloin kun siitä itse saa nautintoa, joten harlekiinifanit harrastavat lukemista yhtä oikealla tavalla kuin joku Alastalon salissa -superfani (onko sellaisia?).
Ja jos 150-kiloinen ylipainoinen käy kerran viikossa kävelylenkille, saattaa hän hyvinkin saada siitä yhtä paljon mielihyvää kuin huippu-urheilija treeniohjelmastaan. Kenties jopa enemmän, koska hän ei tee sitä työkseen.
Siksipä ymmärrän niitä kissankorvateinejäkin, jotka sulkevat silmänsä mangan ulkopuoliselta sarjakuvalta.
-
joku Alastalon salissa -superfani (onko sellaisia?).
On! Meidänkin taloudesta löytyy kaksi! :D
Hyvin off-topic, pahoittelen.
-
Kommenttisi ei osunut arkaan paikkaan. Minä nimittäin ymmärrän täysin esimerkiksi sellaisia kirjallisuudenharrastajia, jotka lukevat pelkästään harlekiinejä. Miksi heidän pitäisi pakottaa itsensä Seitsemän veljeksen tai Tuntemattoman sotilaan pariin, jos ne eivät kerta kaikkiaan kiinnosta? Taatusti heidän lukemistonsa on yksipuolista ja monen mielestä laadutonta, mutta lukemisharrastus on parhaimmillaan silloin kun siitä itse saa nautintoa, joten harlekiinifanit harrastavat lukemista yhtä oikealla tavalla kuin joku Alastalon salissa -superfani (onko sellaisia?).
Mistä voi tietää ettei 7 veljestä tai Tuntematon kiinnosta jos ei ole lukenut niitä? Se ei ole lainkaan säälittävää jos joku on tutustunut useisiin kirjallisuudenlajeihin ja pitää silti harlekiineja parhaina. Ennakkoluuloisuus on säälittävää. Minäkin olen ollut säälittävä mangan suhteen.
Ja jos 150-kiloinen ylipainoinen käy kerran viikossa kävelylenkille, saattaa hän hyvinkin saada siitä yhtä paljon mielihyvää kuin huippu-urheilija treeniohjelmastaan. Kenties jopa enemmän, koska hän ei tee sitä työkseen.
Aiempi kommenttini tähän liikuntateemaan tarkoitti että urheilija voi sääliä kuntoilijaa, mutta on säälittävää ettei urheilija tajua tonnikeijun saavan saman nautinnon kuin hänkin.
-
Nyt mangattajat voivat laskea puoli voittoa: ostin tänään mangasarjiksen! Olin vilkaissut Emmaa, josta täällä on ollut puhetta, lähikaupassa jo aiemmin. Tänään huomasin että iso pino Emmoja oli huvennut yhteen kappaleeseen! Paniikki iski, ryyditettynä huonolla omallatunnolla, jos minutkin on leimattu vanhaksi kalkkismangavihaajaksi.
Ostin siis emman ja lukeakin sen aion, tosin en ehkä tänään enkä huomennakaan (onko elämää remontin jälkeen?)
-
Nyt mangattajat voivat laskea puoli voittoa: ostin tänään mangasarjiksen!
Kerropa sitten tuomiosi. ;)
En kyllä taida itse olla mangattaja, sen verran valikoin mitä luen... ei mee kaikki manga ei...
-
Kerropa sitten tuomiosi. ;)
Tuomioni on tässä:
http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=6791.msg127117#msg127117
-
en lue mangaa kolmesta syystä:1 no se on se raha ei vaan ole rahaa ostaa mangaa 2. no minun mielestä suomalainen sarja kuva vaikkapa dragonballista kuulostaa vain niin naurettavalta jostain syystä ??? ??? 3. se on vain niin outo lukea siis ei vaikea vaan outo
-
En lue ikinä, koska siinä voi oppia kielioppia ja vierasta kulttuuria ja koska sen parissa voi viihtyä. Ja koska en pidä sarjakuvasta.
Boratin tyyliin lopuksi: ...not!
-
Pitkästä aikaa selailin tätäkin aluetta ja löysin tämän ketjun. Ihmettelin, kuka tämän "tappelun" oli laittanut alulle ja yllätyin. En edes muistanut tehneeni tätä ketjua itse. Pitäisi miettiä ennen kuin aloittaa yhtikäs mitään.
-
Pitkästä aikaa selailin tätäkin aluetta ja löysin tämän ketjun. Ihmettelin, kuka tämän "tappelun" oli laittanut alulle ja yllätyin. En edes muistanut tehneeni tätä ketjua itse. Pitäisi miettiä ennen kuin aloittaa yhtikäs mitään.
Hehe. Joskus onnistuu ilman ponnistelujakin.
Itse en lue mangaa koska petyn melkein aina. Pidän kyllä parhaista siksi että ne näyttävät hyviltä ja poikkeavat siitä mihin on tottunut mutta ne tarinat ja henkilöt ovat melkein joka kerta todella tylsiä ja kaavamaisia. Samasta syystä en pidä vaikkapa Marvelin sarjakuvista, tuntuu että nämä eivät ole teoksia vaan teollisuutta jossa nopea tuotanto ajaa kaiken muun ohi
-
En lue ikinä, koska siinä voi oppia kielioppia ja vierasta kulttuuria ja koska sen parissa voi viihtyä. Ja koska en pidä sarjakuvasta.
Boratin tyyliin lopuksi: ...not!
Komppaan.
Ja on muuten ihan hirveetä että sarjakuvamarkkinoilla on välistä jotain uuttakin. Ja sekin on hirveää, että teinitytöt käyttää kissan korvia. Varmaan 70-lukulaisiakin vituttaa uuden vuosituhannen lökärimuoti.
Millonkohan ihminen alkaa oppimaan historiasta sen ettei ihminen opi historiasta mitään. Silloin voisimme alkaa oppimaan jotain historiasta.
-
Kyllä niitä on hyvä juonisiakin mangoja. Mielestäni Fullmetal Alchemistissa on sinänsä hauska idea ja hyvä juoni. Ja One Piecehän on hauska mielestäni. Ymmärrän jos joku ei vaan pidä mangasta erikoisemmin, mutta että jo ruvetaan vihaamaan niin sitä nyt en oikein ymmärrä... Ja Japanin kulttuuri voi kiinnostaa samanlailla kuin mikä tahansa muukin.
-
Kyllä niitä on hyvä juonisiakin mangoja. Mielestäni Fullmetal Alchemistissa on sinänsä hauska idea ja hyvä juoni. Ja One Piecehän on hauska mielestäni. Ymmärrän jos joku ei vaan pidä mangasta erikoisemmin, mutta että jo ruvetaan vihaamaan niin sitä nyt en oikein ymmärrä... Ja Japanin kulttuuri voi kiinnostaa samanlailla kuin mikä tahansa muukin.
Jos meinaat tällä minua, olen nähtävästi antanut vääränlaisen kuvan. Viestini oli sarkasmia. One Piece ja DB ovat suosikkejani. Fullmetal Alchemistissa on hieno idea, pidän animaatiotasolla sitä todella coolina. Mangaa en sen sijaan ole lukenut. Mutta sarkasmia siis.
-
Hmmh, olin pitänyt sarjakuvaharrastajia melkoisen vapaamielisinä viihteensä suhteen.. viihteestähän tässä nyt on kysymys, kuitenkin. Manga on sarjakuvaa siinä missä Aku Ankka, Corto Maltese, Asterixit, Preacherit ja Sin Citytkin. Itsestäni tuntuu käsittämättömältä kritisoida mitään noin rankalla kädellä pelkästään sen perusteella onko kyseessä japanilainen vai vaikkapa saksalainen tuotos. Niinkuin joku tässä ketjussa jo sanoikin, on 90% kaikesta paskaa, ja allekirjoitan tämän mielelläni. Se mitä kukainenkin pitää paskana ja mitä laatuna, on subjektiivista.
Esimerkiksi Aku Ankat ovat varsinkin nykyään(don rosaa lukuunottamatta) mielestäni keskinkertaisesti piirrettyjä, ja positiivisin adjektiivi mitä keksin kuvailemaan tarinoita on sana "lattea". Samaa voisin sanoa myös dragonball-sarjasta. Itse en erottele sarjakuvaa alkuperäisen julkaisumaan perusteella, koska kokemukseni mukaan sitä laatua kyllä löytyy sekä euroopasta, amerikasta että aasiasta. Itselläni on hylly täynnä sarjakuvaa ympäri maailman(mm. Katsuhiro Otomo, Frank Miller, Garth Ennis, Kazuo Koike, Warren Ellis, Hugo Pratt, Enki Bilal, Petri Hiltunen).
En ymmärrä mistä tämä "mangan" ja "länsimaisen sarjakuvan" vastakkainasettelu on peräisin. Hyvä tarina on hyvä tarina, piirsi sen britti tai japanilainen, ja hyvä taide on sitä myös, riippumatta piirtäjän kansallisuudesta. Olitteppa manga- tai sarjakuvafanaatikkoja, kieltäytyessänne lukemasta toista menetätte paljon.
Itse katsoisin näiden akuankkojen ja dragonballien olevan sarjakuvallinen vastike valtavirran televisioviihteelle. Tuskin kukaan pitää Big Brotheria syvällisenä tai kovinkaan älyllisenä viihteenä, mutta silti se on reilusti suositumpaa kuin vaikkapa tv-sarjat kuten Rome tai House. Miksi? koska ihmiset haluavat viihteensä helppona ja valmiiksi pureskeltuna pakettina. turha kuitenkaan suoralta kädeltä tuomita mitään, koska paskan seasta voi aina löytyä helmiä kun pitää vain silmät ja mielen avoinna.
-
En lue mangaa koska se on liian pieneksi painettua, ja huonolle paperille. Taskusanakirjaa näkee lukea, One Pieceä ei. Tämän parempia silmälasin linssejä eivät pystyneet Japanissa hiomaan (Pentax ei toiminut alkuunkaan, olisko nämä Hoya), että se on niitten vika.
-
En ymmärrä mistä tämä "mangan" ja "länsimaisen sarjakuvan" vastakkainasettelu on peräisin.
Siitä, että manga on houkutellut sarjakuvanlukemisen pariin paljon uusia, nuoria ihmisiä, joille aiemmin julkaistu sarjakuva ei ole tarjonnut sitä mitä he olisivat halunneet.
Sen seikan avustamana että japanilaisille sarjakuville on käytössä oma, sen muista sarjakuvista erottava sanansa on nyt sitten syntynyt sukupolvi, joka ei lue muuta sarjakuvaa kuin mangaa - ja sehän on muiden sarjakuvanharrastajien mielestä aivan kamalaa. (http://tcj.com/269/e_own1.html)
Laatuartikkeli, muuten. Se tiivistää paljon olennaista tästä asiasta.
-
Siitä, että manga on houkutellut sarjakuvanlukemisen pariin paljon uusia, nuoria ihmisiä, joille aiemmin julkaistu sarjakuva ei ole tarjonnut sitä mitä he olisivat halunneet.
Sen seikan avustamana että japanilaisille sarjakuville on käytössä oma, sen muista sarjakuvista erottava sanansa on nyt sitten syntynyt sukupolvi, joka ei lue muuta sarjakuvaa kuin mangaa - ja sehän on muiden sarjakuvanharrastajien mielestä aivan kamalaa. (http://tcj.com/269/e_own1.html)
Onneksi mangan harrastajat eivät syyllisty karkeisiin yleistyksiin.
Artikkelia voi suositella kaikile luettavaksi. Kunhan muistaa että sama pätee toisinkin päin.
Dupuis ja Marvel tekevät asioita aivan yhtä laaja-alaisesti, mutta putkinäkö on päivän sana, joka päivä.
Väitteet sukupolvesta joka a)lukee vain mangaa ja b) jatkaa mangan lukemista vielä 10 vuoden päästäkin uskon vasta kun näen.
En ennen.
Siksi aion jatkaa niin mangojen kuin muidenkin sarjakuvien lukemista, pukeutuneena "manga lähtee lapsesta..." t-paidassani.
-
Väitteet sukupolvesta joka a)lukee vain mangaa ja b) jatkaa mangan lukemista vielä 10 vuoden päästäkin uskon vasta kun näen.
Toivottavasti Kvaak pysyy pystyssä siihen asti, että ehdin lunastaa nämä kaikki kylläseonvainbuumi-tuhahtelut...
Me pari sataa foorumeille kirjoittelijaa olemme kyllä suhteellisen kosmopoliitteja sarjakuvan lukemisen suhteen. Mutta tuolla jossain, markettien ja kioskien lehtihyllyillä, on kymmeniä tuhansia kaksitoistavuotiaita jotka käyvät ostamassa aina vain sen uusimman Fullmoon wo Sagashiten, Tokyo Mewmewn tai Inuyashan. X-menit ja Hämikset eivät tarjoa heille yhtään mitään, koska ne ovat heille selvästi tarinoita jotka ovat kesken - ne ovat alkaneet joskus, mutta loppua ei ole näkyvissä. Se ei ole kuluttajaystävällistä ja helposti kauppansa tekevää viihdettä, toisin kuin mangapokkari jonka selkämyksessä on iso ja rauhoittavan yksitulkintainen ykkönen.
Tai no jaa, ehkä ne W.I.T.C.H.:it tekevät kauppansa; jostain kumman syystä. Arvaatko mistä?
-
Toivottavasti Kvaak pysyy pystyssä siihen asti, että ehdin lunastaa nämä kaikki kylläseonvainbuumi-tuhahtelut...
Toivottavasti.
Ei se ole vain buumi, Elvistäkin kuunnellaan yhä. Silti kukaan ei puhu Elvisbuumista.
jotka käyvät ostamassa aina vain sen uusimman Fullmoon wo Sagashiten, Tokyo Mewmewn tai Inuyashan. X-menit ja Hämikset eivät tarjoa heille yhtään mitään, koska ne ovat heille selvästi tarinoita jotka ovat kesken - ne ovat alkaneet joskus, mutta loppua ei ole näkyvissä. Se ei ole kuluttajaystävällistä ja helposti kauppansa tekevää viihdettä, toisin kuin mangapokkari jonka selkämyksessä on iso ja rauhoittavan yksitulkintainen ykkönen.
Niin, aivan kuten mangapokkarin osa 7, 12 tai 23, tarinasta joka on kesken ja alkaa kesken.
Kehäargumentaatio ei ole yksityisoikeus.
Tai no jaa, ehkä ne W.I.T.C.H.:it tekevät kauppansa; jostain kumman syystä. Arvaatko mistä?
Kyynikko vastaa: samasta syystä kuin Aku Ankka suomessa ja Marvelit ja DCt jenkeissä:
Hallitseva markkina-asema, suuremmat resurssit tehdä markkinointitutkimus kohderyhmistä ja panostaa tuotantoon.
Vain se mitä on myynnissä voi myydä. On aivan sama onko olemassa muuta jos se ei päädy kulutajille/ yleisön tietoisuuteen.
Optimisti vastaa: koska kiinnostaa tyttöjäkin.
Kumpikaan ei ole oikeassa.
Vain tarinat ratkaisevat. Siitä riippumatta mihin ne on kategorioitu.
-
Optimisti vastaa: koska kiinnostaa tyttöjäkin.
Limingassa opiskellessani näin jonkun pöydällä näitä vinon pinon. Kuka poika noita lukisi? Horoskoopit ja muut täyttävät puolet lehdestä.
-
Tarkennan: alkaneet joskus pimeällä 60-luvulla. Ja jatkuneet siitä eteenpäin mammuttimaisine hahmogallerioineen, oman painonsa alle musertuvine viittauksineen menneisiin tapahtumiin (tarinaa ei julkaistu Suomessa) ja ties mihin vaihtoehtouniversumeihin. Koska hahmot ovat kustantamojen omaisuutta, ne tekevät niillä mitä lystävät - toisin sanoen seikkailuttavat niitä vuosikymmenestä toiseen kuin actionfiguureja. Samalla lukijakunta ukkoutuu hiljalleen, ja uusien lukijoiden määrä pienenee vuodesta toiseen.
Vielä joku päivä tuo korttitalo romahtaa. Sillä välin Japanissa pusketaan ulos satoja uusia sarjoja vuodessa, ja kaiken sen aloittelijakökön joukosta nousee ennen pitkää esiin useita kymmeniä hittejä. Mutta ennen kaikkea uusia lukijoita syntyy joka päivä.
Ja oikea vastaus W.I.T.C.H. -kysymykseenhän on: koska Disney kopioi japanilaisilta yhden kokonaisen genren jota amerikkalaisessa sarjakuvassa ei ollut koskaan ollutkaan, taikatyttöseikkailut, ja alkoi myydä sitä yleisölle jolle ei oltu koskaan ennen suunnattu sarjakuvia. Sarjakuvia ihmissuhteista, koulusta, murrosiän ongelmista ja maailman pelastamisesta siinä sivussa.
-
Miksi mangaa muuten verrataan aina supersankarisarjakuvaan?
-
Mä en lue mitään.
En lue "supersankarisarjakuvia", "eurooppalaista" tai "amerikkalaista". Tai "mangaa".
Luen sarjakuvia.
Tänään Ghost Worldia, huomenna uusinta Mustanaamiota, eilen Agaton Munaa, toissaviikolla Karvista, ensi kesänä 80-luvun Teräsmiehiä, aamukahvilla Rip Kirbyä, lapsena Aku Ankan taskukirjoja. Kurkistelin Full Metal Alchemistia taas kerran televisiosta ja koukkuunhan siihen jäi, keskelle juonta ilman hajuakaan hahmoista tai niiden historioista. Jos saisin käteeni siitä tehdyn sarjakuvapokkarin, lukisin. Ei mikään yli kaksiosainen sarja ole vapaa epäselvistä viittauksista menneisyyteen. Olivat sen juuret sitten Japanissa tai Marsissa.
Genren puolesta taisteleminen on turhaa. Vähän niin kuin kävisi sotaa rock-musiikin puolesta ja ihmettelisi, miksi joku dissaa Yötä, Totoa tai Metallicaa, kun nehän kaikki ovat "rock-genreä".
Yhtä genreä voi suosia valinnoissaan, mutta koko genren kaiken tuotannon jumalallistaminen on aika hedelmätöntä.
Ugh, olen puhunut.
-
Kiinnostuin mangasta aikoinani kun Kemin sarjakuvakirjastoon ilmetyi Manga manga -kirja. Sitten McCloud kuvasi mangaa arvostavasti jo Näkymättömässä taiteessa, myöhemmin Making Comicsissa, kuten Aura muistutti.
Mangaa on todella montaa lajia. Mutta kun niitä ei kohtaa kovin montaa lajia. Tyttö Hokuto-tilaisuudessa kuvatussa videossa keräsi pisteitä huikkaamalla yleisölle että hänen sarjassaan oli sitten homoutta.
Siitä asti kun opiskelijoiden avulla olen mangaan tutustunut, näytteeksi on esitelty lehtihyllymangaa (juu ja kävinpä sähköpostinvaihtoakin Päivi Räsäsen kanssa siinä Dragon Ballin sensurointijupakassa), mutta fanien työpöydät notkuu lähes yksinomaan yaoista jota he ylpeän uhmakkaasti esittelivät jo vuonna 2002: "Mä tykkään homopornosta, mitäs siihen sanot?" (kuten Aura muistaa).
Mitäs siihen sanois sellainen jonka ystäväpiiriin on kuulunut kaikenikäisiä homoja paitsi ei yhtäkään neljätoistavuotiasta. :-\
Olisipa maidonhappanemismangaa. Ostaisin.
-
Mangaa on todella montaa lajia. Mutta kun niitä ei kohtaa kovin montaa lajia.
Osansa tähän voi olla sillä, että sarjakuvantekijöiksi on hinkumassa enimmäkseen lähinnä tiettyä demografiaa.
Mutta tästä aiheesta taidettiinkin jo opiskelijoiden blogissa vääntää kättä aika lailla.
-
Olisipa maidonhappanemismangaa. Ostaisin.
Aura tietää ja muistaa kaiken.
Luulen että pitäisit mono no awaresta. Yokohama Kaidashi Kikou on laajalti kehuttu, mutta tuskin tuovat sitä ikinä tänne sillä se ei kiinnosta länsimaalaisia. Pah.
Kaikki tykkää yaoista ja hyllyt notkuu teinimangaa, mangaharrastajana ja kamalana mangakopiofeikkipiirtäjänä en jaksa innostua joistakin sarjoista, joiden takia jotkut eivät suostu koskemaan mangaan pitkällä tikullakaan. Pitäisköhän mun alkaa piirtää yaoita? Saisin heti paljon lukijoita, veikkaan ma. ::)
-
Miksi mangaa muuten verrataan aina supersankarisarjakuvaan?
Koska sitä pidetään nopeimpana ja helpoimpana tapana osoittaa mangan ylivertaisuus ja koska supersankarisarjakuva on vakaville sarjakuvaharrastajille usein yhtä suuri kirosana kuin... supersankarisarjakuva.
Jonkun kai pitäisi kertoa se Alan Moorellekin.
Nythän tilanne on se että tätä käytetään malliesimerkkinä tyyliin: komediat on huonoja koska kaikki komediat ovat Adam Sandler-pissakakka-nauretaan vammaisille-huumoria.
Monty pythonia ja Chaplinia ei ole(jos onkin ne eivät ole komediaa).
Amerikkalainen sarjakuvakerrontaperinne tuntee kyllä myös taikatyttöseikkailut aina teininoita Sabrinasta ja Mary Marvelista aina Scarlettiin.
Amerikkalaisessa sarjakuvassa on ollut noitakin genrejä, kuten myös sotaa, kauhua, romantiikkaa, länkkäreitä, lääkärisarjoja yms.
Ne olivat kovasti suosittuja (ja muutamat peräti hyviäkin ), osa useiden vuosien jopa vuosikymmenten ajan.
Ja niitä tehdään yhä yhdysvalloissa joskin (tarinaa ei julkaistu Suomessa)
pätee niihin.
Enää ne eivät ole yhtä suosittuja.
Manga ei ole huonompaa kuin supersankarit tai muut sarjakuvan kerrontatavat. Mutta ei parempaakaan itseisarvoisesti.
se että et näe lukijakunnan ukkoutumista ja akkautumista mangapuolella johtuu vain omista ruusunpunaisista silmälaseistasi.
Kaikista ei tule isoina Keijoja.
Manga jää pystyyn siinä kuin taidesarjakuvat, eurooppalaiset ja supersankaritkin.
Sen harrastajista osa tulee suuresti ihmettelemään afrikkalaisen tai intialaisen sarjakuvan saamaa huomiota ja kokemaan ne uhaksi.
Suomessa mangavalikoima on ilahdutavasti kasvanut ja toivon mukaan jatkaa kasvuaan. enin osa suomennetusta kun ei vastaa sitä tasoa mitä japanissa tuotetaan.
Tosin sama pätee eurooppalaisen ja amerikkalaisen sarjakuvan kohdallakin.
Kyllä Keijo: sarjakuva homosta supersankarista joka hapantaa maidon....
-
Sitä rupeaa tuntemaan itsensä vanhaksi, kun yrittää miettiä vastauksia erinäisiin kysymyksiin ja aina Curtvile on kylvänyt tiedonjyväsensä ennen kuin olen painanut Lähetä-nappia.
No, tuo oli parempi vastaus kuin minun. Nyyh.
-
En lue mangaa, kun en tiedä mistä aloittaisin. Äkkiseltään selaten kaikki tarinat jotka tähän mennessä on käteen osuneet on näyttänny ihan samalta... Ei oo sillai innostannu jatkamaan kun vuorokaudet tuntuu nykyään muutenkin liian lyhyiltä.
-
Hyvä artikkeli tuossa PTJ uusitalon viestissä ollut. Periaatteessa se sisälsi vastauksen kysymykseeni(mistä vastakkainasettelu on lähtöisin), jonka kyllä jo tiesin tavallaan jo lukemattakin..
Sarjakuvateollisuuden puolelta kyseessä on vain kilpailu, ja lukijoilla kyse on siitä "omasta jutusta". Nooh, yleensä iän mukana maailmankatsomus avartuu, ja ehkä joku länsimaista sarjakuvaa fanaattisesti lukeva joskus matkalla kohti keski-ikää uskaltautuu jopa avaamaan vaikkapa jonkun Lone Wolf and Cubin ja muuttaa mielipidettään. tai sitten toisinpäin. Olen ystäväpiirissäni huomannut moista tapahtuvan musiikin suhteen, kun kovan linjan hevimiehet eivät enää pysty vakavalla naamalla solvaamaan vaikkapa cypress hilliä.
onneksi olen itse aika kaikkiruokainen, sekä musiikin, sarjakuvan että elokuvien suhteen. Jos se minua miellyttää, en välitä julkaisumuodosta, genrestä tai muusta turhasta luokittelusta.
Sattui tuossa silmään kun kritisoidaan että kauppojen hyllystä ei löydy sitä laatumangaa. täytyy sanoa ettei siellä paljoa laatusarjakuvaakaan ole. Suurin osa tarjonnasta on suunnattu teiniosaston ihmisille, eli juurikin tätä dragonball/x-men osastoa(en tarkoita tätä loukkauksena ko. teosten aikuisille lukijoille. luen itsekkin supersankarisarjakuvia ajoittain). Kun muistelen tuota oman kotikylän suomalaisen kirjakaupan hyllyä niin aikuisempaan makuun siellä oli lähinnä muutama petri hiltusen albumi, joku gaimanin sandmaniin liittyvä albumi ja giraudin blueberryjä kasa. siinä se.
Toki se mitä pitää laatuna on täysin subjektiivista, itse pidän tuommoisesta vakavammasta ja realistisemmasta kerronnasta, ja juuri tuota tyylisuuntaa on hyvin hankala löytää ainakin näiltä leveysasteilta. Käytännössä olen joutunut itse etsimään netin välityksellä nuo itseä miellyttävät jutut. Ensimmäinen lukemani "vakavampi" sarjakuva oli Frank Millerin ensimmäinen Sin City-albumi, ja olin äärimmäisen vaikuttunut sen tarinan erillaisuudesta siihen asti kokemiini. tämän jälkeen aloin tutkia asiaa enemmän ja löysin gaimanin, ennisin, hiltusen, ja ison kasan muita arvostamiani tekijöitä. laatumangan aika tuli vain hiukan myöhemmin.
Suurin ongelma on noiden saatavuus ja näkyvyys. miten voi olettaa että tuommoista luetaan, kun sitä ei mainosteta eikä niitä ei myydä missään. olen ostanut suurin piirtein kaikki omistamani sarjakuvat netin kautta tilaamalla, lukuunottamatta ehkä Hiltusen albumeja, ja Katsuhiro Otomon Akiroita, niitä jotka on suomeksi julkaistu(prkleen Like).
Suurin osa ei jaksa etsiä laatuviihdettä, vaan ottaa sen ensimmäisen hyllyssä vastaantulevan tuotoksen, ja katsoo telkkarista mitä sieltä nyt sattuu tulemaan. Kaikilla ei riitä aikaa eikä halua tutkia tuntikaupalla erillaisia lähteitä pelkän viihteen perässä, kuten itselläni.
-
Mutta kun niitä ei kohtaa kovin montaa lajia. Tyttö Hokuto-tilaisuudessa kuvatussa videossa keräsi pisteitä huikkaamalla yleisölle että hänen sarjassaan oli sitten homoutta.
Mutta eikös ole loppujen lopuksi ihan positiivista, että nuoret suomalaiset sarjakuvantekijät osaavat tehdä teoksistaan selkeästi tietylle kohderyhmälle suunnattuja - jolloin ne saattavat jopa myydä - eivätkä jätä niitä kenellekään tarkoittamattomiksi villerantailuiksi, joita eivät lopulta lue kuin sarjakuvaharrastajat ja kulttuuri-ihmiset?
Koska sitä pidetään nopeimpana ja helpoimpana tapana osoittaa mangan ylivertaisuus ja koska supersankarisarjakuva on vakaville sarjakuvaharrastajille usein yhtä suuri kirosana kuin... supersankarisarjakuva.
Niin, koska se esittää oman puolen mahdollisimman hyvässä ja vastapuolen mahdollisimman huonossa valossa. Tämä on yksi väittelyn perustekniikoista; niitä saataisiin opettaa Suomessa yhtä paljon kuin Yhdysvalloissa, niin foorumikeskustelunkin taso saattaisi nousta.
-
eivätkä jätä niitä kenellekään tarkoittamattomiksi villerantailuiksi, joita eivät lopulta lue kuin sarjakuvaharrastajat ja kulttuuri-ihmiset?
Eikö tämä sitten ole kohderyhmä? Itse ainakin olen sarjakuvaa harrastava kulttuuri-ihminen, ja minulle saa suunnata oikein mielellään villerantailevaa sarjakuvaa, kiitos!
Edit: Kohderyhmälle suuntaaminen kuulostaa kyllä oikeasti vähän pahalta minun korviini. Kun parhainta jälkeä yleensä syntyy, kun suuntaa sarjakuvan ensisijaisesti itselleen. Siis tekee sellaista sarjakuvaa, jota haluaisi itse lukea. Kyllä ne muutkin lukijat sitten löytävät sen jos löytävät. Riemullisinta nykyisessä mangabuumissa onkin juuri se, että nuoret piirtäjät tekevät mieluisiaan sarjakuvia ja muut tykkäävät niitä lukeakin. Siinä ei ole mielestäni mitään vikaa.
-
Toki ovat, mutta valitettavan pieni sellainen; ainakin pienempi kuin esimerkiksi "12-20-vuotiaat tytöt".
Japanissa asia on toisin, mutta siellä ihmisiä onkin 127 miljoonaa.
-
Niin, koska se esittää oman puolen mahdollisimman hyvässä ja vastapuolen mahdollisimman huonossa valossa. Tämä on yksi väittelyn perustekniikoista; niitä saataisiin opettaa Suomessa yhtä paljon kuin Yhdysvalloissa, niin foorumikeskustelunkin taso saattaisi nousta.
Lisään tähän ylläolevasta viestistä unohtuneen hymiön: :laugh:
-
Toki ovat, mutta valitettavan pieni sellainen; ainakin pienempi kuin esimerkiksi "12-20-vuotiaat tytöt".
Muistan yhä, miten tuohtunut olin, kun puhelinmyyjä yritti kaupata minulle lehteä: "Sinähän oletkin juuri tässä Cosmopolitan-iässä".
Luojan kiitos ihan kaikkea tässä maailmassa ei ole vielä kohderyhmitelty. Tai miksi kukaan ei ole tullut minulle sanomaan vaikka, että "sinähän oletkin juuri tässä Tähtivaeltaja-iässä".*
*on muuten edelleen tilaamatta... ehkä vaikka joululahjaksi itselleen...
-
On laveita ja suppeita kohderyhmiä. Ne yleensä kapenevat, mitä vanhemmiksi tullaan.
Ei sillä etteikö niille voisi antaa myös piutpaut halutessaan (http://www.manganews.net/forums/archive/index.php/t-3001.html). Minulla on tapana lukea sekä tytöille suunnattua tyttörakkaussarjakuvalehteä että sen pojille suunnattua sisarlehteä - ja lisäksi nörttityttöjen scifilehteä. Että se siitä.
Edit: Ja eihän mangaa tarvitse välttämättä supersankareihin verrata että se esittäytyisi edukseen; Disneyn ikuiseen status quoon juuttuneet ankat käyvät vertailukohteiksi aivan yhtä hyvin.
-
Edit: Ja eihän mangaa tarvitse välttämättä supersankareihin verrata että se esittäytyisi edukseen; Disneyn ikuiseen status quoon juuttuneet ankat käyvät vertailukohteiksi aivan yhtä hyvin.
Toisaalta taas Aku Ankka on Suomen luetuin aikakauslehti (tai luetuimpia ainakin) ja Suomen myydyimpien sarjakuvakirjojen top-10 -listasta on joka vuosi suurin osa Aku Ankan taskukirjoja. Manga ei kai ihan vielä horjuta Aku Ankan suosiota myyntiluvuillaan. Ja samat porukat varmaan lukevat akkareita ja mangaa. Itse en lue aktiivisesti juuri kumpaakaan, mutta toisaalta enpä kyllä sitä kohderyhmääkään ole.
Tämä menee jo otsikon ohi. Minua vähän kyllä tuppaa huvittamaan aikuisten mangaharrastajien prinsessamaisuus. Johtunee ehkä pitkistä vuosista marginaalissa, mutta nyt ei kukaan edelleenkään saisi sanoa mangasta yhtään poikkipuolista sanaa vaan siitä vedetään heti palkokasvia sieraimeen. Jopa asiat, jotka tiedetään itsekin negatiivisiksi, yritetään jotenkin saada näyttämään hyviltä (esim. juuri tuo kioskimangan kehno laatu). Puhumattakaan siitä, että jotain suurta muiden sarjakuvaharrastajien mangavastaista salaliittoa nähdään joka puolella ja sitä vastaan yritetään puolustautua. Kun oikeasti useimpien mielestä mangan suosio on ihan hyvä tai edes neutraali asia. Sarjakuvafestareilla näkyy nuorta ja innokasta väkeä, nuoriso lukee ja piirtää - mikä siinä muka olisi pahaa? :) Yksi itseäni eniten riemastuttavista asioista on se, että uusien ja nuorien suomalaisten tekijöiden sarjakuvia myydään lehtipisteissä ympäri maan, siis näitä Finnmanga- ja Hokuto manga -yms. kokoelmia. Aika mieletöntä, että omia duuneja voi saada noin hyvin näkyville, vaikka olisi vasta aloittelija.
Joten jos nyt manga-aikuisetkin vähän uskaltaisitte jo rentoutua ja laskea suojamuurejanne. Vaikka joskus joku vähän piikittelisikin tai sanoisi mangasta ei-niin-nätisti, niin ei se haudanvakavaa ole. Kyllä me teistä kuitenkin tykätään. :-*
-
Joten jos nyt manga-aikuisetkin vähän uskaltaisitte jo rentoutua ja laskea suojamuurejanne. Vaikka joskus joku vähän piikittelisikin tai sanoisi mangasta ei-niin-nätisti, niin ei se haudanvakavaa ole. Kyllä me teistä kuitenkin tykätään. :-*
Mua on pänninyt sekä mangaharrastajien fanaattinen puristisuus että mangan haukkuminen, siinä on sitten kiva olla välissä ja yrittää harrastaa sarjakuvaa kummaltakin puolelta... Kun mukaan vielä heitetään suorastaan agressiiviset mangavihaajat (sellaistakin on sattunut että mangaa piirtävä saa vihapostia tai haukkuja) sadannentuhannen kerran kuullut kysymykset ynnä muut hauskuudet niin lopulta kynnys puolustautua on aika matala - vaikka aihetta ei ehkä olisikaan. Nykyään yritän itse ottaa hällä väliä asenteen - ei kannata taistella tuulimyllyjä vastaan.
Tietysti asia on vielä piirtäjän näkökulmasta hieman erilainen kuin "pelkän" harrastajan. No, itse en ole saanut vihaista palautetta, ja vaikka sitä harvoin kuuleekin niin suurin osa palautteesta on ollut ihan hyvää. Enkä ole enää pariin vuoteen kuullut kysymystä "et sä piirrä ollenkaan omalla tyylillä?" :) Sitä on saatu puolustella myös suomalaista sarjakuvaa ja suomentajia kun vihaiset mangaharrastajat ovat käyneet päälle...
Ylireagointi on hauska asia.
-
Ylireagointi on hauska asia.
Kaikessa ahdistavuudessaan hieman huvittavaa... :)
Toiselle kaikki Japanista tullut sarjakuva on automaattisesti isosilmäroskaa, toinen ei lue kuin japanista peräisin olevia sarjakuvia mangoja. Manga-teinit ovat vakavaa kansaa ja loukkaantuvat verisesti heille, jotka tuomitsevat Ainoan Oikean sarjakuvan. Tähän loukkaantuneeseen tulitukseen paria Dragonballia selaillut kaikkitietävä manga-vihaaja vastaa omalla tulituksellaan ja syntyy sota.
En itse voisi sanoa "lukevani mangaa", koska nautin sarjakuvia niiden tekomaahan katsomatta ja ihmiset hyökkäisivät kimppuuni jo siksi, että heidän näkemyksensä manga-termistä poikkeaa omastani (sama kuin kuin IRC ei ole IRC-Galleria -väittely, johon ei kannata lähteä mukaan). En myöskään pystyisi yleistämään tyyliin "kaikki japanilainen sarjakuva on sitä ja tätä", koska sarjakuvia on joka lähtöön myös Japanissa.
Ehkä tästäkin viestistä voidaan vetää "osuvia johtopäätöksiä". "Toi ei tiedä mikä irggi on eikä tiedä mitä mango tarkottaa luulee varmaan et se on sama ku animu hehe haha lol!! Mun mielipiteeni on ainoa oikea, vain minä tiedän ja olen absoluuttisen oigeassa.". ;)
-
Yhtään kantaa ei tainnut olla, kuten täällä on ollut, että nuoret saadaan jälleen sarjakuvan pariin.
Ja tytöt.
Hienointa oli että kun vuonna 2000 sarjakuvaa opiskeli enimmäkseen poikia, mangan myötä tytöt innostui ja nyt tilanne on päinvastainen. Mangan matkiminen harjaannutti monipuolisemmin kuin Myrkky-hahmojen ja Karvisen kopsaaminen joten mangantyttöjen myötä sarjakuvailmaisun taso nousi. (Ongelma on vasta se että omaa tyyliä ei toisinaan edes haluta kehittää, vaan tähdätään tosissaan Japaniin rivimangakaksi. 127 miljoonaisen kansan keskuudessa saattaa kuitenkin jonottaa kosolti kilpailijoita: jokaista suomalaista kohti 25 japanilaista jotka tuntevat lisäksi perusteellisesti oman kulttuurinsa. En toki halua lannistaa.)
-
Hassua siellä oli, että joidenkin amerikkalaisten mielestä "comics" on eri asia kuin "manga".
Luonnollisesti. Tuossa TCJ:n artikkelissahan jo selitettiinkin miksi; niiden lukijat ovat täysin eri ryhmiä. Siellä vielä enemmän kuin täällä.
Täällä sentään on - ilmeisesti eurooppalaisesta kulttuuriperinteestä johtuen - comicsejakin lukevia naisia, Amerikassa yksinkertaisesti ei. (Ja täällä sentään mahdutaan vielä samoihin tapahtumiin. Jotenkuten.)
-
En lue mangaa, kun en tiedä mistä aloittaisin. Äkkiseltään selaten kaikki tarinat jotka tähän mennessä on käteen osuneet on näyttänny ihan samalta... Ei oo sillai innostannu jatkamaan kun vuorokaudet tuntuu nykyään muutenkin liian lyhyiltä.
Touché.
Tämä on juuri se ongelma joka sekä mangan ystävillä että vihaajilla on. Kärjistäen:
Wanhat parrat kasvoivat Aku Ankan ja Tex Willereiden ja Teräsmiesten ympäröimänä. Heille tutustuminen länsimaisen sarjakuvan maailmaan tuli luonnollisesti, he oppivat tuntemaan tekijät ja genret ja valitsemaan suosikkinsa. He tuntevat rakastamiensa sarjakuvien historian ja myös uuteen sarjakuvaan tutustuminen on heille helppoa koska omat mieltymykset ovat selkäytimessä.
Mutta kun wanha parta kävelee mangahyllylle, hän on eksyksissä. Piirrostyylit, genret, tekijät, kaikki on vierasta. Termit ovat omituisia ja sivut nidotty väärinpäin. Ongelmat alkavat kun Pertti 45v ottaa R-kioskin hyllystä Dragon Ballin tai lainaa tyttärensä shonen-ai-mangaa nähdäkseen mitä se sellainen japanilainen sarjakuva on. Pertti pettyy koska hän ei satu pitämään löytämästään mangasta. Jos Pertti on fiksu, hän ei tee johtopäätöksiä yhden ainoan pokkarin perusteella. Ikävä kyllä ihmisillä on taipumusta tehdä nopeita johtopäätöksiä , eikä jo kerran huonoksi todettuun asiaan haluta uppoutua sen syvemmin. Pertti jättää mangan taaksensa, varmana siitä että kaikki japanilainen sarjakuva on samanlaista (=ei hänen makuunsa).
Sama tarina voidaan kertoa Liisalla, 14 v. Liisa innostui mangasta sen rantauduttua Suomeen. Myös länsimainen sarjakuva kiehtoo, joten Liisa suunnistaa sarjishyllylle. Ja on aivan yhtä eksyksissä kuin Pertti toisella puolen kauppaa. On X-menin numero 458, jotain vaikean näköistä taidesarjakuvaa ja Aku Ankkaa. Toki hyllylä on lisäksi vaikka kuinka paljon erilaista sarjakuvaa, mutta missään ei lue mitään shoujosta. Liisa ei ota riskiä. Hän vie roponsa R-Kioskille ja saa uusimman Naruton. Liisa päättää ettei enää koske länsimaiseen sarjakuvaan koska se on huonoa.
Länsimaisen sarjakuvan maailma on aivan yhtä vaikeasti avautuva kuin mangankin. Itse luen sarjakuvaa "silloin tällöin" mikä vaikeuttaa uusiin sarjoihin tutustumista ennestään. Manga ja anime tulivat itselleni tutuksi sattumalta, vuosien mittaan. Katselin joskus vuosia sitten Magic Knight Rayearthin subilta ja sitten tulikin jo Pokemon. Olen lukenut hyviä länsimaisia sarjoja, mutta myönnän edelleen olevani pahasti hukassa länsisarjisten maailmassa. Yhteen aikaan luin Batmaneja nostalgian siivittämänä. Kokoajan tiesin, etten koskaan pääsisi kyseiseen sarjaan kunnolla kiinni, 1930-luku on liian kaukana ja sen ajan värit ovat liian kirkkaita ja tarinat liian typeriä.
Niin, aivan kuten mangapokkarin osa 7, 12 tai 23, tarinasta joka on kesken ja alkaa kesken.
Kehäargumentaatio ei ole yksityisoikeus.
Mangassa on vähemmän ns. ikuisuussarjoja. Joitain joita keksin nyt ovat ainakin Berserk ja uudemmista Naruto. Yleensä mangasarjat ovat aika lyhyitä tapauksia, sellaisia kymmenen pokkarin rykäisyjä. ((Joista sitten tehdään anime ja pelejä ja liveleffa ja OVA:t jne... :-X)) Mutta jos ajatellaan, että jenkkilässä mainstreamsarjakuvaa ovat juurikin nämä ikuisesti jatkuvat sarjat, niin mainstreammangassa liikehdinä on yleensä nopeaa. Tätä ei huomaa Ärrällä, mutta sen huomaa jo Fantasiapeleissä ja etenkin internetissä (joka on manga- ja animeharrastajalle noin 1000x tärkempi väline kuin länsisarjakuvailijalle). Uusia sarjoja tulee jatkuvasti ja yleensä hyvin menestyvätkin sarjat saavat kuolla pois rauhassa. Näin aloittelevalle harrastelijalle on melko helppoa vain napata jonkun tutun tekijän uusi teos/se uusi teos jota kaveri suositteli.
-
En lue mangaa koska ne jatkuvat kolmanteen polveen asti ja varani eivät riittäisi ostamaan joka kuukausi uusia. :-[
-
En lue mangaa koska ne jatkuvat kolmanteen polveen asti ja varani eivät riittäisi ostamaan joka kuukausi uusia. :-[
Voin heittää lonkalta muutaman kymmentä yksiosaista sarjaa, jos kiinnostaapi. Suomeksi ei kuitenkaan ole toistaiseksi muita saatavilla kuin Kajika ja Sandland, mutta mielestäni esmes muutoinkin loistava Emma seitsemällä osallaan ei pituutensa puolesta ylitä vielä kipukynnystä. Jos ylittää, niin sitten et ilmeisesti lue mitään länsimaisiakaan jatkosarjoja. (Ainakaan Aku Ankkaa tai supersankarisarjakuvia.)
-
Sen sijaan luen paljonkin aikuisyleisölle suunnattuja laatumangoja.
Kuten vaikkapa seuraavien tekijöiden töitä:
...
-Taiyo Matsumoto (Black & White, No. 5 jne)
...
Janika Ruottinen luki ja piirsi (http://www.sarjakuvanteko.fi/wiki/index.php/Matsumoto_Taiyo:_Tekkonkinkreet/_Black_%26_White) ja tykkäsi.
-
En lue mangaa koska ne jatkuvat kolmanteen polveen asti ja varani eivät riittäisi ostamaan joka kuukausi uusia. :-[
Mene Kirjatorille ja osta halvalla koko Gunmm! Kannattaa.
-
En juurikaan lue mangaa. Minun kohdallani se johtuu lähinnä siitä, mihin olen tottunut. Muistan kun lapsena luin Tex Willereitä. Ongelma tuli koulussa. En pitänyt Nalle Puhista silloin, vaan olisin halunnut lukea mieluummin jännittäviä Willereitä.
Jotenkin tuo manga on päässyt yllättämään minut, mutta yrityksistäni huolimatta ei ole sinut lajityypin kanssa. Pidän kieltämättä realistisen tyylisuunnan sarjakuvista enemmin.
-
Realistisella tyylillä piirrettyjä suomeksi julkaistuja mangoja ovat ainakin Death Note, Vagabond, GUNNM, Akira ja kyllä Tuulen laakson Nausicaassakin on melko realistinen tyyli.
-
Kioskimanga on huonoa, siis todella paskaa.
Eniten tässä kiskamangatyylissä ketuttaa ne pirun naamanormit: kaikki hahmot näyttää samoilta, tukka vaan vaihtuu! Onpa luovaa, kettu sentään!
Typerintä on, kun Suomessa aloittelevat piirtelijät "oppivat" piirtämään mangaoppaista tai rippaamalla japanilaisia idoleitaan, ja alkavat puskea hyppyrinenää ja muuta klisettä Japanin malliin. Mennään siitä mistä aita on matalin (ja paskin), ja tuotetaan samaa kakkaa jo muutenkin ylipursuaville paskamangamarkkinoille...
Mutta kiskamanga sikseen. Japanista tulee kuitenkin myös hyvää sarjakuvaa. Katsuhiro Otomon Domu: A Child's Dream on yksi parhaista sarjakuvista mitä on tehty. Sen verta hyvin kerronta soljuu, että kun sitä lukee, niin tuntuu kuin katsois hyvää (kauhu)elokuvaa. Piirustustyylikään ei ole sitä massatyyliä.
-
Kioskimanga on huonoa, siis todella paskaa.
Puhumattakaan siis kiskaleffoista, kiskaruuasta ja kiskapipoista!
Onneksi Suomessa on myös kirjakauppoja ja erikoistuneita liikkeitä parempine valikoimineen, ettei tarvitse ostaa kaikkea aina vain kiskalta. ::) Onneksi kiskaltakin löytyy jo sellaista maailmanluokan mangaa kuin Death Note, Yotsuba&! ja vaikkapa Vagabond.
Typerintä on, kun Suomessa aloittelevat piirtelijät "oppivat" piirtämään mangaoppaista tai rippaamalla japanilaisia idoleitaan, ja alkavat puskea hyppyrinenää ja muuta klisettä Japanin malliin.
Oletusarviosesti parempiako ovat ranskalaiset pottunenät? Haistan tässä nyt muutenkin kiivasta yleistystä.
-
Onneksi kiskaltakin löytyy jo sellaista maailmanluokan mangaa kuin Death Note, Yotsuba&! ja vaikkapa Vagabond.
Kuten myös Emma, Azumanga Daioh!, Nausicaa kohta, Nana ja Inuyashan alkupuolisko.
-
Kuten myös Emma, Azumanga Daioh!, Nausicaa kohta, Nana ja Inuyashan alkupuolisko.
Emmaa, Azumangaa ja Inuyashan alkupuoliskoa ei vaan kiskoilta enää löydy. (Kirja)kaupoista kyllä. Ja noista kolmesta varauksettomasti suosittelisin vain Emmaa.
-
Oletusarviosesti parempiako ovat ranskalaiset pottunenät? Haistan tässä nyt muutenkin kiivasta yleistystä.
Pointtina on se, että tommonen valmiin tyylin (mangan tai ranskalais-pottunenä-tyylin) täydellinen rippaaminen on pyllystä ja epäkehittävää. Eihän siinä opi mitään ku matkii. Vaikutteita saa ottaa, mutta tyyli pitää itse kehitellä.
...nii, ja kioskimanga on paskaa
-
Pointtina on se, että tommonen valmiin tyylin (mangan tai ranskalais-pottunenä-tyylin) täydellinen rippaaminen on pyllystä ja epäkehittävää. Eihän siinä opi mitään ku matkii. Vaikutteita saa ottaa, mutta tyyli pitää itse kehitellä.
Piirrätkö itsekin paljon? Piirtäminenhän lähtee aluksi juurikin ympäristön ja saatavilla olevien mallien matkimisesta. Ilman matkimista ei ole mahdollista oppia mitään muuta kuin piirtämään abstraktia suttua. Ja kukaan ikinä taidetta tai sarjakuvia nähnyt ja lukenut ihminen ei voi välttyä visuaalisilta vaikutteilta. Ja missä menee vaikutteiden omaksumisen ja apinoinnin raja?
...nii, ja kioskimanga on paskaa
Tuntuu hyödyttömältä keskustella ihmisen kanssa, jolla on jo niin valmis mielipide asiasta. Alan vahvasti epäillä väitettä, etteikö muka huonoja mielipiteitä olisi olemassa. Äärimmäinen ehdottomuus sopii manifesteihin - ei keskusteluihin.
-
Äärimmäinen ehdottomuus sopii manifesteihin - ei keskusteluihin.
Ite et sovi >:D
-
Mutta kiskamanga sikseen. Japanista tulee kuitenkin myös hyvää sarjakuvaa. Katsuhiro Otomon Domu: A Child's Dream on yksi parhaista sarjakuvista mitä on tehty.
Missäs (http://en.wikipedia.org/wiki/Young_Magazine) luulet Domun alkujaan tulleen julkaistuksi - jossain kultturellissa kirjakaupassako suoraan albumimuodossa kenties? :>
-
...nii, ja kioskimanga on paskaa
Käytämme täällä mielellämme termiä markettimanga. ;-)
Pulikka, ystävällinen ohje: koeta välttää alatyylin ilmaisuja. Se vie pohjan pois kommenteiltasi.
-
Oikeastaan se lienee se ilmiselvä trollius joka vie pohjan Pultsin kommenteilta, tyylistä viis. (Ellei sitten kyse ole myrkkysienten vaikutuksesta, jolloin trollahtaminen ei tietenkään olisi tahallista.)
-
En lue mangaa koska ne jatkuvat kolmanteen polveen asti ja varani eivät riittäisi ostamaan joka kuukausi uusia. :-[
Minä luen paljonkin mangaa, mutta harvemmin ostan. No, kirjastoon tulee mangaa ja sitten divarissa olen saanut monta kertaa ostettua kolmella eurolla sellaisenkin mangan joka on vasta jonkin aikaa ollut kaupassa.
-
En lue mangaa, ja yksi syy siihen on että ei riitä rahat kun ostan muita sarjakuvia. Narutoa olen lukenut vähän ja se oli ihan kohtuu luettavaa, mutta tuskin keräilen koskaan.
-
En lue mangaa, koska käännetty manga on turhan kallista. Kanjien taitaminen on sitten vielä vähän heikoilla. Furiganallista mangaakaan ei ole turhan paljon. Ja sekin menee vähän hitaamman puoleisesti.
Ja kiinnostus kaatuu sitten tylsään piirrustustyyliin tai sitten juoni on niin yksinkertainen. Ja manga on oikeesti aika toistoa. Sarjat on aika kopioita toisistaan. Tietty löytyy varmaan jotain mielenkiintoista luettavaa, mutta se on aika haun alla, kun ylipäätänsä manga on aika kertakäyttöluettavaa, niin ei siihen panosteta.
Ja ne suuret silmät... :(
Sitten vielä hentai. :laugh: On aika yksitoikkoista. Kun on se sensuurikin, ei niissä näy kuin spermaa. Lonkeropornoa toki mielellään haalisin, mutta ei sitä paljon loppujen lopuksi löydy, on vissiin kuollut trendi tai pelkkää legendaa. Ja se, että niiden hahmojen keski-ikä on yleensä about 12, on kanssa aika mielenkiintoa laskeva seikka.
-
Miksi en lue mangaa?
Luen vain Yotsubaa ja Hayao Miyazakin Tuulen laakson Nausicaä kiinnostaisi, mutta muuten olen vältellyt mangaa. Ala-asteella tuli luettua joku Ranma ja se riitti.
Yksi syistä on se, ettei ne pahemmin kiinnosta. Onnettoman köykäiset ja omituiset tarinat ovat luotaantyöntäviä ominaisuuksia. Toisekseen ei ole vielä tullut vastaan mangaa joka kiinnostaisi aihepiiriltään; ninjatappelut miljöönia örkkejä vastaan ei innosta, ihanan söpöt tyttöromanssit innostavat vielä vähemmän. Mielikuva mangasta on usein Digimon-tyyppinen ja se kertoo varmaan enemmän kuin tuhat sanaa...
Mangojen hahmot ovat usein äärimmäisen ärsyttäviä ja epäuskottavia säheltäjiä. Kenessäkään ei ole minkäänlaista samaistumispintaa koska usein henkilöt ovat ääreiskarrikoituja kera japanilaisten maustein.
Yläasteella lähes kaikilla oli vimma harjoitella piirtämistä mangatyyliin. Se oli se ns. viimeinen pisara joka sai minut halveksimaan kyseistä genreä. Mitä "harjoittelemista" lautassilmien ja pallopäiden piirtämiseen tarvitaan, ei millään pahalla?
Mangojen huumoripuolikaan ei yleensä iske. Niissä ei vain iske eikä sytytä mikään, piste.
-
Mielikuvasi vastaa vain osaa tietylle kohderyhmälle suunnatusta mangasta ja minulle tuli heti mieleen useita sarjoja, jotka eivät ole ollenkaan sellaisia, kuin kuvasit. Manga ei ole genre, joten sen piiristä löytyy aivan kaikenlaista romantiikasta ja huumorista kauhuun ja poliittisiin trillereihin. En viitsi mitään käännytysyritystä tässä kirjoittaa, mutta jos joskus vielä haluat antaa mangalle mahdollisuuden, kokeile esim. Naoki Urasawan tai Kaoru Morin töitä tai vaikka aikuisille naisille tarkoitettua romantiikkaa.
Pakko myöntää, että viestiäsi lukiessa tuntui, kuin olisin palannut ajassa taaksepäin, sillä en enää vuosiin ole nähnyt tuollaisia kommentteja missään.
-
Voi ei, edellinen kommenttini on vanhanaikainen! :( Myönnän kyllä, että olisin voinut ilmaista mielipiteeni jotenkin vähän fiksumminkin, mutta tuo tuli naputeltua vain hetken huumassa.
Kiitos suosituksista.
Itse asiassa olen lukenut Kaori Morin Emma-sarjan. Se kai kuvastaa enemmän sitä "aikuisille naisille suunnattua romantiikkaa"-osastoa. Naoki Urasawan katsastamista voisin harkitakin.
Emma oli ihan jees ja juoni myös, lukihan sen nyt kokonaan kun halusi tietää miten tarina päättyy. Mutta se tuntui enemmänkin sellaiselta "kivaa naposteltavaa"-sarjikselta. Ei elämää suuremmalta. Ei sellaiselta jonka jälkeen jäisi sellainen "vitsit, miten mahtavaa sarjista - tätä täytyy löytää enemmän"-fiilis. Tietenkin, jotta saisi Kaori Morin setistä tasapainoisemman kuvan, täytyisi perehtyä johonkin tekijän toiseenkin sarjaan ennen kuin lyttää täällä mitään...
Kaipa mangoissa häiritsee eniten piirrostyyli. Vaikka se olisikin taidokasta ja hienoa niin jokin siinä vain häiritsee. Jos pääsisin siitä yli niin suhtautumiseni voisi olla vähän suopeampi. Isot silmät ja olematon näppylä nenänä valtavankokoisessa päässä - njet.
-
Jos pääsisin siitä yli niin suhtautumiseni voisi olla vähän suopeampi. Isot silmät ja olematon näppylä nenänä valtavankokoisessa päässä - njet.
Kaikkea japanilaista sarjakuvaa ei ole piirretty tuohon isosilmä-tyyliin.
-
Jos pääsisin siitä yli niin suhtautumiseni voisi olla vähän suopeampi. Isot silmät ja olematon näppylä nenänä valtavankokoisessa päässä - njet.
Kuulun myöskin Nemin faneihin. Nemi on parhaimmillaan strippisarjisten ykkönen, huonoimmillaankin mukiinmenevää.
:)
Kun kumminkin noinkin monta mangaa on luettuna niin taidat olla sarjakuvien suhteen ns. kaikkiruokainen. Turha rajata japanilaisia ulos teininä muodostuneiden ennakkoluulojen vuoksi. :)
Tässä ketjussa on jo puhuttu paljon noita väitteitäsi vastaan, joten tyydyn suosittelemaan vaikka Osamu Tezukan töitä (esim. MW tai Ode to Kirihito tai Ayako tai Black Jack), Lupin III:a tai Suomeksikin osittain julkaistua Hiroshiman poikaa. Mutta se on totta että jos ei oikein sulata perus tyttö- ja poikamangan piirrostyyliä, on luettavaa vaikeaa löytää sieltä normisarjojen seasta. Ja onhan näitä muitakin vähän "poikkeavia" tullut suomeksi, esimerkiksi just pyörivä Resident Evil (http://www.kvaak.fi/index.php?articleID=2079). Mietin tuossa myös että saattaisit pitää jopa One Piecestä.
-
One Piece tosin on vähän kuin kahvi tai olut. Ensimmäiset maistuvat yleensä aika pahalta, mutta jos vähän jaksaa/haluaa jatkaa niin jää helposti koukkuun loppuiäkseen. Minäkin ajattelin ensin että onks tää ny hei ihan järkevä valinta, kun sitä silloin takavuosina tarjottiin suomennettavaksi. Eka osa ja toinenkin oli hiukan "hmm, no joo". Nyt voisin puhua OP:n upeudesta vaikka kuinka. Tarinoiden omituisuudessa kyllä löytyy, mutta köykäisyyttä on aika vähän. Ja jokin köykäisen oloinen juttukin saattaa myöhemmin saada lisää painoarvoa; sarjan maailma kun on iso ja jatkuvasti eläväinen, myös siellä missä päähenkilöt eivät juuri nyt satu liikkumaan.
-
:)
Kun kumminkin noinkin monta mangaa on luettuna niin taidat olla sarjakuvien suhteen ns. kaikkiruokainen. Turha rajata japanilaisia ulos teininä muodostuneiden ennakkoluulojen vuoksi. :)
Olen kaikkiruokainen luonne niin kirjojen, ruoan, leffojen, musiikin kuin sarjistenkin suhteen, kyllä.
Nemi, vaikka sarjiksessa hyöriikin isot silmät ja näppylänenän omaavia hahmoja, ei muuten muistuta sitä tyypillisintä mangaa aihepiiriltään jos sitä oli tarkoitus ruveta vertailemaan mangaan. Piirrostyö on hieman realistisempaa kuin suurimmassa osassa mangoja, esim. Nemin pää ja vartalo ovat neutraalimmassa mittakaavassa.
Olen joo mangan ja animen suhteen krantunpuoleinen ja hitusen ristiriitainenkin, animesta olen kelpuuttanut vain Hayao Miyazakin leffat (jotka ansaitsisivat enemmän arvostusta), mangoista on juuri noita mainittuja traumoja mutta voisihan sitä tarttua itsestään niskasta ja koettaa lukea mangoja uudella menestyksellä.
Seuraava ihmetys nousee sitten vähän siitä, mistä noita mainittuja sarjoja löytää. Millaiselle lukijalle nuo suositukset siis ovat? Aikuisille, kaikenikäisille, tytöille, pojille (kun useinhan mangat jaotellaan tällaisiin lokeroihin)? Kirjastossa on enimmäkseen mangapuoli sitä lapsille/nuorille Ranma ja Kitchen Princess-tasoa, aikuisten sarjispuolella mangoja ei ole. Ja en viitsisi investoida rahaa ostamista varten, yleensä haluan ilmaisen tutustumiskappaleen josta voin arvioida onko sarjis ostamisen arvoinen. Kaipa pitää etsiä sitten muista kirjastoista...
One Piecen olen bongannut kirjastostakin. 75-osainen josta suomeksi on ilmestynyt 70-osaa eikö niin? Kirjaston puutteellisissa valikoimissa on vain osat 55-70. Mietin edellisen kommentoijan kommenttia siitä että "päähenkilöt eivät juuri nyt satu liikkumaan" eli onko melkein yhdentekevää mistä aloittaa tai jatkaa lukemistaan? Tarkoittiko kommentti siis sitä että sarja on hyvin hidastempoinen? Tietenkin olisi parempi ja kivempi aloittaa siitä alkupäästä eikä keskeltä sekametelisoppaa...
Helskutti näitten kirjastollisten ongelmien puolesta.
-
Seuraava ihmetys nousee sitten vähän siitä, mistä noita mainittuja sarjoja löytää. Millaiselle lukijalle nuo suositukset siis ovat? Aikuisille, kaikenikäisille, tytöille, pojille (kun useinhan mangat jaotellaan tällaisiin lokeroihin)?
Tezukan kirjoja löytynee vaikka Turun sarjiskaupasta. Mainitut sarjat ovat aikuisille sopivaa. Hiroshiman poika lienee kirjastossakin (se on poikamangaa, mutta niin vanhaa että on erilaista kuin nykyinen shonen, ja muutenkin erilainen) One Piece on myös poikain mankkaa ehkä perinteisimmin näistä mainituista. Resident Evil, niinkuin arviossakin kai mainitaan taas on alun perin nuorille miehille. Näistä Jaappanin kohderyhmistä ei kannata kauheesti välittää, jos vain aihe ja piirrostyyli muuten sopii omaan pirtaan. Toki osviittaa antavat. (Ranmakin oli poikien sarja vaikka meillä sitä luki tytöt :) )
Helpoin on ehkä hypätä mukaan Kaoru Morin uuteen sarjaan,Aron morsiamet (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,14837.0.html), jonka eka osa on vielä hetken kiparilla. Naoki Urasawan juttuja myy ainakin Fantasiapelit.
Yleisesti mangaan pätee sama kuin muuhunkin sarjakuvaan, ne parhaat eivät ole välttämättä helpoimmin löydettävissä, joutuu näkemään hieman vaivaa. Tasapäisin "kaikille sopiva" on mainstreamia ja sieltä seasta pitää sitten oppia omat helmet kaivamaan.
-
Mangaa - kuten sarjakuvaa ylipäätään - löytyy kyllä ihan jokaiseen lähtöön. Oli kyse sitten tarinasta, taiteesta tai teemoista. Omat suosikkini ovat sieltä aikuisemmalta puolelta, joita ei ole kovin laajalti suomeksi käännetty.
Suosittelu on aina vaikeaa, kun eri ihmiset pitävät eri asioista, mutta jos haluat voin lahjoittaa sinulle pari Tähtivaeltajaa, joissa esitellään laajemmin englanniksi julkaistuja laatumangoja. Pistä osoitetta yksityisviestillä, jos kiinnostaa.
Pari lyhyttä näytettä Tähtivaeltajan parista manga-jutusta:
http://tahtivaeltaja.com/tähtivaeltaja-211/kahdeksan-nimikirjoitusta-kaksi-hevosta-ja-seitsemän-miljardia-neulaa-laatumangan (http://tahtivaeltaja.com/tähtivaeltaja-211/kahdeksan-nimikirjoitusta-kaksi-hevosta-ja-seitsemän-miljardia-neulaa-laatumangan)
http://tahtivaeltaja.com/tähtivaeltaja-308/manga-top-25 (http://tahtivaeltaja.com/tähtivaeltaja-308/manga-top-25)
Dorohedoro! Tekkonkinkreet! Nausicaä! Saturn Apartments! The Kurosagi Corpse Delivery Service! Children of the Sea! Blade of the Immortal! Ghost in the Shell! Planetes! Pluto! Eagle! Eden! Aria! Uzumaki! Junko Mizuno! Ja niin edelleen...
-
Taru, Gunnm (http://www.kvaak.fi/index.php?articleID=1100) voisi hyvinkin olla makuusi.
-
Kiitos selvennyksistä ja suosituksista!
Hitsi, tuo Gunnm herätti nyt kyllä mielenkiinnon. Ei muuta kun etsimään.
Hiroshiman poika lienee kirjastossakin (se on poikamangaa, mutta niin vanhaa että on erilaista kuin nykyinen shonen, ja muutenkin erilainen) One Piece on myös poikain mankkaa ehkä perinteisimmin näistä mainituista. Resident Evil, niinkuin arviossakin kai mainitaan taas on alun perin nuorille miehille.
Mitenkäs poikain manga eroaa nuorten miesten mangasta? :D Luultavasti se sekä se aikuisten puoli menee itselläni paremmin alas.
-
Vähän samoin kuin poikainkirjat aikuisille suunnatuista, ovat kepeämpiä ja huolettomia.
(Paitsi jos tämä oli jälleen jokin ovela Yaoi-viittaus joka meni taaskin ohi.)
Lone wolf and cub (http://en.wikipedia.org/wiki/Lone_Wolf_and_Cub) olisi oma suositukseni mangoista kelle vaan missä vaan.
-
Tietysti poika-mangasta löytyy myös enemmän tiukemmin stereotyyppisiä "päähenkilö haluaa olla maailman paras asiassa X, sarja seuraa kehitystä kaksintaistelusta kaksintaisteluun" juonta (samoin kuin tyttömangassa on usein omat stereotyyppijuonensa (eipä silti, jokin aika sitten tahkosin läpi Hikaru No Go -sarjan jossa tuo poika-kuvio toteutettiin niin että X=go-lautapeli. Koukutti kyllä hyvin.)
Aikuisten seinenissä ja josenissa mennään yleensä vähän omaperäisemmillä kuvioilla...
Vaikken niin innokas spefiharrastaja olekaan niin Tonin luettelemissa nimikkeissä on kyllä mainioita nimiä ja Urasawa on kolahtanut minullekin. Suomennetuista mainitsemattomista nimeän omaksi suosikikseni Nanan joka vetää saippuaoopperajuontaan hyvinkin kiinnostaville mutkille (mutta sen starttaaminen kestää sitten pari osaa, olisin jättänyt lukemisen ekan osan jälkeen jos ei olisi varoitettu että sarja paranee kyllä merkittävästi).
Englanniksi olen fiilistellyt kovasti Natsume Onon leppoisien tai ei niin leppoisien ihmissuhdekuvausten parissa.
Tezukan MW ja Black Jack ovat olleet mainioita, pitäisi lukea muitakin...
Onhan näitä, mutta monta kiinnostavaa ei ole saatavilla suomeksi (eikä kaikista kirjastoista).
-
One Piecen olen bongannut kirjastostakin. 75-osainen josta suomeksi on ilmestynyt 70-osaa eikö niin? Kirjaston puutteellisissa valikoimissa on vain osat 55-70. Mietin edellisen kommentoijan kommenttia siitä että "päähenkilöt eivät juuri nyt satu liikkumaan" eli onko melkein yhdentekevää mistä aloittaa tai jatkaa lukemistaan? Tarkoittiko kommentti siis sitä että sarja on hyvin hidastempoinen? Tietenkin olisi parempi ja kivempi aloittaa siitä alkupäästä eikä keskeltä sekametelisoppaa...
OP on tosiaan hyvä aloittaa alusta. Esmes netistä löytyy kyllä juoniselostuksia jos meinaa hypätä mukaan kesken kaiken. Ja japaniksi (ja ainakin saksaksi) on julkaistu kirjoja, jotka keskittyvät menneiden juonikuvioiden, hahmojen ja muiden juttujen selostamiseen. Ihan siksi, että sarjan suosio on vuosien varrella vain kasvanut, mutta kaikki uudet lukijat tuskin ovat kiinnostuneita tai kykeneviä hankkimaan esmes 70 edellistä osaa päästäkseen kokonaan käryille. Ja Japanissa ei kirjastoissa harrasteta niin paljon sarjakuvia kuin meillä.
Missään tapauksessa OP ei ole hidastempoinen. Tapahtumia ja henkilöitä vain kertyy niin julmetusti ja historiakin elää, ja valtaosa vain kerran nähtävistä sivuhahmoistakin vaikuttaa siltä että heillä olisi kiinnostava tarina kerrottavanaan. Odan mielikuvitus ja kekseliäisyys ovat ihan omaa luokkaansa.
One Piece on kyllä tavallaan tyypillinen "poikien sarja", sillä siitä löytyvät kaikki peruskuviot kuten Suuri Tavoite ja jatkuvat taistelut. Homma on silti toteutettu niin, että setäikäinenkin jaksaa kiinnostua. Tällä hetkellä sarjan lukijoista muuten valtaosa on yli 18-vuotiaita. Ja yli viisikymppisiäkin löytyy parin vuoden takaisen tutkimuksen mukaan runsaasti. Tarinaa rakennetaan huolella ja hartaasti ja ihka oikeita yllätyksiä löytyy. Ja maailmassa on suuria arvoituksia, jotka todella vaivaavat lukijaa (hyvällä tavalla). Ja pölhöhuumori yhdistyy dramatiikkaan mainiosti. Kun yhdellä sivulla saa nauraa ääneen niin parin sivun kuluttua on niin vaikuttava kohtaus että herkimmiltä pääsee itku. (Liikutusta ei tiristetä niinkään murheellisilla kuin muuten vaikuttavilla jutuilla.)
...no joo, ehkä tämä riittää nyt. Ettei mene hehkuttamiseksi. Paitsi että taisi mennä jo.
-
Pitää ehkä tyytyä tsekkaamaan netin ihmeellisestä maailmasta juonipaljastuksia jos en löydä sarjan alkuosaa. Huikeana kielipäänä kun osaan saksaa vain muutaman sanan ja japania en senkään vertaa. :(
Ja Japanissa ei kirjastoissa harrasteta niin paljon sarjakuvia kuin meillä.
Outo homma, Japanissahan enemmistö ihmisistä kuitenkin lukee sarjiksia (mangoja) paljon enemmän kuin ihmiset missään muualla maailmassa? Ainakin tällaisen käsityksen on saanut dokkareiden ym. perusteella.
-
Ei One Piece ole vain 75-osainen. Vielä ei vain ole julkaistu enempää. Eiichiro Oda (sarjan luoja) kertoi että se tulee jatkumaan vielä ainakin 10 vuotta.
-
Mikä pokkareitten julkaisutahti on? Suunnilleen yksi per vuosi? Tulisikohan sarjasta lopullisesti 85-100-osainen?
Massiiviseen One Pieceen tarttuminen on kyllä sen verran kova pala että hitusen hirvittää. Etenkin kun tosiaan itsessään mangan alkupuolta on vaikeaa löytää, animena sitä löytyisi paremmin.
Taitaa päätyä vuosikausien projektiksi :laugh:. Mutta katsoo nyt jos vaikka innostuisikin...
-
http://en.wikipedia.org/wiki/List_of_One_Piece_manga_volumes
Tuon mukaan noin 3-4 pokkaria julkaistaan vuodessa. Suomessa kai joka kuukausi kunnes saavat viimeisimmän vieraskielisen osan kiinni.
On muuten aivan pirun hyvä sarja :)
-
Suomessa taitaa tulla neljä pokkaria vuodessa nykyisin. Ja juuri siksi ettei uusinta Japanissa julkaistua saada kiinni.
Pian tätä nannaa taas saa kaupasta. Aiemmin ostin useamman osan kerralla mutta nykyisin en kyllä pysty odottamaan että osia ehtisi kertyä.
-
Kun mangaa lukemattomien yleisin perustelu tuntuu olevan se että he eivät jaksa lukea minkäänlaisia pitempiä sarjoja kun ovat aikuisia ja kiireisiä...
Niin olisikohan missään määrin hyödyllistä suositella nimenomaan yksittäisiä teoksia, jotka voisivat upota myös sellaisille ihmisille joilla on rajallisemmat resurssit tässä suhteessa? Tuli mieleen tässä kun lueskelin tuossa eilen iltapuhteena Makoto Shinkain The Garden of Wordsin mangaversion. Niin kuin voitte varmaan kuvitella, niin 45-minuuttisesta lyhytelokuvasta ei kovin pitkää mangaa ole irronnut.
Yleisesti ottaen tällaiset yksiin kansiin mahtuvat teokset ovat vissiin Jenkeissä muutenkin isoja myyntihittejä, kun niihin uskaltavat tarttua myös mangaa vierastavat sarjakuvaihmiset. Kun kahden pokkarin pituinen sarja julkaistaan omnibuksena yksissä kansissa (kuten vaikka Asumiko Nakamuran Utsubora), sitä voidaan väittää "sarjakuvaromaaniksi", eikä tutustumisen kynnys ole niin korkea.
Olen tässä itse asiassa veistellyt jonkunnäköistä kirjoitusta siitä, miksi manga tuntuu yleensä pärjäävän niin huonosti yhdysvaltalaisten sarjakuvapalkintojen parissa. Sikäli kun olen käsittänyt niin ongelma on juurikin se, että näiden gaalojen kriteerit on suunniteltu lyhyitä sarjakuvaromaaneja eikä -sarjoja varten. Joten muut kuin yksipokkariset mangat eivät pääse edes ehdolle.
-
Mangaa on toki monenlaista. Varttuneemmat sarjislukijat tuntuvat kuitenkin usein vierastavan mangasarjoja sen mielikuvan mukaan, että ne ovat aivan liian moniosaisia ja niiden juonet sekavia keskittyen vain maagisiin tappeluihin. Toisaalta supersankarisarjoista löytyy huomattavasti pidempiä jatkumoita ja aivan yhtä lapsellisia tappeluita.
Itsellä mangojen omituiselta tuntuva piirrostyyli estää usein perehtymästä niihin. Hahmojen ikä ei kunnolla näy; melkein kaikki ovat beibifeissejä. Heidän ilmeensä ovat outoja ja tunteensa liioiteltuja. En yksinkertaisesti saa aina selvää mitä ruuduissa tapahtuu, koska ne on piirretty niin sotkuisesti täyteen vauhtiviivoja ja japanilaisia merkkejä. Ruudut myös ovat liian pientä tihrustusta makuuni. Joskus takavuosina törmäsin siihen ongelmaan, että puhekuplat ja tekstit jäivät liian usein piiloon pokkarin selkämyksen sisään, mutta tästä tunnutaan päässeen eroon.
-
Se että pitää jotain genreä lapsellisena menee kyllä jo ihan asenneongelmien puolelle... tai kielii sellaisen medialukutaidon puutteesta, että valittaja ei osaa valita luettavakseen 20-vuotiaiden toimintasarjaa 12-vuotiaiden toimintasarjan sijasta. Mutta ihan samalla logiikalla voisi valittaa että vaikka romantiikka on lapsellinen genre, tai sitten pelkästään tytöille suunnattu sellainen.
Nuo sivutaittoon ja julkaisun fyysiseen kokoon liittyvät huomiot ovat kyllä jännä, mutta itse olen kyllä laittanut tuollaiset ongelmat yleensä julkaisun enkä sarjan piikkiin. Kustantajan tehtävähän se kuitenkin on hoitaa sivutaitto ja julkaisu. Toki voi sanoa että kyse on kulttuurieroista sen suhteen millainen julkaisutapa on ylipäätään hyväksyttävä.
Ja toki on aina olemassa se vaihtoehto että lukee mangaa digitaalisena vaikka pädiltä. Silloin ei tarvitse huolehtia niin pokkarin selkämystaitteesta kuin pienestä sivukoostakaan.
Medialukutaitoon liittyen se on kyllä hyvä huomio, että kauhean paljon sanatonta kerrontaa jää mangasta varmaan ymmärtämättä, jos ei yhtään tiedä Japanin kulttuurista mitään. Mangassahan ei esimerkiksi useinkaan sanota suoraan ääneen hahmojen tarkkaa ikää, vaan asia pitää päätellä ylimalkaisesti sen perusteella käytetäänkö koulussa yläasteen vai lukion koulupukuja. Noin esimerkiksi.
-
"Kaikki hahmot näyttävät androgyyneiltä 17-vuotiailta keijuilta"-ongelmaa toki esiintyy joissain mangoissa mutta on myös kiitettävä määrä sellaisia joissa moista ei ole :) (mutjoo, jos tuota on niin helposti jää minultakin lukematta)
Epäselvyyttä mitä tässä ruudussa oikein tapahtuu on myös nähty, esimes Miyazakin Nausicaassa tuo oli keskeisin ongelma muuten hyvässä sarjassa. Mutta tästäkin löytyy kyllä myös vastaesimerkkejä (joista jotkut vetävät hyvinkin kauas toiseen suuntaan, esim. Natsume Onon minimalististen kivikasvojen lukeminen on joskus vähän kuin Ozun leffojen katsomista...)
-
Itsellä mangojen omituiselta tuntuva piirrostyyli estää usein perehtymästä niihin.
Se pitää paikkansa että kuvan kielioppi on opeteltava, koska se on oikeasti erilainen. Nuoremmat lukijat ovat jo kasvaneet siihen pienestä pitäen.
En tiedä onko pituus ratkaiseva asia. Nykyään julkaistaan aika paljon strippimangaa, yonkomaa. Ne voi jättää kesken ja jatkaa aivan silloin kun haluaa.
-
Toisaalta toimii tuo toiseenkin suuntaan. Minuakin aikoinaan haittasi tutustumasta amerikkalaisiin sarjakuviin se, että ne olivat niin maalauksellisia.
Siis siinä mielessä, että konkreettisesti näytti siltä kuin joku olisi piirtänyt jokaisen ruudun erikseen täyteen poseerauksia uhraamatta ajatustakaan sivusommittelulle ja puhekuplien asettelulle, ja sitten jälkeenpäin joku olisi vain kasannut ruuduista sivuja ja heittänyt puhekuplat johonkin sopivaan kohtaan kuvaa.
Itse asiassa opin lukemaan amerikkalaisia sarjakuvia kunnolla vasta Egmontin Ihmesarja-julkaisujen myötä. Ne olivat vielä tutun mustavalkoisia, niin etteivät väritkään päässeet häiritsemään.
En tiedä onko pituus ratkaiseva asia. Nykyään julkaistaan aika paljon strippimangaa, yonkomaa. Ne voi jättää kesken ja jatkaa aivan silloin kun haluaa.
Toisaalta mangasarjan pituudesta valittaminen on vähän kuin valittaisi TV-sarjan pituudesta ja siitä, että se ei ole elokuva. Ei Game of Thronesiakaan voi alkaa katsomaan mistään muualta kuin alusta.
Mutta jos ei tajunnut hypätä One Piecen kyytiin vuonna 1997, voi onneksi hypätä minkä tahansa tänä vuonna alkaneen sarjan kyytiin.
-
Toisaalta toimii tuo toiseenkin suuntaan.
Näin juuri.
Luen sujuvasti kaikkea sarjakuvaa, mutta aina toisinaan tulee luettua pitkään vain mangaa, eurosarjakuvaa tai jenkkisarjoja. Kun mistä tahansa vaihtaa mihin tahansa toiseen, nostaa vaihto aluksi niskakarvat pystyyn.
-
Jep, erilaisen piirrostyylin ymmärtäminen vaatii opettelemista. Ja varmasti japanilaisen kulttuurin tuntemus auttaa mangan lukemisessa.
Täsmennettäköön, että olen lukenut vain suomennettua painettua mangaa enkä suinkaan paljon (mm. tässä ketjussa kehuttu Gunmm, josta saattaisin hyvin pitää, on minulle vielä vieras). Ja en vierasta sarjakuvien pituutta ja taisteluita sinänsä, koska supersankarit menevät minulle, vaan se on kuvapuoli joka usein tökkii. Itse asiassa Hämähäkkimiehessä yleistynyt mangavaikutteinen piirrostyyli on saanut minua jopa etääntymään siitä.
PTJ:n ajatus, että kannattaa suositella aloittelijoille yksittäisiä teoksia, on erinomainen.
-
Harmi, ettei suomeksi saa yksiosaisia japanilaisia sarjakuvia, jotka kestäisivät useamman lukukerran ja joita siten jopa kehtaisi suositella jollekin.
Englannin taittuessa tätä ongelmaa ei onneksi ole. Sanoinko jo jossain täällä että sain noin vuosi sitten äitini kokeilemaan Morin A Bride's Storya ja Tezukan Adolfia? Jopa kumma lukusuunta toisessa jäi toiseksi kun selvisi että sarjakuvassa voi olla kiinnostaviakin aiheita.
-
Se on kyllä totta, että jos lukee vain suomennettua tavaraa on tarjonta melko lailla kokonaan perheen pienimmille suunnattua.
Tiemmä Suomessa on tilaa vain yhdelle vanhemmille lukijoille suunnatulle sarjalle kerrallaan, joten tarjonta on melkoisen suppeaa. Sen takia kannattaakin pyrkiä laajentamaan horisonttejaan siitä, mitä ylipäätään on tarjolla – lukemalla esimerkiksi arvosteluja.
Tezukan sarjat ovat tosiaan sikäli erikoisia, että amerikkalaiset ovat taas alkaneet flipata niitä väärään suuntaan luettavaksi yrittäessään kosiskella uusia lukijoita. Ihan kuin olisi taas vuosi 2001.
-
Nuo peilaukset kyllä myös hieman syövät aihetta suositella sarjakuvaa jollekin ainakin omassa päässäni. Vaikka tietäisinkin ettei lukusuunnalla ole toiselle henkilölle väliä, tuntuu tyhmälle suositella sarjakuvaa jossa vähintään ruutusommittelu tuntuu tökkivän.
Ilmiselvästi taustalla on kustantajien aikomus kyniä kuluttajien rahat vielä myöhemmin uudelleen. "Nyt ensi kertaa peilaamattomana! Deluxe edition!"
Tavallaan mua ei haittaa että suomeksi on vähän vanhempien lukijoiden kamaa, sillä näin ne tulevat ainakin ostettua ja kustantaja edes vähän hyötyy. Jenkkimarkkinat on sen verran suuremmat että monet kiinnostavat julkaisut jäävät odpttamaan jopa vuosiksi että ostan ne.
-
Enpä usko että Tezukoista ja vastaavista vanhoista sarjoista kauheasti uusintajulkaisuja tehdään. Ei tämä mitään Star Warsia kuitenkaan ole, vaan myyntimäärät ovat Jenkeissäkin korkeintaan nelinumeroisia.
Kustantajat vain ajattelevat, että flipattuina tällaiset sarjat myyvät sentään enemmän kuin ei-flipattuina – ostajia on hädin tuskin tarpeeksi ostamaan sarja yhden kerran. Vaikka tuotanto sitten tietysti maksaakin enemmän. Esimerkiksi Message to Adolfissa jokainen hakaristi oli pitänyt flipata yksitellen takaisin oikeinpäin, ja silti oli muutama unohtunut.
-
Enpä usko että Tezukoista ja vastaavista vanhoista sarjoista kauheasti uusintajulkaisuja tehdään. Ei tämä mitään Star Warsia kuitenkaan ole, vaan myyntimäärät ovat Jenkeissäkin korkeintaan nelinumeroisia.
Ja tässä onkin syy miksei Tezukan Phoenixista koskaan tule uusintapainosta. Kolmea osaa lukuunottamatta (englanninkielisen version kirjat 6-8) olen sarjan lukenut, pitänyt kovasti ja harmitellut sitä, että se jää ikuisiksi ajoiksi keskeneräiseksi, koska Tezuka kuoli ennen kuin sai elämäntyönsä valmiiksi.
-
Mun ei pitäs yrittää kun en osaa. En noiden Tezukan uusintapainosten suhteen ollut aivan tosissani.
...vaikka tässä samalla miettiessäni huomaankin, että mulla on Adolfista nimenomaan vanhempi painos hyllyssä. Tosin eri kustantaja joten ihan sananmukainen uusintapainos se ei kai ole. Tai miten nyt kukakin määrittelee termin.
Ja onhan noista Dororoista, Apolloista sun muista koontiversiot uutena painoksena. Ei tosin peilaamatta, muistelen. Kai ne jotain on myyneet kun yritetään uudelleenkin? Ei sillä etteikö olisi monta Tezukaa jota ei uudestaan ole näkynyt, suurimpana ikävyytenä tuo mainittu Phoenix jota mun hyllyyn onkin päätynyt vain yksi osa.
-
Ja onhan noista Dororoista, Apolloista sun muista koontiversiot uutena painoksena. Ei tosin peilaamatta, muistelen. Kai ne jotain on myyneet kun yritetään uudelleenkin? Ei sillä etteikö olisi monta Tezukaa jota ei uudestaan ole näkynyt, suurimpana ikävyytenä tuo mainittu Phoenix jota mun hyllyyn onkin päätynyt vain yksi osa.
Dororo: The Omnibus Editionissa ainakin on japanilainen lukusuunta. Missä Apollo's Song on tullut kokoelmana? Nopealla haulla ei löytynyt mitään. Verticalin 2 pokkaria on tosiaan peilattu.
Harmittaa nykyään aika paljon, että en ostanut Phoenixia kuin muutaman osan sen ollessa vielä saatavilla. Tällaiselle wanhan mangan ystävälle aika surullista, että Tezukan klassikot pitää rahoittaa jollain Kickstarterilla. Painokset lienee erityisesti Platinum Mangalla todella pieniä, mistä syystä ostan nämä nykyään varmuuden vuoksi mahdollisimman pian julkaisun jälkeen. Jos Phoenixien missaaminen harmittaa niin toisaalta Unico hyllyssä ilahduttaa. Tästäkin pyydetään nykyään sata dollaria käytettynä, wat.
Ketjun alkuperäisestä aiheesta sen verran, että oma mielenkiintoni mangaa kohtaa lähinnä vähenee sen mukaan, mitä uudemmasta/pidemmästä sarjasta on kyse. Jostain syystä lähes kaikki henk. koht. kiinnostavat ja suomen markkinoille ainakin periaatteessa sopivat nimikkeet onnistuttiin missaamaan, esim. Takahashia ei juuri julkaistu vaikka olin tämän suhteen aika optimistinen. Anime-tarjonta muodostui paljon kiinnostavammaksi, vaikka sekin on nyttemmin pahasti väsähtänyt.
-
Mutta Takahashiltahan on julkaistu melkein kaikki mitä se on vuoden 1987 jälkeen tehnyt. Ei sitä vanhempi kama kiinnosta ketään edes Jenkeissä, koska se alkaa jo näyttää vanhalta. Mangalle niin käy toki hitaammin kuin animelle, mutta siitä huolimatta muoti muuttuu vuosikymmenten aikana niin paljon että uudempaan tottuneet lukijat alkavat vierastaa.
Kanibloggaajille (http://sulkatassu.blogspot.fi/2014/12/tutustuminen-mangaan-kani-nimelta-mulko.html) heitellyistä arvostelukappaleista tuli muuten mieleen, että loppujen lopuksi Sangatsun eläinsarjajulkaisut ja jenkkiläiset flipatut Tezukat ovat ehkä merkki ihan samasta strategiasta. Molemmilla on tarkoitus houkutella lukijoiksi mangaa lukemattomia ihmisiä, mutta metodi on vain täysin erilainen.
Ehkä se toimii, ehkä ei. Joka tapauksessa on mielenkiintoista lukea vaihteeksi sellaisten ihmisten kirjoituksia sarjakuvista, joille ne ovat niin vieraita että edes perussanasto (kuten "ääniefekti") eivät ole tuttuja.