Harvojapa tähän asti suomennettuja mangoja olen jaksanut lukea muutamaa ekaa osaa enempää. Sandland oli ainoa, josta sain kaikki osat luettua, ja sekin johtuu siitä että siinä on vain yksi osa. Useimmista ymmärrän toki miksi ne viihdyttävät lapsiyleisöä ja miksei vähän vanhempaakin porukkaa. Varmasti lukisin itsekin innolla jos olisin 7-12 v.
Vaan jospa saataisiin jotain ihan aikuisten oikeesti aikuisia teemoja käsittelevää mangaa, ilman telepatiaa, ESP:tä, mutantteja, jättirobotteja, räjähdyksiä, salaliittoja ja takaa-ajoja. Akira on tylsä...
Nyt kun on saatu Nakazawan Hiroshiman poika uudelleen suomeksi, niin toivotaan että perässä tulevat Tezukan Adolf, Kojiman ja Koiken Lone Wolf, Kawaguchin Eagle - The Making of an Asian-American President, Yoshihiro Tatsumin Goodbye ... hitto olisin iloinen jopa Maison Ikkokusta.
Timo