Hmmh, olin pitänyt sarjakuvaharrastajia melkoisen vapaamielisinä viihteensä suhteen.. viihteestähän tässä nyt on kysymys, kuitenkin. Manga on sarjakuvaa siinä missä Aku Ankka, Corto Maltese, Asterixit, Preacherit ja Sin Citytkin. Itsestäni tuntuu käsittämättömältä kritisoida mitään noin rankalla kädellä pelkästään sen perusteella onko kyseessä japanilainen vai vaikkapa saksalainen tuotos. Niinkuin joku tässä ketjussa jo sanoikin, on 90% kaikesta paskaa, ja allekirjoitan tämän mielelläni. Se mitä kukainenkin pitää paskana ja mitä laatuna, on subjektiivista.
Esimerkiksi Aku Ankat ovat varsinkin nykyään(don rosaa lukuunottamatta) mielestäni keskinkertaisesti piirrettyjä, ja positiivisin adjektiivi mitä keksin kuvailemaan tarinoita on sana "lattea". Samaa voisin sanoa myös dragonball-sarjasta. Itse en erottele sarjakuvaa alkuperäisen julkaisumaan perusteella, koska kokemukseni mukaan sitä laatua kyllä löytyy sekä euroopasta, amerikasta että aasiasta. Itselläni on hylly täynnä sarjakuvaa ympäri maailman(mm. Katsuhiro Otomo, Frank Miller, Garth Ennis, Kazuo Koike, Warren Ellis, Hugo Pratt, Enki Bilal, Petri Hiltunen).
En ymmärrä mistä tämä "mangan" ja "länsimaisen sarjakuvan" vastakkainasettelu on peräisin. Hyvä tarina on hyvä tarina, piirsi sen britti tai japanilainen, ja hyvä taide on sitä myös, riippumatta piirtäjän kansallisuudesta. Olitteppa manga- tai sarjakuvafanaatikkoja, kieltäytyessänne lukemasta toista menetätte paljon.
Itse katsoisin näiden akuankkojen ja dragonballien olevan sarjakuvallinen vastike valtavirran televisioviihteelle. Tuskin kukaan pitää Big Brotheria syvällisenä tai kovinkaan älyllisenä viihteenä, mutta silti se on reilusti suositumpaa kuin vaikkapa tv-sarjat kuten Rome tai House. Miksi? koska ihmiset haluavat viihteensä helppona ja valmiiksi pureskeltuna pakettina. turha kuitenkaan suoralta kädeltä tuomita mitään, koska paskan seasta voi aina löytyä helmiä kun pitää vain silmät ja mielen avoinna.