-
tätä aihetta on sivuttu jo monissa ketjuissa vertigo crimesta supersankaritarjontaan mutta omaa ketjua tälle linjalle en heti löytänyt.
Olen monesti kritisoinut lehtien ja julkaisujen lakkauttamista joten oli ilahduttavaa nähdä kaupan lehtihyllyssä 4 pokkaria normaalin ei mitään sijasta.
Alkulinjaus on "jokaiselle jotakin" ratkaisu koska Perdition ja Hellblazer eroavat toisistaan dekkaripuolella aika reippaasti.
Robin Hood on näistä neljästä selkeästi vanhanaikaisin, mikä ei kuitenkaan ole moite minun osaltani.
vajaa kympin hinta on hyvin siedettävissä ja omat kappaleet painoasultaan kelvollisia.
toivottavasti tästä tulee varteenotettava kiintotähti sarjakuvataivaallemme entisestään monipuolistamaan valikoimaa.
-
Eipä ole vielä tullut vastaan missään lehtihyllyssä, vaikka kuinka olen tähyillyt. Aloin epäillä, että näitä saa vain kirjakaupoista. Kennedy menee ainakin hankintaan.
-
Turengin Ärrältä löytyy ainakin! :D
Matkalla kadotukseen tarttui ostoskoriin. Mukavan kevyttä lukemista. Pitänee hankkia loputkin kolme.
-
no kun tänään kävin
Halikon ...siis Salon Prismassa niin kaikkia oli hyllyssä. Teilläpäin ehkä alkuviikosta?
-
Jep, Curtvile, on selkeää keskustella aiheesta omassa ketjussa.
Joo, kyllä näitä pitäisi olla lehtipisteissäkin, mutta minäkään ole vielä nähnyt näitä, ilmeisesti siksi koska Egmontin blogin (http://blogi.egmontkustannus.fi/2011/03/11/sarjakuvan-uusi-aikakausi-pulp-pokkarit-2011/) mukaan jakelussa on ollut ongelmia. Tuossa linkissä myös esitellään Pulp-pokkarien sarjat ja sanotaan hinnatkin.
Hyvä että kokeillaan uutta julkaisumuotoa. Totta että näissä on jokaiselle jotakin, sillä kaikki neljä pokkaria edustavat eri genrejä. Kirjaset ovat siis seuraavat ja käsittääkseni suunnilleen seuraavia lajityyppejä:
1 Valttiässä (Ian Kennedy): Toiminta, sota
2 Robin Hood – Sherwoodin metsäsissi (Patrick Nicolle – Reg Bunn): Seikkailu
3 Synkkiä enteitä (Ian Rankin – Werther Dell’Edera): Kauhu, jännitys
4 Matkalla kadotukseen (Max Allan Collins – José Luis Garcia-López – Josef Rubinstein – Steve Lieber): Jännitys, draama, rikos
Kaksi ensimmäistä ovat 60- ja 50-luvuilta, kun taas kaksi viimeksi mainittua ovat 2000-luvun sarjakuvaa.
Ostan näistä vähintään Robin Hoodin. Garcia-López kiinnostaa minua ainakin taiteeltaan. Robin Hoodin kannessakin saisi lukea jonkun tekijän nimi niin kuin muissa lukee. Huippupainolaatua ei tietenkään kannata odottaa pokkareista, jotka on painettu halvalle paperille.
-
Ite ostin eilen Hangon S-Marketista Perditionin. Muutkin siellä olivat, mutta en viitsi kerralla ostaa kaikkia. Näyttää tosi hyvältä. Ulkoasu on selkeesti tommonen tekstipokkarityylinen, joten herättänee huomiota ehkä laajemminkin. Mutta toivottavasti tosiaan sarja osoittautuu kannattavaksi ja jatkuu monipuolisena.
-
Mielestäni tämä Pulp-linja on vuosikausiin merkittävin satsaus tuoda lehtihyllyille jotain todella uutta. Julkaisuohjelmansa osalta sarja käy mielestäni huomattavasti paremmin järkeen kuin vaikkapa lähivuosien vaimeat fumetti-yritykset.
Valttiässään tarttunevat Korkkarien lukijat, ja muutenkin nämä julkaisut sivuavat mielestäni hyvin läheltä juuri sen lukijakunnan makua, joka lukee sotasarjakuvaa ja lännensarjoja. Tässä mielessä mustavalkoinen pokkari on järkevä valinta, kyseinen lukijakunta kun on vanhastaan sen kuluttaja. Voisin hyvin kuvitella, että Tex Willeriä lukeva voi tarttua näihin.
Toivottavasti tämä lukijakunta, aikuiset miehet, löytävät Pulp-pokkarit ja näitä saadaan enemmänkin hyllyille.
-
Helsingin Herttoniemen isossa K-kaupassa Pulp-pokkarit oli laitettu muiden pokkareitten (joita nykyään on tosi paljon) viereen, parhaalla paikalle, ei siis sarjakuvien joukkoon. Juuri tämä saattaa olla se eniten myyntiä edistävä temppu. Selviä koloja oli jo ilmestynyt Pulp-kirjojen riviin. Minäkin otin tuon Perditionin.
Hatunnosto toimitukselliselle idealle. Tätä on mietitty tosissaan ja yritys on nyt tosi hyvä. Jännätään, onnistuuko se. Tämä korvaa myös sitä pikku pettymystä, kun ne punaselkäiset Korkkarit (Battler Britton, Rick Random) eivät lähteneet ns. vetämään.
Neljän pokkarin sarja myös näytti hyvältä, modernilta.
-
Robin Hoodin ostan varmasti ja muut menevät harkintaan. Kiinnostaisi jatkossa tietää mitkä pokkareista ovat käyneet parhaiten kaupaksi. Tietysti olisi toivottavaa, että koko sarja myisi hyvin. Hieman suurempaa julkaisukokoa olisin toivonut, mutta ihan hyvä näinkin.
-
Neljän tarinan verran on saatu pitkästä aikaa Thriller Picture Libraryn Robin Hood -seikkailuja suomeksi.
(http://www.kvaak.fi/images/articles/27032011103552-1.jpg)
Vapaustaistelija Robin Hood (http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=1545) kertoo terroristista, joka kävi asymmetrista sotaa valtion edustajia vastaan.
-
Hienot kannet Egmontilla! Ja kirjoittaja edellä mennään. Nimet isolla kannessa kuin kaunokirjallisuudessa konsanaan!
Mikäs näissä on myyntiaika eli montako kussakin sarjassa tulee suunnitelmien mukaan uutukaisia vuodessa?
-
Tossa Perdition-pokkarissa palautusviikko on 24 eli kesäkuun puoliväli. Luulisin, että kolmessa muussa samaan aikaan ilmestyneessä on sama. Viittaako tämä sitten siihen, että näitä tulee kahdesti vuodessa, ehkä tai sitten ei.
Musta kuitenkin tuntuu, että tässä ei oo eri sarjoja, vaan yksi sarja, jossa tulee monipuolisesti eri juttuja. Muutenhan toi Perdition ja se Rankinen juttu ois loogisesti samaa sarjaa.
-
Selvästikin tässä on vain yksi sarja, Pulp, jonka nimen alla voidaan julkaista lähes mitä tahansa toimintaa. Periaatteessa kai myös esim. scifi, fantasia ja western ovat mahdollisia julkaistavia genrejä.
Löysin nämä tänään kioskilta mangojen vierestä, mistä en ollut aiemmin katsonut. Olivat olleet siinä pari päivää. Sarjakuvien etsijä ei välttämättä huomaa näitä, kun nämä näyttävät ulkoasultaan tekstipokkareilta eivätkä välttämättä ole sarjakuvalehtien vieressä, mutta kuten tässä on sanottu, ehkä isompi pokkareista pitävä lukijaryhmä nyt löytää sarjat.
Kaikki pokkarit ovat näemmä sisällöltään itsenäisiä, yhdessä julkaisussa alkavia ja päättyviä seikkailuita. Nappasin Robin Hoodin mukaan. Siinä on palautusviikko 24. Alkuperäisnumerot ovat Thriller Picture Library 74, 80, 114 ja 202, joista Lurker laittoi äsken kansikuvat.
Ja kirjoittaja edellä mennään. Nimet isolla kannessa kuin kaunokirjallisuudessa konsanaan!
Robin Hood näkyy olevan yhden kirjan kirjoittaja. :)
-
Robin Hood näkyy olevan yhden kirjan kirjoittaja. :)
Elämäkertasarjakuvat ovat muotia!
Robin Hoodin kansi on eri tarinasta kuin kirjassa mukana olevat.
-
Olikos tämä Matkalla kadotukseen sarjis nyt uusintajulkaisu Suomessa vai joku jatko-osa sille? Se joskus julkaistu Road To Perdition-sarjakuva oli ainakin aika vaatimaton. Kerrankin elokuva oli lähdemateriaaliaan parempi.
-
Se joskus julkaistu Road To Perdition-sarjakuva oli ainakin aika vaatimaton. Kerrankin elokuva oli lähdemateriaaliaan parempi.
Allekirjoitan.
-
Olikos tämä Matkalla kadotukseen sarjis nyt uusintajulkaisu Suomessa vai joku jatko-osa sille? Se joskus julkaistu Road To Perdition-sarjakuva oli ainakin aika vaatimaton. Kerrankin elokuva oli lähdemateriaaliaan parempi.
Jatkoa on. Tosin samalla aikajanalla.
http://en.wikipedia.org/wiki/Road_to_Perdition_(comics)#Stories
On the Road to Perdition
This three-part miniseries of graphic novels was written after the original story, but deals with events within the same timeframe. All three parts were published as individual installments, but have also been reprinted as a single combined volume.
Itse pidin paljon sekä elokuvasta että sarjakuvakirjasta. Jälkimmäinen oli jo sinänsä hyvin elokuvallinen ja sisälsi viittauksia tuttuihin film noir -filmeihin. (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,4083.msg93924.html#msg93924)
-
Se joskus julkaistu Road To Perdition-sarjakuva oli ainakin aika vaatimaton. Kerrankin elokuva oli lähdemateriaaliaan parempi.
Ollaan näemmä selvästi katsottu eri elokuvat. Elokuva on katsottava Tom Hanksista huolimatta mutta ei sarjakuvan kanssa lainkaan samalla kalkkiviivalla, valitettavasti.
-
Ollaan näemmä selvästi katsottu eri elokuvat. Elokuva on katsottava Tom Hanksista huolimatta mutta ei sarjakuvan kanssa lainkaan samalla kalkkiviivalla, valitettavasti.
Samat me ollaan katsottu. Ei elokuva tosiaan mikään merkkiteos ollut, mutta kyllä se tuon vieläkin ontomman, kerronnaltaan ja kuvitukseltaan tusinakorkkariin verrattavan sarjakuvan voitti mennen tullen.
Sinällään mielenkiintoista, että noinkin yhdentekevästä tekeleestä on ylipäätään lähdetty tekemään suuren luokan Hollywood-elokuvaa, kun paljon parempaakin matsku olisi tarjolla sarjisrintamalla. Mutta toisaalta onhan se Puzon Kummisetäkin aikamoista kioskikirjallisuutta.
-
Minä en suoraan sanottuna kyllä ymmärrä miten joku voi edes verrata Collinsin yksityiskohtaista, varmaotteista teosta, jossa kirjoittaja todella tietää mistä kirjoittaa, ja piirrosjäki koukuttaa paatuneemmankin aiheesta muuten kiinnostumattoman ihmisen, Hollywoodin ylikuormittamaan elokuvaan jonka pääosissa on Tom Hanks. Elokuvaversiolla ei ole mitään jakoa Collinsin mestariteokselle. Ja jos jonkun mielestä on, hänen tulee lukea Collinsin versiota niin kauan uudestaan ja uudestaan kunnes ei ole.
Robin Hood lähtee myös mukaan. Veikkaan, että aiheelle löytyy lukijoita myös viime vuotisen Russel Crowen elokuvan herättämän kiinnostuksen ansiosta. Olihan elokuva kuitenkin käsittääkseni kohtuullinen menestys.
Synkkiä enteitä menee harkintaan.
-
Tossa Perdition-pokkarissa palautusviikko on 24 eli kesäkuun puoliväli. Luulisin, että kolmessa muussa samaan aikaan ilmestyneessä on sama. Viittaako tämä sitten siihen, että näitä tulee kahdesti vuodessa, ehkä tai sitten ei.
Nämähän ovat fiksusti myös kirjakauppalevityksessä eli saatavilla kioskilevityksen päätyttyäkin.
-
Synti ja häpeä jos Rick Randomia ei enää suomennettuna nähdä, mutta minkäs teet kun.
En ihan usko että Robin Hood yltäisi samalle tasolle. Hahmo on jotensakin ylikäytetty aina Spedeä myöten, eikä koko Nottingham-tarinaympäristö minua hirveästi inspiroi.
Perdition taas kiinnostaa kovasti.
-
Nämähän ovat fiksusti myös kirjakauppalevityksessä eli saatavilla kioskilevityksen päätyttyäkin.
levityksen maksimointi on kyllä viksu ja vilmaattinen veto. Niin saadaan niile jotka pääsevät kirjakauppoihin ja niille jotka ovat paikallisen ärrän/superhypermarketin varassa tarjottua molemmille.
Arvatenkin silloin löytyy paremmin myös hyvin varustelluista erikoisliikkeistä, eikös?
Synti ja häpeä jos Rick Randomia ei enää suomennettuna nähdä, mutta minkäs teet kun.
tuohan Pulpin etu on: Rick Random, Dan Dare, Jeff Hawke ja muu scifi on mahdollisuuksien rajoissa.
Avaruuden korkkarin myynti vaan yhä lienee laskutikkua pitelevien peikko.
Ihan en silti rupea fumettipuolta toivomaan vielä, optimistiksi on harvoin haukuttu, mutta Pulp-sarjahan ei ole yksin angloalueeseen sidottu.
-
Jos kaikki mankkaharrastajat kääntyisivät fumetoiksi niin sitten?
Muuten en oikein usko että... Minä kyllä tykkäsin Dylan Dogista ja ilmeisesti samantapaista olisi (muutakin kuin Dampyr), eikä sekään haittaisi jos joku kahjo toisi Suomemme markkinoille taas italo-"seksiroskan". Tosin mahtaisiko sellainen mennä läpi kioskeihinkaan, marketteihin ei ainakaan.
-
Arvatenkin silloin löytyy paremmin myös hyvin varustelluista erikoisliikkeistä, eikös?
Nimenomaan. Ei ole yks eikä kaks kertaa kun Sarjakuvakaupasta on kyselty Jonah Hexiä, Ken Parkeria tai nyt viimeks Scott Pilgrimiä. Mielellään niitä näkisi myynnissä AINA tai edes vähän pidempään kuin sen muutaman viikon.
-
Eiköhän se ole niin että Random kuuluu Korkkareihin, turha Pulpin alla on julkaista mitään millä on jo oma sarjansa olemassa. Sama koskee myös supersankareita.
Itselleni tuo Robin Hood on SE sarjakuva jota tervehdin. Se on vanhanaikaista seikkailusarjakuvaa, ja siksi se toimiikin hyvin.
Oma mielipide Pulpista on se, että tässä ei kannata ruveta julkaisemaan mitään sarjoja, vaan nyt Egmotilla on hyvä työkalu julkaista sekalaista sarjakuvaa kuluttajille.
PS Ei maha mittään tuo Peridition on Tom Hanksin pilaama, tulee mieleen aina se puu-ukko kun tuon sarjiksen nimen kuulee, siis jää hyllylle.
-
Mutta Curtin mainitsemia scifinimiä ostan heti kaikki, jos tulossa on.
Mä taas en ostaisi! Enkä ostaisi mitään jatkuvasti jatkuvaa fumettoakaan, kokemukset ovat hyvässä muistissa, Brendon, Dampyr, ja Dylan Dog eivät myyneet Suomessa ja sarjat jäivät kesken. Hommasta jäi tosi hapan maku. Omani olen jo myynyt kirppareilla.
Itse en usko että Suomessa menestyy enää jatkuvasti jatkuva italo-sarjakuva. Sillä ei yksinkertaisesti ole markkinoita.
Egmontin siis kannattaa pitää Pulp-linjansa mahdollisemman avoimmena.
MUOKS! En vastusta minkään sarjakuvan julkaisua, kaikki mitä julkaistaan on oikei! En kuulu tähän kuppikuntaan jonka mukaan jonkun (heidän mielestään turhan) sarjakuvan julkaiseminen olisi pois muunlaisen sarjakuvan julkaisemisesta.
-
Aluksi vieroksuin koko Pulp-linjaa,sattumalta selasin yhtä uutukaista Pulp julkaisua Riihimäen R-kioskilla. En yleensä ole välittänyt (käsitykseni mukaisesti) aikuismaisesta sarjakuvasta. Kuten monet ovat huomanneet kritisoin negatiivisesti useita julkaisuja.MUTTA,tämä hetken selailu Pulppeja sai polttelemaan lompakkoa.Lompakkoni on viellä säästynyt näiltä julkaisuilta mutta koskaan ei voi tietää.Viimeistään paikallisesta Divarista lähtee nämä lehdet kritisoitavaksi.
Jatkakaa.
-
Mutta Curtin mainitsemia scifinimiä ostan heti kaikki, jos tulossa on.
Samoin minä! Jostain syystä tästä keskustelusta tulee mieleen edesmennyt Tempo-lehti ja sen ympärillä käyty keskustelu. Mutta joo, jos Pulpissa nähdään mainittuja scifinimiä, tai mitä tahansa muuta aihepiiriin viittaavaa, niin ostan varmasti. Tai lisää Robin Huudiii, tai jotain muuta historiallista miekankolistelua...
-
Eiköhän se ole niin että Random kuuluu Korkkareihin, turha Pulpin alla on julkaista mitään millä on jo oma sarjansa olemassa.
Jukan kanssa olen samaa nieltä, että mielummin Siivet kuuluusi korkkareihin ja sillä nimellä niitä on kerran tai kaksi julkaistukin. Ei silti mitään sitä vastaan, että niitä julkaistaan Pulpissa. Päinvastoin.
Ei maha mittään tuo Peridition on Tom Hanksin pilaama, tulee mieleen aina se puu-ukko kun tuon sarjiksen nimen kuulee, siis jää hyllylle.
En ymmärrä mitä tekemistä Tom Hanksillä on sarjakuvan hyvyyden tai huonouden kanssa.
-
Tutut nimet purevat parhaiten pokkarihyllyllä.
Hyvä ehdokas voisi olla Pyhimys (http://www.bookpalace.com/PicLibs/SDPL/PAGES/SDL038.HTM), jota julkaistiin Super Detective Libraryssa. Niitä tuli muutama Korkkareissakin. Sherlock Holmesia oli myös tässä sarjassa; ja nyt kun uusi leffakin on kohta tulossa, niin voisi vaikka mennäkin. Ja julkaistiinhan tässä sarjassa myös Rip Kirbya (http://www.bookpalace.com/PicLibs/SDPL/pages/SDL120.htm)!
-
Ja julkaistiinhan tässä sarjassa myös Rip Kirbya (http://www.bookpalace.com/PicLibs/SDPL/pages/SDL120.htm)!
Taitaa tuo olla sama Kirby-jakso joka pyörii par' aikaa Ilta-Sanomissa.
-
Synkkiä enteitä ja Robin Hood tuli ostettua, kun kohdalle osuivat.. eipä muuta sanottavaa, kuin että olisi ollut fiksumpaa hommata samalla ne kaksi muutakin. Hinta/laatu -suhde tuntuu olevan kohdallaan, ja kun vähänkään mielenkiintoiseen sarjakuvaan laittaa rahansa entistä mieluummin nykyisin, niin näin hienoa sarjaa on ehdottomasti tuettava.
-
En voinnut vastustaa kiusausta ja ostin kolusta lähtiessäni Synkkiä enteitä-polkkarin.
Päästyäni sivulle 24 olin jo kyllästynyt BB:ee vaikutteiseen juoneen, kuvituskaan ei ole makuuni.Olen luultavasti turtunut sekamössö Marvel materiaaliin niin mikään muu sarjakuva ei näytä mielestäni hyvältä.Valitan.
-
En voinnut vastustaa kiusausta ja ostin kolusta lähtiessäni Synkkiä enteitä-polkkarin.
Päästyäni sivulle 24 olin jo kyllästynyt BB:ee vaikutteiseen juoneen,
Viime vuonna luin tän englanniksi ja silloin pidin erityisesti alkupuolesta. Vasta puolenvälin jälkeen alkoi vähän tympimään, kun palattiin mielestäni erikoisemmasta juoni-ideasta tavanomaisempaan. Jäi sellainen maku, että kirjoittaja meni lopun kanssa siitä, mistä aita on matalin.
-
BB:ee vaikutteiseen juoneen
Mikä on BB?
-
Mikä on BB?
Brigitte Bardot! (http://fi.wikipedia.org/wiki/Brigitte_Bardot) Brigitte Bardot tai BB (s. 28. syyskuuta 1934 Pariisi, Ranska) on ranskalainen näyttelijä ja laulaja sekä Marilyn Monroen ohella yksi suurista seksisymboleista.
EDIT: Tai sitten se on Big Brother -telkkariohjelma.
-
Mikä on BB?
Battler Britton!
Muoks: eiköhän se IV (Iso Veli) taida kuitenkin olla kulissitalon ja tv-ohjelman puitteissa.
-
Battler Britton!
Kiitos Askolle.
Kiitos myös Lurkerille. Mä ihan oikesti ajattelin, että jos siinä on joku Big Brother Iso veli valvoo -tyyppinen juoni. Tai joku pudotuspeli.
Ei ole kyllä mulla mitään haisua siitä, minkälainen on Battler Britton -tyyppinen juoni.
Mutta ei haittaa, kalja maittaa.
edit:
Wikipedia tietää:
"Battler Brittonin tarinoiden juonet ovat epätodellisia ja huimia seikkailuja, joista sankari selviää lähes yliluonnollisilla lentotaidoillaan ja uskomattomalla onnellaan. Hän on brittiläisen hengen ja isänmaallisuuden ruumiillistuma."
-
Mä ihan oikesti ajattelin, että jos siinä on joku Big Brother Iso veli valvoo -tyyppinen juoni. Tai joku pudotuspeli.
Öh, kyllä siinä on:
Kuvaus tuotteesta (suurikuu.fi "Lasten sarjakuvat (https://www.suurikuu.fi/PublishedService?pageID=9&itemcode=9789522333742)"):
"Synkkiä enteitä" on suosittu ohjelma, mutta kun makaaberi kulissitalo alkaa ahdistella sarjan tähtiä oikeasti, yliluonnollisten asioiden tutkija John Constantine palkataan soluttautumaan porukkaan ja selvittämään tilanne! Modernista kummitustalotarinasta vastaa bestseller-kirjailija Ian Rankin.
edit linkki
Timo
-
Pitää kaiken tän jälkeen varmaan ostaa toi pokkari.
-
Robin Hood on toki vanhentunut sarja, mutta moni tässä ketjussa on kertonut ostaneensa sen. Pokkari oli juuri sellainen kuin odotin: taitavasti tehtyä nopealukuista seikkailua. Taide ei ole huippua, mutta tyydyttävää. Tarinat ovat henkeä haukkovan nopeakäänteisiä, mahtipontisia, humoristisia ja poikamaisen viattomia – esim. romantiikkaa ei ole, ja miekoilla lyödään ahkerasti, mutta harva edes haavoittuu saatikka kuolee. Hyvät ovat selkeästi hyviä ja pahat pahoja. Lurker kirjoittaa pokkarin arvostelussa (http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=1545) mustavalkoisista sakseista ja normanneista osuvasti.
Tekstilaatikoissa on koko ajan mielikuvitusta ruokkivaa, elävää toiminnan kuvailua: ”Heikko ääni kaikui metsässä”, ”Ripeästi munkit avasivat luostarin portit”, ”Robin kohotti välkkyvän miekkansa”, jne. Aivan hykerryttävää on tunteiden kuvailu: ”Hänen luihut kasvonsa vääntyivät pilkalliseen hymyyn”, ”Sherwoodin valtiaan hartiat nytkähtivät hieman pidätellystä naurun pyrskähdyksestä”, jne. Suomentaja Moog on tehnyt hienoa työtä.
Pokkarin viihdearvo on minusta täysi kymppi. Esim. uusia Mustiksia lukiessa en saa tällaista virettä.
Pitää tutustua muihin pokkareihin ennen ostopäätöstä. Valttiässää en varmaan hanki, koska se on minun makuuni liikaa Korkkaria eli sotaa. Modernit sarjat vaikuttavat kunnianhimoisilta ja synkähköiltä.
-
Valttiässää en varmaan hanki, koska se on minun makuuni liikaa Korkkaria eli sotaa. Modernit sarjat vaikuttavat kunnianhimoisilta ja synkähköiltä.
Huh! En olekaan näemmä ainoa jolla on vaikeuksia lukea sotasarjakuvaa. Eri syyt varmaankin, mutta hyvä tietää. Täällä tunnen olevani aina ihan väärässä paikassa kun puhutaan sota aiheisesta sarjakuvista. Tosin itselläni on myös ongelmia sotaelokuvien ja sotakirjallisuuden kanssa.
-
Pitää tutustua muihin pokkareihin ennen ostopäätöstä. Valttiässää en varmaan hanki, koska se on minun makuuni liikaa Korkkaria eli sotaa.
Mutta siinäkin on Moogin suomennos!
Mua kiinnostaa näistä selvästi eniten Synkkiä enteitä. Matkalla kadotukseen lienee myös sujuvaa viihdettä, kaksi muuta jäänevät odottamaan kesän helteitä ja mökkireissuja.
-
Mutta siinäkin on Moogin suomennos!
Mua kiinnostaa näistä selvästi eniten Synkkiä enteitä. Matkalla kadotukseen lienee myös sujuvaa viihdettä, kaksi muuta jäänevät odottamaan kesän helteitä ja mökkireissuja.
No sitten hankin, jos kerran good ol' Moog asialla, niin ja kaippa noi muutkin tulee hankittua kesän helteisiin!
Jukalta hyvä pointti noista länkkäreistä, kannatan! Itselleni tuli mieleen myös että satunnaista vanhaa kauhua, mm. niitä suomekielisissä Frakenstei- lehdissä ja Shokissa (ei siis Eerietä ja Creepyä) julkaistuja "täytekauhusarjiksia".
Myös Lurkerin mainitsema Pyhimys on hyvä idea! Lisää Hoodia!
-
Britanniasta ja Italiasta löytyy kaikennäköistä sopivaa materiaalia. Amerikasta ja Ranskasta ei taida löytyä. Onhan kaiken maailman Marvel-pokkareita jenkeissäkin tullut, mutta ne ovat karseita, 2-3 ruutua per sivu tai iso ruutu levitetty aukeamalle jne.
kyllä sitä löytyy ranskanmaalta ja jenkkiländiästäkin, eikä vain isoimmilta lafkoilta. Esimerkiksi USAlaisen Oni pressin formaatista löytyy hetikohta muutamiakin sarjoja jopa suht oikeassa koossa.
Toki britit ja saapasmaalaiset tarjoavat laajemman ja pulpimman otannan, joka iskee ainakin itseeni.
Diabolikia ei olekaan nähty moneen, moneen vuoteen...
-
Tekstilaatikoissa on koko ajan mielikuvitusta ruokkivaa, elävää toiminnan kuvailua: ”Heikko ääni kaikui metsässä”, ”Ripeästi munkit avasivat luostarin portit”, ”Robin kohotti välkkyvän miekkansa”, jne. Aivan hykerryttävää on tunteiden kuvailu: ”Hänen luihut kasvonsa vääntyivät pilkalliseen hymyyn”, ”Sherwoodin valtiaan hartiat nytkähtivät hieman pidätellystä naurun pyrskähdyksestä”, jne. Suomentaja Moog on tehnyt hienoa työtä.
Konttisen suomennosta olisi voinut kehua enemmänkin; nyt oli kyllä menty yli siitä, missä rima on korkein. Tekstiä oli paljon, kuplat täynnään, mutta se olisi silti helppolukuista ja hauskaa, juuri sopivasti vanhahtavaa ja vivahteikasta. Oikein tunsi, että sai rahan edestä viihdettä -- pokkari kun on sen verran paksukin, että sen lukemiseen menee saman verran aikaa kuin vaikkapa elokuvan katsomiseen.
En tiedä, mille hertsitaajuudelle valinta oli viritetty, mutta kansankanava löytyi ja jostain käsittämättömästä syystä hetki Robin Hoodin julkaisulle oli täsmälleen oikea.
-
Kiintoisa idea tämä sarja ja oli ilmestynyt R-kioskin hyllyyn nopeasti ja yllätyksellisesti kuin salama kirkkaalta taivaalta. Okei, mulla ollut Kvaak-tauko ja muutenkin ollut vähän täällä virtuaalimaailmassa viime aikoina.
Onneksi yllätys oli positiivinen. Road to Perdiitionin esiosan ostin jo ja aloitin lukemaan ja myönnetään, aika pirun hyvältä vaikuttaa. Robin Hoodia selasin mutta ei innostanut, saman kohtalon koki korkkarijulkaisu. Rankin on jo plakkarissa ollut pari vuotta englanniksi mutta saattaa olla että ostan tuon suomennoksen ihan vaan tuen vuoksi.
PS: Asian vierestä mutta siihen liittyen...Max Allan Collinsin Nate Heller - dekkareita suomeksi ja heti!!!! Arktinen Banaani, toimi! :laugh:
-
Pankaa Parker pulp-lautoihin!
-
En tiedä, mille hertsitaajuudelle valinta oli viritetty, mutta kansankanava löytyi ja jostain käsittämättömästä syystä hetki Robin Hoodin julkaisulle oli täsmälleen oikea.
Hassua kyllä, sekä Robin Hood että Ian Kennedyn piirtämät Siivet-seikkailut ovat kumpikin niitä minun ihka ensimmäisiä suosikkejani. Robbareita haettiin faijan kanssa divareista jo, kun olin alle 10-vuotias. Kennedyn Siivet-lehti Skua-koneen edesottamuksista oli ensimmäisiä kioskiostojani.
Moog oli toki alusta asti näiden valintojen yllyttävänä tukena.
Pulp-sarjan alkuperäisissä valinnoissa oli paljon muutakin, mutta juuri nuo sitten tulivat kärkeen, kun materiaali ja luvat järjestyivät. Hugo Pratt -korkkarit olivat ainakin etusijalla, mutta ne jämähtivät muodollisuuksiin...
Vanhoista korkkareista ainakin Sherlock Holmesia, Mustanaamiota (Blackshirt) ja Pyhimystäkin pohdittiin.
-
Pankaa Parker pulp-lautoihin!
Darwyn Cooken Parkeria pidin aivan ehdottomana pulp-valintana ja kierrätin opustakin valitsijamiehistöllä. Sen piirrostaide (sivukoko ja väritys) on kyllä hyvin ongelmallinen skaalata pulp-kokoon.
Oikeutta tekisi vain alkuperäinen formaatti.
-
Pankaa Parker pulp-lautoihin!
Hear hear!
-
Nyt on kyse siitä mitä saa pokkarin muotoon. Täytekauhusarjikset on tehty lehtikokoon, ja pienessä koossa painettuna siitä tulee vain suttua.
Shokkia ilmestyi kaksi kappaletta pokkareina ja eikä ne olleet suttuisia.
-
Oli kiinnostavaa lukea Askolta mitä vaihtoehtoja pokkareihin harkittiin. Ikävää jos ne kaikki ovat mennyttä aikamuotoa.
Robin Hoodia selasin mutta ei innostanut, saman kohtalon koki korkkarijulkaisu.
Kaikki sarjat vain eivät kolahda kaikille. Taiteeltaan Robin-pokkari ei missään nimessä ole hienostunutta ja pikkutarkkaa, ”historiallisten” sarjojen joukossa esimerkiksi Prinssi Rohkeaan tai Thorgaliin verrattavaa. Itseäni viehättää kuvien ja runsaan tekstin yhteispeli ja kertomusten henki.
Mutta siinäkin on Moogin suomennos!
Uskon, että myös ”Korkkarissa” on elävää ja hauskaa kieltä.
Se joskus julkaistu Road To Perdition-sarjakuva oli ainakin aika vaatimaton. Kerrankin elokuva oli lähdemateriaaliaan parempi.
Minustakin elokuva oli jännittävämpi ja muutenkin tehokkaampi. Sarjis oli silti lukemisen arvoinen, mutta vähän emmin uuden julkaisun ostoa. Kertokaapa mielipiteitä te pokkarin lukeneet.
-
Taiteeltaan Robin-pokkari ei missään nimessä ole hienostunutta ja pikkutarkkaa, ”historiallisten” sarjojen joukossa esimerkiksi Prinssi Rohkeaan tai Thorgaliin verrattavaa.
Prinssi Rohkea oli kooltaan valtava "lakana" ja Thorgal on albumikokoa. Formaatit ovat niin erilaiset, ettei niitä voi suoraan verrata. Robbaria tehtiin pieneen formaattiin ja kaksi ruutua per sivu (pienillä variaatioilla) nopeaan tahtiin.
Reg Bunnin tyyli on melkein kuin klassista taidetta. Suvereeni kyky.
(http://www.kvaak.fi/images/articles/27032011103552-3.jpg)
-
http://blogi.egmontkustannus.fi/2011/02/16/kurkistus-kevaan-kansikuviin/
"kuvakollaasin lopussa bonuskansi"
..joka näyttäisi olevan John Wagnerin Väkivaltainen tausta. Eli sarjis, johon David Cronenbergin leffa History of Violence perustuu. Tekijät kannessa vieläpä väärinpäin. Onks tää nyt sit tulossa?
EDIT. Olen varsinainen Matlock
-
Jep, Bunnilla on luonnosmaista, mutta erittäin onnistunutta jälkeä tähän formaattiin.
Onks tää nyt sit tulossa?
Egmontin blogissa vastattiin että se tulee syksyllä. Asiasta on mainittu (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,11673.msg329657.html#msg329657) Kvaakissa.
EDIT. Galactus5001, antamassasi linkissä on uutisen alla juuri keskustelu, jossa JM Egmontilta kertoo asiasta (siinä HOV = History of Violence).
-
Minustakin elokuva oli jännittävämpi ja muutenkin tehokkaampi. Sarjis oli silti lukemisen arvoinen, mutta vähän emmin uuden julkaisun ostoa. Kertokaapa mielipiteitä te pokkarin lukeneet.
Itse en ole lukenut, mutta tänään kaupassa selattuani ei näyttänyt yhtään niin hyvältä kuin eka osa. Varjostukset ja muut semmoset tökki ja näytti kömpelöltä. Väärä paperi? En tiedä. Tulee hankittua, mutta ei yhtä positiivisella mielellä kuin aiemmin.
-
Itse en ole lukenut, mutta tänään kaupassa selattuani ei näyttänyt yhtään niin hyvältä kuin eka osa.
Piirrostekniikka on erilaista, mutta moukka on se, joka dissaa Jose Luis Garcia-Lopezia. Mua ton lukeminen ei oo vielä kiinnostanut, mutta useaan kertaan olen selaillut läpi ihaillen Josen kuvitusta. Harmi, että keskimmäinen jakso on toiselta piirtäjältä.
-
Kyllä tuo Matkalla kadotukseen hyvältä näytti. Sen sijaan Synkkiä enteitä aiheutti pienen pettymyksen piirrostensa osalta. Vaikka luenkin hyvin monenlaisia sarjakuvia, ei tuossa kuvapuoli aivan yllä siihen että sen ostaisin. Taitaa ainoastaan Robin Hood lähteä kaupasta mukaan, kuten etukäteen epäilinkin. Ensinmainitussa kun ei piirrosten lisäksi ole mitään suurta koukkua minulle.
Ketjussa mainitut Prattin korkkarit olis kova asia, juu. En ole Korkeajännityksen ystävä, mutta jo tekijän nimi saisi ostamaan. Myös Sherlock Holmes kuulosti kivalle. Vähän samaa sarjaa Robin Hoodin kanssa. Tulisi kai ostettua jo sankarin nimen vuoksi. Mutta jos ensin keskittyisi näihin tulleisiin.
Oli muuten vaikea löytää näitä kioskilta. Sieltähän ne kirjapokkarien joukosta löytyivät, mutta ensin silmäilemällä en niitä huomannut. Jos en Kvaakia seuraisi, en kai tietäisi koko julkaisusta. Uusi julkaisu ansaitsisi samanlaisen esilletuonnin kuin Sangatsun Chi's Sweet Home-manga. Sitä mainostettiin jo ärrän ikkunassa ja sisälläkin oli erikseen esille laitettu. Kelpaisi nähdä samalla tavalla Pulpitkin.
-
Piirrostekniikka on erilaista
En minä tuota tarkoittanut. Vaan muistelin, että paperin väri ei ollut ekassa aivan vitivalkoista niin kuin tässä, ja se saa varjostukset näyttämään läjältä mustia mötiköitä. Voi olla että muistan väärin, ja katsoin kuitenkin aika nopeasti tätä uutta pokkaria, niin voi sekin olla paremman näköinen. Ostan jokatapauksessa. Tarkistan sitten.
-
Matkalla kadotukseen -kirjassa ukko-Looney on kovasti Paul Newmanin näköinen!
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=13662.0;attach=19484)
Leffasta ei näytä muita näköisyyksiä siirtyneen. Painoasu oli hyvä, minun silmilleni.
-
Taiteeltaan Robin-pokkari ei missään nimessä ole hienostunutta ja pikkutarkkaa, ”historiallisten” sarjojen joukossa esimerkiksi Prinssi Rohkeaan tai Thorgaliin verrattavaa.
Täsmälleen päinvastoin, taiteeltaan Robin Hood -pokkari on välillä hyvinkin hienostunutta, miltei klassista. Vaikka esimerkiksi ensimmäisessä tarinassa taustat ovat välillä niukkoja, on tuo pikkutarkkuuden puute korvattu todella realistisen oloisella valojen ja varjojen käytöllä. Sitä paitsi mm. hevoset on toteutettu usein hienosti. Olihan siellä silti sitä vähän rosoisempaakin ja ei niin hienostunutta jälkeä seassa, mutta koko pokkaria ei tuosta voi syyttää.
-
Laitoin Moogille tänne kirjoitettuja kehuja käännöksestä, tässä vastausta:
---
Robin Hoodista suomennettiin lähes kaikki (ehkä yks juttu jäis suomentamatta) Thriller Picture Libraryn Robbarit 50-60 luvuilla ja täällä Suomessa ne julkaistiin omana Robin Hood lehtenään. 60-luvun loppupuolella englantilaiset Thriller Picturet alkoivat loppua ja Robbareita alettiin suomentaa jostain ranskalaisesta irvikuvasta nimeltä Oliver.
Kannet olivat edelleen huippuluokkaa, mutta sisältä pelkkää silkkoa. Mitenkä ranskalaiset osaisivatkaan kertoa vilpittömästi englantilaisten suuresta kansallissankarista, jonka päävastustajina olivat Ranskasta Englantiin muuttaneet normannit.
Normannit olivat alunperin Normandian rannikkoa asustaneita viikinkejä, jotka ranskalaistuivat ja saivat yliotteen Englannissa sakseista Hastingsin taistelussa 1066 Wilhelm Valloittajan voittaessa saksit ja samalla kuninkuuden.
Tähän uuteen Pulp-pokkariin mää ehdotin joitakin parhaasta päästä piirrettyjä pokkareita ja Alasen Asko valitsi kaksi suosikkinsa Patrick Nicollen piirtämää tarinaa ja kaksi Reg Bunnin raapustamaa seikkailua.
Käänsin nämä kaikki uudestaan ja noudatin tyylilleni uskollisesti melko laajoja puhekuplia. Aikojen alussa, kun sarjakuvaa pidettiin lapsellina viihteenä, puhekuplat oli totuttu tekemään lyhyiksi ja helposti luettaviksi tai niitä ei ollut juuri lainkaan. Tätä metodia noudatettiin vielä 70-luvullakin Hurja Länsi ja Tomahawk lehtien Jonah Hexeissä. Jos vertaa mun lähes suoraan alkuperäisteksteitä tekemiä Jonah Hex puhekuplia näihin Hurja Länsi kupliin, niin huomaa eron selvästi.
Sama juttu oli Robin Hoodissa eli halusin kääntää puhekuplat ja niiden tyylin mahdollisimman paljon alkuperäistä mukaellen. Siksipä sinne tuli vanhahtavaa tekstiä sekä paljon maalailevia adjektiiveja, kuten alkuperäisessäkin.
Robin Hood on selvästi ollut briteille tärkeä sarjakuva ja sen tekstitys on jopa 50-luvun ajan huomioon ottaen hivenen erilaista ja ehkä jollain lailla mahtipontisempaa kuin muissa sen ajan sarjiksissa.
Robbareissa yritin myös mahdollisimman tarkkaan etsiä oikeat sanat keskiaikaisille aseille, hevosen satulointi- ja valjastusosille, arvonimille (jaarli, kreivi jne...) ja paikan nimille.
Kaiken kaikkiaan odotin mielenkiinnollla miten nykyaikana suhtaudutaan näin vanhahtavaan sarjakuvaan ja tällainen palaute ylitti kaikki odotukset.
Kiitoksia
t: Moog
-
60-luvun loppupuolella englantilaiset Thriller Picturet alkoivat loppua ja Robbareita alettiin suomentaa jostain ranskalaisesta irvikuvasta nimeltä Oliver.
Kannet olivat edelleen huippuluokkaa, mutta sisältä pelkkää silkkoa.
Jahas, peerveerssinä haluaisin taas näytettä. Ei ole hajua moisista. ;D
Timo
-
Tuo selittää paljon miksi 70-luvun alun Robbarit olivat niin yäk.
Ja se selittää myös sen, miten lehti saattoi Suomessa tosiaankin jatkaa niin pitkään. Ynnäilin jo aikaisemmin "ballpark-arviointia" mielessäni, ettei Robbari-seikkailuja voinut piisata tarpeeksi niin monelle vuodelle kuin mitä niitä täällä meillä julkaistiin...
Moogin vastaus voisi olla vaikka artikkeli etusivulla. Voisin sen siirtääkin, jos vain lupa irtoaa. Viitsisitkö Petteri kysyä? Vähän kuvitusta ja kappalejakoa. Sarjakuvien suomentaminen on aihe, jota kantsii niinku nostaa esille.
-
Pitänee käydä Kulkukatissa jossain välissä. Oon mää noita voinu joskus selaillakin, mutta ittellä on vaan ne muutamat mitä on, niin 50-luvulta.
Timo
-
Täsmälleen päinvastoin, taiteeltaan Robin Hood -pokkari on välillä hyvinkin hienostunutta, miltei klassista. Vaikka esimerkiksi ensimmäisessä tarinassa taustat ovat välillä niukkoja, on tuo pikkutarkkuuden puute korvattu todella realistisen oloisella valojen ja varjojen käytöllä. Sitä paitsi mm. hevoset on toteutettu usein hienosti. Olihan siellä silti sitä vähän rosoisempaakin ja ei niin hienostunutta jälkeä seassa, mutta koko pokkaria ei tuosta voi syyttää.
Robinin taide on toki minustakin hienostunutta siinä merkityksessä, että tekijöillä on taitoa ja kauniita asetelmia. Totta, että esimerkiksi hevoset ja aseet on piirretty hyvin, pokkarin molemmilla taiteilijoilla. Hyvin huomattu tuo Bunnin varjojen käyttö. Jopa joku Ray Moore tulee mieleen.
Tarkoitin hienostuneisuuden puutteella sitä, että realistisella Bunnilla taide ei ole viivoiltaan hiottua (vaan luonnosmaista) ja että Nicolle, vaikka on näistä kahdesta yksityiskohtaisempi piirtäjä, on tyyliltään vähän lapsellinen. Kuten Lurker huomautti, julkaisumuoto ja nopea tahti asettavat ymmärrettäviä rajoituksia. Ja 50- ja 60-luvuilla Nicollen tyyli oli vielä varsin yleinen.
Piirtäjät kyllä tietävät mitä tekevät, ja homma toimii.
-
Ai niin, osaako joku sanoa mitkä ovat aiemmat julkaisut suomeksi näille pokkarin tarinoille?
Ei mitään tietoa, mutta Huuto.netin lehdistä näkyy, että 1/61:n kansi on Vapaustaistelija Robinin, pokkarin ensimmäisen tarinan alkuperäisnumerosta. Kansikuvat on tietty voitu julkaista missä suomalaisessa numerossa vain.
Robin Hoodin painos muuten näkyy olleen 20 000 vuonna 1957 kun lehti aloitti. Ihan hyvä, kun seikkailulehtiä oli muitakin samaan aikaan: Buck Jones, Davy Crockett, Heimosoturi Ismo, Intiaanipäällikkö, Kit Carson, Korkeajännityssarja, Pecos Bill, Sarjakuvalehti, Tex, Viidakko ja Villi länsi. Vanhoja nimikkeitä ja painoksia näkee Ralf Kaurasen väitöskirjasta Seriedebatt i 1950-talets Finland.
(Moogin tekstiä:) 60-luvun loppupuolella englantilaiset Thriller Picturet alkoivat loppua ja Robbareita alettiin suomentaa jostain ranskalaisesta irvikuvasta nimeltä Oliver.
Kuitenkin Suomen Sarjakuvaseuran sivun indeksissä (http://www.sarjakuvaseura.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=30&catid=13:tutkimukset&Itemid=63) Oliver-lehti annetaan (Thriller Picture Libraryn sijasta) jo Robin Hood -albumien 1959 ja 1960 lähteeksi. Julkaistiinko ranskalaista matskua siis aiemminkin, vai onko Oliver poimittu indeksiin esim. 60-luvun lopun lehtien tiedoista?
-
Miks ihmeessä sen lehen nimi oli Oliver?
Timo
-
...Buck Jones ...Davy Crockett ...Kit Carson
Jotka taisivat puolestaan olla kaikki Cowboy Picture Library -sarjaa.
http://www.bookpalace.com/PicLibs/CPL/INDEX.HTM
-
Miks ihmeessä sen lehen nimi oli Oliver?
Oliver on ranskalaisen mytologian kuuluisia ritareita (http://en.wikipedia.org/wiki/Oliver_%28paladin%29). Veikkaan, että se on tuon ranskalaisen seikkailulehden nimi, että itse Robinin nimeä ei ole siinä muutettu Oliveriksi. Tosin, hmm, nykyaikaisen Robin Hoodin Vihreän Nuolen nimi on Oliver Queen.
Ranskaa osaamattomana en löydä netistä infoa Oliver-lehden sarjoista. Englanniksi ei näytä olevan.
-
Oliver on ranskalaisen mytologian kuuluisia ritareita (http://en.wikipedia.org/wiki/Oliver_%28paladin%29). Veikkaan, että se on tuon ranskalaisen seikkailulehden nimi, että itse Robinin nimeä ei ole siinä muutettu Oliveriksi.
Kansikuva on kyllä niin Robinia niin Robinia (ed. viestini). Mikähän tuon julkaisun historia lie. Alkuaan lokalisointi käännöksen kautta Robin -> Oliver ja sen jälkeen jatkettu omatuotantoisilla sarjoilla?
Timo
-
Mitenkähän Pecos Bill istuisi tähän sarjaan?
-
Varmaan ihan hyvin. Ongelma (yksi niistä) on kuitenkin siinä, että Pecos Billit julkaistiin pääsääntöisesti värillisinä.
-
Kansikuva on kyllä niin Robinia niin Robinia (ed. viestini). Mikähän tuon julkaisun historia lie. Alkuaan lokalisointi käännöksen kautta Robin -> Oliver ja sen jälkeen jatkettu omatuotantoisilla sarjoilla?
Joo, kyllä tuo nimenomaan englantilainen Robin on, eikä ranskalaisen kansantaruston ritari.
Täällä (http://wikipf.net/wiki/index.php/Oliver) näemmä on ranskaksi linkkejä Oliver-lehdestä. Klikatkaa te ranskantaitoiset ja kertokaa, onko Oliver hahmona sama kuin Robin Hood (ranskaksi kai yleensä Robin des Bois). Kansigalleriasta näkyy, että lopussa laatu laskee, kun Thriller Picture Libraryn maalatut kannet loppuvat.
Täälläkin (http://fr.wikipedia.org/wiki/Eduardo_Coelho) saattaa ranskaksi olla infoa (ks. kohta ”La reprise de Robin des Bois”).
Toinenkin (http://wikipf.net/wiki/index.php/Robin_des_Bois_%28Jeunesse_et_Vacances%29) Robin Hood -lehti kuin Oliver on ollut Ranskassa.
EDIT. Korjattu toinen linkki.
-
Wiki-artikkeli (tai tynkä) listaa Oliver lehden sarjat:
Baraban
Chevalier Ménestrel
Guillaume Tell (Imperia)
L'épée Brisée
Le Chevalier de Bourgogne
Oliver
Toldi
Ei näy Robin des Boisia. Tämmönen Oliver-sarjan alkusivu löytyi (liitekuva). Onkos tuo brittiläistä Thriller Picturen Robin Hoodia vai jotain muuta?
Timo
-
Synkkiä enteitä ja Matkalla kadotukseen hankittu. Hyvin kelvollisia ovat. Vaikka mitä Hellblazereihin tulee, tykkään enemmän niistä tarinoista joissa Constantine palloilee Lontoossa tai jossain kaupungissa yleensä kuin niistä joissa hän on ...muualla.
Päälle uusioluin vielä JHonen Vasquezin ihanan "Johnny the homicidal maniacin", pelasi hyvin yhteen Rankinin tositeevee-visioiden kanssa.
-
Varmaan ihan hyvin. Ongelma (yksi niistä) on kuitenkin siinä, että Pecos Billit julkaistiin pääsääntöisesti värillisinä.
Jos tuota värillisyyttä ei huomioida, niin Pecos Bill tosiaan saattaisi sopia Pulp-linjaan. Pecos Bill on kuitenkin mielestäni ollut aina vähän kökkö, mutta ehkä jotkut voisivat siitä innostuakin. Aikaisemmin mainittu Pyhimys rupesi sen sijaan heti kutkuttamaan mieltä.
Kuinka kattavasti Mustanaamio-lehti julkaisi aikoinaan Flash Gordonia? Vieläkö sieltä löytyisi jotain? Entä Buck Rogers? Jotain vanhaa James Bond -sarjakuvaa?
-
Pecos Bill on ok. Hyvää vanhaa kamaa löytyisi paljon valmiissa formaatissa.
Ketjussa mainitut Prattin korkkarit olis kova asia, juu. En ole Korkeajännityksen ystävä, mutta jo tekijän nimi saisi ostamaan.
Olen täsmälleen samaa mieltä!
Hugo Pratt -korkkarit olivat ainakin etusijalla, mutta ne jämähtivät muodollisuuksiin...
Saako kysyä, istuuko joku Ranskassa tai Italiassa Prattin julkaisuoikeuksien päällä, vai mikä tässä on pulmana? Jalavakin julkaisee Cortoja kummallisen harvaan tahtiin, vaikka luulisi, että kysyntää olisi. Vai ovatko kaikki Prattin Suomen-oikeudet Jalavalla (niin kuin Corto-ketjussa muistaakseni on sanottu), mutta sillä ei ole varaa julkaista enempää Prattia ilman yhteispainatuksia eikä se halua antaa edes poikkeuksena sarjojen oikeuksia muille kustantajille?
Kuinka kattavasti Mustanaamio-lehti julkaisi aikoinaan Flash Gordonia? Vieläkö sieltä löytyisi jotain? Entä Buck Rogers? Jotain vanhaa James Bond -sarjakuvaa?
Dan Barryn parhaat on nähty Mustiksissa. Niitä tuli viime vuonnakin.
Strippisarjoista Jack Kirbyn ja Wallace Woodin Sky Masters (http://en.wikipedia.org/wiki/Sky_Masters) voisi kerätä sekä scifi-, korkkari- että supersankarilukijoita. Se ilmestyi 60-luvun alussa Helsingin Sanomissa.
Myös mm. Vainukoirista ja Frank Bellamyn Garthista haaveilen suomeksi…
-
Saako kysyä, istuuko joku Ranskassa tai Italiassa Prattin julkaisuoikeuksien päällä, vai mikä tässä on pulmana? Jalavakin julkaisee Cortoja kummallisen harvaan tahtiin, vaikka luulisi, että kysyntää olisi. Vai ovatko kaikki Prattin Suomen-oikeudet Jalavalla (niin kuin Corto-ketjussa muistaakseni on sanottu), mutta sillä ei ole varaa julkaista enempää Prattia ilman yhteispainatuksia eikä se halua antaa edes poikkeuksena sarjojen oikeuksia muille kustantajille?
Tuohan se ongelma justiinkin on ollut. Mutta jos oikein olen ymmärtänyt, niin näiden sotajuttujen kohdalla mikään näistä ongelmista ei muodostunut kynnyskysymykseksi. Ilmeisesti ranskanmaalla vaan jahkailtiin niin kauan, että Egmontilta ehdittiin potkia suurin osa toimittajista pois ja homma jäi kesken.
-
Kuinka kattavasti Mustanaamio-lehti julkaisi aikoinaan Flash Gordonia? Vieläkö sieltä löytyisi jotain?
Dan Barryn parhaat on nähty Mustiksissa. Niitä tuli viime vuonnakin.
Mainitsinkin vasta tulevien sarjakuvien ketjussa, että Risingshadowin foorumilla Jalavan loppuvuoden tulevia julkaisuja oli kysytty suoraan kustantajalta. Olivat sarjakuvien osalta sanoneet julkaisevansa Dan Barryn 60-luvun Gordoneita kokoelman. Tuskin siis tulee Pulpissa.
-
Ostin Synkkiä enteitä. Ensivaikutelma on "ihan kiva", rehellisyyden nimissä täytyy sanoa että (edellinen?) Constantine-lehtipistejulkaisu Savua ja tulta oli mun mielestäni julkaisumuotona parempi. Mutta pojot uudesta formaattikokeilusta joka tapauksessa. Pitäähän näistä poimia jatkossakin kiinnostavimmat pois päältä.
Ennemmin Siivet kuuluu Korkkareihin. Rick Randomin kaltaisia sarjakuvia ei normikorkkarissa ole julkaistu 50 vuoteen.
Eiks Avaruuden Korkeajännityksessä tullut Jet-Acea 70-luvulla? Ja melkeinpä normisarjaan laskisin ne viime vuosikymmenen pari Avaruuden Korkkaria joissa oli Randomiakin - samantyyppisiä spesiaalijulkaisuja ne olivat kuin aikansa Korkkarit muutenkin. No, nämä herrat kyllä kelpaisivat melkeinpä minkä julkaisusarjan alla vaan, vaikka Korkkarina itse näkisin heidät mieluiten. Kuten Siivetkin.
Shokki ilahduttaisi kaikkein eniten kolmantena upeana kovakantisena julkaisuna. Mutta kauhu & scifi olisivat kiinnostavia genrejä pulp-sarjaankin.
-
Kiitos vastauksesta, Janne. Harmi kun Ranskassa vitkuteltiin.
Minun olisi pitänyt kirjoittaa, että ”ei kannata julkaista” eikä että ”ei ole varaa julkaista”. Ja tarkoitin ”yhteispainatuksilla” tietysti ulkomaisia painatuskumppaneita.
Mainitsinkin vasta tulevien sarjakuvien ketjussa, että Risingshadowin foorumilla Jalavan loppuvuoden tulevia julkaisuja oli kysytty suoraan kustantajalta. Olivat sarjakuvien osalta sanoneet julkaisevansa Dan Barryn 60-luvun Gordoneita kokoelman. Tuskin siis tulee Pulpissa.
Kyllähän Dan Barry on mainio. Viime vuonna tuli Mustiksissa leikkelemättöminä 50-luvun alun Flashit. Juha Tynniseltä (http://koti.mbnet.fi/tynninen/mustanaamio_index/) näkee mitä kaikkea Flashiä Mustiksessa nähtiin eri vuosikymmeninä: vuosien 1965-72 seikkailuita ei julkaistu. Toivottavasti Jalavan julkaisu iskee niihin vuosiin.
-
Saako kysyä, istuuko joku Ranskassa tai Italiassa Prattin julkaisuoikeuksien päällä, vai mikä tässä on pulmana? Jalavakin julkaisee Cortoja kummallisen harvaan tahtiin, vaikka luulisi, että kysyntää olisi.
Kaukoranta ainakin mainitsi taannoisessa panelissa että noita Prattin oikeudenomistajia jouduttiin oikein urakalla metsästämään kissojen ja koirien kanssa kun Cortoa aikoinaan alettiin Non Stopissa julkaisemaan. Olisivatko vielä olleet löytymisen jälkeen nihkeitä mikä selittäisi edelleenkin jatkuvat ongelmat?
Ja eikös Markku Jalava kotva sitten jossain ketjussa sanonut että (Corton uusintapainosten) pullonkaulana ei todellakaan ole Jalavan halu julkaista Prattia?
-
Noinhan Jalava sanaili Corto-ketjussa (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,2213.msg329743.html#msg329743). Mutta siellä puhuttiin myös yhteispainatuksen puuttumisesta (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,2213.msg310821.html#msg310821).
Palatakseni topiciin, Synkkiä enteitä selatessani huomio kiinnittyi minullakin hutaistuun taiteeseen. Tehokeinona näkyy olevan alkuosassa paljon valkoista ja lopussa mustaa. Arvelen, että tämä on minulle liian vakava ja raadollinen sarja, mutta annan tälle mahdollisuuden. Periaatteessa pidän Hellblazerista sankarina, ja usein hänen seikkailuidensa vakavuuden takana on mustaa huumoria. Sarjan esittelyssä ”yliluonnollinen”-sana vähän häiritsee (”yliluonnollisten tapausten tutkija”), sillä käsittääkseni toisiin todellisuuksiin uskovat ja väitetysti niitä tutkivat käyttävät nykyään paljon mieluummin yliaistillinen-sanaa. Hyvä, että on valittu julkaistavaksi uusi sarja ja tunnetulta dekkaristilta. Toivottavasti dekkariväki huomaa tämän. Rankinin työt eivät ole itselleni tuttuja.
-
Sarjan esittelyssä ”yliluonnollinen”-sana vähän häiritsee (”yliluonnollisten tapausten tutkija”), sillä käsittääkseni toisiin todellisuuksiin uskovat ja väitetysti niitä tutkivat käyttävät nykyään paljon mieluummin yliaistillinen-sanaa.
No tämähän on helposti selitettävissä sillä, että tosimaailmassa "yliaistillinen" menee ilmauksena ihan täydestä, koska kyse on tosiaankin asioista, jotka eivät ole aistittavissa, sattuneesta syystä -- kun taas Constantine elää maailmassa, jossa niitä joutuu aistimaan ihan liiankin kanssa.
-
Ok, ihan hyvä pointti. Varmasti Constantine aistii enemmän kuin reaalimaailman ihmiset, sekä viidellä tunnetulla aistilla että muilla.
Kuitenkin koska Constantine seikkailee usein aidosti paranormaaleissa ilmiöissä ja kokemuksissa, luulisi hänen ymmärtävän ne luonnollisiksi eikä yliluonnollisiksi. Pointtini on se, että useiden sekä piinkovien luonnontieteilijöiden että vaihtoehtoisesti uskovien mielestä kaikki olemassa oleva on luonnollista. Jälkimmäiset vain katsovat luonnon olevan muillakin tasoilla kuin tavallisten aistien ja nykyisen tieteen havaittavissa olevilla.
Constantine voisi käyttää vaikkapa neutraalia paranormaali-termiä (”normaalin kokemuksen tai tieteellisen selityksen ylittävä”), jos sekä ”yliaistillinen” (extrasensory) että ”yliluonnollinen” (supernatural) ovat hänelle omituisia käsitteitä. En tiedä vielä, mitä sanaa hän itse käyttää pokkarissa, olen lukenut vain pokkarin esittelytekstin.
-
Constantine voisi käyttää vaikkapa neutraalia paranormaali-termiä (”normaalin kokemuksen tai tieteellisen selityksen ylittävä”), jos sekä ”yliaistillinen” (extrasensory) että ”yliluonnollinen” (supernatural) ovat hänelle omituisia käsitteitä.
"Yliaistillisen" ongelmahan on aiemmissa merkityksissä (minäkin olen tähän jossain suomennoksessa törmännyt), sillä kantasana "aistillinen" ei ole suomeksi sama kuin "sensory" engelskaksi (aistinvarainen, aistimuksellinen). Näin ilmaisu yliaistillinen kantaa mukanaan selvästi esteettisempää elämystä ja merkitystä. Mutta kyseinen termi on nuori ja saattaa hyvinkin olla "viimeinen sana" näissä määrityksissä. Hikipedian parodiasta huolimatta: http://hikipedia.info/wiki/Yliaistillinen
-
Hieno idea tämä sarja kaiken kaikkiaan - kenenkään ei tarvitse marketin kassan hihnalla piilotella näitä tillipussin alle kun näyttävät 'oikeilta kirjoilta'.
Egmont voisi julkaista Demianin loppuun tässä sarjassa...
-
Itsellä on jäänyt vuosikymmeniä sitten häveliäisyys mistään mitä ostan.
Egmont voisi julkaista Demianin loppuun tässä sarjassa...
sangen suotava idea, mutta vahvasti epäilen ettei näin silti käy.
-
Demian ei myynyt ja tuskin myy nytkään. On turha pilata hyvä idea Pulpista julkaisemalla jatkkosarjoja, se karkoittaa ne jotka eivät ole ko. sarjasta kiinnostuneita.
-
Demianilla oli ostava yleisönsä, se vain oli liian vähän tuotto-odotuksiin nähden.
Toivon vilpittömästi pitkää ikää ja menestystä Pulp-sarjalle.
ottaen yleisen sarjakuvien suuntauksen huomioon en silti elättele liikoja toiveita.
-
"Yliaistillisen" ongelmahan on aiemmissa merkityksissä (minäkin olen tähän jossain suomennoksessa törmännyt), sillä kantasana "aistillinen" ei ole suomeksi sama kuin "sensory" engelskaksi (aistinvarainen, aistimuksellinen). Näin ilmaisu yliaistillinen kantaa mukanaan selvästi esteettisempää elämystä ja merkitystä. Mutta kyseinen termi on nuori ja saattaa hyvinkin olla "viimeinen sana" näissä määrityksissä. Hikipedian parodiasta huolimatta: http://hikipedia.info/wiki/Yliaistillinen
Osuva huomio tuo ”yliaistillisen” ero ”extrasensoryyn”, ja onpa hekumallinen vitsi tuolla Hikipediassa. :) Ehkä siksi jotkut käyttävät yliaistinen-sanaa.
Arkikielessä toki yliluonnollinen-, yliaistillinen- ja paranormaali-termejä käytetään aika lailla synonyymeinä. ”Yliluonnollinen” on kuitenkin pulmallinen, koska sanan käyttö edellyttää, että luonnon rajat muka tunnetaan, ja epäloogisesti ”yliluonnollinen” silti väitetysti ilmenee luonnossa.
Tässä (http://www.positiveatheism.org/mail/eml8958.htm) on erään agnostikon kirjoittama artikkeli, joka selittää yliluonnollisen ja paranormaalin eron mielestäni valaisevasti. Ja täällä (http://www.ghosthaunts.com/supernatural.html) rajatieteilijä sanoo samaa, että yliluonnollista ei ole olemassa, on vain luonnollista.
Enpä jauha tästä enempää.
Ostin Synkkiä enteitä. Ensivaikutelma on "ihan kiva", rehellisyyden nimissä täytyy sanoa että (edellinen?) Constantine-lehtipistejulkaisu Savua ja tulta oli mun mielestäni julkaisumuotona parempi. Mutta pojot uudesta formaattikokeilusta joka tapauksessa. Pitäähän näistä poimia jatkossakin kiinnostavimmat pois päältä.
Missä kaikissa julkaisuissa Hellblazeria hahmona on nähty suomeksi ennen tätä pokkaria? Onko muualla kuin Kalmassa, Magic Fantasyssä ja yhdessä spesiaalissa (ym. Savua ja tulta)?
-
Missä kaikissa julkaisuissa Hellblazeria hahmona on nähty suomeksi ennen tätä pokkaria? Onko muualla kuin Kalmassa, Magic Fantasyssä ja yhdessä spesiaalissa (ym. Savua ja tulta)?
Ei muissa. Ellei sitten vanhoissa Teriksissä ja Battiksissä vilahtanut, mutta epäilen.
-
Kiitos, Michael ja Jukka. Mietin vähän esiintyikö Constantine DC-spesiaaleissa tai Mooren DC-sankarit-kokoelmassa.
Onpas tuo sivusto perusteellinen!
Preacher 7:n ja Swamp Thing 25:n vilahdukset on nähty Suomessa Preacher-spesiaalissa ja Rämeen olento -kirjassa. Kalma-lehdessä Constantinea näkyi Hellblazerin oman lehden tarinoiden lisäksi kahdessa Sandman-tarinassa (Kalma 3 ja 4/91) ja yhdessä Swamp Thing -jutussa (Kalma 6/91, sama tarina kuin myöhemmin Rämeen olennossa).
Kiitokset jälleen Petteri Ojan (http://www.perunamaa.net/sarjakuvarock/dc/kalma.html) tekemille listoille, jotka auttoivat nopeasti jäljittämään suomalaiset julkaisut.
-
Tämän päivän Keskisuomalaisessa on suhteellisen laajat arvostelut Synkistä enteistä ja Robin Hoodista. Valitettavasti ne eivät ole netissä luettavissa, joten en voi linkittää. Arvostelut ovat myönteiset, ja näiden molempien pokkarien kansista sekä Robin Hoodista on kuvanäytteet. Edellinen teos on kuulemma ”onnistunut puhaltamaan kipinää kuluneeseen kauhutaloaiheeseen”, ja jälkimmäinen on ”mainio nostalgiatrippi” ja ”veijarimainen”. Arvostelija Jokke Saharinen on itsekin sarjakuvantekijä.
Täällä (http://www.kaarinanuutiset.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=1882:robin-hoodia-naavaparroille&catid=93:sarjakuva&Itemid=129) on Robin Hood -pokkarin arviointi Kaarinan uutisissa. Se ei ole kehuva, pitää sarjaa vanhentuneena.
Synkistä enteistä tullee ihan lähiaikoina arvostelu Kvaakiin.
-
Täällä (http://www.kaarinanuutiset.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=1882:robin-hoodia-naavaparroille&catid=93:sarjakuva&Itemid=129) on Robin Hood -pokkarin arviointi Kaarinan uutisissa. Se ei ole kehuva, pitää sarjaa vanhentuneena.
Arvostelijalla on silti sana hallussaan (lihavointi minun):
"En ole aina pitänyt Moog Konttisen suomennoksista (hän sai Jonah Hexin kuulostamaan Hessu Hopolta), mutta Robin Hoodissa tyyli osuu kohdalleen ja kieli on hyvin autenttista verrattuna vanhoihin Robin Hoodin tarinoihin."
-
Jep, Synkkien enteiden arvosteluni tuli etusivulle (http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=1563). Ja huomasin, että Egmontin blogikin (http://blogi.egmontkustannus.fi/2011/05/09/ian-rankin-synkkia-enteita/) linkittää siihen.
Mainitsen arvioinnissa, että tämän pokkarin ohjevähittäishinta on euron korkeampi kuin mitä Egmontin mainoksissa luki: 9,95, ei 8,95 €. Tuolla blogissakin lukee väärä hinta 8,95.
Sarjakuvakaupoissa ja divareissa uusien kappaleiden hinta voi olla alle ovh:n.
Kiva kun Egmontin blogissa on Pulp-gallup. Siinä Synkkiä enteitä ja Robin Hood ovat ainakin toistaiseksi selvästi suositumpia kuin Matkalla kadotukseen ja Valttiässä.
Sivumennen sanoen Matkalla kadotukseen on omillaan seisova pokkari niin kuin mutkin Pulpit. Sen ymmärtäminen ei vaadi aiemman Perdition-sarjakuvan tuntemista saatikka omistamista.
-
Mainitsen arvioinnissa, että tämän pokkarin ohjevähittäishinta on euron korkeampi kuin mitä Egmontin mainoksissa luki: 9,95, ei 8,95 €. Tuolla blogissakin lukee väärä hinta 8,95.
Ainakin kirjakaupoille ovh on kyllä 8,95. Ilmeisesti kioskiversiossa on korkeampi hinta?
-
Tällainen ei tullut mieleeni. Pitääpä verrata kaikkien Pulpien hintoja kioskilla ja kirjakaupassa.
-
Kun ostaa kaikki neljä kirjakaupasta, on säästänyt 4 euroa ja voi mennä kaljalle?
Timo
-
Kun ostaa kaikki neljä kirjakaupasta, on säästänyt 4 euroa ja voi mennä kaljalle?
Eip, kolmen muun kirja ovh on 9,95 kirjakaupoissakin.
-
Eip, kolmen muun kirja ovh on 9,95 kirjakaupoissakin.
Ihme touhua. Mistä johtunee.
Timo
-
Näin tosiaan on. Jostain syystä vain Constantine on euron halvempi kirjakaupoissa. Se on ohuin pokkari.
-
Ihme touhua. Mistä johtunee.
Sivumäärästä.
-
Tex on Pulp!
http://blogi.egmontkustannus.fi/2011/05/16/kesakuun-pulp-pokkarit/
-
Onpa yllättävää.
-
Yllätyin minäkin, mutta kaippa tällä haetaan uusi lukijoita Texille?
-
Minä ihmettelen tätä lähinnä sen takia, että joidenkin mielestä Texiä tulee eri formaateissa ähkyyn saakka muutenkin.
Uskoisin, että taustalla on tehdä tutulla nimikkeellä Pulp-sarjaa tunnetuksi. Jos näin on, niin ehkä ensimmäisen Pulp-setin myyntiluvut eivät ole olleet toivotun kaltaisia.
-
Outo ratkaisu, koska Texillä on jo omia julkaisusarjoja. Miksi häntä ängetään tähänkin? :( Älkää nyt egmontilaiset pilatko tätä sarjaa.
Jos Pulpiin laitetaan länkkäriä, jokin vähemmän nähty länkkärisarja olisi kivempi. No, ymmärrän, että myyntiä tässä tietenkin yritetään maksimoida, kuten Janne arveli, mutta vähän halvalta tuntuu, kun ajattelee kaikkia mahdollisia sarjakuvia. Tuleeko tästä Pulp-ketjustakin kohta Tex-ketju?
Tuo toinenhan sarja oli jo tiedossa, mutta käsitin, että sen piti ilmestyä vasta syksyllä. Ehkä tässä tosiaan on tehty julkaisusuunnitelmiin muutoksia.
-
Ehkä vain Tex-uusinnat siirtyvät Pulp-sarjaan? Voisi toimiakin. Sitten hissukseen voisi joukkoon iskeä jotain muutakin länkkärisarjista.
-
Tuskin tästä tulee Tex-sarja, vaan haiskahtaa kokeilulta. Toki mainio väylä julkaista noita Suuralbumeita uusintoina.
-
Yllätyin minäkin, mutta kaippa tällä haetaan uusi lukijoita Texille?
Uskoisin, että taustalla on tehdä tutulla nimikkeellä Pulp-sarjaa tunnetuksi. Jos näin on, niin ehkä ensimmäisen Pulp-setin myyntiluvut eivät ole olleet toivotun kaltaisia.
Tuskin tästä tulee Tex-sarja, vaan haiskahtaa kokeilulta. Toki mainio väylä julkaista noita Suuralbumeita uusintoina.
Uskoisin että Dennis ja Janne ovat oikeilla jäljillä. Vanhemmista aikuisista moni ostaa sekä Tex Willer että kirja pokkareita satunnaisesti. Isäni kuuluu tähän joukkoon. Näiden ryhmien yhdistäminen tuo varmasti lisää lukijoita molemmille, että myös tälle pulp-linjalle. Egmont ei ole pilaamassa pulp-linjaa, vaan on selkeästi näyttämässä tutun sarjan avulla mitä muuta pulp-linja voi tarjota. En usko että Pulp-linjan myynti olisi ollut välttämättä toivottua huonompi, vaan uskon että Egmont ymmärtää, että jotta linja voisi menestyä halutulla tavalla, tulee se liittää tuttuihin nimikkeisiin. Egmont on ottanut huomioon Robin Hood pokkarin suosion verrattuna muihin nimikkeisiin. Tämä on hyvä ja nokkela ratkaisu joka tuo kolme erilaista lukijaryhmää Pulp-linjan ääreen.
-
Tuskin tästä tulee Tex-sarja, vaan haiskahtaa kokeilulta. Toki mainio väylä julkaista noita Suuralbumeita uusintoina.
Hmm, Dennis, olit sarjojen sekoittamisesta eri mieltä tämän ketjun alussa:
Eiköhän se ole niin että Random kuuluu Korkkareihin, turha Pulpin alla on julkaista mitään millä on jo oma sarjansa olemassa. Sama koskee myös supersankareita.
En usko että Pulp-linjan myynti olisi ollut välttämättä toivottua huonompi, vaan uskon että Egmont ymmärtää, että jotta linja voisi menestyä halutulla tavalla, tulee se liittää tuttuihin nimikkeisiin. Egmont on ottanut huomioon Robin Hood pokkarin suosion verrattuna muihin nimikkeisiin. Tämä on hyvä ja nokkela ratkaisu joka tuo kolme erilaista lukijaryhmää Pulp-linjan ääreen.
Minusta on vaarana, että Pulpin identiteetti ja imago sekoittuvat Tex-nimikkeisiin. Jos haluaa tuotteelle uudenlaisen imagon, siihen ei pidä kopioida jo olemassa olevia tuotteita.
Myyntiluvuista vielä, että tietääköhän kustantaja muka niitä, kun ensimmäiset neljä pokkariahan ovat yhä lehtipistemyynnissä, aina viikolle 24? Epäilen. Sen jälkeen niitä myydään kirjakaupoissa. Ja me emme tiedä Robin Hoodin myynnistä.
-
Jos haluaa tuotteelle uudenlaisen imagon, siihen ei pidä kopioida jo olemassa olevia tuotteita.
Myyntiluvuista vielä, että tietääköhän kustantaja muka niitä, kun ensimmäiset neljä pokkariahan ovat yhä lehtipistemyynnissä, aina viikolle 24? Epäilen. Sen jälkeen niitä myydään kirjakaupoissa. Ja me emme tiedä Robin Hoodin myynnistä.
Imagoa enemmän kustantajaa kiinnostaa raha. Onhan sarjassa jo julkaistu yksi puhdasverinen korkkari-pokkari. Vaikka virallisia myyntilukuja ei olisikaan tullut, niin uskoisin, että jonkinlainen arvio myynnistä on jo saatu. En jaksa uskoa, että Texin julkaisemisella tässäkin formaatissa olisi takana mikään muu syy kuin saada vetoapua koko sarjan myyntiluvuille. Se poikkeaa kaikista muista Pulp-sarjan pokkareista myös sillä tavalla, etä toimitustyö käännöksineen oli jo valmiina. Ei muuta kuin valmiit tiedostot painoon ja halpa sekä nopea (hätä)ratkaisu on valmis.
Tältä pohjalta ajatellen en uskalla povata Pulpille kovin pitkää ikää. Yleensä näen asiat liian synkässä valossa, toivottavasti nytkin.
-
Tältä pohjalta ajatellen en uskalla povata Pulpille kovin pitkää ikää. Yleensä näen asiat liian synkässä valossa, toivottavasti nytkin.
Toisaalta, meidän tulee nyt ottaa huomioon, että Pulp on linja, ei lehti. Linjan ei tarvitse kuolla, vaikka siihen sisältyvät tuotteet eivät menestyisikään.
-
Toisaalta, meidän tulee nyt ottaa huomioon, että Pulp on linja, ei lehti. Linjan ei tarvitse kuolla, vaikka siihen sisältyvät tuotteet eivät menestyisikään.
Mitähän tarkoitat? Totta kai Pulp-linja laitetaan pakettiin, jos kävisi niin ikävästi, että sen sarjakuvat eivät menesty. Ja ei kai linjaa kannata säilyttää väkisin sarjoilla, joilla on tällä hetkellä jo omat menestyvät julkaisunsa?
Imagoa enemmän kustantajaa kiinnostaa raha. Onhan sarjassa jo julkaistu yksi puhdasverinen korkkari-pokkari.
Valttiässä on tosiaan korkkaria ja se olisi voitu julkaista Korkeajännityksissä, joskin se on vanhempi sarjakuva.
Hyväksyisin, jos Pulpiin laitettaisiin esim. Mooren tai McCoyn Mustanaamiota, koska se on tyyliltään erilaista kuin nyky-Mustis, koska ne seikkailut kumpuavat pulp-termin syntyajalta, koska Mustista ei ole nähty pitkään aikaan pokkareissa ja koska vakituinen Mustis ei enää ilmesty. Sen sijaan Tex-pokkareita ja -kirjoja ilmestyy jatkuvasti Pulpista riippumatta.
Toivotaan, että tässä on kyse vain linjan väliaikaisesta vetoavusta, vaikka imagoon tämä jo vaikuttaa. Se kuuluisa satunnainen lukija saattaa katsoa, että ”Aha, Pulpissakin on vain tuttua juttua, enpä päivystäkään enää kioskin pokkarihyllyä.”.
Tuo kesäkuun toinen Pulp-pokkarihan on Väkivaltainen tausta, josta David Cronenberg teki kehutun elokuvan A History of Violence. Se lienee rankka jännäri ja on ainakin erilaista kuin Tex.
Olen muuten ollut huomaavinani keskisuomalaisissa marketeissa ja kioskeissa, että Rankin on nostettu viime viikkoina esille voimakkaammin kuin muut. Voi olla sattumaa tai perustua Lehtipisteen linjauksiin.
-
Osaavatko willeristit arvioida, miksi juuri tämä Tex on valittu Pulpiin? Onko siinä jotakin erityistä? Se näkyy olevan yhdeksän vuoden takaisen Suuralbumin uusinta. Tiedän, että piirtäjä on piirtänyt Ken Parkeria.
-
En tiedä, mutta Huudossa on vanhoista Suuralbumeista maksettu välillä maltaita, ehkä tällä vastataan uusintapyyntöihin?
-
Ohhoh, vanhaa kunnon Cannibal Corpse kansiartisti Vince Lockeakin näkyy olevan tulossa. Pitänee tarkastaa. Pidin elokuvasta.
-
Ohhoh, vanhaa kunnon Cannibal Corpse kansiartisti Vince Lockeakin näkyy olevan tulossa. Pitänee tarkastaa. Pidin elokuvasta.
toisto on opintojen äiti: sarjakuva on parempi, toimivat osuudet elokuvassa ovat sarjakuvasta.
-
toisto on opintojen äiti: sarjakuva on parempi, toimivat osuudet elokuvassa ovat sarjakuvasta.
Ja nyt puhutaan nimenomaan History of Violencesta? Odotukset nousivat korkeahkoiksi.
-
Jottet pety: muista kuka puhuu.
Sarjakuva on enemmän 70-luvun henkinen.
Elokuvassa jätettiin pari karun julmaa osuutta kokonaan käyttämättä ja [spoiler]seksiä on sarjakuvassa vähemmän[/spoiler]
sarjakuvassa on , minusta, enemmän avuttomuutta ja epätoivoa kuin elokuvassa.
Monet eivät, minusta käsittämättömästi, pidä Locken hermostuneen vimmaisesta viivasta makuasia.
-
Osaavatko willeristit arvioida, miksi juuri tämä Tex on valittu Pulpiin? Onko siinä jotakin erityistä? Se näkyy olevan yhdeksän vuoden takaisen Suuralbumin uusinta. Tiedän, että piirtäjä on piirtänyt Ken Parkeria.
Pitääkin vetää sanojaan takaisin toimitustyön helppoudesta tämän kohdalla. Italiassahan tätä(kin) sarjaa on uusittu ja uusin osa on juuri tämä. Siinä syy. Eli ei painoon vanhoja matskuja ole sellaisenaan viety. Matsku on saatu nyt digitaalisena ja siihen on lisätty vanhat käännökset ja vasta sen jälkeen tiedostot on viety painoon.
-
Hyvä, sittenhän Tex-pokkarilla on lisäarvoa niille, joilla albumi on ennestään.
Asiasta toiseen. Nikopol on sanonut, että on töissä kioskissa. Kiinnostaisi kuulla häneltä, mitä ohjeita Pulpien sijoitteluun on annettu Lehtipisteeltä, vai onko annettu mitään.
-
Ja nyt puhutaan nimenomaan History of Violencesta? Odotukset nousivat korkeahkoiksi.
Samoin mulla lukematta, elokuva on todella hyvä (kuten myös se Cronenbergin toinen mafiaelokuva, Eastern Promises).
-
Hyvä, sittenhän Tex-pokkarilla on lisäarvoa niille, joilla albumi on ennestään.
No jaa, jää ainakin itseltäni tämä pokkari ostamatta. Olen täysin tyytyväinen albumiversioon: iso koko jossa Milazzon taide pääsee kunnolla oikeuksiinsa, hyvä painojälki, sama suomennos. En keksi yhtään syytä ostaa seikkailua toiseen kertaan.
Hieman yllättävä valinta Pulp-sarjaan, kieltämättä. Suuralbumeista olisin kuvitellut julkaistavan ennemmin Kadonneen pueblon (1. suuralbumi) kuin Coloradon kaivoskahakan.
-
. Kiinnostaisi kuulla häneltä, mitä ohjeita Pulpien sijoitteluun on annettu Lehtipisteeltä, vai onko annettu mitään.
En tiedä R-kioskeista, mutta ympyrätalon S-marketissa (muistaakseni, kuvan otin jo jonkun aikaa sitten ja unohdin laittaa tänne) asettelu meni näin (heh):
-
Joo, romantiikkaa ovat. :) Itse olen nähnyt Pulpeja sekä dekkarien että mangojen joukossa. Tietysti kiire ja tilan ahtaus käytännössä määräävät asettelua, mutta olisin silti kiinnostunut ohjeista: että mihin Pulpeja on kehotettu sijoittamaan ja ovatko jotkut nimikkeet tärkeimmät nyt, kun ensimmäisten myyntiaika vähenee ja kun uusia ei-Pulp-pokkareita tulee hyllyille.
No jaa, jää ainakin itseltäni tämä pokkari ostamatta. Olen täysin tyytyväinen albumiversioon: iso koko jossa Milazzon taide pääsee kunnolla oikeuksiinsa, hyvä painojälki, sama suomennos. En keksi yhtään syytä ostaa seikkailua toiseen kertaan.
Selvä. Ajattelin, että piirros näyttäisi paremmalta, koska se on uusitusta laitoksesta. Minustakin tuntuu nyt siltä, että pokkariin on vain äkkiä hädässä repäisty uusinta Italiasta saatavilla olevaa Tex-matskua.
-
Tämän päivän Keskisuomalaisessa on suhteellisen laajat arvostelut Synkistä enteistä ja Robin Hoodista. Valitettavasti ne eivät ole netissä luettavissa, joten en voi linkittää.
Sama arvostelu ilmestyi äsken Savon Sanomissa. Ja nyt on antaa siihen linkki (http://www.savonsanomat.fi/viihde/kirjat/ian-rankin-werther-delledera-synkki%C3%A4-enteit%C3%A4-patrick-nicolle-reg-bunn-robin-hood-sherwoodin-mets%C3%A4sissi/675464). Keskisuomalainen ja Savon Sanomat julkaisevat joitakin samoja juttuja lehdissään.
Korjasin mokani Synkkien enteiden arvosteluni (http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=1563) lopussa. Olin kirjoittanut, että Matkalla kadotukseen –pokkari on Amerikassa DC:n Vertigo Crime -sarjaa niin kuin Synkkiä enteitä, mutta sehän on oikeasti julkaistu siellä vuosia ennen kuin Vertigo Crimea oli olemassa. Vasta elokuussa Jenkkilässä ilmestyvä Perdition-tarinan kolmas pokkari tulee ilmestymään mainitussa julkaisusarjassa – sekoitin siihen. Kiitos virheen vinkkaajalle.
Synkkien enteiden taiteilijan Werther Dell’ederan nimessä en tiedä, kirjoitetaanko tuo ”Edera” isolla vai pienellä. Molempia näkyy netissä ihan italiankielisillä sivuillakin.
Sain viimein hankituksi Matkalla kadotukseen. Kommentoin kun olen lukenut huolella.
-
Jos tulee pula Pulp-materiaalista, tässä esimerkkejä menneiltä vuosilta...
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=13662.0;attach=20014)
-
Luen juuri Max Allan Collinsin kirjoittamaa Matkalla kadotukseen -pokkaria. Siinä on monia viittauksia 30-luvun alun historiaan ja populaarikulttuuriin. Muutama populaarikulttuurikohta rupesi kiinnostamaan minua niin paljon, että lainasin pokkarin englanniksi ja katsoin siitä kyseiset englanninkieliset ruudut.
Tässä teille yksi pieni selvitystehtävä, jonka jo selvitin googlettamalla. Mitkä Amerikassa tuolloin (30-luvulla) erittäin suositut sarjakuva ja radio-ohjelma ovat näissä kahdessa ruudussa?
Ensimmäisessä kuvassa on suomalainen puolikas sivu ja toisessa alkuperäinen amerikkalainen sivu.
Vaikuttaa siltä, että pokkarin suomentaja ei ole tajunnut ja löytänyt radio-ohjelman repliikkiä, vaan vetänyt vain hatusta jotakin. Muuta moitittavaa en ole huomannut suomennoksessa kun olen vertaillut. Suomentaja oli mm. kaivanut hyvin erään vanhan tyttökirjan nimen suomeksi.
Repliikki menee amerikkalaisessa puhekuplassa ihan pikkaisen eri tavalla kuin mikä kuulemma oli aikoinaan radiossa kuuluisa hokema. Kyllä sen silti pystyy päättelemällä löytämään.
-
Little Orphan Annie puhuu koiralleen "isukistaan" Daddy Warbucksista - joka muuten hengaili pitkään maailman rikkaimpien fiktiivisten hahmojen listalla. Annieta ei Suomessa tunneta, joten sikäli tuohon olisi voinut vaihtaa vaikka Kippari Kallen jupinaa...
Radiohupailu lienee Amos 'n' Andy?
-
Oikeat vastaukset! Ja Kippari-Kalle samalta ajalta on hyvä idea. Sinun pitäisi ruveta kääntäjäksi.
Totta, että orpotyttö Annieta ei juuri tunneta meillä, paitsi ehkä nimeltä. Onko häntä muuten joskus julkaistu suomeksi jossakin aikakauslehdessä? Jalavan Suuri Sarjakuvakirja 2:ssa on näyte Pikku Annista, joka on varsin samanlainen ”tyttö ja koira vaeltamassa”, mutta eri sarja.
”Jukranpujut” on minusta tuossa sopiva. Koiran nimi siis on Sandy.
Ajat olivat ennen viattomia. Orvolla pikkutytöllä saattoi olla sarjakuvassa suojelijana vanha mies.
Amos ’n’ Andy tunnetaan Suomessa varmaan vielä huonommin. Minusta tuo repliikki olisi pitänyt jättää kokonaan kääntämättä, koska se on niin ikoninen englanniksi. Kirjaimellisesti se olisi ”Inhottaa”, mutta siihen pitäisi vielä vääntää vitsi, mikä ei oikein onnistu.
Nettisivujen, mm. tämän (http://throwingthings.blogspot.com/2007/10/ise-regusted-it-may-seem-perverse-even.html) mukaan tuo repliikki meni alun perin ”I’se regusted”. Se on vitsiksi tarkoitettua väännettyä englantia tarkoittaen ”I’m disgusted” eli ”(Minua) inhottaa”. Ohjelmassa sivistymättömät mustat muka sotkivat kirjaimia, kielioppia (esim. ”I’se” tai ”I’s” - kummatkin kai äännetään samalla lailla "ais" - kun pitäisi olla ”I’m”) ja etuliitteitä (niin kuin tässä ”re” kun pitäisi olla ”dis”).
Tuota radiokomediasarja pidetään kaikkien aikojen suosituimpana kuulijamäärissä mitattuna – ilmeisesti sillä oli alkuvuosina jopa noin 40 miljoonaa kuulijaa joka päivä. Itse en tiennyt tätä ohjelmaa ennen tätä päivää.
-
Oikeat vastaukset! Ja Kippari-Kalle samalta ajalta on hyvä idea. Sinun pitäisi ruveta kääntäjäksi.
Onhan Vesakin kaikenlaista kääntänyt, ainakin Sammakolle ja Banaanille.
-
Ok. Tiesin, että sarjojen piirrostyylit ovat aivan erilaiset, mutta en ole lukenut Little Orphan Annie’ä.
Vielä tuohon suomalaiseen kuplaan, jossa siis lukee ”Amos, olen pahentunut”. Mieleeni tuli, että olisiko siinä sittenkin tunnistettu radio-ohjelma ja haettu vääräkielistä suomennosta. ”Huonontua”-sana nimittäin on joissakin yhteyksissä oikeampi kuin ”pahentua”-sana. Ihmisten terveydentila esim. huononee, mutta ruuhka pahentuu. Mutta suomennoksen olisi hyvä olla myös puhekieltä.
-
Vielä tuohon suomalaiseen kuplaan, jossa siis lukee Amos, olen pahentunut. Mieleeni tuli, että olisiko siinä sittenkin tunnistettu radio-ohjelma ja haettu vääräkielistä suomennosta.
Luultavasti. Olisko joku "pahastunut" mitä on ajateltu.
Varsinkin vanhemmat amerikkalaiset elokuvat (ennen 1940) melkein vilisevät Amos ja Andy -viittauksia, niistä se on mulle tuttu, vaikken ole koskaan kuullutkaan enkä nähnyt mokomia - näistä kai tuli elokuvia ja TV-sarjakin.
Timo
-
Matkalla kadotukseen (http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=1572) -pokkari ruoditaan nyt arvostelussa, joka venähti pitkäksi.
-
Ei ole vielä näkynyt kesäkuun pulppeja kioskeilla. Onko ilmestymispäivä tiedossa?
-
Ei ole vielä näkynyt kesäkuun pulppeja kioskeilla. Onko ilmestymispäivä tiedossa?
Juurikin tänään pitäisi tulla, jos ei myöhästy.
-
Matkalla kadotukseen (http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=1572) -pokkari ruoditaan nyt arvostelussa, joka venähti pitkäksi.
Tuohon moraaliseen näkökulmaan voisi todeta, että O'Sullivan on kaiketi jonkinlainen "petetty samurai" (Lone Wolf and Cub -mangan tyylisesti). Yhteys lienee tarkoituksellinen. Moraalikäsitys on siis hyvinkin vahvasti läsnä, muttei ole ehkä se sovinnainen käsitys.
-
itselläni on erilainen moraalinen näkökulma Sampsa Kuukasjärven kanssa aiheesta.
isoin ero on ettei päähenkilö ole sankari eikä koskaan tarkoitus ollakaan.
20-30 lukujen lama ja eritoten kieltolain aika oli moninverroin väkivaltaisempaa ja karumpaa kuin kumpikaan sarjakuvista esitti.
Mutta erittäin ansiokas arvostelu, itse diggailen Steve lieberin hyvinkin sulavaa viivaa.
Meitä on moneen junaan
-
Kiitos kommenteista!
Lurker on oikeassa, että O’Sullivanilla on jokin moraali. Tarinassa puhutaan sotilaan velvollisuudesta. Ennen se tarkoitti O’Sullivanille sitä, että pomon käskyjä pitää noudattaa. Ne, joita O’Sullivan uhkaili ja murhasi rikollisjärjestössä, eivät noudattaneet pomon käskyjä.
Petos on sitten se, mikä tekee koston O’Sullivanille oikeutetuksi. Kostosta tulee hänelle sotilaan uusi velvollisuus. Pomo menettää O’Sullivanin silmissä auktoriteettinsa, ja hänen mielestään pitäisi menettää muidenkin silmissä. Lisäksi O’Sullivanin perheenjäsenten eli ”siviilien” tappaminen on asia, joka on rikollisjärjestön moraalikoodin vastaista.
Moraali on arvostelussani ja myös omassa katsomuksessani inhimillisyyttä tukevaa toimintaa. Siihen ei kuulu murhaaminen eikä kosto. Minua hirvittää lukea murhaamista viihteenä, vaikka olen sitä mieltä, että päähenkilön ei tarvitse olla hyvis ja että voidaan kuvata esim. karua aikaa tai vain ihmisten toimintaa. Minusta murha ei saa olla liian kevyt juttu.
EDIT: Kyllä. Ensimmäisessä Perdition-sarjakuvassa on esipuhe, jossa kirjoittaja Collins kertoo Lone Wolf and Cuben olevan eräs esikuva. Olisin voinut laittaa sen arvosteluun.
-
nyt täytyy ottaa huomioon myös O'Sullivanin ammatillinen moraali, mies ei ole mikään sekopää joka nauttii tappamisesta.
Se on työ ja kuten itse osoitit sekin on oman moraalikoodistonsa määrittelemä eli ero mafian palveluksessa olevan torpedon ja valtion sotilaan välillä on se että valtio on voimakeinoin valmis vakuuttamaan legitiimiydestään.
itse en kokenut näissä väkivallan yletöntä "viihteellistämistä", mutta toisaalta lähipiiristä on murhattu kolme ihmistä.
Minulle moraali ja inhimillisyys eivät ole yksinomaan positiivisia, ylevöittäviä termejä vaan huomattavasti harmaampi ja monisyisempi alue.
Alue jota juurikin käsitellään yleisesti ottaen enemmän ja paremmin juurikin tällä Pulp-osastolla kuin nk. "vakavasti otettavassa" sarjakuvassa, kirjallisuudessa ja elokuvissa
-
Kyllä, on olemassa erilaisia moraaleja. Mafioilla on omat moraalisääntönsä, uskonnot ja filosofiat määrittelevät omansa jne. Kirjoitin arvostelussa oikean maailman suositeltavasta moraalista, koska käsikirjoittaja pyrki realismiin monissa seikoissa.
Olen, Curtvile, aivan samaa mieltä, että pulp voi käsitellä hyvää ja pahaa ja niiden harmautta vapaammin ja antoisammin kuin muu fiktio. Ja päähenkilön ei tosiaan tarvitse olla sankari. Protagonisti on kirjallisuustieteen lanseeraama neutraali termi hänelle.
Vielä Lieberistä, että niin kuin kirjoitin tuolla arvioinnissa, jotenkin hänen minusta ruma piirrostyylinsä ristiriitaisesti sopi tarinaan.
Arvostelu on aina vain näkökulma, toivon mukaan perusteltu sellainen. Ehkä joku toinen innostuu tuosta pokkarista enemmän!
Juurikin tänään pitäisi tulla, jos ei myöhästy.
Pulpeja ei näkynyt tänään. Kioskilla myyjä sanoi, että hän ei tiedä niiden ilmestymisestä mitään.
-
Siis jotain uusia pulp-sarjiksia tulossa tässä kuussa? Ne vanhat siellä näkyvät kauppojen hyllyillä roikkuvan...ikävä kyllä...
-
Siis jotain uusia pulp-sarjiksia tulossa tässä kuussa? Ne vanhat siellä näkyvät kauppojen hyllyillä roikkuvan...ikävä kyllä...
Pitäis tulla jo tällä viikolla.
-
Hyvä. Mulla on vielä rahaa...köh...
-
Näin äsken uudet Pulpit myynnissä. Selauksen perusteella taitaa jäädä minulla ostamatta; aina ei voi voittaa. Joku toinen varmasti pitää kovasti.
-
Joku toinen varmasti pitää kovasti.
No ensimmäinen 'joku' löytyy täältä. Tosin ostin vain Texin (yllätys...), muita en vielä edes huomannut. Oliko niitä?
Pidin kovasti tästä Tex- suuralbumin uudelleen julkaisusta. Kuvitus toimi jostain syystä mielestäni paremmin pienessä ruutukoossa kuin suuralbumina. Syytä en osaa perustella, ehkäpä tykkään siitä että silmä hahmottaa koko sivun/aukeaman nopeammin?
-
No ensimmäinen 'joku' löytyy täältä. Tosin ostin vain Texin (yllätys...), muita en vielä edes huomannut. Oliko niitä?
A history of violence käännöksellä Väkivaltainen tausta.
-
Tänään saapui pulp-paketti Turun Sarjakuvakauppaan.
Monet eivät, minusta käsittämättömästi, pidä Locken hermostuneen vimmaisesta viivasta makuasia.
Selailun perusteella saattaa olla että minä kuulun niihin, jotka eivät pidä... Noh, katsotaan kun ehdin kotiin lukemaan.
-
Tänään saapui pulp-paketti Turun Sarjakuvakauppaan.
Selailun perusteella saattaa olla että minä kuulun niihin, jotka eivät pidä... Noh, katsotaan kun ehdin kotiin lukemaan.
Oli kyllä kuppainen kokonaisuus, niin tarina kuin piirroskin. Ostin joskus englanninkielisenä, enkä todellakaan näe, miksi tämä on vaivauduttu kääntämään.
-
Nytpä täytyy olla eri mieltä Ossin kanssa. Minusta tuo pokkari oli oikeinkin hyvä, juuri sellaista materiaalia mitä toivoisin jatkossakin lukevani Pulp-pokkareista. Piirtäjä ei noussut suosikiksi mutta kyllä piirroskin kohtuullisesti tarinaan sopi. Jokunen ruutu siellä kyllä jäi niin luonnosmaisiksi että piti arvailla mitä niissä tapahtuu.
Katsoin lukemisen jälkeen uusiksi Cronenbergin leffan, ja sanoisin, että se on kyllä vielä paljon kovempi kuin sarjakuva. Tarinaa on kirjoitettu rankasti uusiksi mutta kerrankin perustellusti. Suoraan elokuvaksi siirrettynä sarjakuvan tarina olisi luultavasti ollut varsin epäuskottava.
Sarjakuvalle 3-4 tähteä, elokuvalle täydet 5.
-
Katsoin lukemisen jälkeen uusiksi Cronenbergin leffan, ja sanoisin, että se on kyllä vielä paljon kovempi kuin sarjakuva. Tarinaa on kirjoitettu rankasti uusiksi mutta kerrankin perustellusti. Suoraan elokuvaksi siirrettynä sarjakuvan tarina olisi luultavasti ollut varsin epäuskottava.
Sarjakuvalle 3-4 tähteä, elokuvalle täydet 5.
Siitä olen samaa mieltä, että elokuva oli parempi kuin sarjakuva mutta ei sekään mikään helmi ollut. Lopussa William Hurt on varmaan saanut eri käsikirjoituksen kuin muut. Muuten asiallisen vakava elokuva muuttuu komediaksi.
-
Yhdyn Väkivaltaisen taustan plaraamisen pohjalta siihen, että piirrosjälki ei miellytä. Vaikutelma saattaa muuttua kun sarjiksen lukee, mutta minulla on pinossa jo ennestään paljon muuta luettavaa, mistä tiedän varmasti pitäväni. Vielä enemmän vierastan tarinan raakuutta. Tekee pahaa katsoa ihmisten kidutusta, mitä huomasin selatessa. Siksi minulla tämä jää ostamatta.
Kertomus voi hyvinkin olla jännittävä. Veikkaan, että se ei ole niin vaisu kuin Matkalla kadotukseen. Kirjoittaja John Wagner on tekijämies, mm. Judge Dreddin luoja. Kai sarjiksessa on jotakin, kun kulttiohjaaja teki siitä kulttileffan (jota en ole nähnyt).
Tässä linkki Egmontin blogin mainokseen pokkarista (http://blogi.egmontkustannus.fi/2011/06/20/pulp-pokkarit-vakivaltainen-tausta/). Siellä on elokuvan trailerikin.
Sinänsä laadukkaan Texin (http://blogi.egmontkustannus.fi/2011/06/21/pulp-pokkarit-tex/) jätän väliin, koska siinä ei tunnu olevan erityistä ja koska en kerää Texejä.
Minun makuuni Pulpien ainoa täysosuma toistaiseksi on ollut Robin Hood. Se on joillekuille liian lapsellista ja vanhanaikaista. Hyvä että linjassa tarjotaan monenlaista.
Prattin korkkareita saisi yrittää Pulpeihin uudestaan.
-
Siitä olen samaa mieltä, että elokuva oli parempi kuin sarjakuva mutta ei sekään mikään helmi ollut. Lopussa William Hurt on varmaan saanut eri käsikirjoituksen kuin muut. Muuten asiallisen vakava elokuva muuttuu komediaksi.
Mulla ei ollut tuollaisia ongelmia Hurtin (joka sai roolistaan Oscar-ehdokkuuden) kanssa. Tiivis ja toimiva elokuva alusta loppuun.
-
Siitä olen samaa mieltä, että elokuva oli parempi kuin sarjakuva mutta ei sekään mikään helmi ollut.
siinäs olette.
Itse rankkaan yhä sarjakuvan elokuvan yli.
Jokaisella omat näkemyksensä rappiotaiteesta, mikään niistä vaan ei vaikuta riisin hintaan kiinassa.
-
En ole yllättävää kyllä lukenut koskaan History of Violence:ia, vaikka selannut olen, mutta minusta leffa oli idioottimainen, epäuskottava, epälooginen, epäomaperäinen ja muutenkin kehno tekele. Ja loppua kohden koko touhu muuttuu ihan pelleilyksi. Uskon sarjakuvan olevan parempi, koska en ole vielä kohdannut sarjakuvaa, josta tehty elokuva olisi ollut parempi.
-
Itse en hirvesti pitänyt David C:n leffasta, vaikka olen digannut ukon aiemmista leffoista. Leffa oli pitkästyttävä.
Sitten sarjakuvaan, en pitänyt Sampsan tavoin piirrosjäljestä, en ole tälläisen piirrosjäljen ystävä, vaan lähinnä diggaan perint. sarjakuvatyylistä. Joten hyllyyn jäi!
-
Minä olen Curtvilen ja vähän Petterinkin linjoilla.
Sarjakuvan tarina ja karhean dynaaminen piirrostaide teki minuun heti alussa hyvin vahvan vaikutuksen, vaikka ronskisti analysoidun väkivallan pahimmat itsetarkoitukselliset sadistisuudet eivät koskaan ihastuta.
Cronenbergin elokuva oli minusta erinomaisesti ja purevasti leikattu ydinosa sarjakuvaromaanista, mutta sen jälkiosa uupui selvästi pikkukaupungin goottilaisen draaman päälle.
-
Hetkinen, nyt minä jo unohdin, mitä mieltä Curtvile olikaan Väkivaltaisesta taustasta ja sen elokuvatulkinnasta... Kunpa olisi jokin keino saada hänet toistamaan mielipiteensä vielä kerran...
Ai niin, kerron vain oman, eriävän mielipiteeni!
Sarjakuvan ja elokuvan loppuosat ovat niin erilaiset, että niitä ei oikein voi arvottaa samoilla kriteereillä. Elokuvan ensin nähneenä olin suorastaan yllättynyt, kun sarjakuvassa päähenkilön taustaa ryhdyttiin käymään läpi takaumien kautta. Alun mysteeri olikin ollut pelkkää pohjustusta, ja hahmon tausta nimenomaan haluttiinkin paljastaa lukijoille. Juoni tempasi mukaansa, ja kostoiskun suunnittelu nosti jännitystä tehokkaasti.
(Tähän väliin kritiikkini Locken piirroksesta: Enimmäkseen se palveli asiaansa, mutta luonnosmaiseen tyyliin nähden Joeylla ja Richiellä ei ollut riittävän selvästi toisistaan erottuvia piirteitä. Jälkeenpäin näen selvästi, mitkä erot hiuksissa ja nenissä oli tarkoitus olla, mutta ne oli aivan liian helppo hukata -- esim. sivun 133 viimeinen ruutu.)
Loppupään makaabereihin kidutusmenoihin päästyäni ihmetytti, että eikö tällainen juuri olisi ollut sellaista materiaalia, jota Cronenbergin olisi voinut odottaa kuvaavan valkokankaalla. Eikä juonessa ollut mitään ilmeisesti vialla. Ihan johdonmukaisesti ja taidokkaasti kehitelty, ja silti elokuvassa kaikki kiinnostava juonellinen aines oli alkupuolen jälkeen jätetty pois.
Mutta sitten palasin miettimään, mitä tarina oikeastaan kertoi Tom McKennasta. [spoiler]Hän oli oikeasti hyvä poika, joka varttui ikävillä kulmilla ja ajautui hankaluuksiin ei-niin-hyvän kaverinsa takia. Nyt hän on kuitenkin päässyt pakoon, ja elää rauhallista, hyvää elämää. Ei hän ansaitse saada osakseen väkivaltaa, mutta koska hänellä on väkivaltainen tausta, hän osaa jakaa väkivaltaa niille, jotka sen oikeasti ansaitsevat.
Tarvinneeko edes sanoa, että minulla ei ole mitään moraalisesti yksioikoisia sankareita vastaan, mutta tältä tarinalta kaipasin jotain vähemmän yksioikoista. Ehkä Wagnerin ja Locken tarkoitus ei ollut esittää Tomin väkivallantekoja suoranaisesti jaloina, mutta minun on vaikea lukea viimeiselle sivulle mitään muuta merkitystä kuin "loppu hyvin, kaikki hyvin". Missä on Tri. Manhattan sanomassa "mikään ei ikinä pääty"?
Tietenkin on niitä, jotka oikeasti pelkäävät ihmisen pystyvän niin perusteellisesti tukahduttamaan väkivaltaiset taipumuksensa, että meitä pitää opettavaisten tarinoiden kautta muistuttaa siitä, että väkivaltaa voi käyttää myös oikeiden asioiden puolesta oikeissa tilanteissa, kuten Tomin voi perustellusti väittää tekevän Wagnerin ja Locken esittämässä tarinassa.
Mutta se, että Tom/Joey ajautuu väkivallan tekoihin olosuhteiden takia, eikä niinkään luontaisten väkivaltaisten taipumustensa takia, merkitsee, ettei sarjakuva oikeastaan ota kantaa ihmisen väkivaltaisuuteen yleisesti. Emme me ole historiallisesti vain jotenkin ajautuneet väkivaltaan. Siispä vääntö sarjakuvan nimen käännöksestäkin on turhaa: siinä ei pidäkään olla monimerkityksellisyyttä, koska sarjakuva käsittelee vain Tomin väkivaltaista taustaa yksilönä, erikoistapauksena.
Elokuva sen sijaan jättää Tomin ambivalentiksi, ja siksi kiinnostavammaksi hahmoksi. Hänen väkivaltaista taustaansa ei selitetä pois takaumilla. Elokuvan Richie ei ole vain hänen kaverinsa, joka vetää hänet mukaan väkivaltaisuuksiin, edustaen siten epäsuotuisia olosuhteita, joiden uhri Tom on, vaan hänen veljensä, hänen vertaansa ja lihaansa, versio hänestä itsestään -- hänen doppelgängerinsa. Tomin kamppailu Richietä vastaan on hänen kamppailunsa omaa luontaista väkivaltaisuuttaan vastaan, ja siksi hänen voittonsa siitä väkivallan kautta on ironinen, epäilyttävä, ja temaattisesti vaikuttavampi kuin sarjakuvavastineensa.
[/spoiler]
-
... Kunpa olisi jokin keino saada hänet toistamaan mielipiteensä vielä kerran...
Ai niin, kerron vain oman, eriävän mielipiteeni!
toimii kuin häkä. Minä nappaan ettet pety.
Periaatteessa spoilerissa oleva tulkintasi on, kuten aina itse kullekin, ihan oikea. Oma tulkintani sarjakuvan lopusta on kuitenkin, yllätys yllätys, erilainen.
Tom McKenna on minusta sarjakuvassa monisyisempi kuin elokuvassa, ei biologiansa, perheensä ja kasvatuksensa tulos vaan juuri nimen mukaan: hänellä on väkivallan kyllästämä menneisyys joissa ei ole mitään jaloa.
[spoiler]Hänen omat toimensa ovat synnyttäneet väkivaltaa joka leviää myös niihin jotka eivät sitä "ansaitse" kuten Tomin perhe.
Tomhan käyttää mm. isoäitiään joka juuri varoittelee Tomia "ethän sinä? Sinähän olet fiksu poika" Stevien tapauksen kohdalla myöhemmin perusteena(/tekosyynä) heittääkseen keikan, mutta kaikille teoilla on seuraumukset.
Elokuvan perhesidos oli minusta menemistä missä aita on matalin.
Minusta kun elokuvan Tom McKenna on vielä yksioikoisempi ja suoraviivaisempi, perussankari. Sarjakuvan Tom McKenna on erehtyväinen ja tekojen motivaatio ei ole "oikeutettu" vaan McKenna toimii retroaktiivisesti.
Hänen ainoa väkivallantekonsa jolla oikeutusta on alun ryöstäjien hyökkäykseen reagointi. kaikki muu on tarkkaan ottaen Tom McKennan itseaiheuttamaa itselleen ja lähipiirilleen.
Tätä minusta elokuva ei välittänyt samassa määrin.
[/spoiler]
hitto nyt täytyy lukea History of violence uudestaan, taas.
Minä kun luin lopun temaattisena paluuna luvun kaksi alkuun. Kierre kulkee.
-
Oma tulkintani sarjakuvan lopusta on kuitenkin, yllätys yllätys, erilainen.
Valitettavasti myöskin heikommin perusteltavissa.
[spoiler]Tomhan käyttää mm. isoäitiään joka juuri varoittelee Tomia "ethän sinä? Sinähän olet fiksu poika" Stevien tapauksen kohdalla myöhemmin perusteena(/tekosyynä) heittääkseen keikan, mutta kaikille teoilla on seuraumukset.
Teksti ei vain millään tavalla tue tulkintaa, että kyseessä olisi "tekosyy", että Tomin/Joeyn todelliset motiivit olisivat kyseenalaiset. Tekstissä esitetään toistuvasti päinvastaista: että väkivaltaiset impulssit olivat peräisin Richieltä, ja Joey seurasi Richietä, koska väkivaltaakin enemmän hän pelkäsi sitä, että hänen lähimmäisilleen kävisi huonosti.
Nähdessäni Richien ase kourassa, villi katse silmissään, aloin pelätä, että hänkin kokisi verisen lopun.
Ja veisi minut mukanaan...
Se oli tietysti täysin mieletöntä. Kuolisimme kummatkin.
Halusin hylätä suunnitelman. Meinasin kertoa Richielle ainakin sata kertaa. Mutta en voinut.
Tiesin että hän jatkaisi ilman minuakin. En voinut pettää häntä.
Kun katsotaan tarkasti hyökkäystä Vittoriaan, nähdään että Joey ampuu ainoastaan, kun hän tai Richie on uhattuna -- Locken suurpiirteinen kuvitus tosin vaikeuttaa luentaa, varsinkin kun pojilla on kaasunaamarit päällä, mutta toiminnan seuraaminen sekä eteen- että taaksepäin näyttäisi tukevan luentaani.
Richie ampuu vartijat ulkona, aseettoman miehen sisällä sekä Manzin, ja yrittää ampua Torrinoa ulkona. Joey vain reagoi.
Minusta kun elokuvan Tom McKenna on vielä yksioikoisempi ja suoraviivaisempi, perussankari. Sarjakuvan Tom McKenna on erehtyväinen ja tekojen motivaatio ei ole "oikeutettu" vaan McKenna toimii retroaktiivisesti.
Kukapa meistä pystyisikään toimimaan retroaktiivisesti... Tom/Joey ei ole proaktiivinen, se on totta -- hän ei tee aloitteita, eikä ennakoi tulevia seurauksia, ainakaan kovin pitkälle. Hän toimii hetkessä, niissä olosuhteissa, joihin hän on joutunut, ja hän toimii tavalla, jonka uskoo olevansa läheistensä parhaaksi. Häntä voi hyvällä syyllä kutsua tyhmäksi, pelokkaaksi ja heikoksi, mutta lähentelee hurskastelua sanoa, että hänen teoissaan ei ole mitään jaloa.
Elokuvan Tomin rikollisen menneisyyden motiiveista ei sen sijaan kerrota juuri mitään. Me emme tiedä, millainen ihminen hän oli, ennen kuin joutui hankaluuksiin, ja joutui pakenemaan. Emme tiedä, miksi hän teki sitä, mitä teki. Joudumme ottamaan huomioon sen mahdollisuuden, että hän, kuten sarjakuvan Richie, tunsi vastustamatonta vetoa väkivaltaan. Ja joudumme pohtimaan, onko sellaisen miehen mahdollista oikeasti muuttua.
Minä kun luin lopun temaattisena paluuna luvun kaksi alkuun. Kierre kulkee.
Luenta riippuu siitä, kuinka merkittävänä pitää sitä, että symmetria ensimmäisen ja kolmannen luvun lopun välillä rikotaan. Ensimmäisen luvun lopussa Tom ja Edie keskustelevat:
Kaikki on ohi, Tom. Kaikki on ohi.
Siinäpä se.
Mikään ei ole ohi.
Siksi yritin huijata heitä. Ei se ole pelkästään Torrino. Asetuin todella pahoja tyyppejä vastaan.
He eivät unohda eivätkä anna anteeksi.
En voi enää piilotella kaiken tämän jälkeen. He tietävät, missä olen. Tämä ei päättynyt tähän - kenenkään meidän osalta...
Kolmannen luvun lopussa sen sijaan Tom vain sanoo:
Manzi on kuollut, Edie. Se on ohi.
Kaikki on ohi.
Minusta symmetrian rikkoutuminen on merkittävä, ja kolmannen luvun oleellinen sisältö on se, että Tom katkaisee kierteen, johon hän on joutunut pelkällä väkivaltaan reagoinnilla. Hän ryhtyy vihdoin proaktiiviseksi -- hän järjestää yhteenoton Manzin kanssa ja varautuu väkivaltaan. Hoideltuaan viimeisetkin vihollisensa hän voi sanoa sen, mikä ei aiemmin ollut totta: Kaikki on ohi.
Ja Richien tukehduttaminen symboloi tätä: Richie on kahden vuosikymmenen takaisten tekojen elävä kummitus, jonka Tom vihdoin saattaa lepoon.
Mutta suotakoon, että lopun voi lukea toisinkin, sillä oikeastihan mikään ei ikinä pääty. Mutta mitä sarjakuva silloin sanoo tämän kierteen luonteesta? Ettei siihen vain pidä mennä mukaan, vaikka muut sen aloittaisivatkin? Kuin äidin banaali moite: "Jos kaikki kaverisi hyppäisivät alas kalliolta, niin hyppäisitkö sinäkin?"
Elokuva ei kiellä tuon kierteen olemassaoloa, ei kiellä sitä, että teoilla on seurauksensa, mutta se ei myöskään väitä, että väkivallan lähde on jokin ulkoinen asia, jonka voimme välttää pysymällä kurissa ja nuhteessa.
[/spoiler]
-
juuri tällaista keskustelua olen kaivannutkin, ollaan eri mieltä mutta perustellen. Toki siis ottaen makujen subjektiivisuuden huomioon myös "on roskaa" on aina subjektiivisesti ottaen riittävä, mutta tästä saa enemmän irti.
Siitä lopusta
[spoiler]Rami, myönnän että oma tulkintani tukeutuu paitsi tekstiin myös kuvitukseen, toisen luvun alku ja siteeraamasi keskustelu jonka muistini yhdisti toisen luvun alkuun vaikka tuo Tomin ja Edien keskustelu onkin merkittävä avaamaan Tomin/Joeyn taustaa niin ,mahdollisesti oman ylitulkintani kautta, aivan lopussa Locken piirrostyö välittää minusta hienosti sen miten kaikki todellakin on ohi.
Tom sai elämänsä Joeylta kiitos Ritchien toimien, niin hyvässä kuin pahassakin.
Mutta poliisin tullessa kaikki on todella ohi.
Viimeinen "palvelus" Ritchielle on ehkä armelias mutta silti...aivan totta jos tulkitaan kuka ampui aseettoman miehen ja kuka vain puolustautui tai sitä mikä ero on alun ryöstömurhaajien pysäyttämisellä voimakeinoin(myönnän, itsepuolustuksestaan huolimatta jaloon päin) niin lopun tapahtuma palauttaa asetelman takaisin "tein murhan kaksikymmentä vuotta sitten" kohtaan.
kyseessä on Tom/Joey mutta eri tavalla kuin luuli.
samalla tavalla kuin tarinassa Brooklyniin palattaessa isoäidin kohtalo tuo lisäarvoa ja syvyyttä kertomukseen.
Itse olen kyllä tavallaan tyytyväinen ettei Cronenberg tuonut Ritchien kohtaloa sellaisenaan vaikka se hänen ohjaajaprofiiliinsa sopisikin. Tosin Cronenberg olisi ohjastanut ohi Saw-sarjan kidutuspornoilun siihen mikä on tarinan sisältö.
Sarjakuva on minulle vaikuttavampi yhtenäisempi kokemus ja vähemmän kulunut.[/spoiler]
-
Koko PULP on mennyt multa ohi ihan kokonaan. Miten en ole muka huomannut näitä lehtipisteissä tai kirjakaupoissa? Constantine kiinnosti/-taa.
Saman tien ajattelin, että tässähän oli mahdollisuus jatkaa Dampyria, mutta ketjun perusteella taitaa jäädä omaksi toiveeksi. Ehkä mun täytyy ihan oikeasti opetella italiaa.
-
Koko PULP on mennyt multa ohi ihan kokonaan. Miten en ole muka huomannut näitä lehtipisteissä tai kirjakaupoissa? Constantine kiinnosti/-taa.
Katso jatkossa niiden kirjapokkareiden luota niin saattaa löytyä paremmin. Noita Pulppeja pitäisi kuitenkin saada vielä Kulkukatin Pojasta ja muista vastaavista liikkeistä.
-
Saman tien ajattelin, että tässähän oli mahdollisuus jatkaa Dampyria, mutta ketjun perusteella taitaa jäädä omaksi toiveeksi. Ehkä mun täytyy ihan oikeasti opetella italiaa.
Et ole ainoa, mutta tämän ajatuksen voisi laajentaa fumettiin noin laajemminkin. Dampyrin osalta voi olla, että oikeudet on edelleen AB:lla. Tai mistäpä minä tietäisin.
-
Egmont on "tulessa"!
Herra varjele, mikä sieltä tulee...
Onko tuo, voiko se olla, siis onko se: Magico Vento! On se.
-
Hyvä juttu. Jos tuo nyt myisi oikein hyvn, niin ehkäpä koko sarjaa alettaisiin julkaista.
-
Mistä on kyse?
-
Mistä on kyse?
Bonellin (kustannusyhtiö mm. Tex Willerin, DylanDogin, Julian, Dampyrin ja Brendonin takana) villin lännen sarjasta jonka päähenkilö Ned Ellis on entinen armeijan sotilas nykyisin intiaanishamaani.
Alun perin italaiaksi Magico vento.
erittäin tervetullut tuttavuus enää ei puutu kuin että saataisiin Nathan Neveria.
-
Pulpissa on näemmä edelleen sekaisin uusia aika rankkoja sarjoja ja onneksi myös perinteisempää seikkailua. Magico vento tuntuu minusta erittäin lupaavalta uutuudelta, joka on ehdottomasti hommattava, mutta olisi tuon nimen voinut kääntää suoraan Taikatuuleksi.
-
Tuohan vaikuttaakin harvinaisen kiintoisalta...
-
Ukkostuulta ei ainakaan äsken ollut viereisessä R-kioskissa. Alko polttelemaan sikäli kun kiinnostuin sarjasta.
-
Ukkostuulta ei ainakaan äsken ollut viereisessä R-kioskissa. Alko polttelemaan sikäli kun kiinnostuin sarjasta.
Pulpit eivät ole vielä tämän kuun julkaisukalenterissa.
-
Tuo Ukkostuuli kiinnostaa. Täytyy odottaa...
-
Leslie ( Lesley) Shanea voisi julkaista tässä Pulp-sarjassa. Pitäisi käyttää sitten niitä sanomalehtiversioita, koska Super Detective Libraryn tarinat ovat lyhennettyjä. Jos saataisiin Conrad Frostin kirjoittama ja Oliver Passinghamin piirtämä Murhaaja Olympialaisissa vihdoin suomeksi.
-
Leslie ( Lesley) Shanea voisi julkaista tässä Pulp-sarjassa. Pitäisi käyttää sitten niitä sanomalehtiversioita, koska Super Detective Libraryn tarinat ovat lyhennettyjä. Jos saataisiin Conrad Frostin kirjoittama ja Oliver Passinghamin piirtämä Murhaaja Olympialaisissa vihdoin suomeksi.
Sehän siis ilmestyi Korkkarin numerossa 22/1954 (http://www.antikvariaattimakedonia.fi/moog/index.php?sivu=lehti&moog_lehti_id=3077).
Tarkoititko, että kokonaan suomeksi?
Ja ne vanhat Korkeajännitys-sarjat eivät menneet oikein hyvin. Muistathan.
Klassikko-korkkarit tyssäsivät vaisuun menekkiin.
...
Tuo Lesley Shane -juttu (Murhaaja olympialaisissa) oli alun perin tarkoitus tähdätä tähän olympos-kesään "seikkailusankarien" nostalgiapaketin vetonaulana.
-
Onko tuon Ukkostuulen lisäksi tulossa muita Pulppeja nyt syksyllä?
-
(http://blogi.egmontkustannus.fi/wp-content/uploads/2011/08/pulp-pokkarit-vakavasti-sairas-perhe.jpg)
-
Hyvältä näyttää nämä uudet Pulpit.
-
Jestas mikä (hieno) kansi! Erottuu ainakin hyllystä kaupassa :laugh: Wou.
-
Tarkoitin Leslie Shanea samanlaisena pakettina kuin Robin Hoodia. Miksi ei voitaisi käyttää samomalehti srippejä, kun niitä on olemassa? Ei tarvitsisi turvautua Korkeajännityksen lyhennettyihin versioihin. Bullsilla voisi olla Leslie Shanen alkuperäisiä strippejä.
http://john-adcock.blogspot.com/2011/08/lesley-shane.html
-
Bullsin arkisto ei ole vielä kokonaan digitoitu... Eli aikamoista onnenkauppaa löytyisivätkö paperikopioina / painofilmeinä.
-
Leslie ( Lesley) Shanea voisi julkaista tässä Pulp-sarjassa. Pitäisi käyttää sitten niitä sanomalehtiversioita, koska Super Detective Libraryn tarinat ovat lyhennettyjä.
Ikävä kyllä niin vanhahtava sarja kuin Lesley ei taida myydä sen paremmin, vaikka laadukkaita strippejä saataisiin ja ne julkaistaisiin ehjinä. Sääli, sillä Passingham on elävä piirtäjä, Lesley on kaunis ja noissa on kiva tunnelma.
Täällä (http://www.comicvine.com/lesley-shane/29-63305/) muuten lukee, että Super Detective Libraryssä julkaistiin jopa 17 Lesley Shanen numeroa ja että kaikki niistä eivät olleet muokattuja strippejä, vaan osa uusia seikkailuita sarjakuvalehtiformaattiin: ”… she was often featured in Amalgamated / Fleetway’s Super Detective Library in both collections of the newspaper strips and original stories for S.D.L.”
Täällä (http://www.bookpalace.com/PicLibs/SDPL/INDEX.HTM) on kaikki SDL:n kannet. Lesleyn numerot ovat 19, 27, 39, 41, 42, 56, 62, 63, 69, 76, 80, 86, 92, 98, 102, 114 ja 118.
-
Ruotsalaiset kuitenkin onnistuivat hankkimaan Agent X9 sivuille 90-luvulla Leslie Shanea . Tarinat eivät ole Super Detective Libraryn sivuilta. Kiinalsten saari on ruotsalaisessa versiossa pidempi kuin Korkeajännityksessä.
-
Tarkistelin hieman tietoja. Tiettävästi Leslie Shanea saa Bullsilta. Luultavasti alkuperäisiä strippiversioita.
-
Nyt on tullut jokunen Pulp luettua. Joka kerta on ärsyttänyt liian pieni sivukoko. Egmontilla on melkoinen ongelma päättäessään, että mikä sarjakuva on riittävän hyvää myydäkseen ja samalla tarpeeksi huonoa, että sen voisi runnoa näin pieneen formaattiin. Tältä pohjalta olen erittäin tyytyväinen, että Prattin sotaseikkailuja ei ole (ainakaan vielä) Pulpissa julkaistu. Se on tähän formaattiin aivan liian hyvää sarjakuvaa tuhlattavaksi. Jos tarinat julkaistaan, niin tekisivät samanlaisen koosteen kuin kaksi Korkeajännityksen jättikirjaa.
-
Denise Mina sovittaa Stieg Larssonin Millennium-trilogian sarjakuvaksi.
Denise Mina will adapt THE GIRL WITH THE DRAGON TATTOO for comics (http://www.comicsbeat.com/2011/12/12/denise-mina-will-adapt-the-girl-with-the-dragon-tattoo-for-comics/)
Scottish novelist/playwright Denise Mina has been chosen to adapt the Millennium Trilogy into comics, it was revealed in The Scotsman. Known as a purveyor of “Tartan Noir,” Mina already has solid comics cred, having written a year’s worth of Hellblazer and A SICKNESS IN THE FAMILY for the Vertigo Crime line.
Suomessa Denise Mina on tuttu tekijä Egmontin Pulp-sarjasta.
-
Denise Minan dekkareitakin on suomennettu. Stieg Larsson oli kuulemma kova sarjakuvafriikki.
BBC on sovittanut Minan Veripellon telkkarisarjaksikin.
http://www.bbc.co.uk/programmes/b010t2bn
EDIT: Ihan muuta. Pulp-sarjan Vakavasti sairas perhe ja Väkivaltainen tausta olivat kuin peilit toisilleen; toisessa uhka tuli perheen sisältä, toisessa ulkoa. Hyvät valinnat.
-
Pulp-sarjan Vakavasti sairas perhe ja Väkivaltainen tausta olivat kuin peilit toisilleen; toisessa uhka tuli perheen sisältä, toisessa ulkoa. Hyvät valinnat.
No enpä tullut taas tuota ajatelleeksi. Hyvä pointti.
-
Viikolla 8 ilmestyy lisää Ukkostuulta (Pedot ja pitkäpuukot) sekä Paluu kadotukseen. Arvaisin että jälkimmäinen on viime vuoden lopulla Vertigo Crimessä ilmestynyt Max Allan Collinsin tarina Return to Perdition, joka jatkaa Perdition-juttuja. Kuvittanut Terry Beatty.
-
Lienee siis nääkin myyneet ihan hyvin, kun näin suurella volyymillä jatketaan. Toi on jännä ratkaisu julkaista kaksi pokkaria kerralla. Niinhän ne viime vuonnakin teki, mutta silti. Saavat ainakin tuplattua myyntiajan kioskeilla.
-
Lienee siis nääkin myyneet ihan hyvin, kun näin suurella volyymillä jatketaan.
Tai sitten on alkusatsauksen takia vielä jalka kaasulla tai vasta matkalla jarrulle.
Kuisteskin hieno homma kaikkiaan.
-
Julkaisukalenterissa (http://blogi.egmontkustannus.fi/julkaisukalenteri/julkaisukalenteri-helmikuu-2012/) kerrotaan...
1/12 PULP-pokkarit #9 22.2. 9,95 288+k Lehtipiste, Kirjakauppa Ukkostuuli 2
2/12 PULP-pokkarit #10 22.2. 9,95 192+k Lehtipiste, Kirjakauppa Paluu kadotukseen
Ukkostuuli on jälleen aika paksu paketti! Paluu kadotukseen on Perdition-sarjaa.
-
Neljän seuraavan Pulpin nimet, ilmestymispäivät ja kannet on julkistettu Egmontin blogissa (http://blogi.egmontkustannus.fi/2012/02/15/alkuvuoden-uudet-pulp-pokkarit/). Pokkarit ovat: Ukkostuuli – Pedot ja pitkäpiiput, Paluu kadotukseen, Rottajahdissa ja Tex – Viimeinen kapinallinen. Kaksi länkkäriä ja kaksi toimintajännäriä. Kaikkien hinnaksi lukee nyt 8,95.
Rottajahdissa-pokkarin (alun perin Vertigo Crime -sarjan Rat Catcher) kansi on tuolla blogissa jostain syystä venytetty.
-
Kaikkien hinnaksi lukee nyt 8,95.
Ovat päivittäneet tuon sivun ja nyt kaikkien hinta on 9,95.
-
Kaikkien hinnaksi lukee nyt 8,95.
Vähän ihmetyttää tuo hinta. Samoihin aikohin ilmestyy uusi maxi-Tex, yli 300 sivua ja Suomessa ennen julkaisematon. Lisäksi se on kooltaan isompi kuin pulpit. Silti sama hinta 8,95, vaikka pulp-tex on uusinta, jossa sarjakuvaa 224 sivua.
Muitta kaipa se on selvempää hinnoitella kaikki pulpit samalla tavalla.
-
Vähän ihmetyttää tuo hinta.
Nykyisen tiedon mukaan hinta on siis 9,95 ei 8,95.
Mutta hinta määräytyy siis painoksen mukaan. Isommilla painoksilla yksikköhinta on pienempi. Todennäköisesti esim. maxi-Tex myy paremmin tai ainakin varmemmin kuin PULP ja siksi hinta on näin suhteutettuna erilainen.
-
Rottajahdissa-pokkarin (alun perin Vertigo Crime -sarjan Rat Catcher)
Onkos tämä muuten sitten mistään kotoisin?
-
Nathan Neveriä Pulp-sarjaan, kiitos.
Kannatetaan! Jotain radikaalia tuossa Pulp-linjassa pitäisi nyt räväyttää. Ainakin minulla on alkanut kiinnostus linjaa kohtaan hiipua. Makuasioita nämä silti ovat. Moni on varmasti nykyisistäkin julkaisuista innoissaan.
Muoks. Tai no peruutellaan sen verran, että tuo Rat Catcher, rottajahdissa kiinnostaa jonkin verran. Täytyy tutustua.
-
Tuolla Vertigo Crime -ketjussa voi käydä lukemassa kvaakkilaisten mielipiteitä näistä. Siellä ovat mielipiteet menneet aikalailla ristiinkin.
Vertigo Crime -ketju oli siis täällä (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,11673.0.html). Pulp-sarjassa Vertigo Crimen julkaisuja ovat toistaiseksi olleet Synkkiä enteitä, Vakavasti sairas perhe, Paluu kadotukseen ja Rottajahdissa. Myös Matkalla kadotukseen ja Väkivaltainen tausta julkaistiin Vertigo Crimessa, mutta alun perin muualla.
En ole lukenut Rat Catcheriä. Luulen pitäväni ainakin sen taiteesta.
Mielipiteet jakautuvat joka Vertigo Crimen kohdalla muuallakin kuin Kvaakissa. Englanninkielisissä nettiarvosteluissa joku kehuu esim. sitä kun Rat Catcher on nopealukuinen ja nokkela, toinen moittii, että se on ennalta-arvattava ja pelkkään shokeeraamiseen pyrkivä.
Kannatetaan! Jotain radikaalia tuossa Pulp-linjassa pitäisi nyt räväyttää. Ainakin minulla on alkanut kiinnostus linjaa kohtaan hiipua.
Yhdyn tähän. Myös aiemmat neljä Pulpia olivat Ukkostuuli, Tex ja kaksi jännäriä (Väkivaltainen tausta ja Vakavasti sairas perhe). Ehkä jotakin muutakin kaivattaisiin – vaikkapa scifiä tai klassista toimintaa. Tosin ovathan nuo tulevat jännärit sinänsä erilaisia. Käsittääkseni toinen on enemmän poliisiyhteisöä kuvaava sarja ja toinen yksilön draamakertomus.
Ostan näistä seuraavista varmasti ainoastaan omaperäisen tuntuisen Ukkostuulen, vaikka tällä kertaa Ortizin taidetta ei ole luvassa. Aiempi Perdition-juttu oli minusta aika väsynyt, mutta onneksi tämä tarinan viimeinen kertomus tapahtuu huomattavasti myöhemmin, 70-luvulla. Kuvittaja Beatty kiinnostaa, koska hän on juuri ryhtynyt uudeksi Mustanaamion sunnuntaisarjojen piirtäjäksi.
Ennakkoon minulla Tex jää näistä ainoana varmasti hankkimatta, koska saisin halutessani Texiä muutenkin.
-
Tuli ostetuksi ja luetuksi Paluu kadotukseen, koska sen tekijät Max Allan Collins ja Terry Beatty ovat vastuussa myös Ms. Treestä, josta pidän paljon ja koska minulla oli aiemmatkin Perdition-sarjat.
Mielestäni tämä on tyypillinen, jo tuhat kertaa nähty mafia- ja kostojuttu. Hyvis saa murhata, koska hän on hyvis, hohhoijaa. 70-luvun ajankuva pulisonkeineen välittyy.
Tämä ei liity vahvasti aiempiin Perdition-sarjiksiin, vaan on Perdition-tekstiromaanien jatko ja aivan itsenäisesti luettava sarjakuva. Oikeastaan yhteys aiempiin sarjakuviin selviää vasta pokkarin loppupuolella.
Piirrostyyli on pinnalta katsoen hyvin vaatimaton, mutta sopii kertomukseen. Se ei loista niin kuin Ms. Treessä. Hassusti verta lentää runsaasti, mutta ihmisten täyttä alastomuutta ei ole saanut piirtää.
Maineikkaalta kirjoittajalta Collinsilta odottaisi paljon enemmän, esimerkiksi yhteiskuntakritiikkiä ja yllättäviä käänteitä. Henkilöt voisivat olla vähemmän paperisia – esimerkiksi päähenkilön muistumilla Vietnamiin tai hänen elämänsä tarkemmalla rinnastuksella isänsä ratkaisuihin olisi helposti saanut häneen lisäulottuvuutta. Loppu tosin yllätti ja ilahdutti minua [spoiler]kun koston kierre katkaistaan.[/spoiler]
Tässä ei ole oikein mitään erikoista, mutta kyllä jännärien ystävä tämän lukee. Kympin hinta tällaisesta vain on todella paljon. Jos haluaa nähdä tässä hyvää, niin tämä on rehellistä pulpia, joka ei yritä olla mitään syvällisempää. Juoni myös etenee mukavan selkeästi. On ok, että julkaistaan tällaistakin uutta jännärisarjakuvaa suomeksi.
-
Pulp-koon suurentaminen Maxi-Texiä vastaavaksi tuskin hintaan paljon vaikuttaisi (vertaa Maxin ja Pulpin hintoja).
Ilmeisesti formaatti on aika lailla lukkoon lyöty. Parkeriakaan ei voitu julkaista kokorajoituksen vuoksi. (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,13662.msg333552.html#msg333552)
-
Mutta tarvitseeko sen välttämättä olla pokkari, jotta se myisi? Tai siis. Kyllähän tämä Pulp sarja varmaan myy koostakin huolimatta.
-
Mutta tarvitseeko sen välttämättä olla pokkari, jotta se myisi? Tai siis. Kyllähän tämä Pulp sarja varmaan myy koostakin huolimatta.
Ilmeisesti kioskit suosivat pokkareita. Lisäksi Pulpeilla yritetään tavoittaa tekstipokkarien (lähinnä dekkarien), jotka ovat muotia, lukijoita.
Koko on hyvin tärkeä. Suuri koko nostaa hintaa, ja hinta puolestaan vähentää satunnaisostajien määrää. Sekalaisia, suurelle yleisölle tuntemattomia sarjoja ei voi kaupata lehtipisteissä menestyksellisesti korkealla hinnalla. Pulpien hintaa ei kannata verrata Maxi-Texiin, koska Texin painosmäärät ovat korkeammat ja sankarilla on varmoja ostajia.
Näistä asioista, mm. Pulpien koosta, oli äsken Ukkostuulen omassa ketjussa (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,14053.msg366014.html#msg366014), mutta yleinen keskustelu kuuluu ennemmin tähän ketjuun.
Koettakaa, te pienestä koosta ja huonosta paperista ja painolaadusta valittavat, ymmärtää Pulp-pokkarien idea: tämä on halpissarjakuvaa. Hyvä paperi nostaisi julkaisun hintaa samoin kuin suuri koko.
Pulp-formaatti on vasta kokeilu, mutta sitä on varmasti mietitty muutenkin kuin koon ja hinnan näkökannalta. Tärkeää on myös, että sarjojen yhteinen nimi ja logo yhdistävät sekalaiset sarjakuvat ja tuovat niille siten enemmän tunnistettavuutta kuin mihin yksittäiset julkaisut pystyisivät.
Kukaan ei varmaan vastuta sitä, että Pulp-sarja tuo lehtipisteisiin tarjolle uusia sarjoja. Se on tietysti fakta, että jotkut sarjat, kuten joidenkuiden mielestä Ukkostuuli, eivät kestä liikaa pienennystä. Itselleni Ukkostuuli menee näinkin.
-
Mutta hetkinen. Eiväthän ne Parkerit jota minä olen kirjastossa nähnyt ole niin isoja. Eivätkös ne voisi mennä erillään Pulpista? No, ehkä tätä pitäisi jatkaa yksityiskohtaisemmin jossain Parker ketjussa tai suomennettavassa sarjakuvasta käytävästä ketjusta.
-
Et kai puhu eri Parkerista kuin Lurker?
Sitä minä mietin, mutta kyllä minä muistelin että oikea oli. Ainakin kirjoittajan puolesta luulisin. Siis oletan että tässä puhutaan Richard Stark's Parker:ista...Ja voisitte käyttää koko nimeä, että pysyy perässä mistä puhutaan.
-
Ukkostuuli oli ehkä jälleen kerran ja itseasiassa yhä enenevässä määrin noihin yliluonnollisuuksiin taipuvainen joka stoorissa. Piirrosjäljestä tykkäsin itseasiassa hyvinkin paljon mutta jotenkin tuo "Magic Western"-meno on alkanut tympiä. Tarinat kaipaisivat jotain muutakin "koukukseen".
Paluu Perditioniin oli ihan kiintoisa kuten Max Allan Collinsin historiallisiin tosiseikkoihin lähtökohdiltaan pohjautuvat gangsterijutut aina mutta ei tämä kyllä todellakaan parasta Collinsia ollut (kirjat ovatkin parempia, siis mm. Nate Heller - dekkarit joita ei vaan sitten saada suomennettua edes Sapo-sarjassa :( No tämä asian vierestä ja toisesta "formaatista") ja kuvituskin oli selkeästi heikompaa kuin esim. Beattyn Ms Tree:t.
Juu, pientä elontuulahdusta kaipaisi Pulp-sarja vaikka kyllä näissäkin tietty hyvät puolensa oli ja ihan mielikseen luinkin.
-
Toisaalta tulin just ajatelleeksi että Ukkostuulen alkuperäisnimessähän nimenomaan mainitaan tuo sana "maaginen" mutta aikoinaan kun sain tietää että länkkärisarja nimeltä Ukkostuuli alkaa niin odotukseni sarjan suhteen olivat siis erilaiset...
-
Juu, pientä elontuulahdusta kaipaisi Pulp-sarja vaikka kyllä näissäkin tietty hyvät puolensa oli ja ihan mielikseen luinkin.
Ukkostuuli ja Perditionit ovat varmasti niitä parhaiten myyneitä Pulp-pokkareita...
Aika monta niitä näytti olevan luvassa tälle vuodelle, joten eiköhän sieltä kaikkien makuun jotain tule.
-
Sitä minä mietin, mutta kyllä minä muistelin että oikea oli. Ainakin kirjoittajan puolesta luulisin. Siis oletan että tässä puhutaan Richard Stark's Parker:ista...Ja voisitte käyttää koko nimeä, että pysyy perässä mistä puhutaan.
Ja Richard Starkhan taas on Donald E. Westlaken salanimi.
-
Eivät jokatapauksessa vaikuttaneet kovin kiinnostavilta. Tosin kun en ole lukenut en tiedä varmasti. Ulkoasu piirre, kuvitus tai jokin, muistaakseni sai minut kiertämään kaukaa.
-
Koettakaa, te pienestä koosta ja huonosta paperista ja painolaadusta valittavat, ymmärtää Pulp-pokkarien idea: tämä on halpissarjakuvaa.
Sinua itseäsi lainatakseni:
Kympin hinta tällaisesta vain on todella paljon.
Näinhän se vähän on. Tässä hintaluokassa Pulp-sarja ei täytä halpiksen kriteereitä, eli tämmöistä ei välttämättä osteta tuosta noin vaan mukaan hetken viihdykkeeksi. Samalla rahalla kun saa aika paljon komeampiakin painotuotteita. Mutta eihän siinä mitään jos sisällöllä pystyy erottumaan joukosta. Ja pienestä koosta on etuakin joskus, pokkari kulkee kätevästi matkassa.
Pari Pulppia olen itsekin ostanut, mutta kokeiluluontoisemmat ostokset menevät valitettavasti kuitenkin muualle.
-
Kaikki ne muutkin pokkarit, siis romaanit, ovat hiukan alle kympin hintaan siellä kaupan hyllyssä. Ilmeisesti se on se heräteostoksen psykologinen raja.
-
Kaikki ne muutkin pokkarit, siis romaanit, ovat hiukan alle kympin hintaan siellä kaupan hyllyssä. Ilmeisesti se on se heräteostoksen psykologinen raja.
No kyllähän nyt alle kympin oleva painotuote on helppo ajatella halvaksi, ja olen huomannut että näin se toimii faijanikin kanssa, joka itseasiassa ostaa noita pulppejakin satunnaisesti aina sen mukaan että vaikuttaako kiinnostavalta. Antaa lopulta minulle nuo jokatapauksessa kun on lukenut, koska tietää miten arvostan sarjakuvaa. Hän ei itse yleensä lue ostamiaan kirjoja tms. uudestaan.
-
No kyllähän nyt alle kympin oleva painotuote on helppo ajatella halvaksi, ja olen huomannut että näin se toimii faijanikin kanssa, joka itseasiassa ostaa noita pulppejakin satunnaisesti aina sen mukaan että vaikuttaako kiinnostavalta.
Tuohan onkin se tärkein kriteeri ostopäätöksä harkittaessa oli ostokohde sitten mikä vaan!
-
Kympin hinta tällaisesta vain on todella paljon.
Näinhän se vähän on. Tässä hintaluokassa Pulp-sarja ei täytä halpiksen kriteereitä, eli tämmöistä ei välttämättä osteta tuosta noin vaan mukaan hetken viihdykkeeksi. Samalla rahalla kun saa aika paljon komeampiakin painotuotteita. Mutta eihän siinä mitään jos sisällöllä pystyy erottumaan joukosta. Ja pienestä koosta on etuakin joskus, pokkari kulkee kätevästi matkassa.
Pari Pulppia olen itsekin ostanut, mutta kokeiluluontoisemmat ostokset menevät valitettavasti kuitenkin muualle.
Minustakin kymppi tästä Paluusta kadotukseen on aika kallis, koska sivuja on lähes sata vähemmän kuin Ukkostuulessa, joka on samanhintainen ja koska minusta pokkari ei ole kummoinen. Vähän kuin ostaisi edesmenneiden Agentti X9 - tai Agentti Ässä -lehtien tusinaseikkailuita. Lukeehan niitä, mutta miettii muutaman kerran viitsiikö ostaa.
Alle kymmenen euroa sinänsä ei minusta ole paljon. Kuten sanottu, kymppi on varmaan psykologisesti tärkeä raja. Hinta ei saisi mennä sen yli.
-
Tex-pulp Viimeinen kapinallinen on ilmestynyt ja Rottajahdissa saapuu myös näinä päivinä.
Kesällä tulee sitten Ukkostuulta kolmas pokkari sekä Katse pimeydestä. Mikähän tuo jälkimmäinen voisi olla?
-
Rottajahdissa / Ratcatcher oli aika kiintoisa, parhaita pulppeja tähän mennessä. Tarina oli suorastaan inhorealistisen armoton (loppu oli kyllä hämmentävänkin avoin) ja piirrosjälki hiveli silmää. Tykkäsin. Lissää tämmöstä!
-
Tex-pulp Viimeinen kapinallinen on ilmestynyt ja Rottajahdissa saapuu myös näinä päivinä.
Kesällä tulee sitten Ukkostuulta kolmas pokkari sekä Katse pimeydestä. Mikähän tuo jälkimmäinen voisi olla?
Joku näistä?
http://en.wikipedia.org/wiki/Vertigo_%28DC_Comics%29#Vertigo_Crime
Puuttuuko listalta joku Vertigo Crimen teos joka tämä voisi olla?
-
Kesällä tulee sitten Ukkostuulta kolmas pokkari sekä Katse pimeydestä. Mikähän tuo jälkimmäinen voisi olla?
Esittelyteksti kuuluu noin:
Alessandro Simonetti on nuori maalari, jota odottavat lupaava ura sekä avioliitto kauniin Luisan kanssa. Mutta tuhoisa onnettomuus suistaa Alessandron elämän raiteltaan ja iskostaa häneen kohtalokkaan pakkomielteen, joka johtaa veriseen leikkiin virkavallan ja kohtalon kanssa. Mitä tapahtuu kuolevan ihmisen silmissä? Moni viaton saa kohdata loppunsa, ennen kuin Alessandroa piinaava mysteeri ratkeaa.
Italialaisen "giallon" perinteita henkivä, 1900-luvun alun tunnelmalliseen Milanoon sijoittuva rikosdraama on sarjakuvaromaani kaikille dekkareiden ystäville.
-
Ai tuo on alun perin italialainen. Ilmankos nimi kuulosti oudolta. Se on sitten Gigi Simeonin tekemä Gli occhi e il buio. Romanzi a fumetti Bonelli -sarjaa.
-
Ai tuo on alun perin italialainen. Ilmankos nimi kuulosti oudolta. Se on sitten Gigi Simeonin tekemä Gli occhi e il buio. Romanzi a fumetti Bonelli -sarjaa.
Pulp-sarjan voimavara: ei ole kaikkia munia yhdessä korissa.
Ei ola yksin Bonellin tai Vertigo crimen varassa tai brittituotannoissa.
-
Jep, hyvä kun julkaistaan monenlaista kamaa. Tämä Katse pimeydestä kyllä tuntuu yllättävältä valinnalta.
Googlatessa osui silmiini, että tekijä on tehnyt korjauksia (http://www.luigisimeoni.com/directory/gli_occhi_e_il_buio.htm) pokkarin teksteihin. Saas nähdä, onko tieto korjauksista kiirinyt suomentajalle.
-
Esittelyteksti kuuluu noin:
Alessandro Simonetti on nuori maalari, jota odottavat lupaava ura sekä avioliitto kauniin Luisan kanssa. Mutta tuhoisa onnettomuus suistaa Alessandron elämän raiteltaan ja iskostaa häneen kohtalokkaan pakkomielteen, joka johtaa veriseen leikkiin virkavallan ja kohtalon kanssa. Mitä tapahtuu kuolevan ihmisen silmissä? Moni viaton saa kohdata loppunsa, ennen kuin Alessandroa piinaava mysteeri ratkeaa.
Italialaisen "giallon" perinteita henkivä, 1900-luvun alun tunnelmalliseen Milanoon sijoittuva rikosdraama on sarjakuvaromaani kaikille dekkareiden ystäville.
Vuosi 2012 on näköjään Giallo-sarjakuvan vuosi Suomessa. Ensin tulee tämä Pulp-pokkari ja sitten loppuvuodesta minun ja Kespan Giallo-albumi Yö huutaa armoa.
Hah, meilläkin on Simonetti-niminen hahmo sarjakuvassamme ;D
Hieno homma, että Egmont ottaa riskejä Pulpeillaan ja julkaisee jotain muutakin kuin Ukkostuulta ja Texiä Italianmaalta.
-
Rottajahdissa / Ratcatcher oli aika kiintoisa, parhaita pulppeja tähän mennessä. Tarina oli suorastaan inhorealistisen armoton (loppu oli kyllä hämmentävänkin avoin) ja piirrosjälki hiveli silmää. Tykkäsin. Lissää tämmöstä!
Tarkoitukseni on lukea Rottajahdissa, mutta ensin on rästissä paljon muutakin luettavaa. Sen taide näyttää mahdottoman hyvältä.
Kiitettävän ahkera lukija Timo Vantaalta Goodreadsillä (http://www.goodreads.com/review/show/343921465) pitää Rottajahdissa-julkaisua sarjan parhaana pokkarina tähän mennessä. Valitettavasti tuo Timo ei kunnolla perustele tähtiään, vaan heittelee vain huolimattomasti parin rivin ”kritiikkejä”.
-
Rottajahdissa oli kyllä maistuva. Mielestäni vain Ukkostuulet ja Robin Hood ovat olleet tätä parempia Pulpeja.
Realistisen piirrosjäljen ystävä ei voi olla pitämättä Victor Ibañezin tarkasta tyylistä. Juoni, joka käsittelee FBI:tä ja todistajien suojelua, tuntui aluksi monimutkaiselta, mutta silti heti jännittävältä ja mukaansa tempaavalta. Toisella lukemisella tajusin juonen kunnolla ja ihastelin hienoja kuvakulmia tarkemmin. Pokkari kannattaa hankkia jo pelkästään ällistyttävän taiteen takia.
Marshal-viraston nuoren naisen ja nuoren miehen hahmoja olisi saanut syventää, ja jostain syystä kyseinen mies unohdettiin tarinan aikana täysin. Yksi FBI:n päähenkilö on piirretty Morgan Freemanin näköiseksi. Aika karu tarina, mutta suosittelen.
-
Jatkan yksinpuheluani. Kehun Rottajahtia vielä siitä, että hahmojen kiroilu suomeksi tuntui luonnollisen vakuuttavalta.
Haulla löysin, että Lönkka oli (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,11443.msg328670.html#msg328670) kehunut (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,11673.msg329063.html#msg329063) ajat sitten julkaisun englanninkielistä versiota.
Ostetaan nyt tätä linjaa, jos haluamme, että jännityssarjakuvaa julkaistaan suomeksi. Enpä itsekään ole hankkinut kaikkia osia, vaan poiminut vain makuni mukaan etukäteen kiinnostavat, 8/12.
-
Mua toi vois kiinnostaa, mutta ei oo tullut vielä vastaan lehtipisteissä. Kerran taisin nähdä, mutta en sitten jostain syystä ostanut.
-
Minulla taas ei ollut tarpeeksi rahaa kun tuon viimeksi tuolla näin. Täytyy kysyä jos faija voisi ostaa, kun se noita diggaa lukea kertaalleen ja sitten antaa minulle. Täytyy muistaa sanoa että täällä kehuttiin.
-
Rottajahti oli kyllä parasta mitä Pulp on tähän mennessä meille tarjonnut vaikka aiemmatkin olen ilolla lukenut. Ainut mikä suomennoksessa tökki oli se FBI:n kääntäminen. Kuulosti järkyttävältä.
-
Ainut mikä suomennoksessa tökki oli se FBI:n kääntäminen. Kuulosti järkyttävältä.
Tämä ei osunut silmiini ja piti nyt tarkistaa. Ainakin pokkarin yhdessä kohdassa näemmä luki ”Liittotutkimusvirasto”. Usein kuitenkin suomennoksessa käytettiin pelkkää ”FBI”:tä. ”Liittotutkimusvirasto” ei tosiaan kuulosta hyvältä ja oikealta, mutta Wikipediassa (http://fi.wikipedia.org/wiki/FBI) lukee samoin. ”Liittovaltion tutkimusvirasto” olisi tarkempi suora käännös. Sanakirjani mukaan FBI eli Federal Bureau of Investigation on suomeksi ”Yhdysvaltain liittovaltion keskuspoliisi”.
-
Tämä ei osunut silmiini ja piti nyt tarkistaa. Ainakin pokkarin yhdessä kohdassa näemmä luki ”Liittotutkimusvirasto”. Usein kuitenkin suomennoksessa käytettiin pelkkää ”FBI”:tä. ”Liittotutkimusvirasto” ei tosiaan kuulosta hyvältä ja oikealta, mutta Wikipediassa (http://fi.wikipedia.org/wiki/FBI) lukee samoin. ”Liittovaltion tutkimusvirasto” olisi tarkempi suora käännös. Sanakirjani mukaan FBI eli Federal Bureau of Investigation on suomeksi ”Yhdysvaltain liittovaltion keskuspoliisi”.
Joo, tuo "Liittotutkimusvirasto" se oli. Varmaan se on tuolta wikipediasta siihen katsottu. Missään muualla en ole tuota kyllä kuullut. ”Liittovaltion tutkimusvirasto” ja ”Yhdysvaltain liittovaltion keskuspoliisi” kuulostavat paljon tolkullisemmilta mutta ovat tietysti turhan pitkiä sanahirviöitä. Eiköhän kaikki kuitenkin tiedä mikä FBI on, joten sen puoleen sitä ei olisi tarvinnut kääntää ollenkaan.
-
Eiköhän kaikki kuitenkin tiedä mikä FBI on, joten sen puoleen sitä ei olisi tarvinnut kääntää ollenkaan.
Puhekupla olisi kyllä silloin jäänyt vajaaksi, jos siinä olisi lukenut pelkkä "FBI". Tuossa kohdassa FBI:n agentti esittää työpaikkansa nimen tahallaan pitkänä. Minusta sille oli hyvä laittaa suomennos, mutta olet oikeassa että "Liittotutkimusvirasto" ei todellakaan ole pätevä käännös. Wikipediassa lukee joskus mitä sattuu.
-
”Katse pimeydestä” ja kolmas Ukkostuuli ”Kivikasvo” ilmestyvät 24.8. Muuta tietoa ei vielä näytä olevan netissä.
EDIT: Tuo päivämäärä oli kirjakauppojen ennakkotieto. Pokkarit ilmestyivät 22.8.
-
Luin juuri Vakavasti sairaan perheen. Yllättävän hyvä tarina. Aluksi vierastin pokkarin piirrosjälkeä, mutta siihenkin tottui ja loppua kohti se ei enää häirinnyt lainkaan. Vika taisi olla enemmän omassa tottumattomuudessa tällaiseen taiteeseen kuin varsinaisesti piirtäjässä. En ehkä lukisi tätä pokkaria kovin montaa kertaa, mutta kesti hyvin yhden istumakerran.
Mietin jokin aika sitten olisiko mangan joukossa mitään mikä sopisi Pulp-linjalle. Esimerkiksi Strain (http://www.mangaupdates.com/series.html?id=2272) voisi olla hauskaa nähdä Pulppina, vaikka viisi osaa pitkä onkin. Lisäksi Takao Saito (http://www.mangaupdates.com/authors.html?id=5174), joka parhaiten tunnetaan sarjasta Golgo 13, on tehnyt paljon lyhempiäkin Pulpin mentäviä sarjakuvia. Suurin ongelma mangan kohdalla lieneisi kuitenkin lukusuunta. En tiedä olisiko julkaisut parempi peilata vai ei lukijoiden saamiseksi. Sisällöstä tuskin näiden kohdalla jäisi kiinni. Pokkarimuotokaan ei tuottaisi ongelmia.
Mainittiinko tässä ketjussa toive jonkin italialaisen scifi-sarjan tulosta Pulpiin? Se vaikutti taannoin mielenkiintoiselta, mutta en onnistunut tuota enää tästä ketjusta löytämään. Joka tapauksessa, jonkinlainen science fiction sopisi minustakin hyvin Pulpiin.
No, nämä ovat tällaisia haihatteluja ennen kuin pääsee seuraavan Ukkostuulen pariin.
-
Jotain tällaista haluaisin Pulpista lukea. Victor De La Fuenten Ranskassa kyhäämä Corto-klooni Blue Max. Taitaa siinä sarjassa olla mukana myös K-18 ainesta, vaikka itseäni kiehtoo enemmän muu äksöni. Sivutaitto olisi pikkuformaattiin passeli.
(http://bp2.blogger.com/_YQVD6Kvrkk8/R10b9D_rnRI/AAAAAAAAAdM/6-uoT37FrQE/s1600/Blue-2.jpg)
EDIT: Heeeei! Miksi kuva ei näy?
EDIT2: Pistetään sitten linkki
http://deskartesmil.blogspot.fi/2007/12/blue-max-de-victor-de-la-fuente.html
EDIT3. No, nyt näkyy kuvakin.
-
ei huonoja ehdotuksia kumpikaan, hankkisin mikäli olisivat Pulpissa.
Itse ehdottaisin myös ONIn monia dekkariversiota kuten esimerkiksi Holliday (http://www.onipress.com/previews/h/241)ta.
(ei ihan parhaasta päästä mutta "klassisempaa" jälkeä kuin vaikkapa superlatiivimpi DAMNED (http://www.onipress.com/previews/h/144))
Egmont on onnistunut yllättämään PULPlinjan suhteen melko lailla positiivisesti. Omaan makuun History of Violence -väkivaltainen tausta ja Rottajahdissa jakavat kultasijan. Ukkostuulen pokkarien ollessa tiukasti kannoilla.
-
Pulpiin sopiikin mielestäni justiin tuo ajatus "ei ihan parhaasta päästä", sillä todellinen laatusarjakuva menisi pikkuisen haaskeelle näin pienessä formaatissa.
-
Jeps, mutta taannoinen Robin Hood oli kuitenkin jo "ihan sieltä parhaasta päästä". Tuskin tuota olisi kuitenkaan saanut, ainakaan suomeksi, luettavakseen paremmassa formaatissa, joten ajakoon Pulp asiansa.
-
Marraskuussa ilmestyy kaksi pokkaria:
Mustanaamio
Saalistavat petolinnut
-
Tämä on varmaankin wanhan Korkeajännityksen Mustanaamio?
Timo
-
Onkos kellä tietoa mikä tuo Saalistavat petolinnut on? Ei taida olla Vertigo-tavaraa.
-
Onkos kellä tietoa mikä tuo Saalistavat petolinnut on? Ei taida olla Vertigo-tavaraa.
Tiedotteesta lainattu:
SAALISTAVAT PETOLINNUT (PULP- POKKARI 8/12)
Kuvitus: Ian Kennedy
IAN KENNEDY on yksi klassisen Korkeajännitys-sarjan tunnetuimpia ja arvostetuimpia kuvittajia. Hänen tiukan realistiset hahmotelmansa ovat viihdyttäneet lukijoita jo useamman sukupolven ajan, ja nyt Kennedyn kenties hienoimmat IPC-yhtiölle tekemät tarinat on koottu yksiin kansiin.
256 sivua
Koko 125 x 180
ISBN: 978-952-233-536-4 Ilmestymispäivä 21.11.12 Sh 9,95
-
Hienoa. Se eka Kennedy-Pulp oli yllättävän hyvä niin tarinallisesti kuin kuvitukseltaan, joten kiva, että tulee lisää.
-
Tonilla oli taas eksaktia tietoa. Voisitko myös kertoa - mikäli kyse ei ole toistaiseksi salassa pidettävästä asiasta - kummasta Mustanaamiosta on kyse toisessa Pulpissa?
Itse jotenkin en usko, että brittiläinen Mustanaamio eli Blackshirt olisi tarpeeksi myyvä Pulp-sarjaan, vaikka sarjan formaatti olisi juuri oikea. Ja eiköhän nykyään käytettäisi oikeampaa Mustapaita-nimeä. Mustanaamio-nimi aiheuttaa turhaa sekaannusta. Itse asiassa Mustapaita oli Suomessakin sarjan alkuperäinen nimi (http://www.antikvariaattimakedonia.fi/moog/index.php?sivu=lehti&moog_lehti_id=3124).
Veikkaan ennemmin italialaisia Mustanaamion eli Fantomin seikkailuja, koska niitä on paljon julkaisematta suomeksi. Ray Mooren Mustis olisi huippu, mutta en tiedä, miten hyvin ruudut sopisivat pokkariin. Tämä viidakko-Mustis lienee mahdollinen sikälikin, kun näemmä Texiä ja Korkkaria, joilla on muitakin julkaisuja kuten Mustiksella, myös tulee Pulpeissa.
EDIT. No niin, huomasin nyt, että Toni valaisi asiaa toisessa ketjussa (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,14220.msg380149.html#msg380149). Eli Fantomia tulee Pulpissa.
-
Katse pimeydestä näytti selattaessa tekstiltään älylliseltä ja kiehtovan erilaiselta sekä taiteeltaan tyylikkäältä, etenkin vanhat kaupunkimaisemat. Se jäi kuitenkin toistaiseksi ostamatta, koska ehkä jotakin räväkkyyttä puuttui pinnallisen ensivaikutelman perusteella. Odotan kommentteja muilta.
Egmontin mainos (http://blogi.egmontkustannus.fi/2012/08/21/uudet-mahtavat-pulp-pokkarit/) puhuu pokkarin kohdalla giallosta. Termin sisällön voi tsekata vaikkapa Wikipediasta (http://en.wikipedia.org/wiki/Giallo).
-
Oho, Hans Lindahlin Mustista pulp-pokkarikoossa. Normi sivutaitolla? Hmm? Miten käy pikkutarkan tyylin?
Timo
-
Oho, Hans Lindahlin Mustista pulp-pokkarikoossa. Normi sivutaitolla? Hmm? Miten käy pikkutarkan tyylin?
Hyvä kysymys, mutta nuo viisi seikkailua on koottu jo Ruotsissa pokkariksi.
-
Jeps, toi ruotsipokkarihan on jopa samankokoinen kuin Pulpit.
-
Hieno yllätys oli tuo Katse Pimeydestä, kerta kaikkiaan nautittavaa sarjakuvaa!
Omana mielipiteenä sanoisin, että nuo Korkkari- ja Tex-jutut voisi heivata Pulpista, niillä on jo omat julkaisunsa ja keskittyä muuhun sarjakuvaan.
-
Omana mielipiteenä sanoisin, että nuo Korkkari- ja Tex-jutut voisi heivata Pulpista, niillä on jo omat julkaisunsa ja keskittyä muuhun sarjakuvaan.
Aivan samaa mieltä
-
Hyvä, että Pulp-sarjassa julkaistaan myös Korkkareita, Texiä ja Mustista, saadaan "kansan syvät rivit" ostamaan ja tukemaan tämän sarjan julkaisua. Kvaakilaisten ostovoima ei ehkä yksin riittäisi. Jokaiselle jotakin. Antaa kaikkien kukkien kukkia.
Nerokas kustannusidea tämä Pulp!
-
Rottajahdissa luettu ja pidin paljon. Piirros laadukasta ja tarinakin toimi pykimättä ja vailla fantasia-ammuskeluja. Onko alkuperäinen ollut väreissä?
-
En tiedä, miten Victor Ibañez on taiteillut tuon alun perin, mutta Rat Catcher julkaistiin ensimmäiseksi Vertigo Crimessa, joka on mustavalkoinen julkaisusarja. Selkeässä ja hienossa taiteessa on tosiaan hyvin monia harmaan sävyjä.
Rottajahdin FBI-pomon(Garrett) ulkonäöstä tuli muuten mieleeni Michael Ironside.
-
Meidän Ärrällä oli vain Ukkostuuli, ei ollenkaan sitä Italia-sarjista. :(
-
Meidän ärrällä ei ollut Ukkostuultakaan. Itse asiassa myyjätär oli huuli pyöreänä "pulp, mikä..?".
-
Jeps, jotenkin tuota Rottajahdissa-Pulpia on muutenkin ollut tosi huonosti täällä Turussa tyrkyllä. Kerran törmäsin siihen jossain kauppareissulla, mutta jätin hölmöyksissäni ostamatta. Ei ole tullut sen jälkeen vastaan. Saa nähdä jääkö kokonaan hankkimatta.
-
C.Gothicus: Turusta löydät nuo parhaiten Akateemisen kirjakaupan ja Turun Sarjakuvakaupan lisäksi K-citymarketeista.
Akateemisella Rottajahtia oli vielä torstaina hyllyssäkin.
-
Kiitos tiedosta Curtvile! Täytyy käydä tarkistamassa vaikkapa tuo Akateemisen tilanne mahdollisimman pian...
-
Katse pimeydestä tuli luettua eilen heti samalta istumalta, kun kaupasta pääsin kotiin. Niin taiteellisesti kuin tarinankin puolesta ihan pulpien parhaimmistoa! Toivottavasti jatkossakin saadaan julkaisukalenteriin tällaista giallo-kamaa.
Ja toivottavasti kaikille giallon ystäville hupia tuottaa myös tämä:
http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,14330.msg379785.html#msg379785 (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,14330.msg379785.html#msg379785) ;)
-
Jeps, jotenkin tuota Rottajahdissa-Pulpia on muutenkin ollut tosi huonosti täällä Turussa tyrkyllä. Kerran törmäsin siihen jossain kauppareissulla, mutta jätin hölmöyksissäni ostamatta. Ei ole tullut sen jälkeen vastaan. Saa nähdä jääkö kokonaan hankkimatta.
Turun Sarjakuvakaupassa on hyllyssä kaikki pulpit, aina. Sieltä voi siis hakea myös vanhempia numeroita jos on jäänyt välistä.
Rottajahdissa on kerännyt kovasti kehuja, itse taas en siitä innostunut. Sen sijaan upouusi Katse pimeydestä oli kovasti mieluinen! Giallo-vertaus ei ole tuulesta temmattu.
-
Kovin edelleen ihmetyttää, että miksi Pulpissakin pitää yhä julkaista Tex Willeria, kun sitä muutenkin tulee joka tuutista. Nämä Pulp-Texit ovat vielä uudelleenjulkaisuja.
Jos Pulp ei pärjää ilman Tex-vetoapua, niin kauanko tämä tekohengitys pitää sarjaa pinnalla?
-
Pulpeja on tullut nyt reilut kymmenen ja Texiä niistä on ollut vain kaksi, joten tuskin kyse ainakaan mistään tekohengityksestä on. Luultavasti noi toimii lähinnä formaatin tutustuttajina niille, jotka lukee Texiä.
-
Kovin edelleen ihmetyttää, että miksi Pulpissakin pitää yhä julkaista Tex Willeria, kun sitä muutenkin tulee joka tuutista. Nämä Pulp-Texit ovat vielä uudelleenjulkaisuja.
Mitä ihmeen väliä on sillä vaikka Pulpissa julkaistaisiin Aku Ankkaa? On täysin luvallista ostaa vain ne pokkarit, jotka itseä kiinnostavat. Jos Tex-pokkarit sattuisivat houkuttelemaan Pulppien pariin Tex-faneja, niin onko se väärin?
-
Mitä ihmeen väliä on sillä vaikka Pulpissa julkaistaisiin Aku Ankkaa? On täysin luvallista ostaa vain ne pokkarit, jotka itseä kiinnostavat. Jos Tex-pokkarit sattuisivat houkuttelemaan Pulppien pariin Tex-faneja, niin onko se väärin?
Tex- ja Aku-fanit saavat sarjakuvansa muutenkin. Eikös tämän Pulpin tarkoitus ollut kuitenkin esitellä uutta viihdesarjakuvaa Suomessa? Ymmärrän kyllä pointin, että näillä uudelleenjulkaisuilla on tarkoitus kerätä Pulpille huomiota, mutta jos 20% julkaisuista alkaa olla jatkossakin Tex-uusintoja, niin kyllähän se on muilta sarjoilta pois, jos sarja on kannattava?
-
Minut Pulpissa julkaistu Tex tutustutti oikeastaan Willerin pariin. Ei Tex tietenkään uusi juttu ollut, mutta Tex Pulpissa sai miettimään että onkohan niitä hyviäkin Texejä ja päätin kokeilla. Pitäisi lukea tuo toinenkin Pulp-Tex. Lisäksi tykkään formaatista, joten Texit käy senkin takia mulle.
Jospa onkin niin ettei Tex ole miltään muulta pois vaan pikemminkin lisä. Onkohan tuo tullut mieleen?
-
Tex- ja Aku-fanit saavat sarjakuvansa muutenkin. Eikös tämän Pulpin tarkoitus ollut kuitenkin esitellä uutta viihdesarjakuvaa Suomessa? Ymmärrän kyllä pointin, että näillä uudelleenjulkaisuilla on tarkoitus kerätä Pulpille huomiota, mutta jos 20% julkaisuista alkaa olla jatkossakin Tex-uusintoja, niin kyllähän se on muilta sarjoilta pois, jos sarja on kannattava?
Tämänsyksyiset pokkarit mukaan laskien Pulppeja on 16 kpl, niistä 2 Texiä eli about 12%.
Jospa onkin niin ettei Tex ole miltään muulta pois vaan pikemminkin lisä. Onkohan tuo tullut mieleen?
Tällaisista asioista valittajilla on tosiaan yleensä kuvitelmana, että jonkun julkaisu on jostakin toisesta pois. Kokemukseni pohjalta pidän melko epätodennäköisenä sitä, että ilman Texien julkaisua oltaisiin sarjassa nähty 2 kpl jotain ihan uutta sarjakuvaa. Todennäköisemmin niiden tilalla ei olisi julkaistu mitään.
-
Texin ja Korkkareitten ystävät saattavat myös alkaa ostaa muitakin Pulp-sarjan sarjispokkareita...
-
Tällaisista asioista valittajilla on tosiaan yleensä kuvitelmana, että jonkun julkaisu on jostakin toisesta pois. Kokemukseni pohjalta pidän melko epätodennäköisenä sitä, että ilman Texien julkaisua oltaisiin sarjassa nähty 2 kpl jotain ihan uutta sarjakuvaa. Todennäköisemmin niiden tilalla ei olisi julkaistu mitään.
Siinä mielessä voi ollakin pois, koska kuluttajilla on usein rajattu budjetti sarjakuvahankintoihinsa. Toki varmasti moni ostaa kaikki Pulp-sarjan julkaisut, mutta valintatilanteessa Tex-fanille tuttu ja turvallinen Tex voi olla vahvoilla. Nooh, pääasia että Pulp-jatkuisi vielä pitkään...
-
Eikös tämän Pulpin tarkoitus ollut kuitenkin esitellä uutta viihdesarjakuvaa Suomessa?
Mä olen ainakin olettanut, että Pulpin tarkoitus on julkaista kioskisarjakuvaa pokkariformaatissa. Siis tarjota normi dekkareille ja jännäreille myös saman formaatin sarjakuvavaihtoehto. Ei tää kai yritä mitään uutta tuoda itseisarvoisesti.
-
Itse rinnastin Pulp-pokkarit tavan kioskikirjallisuuteen, johon on helppo tarttua ja sitten heittää käsistään. Näyttäisi toimivan.
-
arvattavaa.
Kioskikirjallisuuskin tekee onneksi paluuta, hidasta mutta kuitenkin.
Itselle Pulp-linja on ollut Egmontin viime vuosien parhainta antia, sarjakuvakulttuurisesti kestävintä sellaista myös.
pahin huti tähän astikin, vakavasti sairas perhe, on silti laadullisesti kelvokas.
-
Unelmoin Prattin Pataässästä tai Varjosta Pulpissa.
Keep dreamin'?
-
Turun Sarjakuvakaupassa on hyllyssä kaikki pulpit, aina. Sieltä voi siis hakea myös vanhempia numeroita jos on jäänyt välistä.
Tämä oli mainio uutinen! Kiitokset Petterille tiedosta...
-
Unelmoin Prattin Pataässästä tai Varjosta Pulpissa.
Saisivat julkaista, juu. Mutta mielummin Prattia vähän isommassa formaatissa.
-
Pratt sopii minustakin paremmin isompaan formaattiin. Mutta hei, asia on kuitenkin niin että kaikille jotakin! Minä en pahastuisi vaikka pulpissa julkaistaisiin Prattia, vaikka en erityisesti siitä perustakaan. Pulp-sarja on monella tapaa toimiva sarja, joka tulee varmasti kestämään koska se ei ole sidonnainen millekään tietylle Pulp-alueelle, ja Pulp-sarjaa ei voi lopettaa koska se ei ole mikään lehti niin kuin Agentti-X9 tai Mustanaamio. Se on enemmänkin formaatti. Julkaisumuoto. Se on juuri sen etu. Ja pokkarit/sarjat ovat olleet vielä semmoisia että ne voi lopettaa siihen ja mitään ei jää kesken. Se on myös etu.
-
Kioskikirjallisuus on tosiaankin tehnyt paluun, ainakin marketteihin. Niistä löytyy nykyään monta hyllyä pehmeäkantisia pokkareita, joukossa laatua moneen makuun -- Pulpit siellä joukossa. Hyvä.
-
Unelmoin Prattin Pataässästä tai Varjosta Pulpissa.
Minusta Prattin piirtämät korkkarit sopisivat hyvin Pulp-sarjaan. Casterman on ne kaikki koonnut yhdeksi paksuksi kirjaksi, joten painomatskut pitäisi olla olemassa.
EDIT: muutin ison paksuksi
-
Tuohan oli jo valmisteilla, mutta homma karahti ainakin toistaiseksi kiville. Castermanilla nekin taitavat olla vähän isommassa formaatissa. Mutta jos jotain Prattiä tuohon pitää ottaa, niin sitten juuri ne. Esimekiksi Varjossa on aika ongelmallinen sivutaitto tuohon formaattiin.
-
itse soisin enemmänkin tuulahduksia Bonellilta italiasta(Shangai Devil, Saguaro, Cassidy ja tietty Nathan Never) ja USAn moninaista rikos/pulp sarjakuvaa(Union Station, Tumor jne)
Mikäänhän ei tietenkään, mikäli Pulp jää kiinteäksi osaksi julkaisukenttää, estä julkaisemasta pohjoismaisia tai peräti kotimaisia rikos-ja seikkailusarjakuvia sarjassa. Tämä toki vasta kun/jos pulp-linja voi ottaa (vielä)isompia riskejä.
Lapidus-Bergting Gängkrig 145 julkaistiin näet myös peruspokkarikoossa.
Ruotsin kohdalla asia ontoki vähän eri (http://www.kauppalehti.fi/etusivu/di+ruotsalainen+murha+kiinnostaa+hollywoodissa/201208247235?)
-
niin joo, ei saa ymmärtää väärin: Prattin korkkarit Pataässästä tai Varjosta puhumattakaan ostaisin Pulp-sarjasta heti jotta vilahdus käy, mutta vaikka hyllyt ovat pinkeinä aina sinne pari muutama nippu pokkareita ja lehtiä ja albumeja mahtuu lisää.
Uudelleenjulkaistuja Texejäkään vastaan ole mitään, enemmän on enemmän.
-
jatkan yksinpuheluani siteeraamalla Petteri ojaa toisesta kejusta:
Syksyn sankareita Egmontilta:
- Saalistavat petolinnut (PULP-pokkari), marraskuu
lähden oletuksesta ettei kyseessä ole DCn Birds of Prey saati Blackhawks joka kylläkin sopisi kuin nyrkki silmään(maailmaa ympäri seikkailevia lentoässiä) mutta en saa aivojani nyrjähtämään mikä on kyseessä tuon käännösnimen perusteella.
Silmät pimeydestä "jatko" Stria (Bonellin Romanzi-sarjasta)? Greystormia?
Johnny Red se tuskin on, Punainen kuolema olisi osuvampi myyvempi nimi. Ehkä jokin korkkari? Kampfgruppe Falken?
-
itse soisin enemmänkin tuulahduksia Bonellilta italiasta(Shangai Devil, Saguaro, Cassidy ja tietty Nathan Never)
komppaan edellistä. Scouttasin itse Bonellin sivuja pitkästä aikaa pari päivää sitten ja varsinkin tuo Shanghai Devil näytti tosi mielenkiintoiselta. Bonellillahan on myös noita minisarjoja (esim. Caravan ja Greystorm) tullut, jotka taloudellisen riskin minimoimisen näkökulmasta voisi olla hyväksyttäviä päättäjille. Demianin jatkoa soisin edelleen näkeväni Pulpissa, mutta se hahmo voi tietty Egmontin talousihmisten silmissä olla punainen vaate.
-
Demianin päättäminen tai Dampyrien ja Dylan Dogin tuominen takaisin se vasta jotakin, mutta kahdessa viimeksi mainitussa saattaa olla jokunen oikeudellinenkin tekijä mutkana matkassa(Jalava ja Arktinen Banaani saattavat omata oikeudet yhä).
Pahoin pelkään että Demianin loppua emme ainakaan hetikohta näe.
Caravan olisi tosiaan hieno lisä tai Brad Barron
-
en saa aivojani nyrjähtämään mikä on kyseessä tuon käännösnimen perusteella.
Tähtis-Toni jo vastasi (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,13662.msg380147.html#msg380147) tähän. Tuo on Korkkari.
Väistämättä rajoitettujen havaintojeni mukaan uusia Pulpeja on ruokakaupoissa vähemmän kuin aiempia. Kuitenkin paikallisella Ärrällä näkyi uusi Ukkostuuli näyttävästi viikon suosituksena.
-
Väistämättä rajoitettujen havaintojeni mukaan uusia Pulpeja on ruokakaupoissa vähemmän kuin aiempia. Kuitenkin paikallisella Ärrällä näkyi uusi Ukkostuuli näyttävästi viikon suosituksena.
helsingin keskustassa sai käydä varmaankin noin puolessa tusiaa ärrää/K-kauppaa/kirjakauppaa ennen kuin löytyi Ukkostuuli.
Jos olisi satunnaisempi kuluttaja niin ei olisi ihme että ei tulisi vastaan.
-
Katse pimeydestä oli aivan mahtava dekkaritarina, paras pulppi tähän asti. Kun tarina alkaa "Muchahtavalla" alkukuvalla ja muutaman sivun kuluttua mukaan tulee v.1907 Peking-Pariisi -autokilpailun voittaja, Itala -kilpa-auto, niin tiesin heti että tästä tulee hyvä. Enkä pettynyt.
Monipolvinen ja hyvin kirjoitettu ja piirretty, jännittävä kirja. Hienoa, hienoa.
-
Minäkin hankin Katseen pimeydestä ja aloitin lukemisen. Kertomus on hyvin tyylikäs, inhimillinen ja omaperäinen. Sen herkän viiltävästä kauhusta tai jännityksestä tai mitä se lieneekään tulee mieleeni Edgar Allan Poen jutut. Kirjoitin aiemmin, että selauksen perustella jutusta ehkä puuttui räväkkyyttä, mutta lukiessa huomaan, että hillitty kerronta on osa tyyliä ja tarinan vanhaa aikaa. Taide näyttää koko ajan paremmalta, siis myös ihmiset.
Niille, jotka ihmettelevät tämän pokkarin kansikuvaa (http://blogi.egmontkustannus.fi/2012/08/21/uudet-mahtavat-pulp-pokkarit/): siinä on laite, joka pitää silmäluomet avoinna (EDIT: Silmien tutkimista varten). Blefarostaatiksi sitä nimitetään pokkarissa. Uusi sana minulle.
-
Katse pimeydestä luettu. Olipas väkevää sarjakuvaa.
Ei välttämättä kovinkaan miellyttävä teos, mutta ehdottoman hyvä!
-
Oho!
Niin moni kehuu, että taidan hommata ko. opuksen.
Saan sitten syyttää kehujia, jos en pidä moisesta! Olin kyllä ajatellut jättää pulpit väliin, mutta saittepas kiinnostumaan.
-
Luin tämän jännärin loppuun, ja juttu piti otteessaan yllätykselliseen loppuun saakka. Suosittelen, vaikka onhan stoori aika rankka.
Tekijä siis korjasi (http://www.luigisimeoni.com/directory/gli_occhi_e_il_buio.htm) muutamia yksityiskohtia kertomukseen. Mikäli tankkaan tuolta italiaa oikein Google-kääntäjän avulla, korjaukset on otettu huomioon suomennoksessa. Muun muassa eräs vuosiluku on korjattu, erään henkilön nimi lisätty ja myöhemmän fasistiajan vaakuna muutettu oikeaksi. Oikein hyvä. Tästä tulee lisää plussaa. Enkä muuten huomannut yhtäkään kirjoitus- tai lyöntivirhettä koko paksussa pokkarissa.
-
Löytyihän se Rottajahdissa viimeinkin. Kävin viime lauantaina kuikuilemassa Petterin Sarjakuvakaupankin ovella, mutta jouduin lopulta ostamaan Pulpini Akateemisesta. Sattui olemaan lastenvaunut mukana, eikä niiden kanssa Sarjakuvakauppaan änkeytyminen sitten tuntunutkaan hyvältä ajatukselta, joten jouduin perääntymään. Täytyy tsekata puuttuvia Pulpeja siitä kirjaston vierestä uudelleen jahka olen soolona liikeellä, tai edes koko perheen kanssa sitten, että löytyy vaunuille vahti siksi aikaa, kun isi ostelee itselleen sarjakuvia.
Rottajahdissa oli TV-elokuvamainen ja kaikesta arvattavuudestaan huolimatta viihdyttävä paketti. Loppuratkaisu oli minusta laimea ja hätäinen. Panostamalla juoneen hieman enemmän, olisi kyseessä ollut ihan loistavakin tarina. Nyt juoni jäi hieman kliseiseksi, ohueksi ja yksioikoiseksi. Mutta tykkäsin silti ja viihdyin...
-
Itse en oikein pitänyt Rottajahdissa pulpista. Mutta se on oikeastaan ainoa paha huti puplpeissa. Jahka kerkeän, selitän tuolla blogissani ja täälläkin vähän paremmin että miksi. Mutta jotenkin koko juttu tuntui vain liikaa joltain huonon tv-sarjan jaksolta. Itseasiassa näin Psych sarjassa tuossa hetki sitten paremmin toteutetun samankaltaisen tilanteen.
-
Katse pimeydestä on nyt luettu. Muuten hieman venytetyn oloista tarinaa vaivasi sama ongelma, kuin Rottajahdissa-pulpia, eli köykäinen loppu. Viihdyttävää peruskamaa, joka kestää hyvin yhden lukukerran.
-
Katse pimeydestä toimi minulle sangen hyvin; hieno italialainen giallo-tarina.
Lisää matskua saapasmaasta, kiitos!
-
En ole lukenut, mutta lisää materiaalia muista kuin Amerikasta ihmeessä...
-
Luin viimeinkin katseen pimeydestä, mutta on se vaikeaa kun on niin pientä piperrystä.
Minä pidin alpparista kovasti, oli kuin kunnon giallo-sarjakuvaromaani.
Koko oli kyllä tälle taiteelle ja sanamäärällä aivan liian miniskuulinen. Päätä särki aina jo muutaman sivun jäljiltä, eikä tekijöiden näkemä vaiva päässyt mitenkään oikeuksiinsa noin pienenä.
-
Lätkäisin Katse pimeydestä -pokkarin arvostelun etusivulle (http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=1860) nyt kun oli aikaa kirjoittaa arvostelu. Parempi arvioida tämä myöhään kuin ei milloinkaan. Pokkaria saa edelleen sarjakuvakaupoista ja ehkä myös kirjakaupoista.
-
Pakko myöntää että olisihan se ollut ns. kivempi alkuperäisessä koossaan mutta hyvä näinkin että saatiin suomeksi jotain hiukan oudompaa kamaa. PS: Uusimmat Pulpit eivät kyllä tehneet vaikutusta. Näinkö tosiaankin Mustanaamiota lehtipisteessä Pulp-sarjan alla? Ääk. Oh well, ehkä se johonkuhun iskee. Ei kaikki voi tykätä kaikesta.
-
Katse pimeydestä oli yksi sarjakuvavuoden iloisimpia yllätyksiä Seitin julkaiseman Duskin ja Holecekin Big Joen ohella.
-
Katse pimeydestä on nyt luettu. Muuten hieman venytetyn oloista tarinaa vaivasi sama ongelma, kuin Rottajahdissa-pulpia, eli köykäinen loppu. Viihdyttävää peruskamaa, joka kestää hyvin yhden lukukerran.
Luin viimeinkin katseen pimeydestä, mutta on se vaikeaa kun on niin pientä piperrystä.
iPadille tämmöiset laadukkaat kioskisarjakuvat. Näkee vanhakin. Ja kertakäyttöinenhän tämä on, tuskin tulee toiste luettua kun ratkaisun tietää.
Yhdessä asiassa tämä kertomus kestää toisenkin lukukerran. [spoiler]Lukekaapa tämä juttu uudelleen sillä silmällä, että yksi hahmo ei ole olemassa muualla kuin päähenkilön mielessä.[/spoiler]
-
Katse pimeydestä oli meidän kirjastossa pistetty oikein paraatipaikalle.
Lukekaa tää. Vink vink.
-
Sääli ettei yltänyt Koipeliini-äänestykseen.
Niinpä.
-
Olisin varmaan äänestänyt tätä jos olisin voinut. Minusta tässä on myös paljonkin uudelleenluettavaa verrattuna moneen muuhun kohkattuun sarjakuvaan. Paljon kiinnostavaa ajankuvaa taustalla sadan vuoden takaa. Mutta hyvä näinkin.
-
Minäkin pidin, ei vain ollut minkäänlaista havaintoa julkaisusta ennen kuin luin Kvaakista arvion.
Pitää kai alkaa seurailemaan mitä Pulp-sarjassa ilmestyy.
-
Katse Pimeydestä on todella deeppiä tavaraa. En ole vielä lukenut loppuun. Mutta hulluksihan tässä tulee kun jokapaikassa näkyy kyseinen sarjakuva. Täytyy lukea tuo loppuun. Hyvältä vaikuttaa. En osaa arvata loppuratkaisua, enkä halua spoilaantua tällä kertaa, mutta huh huh. Lopun on pakko olla hyvä.
-
Tätä kehuttiin niin, että se oli ostettava, vaikka suurin osa Pulpeista onkin jäänyt pienen koon takia ostamatta. Epämukavaa lukea, kun likinäköisenä joutuu pitämään lehteä 15 sentin päässä silmistä, että erottaa tekstin. Aion jatkossa seurata tätä ketjua tarkemmin löytöjen toivossa, mutta näillä näkymin Ukkostuuli on ainoa Pulp, jota ostan jatkossakin.
Eli kelpo tarinahan tuo Katse Pimeydestä oli, vaikka sarjamurhaajan näkökulmasta kerrottu juttu tuottaakin samaistumisongelmia. Ei ehkä vuoden paras, mutta kulki sujuvasti. Ajankuva oli hieno ja piirroksia olisi katsellut isommassakin koossa. Kasvot olivat tosin välillä omituisia ja niiden joukossa Angelo vaikutti elävästä mallista tehdyltä.
[spoiler]etsivän vaimon sokeus tosin paljasti heti, että hänestä tulee jossain vaiheessa kohde, joka sotkee murhaajan suunnitelmat. Mutta loppukohtauksesta alkava takautuma oli tässä kerrankin toimiva.[/spoiler]
-
Nyt on luettu Katse Pimeydestä kokonaan. Hyvä sarjakuva oli. Mutta sitä vaan mietin, että jos tämä uposi, niin mitä sitten kannattaisi lukea seuraavaksi?
-
Egmont vastaa sarjakuvaharrastajien vanhojen silmien toiveeseen: seuraavat PULP-pokkarit, Die Hard ja Ukkostuuli 4, julkaistaan isommassa koossa. Esitteen mukaan koko on 160 x 220 mm eli aika reippaasti enemmän kuin aiempi 125 x 180 mm.
-
Egmont vastaa sarjakuvaharrastajien vanhojen silmien toiveeseen: seuraavat PULP-pokkarit, Die Hard ja Ukkostuuli 4, julkaistaan isommassa koossa. Esitteen mukaan koko on 160 x 220 mm eli aika reippaasti enemmän kuin aiempi 125 x 180 mm.
Oooo! Ikänäkö kiittää!
-
No nyt alko pelittää! Ukkostuuli kilahti heti ostoslistalle.
Kiitokseni ryhmälle sivukokourputtajat! ;D
-
Sillä lailla! Itseäni pieni koko ei haitannut, mutta mainiota, että hinnan roimalle nousulle löytyi myönteinen syy.
Nyt esim. Ukkostuuli lienee samassa koossa kuin alun perin Italiassa. Tuo 16 x 22 cm on jopa suurempi koko kuin uudet suomenkieliset Ken Parkerit.
-
Ja juuri kun minä meinasin tänne kommentoida, että suotta unelmoitte suuremmasta koosta, sillä hinta on noussut vain pienentyneen painoksen vuoksi. On taas mukavaa olla väärässä. Hieno liike.
-
Kiitti Petteri infosta, likinäkö kiittää!
-
Sitä mukaa kun sarjakuvalukijat vanhenevat, lehtien koko kasvaa. Millaisia jättilakanoita mahtaakaan olla tarjolla vuonna 2030?
-
Tämä Pulpin koon kasvaminen oli kyllä hienoin uutinen pitkään aikaan! Pari euroa hinnassa lisää tällä kuitattu! Vihdoinkin joltain on löytynyt järkeä päästä.
-
Omnibus-kokoelmat ovat rapakon takana jo kova sana. Noin 30 X 20 cm.
Sitten kun olen vanhainkodissa, vaadin täällä Kvaakissa Ukkostuulen uudeksi kooksi 30x20 cm!
-
Miksi odottaa vanhainkotiin?
-
Omnibus-kokoelmat ovat rapakon takana jo kova sana. Noin 30 X 20 cm.
Ja wolverinen kesällä tuleva Adamantium-kokoelma on vielä reilusti näitäkin suurempi, vanhojen Disney-jättikirjojen kokoa...
-
Näkikö kukaan viimeistä Comic Book Meniä? Siinä olleet Wolverinen kynnet vaikuttivat vaarallisilta. Kyllä ne sanoivat ettei näitä lapsille myydä...
Mittasin Minä Aku Ankan vuoden 1972 painoksen. 355 X 265 cm.
http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,5403.msg351783.html#msg351783
Tuossa kuvassa on Wolverine Omnibus ja Adamantium vierekkäin:
http://www.comicbookresources.com/prev_img.php?disp=img&pid=1359760155
Mitoiksi mainitaan 11 1/2 x 15 1/2 tuumaa eli about 288 x 388 mm, eli menee jopa jättikirjojen yli. Ei tarvi ostaa lukulaseja :)
Edit: kopioin Jukalta vahingossa väärät mitat, eli milleistä toki puhutaan. Ehän toi mahtuis senteissä edes ovesta sisään :D
-
15 x 22 tuumaa. Siitä lähdetään.
(http://4.bp.blogspot.com/-w8Z-uR5KIjI/T1lggHKImkI/AAAAAAAAfgE/NG_PBvLgYmo/s1600/427073_2797942920121_1604946721_32069500_1158333719_n.jpg)
-
Kiitokseni ryhmälle sivukokourputtajat! ;D
No tuskin Kvaakin papparaisten kävelykepin heristelyt tähän vaikutti, todennäköisemmin Pulpit ovat myyneet sen verran että tällainen muutos oli mahdollinen. ;D
Mutta hieno homma, vaikkei se entinenkään koko minua kovin pahasti häirinnyt..
-
todennäköisemmin Pulpit ovat myyneet sen verran...
...huonosti?
-
No tuskin Kvaakin papparaisten kävelykepin heristelyt tähän vaikutti, todennäköisemmin Pulpit ovat myyneet sen verran että tällainen muutos oli mahdollinen. ;D
Elikkä Egmontin korviin ei ole kiirinyt yhtään ainoata valitusta tai toivetta, että Pulppien kokoa olisi syytä kasvattaa. Ihan noin vaan omasta ilostaan päätettiin muuttaa formaattia kesken kaiken. :P
-
todennäköisemmin Pulpit ovat myyneet sen verran...
...huonosti?
Kyllähän Pulpien kappalemäärien vähentyminen lehtipisteissä on ollut silmin nähtävä. Aivan kuin supersankarilehtienkin. Toivotaan, että isompi koko puree yleisöön.
-
Die Hard: Ensimmäinen vuosi on pulp-linjan tuotos, ja nyt myös arvostelu on etusivulla. (http://www.kvaak.fi/index.php?articleID=1939) Tarina kertoo nuoresta John McClanesta uransa alkutaipaleella.
-
Die Hard: Ensimmäinen vuosi on pulp-linjan tuotos, ja nyt myös arvostelu on etusivulla. (http://www.kvaak.fi/index.php?articleID=1939) Tarina kertoo nuoresta John McClanesta uransa alkutaipaleella.
Useimmiten Kvaak-arvostelujen tekstit ovat kelvollisia, mutta nyt näyttää kirjoittajalla olevan suomen kielen hallinta pahasti kadoksissa. Osa lauseista on täysin käsittämättömiä, monet vain rasittavan kömpelöjä.
Ehkä tekstin kierrättäminen osaavalla toimittajalla tai Kvaakin Ylläpitäjällä olisi tässä tapauksessa paikallaan?
-
Useimmiten Kvaak-arvostelujen tekstit ovat kelvollisia, mutta nyt näyttää kirjoittajalla olevan suomen kielen hallinta pahasti kadoksissa. Osa lauseista on täysin käsittämättömiä, monet vain rasittavan kömpelöjä.
Ehkä tekstin kierrättäminen osaavalla toimittajalla tai Kvaakin Ylläpitäjällä olisi tässä tapauksessa paikallaan?
Kyseessä on arvostelun tekijällä ns. "eka kerta". Tekstin toimittaminen tehtiin vain kevyesti, koska muutoin se olisi pitänyt kirjoittaa kokonaan uudestaan.
Toivomme, että kvaakilaisten on vaihteeksi virkistävää lukea tällaista tajunnanvirtatekniikalla kirjoitettua innostunutta fanitusta...
-
Knallissa ja sateenvarjossa käytettin muistaakseni ilmaisua "teksti piti kirjoittaa uudestaan ennen kuin sen voi heittää roskakoriin" kun vastaan tuli - toimittajan mielestä - todella ala-arvoinen tekele. Ei tuo kyseinen teksti minusta lainkaan tällaista vaatisi. Komppaan Lurkeria, joskin ymmärrän Tonia, olihan joukossa muutama sammakko. En kuitenkaan niitä nostaisi erityisesti framille.
-
Kyseessä on arvostelun tekijällä ns. "eka kerta". Tekstin toimittaminen tehtiin vain kevyesti, koska muutoin se olisi pitänyt kirjoittaa kokonaan uudestaan.
Toivomme, että kvaakilaisten on vaihteeksi virkistävää lukea tällaista tajunnanvirtatekniikalla kirjoitettua innostunutta fanitusta...
Ottamatta kantaa sisällön innostuneisuuteen on pakko todeta, että asenteen ja tunteen palon voi säilyttää myös hyvällä editoinnilla. Ja näin auttaa kirjoittajaa kehittymään.
Huonoa tekstiä ja kielenkäyttöä on aina hankala lukea, vaikka tekijällä olisi kuinka hyvää asiaa tai ymmärrystä ilmaistavanaan.
-
Meillähän ei ole ketään palkattua tekstinperkaajaa. Vapaaehtoisvoimin mennään
-
Ottamatta kantaa sisällön innostuneisuuteen on pakko todeta, että asenteen ja tunteen palon voi säilyttää myös hyvällä editoinnilla. Ja näin auttaa kirjoittajaa kehittymään.
Huonoa tekstiä ja kielenkäyttöä on aina hankala lukea, vaikka tekijällä olisi kuinka hyvää asiaa tai ymmärrystä ilmaistavanaan.
Olet täysin oikeassa, ja tähän pyritään - pienin askelin (baby steps).
Tämä ketju on kuitenkin tarkoitettu Pulpista paasaamiseen, sisällöntuotannosta voi antaa palautetta tässä ketjussa, Kvaakin sisällöntuotanto: Kommenttialue. (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,8510.0.html)
-
Onhan tuossa arvostelussa innostuksen paloa. Ja siinä on se hyvä havainto, että McClane muuttuu Die Hard -elokuvissa koko ajan epärealistisemmaksi, ikään kuin supersankariksi.
Jos joku haluaa lukea hieman enemmän infoa itse läpyskästä, Shimo arvosteli sen taannoin Routakotoonsa (http://routakoto.com/2013/04/15/die-hard/).
Itse vain vilkaisin Die Hardia kaupassa, ja se ei tehnyt sisällöllään suurta vaikutusta. Ostamatta jäi, koska oli niin paljon muutakin hankittavaa ja raja täytyi vetää johonkin. Taide tuntui heikkenevän lopussa. Pokkari taisi jo poistua lehtipisteistä, mutta sitä saa kirja- ja sarjakuvakaupoista.
-
Die Hard -arvostelu kyllä herätti enemmän ihmetystä, kuin antoi vastauksia materiaalin luonteesta. Oikeastaan en saanut arvostelusta irti juuri mitään, liittyen itse varsinaiseen julkaisuun. Kiinnostus sarjakuvakritiikkiä kohtaan toki lisääntyi. Julkaisua tämä ei palvellut. Mutta erilainen arvostelu joo... pisteet siitä... Kai.
-
Oliks toi Die Hard Riddlen kirjoittama? Tyylistä päätellen... Ja mitä silloin pitäisi päätellä puheista "suomennoksen epätäydellisyydestä"? No, Egmontin tuntien se saattaa ollakin totta. Suomentajan nimen kertominen olisi tosin avannut tätäkin sarkaa paremmin kuin tuo nyt esitetty jaarittelu. Tosiaan arvostelussa ei ollut ihan sarjakuvanäkökulma.
Mua tossa alkoi kiinnostaa lähinnä käsikirjoittajan panos, sillä hänet tekijäporukasta tunnistin. Kuvanäytteiden pohjalta voisi jopa harkita hankintaa.
Olen Pulpeista lukenut ainoastaan heräteostoksena hankitun Vakavasti sairas perhe, joka oli aika moista kuraa niin piirrokseltaan kuin kynäilyltäänkin. Että on tämä Die Hard aivan takuulla ainakin parempi kuin se...
Edit: typo ja ?
-
"Die Hard: Ensimmäinen vuosi on ensimmäinen tämän vuoden merkittävä sarjakuvatapaus. Myös loput ovat hyvin merkittäviä."
On kyllä melkoista höpötystä "supersakareista" tuossa "arviossa"...
-
Siinä on monta hienoa kohtaa. Yhtään ei kyllä selkene millainen Die Hard on sarjakuvana, mutta tallensin tekstin esimerkkikäyttöä varten. Sitä voi hyödyntää senilix Pekka Vanhalan "kritiikkien" kera jossakin sopivassa tai sopimattomassa yhteydessä.
-
Olen Pulpeista lukenut ainoastaan heräteostoksena hankitun Vakavasti sairas perhe, joka oli aika moista kuraa niin piirrokseltaan kuin kynäilyltäänkin. Että on tämä Die Hard aivan takuulla ainakin parempi kuin se...
No enpä menis vannomaan. Olen lukenut about kaikki tähänastiset Pulpit ja lisäksi olen suuri Howard Chaykin -fani, mutta tämän Die Hard -pokkarin kanssa on ollut suuria vaikeuksia.
Monta kertaa olen yritellyt aloittaa, mutta kyllästynyt jo muutaman sivun jälkeen. Ei tunnu oikein kulkevan tai toimivan. Raskaan harmaata tuubaa supihuonolla paperilla.
Ojan arvostelulainaus oli kanssa omia suosikkejani!
-
Onpa tosiaan raskas ja tylsä tämä Die Hard tekstilaatikkoineen. Harkintakyky on nyt pettänyt Egmontilla pahasti.
-
Minusta tuo sarjis ei ollut ihan niin huono kuin viimeisimmät kommentit antavat ymmärtää. Itse käytin vertailukohtana Die Hard -leffoja ja kyllä tämä sarjis oli selvästi parempi kuin toiseksi uusin leffa. Uusinta en ole nähnyt, sillä luotettavista lähteistä olen kuullut, että se on vielä huonompi kuin sitä edeltävä räpellys, joten sen perusteella uskallan väittää, että sarjakuva on huomattavasti parempi kuin tuoreinkin leffa.
Tietysti, jos haluaa lukea hyvää sarjakuvaa, niin sitten ei välttämättä kannata tähän tarttua. Jos taas on penskana fanittanut John McClanea ja huudellut pusikoissa "yippee ki-yay, motherfucker":ia, niin sitten tämä sarjis voi hyvinkin viihdyttää.
-
Siinähän sen luki mutta olisi toki parempaankin voinut käyttää rahansa niin lukija kuin kustantajakin.
-
Nyt vasta heräsin huomaamaan ettei Egmontin syksyn tarjonnassa ollut yhtään Pulpia. Sehän ei tietysti vielä mitään tarkoita, vuoteen mahtuu kyllä pari julkaisua nyt ilmoitettujen jälkeenkin, mutta näinköhän Pulpin taru oli jo tässä?
-
Nyt vasta heräsin huomaamaan ettei Egmontin syksyn tarjonnassa ollut yhtään Pulpia. Sehän ei tietysti vielä mitään tarkoita, vuoteen mahtuu kyllä pari julkaisua nyt ilmoitettujen jälkeenkin, mutta näinköhän Pulpin taru oli jo tässä?
Egmontin blogissa vastattiin (http://blogi.egmontkustannus.fi/2013/08/21/sarjakuvasyksy/comment-page-1/#comment-2838): "Pulp pitää ainakin loppuvuoden taukoa…"
Jos Pulp jää julkaisuohjelmasta pois, toivottavasti ainakin Ukkostuuli jatkaa omillaan.
-
Jos Pulp jää julkaisuohjelmasta pois, toivottavasti ainakin Ukkostuuli jatkaa omillaan.
(http://blogi.egmontkustannus.fi/2013/08/21/sarjakuvasyksy/comment-page-1/#comment-2838)
Tähän on helppo yhtyä. Ukkostuulta lisää ja heti! Ja paljon! Ja isossa koossa!
-
Pulpin lepo ei ole mikään yllätys, mutta tokkopa koko homma on lopetettu, Pulp-nimikkeen alla on kätevä julkaista yksittäisi sarjakuvia jatkossa, jos tarvetta on.
-
Pulp-nimikkeen alla on kätevä julkaista yksittäisi sarjakuvia jatkossa, jos tarvetta on.
Mikähän tällaisen yllättävän tarpeen Egmontin päässä sitten aiheuttaisi? Jos homma ei toiminut nykyisellä julkaisustrategialla, niin en oikein usko mihinkään satunnaisiin yksittäisjulkaisuihin. Pulp kuopataan kaikessa hiljaisuudessa. Toivottavasti olen väärässä.
-
Onko jossain listattu mitä pulp-pokkareita julkaistiin?
-
Die hardissa on luetteloitu 16 ekaa. Mukana ei ole itse die hardia eikä viimeistä Ukkostuulta. Ne olivatkin jo isokokoisempia.
Pokkarit on autotallissa johon ei pääse tällä hetkellä, pitäisi saada lista netistä jostain.
-
Onko jossain listattu mitä pulp-pokkareita julkaistiin?
Netissä ei taida olla kokoavaa listaa tällä hetkellä, joten tässä sellainen:
1 Ian Kennedy: Valttiässä
2 Patrick Nicolle ja Reg Bunn: Robin Hood – Sherwoodin metsäsissi
3 Ian Rankin ja Werther Dell’Edera: Synkkiä enteitä
4 Max Allan Collins ym.: Matkalla kadotukseen
5 John Wagner ja Vince Locke: Väkivaltainen tausta
6 Claudio Nizzi ja Ivo Milazzo: Tex Willer: Coloradon kaivoskahakka
7 Gianfranco Manfredi ja José Ortiz: Ukkostuuli
8 Denise Mina ja Antonio Fuso: Vakavasti sairas perhe
9 Gianfranco Manfredi ym.: Ukkostuuli 2: Pedot ja pitkäpuukot
10 Max Allan Collins ja Terry Beatty: Paluu kadotukseen
11 Andy Diggle ja Victor Ibañez: Rottajahdissa
12 Claudio Nizzi ja Colin Wilson: Tex Willer: Viimeinen kapinallinen
13 Gianfranco Manfredi ym.: Ukkostuuli 3: Kivikasvo
14 Gigi Simeoni: Katse pimeydestä
15 Hans Lindahl ym.: Mustanaamio
16 Ian Kennedy: Saalistavat petolinnut
17 Howard Chaykin ja Stephen Thompson: Die Hard – Ensimmäinen vuosi
18 Gianfranco Manfredi ym.: Ukkostuuli 4: Lyijynharmaa taivas
Ilmestyneet vuosina 2011 – 13. Alkuperäisnumeroita en ala kaivaa.
Pulpien keskimääräinen taso oli varsin korkea ja genrejä löytyi niistä moneen makuun. Harmi kun loppuivat.
(EDIT: Lisätty teksti "Tex Willer".)
-
Erityisesti minusta oli harmi Ukkostuulen loppuminen. Toivotaan että joskus saamme siihen jatkoa.
-
Erityisesti minusta oli harmi Ukkostuulen loppuminen. Toivotaan että joskus saamme siihen jatkoa.
Omillaan olisi minustakin pärjännyt. Ukkostuulta olisi pitänyt puffata vaikka joka Tex Willerin numerossa, sisäkannessa vaikka. Mutta turha huutaa tuuleen, tulee vain huonolle tuulelle... sinne katosi kustannusohjelmasta kuin tuhka tuuleen tuo Ukkostuuli.
-
Sain viimeinkin luettua Ukkostuulet ja ne olivat kyllä ihan hyviä. Pidin kyllä myös Matkalla/paluu kadotukseen pulp-pokkareista.
-
Noissa oli paperi- ja painolaatu vähän liiankin pulppia minun makuuni.
Erikoista, että Tex Willer: Coloradon kaivoskahakka on julkaistu tässä sarjassa. Ja ylipäänsä pokkarina, kun se on aiemmin ilmestynyt isokokoisena albumina. Se oli ensimmäinen kerta, kun näin Ivo Milazzon taidetta - ja olin todella vaikuttunut. Sen jälkeen pokkarikoko Ken Parkereissa tuntui tekevän vääryyttä loistavalle piirtäjälle.