Ennustaisinpa, että viimeistään jälkeenpäin joku toteaa kilpailun olleen kova. Ja tasokas.
Ennustaisinpa, että viimeistään jälkeenpäin joku toteaa kilpailun olleen kova. Ja tasokas.
Kilpailu on kova. Ja tasokas. Tuollaisessa kisassa ei ole häpeäksi vaikka jäisikin toiseksi.Oikeastaan on aivan sama kuka palkinnon lopulta saa, sillä kaikki ehdolle päässeet ovat jo voittajia...
Oikeastaan on aivan sama kuka palkinnon lopulta saa, sillä kaikki ehdolle päässeet ovat jo voittajia...
Turvallisia valintoja. Vaikea sanoa ketä toivoisin voittajaksi.
Helppoapas. Kivi larmolan Päällystakki on yksi kaikkien aikojen parhaista suomalaisista sarjakuva-albumeista, joten kyllä se helposti vie viime vuoden ykkössijan!
Niin joo. Ja Samuelin matkassahan voitti viime vuonna.
Helppoapas. Kivi larmolan Päällystakki on yksi kaikkien aikojen parhaista suomalaisista sarjakuva-albumeista, joten kyllä se helposti vie viime vuoden ykkössijan!
Yksinkertaista, tohtori Watson.
Niin joo. Ja Samuelin matkassahan voitti viime vuonna.
So what? Ja ansaitsikin voittonsa.
Harmittaa tietenkin, en olis uskonut jääväni tuosta otannasta pois.
Joku vois selittää miten se on mahdollista?
Joku vois selittää miten se on mahdollista?
Päällystakki oli ilmoitettu ja ehdolla.
Kyllä, ja kuten Kaltsu huomasi, Silvia Regina ei.
Aijaajoo, onpas outoa. Tietoinen valinta kustantajalta?
Olis kyllä mielenkiintoista kuulla perustelut sille miksi Päällystakki ei päässyt listalle.
Olis kyllä mielenkiintoista kuulla perustelut sille miksi Päällystakki ei päässyt listalle. Meinaan itse en kykene keksimään yhtäkään järkevää syytä.
Teoksen käsikirjoittaja ei vastannut valintalautakunnan yhteydenottopyyntöihin. Tai sitten ei haluttu antaa tuumaakaan Finlandiaa venäläisen kirjallisuusklassikon sarjakuvasovitukselle.
Tiedoksi: Suomen Todistusti Älykkäimpien Ihmisten Sarjakuvakerho teki eilen Helsingissä Sarjakuva Finlandia Veikkauksen. Ennakkosuosikeiksi suoriutuivat veikkausten perusteella Kovács ja Ranta.
Tuota minäkin epäilen, että kun karsinta on tiukka niin Päällystakki on ollut helppo sivuuttaa klassikon sovituksena.
Aiempien vuosien voittajasuosikkiveikkausten oikeaanosumisen pohjalta sanoisin että voittaja on Juba!
Tiukasta karsinnasta en tiedä, mutta onko esimerkiksi Fingerpori - Heräämisoppaassa mitään jota ei aikaisemmissa alppareissa olisi jo julkaistu? Ja outo ratkaisu listalla on myös Viivi & Wagner 13, Juban Frank viettelysten vaunussa-albumikin olisi ollut parempi vaihtoehto.
No, en mä kyllä näe miks Jubaa tai Jarlaa pitäis rankaista siitä että ovat kyenneet luomaan toimivaa strippisarjaa jo pidempään.Vaikka luupilla katson, niin en viestistäni minkäänlaista sanktiovaatimusta löydä. Kummastelin vaan työpanosten suhteellisuutta. Fingerpori - Heräämisopas on kokooma jo kertaalleen kootuista (korjatkaa jos albumissa on runsaasti aikaisemmissa kokoomissa julkaisematonta). Juban uurastus Frank-albumissa taasen olisi mielestäni ansainnut suuremman huomion kuin uusi V & W. ;)
Tiedoksi: Suomen Todistusti Älykkäimpien Ihmisten Sarjakuvakerho teki eilen Helsingissä Sarjakuva Finlandia Veikkauksen. Ennakkosuosikeiksi suoriutuivat veikkausten perusteella Kovács ja Ranta.
Merkille pantavaa on mielestäni finalistien hengellinen näkökulma. Heräämisoppaan lisäksi uskontoa käsitellään Paratiisisarjassa, Amerikassa ja tietyllä tapaa myös Tour d'Europessa.
Asetan omat panokseni sitten Amerikalle. Peli kovenee!
Mitä jos palkinto luovutettaisiin postuumisti, niin että edes voittaja ei pääsisi nauttimaan voitostaan? Se lienee kaikkien mukaan rehti tapa hoitaa palkitseminen...
Sarjakuva-Finlandia-tunnustuspalkinto on perustettu vuonna 2007 ja se jaetaan seuraavan kerran perjantaina 27.3.2009 Tampere Kuplii -sarjakuvafestivaalin yhteydessä.
Tässä eräs näkökulma. En ole kaikesta samaa mieltä mutta miksi pitäisi ollakaan. Jelle perustelee näkemyksensä hyvin.
Hergé, Will Eisner, Tove Jansson ja Carl Barks.
Jos nuo haalitaan ensi vuoden valitsijoiksi, niin varmasti tulee sanomista. Tosin myös julkisuus olisi taattu...
Palkintoraadit yhteispäissään ovat vain keskivertoja, vaikka valintalautakunnassa istuisi Hergé, Will Eisner, Tove Jansson ja Carl Barks.
hyvistä tuomarointitavoista ja jurytyksestä löyty kyllä ohjeistusta ihan riittämiin.Kiinnostaisi että mistä sitä löytyy? SARVista? Kirjallisuuspalkintojen jälkipyykistä vuosien takaa? Jurytys on aina arvottamista. Kun sitä tekevät ihmiset ja kohteena ovat (taide)teokset jotka eivät muodoltaan ole kovin yhteismitallisia liikutaan herkällä alueella. Tämä ei sitä paitsi edes ole "normaalia jurytystä" jossa useimmiten kai valinta suoritetaan tuntematta teosten tekijöiden henkilöllisyyttä. Mitä moninaisemmat seikat vaikuttavat raatilaisiin. Täällä onkin muistaakseni jo todettu että valinnat riippuvat nimen omaan valitsijoista, siis raadin kokoonpanosta. Sarjakuvan tuntijat (sisäpiiriläiset) tekisivät erilaisia valintoja kuin kenttää vinosti hieman ulkopuolelta katsovat.
jos tuo raakkaus tosiaan tehdään Jellen blogikirjoituksen mukaisesti sähköpostiäänestyksenä.Kirjoittaen keskusteleminen tuottaa varmasti eri tuloksen kuin keskustelu nokakkain. En kuitenkaan väittäisi että lopputulos on yhtään huonompi. Se on vain erilainen. Kasvotusten valinnan tekeminen ei ole välttämättä kaikille raatilaisille ihanne. Naamakkain vaikuttavat teosten ohella karismat, auktoriteetit, yksilöiden sanavalmius sekä kiltteys, muun muassa.
Kirjoittaen keskusteleminen tuottaa varmasti eri tuloksen kuin keskustelu nokakkain. En kuitenkaan väittäisi että lopputulos on yhtään huonompi. Se on vain erilainen. Kasvotusten valinnan tekeminen ei ole välttämättä kaikille raatilaisille ihanne. Naamakkain vaikuttavat teosten ohella karismat, auktoriteetit, yksilöiden sanavalmius sekä kiltteys, muun muassa.Eikö karisma, auktoritteetti, sanavalmius, kiltteys ja vaikka viitseliäisyys vääntää peistä hitaasti näppistä nakuttaen sitten ihan vastaavalla lailla vaikuta nykymetodilla?
Kiinnostaisi että mistä sitä löytyy?
Jurytys on aina arvottamista. Kun sitä tekevät ihmiset ja kohteena ovat (taide)teokset jotka eivät muodoltaan ole kovin yhteismitallisia liikutaan herkällä alueella. Tämä ei sitä paitsi edes ole "normaalia jurytystä" jossa useimmiten kai valinta suoritetaan tuntematta teosten tekijöiden henkilöllisyyttä. Mitä moninaisemmat seikat vaikuttavat raatilaisiin. Täällä onkin muistaakseni jo todettu että valinnat riippuvat nimen omaan valitsijoista, siis raadin kokoonpanosta. Sarjakuvan tuntijat (sisäpiiriläiset) tekisivät erilaisia valintoja kuin kenttää vinosti hieman ulkopuolelta katsovat.
Kirjoittaen keskusteleminen tuottaa varmasti eri tuloksen kuin keskustelu nokakkain. En kuitenkaan väittäisi että lopputulos on yhtään huonompi. Se on vain erilainen. Kasvotusten valinnan tekeminen ei ole välttämättä kaikille raatilaisille ihanne. Naamakkain vaikuttavat teosten ohella karismat, auktoriteetit, yksilöiden sanavalmius sekä kiltteys, muun muassa.
Olin muutamana vuonna mukana valitsemassa Puupää-palkinnon saajaa ja se touhu on minusta aika erikoista, vaikka siinä kovasti keskustellaankin.
Jotensakin itsekin kuvittelisin että parempi keskustelu saadaan aikaan naamakkain.
Juryttäminen on mielenkiintoista niin. Silti jotenkin minusta tuntuu, että JOS esim. Corto Maltese olisi suomalainen sarjakuva, sillä tuskin olisi mahdollisuuksia Sarjakuva-Finlandia-kisassa.
Meillä on tarjolla 1) erinomaisia mutta vaikeita, omintakeisia teoksia. Sitten meillä on tarjolla 2) hyviä mutta kohderyhmäjakautuneita teoksia. Sitten meillä on 3) alle keskivertoja mutta yleistajuisia teoksia.
Kovin kätevästi jätit pois luokan 0) erinomaisia ja yleistajuisia teoksia.
Olen ollut jurytystilanteessa, missä hyvin esitetyt perustelut ovat kääntäneet oman mielipiteeni ainakin reippaat 100 astetta. ... Muutamissa omissa jury-tilanteissani tuossa vaiheessa on usein käyty läpi töitä kollektiivisesti - koettu niitä uudelleen vähän eri kulmista, keskusteltu, pidetty tauko, katsottu kaikki läpi uudelleen... ja jossain vaiheessa vallitseekin täysi yksimielisyys lopputuloksesta. Tuohon ei sähköpostilla eikä Skypellä pysty.
Eiköhän taas valita joku "taideteos" voittajaksi, noi strippisarjat on mun mieleen, mutta tokkopa niistä valitaan.
Ainoa mikä on "taas", on tämä jokavuotinen haistapaska-keskustelu. Mikäs pahan tappaisi...
Aika mielenkiintoisiakin näkemyksiä ja mielipiteitä - ja hyvin perusteltuja sellaisia - on tässä ketjussa esitetty. Enemmän kuin monessa muussa paljon pidemmässä yhteensä. Eli ainosataan tuollainen haistapaska-kommentointi on ihan turhaa ja tyhjänpäiväistä.
Tämä sama keskustelu käydään joka vuosi samoin argumentein.
Niitä on niin vähän, että jos sellainen syntyy, se huomataan kyllä. Suomessa lähimpänä tuollaista voisi olla Mämmilä, eurooppalaisessa käännössarjakuvassa ehkä Tintti ja Asterix. Amerikkalaisesta sarjakuvasta ehkä 1930-luvun Mikki Hiiri. Mutta ne eivät todellakaan ole vakio joka olisi
Yleissääntö lienee, että päätöksiin pitäisi päästä keskustelemalla ja äänestys/pisteytys otetaan käyttöön, jos ei muuta ratkaisua löydy.Ja hitonko väliä silloin on sillä onko raadissa parillinen vai pariton määrä ihmisiä?
Tämä sama keskustelu käydään joka vuosi samoin argumentein. Finlandia-ketjut ...Tuo ei pidä alkuunkaan paikkaansa! Keskusteluja on (tämä mukaan lukien) 3kpl. Kaikki tyystin erilaisia, mikä on aika helppo kenen tahansa todeta.
Ja hitonko väliä silloin on sillä onko raadissa parillinen vai pariton määrä ihmisiä?
jos kerran uskottavuudesta on ollut puhetta joka vuosi, on varmaan kaikkien edun mukaista että yritetään yhdessä hakea ratkaisuja joilla sitä uskottavuutta saisi lisää. Keskustelemalla.
Että ei sikäli mun nähdäkseni turhaa.
Kivi
No voisko syynä olla noin järjellä ajateltuna se, että ongelmatilanteissa löytyy aina enemmistö?Ettäkö raati ei sittenkään voisi päästä yksimielisyyteen keskustelemalla? Demokratia, eli äänestäminenhän piti olla se kauhistuksen kanahäkki joka johtaa vain tulokseen joka ei ole kenenkään etu? Vakiintunut ja hyvä jurytyskäytäntö on muuten sekin että äänten mennessä tasan, (raadin) puheenjohtajan ääni ratkaisee. :)
"Olisin tosin ollut aivan eri mieltä kuin Matti Rönkä. Nyt päädyin samaan kuin Sibelius-viulukilpailuissa toisinaan. Jaetaan kaksi toista palkintoa. Tämä päätökseni perustuu yli 70-vuotiaan miehen makuun. Fingerporissa esimerkiksi on sutkauksia jotka naurattavat parikymppisiä - mutta Kati kovacsin teoksessa minuun vetosi underground-henkinen yllättävyys, Heikki Paakkasen teoksessa puolestaan selittävyys, kuten kirkkohistorin käyttö Amerikan nykytilanteen selvittämisessä.". - M. A.
Helsingin Sanomat:SARJAKUVAT OVAT HUONOJA
Helsingin Sanomat:SARJAKUVAT OVAT HUONOJAHelsingin Sanomat: "Yritämme provota enemmän kävijöitä uutisellemme ampparit.com:in kautta!"
mutta pääasia oli, ettei joku Ville Ranta voittanut, vaan glooriaa, ja rahaa, jaettiin sellaisille, jotka osaavat myös piirtää. Sanon minä.Onneksi olkoon. Harvoin ihmiset leuhkivat puutteillaan, mutta rohkeutta osoittaa paljastaa ettei ymmärrä piirtämisestä mitään - eikä lukemisesta.
Eli siis tiivistäen:
Jollekin sarjakuvalle halutaan antaa palkinto = uskomaton määrä valitusta, urputusta ja loukattuja tunteita
Mitään sarjakuvaa ei palkita, vaan kritisoidaan, että kaikissa on jotain puutteita = kaikki ovat iloisia ja taputtavat
Joskus vielä ehkä ymmärränkin kunnolla suomalaista sielunmaisemaa, mutta se päivä ei ole ainakaan tänään.
Minullakaan ei ole mitään M.A. Nummista tai hänen perusteluitaan vastaan. Minäkin pidän häntä oikein fiksuna ja kunnioituksen arvoisena tyyppinä.
Kommentillani vain muistuttelin vähän tämän ketjun aiemmista vaiheista - ja samaa palkintoa ympäröivästä keskustelusta aiemmilta vuosilta JA keskustelua "vuoden parhaan käännössarjakuvan" palkitsemisesta.
No tässähän tulee helposti ajatelleeksi että sarjakuvien laittaminen paremmuusjärjestykseen on vähän niinkuin Paralympialaiset (Special Olympics), eli vaikka tulisi valituksi parhaaksi, kunuksi ja häkä-ässäksi, on silti "vain" sarjakuvaa.muuten kaiken kanssa noin 123% samaa mieltä mutta minä rankkaan, aika saakelisti sattuneesta syystä , ihan jokaisen Paralympialaisiin osallistuneen niin paljon korkeammalle kuin niihin olympialaisiin tai mihin tahansa urhoilukisoihin siksi että enin osa niihin osallistuvista eivät samoin edellytyksin pääsisi paralympialaisissa edes karsintarajalle.
Mauri Anteron ratkaisu saattaa parhaassa tapauksessa jopa innostaa jonkun pyrkimään irti tuosta ajattelua vaivaavasta ikeestä, jossa sarjakuva on aidon taiteen mainosvammainen äpärälapsi, kun se itse asiassa on se mistä kaikki 20 000 vuotta sitten lähti.
Syynä (jatkan teoriaani) on osin otannan pienuus, osin otantaan vaikuttavat kiistämättömät käytännön tekijät. On olemassa tekijöitä jotka ovat "yleisön ennakkosuosikkeja" ja joita ei siksi voi jättää pois. Pyritään ottamaan mahdollisimman tasainen otanta sarjakuvan eri muodoista jottei päästä sanomaan ettei mukana ollut yhtään historiaa/ novellikerrontaa/ eläimiä/ huumoria jne.....Pienin yhteinen nimittäjä. Keskinkertaisuus. Vaikka kaikki ehdokkaat olivat ehdottomasti hyviä, oli asetelma silti sellainen, ettei yhtä voi nostaa toisten yläpuolelle kyseenalaistamatta valintakriteerejä.mutta tämän kohdan kanssa on tulkintaero minun ja Kiven välillä.
Ehkä vuoden sato oli hiukan yllätyksetöntä, mutta pääasia oli, ettei joku Ville Ranta voittanut, vaan glooriaa, ja rahaa, jaettiin sellaisille, jotka osaavat myös piirtää.
Samaa mieltä Illodiinin kanssa siitä, että hyvä homma, ettei Ville Ranta voittanut.
Liityn seurueeseen Illodiinin ja Denniksen nurkkaukseen skoolaamaan tälle iloiselle tapahtumalle ja suomalaiselle sarjakuvalle.
Pienin yhteinen nimittäjä. Keskinkertaisuus. Vaikka kaikki ehdokkaat olivat ehdottomasti hyviä, oli asetelma silti sellainen, ettei yhtä voi nostaa toisten yläpuolelle kyseenalaistamatta valintakriteerejä.En usko että tässäkään kisassa on mitään yhteismitallisia kriteerejä. Tarkoittanet valinnan perusteluja?
No tässähän tulee helposti ajatelleeksi että sarjakuvien laittaminen paremmuusjärjestykseen on vähän kuin...En menisi ihan noin pitkälle. Mutta eri genrejen ja varsinkin eri kerronnan muotojen (strippi ja novelli) välinen vertailu on semmoista mitä en ainakaan itse pysty tekemään. Siis näkemään absoluuttista parhautta sen genren ja muodon ohi.
piirustustaidosta, sanoisin että vaatii helvetin hyvää piirustustaitoa osata pelkistääAivan, Ville, MIlla ja muutama muukin osaavat, mutta kaikki sarjakuvien parissa harjoitettu pelkistys ei silti automaattisesti kerro taidosta. (Enkä usko että niin kuvitteletkaan.)
Pelkistäminen ja rennon, luonnosmaisen viivan avulla luotu dynamiikka on paljon vaikeampaa kuin jäykkä realismiin ja detaljeihin pyrkiminen, mutta sen arvoista, kun pystytään välittämään moninkertaisesti kuvan näennäisen sisällön määrä merkityksiä.Samaa mieltä, mutta omallakin kohdallani olen miettinyt että onko kuvaamasi taidepiirtämisen paikka sittenkään sarjakuvassa? Sarjakuvassa, jonka yleisöstä ylivoimainen enemmistö selvästi arvostaa maneereihin pohjaavaa ilmaisua? Kärjistäen sanottuna kopiointi (hahmojen yms.) asetetaan kokeilun ja taiteellisen riskinoton edelle. Sarjakuvan rivilukijat odottavat että heidän lempparinsa on päivästä, kuukaudesta ja vuosikymmenestä toiseen samaa laatua kuin se on ollut ennekin. (Maneereista sarjakuvassa on keskustetu jonkin verran toisaalta Kvaakissa.)
Jos sarjakuva olisi meillä kaupallisestikin samalla tavalla arvostettua kuin ranskankielisellä alueella tai Japanissa, olisi varmaa että moni sellainen kohta joka jää vain laiskuudesta, kiireestä tai yksinkertaisesti varojen puutteessa vähän heikommaksi, korjattaisiin. Perfektionismi on kallis vaatimus.Ranskasta en tiedä, mutta Japanissa arvostetaan ja palkitaan enimmäkseen ns. vanhoja mestareita. Ahkeruus on siellä toki arvostettua, mutta perfektionismin ja kiireen välillä tasapainottelevat tekijät eivät todellakaan painosta mihinkään viivan dynamiikkaan tai sisällön merkityksiin. :)
Mutta resursseihin, kielialueen pienuuteen ja ammatin arvostukseen nähdenkin meillähän tehdään todella hyvää sarjakuvaa. Ei siinä ole mitään säkkiin ja tuhkaan pukeutumista, jos osa alan pahimmista maneereista ja kliseistä onkin korvattu riskinotolla, innovatiivisuudella ja herkkyydellä.Ei siinä ei todellakaan ole mitään pahaa. Päin vastoin sehän on juuri se juttu mitä meillä on maailmalle sarjakuvan saralta tarjota.
Minkä vuoksi puhutaan siitä, ansaitseeko joku (randomi nimi tähän) Sarjakuva-Finlandian, sen sijaan että puhuttaisiin, onko kyseisen nimen pyöräyttämä albumi vaatimukset täyttävä?Äh. Miten niin mikä tahansa viime vuonna julkaistu teos ei täyttäsi vaatimuksia?!
Hienoisesti ihmettelen tätä iloitsemista, kun kuitenkin kaikissa näkemissäni tv-uutisissa ja lukemissani lehtijutuissa jutun juuri on ollut se, että vuoden 2010 sarjakuvasato oli erityisen huono ja kotimainen sarjakuva laadultaan heikkoa.Voisiko kyse olla siitä että uutismedia vain hakee ja julkaisee UUTISIA?
todellisuuskäsityksen ja kritiikin sekä nyt laajalle tavallisen kansan kerroksiin levinneen vision siitä, että suomalainen sarjakuva on kehnoa. Johan se televisiossakin näin julistettiin.
Nummisen tuskailu ja kotimaisen sarjakuvan tason tutkailu kuvastaa sitä, kuinka suomalainen sarjakuva on paradoksaalisesti yhtä aikaa sekä nousussa että kriisisissä (http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=1556).
M.A. on loistava! Kvaak ei! Allaolevat kommentit ovat ehkä typerintä ikinä.Heh! Yllä oleva kommentti katsoi ja korotti vielä. Alkaa kuullostaa persujen taidekeskustelulta. Kyllä me voidaan tietysti turista siitä kenen maku on "maukkaampi", ja onhan se hienoa kun tässäkin pikku lammikossa pysyy kaiffan rinnalla. 8]
Alkaa kuullostaa persujen taidekeskustelulta.
Siltähän nuo nappaamani sitaatit kieltämättä kuulostivat, hyvin sanottu.Ok, tehdään tämä sitten vieläkin helpommaksi: S-i-n-ä V-i-l-l-e R-a-n-n-a-n k-a-v-e-r-i, m-i-n-ä y-m-m-ä-r-r-ä-n.
Ok, tehdään tämä sitten vieläkin helpommaksi: S-i-n-ä V-i-l-l-e R-a-n-n-a-n k-a-v-e-r-i, m-i-n-ä y-m-m-ä-r-r-ä-n.
Hienoisesti ihmettelen tätä iloitsemista, kun kuitenkin kaikissa näkemissäni tv-uutisissa ja lukemissani lehtijutuissa jutun juuri on ollut se, että vuoden 2010 sarjakuvasato oli erityisen huono ja kotimainen sarjakuva laadultaan heikkoa.
Varsinkin kun olen molemmista pointeista aivan eri mieltä. Minusta viime vuoden satoon mahtui monta erinomaista teosta. Ongelma vain oli siinä, että ehdokkaat valinnut raati ei ottanut suurinta osaa niistä kisaan mukaan. Ja tämä aiheutti Nummisen epäsuhtaisen todellisuuskäsityksen ja kritiikin sekä nyt laajalle tavallisen kansan kerroksiin levinneen vision siitä, että suomalainen sarjakuva on kehnoa. Johan se televisiossakin näin julistettiin.
Ei ihmekään, että jälleen tänä vuonna juuri esiraadin toiminnasta nousi jo heti ehdokaslistan julkistamisen jälkeen iso poru - jonka Numminen (ja esim. Hesari) todistivat nyt oikeutetuksi.
Ehkäpä vähän piru iski, kun mainitsin Ville Rannan, mutta omassa mielessäni ei vain soi minkäänmoinen musiikki katsellessani hänen tuotoksiaan. Mies on kyllä melko peto väreillään, myönnetään. Toiset tykkää äidistä, toiset eläimistä... >:DSiksi toisekseen mainitsin alunpitäen Ville Rannan(olisi ehkä pitänyt muotoilla "villerannan")lähinnä esimerkkinä tyylistä joka ei innosta eikä kiinnosta. Petteri Oja sen sijaan tuli iholle tyylillä, joka viittaa henkilökohtaisiin traumoihin aiheessa.
m-i-n-ä y-m-m-ä-r-r-ä-n.
Soisinkin ennen finaalia tehtävän voimakkaammin karsintaa niin, että edes finalisteiksi valikoituisi albumeja jotka selkeästi muodostavat itsenäisen kokonaisuuden ja joita on mahdollista arvioida yhteismitallisesti.Samaa mieltä. Tässä vain äkkiä nousee esiin parikin käytännön ongelmaa. Kärjistetysti sanottuna, ellei strippikokoelmia oletusarvoisesti lasketa mukaan, Suomessa ei ehkä ilmesty tarpeeksi teoksia, jotta kisa ja palkinto olisivat uskottavan oloinen ja kokoinen juttu.
Minä kuvittelin, että Sarjakuva-Finlandian tarkoitus oli osaltaan motivoida suomalaisia sarjakuvantekijöitä tekemään laadukasta pitkää sarjakuvaa, mutta jos finaalissa on neljä (vai viisi?) kokoelmaa sanomalehdissä julkaistusta materiaalista, ei se taidakaan olla palkinnon tavoitteena. Toinen tavoite olisi saattanut olla vahvistaa julkista kuvaa suomalaisen sarjakuvan tasosta ja monipuolisuudesta,Olen vuosittain laskenut (ja raportoinut näissä keskusteluissa :) ) 3-4 strippikokoelmaa. Joskus se on vähän makuasia kun muunkinlaisia (osin vähän vanhempia tai osittain uudelleenpiirrettyjä tai vaihtelevan pituisia töitä sisältäviä) kokoelmia julkaistaan. Voihan se ajatella niinkin että kun tämä monimuotoisuus on sarkakuvan piirre, niin miksei se saisi näkyä Finlandia palkinnossa?
Vuonna 2007 julkaistiin noin 70 kotimaisin voimin toteutettua sarjakuva-albumia, mikä tarkoittaa 50 prosentin lisäystä aikaisempaan vuoteen verrattuna.Tuo läppä 50% kasvustahan ei pidä ollenkaan paikkansa (vaan noin 60-70 vuosittaisen albumin taso vakiintui jo vuosituhannen vaihtessa) ja varmasti piilotettuja tavoitteita on muitakin, kuten vaikka Tampereen imagon kiillottaminen.
Tätä runsautta julkituomaan ja suomalaisen sarjakuvan arvostusta nostamaan
Mutta en myöskään anna jonkun pojun hyppiä silmille, en foorumeilla enkä kadulla.
Kuulostaa juuri siltä, että sinun on käveltävä luimistellen pitkin katuja ja itsekorostus jää nettiin. Voisitko ehostaa alikehittynyttä minäkuvaa todellakin jossain toisaalla. Ystävällisin kiitoksin koko käyttäjäkunnan puolesta.
Nyt kolme diktaattoria neljästä on valinnut voittajaksi "itsenäisen kokonaisuuden". Että sikäli ei kyllä ole aihetta tästä valittaa.No en nyt tiedä. Kun miettii, että yksi perustui romaaniin, yksi nyt oli sen takia, kun kiroilu on niin hauskaa ja tänä vuonna tämä fiasko, niin ei ihmetytä, miksi ko. palkinto on niin heikosti profiloitunut ylipäätänsä tai miksi isommassa mittakaavassa on jotenkin turhaa noteerata koko palkintoa, vaikka onkin iso summa hynää.
No en nyt tiedä. Kun miettii, että yksi perustui romaaniin, yksi nyt oli sen takia, kun kiroilu on niin hauskaa ja tänä vuonna tämä fiasko, niin ei ihmetytä, miksi ko. palkinto on niin heikosti profiloitunut ylipäätänsä tai miksi isommassa mittakaavassa on jotenkin turhaa noteerata koko palkintoa, vaikka onkin iso summa hynää.Minusta romaaneihin perustuvia sarjakuvia saisi tehdä enemmänkin. Kaikki tarinat eivät tietenkään taivu yhtä hyvin ruutujatkumoksi, mutta Sarasvatin hiekkaa oli hyvinkin onnistunut pakkaus. Tuskin sitä muuten olisi julkaistu noin kymmenessä maassa. Sitäpaitsi, ei ole helppoa proosan vääntäminen sarjakuvaksi, ei.
Ystävällisin kiitoksin koko käyttäjäkunnan puolesta.Älä lähde yleistämään.
En tunne Ville Rantaa henkilökohtaisesti enkä liene tavannutkaan. Pidän häntä kuitenkin yhtenä Suomen parhaista sarjakuvantekijöistä ja erittäin ilmaisuvoimaisena piirtäjänä.
Toisaalta en ole kauhean hyvä ottamaan vastaan kritiikkiä enkä jaksaisi jokavuotisia sarjakuva-Finlandiaan liittyviä kommentteja jotka tulkitsen helposti niin että tekeleeni ovat henkisesti jälkeenjääneitä Harlekiini-sarjoja. Jos strippikokoelmia ei otettaisi mukaan tähän mittelöön, en usko että se vaikuttaisi niiden toteuttamisen laatuun millään lailla, tosissaan niitä tehdään kulloisenkin kiireen asettamissa rajoissa.Ei varmaan toteuttamiseen mutta luulisi ehdokkuuden tai ainakin palkinnon vähän myyntiä avittavan. Itse en ainakaan muista näissä keskusteluissa kritisoidun mitään nimettyä strippisarjaa. Oma mielipiteeni liittyy lähinnä siihen että näiden kahden ilmaisun vertailu on hankalaa. Lisäksi tekijänä huomioni kiinnittyy luonnollisesti myös siihen miten eri pohjalta pitkää ja pätkää tehdään. Yksikään huono strippisarja ei lehteen edes pääse. (Huonolla tarkoitan sellaista joka ei puhuttelisi kohtuullisen kokoista yleisöä.) Sama yleisö joka on lukenut sarjoja sanoma- ja aikakauslehdistä tuntee siis ainakin nämä ehdokkaat ja se miten ne pärjäävät kisassa saattaa vaikuttaa heidän mielikuvaansa koko kilpailusta.
tulkitsen helposti niin että tekeleeni ovat henkisesti jälkeenjääneitä Harlekiini-sarjoja.Kun nyt näet asian tuossa kirjoitettuna niin huomaat varmasti itsekin miten tyhmältä väite kuulostaa. :) Fingerpori on fiksu ja hyvin piirretty sarja, samoin Viivi ja Wagner. Tosiasiat eivät muutu miksikään, vaikka jollain foorumilla kuinka vinguttaisiin asiasta.
Sivujuoni: Yle X soitti ja kysyi olenko nyt pahoillani Nummisen valinnasta. Sanoin mm. että "nämähän ovat subjektiivisia asioita joihin ei ole lopullista totuutta", "itse en ole lukenut tarpeeksi tämän ja viime vuoden albumeita kommentoidakseni vuosikertojen paremmuutta" ja "olisihan tässä hyviä ollut, kuten Paratiisisarja". Huvittavaa on että haastattelija kuulosti pettyneelta, ja totesi jotain "Jaha, no kiitos".Media elää rsitiriidoista ja kohusta. Tavallaan se on hienoa että sarjakuva on kunnostautumassa tälläkin saralla, mutta toisaalta median masinoimat skandalit ja julkisuuden henkilöiden pauhominen herättävät myös pahaa verta. Joidenkin mielestä se on sopiva hinta siitä että kohu kenties lisää myyntiä ja (tekijän)tunnettuutta. Arvostan sitä että et lähtenyt mukaan leikkiin.
Njoo, ehkä näistä Finlandia-kommenttien ylitulkinnoistani ei pitäisi edes avautua. Sitä vain niin pelkää sitä päivää kun minua joku vertaa Timo Koivusaloon.
Hieman jäi harmittamaan se kun Numminen sanoi että olisi mielellään lukenut kaikki kilpailualbumit eikä vain esiraadin valitsemaa kymmenikköä. Koko satsista olisi voinut hyvin löytyä jakamatonkin ykkönen.
Njoo, ehkä näistä Finlandia-kommenttien ylitulkinnoistani ei pitäisi edes avautua. Sitä vain niin pelkää sitä päivää kun minua joku vertaa Timo Koivusaloon.
Itse olen sitä mieltä että jo ennestään julkaistujen strippi- ja muiden kokoelmien ymppääminen samaan sarjaan albumeiksi tehtyjen itsenäisten teosten, pitkien tarinoiden kanssa on huono asia. Molemmat ansaitsisivat oman sarjansa.Eipä meillä suomessa taida olla riittävän isoja markkinoita joille tuuttaisiin ulos niin paljon materiaalia että siitä jouhevasti riittäisi eri sarjoihin asti kuten Isossa Maailmassa TM. Vrt esms Eisnerit.
Eli kun kakku on kovin pieni niin ei sitä kannata enempiä lähteä viipaloimaan. Vaikka tosiaan materiaali ei nyt ihan luontevasti istuisikaan samaan kilpailusarjaan.Eipä tuo kovin luontevaa ole kisan isolle veljellekään, eli kirja-Finlandialle. Vai miten muka asiallisesti voidaan pistää rinnakkain joku ruotsinkielinen runovihko ja vaikkapa Tervon huumoritiiliskivi? Ja tulos tuskin olisi objektiivisempi vaikka koko kansa äänestäisi mieleisestään. ::)
Eipä tuo kovin luontevaa ole kisan isolle veljellekään, eli kirja-Finlandialle. Vai miten muka asiallisesti voidaan pistää rinnakkain joku ruotsinkielinen runovihko ja vaikkapa Tervon huumoritiiliskivi? Ja tulos tuskin olisi objektiivisempi vaikka koko kansa äänestäisi mieleisestään. ::)
Toisen maailmansodan jälkeen Suomi on vähitellen noussut maailman johtavien kirjantuottajamaiden joukkoon. Unescon tilastot eri maiden kirjatuotannosta kattavat vuodet 1950-1996. Vuonna 1996 Suomessa julkaistiin noin 2,6 kirjanimikettä tuhatta asukasta kohden (kuvio 2). Asukaslukuun suhteutettu kirjatuotanto on Suomessa Euroopan unionin maiden korkein ja maailman toiseksi korkein, vain Islannissa tuotetaan enemmän nimikkeitä suhteessa asukaslukuun.
Vuonna 2005 Suomessa ilmestyi lähes 14 000 teosnimikettä. Viimeisten kahden vuosikymmenen aikana taitto- ja painotekniikan kehittyminen on alentanut kirjojen julkaisukustannuksia, mikä näkyy myös nimikkeiden määrissä.
Suomessa julkaistavan kirjallisuuden tyypillinen piirre on kotimaisen kirjallisuuden suuri osuus. Vähintään kolme neljäsosaa koko nimiketuotannosta on ollut kotimaista alkuperää 1930-luvulta lähtien
Onkohan Tampereen kilpailussa muuten rajattu niittiselkäisiä (lehtiäkään) ulos?
Molempien teokset ovat valtavirrasta poikkeaviaPoikkeavia siis niinku mangasta vai? Aku Ankasta? Vai kotimaisesta valtavirrasta, mitä se sitten lieneekään?
Sikäli kuin oon oikein ymmärtänyt niin kirjoilla on ISBN-koodi, lehdillä on ISSN-koodi, siitä ne erottaa. Sidosasulla ei tuon kanssa oo mitään tekemistä.Nyt ei vaan ollut kyse kirjojen ja lehtien erottamisesta toisistaan :)
ansiokkaasta, painetusta sarjakuva-albumista.Eli tuon perusteella niittiselkä kelpaisi. Sittenhän meillä on vielä mini-albumit (nerokas markkinoinnillinen termi). Nämä jos lasketaan mukaan, niin sillähän vuosittain ilmestyvien albumien määrää saadaan ainakin jonain vuosina hilattuna kummasti ylöspäin.
Minkäänlaisen kriisin tms. näkeminen tässä tilanteessa on ainakin minulle täysin mahdotonta.Onhan se aika selvää että sarjakuvajournalismi on nyt meillä aallonpohjassa ellei peräti kriisissä. Tai siihen suuntaan ainakin käyty keskustelu ja kirjoittelu tuntuu kovasti vetävän.
Poikkeavia siis niinku mangasta vai? Aku Ankasta? Vai kotimaisesta valtavirrasta, mitä se sitten lieneekään?
MA Nummisen puhe 8.4.2011 katsottavissa täällä:
http://www.sarjakuvafinlandia.fi/kunniakalleria.html (http://www.sarjakuvafinlandia.fi/kunniakalleria.html)
Säännöissä sanotaan vain:Eli tuon perusteella niittiselkä kelpaisi. Sittenhän meillä on vielä mini-albumit (nerokas markkinoinnillinen termi). Nämä jos lasketaan mukaan, niin sillähän vuosittain ilmestyvien albumien määrää saadaan ainakin jonain vuosina hilattuna kummasti ylöspäin.
Niittiselkiä on ollut ehdolla joka vuosi.Joku puhui tuolla runovihoista. Sitä vain mietin että eihän sellaisesta pahvikantisesta lehdestä millään mitenkään kovin juhlallista julkaisua saa, vaikka sisältö tietenkin ratkaisee.
Pitkän ja yhtenäisen sarjakuvan palkintona nykyinen Finlandia toimisi onnen omiaan, ja stripeille voitaisiin perustaa oma palkinto vaikkapa Turussa.
Mut olisko sitten albumisarjan osa ulkona siitä? Olis kai... Vaikka olisikin esmes kaksiosainen. ? öhh..
Mutta ajatelkaapa jos palkinnosta todella kisaisivat pitkät sarjat, minialbumitkin olisivat kisasta ulkona...
Mikä se minialbumi oikein on? Joku maksimissaan 36-sivuinen albumi?Muistaakseni jo kirjoitin että minusta se on lähinnä markkinointitermi. Minialbumi kuulostaa hienommalta ja arvokkaammalta kuin lehti tai pokkari. Muodoltaan se voi kai olla (tai on meillä ollut) vaikkapa liuskan muotoinen paksuhkokin strippikokoelma tai sitten A5-kokoinen 24 sivuinen niittiselkä (sarjakuvanovelli, lopputyö tms.)
Minkäänlaisen kriisin tms. näkeminen tässä tilanteessa on ainakin minulle täysin mahdotonta.Visa M.Timo K.
Apropoo; kuinka moni muu kuin allekirjoittanut huomasi ennen sivua 54 päähenkilön nimen salaisuuden?
Jos itse saisin päättää, enkä tietenkään saa, muuttaisin koko palkinnon sarjakuvaromaani-Finlandiaksi. Homma selkenisi ja käsite "sarjakuvaromaani" saisi lanseerausta, jota se vielä tarvinnee.
Jos itse saisin päättää, enkä tietenkään saa, muuttaisin koko palkinnon sarjakuvaromaani-Finlandiaksi. Homma selkenisi ja käsite "sarjakuvaromaani" saisi lanseerausta, jota se vielä tarvinnee.
Tällaista pitäisi välttää.
Tosin tässä saattaisi taas pidemmällä aikavälillä tulla jonkinmoisia paineita palkita vähän erilaisia töitä vuorovuosin... tyyliin Sarjakuvaseuran Puupäähatut, joita tunnutaan jostain syystä jakavan vuorotellen vanhemman ja nuoremman polven tekijöille. Tälläistä pitäisi välttää.
Onko siinä sitten jotain pahaa, että jaetaan erilaisille?
Onko siinä sitten jotain pahaa, että jaetaan erilaisille?Mä ymmärsin että tomun mielestä on huono juttu, että Puupää-palkituissa on havaittavissa tietty kaava. Vuorovuosin uudelle tekijälle, vuorovuosin vanhan polven sarjisjyrälle.
Fanipojat (populaarikulttuuri) löytyvät Kvaak-sarjakuvasivustolta, Arktinen Banaani -kustantamosta ja Sarjakuva-Finlandian jakajista, taidehiippailijat (korkeakulttuuri) puolestaan ovat tämän sateenvarjon alla: Puupää-hattu-palkinto, Asema-kustantamo ja Helsingin Sarjakuvafestivaali.
"Suomalaisilta sarjakuvantekijöiltä nimittäin puuttuu valitettavan usein kunnianhimo. Albumit ovat sisällöllisesti köykäisiä ja fyysisiltä mitoiltaankin aika suppeita. Poikkeuksia toki löytyy.
Tätä samaa hän väitti jo siinä jokin aikaa sitten olleessa radiohaastattelussa, jossa herrat Hänninen ja Römpötti kertoivat hyvin selkeästi että asia ei ole näin. Näkemys ei näistä asiantuntijakommenteista huolimatta ole muuttunut yhtään.
Vetäkää tästä omat johtopäätöksenne.
Esa Mäkinen kirjoittaa aamun (26.4.2011) Hesarissa, että meillä "Sarjakuvasta puuttuu kunnianhimo".
Eiköhän jonkinlaisesta kunnianhimosta todista jo sekin, että täällä ylipäänsä saadaan valmiiksi asti romaani- tai albumimuotoista kotimaista sarjakuvaa.Nimen omaan näin. Kunnianhimo kun on ainoa syy tehdä sarjakuvaromaanityyppistä kerrontaa. Toisaalta kunnia on kaukana, sillä siinä tuntee myös itsensä sitä tyhmemmäksi, mitä enemmän aikaa ja vaivaa tekeleeseen panostaa. Taloudellisesti homma on silkkaa itsemurhaa, niinkuin moni on täällä fanipoikafoorumilla jo todennutkin. Yleisö taas on pieni eikä kritiikin määrä tai laatu ole missään suhteessa panostukseen.
Niin, onkohan jollain toisella tämänkokoisella maalla ja kielialueella olennaisesti kukoistavampi sarjakuvakulttuuri kuin meillä? Tiedä en, mut jokseenkin epäilen.Kyllä se on surullista katsoa ranskishyllyä Hesan Akateemisessa, missä osaavat tekee niin tyylillä kuin tyylillä, ja viimeistellympää kuin täällä*. Toki, isompi maa, mutta täällä vastaavasti tulee naurettavan paljon sellaista silppua, mikä vaan ihmetyttää, että miten ihmeessä tämä on päässyt painoon saakka . En vähättele, että sarjakuva olisi mitenkään helppoa, mutta välillä tuntuu, että tahdotaan keskittyä tarinaan tai korrektiin piirtämiseen, kumpikaan kun loppuvaiheessa ei takaa hyvää _sarjakuvaa_.
Suosittelen Ranskan-visiittiä kaikille. Tai vaikka vain netistä tutkailemaan minkä tahansa sikäläisen sarjakuvakustantamon kataloogia. Kyllä paskaa maailmaan mahtuu, mutta että NIIN paljon...Paska kuitenkin myy. Nee? Mainstream on ihan joka paikassa paskaa siinä mielessä että eihän se kelpaa sen paremmin taidepojille kuin fanihiippareillekaan.
... että jos kerran Suomessa ei ilmesty tarpeeksi sarjisromskuja per vuosi, niin mikä estäisi jakamasta palkinnon vaikka joka toinen tai kolmas vuosi...ja joka sadas vuosi juhlitaan sarjakuvaa, niin että on niitä kiertoja muitakin kuin Teophilus.
Suosittelen Ranskan-visiittiä kaikille. Tai vaikka vain netistä tutkailemaan minkä tahansa sikäläisen sarjakuvakustantamon kataloogia. Kyllä paskaa maailmaan mahtuu, mutta että NIIN paljon...Paskan määrä on vakio, mutta jotenkin koomista, että Suomessa tuntuu harvoin tekijöillä olevan mitään käryä kuvakerronnan leiskaamisesta sivulle, oli kyseessä mikä tahansa tyyli tai lähtökohdat, kun taas...
Suomen sarjakuvaseuran puheenjohtaja Otto Sinisalon kirjoitus tämän päivän (28.4.2011) Helsingin Sanomien Mielipideosastolta:
Sarjakuvantekijätkö kunnianhimottomia?
Otto Sinisalo
Esa Mäkinen ottaa kantaa suomalaisen sarjakuvan nykytilaan (HS Kulttuuri 26. 4.). Mäkisen mukaan taiteilija M. A. Nummisen päätös jakaa Sarjakuva-Finlandia-palkinto kahdelle taiteilijalle y...hden sijaan puhuu laajemmin sarjakuvantekijöitä vaivaavasta kunnianhimon puutteesta. Itse en edusta sarjakuva-Finlandiaa jakavaa organisaatiota, mutta Mäkisen väitteet vaativat lähempää tarkastelua.
Mäkisen näkemys suomalaisen sarjakuvan kunnianhimon puutteesta verrattuna vaikkapa kirjallisuuteen on kohtuuton, kirjailijoiden työtä väheksymättä.
Jo vertailu itsessään on ongelmallinen. Voiko oopperaa verrata kuvanveistoon? Onko elokuvaohjaajan kunnianhimo luonteeltaan samanlaista kuin runoilijan? Sarjakuva on oma taiteenlajinsa, ja sillä on omat lukemisen ja tulkinnan keinonsa sekä työprosessinsa. Totuus lieneekin, ettei modernia sarjakuvaa osata välttämättä lukea. Vaikkapa Tommi Musturin sanaton Samuelin matkassa -albumi saattaa näyttäytyä "helppolukuisena", jos lukija ei ole kouliintunut arvostamaan sen kuvakerronnan nyansseja.
Sarjakuvan lukutaito harjaantuu vain sarjakuvan laaja-alaisella lukemisella.
Mitä tulee sarjakuvantekijän ammattiin, pitkään sarjakuvaan vaadittava työmäärä on merkittävä. Pitkä ja sisällöllisesti rikas sarjakuva saattaa olla vuosien työn tulos. Sarjakuvantekijät taas ovat ammattikuntana Suomessa vakaasti prekariaatissa. Tämä johtuu pienistä markkinoista ja sarjakuvan ongelmallisesta kulttuuripoliittisesta asemasta, joka vaikeuttaa erilaisten avustusten anomista.
Resurssien puute ei ole kuitenkaan estänyt suomalaista sarjakuvaa nousemasta maailman huippujen joukkoon. Tästä esimerkkinä vaikkapa Ville Rannan ja Aapo Rapin sarjakuvateosten äskettäinen noteeraaminen Angoulêmen sarjakuvafestivaalin, maailman kenties merkittävimmän sarjakuvatapahtuman, pääpalkintoehdokkaina. Päin vastoin kuin Mäkinen väittää, suomalainen sarjakuva on maamme ja kielialueemme kokoon nähden poikkeuksellisen korkeatasoista ja kunnianhimoista.
puheenjohtaja
Suomen sarjakuvaseura
Suomen sarjakuvaseuran puheenjohtaja Otto Sinisalon kirjoitus tämän päivän (28.4.2011) Helsingin Sanomien Mielipideosastolta:
Samoin vaikka Arktisen Banaanin (joka on julkaissut vaikkapa A. Rapin Metin!) niputus "fanipoikiin" ja Hesan sarjisfestareiden (joiden ohjelmassa ovat rinta rinnan sekä populaari että obskuuri) määrittely artsy-puuhaksi on vähän outoa. Tietysti vastakkainasettelu on aina hyvä tapa saada reaktioita. Taide vs. viihde! Korkea vs. matala! Hulk vs. Thor!
JA, eikö Sarjakuvaseuran toiminnan kuvauksessa juuri painoteta KAIKEN sarjakuvan edistämistä? Mä muistelisin niin...
Itse asiassa tää paskanpuhumisen kulttuuri tuntuu alkaneen aika samoihin aikoihin kun Mäkinen on alkanut Hesarissa kirjoittaa, Finlandia on toiminut hyvänä sytykkeenä.
Mä oon aina sanonut, että sarjakuvakentällä on ollut mukava tehdä töitä, koska apua on aina saanut monelta suunnalta, kun sitä on tarvinnut. Tämä on sellainen asia, mistä kentän pitäisi pitää kiinni - yhteisen tekemisen kautta suurin osa kentällä nyt olevista jutuista on kuitenkin syntynyt.
On turha palkita palkinnolla jos ei oikeasti ole palkitsemisen arvoista. Tukirahoja saa säätiöiltä ja järjestöiltä taiteen tekemiseen. Siihen ei tarvita "sarjakuvafinlandiaa".