SARJAKUVA-FINLANDIA-PALKINTO 2011

[Reima Mäkinen]

Onnea Katille (kerrankin veikkasin oikein   ) ja Heikille! Molemmat pitkän linjan tekijöitä, jotka ovat tämän palkinnonkin perusteella edelleen mitä parhaimmass taiteellisessa terässä!

Kyllä näiden kärkikymmenikön lukeminen antaa varmasti kelle tahansa oikein hyvän kuvan suomisarjakuvan nykytilasta. Kuitenkin vain tutustumalla kaikkiin vuoden aikana julkaistuun kuva olisi oikea.  

Pienin yhteinen nimittäjä. Keskinkertaisuus. Vaikka kaikki ehdokkaat olivat ehdottomasti hyviä, oli asetelma silti sellainen, ettei yhtä voi nostaa toisten yläpuolelle kyseenalaistamatta valintakriteerejä.

En usko että tässäkään kisassa on mitään yhteismitallisia kriteerejä. Tarkoittanet valinnan perusteluja?

No tässähän tulee helposti ajatelleeksi että sarjakuvien laittaminen paremmuusjärjestykseen on vähän kuin...

En menisi ihan noin pitkälle. Mutta eri genrejen ja varsinkin eri kerronnan muotojen (strippi ja novelli) välinen vertailu on semmoista mitä en ainakaan itse pysty tekemään. Siis näkemään absoluuttista parhautta sen genren ja muodon ohi.

piirustustaidosta, sanoisin että vaatii helvetin hyvää piirustustaitoa osata pelkistää

Aivan, Ville, MIlla ja muutama muukin osaavat, mutta kaikki sarjakuvien parissa harjoitettu pelkistys ei silti automaattisesti kerro taidosta. (Enkä usko että niin kuvitteletkaan.)

Pelkistäminen ja rennon, luonnosmaisen viivan avulla luotu dynamiikka on paljon vaikeampaa kuin jäykkä realismiin ja detaljeihin pyrkiminen, mutta sen arvoista, kun pystytään välittämään moninkertaisesti kuvan näennäisen sisällön määrä merkityksiä.

Samaa mieltä, mutta omallakin kohdallani olen miettinyt että onko kuvaamasi taidepiirtämisen paikka sittenkään sarjakuvassa? Sarjakuvassa, jonka yleisöstä ylivoimainen enemmistö selvästi arvostaa maneereihin pohjaavaa ilmaisua? Kärjistäen sanottuna kopiointi (hahmojen yms.) asetetaan kokeilun ja taiteellisen riskinoton edelle. Sarjakuvan rivilukijat odottavat että heidän lempparinsa on päivästä, kuukaudesta ja vuosikymmenestä toiseen samaa laatua kuin se on ollut ennekin. (Maneereista sarjakuvassa on keskustetu jonkin verran toisaalta Kvaakissa.)

EDIT: lisätään nyt vielä edelliseen, jotta painotus menee oikein... että sarjakuvahan on kerronnan taidetta, josta kuva on vain osa. Silloin kun kuvapuoleen ei ladata liikaa (taiteellista haastetta lukijalle) lukeminen pysyy siedettävän vaikeana.

Jos sarjakuva olisi meillä kaupallisestikin samalla tavalla arvostettua kuin ranskankielisellä alueella tai Japanissa, olisi varmaa että moni sellainen kohta joka jää vain laiskuudesta, kiireestä tai yksinkertaisesti varojen puutteessa vähän heikommaksi, korjattaisiin. Perfektionismi on kallis vaatimus.

Ranskasta en tiedä, mutta Japanissa arvostetaan ja palkitaan enimmäkseen ns. vanhoja mestareita. Ahkeruus on siellä toki arvostettua, mutta perfektionismin ja kiireen välillä tasapainottelevat tekijät eivät todellakaan painosta mihinkään viivan dynamiikkaan tai sisällön merkityksiin.  

Mutta resursseihin, kielialueen pienuuteen ja ammatin arvostukseen nähdenkin meillähän tehdään todella hyvää sarjakuvaa. Ei siinä ole mitään säkkiin ja tuhkaan pukeutumista, jos osa alan pahimmista maneereista ja kliseistä onkin korvattu riskinotolla, innovatiivisuudella ja herkkyydellä.

Ei siinä ei todellakaan ole mitään pahaa. Päin vastoin sehän on juuri se juttu mitä meillä on maailmalle sarjakuvan saralta tarjota.

[Heippa]

Päätuomarilta mielenkiintoinen päätös. Varmastikin palkintonsa ansainneet pitkän linjan taiteilijat ja lisäksi Kvaakissa runsaasti monivivahteista keskustelua aiheesta kaupan päälle.

Nummisen kommentti huonommasta vuosikerrasta toi mieleeni sellaisen ajatuksen että olisikohan hän löytänyt helpommin mieleisensä voittajateoksen, jos hänellä olisi ollut oikeus niin hyväksi nähdessään valita jokin ehdolle asetetuista kirjoista esiraadin valitseman otoksen ulkopuolelta? Tällainen optio säännöissä voisi olla ihan hyvä, koska silloin asiaan antaumuksella paneutuvalla päätuomarilla olisi hieman laajempi - ja samalla monipuolisempi - valikoima edessään.

Ehkä samalla voisi päätuomarin valitsemisessa asettaa kriteeriksi, että kyseinen henkilö jaksaa lukea jopa kymmeniä sarjakuva-albumeita ahdistumatta. Toisi vähän lisäuskottavuutta tuomarointiin jos sarjakuvakirjojen lukeminen ei vaikuttaisi puuhalta jota kyseinen henkilö ei missään muissa olosuhteissa tekisi. (Tällä viittaan oikeastaan enemmän edellisten vuosien päätuomareihin ja heidän kommentteihinsa suhteestaan sarjakuvaan.) Onhan tuomarin julkkisarvokin tietysti ihan kiva peruste, mutta...

[Jari Lehtinen]

Pitkää linjaa ja tekijöiden tyyliä on nyt mainittu sen verran monta kertaa, että alkaa mietityttää, onko jäänyt huomaamatta, että kyseessä on kuitenkin albumipalkinto.

Minkä vuoksi puhutaan siitä, ansaitseeko joku (randomi nimi tähän) Sarjakuva-Finlandian, sen sijaan että puhuttaisiin, onko kyseisen nimen pyöräyttämä albumi vaatimukset täyttävä?

Diktaattorin oikeus valita villillä kortilla jokin ehdolle asettamattomista mukaan pitäisi varmaankin sovittaa yhteen tällaisten palkintotouhoilujen perimmäisen tarkoituksen eli markkinoinnin ja myynninedistämisen kanssa. Valitsijan oma ehdokasvalinta pitäisi olla tiedossa jo siinä vaiheessa kun lopulliset ehdokkaat ovat selvillä. Samalla vaivalla diktaattori voisi olla yhtä hyvin esiraadissa, jolloin esiraati muuttuu tavallaan turhaksi. Kaikki 50 kirjaa paketissa Nummiselle, kyllä se siitä.  

[Reima Mäkinen]

Minkä vuoksi puhutaan siitä, ansaitseeko joku (randomi nimi tähän) Sarjakuva-Finlandian, sen sijaan että puhuttaisiin, onko kyseisen nimen pyöräyttämä albumi vaatimukset täyttävä?

Äh. Miten niin mikä tahansa viime vuonna julkaistu teos ei täyttäsi vaatimuksia?!

Itse kerroin oman suosikkini jo aiemmin. Näitä voittajateoksia en vielä ole lukenut, joten ehkä on parempi että en myöskään kommentoi niitä.  Muistelen että aiempina vuosina keskustelu on jatkunut myös palkintohuuman jälkeen, vähintäänkin tekijöihin ja teoksiin liittyvissä ketjuissa. Toivon että näin tapahtuu myös tänä vuonna sitten kun yhä usempi ehtii tutustua karsittuihin ja palkinnon saaneisiin.

[tertsi]

En oikein ymmärrä tätä toisten mielipiteiden arvostelua, mikä on oikea mielipide, mikä väärä, mikä tyhmä, mikä viisas. Hedelmällisempää olisi keskustella itse albumeista.

Lehtisen kanssa samaa mieltä, pitkäjänteisyydellä tai elämänurall ei ole tai ei ainakaan pitäisi olla mitään tekemistä Finlandia-palkinnon kanssa.
Ytä teostahan täsä arvioidaan. Toki saa olla iloinen jos oma suosikki, vaikkapa sitten oikein pitkän linjan puurtaja, sattuisi menestymään.

[Toni]

Hienoisesti ihmettelen tätä iloitsemista, kun kuitenkin kaikissa näkemissäni tv-uutisissa ja lukemissani lehtijutuissa jutun juuri on ollut se, että vuoden 2010 sarjakuvasato oli erityisen huono ja kotimainen sarjakuva laadultaan heikkoa.

Varsinkin kun olen molemmista pointeista aivan eri mieltä. Minusta viime vuoden satoon mahtui monta erinomaista teosta. Ongelma vain oli siinä, että ehdokkaat valinnut raati ei ottanut suurinta osaa niistä kisaan mukaan. Ja tämä aiheutti Nummisen epäsuhtaisen todellisuuskäsityksen ja kritiikin sekä nyt laajalle tavallisen kansan kerroksiin levinneen vision siitä, että suomalainen sarjakuva on kehnoa. Johan se televisiossakin näin julistettiin.

Ei ihmekään, että jälleen tänä vuonna juuri esiraadin toiminnasta nousi jo heti ehdokaslistan julkistamisen jälkeen iso poru - jonka Numminen (ja esim. Hesari) todistivat nyt oikeutetuksi.

[Reima Mäkinen]

Hienoisesti ihmettelen tätä iloitsemista, kun kuitenkin kaikissa näkemissäni tv-uutisissa ja lukemissani lehtijutuissa jutun juuri on ollut se, että vuoden 2010 sarjakuvasato oli erityisen huono ja kotimainen sarjakuva laadultaan heikkoa.

todellisuuskäsityksen ja kritiikin sekä nyt laajalle tavallisen kansan kerroksiin levinneen vision siitä, että suomalainen sarjakuva on kehnoa. Johan se televisiossakin näin julistettiin.

Voisiko kyse olla siitä että uutismedia vain hakee ja julkaisee UUTISIA?

Viimeiset 10 vuotta on toitotettu sitä miten suomalaisella sarjakuvalla menee hyvin. (ehkä sivulauseessa sitäkin miten laadukkaaksi ja ulkomailla arvostetuksi se on sukeutunut.) Päinvastaisen asiantilan paljastuminen on sitten se uutinen ja kulma, jota kautta sarjakuvaa nyt halutaan tarkastella?

Ehkä vuoden 2012 finlandian uutisoinnissa voidaan sitten taas saada viesti : "Suomalainen sarjakuva nousee aallonpohjastaan." Tai jotain muuta yhtä totta. Ja nythän olisi hyvä sauma kirjoitella vastineita yleisönosastoihin. 

Onneksi me kuitenkin tiedämme paremmin että kotimaisen sarjakuvan laatu, taso ja myynti ovat kehittyneet koko ajan tasaisesti parempaan. Maltillinen kehitys on siitäkin hyvä että romahdusta eli kuplan puhkeamista ei niin tarvitse pelätä.

[Lurker]

Nummisen tuskailu ja kotimaisen sarjakuvan tason tutkailu kuvastaa sitä, kuinka suomalainen sarjakuva on paradoksaalisesti yhtä aikaa sekä nousussa että kriisisissä.

Sarjakuva, on se sitten kotimaista tai ulkomaista, rikastuu ja monipuolistuu taiteenlajina kaiken aikaa. Kaikki kokeilut, onnistuneet ja epäonnistuneet, eivät ota sarjakuvasta mitään pois. Sarjakuva on kaunis synteesi kaikista muista taiteista.

Palkintojen pitäisi olla ilon aiheita. Jos urheilussa joku voittaa, juoksee muita nopeammin tai hyppää pidemmälle, kultamitali on sillä selvä, voitto on mitattavissa ja todennettavissa. Taide jättää aina tilaa tulkinnalle. Valinnat taideteosten arvojärjestyksestä tehdään aina sumealla logiikalla.

Keskustelua ja kommentointia ei voi eikä pidä estää. Sarjakuva-Finlandia on joka vuosi tilaisuus tuoda esiin suomalaista sarjakuvaa. Menee se yritys sitten syteen tai saveen niin hällä väliä; uskon vahvasti siihen, että suomalainen sarjakuva nousee. Ja nousee. Ja nousee. Ja lähtee maailmalle. On tainnut jo vähän lähteäkin...

[hdc]

Nummisen tuskailu ja kotimaisen sarjakuvan tason tutkailu kuvastaa sitä, kuinka suomalainen sarjakuva on paradoksaalisesti yhtä aikaa sekä nousussa että kriisisissä.

Eikös se ole suomalaisessa kulttuurissa tyyppiominaisuus että menestys on kriiseistä pahin?

Noin muuten, periaatteessahan kyseessä on teoksesta annettava palkinto mutta siinä kirjallisuus-Finlandiassakin näkyy että ei se aina ihan niin mene, joskus se ehdokkuus ja palkintokin menee hyvän kirjailijan suhteellisen keskinkertaiselle teokselle.
Kovacsin kirjasta en voi mitään sanoa kun se on toinen niistä ehdokkaista jota en ole lukenut ja Paakkasen albumit taas ovat sellaisia että voin uskoa että jotkut niistä kovasti pitävät ja kyllä minäkin niitä saatan lukea vaikkei ne minuun suurta vaikutusta teekään...
Esiraadista, tekivät painotusta yhteen suuntaan (mm. stripit vahvasti mukana) ja saattaa olla että tämä painotus meni Nummisen kanssa jotenkin ristiin, lopputuloksena jossain määrin kompromissiratkaisu, ja toisenlaisella painotuksella esiraati olisi ehkä onnistunut valitsemaan teoksia jotka olisivat saaneet Nummisen julistamaan vuoden 2010 parhaaksi ikinä. Sitä pitäisikö tuolle esiraati-diktaattori-systeemille tai esiraadin toiminnalle tehdä jotain voivat viisaat pohtia.

Joka tapauksessa eipä tämä ole hiihtokilpailu mutta siitä huolimatta onnittelut kaikille voittajille.

[Illodiini]

M.A. on loistava! Kvaak ei! Allaolevat kommentit ovat ehkä typerintä ikinä.

Heh! Yllä oleva kommentti katsoi ja korotti vielä. Alkaa kuullostaa persujen taidekeskustelulta. Kyllä me voidaan tietysti turista siitä kenen maku on "maukkaampi", ja onhan se hienoa kun tässäkin pikku lammikossa pysyy kaiffan rinnalla. 

[Petteri Oja]

Alkaa kuullostaa persujen taidekeskustelulta.

Siltähän nuo nappaamani sitaatit kieltämättä kuulostivat, hyvin sanottu.

[Illodiini]

Siltähän nuo nappaamani sitaatit kieltämättä kuulostivat, hyvin sanottu.

Ok, tehdään tämä sitten vieläkin helpommaksi: S-i-n-ä V-i-l-l-e R-a-n-n-a-n k-a-v-e-r-i, m-i-n-ä y-m-m-ä-r-r-ä-n.

[jinroh]

En ymmärrä mistä tämä katkeruus Ville Rantaa kohtaan. Hyvä ja sanavalmis sarjakuvantekijä, ei kuitenkaan ole voittanut vielä kertaakaan Sarjakuva-Finlandiaa.

Jatkan aiheesta Sarjakuva-Finlandia. Palkinto, jota kovin moni ei pidä juuri minään - siis taidepalkintona, arvioituna taiteellisin kriteerein, rahasummana toki suomalaisen sarjakuvan mittakaavassa merkittävä. Siihen, ettei arvostusta ole, lienee syynsä, joita en nyt osoittele, mutta yskäisenpä kuitenkin sellaisia sanoja kuin ehdokasasettelu, esiraati, toiminta, finalisti, valintakriteeri, päätuomari ja valintaperuste.

Ongelmallisena näen, että kun tavoitteena on valita vuoden paras sarjakuva-albumi, niin finalistien joukossa on yhteismitallisesti arvotettavina niin strippikokoelmia kuin niin kutsuttuja graafisia romaanejakin.

On toki mahdollista tehdä itsenäisistä stripeistä sarjakuva-albumi, joka muodostaa omilla ehdoillaan toimivan kokonaisuuden. Kuitenkin vuodesta toiseen jatkuva, ajassa elävä strippisarja usein muodostuu vieläkin laajemmaksi kokonaisuudeksi, joka ei edes sovi albumiformaattiin, joka vielä on usein liiketaloudellisista syistä pituudeltaan ennaltamäärätty. Tällaisessa tilanteessa yksittäisen kokoelman saama albumipalkinto tuskin vaikuttaa sopivalta.

Soisinkin ennen finaalia tehtävän voimakkaammin karsintaa niin, että edes finalisteiksi valikoituisi albumeja jotka selkeästi muodostavat itsenäisen kokonaisuuden ja joita on mahdollista arvioida yhteismitallisesti.

Ugh. Olen puhunut.

[Tero Mäntylä]

Ok, tehdään tämä sitten vieläkin helpommaksi: S-i-n-ä V-i-l-l-e R-a-n-n-a-n k-a-v-e-r-i, m-i-n-ä y-m-m-ä-r-r-ä-n.

Kyllä nämä Ville Rannan puolustukset taitavat ihan neutraalisti Villeen suhtautuvilta tulla. Ok. Taitaa puolustajissa pari kaveriakin olla. Se, että täysin yllättäen ottaa esiin keskustelussa henkilön vain haukkuakseen häntä, yleensä minun kirjoissani tarkottaisi, että kyseinen henkilö on vihamiehiäsi ja hän on jossain yhteydessä loukannut sinua verisesti. Mitään muuta järkevää syytä en löydä siihen, että ottaa esiin sivulauseessa joku aiheen ulkoupuolinen henkilö vain haukkuakseen häntä. Tällainen muistanpa nyt vain taas vaihteeksi ottaa esiin jonkun ja ihan vain aiheettomasti haukkua häntä noin keskimäärin aiheuttaa vastareaktion. Eteenkin kun kyse on arvostetusta ammattilaisesti joka hallitsee alansa ja tyylilajinsa. Vaikka hänen töistään ei pitäisi, niin asiaa ei välttämättä tarvitse tuoda esiin muuten kuin herraa itseään käsittelevässä keskustelussa. Ja mielummin koskien herran Rannan teoksia.

[JV]

Hienoisesti ihmettelen tätä iloitsemista, kun kuitenkin kaikissa näkemissäni tv-uutisissa ja lukemissani lehtijutuissa jutun juuri on ollut se, että vuoden 2010 sarjakuvasato oli erityisen huono ja kotimainen sarjakuva laadultaan heikkoa.

Varsinkin kun olen molemmista pointeista aivan eri mieltä. Minusta viime vuoden satoon mahtui monta erinomaista teosta. Ongelma vain oli siinä, että ehdokkaat valinnut raati ei ottanut suurinta osaa niistä kisaan mukaan. Ja tämä aiheutti Nummisen epäsuhtaisen todellisuuskäsityksen ja kritiikin sekä nyt laajalle tavallisen kansan kerroksiin levinneen vision siitä, että suomalainen sarjakuva on kehnoa. Johan se televisiossakin näin julistettiin.

Ei ihmekään, että jälleen tänä vuonna juuri esiraadin toiminnasta nousi jo heti ehdokaslistan julkistamisen jälkeen iso poru - jonka Numminen (ja esim. Hesari) todistivat nyt oikeutetuksi.

Minä kuvittelin, että Sarjakuva-Finlandian tarkoitus oli osaltaan motivoida suomalaisia sarjakuvantekijöitä tekemään laadukasta pitkää sarjakuvaa, mutta jos finaalissa on neljä (vai viisi?) kokoelmaa sanomalehdissä julkaistusta materiaalista, ei se taidakaan olla palkinnon tavoitteena. Toinen tavoite olisi saattanut olla vahvistaa julkista kuvaa suomalaisen sarjakuvan tasosta ja monipuolisuudesta, mutta tuossa tavoitteessa mentiin nyt pahasti metsään sekä finalistivalinnoissa että M.A. Nummisen puheissa.

Mutta ehkä tämä herättää keskustelua ja itsearviointia Sarjakuva-Finlandian järkkääjien keskuudessa, ehkä myös sarjakuvantekijöiden.