SARJAKUVA-FINLANDIA-PALKINTO 2011

[Illodiini]

Eli kun kakku on kovin pieni niin ei sitä kannata enempiä lähteä viipaloimaan. Vaikka tosiaan materiaali ei nyt ihan luontevasti istuisikaan samaan kilpailusarjaan.

Eipä tuo kovin luontevaa ole kisan isolle veljellekään, eli kirja-Finlandialle. Vai miten muka asiallisesti voidaan pistää rinnakkain joku ruotsinkielinen runovihko ja vaikkapa Tervon huumoritiiliskivi? Ja tulos tuskin olisi objektiivisempi vaikka koko kansa äänestäisi mieleisestään.

[Lurker]

Eipä tuo kovin luontevaa ole kisan isolle veljellekään, eli kirja-Finlandialle. Vai miten muka asiallisesti voidaan pistää rinnakkain joku ruotsinkielinen runovihko ja vaikkapa Tervon huumoritiiliskivi? Ja tulos tuskin olisi objektiivisempi vaikka koko kansa äänestäisi mieleisestään.

Vuodesta 1993 Finlandia-palkinnon on voinut saada vain romaani.

[Illodiini]

Höö, hyvä että tuli tuokin päivitettyä.
Eniveis, makuasiat ovat makuasioita, ja itse monissa tapauksissa pistän päivästripit pitempien kokonaisuuksien edelle. Mielestäni se paine ahtaa idea pariin kolmeen ruutuun tuottaa usein enemmän timantteja kuin löyhempi draaman rakentelu.
Olisin pitänyt varsin siedettävänä Jarlankin palkitsemista, koska miehen satunnaisista ohareistakin näkee duunarin ylpeyden.

[Timo Ronkainen]

Kirjallisuuden Finlandia-palkinto on rajattu romaanille juurikin siitä samasta syystä millä se tulisi rajoittaa sarjakuvankin puolella. Sarjakuvaromaaneja ei vaan tosiaan ilmesty kovin monta vuodessa. Montako?

Montako tekstiromaania tulee vuodessa? Miten niille riittää lukijoita vaikka markkinat ovat muka pienet? Yritin löytää tietoja, kuinka monta fiktiivistä romaaninimikettä tulee vuosittain, ei onnistunut ainakaan nopeasti, mutta löysin muuta mielenkiintoista ja vähän yllättävääkin:

Toisen maailmansodan jälkeen Suomi on vähitellen noussut maailman johtavien kirjantuottajamaiden joukkoon. Unescon tilastot eri maiden kirjatuotannosta kattavat vuodet 1950-1996. Vuonna 1996 Suomessa julkaistiin noin 2,6 kirjanimikettä tuhatta asukasta kohden (kuvio 2). Asukaslukuun suhteutettu kirjatuotanto on Suomessa Euroopan unionin maiden korkein ja maailman toiseksi korkein, vain Islannissa tuotetaan enemmän nimikkeitä suhteessa asukaslukuun.

Vuonna 2005 Suomessa ilmestyi lähes 14 000 teosnimikettä. Viimeisten kahden vuosikymmenen aikana taitto- ja painotekniikan kehittyminen on alentanut kirjojen julkaisukustannuksia, mikä näkyy myös nimikkeiden määrissä.

Suomessa julkaistavan kirjallisuuden tyypillinen piirre on kotimaisen kirjallisuuden suuri osuus. Vähintään kolme neljäsosaa koko nimiketuotannosta on ollut kotimaista alkuperää 1930-luvulta lähtien

Tilastokeskus

Miten iso osa noista teosnimikkeistä on romaaneja? No joo, ei kai niille romaaneille liikaa lukijoita silti ole. Kirjailija on köyhä ja siksi jää.

Timo

[roju]

Suomessahan kuunnellaan myös poikkeuksellisen paljon kotimaista musiikkia. Ei tää siis niin pikku-Amerikka ole.

[Timo Ronkainen]

Jotenkin kannattavaa (kannattavahkoa?) näitten julkaisemisen on siis oltava. Sarjakuvan kohdalla ääni vaihtuu. Hmm... Vai onko siinä kyse yksinkertaisesti näiden kulttuurinalueiden paremmasta tukemisesta?

Timo

[Reima Mäkinen]

Korkeintaan puolet sarjiksista voitaisiin luokitella ehkä romaaneiksi tai novelleiksi. Loppu jakaantuu sitten novellikokoelmiin, strippikokoelmiin ja muihin kokoelmiin. Tänä vuonna 50 ilmoittautuneen joukossa näkyi olevan jopa pari kokoelmakirjaa, joita en itse laskisi edes sarjakuvaksi.

Perstuntumalta väittäisin että kirjallisuuden puolella pelkästään suomalaisia esikoisromskuja tulee vuodessa joitakin kymmeniä (montako HS:n kilpailuun osallistui?) ja kaikkiaan romaaneja ilmestyy kai muutama sata. Lukuisat omakustanteet ja Myllylahden kaltaiset pienkustantajat lisäävät määrää ja hämärtävät kokonaiskuvaa. Kirjallisuuden Finlandia-raadit varmasti tekevät juuri sitä rajanvetoa dekkarien, fantasian, nuortenkirjojen, muistelmien ja muun vähemmän hohdokkaan sekä "oikeiden romaanien" välille.

2009 ehdolla oli 130 romaania, joista esivalinta tehtiin. Myös viime vuonna loppusuoralle pääsi yli 100 kirjaa. Palkintosumma oli 30 000 euroa.

Sarjakuvan puolella rajanveto sisällön suhteen olisi siis hankalaa (ilman kunnon raatia) eikä se nykysysteemissä muutenkaan taitaisi olla toimiva vaihtoehto, kun hommaa rahoitetaan osin ilmoittautumismaksulla. Onkohan Tampereen kilpailussa muuten rajattu niittiselkäisiä (lehtiäkään) ulos?

[[kivi]]

Onkohan Tampereen kilpailussa muuten rajattu niittiselkäisiä (lehtiäkään) ulos?

Sikäli kuin oon oikein ymmärtänyt niin kirjoilla on ISBN-koodi, lehdillä on ISSN-koodi, siitä ne erottaa. Sidosasulla ei tuon kanssa oo mitään tekemistä.

[T.Kokkila]

Esiraati on käytännössä varmasti tarpeellinen. Sarjakuva-Finlandian noin 50 teosta, puhumattakaan kirjapuolesta, olisi valitsijalle melkoinen urakka, jos hän todella paneutuu asiaan.

Kirjoja tulee joka vuosi ulos melkoinen määrä, mutta osittain se johtunee siitäkin että varsinkin ison kustantamon on pidettävä tuotanto rullaamassa. Vai voitteko kuvitella tilannetta jossa joku isoista kustantamoista ilmoittaisi pitävänsä välivuoden julkaisuissa, kun ei nyt tullut ihan tarpeeksi kovia käsikirjoituksia? Siinä Nummisen viinivertaus oli minusta oikeilla jäljillä, että joka vuosi tuskin ilmestyy yhtä huipputeosta, ja kattaus vaihtelee, koska kyse ei ole makkarasta jota tuotetaan tasalaatuisena (?) vuodesta toiseen. Vuosikertojen erot ovat kuitenkin hyvinkin subjektiivisia, tuskin se viininmaistelukaan ihan absoluuttista tiedettä on...

Esiraati ja vaihtuva diktaattori aiheuttavat ja varmistavat sen, että valinta on aina yllätys. Voittajat (heidät ratkaisu kuitenkin nosti kärkeen) ovat vahvoja persoonia ja pitkän uran tehneitä taiteilijoita. Molempien teokset ovat valtavirrasta poikkeavia ja omaperäisiä. Minkäänlaisen kriisin tms. näkeminen tässä tilanteessa on ainakin minulle täysin mahdotonta.

Visa M. Timo K.

[tertsi]

Molempien teokset ovat valtavirrasta poikkeavia

Poikkeavia siis niinku mangasta vai?  Aku Ankasta? Vai kotimaisesta valtavirrasta, mitä se sitten lieneekään?

[Reima Mäkinen]

Sikäli kuin oon oikein ymmärtänyt niin kirjoilla on ISBN-koodi, lehdillä on ISSN-koodi, siitä ne erottaa. Sidosasulla ei tuon kanssa oo mitään tekemistä.

Nyt ei vaan ollut kyse kirjojen ja lehtien erottamisesta toisistaan 

Säännöissä sanotaan vain:

ansiokkaasta, painetusta sarjakuva-albumista.

Eli tuon perusteella niittiselkä kelpaisi. Sittenhän meillä on vielä mini-albumit (nerokas markkinoinnillinen termi). Nämä jos lasketaan mukaan, niin sillähän vuosittain ilmestyvien albumien määrää saadaan ainakin jonain vuosina hilattuna kummasti ylöspäin.

Eri asia on sitten lähtevätkö minialbumien julkaisijat mukaan, eli ilmoittautuvatko kisaan?

Minkäänlaisen kriisin tms. näkeminen tässä tilanteessa on ainakin minulle täysin mahdotonta.

Onhan se aika selvää että sarjakuvajournalismi on nyt meillä aallonpohjassa ellei peräti kriisissä. Tai siihen suuntaan ainakin käyty keskustelu ja kirjoittelu tuntuu kovasti vetävän.

[T.Kokkila]

Poikkeavia siis niinku mangasta vai?  Aku Ankasta? Vai kotimaisesta valtavirrasta, mitä se sitten lieneekään?

Hyvä kysymys, piti oikein miettiä mitä mahdoin tarkoittaa. "Valtavirta" olisi ehkä pitänyt olla lainausmerkeissä. Tarkoitin lähinnä sitä, että taideteokseksi nostettava työ ei noin periaatteessa pitäisi olla tehty sillä mielellä että se pyrkisi miellyttämään (mielistelemään) mahdollisimman monia. Kumpikin voitajatöistä lähtee kyllä ihan tekijän omasta persoonasta, eikä pyri tarjoamaan lukijalle vain sitä mitä lukijan voisi keskimäärin olettaa odottavan.

Suomalaista "valtavirta" sarjakuvaa ei tosiaan ole liikaa, ja tunnustaudun sen suureksi ystäväksi ja ihailijaksi. Mutta kunnioitan suuresti myös taiteellisempia pyrkimyksiä, en ole itse koskaan nähnyt tässä mitään ristiriitaa. Pitäisikö?

[kyösti]

MA Nummisen puhe 8.4.2011 katsottavissa täällä:

http://www.sarjakuvafinlandia.fi/kunniakalleria.html

[Timo Ronkainen]

MA Nummisen puhe 8.4.2011 katsottavissa täällä:

http://www.sarjakuvafinlandia.fi/kunniakalleria.html

Minä saan virheilmon ladattuani tuolta tuon videon.

[Petteri Oja]

Säännöissä sanotaan vain:Eli tuon perusteella niittiselkä kelpaisi. Sittenhän meillä on vielä mini-albumit (nerokas markkinoinnillinen termi). Nämä jos lasketaan mukaan, niin sillähän vuosittain ilmestyvien albumien määrää saadaan ainakin jonain vuosina hilattuna kummasti ylöspäin.

En ymmärrä tätä keskustelua. Niittiselkiä on ollut ehdolla joka vuosi.