Helsinki, Kiasma vuonna 2002. Kävin Kalervo Palsan näyttelyssä “Toinen tuleminen”. Hurjat maalaukset kuolemasta, sukupuolisuudesta, juopottelusta ja Lapista osuivat ja upposivat. Vasta vuosia myöhemmin tajusin, että olin törmännyt Kalervo Palsan nimeen jo ties kuinka kauan aikaisemmin. Hänet kun on merkitty tekstaajaksi useissa 1970- ja 1980-luvulla julkaistuissa sarjakuva-albumeissa. Palsan tunnetuin oma sarjakuvateos on nekrofiliaa käsittelevä kulttiklassikko “Eläkeläinen muistelee”, muista sarjakuvista mainittakoon omakustanne “Minun Getsemane”.
 |
|
Palsan tyylinäyte Varjojen lähettiläässä.
|
Ehdin jo kuvitella, kuinka taiteilijanrenttu rahapulassaan ryhtyi pakon edessä vääntämään sarjakuvatekstauksia. Mahtoi olla pitkästyttävää pakkopullaa? Varmaan taloudellinen pakko ajoi moiseen, jotta saisi rahaa hurjan taiteilijaelämän viettämiseen…
Noh, eihän se tietenkään ihan näin mennyt. Annetaanpa kolmen Palsan tunteneen henkilön kertoa aiheesta hieman enemmän. Pitkän linjan sarjakuvakääntäjä, Helsingin yliopiston kirjastossa päivätyönsä tehnyt Heikki Kaukoranta ja kuvataiteilija, kuraattori Erkki Pirtola tutustuivat Palsaan, kun kaikki kolme osallistuivat vuonna 1970 Nuorten taidetapahtuman sarjakuvakilpailuun. Kaukoranta kuului kilpailun tuomaristoon, Palsa ja Pirtola kilpailun voittajakuusikkoon. Kustannus Oy Jalavaa vetävä Markku Jalava puolestaan tilasi 1980-luvulla sarjakuvakäännöksiä Heikki ja Soile Kaukorannalta, joihin tekstaukset teki Palsa.
 |
|
Corto Maltese Siperiassa. Tekstausta vai kalligrafiaa?
|
– Palsan ensimmäinen tekstaus taisi olla vuoden 1973 viides Ruudun numero, muistelee Heikki Kaukoranta. – Ruutuja sen seuraaja Non Stop ilmestyivät vuoteen 1979 asti ja Kalle oli tekstaamassa niiden juttuja loppuun asti. Toki muitakin tekstaajia oli. Vuoden 1982 iso satsaus, antologia “Sarjakuvan maailmat” oli kokonaan Kallen tekstaama. Meidän yhteistyömme albumeista mieleen jäi vuoden 1983 käännös Krazy Katista – se oli mielestäni Kallen suursaavutus. Tapiireihin Kalle tekstasi Altanin Ada viidakossa -sarjan viimeistä jaksoa lukuun ottamatta, kun kuolema tuli väliin.
– Mielenkiintoinen tehtävä oli Vekku-kirjakerholehti. Siihen kuului pieniä kuvaruudukkotehtäviä, ja kun aineisto käännettiin ruotsista, piti kuvaruudukot tehdä kokonaan uusiksi. Kaukorannan perhe väsäsi sanakommervenkit ja Palsan Kalle piirsi kuvat. Ja sanottakoon nyt varmuuden vuoksi: kuvat olivat aivan siistejä sisällöltään.
– Kalle arvosti sarjakuvia ja sarjakuvien tekstillistä ilmiasua. Hän ymmärsi erinomaisen hyvin, kuinka elimellinen osa sarjakuvan tekstillinen puoli oli sen visuaalista maailmaa.
Markku Jalava muistaa Palsan tekstanneen Jalavalle kymmenkunta albumia. – Ainakin Corto Maltese Siperiassa ja Lumikko olivat näitä. Posti kulki Helsingin ja Kittilän väliä ahkeraan. Originaaleista otettiin valokopiot ja postitettiin Kittilään, joskus lähetettiin originaalit suoraan.
Miten Palsa suhtautui tekstaustyöhön?
– Kerran hän sanoi, että “ei tämä ole tekstaamista, tämä on kalligrafiaa”, toteaa Kaukoranta. – Hänellä oli niin hyvä suomen kielen taju, että hän ui meidän tekstissämme kuin kala vedessä. Annoimme aina tekstaajille ohjeeksi tehdä samanlaista jälkeä kuin alkuteoksessa on, eikä Kalle enempiä ohjeita tarvinnutkaan.
– Kyllä Palsa tekstasi mielellään, sanoo Jalava. – Soile Kaukorannan määritelmän mukaan hän oli “armoton tekstaaja”.
Erkki Pirtola ehti myös asua Palsan kanssa saman katon alla, kun tämä asui jonkin aikaa Helsingissä hänen alivuokralaisenaan. – Kaiken Kalle teki säntillisesti ja keskittyen. Muistan hänen sanoneen, että tekstaaminen tilaustyönä auttaa häntä omien sarjakuvien tekstaamisen harjoituksessa ja on paras mahdollinen työ, koska hän nyt ei kertakaikkiaan suostunut menemään muihin töihin.
– Kallen näyttelyissä 1970-luvulla Helsingissä oli niitä nuoruudentöitä, joita hän oli tehnyt Kittilässä. En muista, että olisin nähnyt yhdessäkään ikinä “myyty” -merkkiä, vahvistaa Kaukoranta. – Nähdäkseni Kalle rakensi määrätietoisesti omaa taiteilijakuvaansa ihanteenaan Vincent van Gogh. Hänen viimeisimmässä näyttelyssään Museokadulle tauluilla oli hirmuiset hinnat. “Panin niin kovat hinnat, ettei takuulla mene kaupaksi”, virnisteli Kalle tuolloin. Käsittääkseni hän ei paljon apurahojakaan saanut.
– Ei kukaan älynnyt hänen töitään ostaa silloin kun niitä olisi ollut halvalla saatavana, sanoo Pirtola. – Tekstaustyöstä sai palkkaa ja se oli pitkään hänen ainut säännöllinen tulonlähteensä.
Miten tekstaustyöllä sitten ansaitsi?
– Palsa oli ahkera ja elätti kyllä itsensä jonkin aikaa Jalavankin tekstauksilla, toteaa Markku Jalava. – Mutta tulee muistaa, että käytännössä kaikki tekstaajat Suomessa tekivät työtä sivutoimisesti, ei kukaan ollut päätoiminen tekstaaja, niin paljoa ei työllä tienannut. Palsan lisäksi alalla oli mm. studio-ohjaajana työskentelevä Hannu Peippo, toimittaja Jussi Karjalainen, Kuopiossa asunut Katja Kiuru.
– Ja esimerkiksi Sanomien graafikko Raimo Aaltonen, täydentää Kaukoranta. – Palkkiolinjasta suuntaa antaa Otavan lausunto 1970-luvun alussa: kääntäminen on luovaa työtä ja tekstaaminen käsityötä ja luovasta työstä maksetaan enemmän kuin käsityöstä.
Taisitte romuttaa mielikuvani boheemista taiteilijarentusta aika tehokkaasti.
– Kerran Erkki Pirtola sanoi, että “Kalle eli kuin munkki”. Tämä kannattaa muistaa, korostaa Kaukoranta.
– Kuten sanoin, säntillinen hän oli, sanoo Pirtola.
– No se on sanottava että työsuhteemme katkesi, kun Salainen Agentti X9 -käännöksen aikaan Palsalle sattui ryyppyputki ja työ viivästyi kuukausia, sanoo Jalava. – Sitä ennen olin tavannut Palsan pari kertaa ja hän oli erittäin mukava ihminen. Hyvin hiljainen ja mukava mies.
– Jalavalla haluamme pitää kiinni käsin tekstaamisen perinteestä, toteaa Markku Jalava lopuksi. – Tietokonetekstaukset ovat jotenkin hengettömiä. Palsa teki työtään rakkaudella.
Palsan virtuaalinäyttely Kiasmassa – Maj-Lis Pitkäsen kokoelma.
Keskustele Kalervo Palsan sarjakuvista.
Keskustele tekstaustyyleistä.