Millaisista tekstaustyyleistä pidätte?

[Chemo]

Tuommoista tuli mieleen udella. Tekstaustyylin valintahan on taiteellinen ratkaisu, ja siitä varmaan löytyy paljon erilaisia mielipiteitä.

Itse tykkään selkästä, mutta elävästä tekstauksesta; semmoisesta joka hoitaa asiansa eikä ainakaan jarruta lukukokemusta. Toisinaan hienommat jutut voivat vahvistaa kokonaisuutta, esim. sellainen että eri hahmojen puhe esitetään eri tyyleillä.

Kaunosta en yleensä tykkää. Poikkeuksia tähänkin tietysti löytyy, kuten juuri em. tyyppisistä hahmojen omista puhekuplista.

Mitens muut?

[pertti jarla]

Perussarjakuvatekstaus toimii yleensä jumalattoman hyvin, pienin variaatioin. Koukeroisemmat tyylit on vaikeampia hallita, etenkin kaunokirjoitus ei mun makuuni toimi koskaan. Ikäviä ovat sellaiset tapaukset, joissa kuvakerronta soljuu sujuvasti ruudusta toiseen, tai soljuisi, jos suttuisia ja vinoja tekstejä ei tarvitsisi työläästi tavata. Verdammt! Luonnoskirjamaisissa systeemeissä asia on tietysti toinen, kun ideanakin on merkitä asioita nopeasti muistiin.

[Tertsi]

Oli tyyli millainen tahansa, tekstiä pitää olla helppo lukea. Eli kaunokirjoitus ei ole koskaan hyvä. esim. ranskalaisia Bretecherejä ei pysty lukemaan ollenkaan. Ei vaan pysty. Onneksi suomiversioissa on ihan normaalia tekstausta.

Nyt tulee mieleen:
Jean Giraud, rentoa ja eleganttia, teksti ei ole viivasuoraa, vaan "pompahtelee" mutta on niin hienostunutta, että!!! Siis hienointa mitä mä olen nähnyt missään.

Tardi, Jugendmaiseen piirustustyyliin täydellisesti sopivaa "vanhahtavaa" tekstausta. Puhekuplien muoto myös erittäin harkittu.

Franquin, Pikossa kurinalaista mutta kuitenkin mukavasti käsintehdyn oloista. Niilossa rennompaa, simppeliä, konstailematonta jälkeä

Katsotaan saisinko joskus tässä lähitulevaisuudessa  esimerkkiskannaukset herrojen tyyleistä.
.

[Marsumestari]

Muuten samantekevää, kunhan tekstistä saa selvän. Joan Sfarrin Rabbin katti jäi kyllä lyhyen selailun perusteella kirjaston hyllylle, kun en oikein pidä kaunokirjoituksen lukemisesta.

[JanneT]

Muuten samantekevää, kunhan tekstistä saa selvän. Joan Sfarrin Rabbin katti jäi kyllä lyhyen selailun perusteella kirjaston hyllylle, kun en oikein pidä kaunokirjoituksen lukemisesta.

Hyvän teoksen jätit.

Joo kyllä fontilla on väliä. Ja eri yhteyksissä eri fontit. Mielestäni fontti toimii yleensä hyvin silloin kun siihen ei kiinnitä huomiota. Esimerkiksi erinomaisten Pogojen lukeminen tuottaa toisinaan tuskaa, jos lyhyt strippi sisältää vaikkapa neljää erilaista tekstausta. Ei auta, vaikka kuinka korea käsityötaidon näyte onkin.

[Chemo]

Joan Sfarrin Rabbin katti jäi kyllä lyhyen selailun perusteella kirjaston hyllylle, kun en oikein pidä kaunokirjoituksen lukemisesta.

Heh, mulla se pääsi kotiin asti mutta jätin kesken harvinaisen nopeasti 

Pitänee antaa sille toinen mahdollisuus, kaunosta huolimatta. Ehkä.

[Jukka Laine]

Ruotsalaisia Bretéchereitä mulla on, ja niissä on kanssa kaunoa. Hankalaa aluksi, mutta kyllä siihen tottuu.

Muuten eri sarjakuviin sopivat erilaiset tekstaukset. Joihinkin ei sovi yhdenlainen tekstaus tai fontti ja toiseen taas sopii. Jopa koneladonta sopii joihinkin sarjakuviin. Esim. Crockett Johnsonin Barnaby.

[Wade]

Tyyleistä en tiedä, mutta tekstauksia on hyviä:
Savolaisen Joonaksessa ja Ronkaisen tekstaus Cho:n albumissa.

[Lurker]

Aku Ankka -lehden koneladonta on alkanut häiritä, varsinkin kun albumeissa käytetään tekstausta.

[Lättä]

Mitä mieltä olette Jussi Jäniksen tekstauksesta? 
Itse pidän sitä hyvänä. Sopii tyyliin. Onko Trondheim itsekin käyttänyt vastaavaa tyyliä?

[VesaK]

Jussi Jäniksien tekstaus (Jenni Rope) on varsin lähellä Trondheimin tyyliä.

Aku Ankka -lehden koneladonta on alkanut häiritä, varsinkin kun albumeissa käytetään tekstausta.

Joka kyllä on koneistettua sekin, Raimo "Remppu" Aaltosen tyylistä mallinnettua. Paitsi Ankalliskirjastossa on näämmä moodattu Barks-fontti.

Harvinaista on käsintekstaus jo nykyisin. Mikko Huusko ja Ninni Aalto tekevät hyvää jälkeä Ilta-sanomien sarjoihin.
Egmontin Kamut-albumeihin on (myös sarjan suomentajana toimiva) Asko Alanen saanut hyvin säilytettyä McDonnellin otteen, ohuen, lievästi rennon (oloisen) tekstauksen
 

[Tertsi]

Tässä lupaamani näytekuvat herrojen  tekstaustyyleistä

[keijoahlqvist]

Tekstausta pitää pystyä lukemaan takeltelematta.

Jos on pakko käyttää fonttia, niinkuin silloin kun pitää yhtä mittaa muokata, käytän jarlafonttia (niin kauan kuin lupa on voimassa) kun en ole omaa saanut aikaan.

Mutta käsin kuuluu tekstata jotta kaikki vivahteet saa ladattua. Apuviivoja en harrasta vaikka Morris niitä kammalla ja kalkkeripaperilla etevästi vetelikin. Rivit saavat laineilla, koko saa paisua ja kutistua, konstailuja on lupa heittää väliin harkiten, mutta lukemisen kulku ei saa häiriintyä.

Ymmärrän kyllä kun hyvät piirtäjät eivät malta panostaa tekstaukseen ja esimerkiksi vaihtaa välinettä. Siveltimellä on vaikea vältää kirjaimien törmäilyä toisiinsa, tukkoontumista tai takertumista kuplan reunoihin. Tekstaus on eri tapahtuma kuin piirtäminen. Mutta piirtämisen riemussa haluaa myös tekstin valmiiksi.

Liian pieni ja ahdas tekstaus estää kokonaan lukemisen rillipäätapauksilta.

[Irene]

Kirjoittelin tekstausaiheisen jutun Kalervo Palsasta: http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=898

[Timo Ronkainen]

Kirjoittelin tekstausaiheisen jutun Kalervo Palsasta

Mainiota! Hyvä että tuotakin puolta käsitellään.

Timo