Anne Muhosen luoman nuoren rokkarinaisen Adan elämänvaiheista kertova kakkosalbumi jatkaa edellisen, vuotta aiemmin ilmestyneen, albumin linjoilla. Mustiinpukeutuvan goottihenkisen Adan omat ongelmat ovat jo kutakuinkin ratkaistu, mutta Ada – Pohjan kruunu -albumin tarinan keskiöön nousee nyt Adan monenkirjava ystäväjoukko omine ongelmineen.
 |
|
Ada – Pohjan kruunu
|
Ensimmäinen Ada-albumi valmistui taidekoulun lopputyönä viime kesänä ja yllätti positiivisesti. Elämänläheinen ja surumielinen tarina, tekijänsä debyyttialbumi sai hyvän vastaanoton ja murtautui hieman omakustannesarjakuvapiirien ulkopuolellekin. Metallimusiikkilehti Inferno Magazinen toimittajana toimiva Muhonen parantaa otettaan kakkosalbumin myötä entisestään.
Pohjan kruunu on itsenäinen jatko-osa, jonka mukana pysyy hyvin vaikka ei olisi ensimmäistä albumia lukenutkaan. Pohjan kruunussa Ada itse uhkaa jäädä sivuhenkilöksi, kun framille tuodaan hänen ystäviään. Erityishuomion saavat häneen tarrautuvat moniongelmaiset miehenpuolet Ilkka ja Kimmo.
 |
Supliikki-ja naistenmiehnä itseään pitävä omahyväinen Kimmo yrittää lämmittää suhdettaan Adaan höpisemällä mukasyvällisiä, mutta suhailee kuitenkin ympäriinsä kuin ylikierroksilla käyvä kimalainen.
Lapsuudenystävä Ilkka on Adalle läheisempi. Ada jaksaa tukea häntä, ehkä omista kokemuksistaan johtuen (ed. albumi), tämän pahan masennuskauden aikana. Ilkan ja Adan ystävyys on tarinan keskeinen elementti jonka ympärille albumi rakentuu.
Realistista tarinaa tukee vielä “musiikkiraita”, edellisestä Adasta tuttu biisien sanoitusten käyttäminen muiden kerronnallisten elementtien rinnalla. Tekstit tukevat tarinaa, varsinkin jos kappaleet ovat tuttuja. Tunnistamista helpottaa itsetehdyn C-kasetin kansien muotoon tehty, albumin loppuun lisätty biisilista. C-kasetit liittyvät itse tarinaankin yhtenä yksityiskohtana Adan ja Ilkan ystävyyssuhteessa.
Muhosen sarjakuvien vahvin tekijä on kuitenkin aidon kuuloinen dialogi, jokaisella henkilöllä on oma puhetyylinsä. Ainoastaan Adan toisen kämppäkaverin “savo” vaikuttaa paikoin aavistuksen epäaidolta. Muuten tarina ja puhekuplat soljuvat sujuvasti eteenpäin.
Adan jäykähkö piirrostyyli, paikoin haparoivan epävarma viiva, saattaa karkottaa joitakin lukijoita, mutta hyvää tarinaa se ei pysty pilaamaan. Osin se jopa tukee sitä, kun ulkonaiset seikat saavat väistyä sisäisen maailman kuvaamisen tieltä. Tarinan loppu jää avoimeksi, mutta onnistuu silti olemaan toiveikas.
Ei, sinun ei tarvitse pukeutua mustiin nauttiaksesi tästä albumista.
Pohjan kruunuja ja Anne Muhosen sarjakuvia esillä Pasilan kirjastossa 13.-27.9. 2004!
Rautatieläisenkatu 8, sisäänkäynti Kellosilta 9
Lisätietoja kirjaston sivuilta
Anne Muhonen: Ada – Pohjan kruunu
Omakustanne 2004
48 s. ISBN 952-91-7386-5