 |
Eessuntaassun on vuonna 1996 perustetun seuran seitsemäs antologia-albumi ja ensimmäistä kertaa täysin nelivärinen julkaisu. Jo viidettä kertaa sarjakuvilla on yhteinen teema. Tällä kertaa ollaan tien päällä – On the road. Eessuntaassun porautuu matkantekoon Joensuu-Helsinki-välillä. Sarjakuvissa taitetaan matkaa avarakatseisesti pisteestä A pisteeseen B niin fyysisellä kuin henkiselläkin tasolla. Sarjakuvissa ovat esillä niin arkiset matkat kuin takaisin- ja poismuuttokin – syineen ja seurauksineen.
Joensuun sarjakuvaseuran uusimmassa albumissa on tunnelmaa ja tiheitä tilanteita. Hanki ihmeessä matkakumppaniksi itsellesi ja läheisillesi omat kappaleet!
–Tarja Kupiainen, FT
Eessuntaassun
Toim. Jokke Saharinen, Jusa Hämäläinen, Petteri Lehikoinen, Kimmo Niiranen, Timo Ronkainen, Mika K. Saarelainen
Esipuhe: Tarja Cronberg
Takakansiteksti: Tarja Kupiainen
Taitto: Sami Jukkara
Kannet: Jusa Hämäläinen
Kustantaja Joensuun Sarjakuvaseura
Painettu Kopio Niinissä 2010
54 sivua, A4, pk, nid., väri
Hinta 11,95
ISBN 978-951-97525-6-3
Eessuntaassun kertoo tarinoita pohjoiskarjalaisten matkoista Helsinkiin ja kauemmaksikin, ja välillä matkustetaan muualta Ilosaarirockiin. Huumoria ja arkisia tarinoita, vähän totisuuttakin tarjoaa Eessuntaassun höysteenä. Eessuntaassun on komea värialbumi, vaikka tällaiset toimisivat useimmiten ihan hyvin mustavalkoisinakin. Tuskin tästä myyntivalttia on odotettukaan. Esipuheen on laatinut ex-ministeri Tarja Cronberg, myös pohjoiskarjalainen.
* * *
Albumi alkaa Timo Ronkaisen normityylistä poikkeavalla sivulla, vesivärityöllä junasta sekä lähtö- ja määränpääasemista. Luontevasti seuraavalla sivulla alkaa Petteri Lehikoisen nelisivuinen komeasti kuvitettu episodi talvisesta junamatkasta pakollisine pysähdyksineen jotka viivyttävät matkaa. Lehikoinen keskittyy muuhun taiteilijantyöhönsä, ja valitettavasti sarjakuvia häneltä tuskin paljoa on tiedossa.
Sanna Hukkanen vie perään lukijat jo kauemmaksi Joensuusta, eli Mwanzaan, Tansaniaan. Kolmisivuisen tarinan väritys tukee hienosti afrikkalaisen elämän kuvausta. Mutta lopuksi tässäkin ollaan Joensuussa. Itse koetut kokemukset molemmista maista ja vieraisiin ihmisiin suhtautumisessa molemmin puolin nousevat sarjan teemaksi.
Ville Pirisen omalla tyylillään tekemän puhuva pää -sivun jälkeen vaihdamme
 |
|
Mika Koponen
|
tunnelmaa Mika Koposen strippisarjakuviin jotka kertovat joensuulaisen toilauksista Helsingissä. Tietokoneväritys tässä on aika karsea, mutta huumori on elämänmakuista ja hauskaa. Jälleen tulee itse koetun tunne.
Seuraavaksi yllättää Kimmo Niiranen, jonka kaksisivuinen toimintasarjakuva tapahtuu keskellä Helsinkiä. Kuvatut paikat ovat tuttuja, mutta yksinkertaistettuja. Silti itsetehtyä, josta pisteet. Ja loppuun mahtuu vielä yllätys. Jokke Saharisen liftariaiheinen kuvasarja näyttää hyvältä, mutta jäykkä täytepala on kyseessä. Peter Baggelta on näemmä otettu vaikutteita, mutta ei päällekäyvästi.
Kivi Larmolan strippisarja festarimatkasta on jo julkaistu kesällä 2010 Ilta-Sanomissa, mutta hyvä kannattaa julkaista myös albumissa. Vihreänkeltainen värimaailma tässä on epämiellyttävä, ja taustat ovat jääneet niukoiksi. Kivi on silti aina kova, kuten Ismo Alankokin lauloi. Mari Hakkarainen taas on katsonut parhaaksi värittää jäykkien ja liian toisiaan muistuttavien hahmojen taustat enimmäkseen violetilla vähän sinisellä höystäen. Etelöityneiden jutustelu on silti mukavaa luettavaa. Jäykät hahmot ovat myös Mika K. Saarelaisen yksittäisellä sivulla, ja vitsikin on vanha. Johanna Uotinen taas osaa yksisivuisellaan kääntää jäykkyyden ja vähäiset tapahtumat eduksi. Ruudut ovat vain vähän pieniä.
Monet sarjat tässä siis toimisivat paremmin mustavalkoisina, mutta sellainen ei ole
 |
|
Ninka Reittu-Kuurila
|
albumin kohokohta, Ninka Reittu-Kuurilan taideteos on kuudella sivullaan albumin pisinkin. Upea lastenkirjamainen aikuisten satu, tällaista lisää. Tässä värit ovat just eikä melkein, ja ovat oleellinen osa itse sarjaa.
Micaela Moreron sivun kollaasi on sekavan tuntuinen, mutta punainen lanka löytyy tarkastelemalla lähemmin. Melankolia on vahvasti esillä, mutta kyyneleet ovat ehkä vähän liioittelua. Perääntuleva Tomi Riionheimon Hamppeja ja kyrvähdyksiä on tietysti parodia. Ensin tuo tuntui hauskalta, mutta myöhemmällä lukemisella pahastuin parodian kohteen kirjoittajan puolesta. Toivottavasti Riionheimo ei ole tarkoituksella mennyt henkilökohtaisuuksiin.
Jusa Hämäläisen neljän sivun karkumatkan kuvaus on onnistunut ja hauskakin.
 |
|
Jusa Hämäläinen
|
Hahmot ovat pirun hyviä, tästä saisi laajentamalla vaikka elokuvan. Nämä vankikarkurit eivät ole mitään treenattuja “pahoja poikia” vaan ihan rakastettavia renttuja. Hauska on myös kaksisivuinen Sanna Väyrysen mummotarina. Vuorosanojen kirjainten värittäminen keltaiseksi vain pilaa lukunautinnon, ja värit ovat muutenkin karseat. Onneksi Petteri Lehikoisen hienoa jälkeä on heti seuraavalla sivulla. Ja Mika K. Saarelaisenkin parempi ja apokalyptisempi yksisivuinen nähdään ennen albumin loppua. Samoin Kimmo Niiraselta on toinen sarja mukana, joka on enempi huumoripuolta. Se vaikuttaa päättävän albumin sarjat, kun vuorossa on Timo Ronkaisen kirjoittama artikkeli matka-aiheisista sarjakuvista maailmalta. Mutta sen jälkeen, ennen tekijäin esittelyä, on vuorossa vielä Jokke Saharisen hieno tunnelmapala. Lopuksi seuraa vielä pientä mainontaa Joensuun Sarjakuvaseuran aikaisemmista albumeista.
* * *
Sarjakuvia on sekä kesältä että talvelta. Tunnelmia on moneen junaan, vaikka Joensuun juna onkin ainoa esiintyvä juna. Tekijöiden tasot ja tyylit vaihtelevat, joten kerralla luettuna albumista jää sekava fiilis. Olisiko syytä seuraavaksi jatkaa joidenkin tekijöiden omilla albumeilla?
 |
Eessuntaassun-sarjakuva-albumin materiaali perustuu pääosin Lasipalatsin aukiolla Helsingissä kesällä 2008 olleeseen samannimiseen näyttelyyn.
Vähän samoja kaavoja toistetaan, on ikävä kotiseudulle, liftataan ja kuljetaan junalla. Dekkarelia oli monipuolisempi albumi, vaikka aiheessa ei aina pysyttykään. Osittain samat tekijät saivat silti annetusta aiheesta enemmän irti. Tästä tuntuu puuttuvan mielikuvitusta. Mukana on sekä ammattilaisten että amatöörien tekemiä sarjakuvia, mistä johtuen kokonaisuudesta tulee sekava ja epätasainen.
Pikkukivaa, mutta ei elämää suurempaa. Ehkä eniten tästä saavat irti pohjoiskarjalaiset. Muut voivat ostaa kannatuksen vuoksi.
Keskustele Eessuntaassun-albumista Kvaakissa.
Joensuun Sarjakuvaseuran kotisivut