 |
Milla Paloniemen sarjakuva-albumi Tassutellen kertoo kissan ja koiran arkipäivän toilailuista. Se sisältää runsaasti ennenjulkaisematonta materiaalia, sekä jo netistä, omakustanteista ja erinäisistä lehtijulkaisuista tuttuja strippejä.
TASSUTELLEN
Milla Paloniemi
Kustannusosakeyhtiö Sammakko 2007
sidottu, 64 s., mv, kovakantinen
14,90 €
ISBN 978-952-483-064-5
Kirjastoluokka 85.32
“Mitä syvempi uni, sitä oudompi asento…”
Milla Paloniemen muusina ja innoittajina ovat toimineet hänen omat lemmikinsä, koira ja kaksi kissaa. Albumi onkin omistettu Veeralle, Monnille ja Killille, jotka lienevät sitten syypäitä tämän teoksen julkituloon. Ensimmäinen Tassutellen ilmestyi tosin jo 2004; tämän vihkosen arvostelu löytyy Kvaakistakin.
Piirtäjä itse on kertonut, kuinka Tassutellen -sarjakuva sai alkunsa kevättalvella 2003 koulun ennakkotehtävää varten suunnittelussa kissahahmosta. Aluksi kissa seikkaili yksin, kunnes se sai koiran kaverikseen.
Sarjakuvan historiassa kissoja ja koiria onkin riittänyt vaikka kuinka (kuten vaikkapa Karvinen ja Osku, Kamujen Kati ja Jalo), ja hyvin suosittujahan ne ovat olleet. Vaatii rohkeutta ja sarjakuvan tradition tuntemusta lähteä näille samoille ruokakupeille, vaan pelko pois, medianomi Paloniemi suoriutuu hienosti.
Tärkeintä on, että hän on onnistunut luomaan aivan omanlaisensa tyylin ja tavan kertoa. Kuvat ovat lähes naivistisen yksinkertaisia ja tarinat lakonisen selkeitä. Ja kuinka ollakaan, Tassutellen-sarja on alkanut ilmestyä myös Karvinen-lehdessä. Maailmassa on sittenkin oikeudenmukaisuutta!
“Leiki sinä vaan vanhalla kuivalla makaroonillasi!”
 |
|
Oho, keneltä pääsi paukku?
|
Piirrostyyli pelkistyy välillä niin pitkälle, että kuvat muuttuvat jo melkein abstraktiksi tai op-taiteeksi. Nukkumataidetta-jutussa kissan ja koiran käydessä kerälle torkkumaan ollaan jo mustavalkoisen taidegrafiikan puolella.
Lajityypin perinteen tuntemuksesta kertoo myös se, että eläinystävillämme näkyvät peräaukot silloin kun ne pyllistävät lukijan suuntaan. Tämä tarkka yksityiskohta oli piirretty myös Wilhelm Buschin eläinhahmoille 1800-luvulla. Sittemmin moni kainompi piirtäjä on jättänyt kyseisen “takasilmän” eläimiltään pois.
“Se on taas katsellut ‘Avaraa luontoa’…”
Sivun (tai kahden) mittaisissa tarinoissa on paljon valkoista. Taustoja ei juuri piirretä kuin aivan viitteellisesti. Sarjakuvaruudun kehyksetkin jäävät enimmäkseen pois. Näissä kuvissa ei turhaa tilpehööriä ole. Paljon valkoista sisältävillä sivuilla mustakin näyttää jotenkin mustemmalta. Tekijä itse vastaa myös albumin ulkoasusta ja taitosta.
Tällaisessa söpössä eläinsarjakuvassa on aina ylimakean vaara, mutta sopiva määrä pieruvitsejä ja herttaista pikkuilkeyttä pitää sokerin sallitulla tasolla.
 |
|
Nukkumistaidetta – ja jo lähes abstraktia piirrostaidetta.
Copyright © Kustannusosakeyhtiö Sammakko, Milla Paloniemi 2007 |
Tassutellen on pikkuinen mestariteos. Ei suuren suuri, ei pienen pieni, vaan sopivan kokoinen juuri – itse asiassa pienen kissan ja koiran kokoinen.
* * *
Voit keskustella Kissan ja koiran yhteiselosta Kvaakissa.
Tassutellen.fi -sivut löytyvät täältä!