Unten mailla

Unia ja haaveita on taas tarjolla, kun Nukkumatti heittää unihiekkaa. Ja sitähän lopulta kaikki on, hiekkaa, valtakunnat ja unelmat, kaikki tyynni, hiekkaa vain.

Sandman: Sepitteitä ja kajastusta Deluxe, kirja 6
(RW Kustannus 2018, alk. The Sandman: Fables & Reflections)
Tarina: Neil Gaiman
Taide: Kent Williams, Stan Woch, Dick Giordano, Bryan Talbot, Mark Buckingham, Shawn McManus, Duncan Eagleson, Vince Locke, John Watkinss, Jill Thompson, P. Craig Russell, Dave McKean (kansi)
276 ss., 180×276 mm, kovakantinen
Suomennos: Petri Silas
ISBN: 978-88-93513-75-3

39 €

Suomessa ilmestyi vuosina 1972-74 värillinen Kauhu-sarjakuvalehti, joka sisälsi lyhyitä kauhu- ja fantasiasävytteisiä tarinoita. Ne oli koostettu amerikkalaisen DC-kustantamon House of Secrets ja House of Mystery -lehdistä. Edellisen talon isäntä oli Abel ja jälkimmäisen Kain. Jo EC:n kauhulehtien ajoilta lehdissä oli usein kehyskertoja, joka johdatti kertomukseen ja usein myös kommentoi loppua. Perinnettä on vaalittu, monet muistavat varmasti Shokki-lehden kalmaisen Slemmyn.

Minä olen Uni.
Minä olen Uni.

Sandman-kokoomien kuudes osa tekee selkeästi kunniaa näille vanhoille kauhulehdille, myös veljespari Kainille ja Abelille, jotka saavat taas kertoa salaisuuksiaan ja mysteerejään. Tässä kirjassa ei ole isoa tarinakaarta, jokainen episodi on itsellinen. Unien Herra itse pistäytyy toki aina paikalla jossain juonenkäänteessä; välillä hänen roolinsa on isompi, välillä pienempi. Hän on oikeastaan se tarinankertoja kaikkien muiden tarinankertojien taustalla. Monet tapahtumista toki nivoutuvat dekalogin täyttävään isoon tarinaan, erityisesti Ranskan vallankumouksen aikaan sijoittuva Thermidor ja antiikin myyttejä kertaava Orfeuksen laulu. Sandman on taustahahmona etäisempi, käsittämättömämpi, julmempi, koska hänen ajatuksiaan ja motiivejaan ei avata. Ihmisten kohtalot eivät tosin Ikuisia aina jaksa hirveästi liikuttaa.

Neil Gaimanin tarinankerronta on rikasta ja kerroksellista, mutta hän ei kuorruta sitä koketeeraavasti myriadeilla yksityiskohdilla vaan pitää sen kurissa, selkeänä ja helppolukuisena. Sarjakuvia, myyttejä, kirjallisuutta ja historiaa laajemmin tunteva saa kyllä tuta lukuisia ahaa-elämyksiä. Vaikka juonellista suurta kaarta ei kirjassa siis ole, niin samoja aiheita ja teemoja käsitellään eri näkökulmista: kuinka hallita valtakuntia ja omaa kohtaloaan, kuinka kertoa hyviä tarinoita, millaista on aito rakkaus ja mikä on unta, mikä totta.

Mysteerimies Gaiman tekee taikojaan ja kiepsauttaa myytit arkisiksi, arjen myyttiseksi. Ja amerikkalaiset kauhulehdet, joissa on tarinoita tarinoiden sisällä, ovat samaa ikiaikaisen kerronnan perua kuin Lähi-idän Tuhannen ja yhden yön tarinat. Ei mitään uutta auringon alla.

Kuvittaja vaihtuu tyyliltään jokaisessa tarinassa. Se on tässä tapauksessa oikeastaan hyvin perusteltu taiteellinen tehokeino, joka erottaa kertomukset toisistaan ja luo niihin oman tunnelmansa – aivan kuten niissä vanhoissa kauhusarjakuvalehdissäkin.

Kalifi lentää tarunhohtoisen Bagdadin yllä taikamatollaan.
Kalifi lentää tarunhohtoisen Bagdadin yllä taikamatollaan.

Erityisen mieleenpainuvia ja tunnevoimakkaita ovat Gaimanin loihtimat hallitsijakohtalot, Elokuu kertoo Augustuksesta, Kolme syyskuuta ja tammikuu USA:n ensimmäisestä ja viimeisestä keisarista Joshua Abraham Nortonista ja Ramadan kalifi Harun al-Rashidista. Hallitsijat ja valtakuntansa eivät kestä ikuisesti, Kuolema ja hiekka ovat todellisia hallitsijoita. Gaiman vihjaa viimeisessä kertomuksessa ruudun verran Shelleyn kuuluun Ozymandias-runoon, joka on keskeinen myös Alan Mooren Vartijat-sarjakuvassa. Hiekka voittaa vahvimmatkin valtakunnat ja suurinkaan hallitsija ei sille mitään voi.

Petri Silaksen suomennos on hyvää työtä. Englanniksi uni, dream, on sanana merkitykseltään laajempi, siinä on unelmaa ja haavetta, mutta minkäs sille voi.

* * *

Sandman tempaa lukijansa toisiin maailmoihin, uniin ja ihmeisiin. Neil Gaiman on yksi parhaista Sadunkertojien torin mestarisepittäjistä.


Kuvat © Copyright DC Comics