Morpheus on palannut valtakuntaansa ja jatkaa unenomaista, muttei unettavaa, työtään kahdessa uudessa kirjassa.
 |
Sandman deluxe – kirja 2 Nukkekoti
Alkuperäisjulkaisut: Sandman 9-16 (1989–1990)
Kokoelman alkuperäinen nimi: The Doll’s House
Tarina: Neil Gaiman
Kuvittajat: Mike Dringenberg, Malcolm Jones III, Chris Bachalo, Michael Zulli, Steve Parhouse
Värit: Zylonol, Robbie Busch
Alkuperäiset kannet: Dave McKean
Kääntäjä: Petri Silas (Shakespeare: Paavo Cajander)
Ladonta: Mario Lucio Falcone
Kustantaja: RW Kustannus, 2015
Sidottu, 264 s., 4-värinen
ISBN: 978-88-68737-88-7
Ovh: 35,95 €
 |
Uni on ottanut valtakuntansa taas hallintaansa, mutta hänen poissa ollessaan neljä voimakasta olentoa on lähtenyt omille teilleen. Aivan kuin siinä ei olisi huolta jo tarpeeksi, niin maailmaan on myös ilmestynyt unipyörre, joka voi rikkoa uneksijoiden väliset rajat ja aiheuttaa peruuttamatonta tuhoa. Unella on täysi työ tilanteen korjaamisessa. Kertomuksen edetessä lukijalle tarjoillaan pieniä tiedonmuruja Unesta ja unimaailmasta, ja vilahtaapa sivuilla myös Unen kaksi siskoa.
 |
Nukkekodin tarina etenee rauhallisesti ja jännitystä on vain hetkittäin vaikka tarinassa käydään mm. sarjamurhaajien tapaamisessa. Pääpaino on mystisen maailman ihmettelyllä ja tunnelma on, no, unenomainen. Onneksi Gaiman on onnistunut luomaan moniulotteisia ja uskottavia hahmoja, joiden ansiosta tarina pysyy mielenkiintoisena, ja joiden edesottamuksia seuraa erittäin mielellään. Luonnollisesti tarina antaa paljon enemmän, jos lukijalla on tietoa yleisestä (sarjakuva)historiasta ja DC Comics -kustantamon muista nimikkeistä, sillä osa hahmoista on napattu niistä.
 |
Jalava julkaisi Nukkekodin kahtena niteenä melko tuoreeltaan vuonna 1994. Silloin suomennoksesta vastasi Jukka Heiskanen. Heiskasen ja Petri Silaksen suomennokset ovat hyvin erilaiset mutta kumpikin tarjoaa yhtä sujuvaa luettavaa. Toisen väittäminen toista paremmaksi menee makuasioista kiistelyksi. Jalavan julkaisut ovat RW Kustannuksen kirjaa pienempiä ja pääosin painojäljeltään heikompia mutta Jari Rasin tekstaus on huomattavasti konefonttia miellyttävämpää ja vanhat värit ovat tunnelmallisemmat kuin uudistetussa versiossa. Tietysti värityskin on makuasia ja uudet värit tekevät kuvista selkeämpiä mutta valittu paletti on turhan arkinen näin korkealentoiseen tarinaan.
Tässä kirjassa kuvitus on tasokkaampaa ja yhdenmukaisempaa kuin aiemmissa tarinoissa. Valitettavasti viivat ovat jossain ruuduissa hieman tuhnuisia, mikä johtunee skannatun materiaalin pakkaamisesta. Ensimmäisessä kirjassa ei vastaavasta kärsitty ja Jalavankin kirjoissa kyseisten ruutujen viivoitukset ovat teräviä.
Nukkekoti syventää ansiokkaasti Unen mytologiaa ja kertoo lukuisista vahvoista naisista siinä ohessa (kuten Henrik Ibsenin näytelmään viittaavasta nimestä voi päätellä). Se on suositeltavaa luettavaa kaikille klassikoiden ystäville. Lisäksi, kirjan lopusta löytyvä unigalleria on kerrassaan upea! Hieno osoitus siitä, että amerikkalaisten ainoa vahvuus ei ole supersankarointi vaan heiltäkin löytyy hyvin erityylisiä ja valtavan lahjakkaita sarjakuvittajia.
Sandman deluxe – kirja 3 Unten ihmemaa
Alkuperäisjulkaisut: Sandman 17-20 (1990), Vertigo Winter’s edge (1997), Absolute Sandman 2 (2007)
Kokoelman alkuperäinen nimi: Dream Country
Tarina: Neil Gaiman
Kuvittajat: Kelley Jones, Malcolm Jones III, Charles Vess,Colleen Doran, John Bolton
Värit: Daniel Vozzo, Steve Oliff
Alkuperäiset kannet: Dave McKean
Kääntäjä: Petri Silas
Ladonta: Alessio Ravazzani
Kustantaja: RW Kustannus, 2015
Sidottu, 174 s., 4-värinen
ISBN: 978-88-68737-94-8
Ovh: 29,95 €
 |
Jalava julkaisi vuonna 1994 Unten ihmemaan nimellä Unien maa. Vanhemmassa käännöksessä oli mukana neljä itsenäistä tarinaa, jotka syventävät Nukkumatin mytologiaa. Tähän RW Kustannuksen kirjaan on lisäksi otettu mukaan näyttävä novelli ja muhkeat ekstrat. Kirjan ensimmäisessa tarinassa kerrotaan Kalliopesta, joka on päätynyt luomisen tuskasta kärsivän kirjailijan muusaksi ja vangiksi. Ainoastaan Uni, joka tässä seurassa tunnetaan nimellä Oneiros, voi häntä auttaa. Kelley Jonesin upea kuvitus on parasta mitä Sandmanin sivuilla on tähän mennessä nähty. Seuraava tarina on myös Jonesin kuvittama ja siinä päästään tarkastelemaan maailmaa kissojen silmin. Samalla selviää yllättävä totuus ihmisten noususta vallan kahvaan.
 |
Kolmannen tarinan taiteesta vastaa Charles Vess ja hän onkin täydellinen valinta kuvaamaan kuinka keijut ja Uni pääsevät näkemään William Shakespearen “Kesäyön unelma” -näytelmän ensiesityksen. Tämä tarina palkittiin vuonna 1991 World Fantasy Award – gaalassa parhaana fiktiivisenä novellina. Se on ensimmäinen ja viimeinen sarjakuva, joka kyseisen palkinnon sai, sillä sääntöjä tarkennettiin heti tapauksen jälkeen. Neljännessä tarinassa piirroksista huolehtii Colleen Doran, jonka jälki on lähempänä sarjan aiempia osia. Tässä kertomuksessa kurkistetaan Element Girlin elämään ja supersankaruuden synkälle puolelle. Toisinaan jopa sankarin on vaikeaa sopeutua yhteiskuntaan, jos on liian erikoinen.
Kirjan viimeinen tarina ilmestyi alunperin Vertigo Winter’s Edge -lehdessä, johon oli koottu novelleja Vertigon eri sarjoista. Sitä ei ole koskaan julkaistu Sandman-lehdissä, mutta teemansa puolesta se sopii tähän kirjaan erinomaisesti. John Boltonin taianomaisesti kuvittama kertomus maapallon viimeisestä satyyrista on kaihoudessaan kirjan parasta antia.
 |
Tämä kirja on selvästi ohuempi kuin kaksi ensimmäistä osaa vaikka loppuun on koottu huikeat ekstrat eli Kesäyön unelman käsikirjoitus ja Vessin lyijykynäluonnokset jokaisesta sivusta. Tällaisen paketin avulla pääsee näkemään miten sarjakuva käytännössä syntyy ja siitä on varmasti iloa etenkin sarjakuvan tekemisestä haaveileville.
Unten ihmemaa on mielenkiintoinen ja rauhallisesti etenevä välipala Nukkumatin maailmasta. Tässä kirjassa on taas painojälki kohdillaan ja viivat teräviä. Se on sopivaa luettavaa syksyn hämärtyviin iltoihin. Seuraavassa kirjassa päästäänkin sitten jo aiemmin suomentamattomien tarinoiden pariin.
Keskustele Sandmanista Kvaakissa.