Tavoita sarjakuvaharrastajat kotimaassa! Tutustu Kvaak.fi:n mediatietoihin.


Artikkelit ja henkilökuvat: 1952 / 100 – Seikkailuja erämaassa (13.03.2018 klo 11:48:55)
Tervetuloa, Vieras. Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.
Jäikö aktivointi sähköposti saamatta?
26.09.2018, klo 00:48:48

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Haku:     Tarkempi haku
466917 viestiä 10378 aihetta kirjoittanut 7318 jäsentä. Uusin jäsen: Fieldladd
Lue lisää pikkuilmoituksesta.
   Etusivu |   Ohjeet | Haku | Jäsenet | Galleria | Ylläpito ja toimitus | Kirjaudu | Rekisteröidy  
+  Kvaak.fi - keskustelu
|-+  Sarjakuvanlukijoiden keskustelut
| |-+  Toimintasankarit
| | |-+  Neil Gaiman - Satusetä
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta. « edellinen seuraava »
Sivuja: [1] 2 3 4 5 6 7 | Siirry alas Tulostusversio
Kirjoittaja Aihe: Neil Gaiman - Satusetä  (Luettu 29184 kertaa)
tmielone
Il Dille
Avustava toimittaja
*
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 2 582



« : 21.09.2007, klo 11:54:14 »

Yritin etsiä ketjua, jossa keskustellaan Sikiön Gaiman kolumnista, mutta yllätyksekseni en sellaista löytänyt. Päätin siis aloittaa uuden ketjun aiheen tiimoilta. Jos tästä on jo puhetta jossain toisaalla, niin heittäkää tämä viesti sitten sinne.

Jarkko onnistuu kirjoittamaan sen verran raflaavia kolumneja, etten millään malta olla kommentoimatta. Monessa asiassa olen Jarkon kanssa samoilla linjoilla, mutta uskallan väittää, että Gaiman on saanut muutakin hyvää aikaiseksi kuin Sandmanin. Itse asiassa minua ei tuo Sandman houkuttele uudelle lukukierrokselle epätasaisen kuvituksen ja toisinaan raskassoutuisen ja junnaavan kerronnan vuoksi. Pieniä paloina sitä jaksaa lukea, mutta ajatus siitä, että lukisin koko tarinan yhteen pötköön, tuntuu yhtä houkuttelevalta kuin ojan kaivuu.

Vaatimaton mielipiteeni onkin, että Gaimanin hienoin saavutus on Tähtipölyä, etenkin Vessin kuvituksella höystettynä. Sen pariin olen jaksanut palata muutamaankin otteeseen. Myös Coraline varjojen talossa oli ihan miellyttävä lukukokemus. Ehkä Gaiman onkin parhaimmillaan lastenkirjojen parissa. The day I swapped my dad for two goldfish ja The wolwes in the walls ovat hienoja esimerkkejä kiehtovista lastenkirjoista, joita aikuisetkin (?) jaksavat lukea.

Neverwhere oli aikamoista tuubaa, joten voisin kuvitella, että sen sarjakuvasovituskin kannattaa jättää hyllyyn. Vai onko jollakulla tästä parempaa tietoa?

Murder mysteries tuli luettua joitakin vuosia sitten ja silloin se vaikutti ihan hyvältä. Ei mikään elämää suurempi kokemus, mutta viihdyttävä. Pitää varmaan lukea se uudestaan ennen kuin hehkutan sen puolesta enempää. Voi olla, etten enää olekaan samaa mieltä.

Vaikka Tähtipölyä onkin erinomainen kirja, niin pahoin pelkään, että elokuvasta ei jää kuin surullinen olo. Taas on hyvä teos laimennettu dollarin kiilto silmissä.
tallennettu

"Now there's only two things in life but I forget what they are"
Tarkkis
Kirjastotätisetä
Jäsen
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 448



« Vastaus #1 : 21.09.2007, klo 12:03:07 »

Juu, tuolla Sandman threadissahan keskusteltiinkin jo noista Gaimanin lastenkirjojen tasosta. Itse en tuosta kolumnista juurikaan välittänyt, oli ihan hieman liiankin ankarasävyinen meikäläisen mieleen.

Kyllähän se on toki selvää, että Gaimanilla aikanaan nousi vähän liikaakin oma menestys hattuun Olen kuitenkin itse vakaasti sitä mieltä, että siellä kirjallisten teosten joukossa on ihan tarpeeksi hyvää, oikeuttaakseen Gaimanin uran myös sarjakuvien ulkopuolella.

Offtopic: jos haluaa malliesimerkin siitä, mitä tapahtuu kun kusi tosissaan nousee hattuun, tutustukaapa CSI:stäkin tutun David Caruson uraan.
tallennettu

When the going gets weird, the weird turn pro! H.S.T
JanneT
Jäsen
****
Poissa

Viestejä: 2 091



« Vastaus #2 : 21.09.2007, klo 12:15:25 »

Stardust ja Coraline olivat kummatkin ihan kivoja, mutta kyllä hieman epätasainen vaikutelma niistäkin jäi. Stardustin lukemisesta on liian kauan, jotta mitään kovin syväluotaavaa siitä osaisi sanoa, mutta suurin ongelma ehkä oli se, että moni  fantasiakirjailija yksinkertaisesti kirjoittaa niin paljon paremmin. Gaiman on aimo annoksella mielikuvitusta varustettu kaveri, mutta tekstin värittömyys ympäristön ja tapahtumien kuvaamisessa aiheutti paikoitellen olon kuin olisi lukenut ohjeistusta piirtäjälle. Coralinen maailma oli omituisuudessaan viehättävä, mutta sortui lopussa tavanomaisuuteen ja ennalta-arvattavuuteen. Kritiikistä huolimatta silti aivan mukavia lukukokemuksia.

Voihan olla että kaveri etsi varsinkin Stardustissa vielä proosallista kieltään? Uudempi Gaimanin tuotanto on vielä lukematta...
tallennettu

Kuvitukset       Sarjakuvat         Animaatiot       Käsikirjoitukset                 http://www.jannetoriseva.fi
tmielone
Il Dille
Avustava toimittaja
*
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 2 582



« Vastaus #3 : 21.09.2007, klo 12:34:17 »

Unohdetut jumalat tuli joskus luettua ja siitä jäi aika kuivakka maku. Tiivistäminen olisi tehnyt teokselle hyvää. Kirjassa oli paljon hienoja ideoita, mutta jossain vaiheessa lukeminen kävi vain puuduttamaan. Enemmän olen saanut nautintoa noista lyhyemmistä tarinoista.

Angelan tarinakin pitäisi taas kerrata. Se löytyy hyllystä jopa kahdella eri kielellä, mutta kumpaankaan niteeseen ei ole tullut aikoihin koskettua. Kesällä luin Alan Mooren kirjoittamia Spawn-juttuja, joten nyt olisi hyvä verrata herrojen kykyjä saada vähemmän onnistunut sankari mielenkiintoiseksi. Mooren jutut olivat ihan luettavia, muttei kukaan mitään menetä vaikkei niitä koskaan lukisikaan.
tallennettu

"Now there's only two things in life but I forget what they are"
Chemo
Jäsen
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 641



« Vastaus #4 : 21.09.2007, klo 15:23:14 »

Neverwhere oli aikamoista tuubaa, joten voisin kuvitella, että sen sarjakuvasovituskin kannattaa jättää hyllyyn. Vai onko jollakulla tästä parempaa tietoa?

Mä oon lukenut tuon... ihan siistiä työtä se kuvitus, mutta jos alkuperäinen stoori ei nappaa yhtään niin kannattaa varmastikin skipata. Itselläni tuo ei herättänyt suuria tunteita - ei pahassakaan.

Muutama viikko sitten ostin (ja luin) Fragile Thingsin ja se oli mielestäni aika kiva. Joitain liian ennalta-arvattavia juttuja, mutta tuommoisissa lyhyissä jutuissa seuraava tarina/runo on tiedossa sopivan nopeasti joten se ei haitannut paljoa. Sellaisiin hetkiin sopiva jolloin haluaa jotain kevyehköä.

Unohdettujen Jumalien lukemisesta on jo vähän aikaa, mutta siitä tykkäsin kyllä.
tallennettu

Päätän raporttini ulkoavaruudesta tähän.
J.Salo
Valvoja
***
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 2 987


..ja valmis!


« Vastaus #5 : 21.09.2007, klo 15:36:21 »

Henkilökohtaisesti ehkä hehkuttaisin mieluiten Anansi Boysia. Tunnustan että Coraline ja Tähtisumua olivat kanssa erinomaisia (ja jälkimmäisen lukemisesta on jo aikaa), mutta Anansi vaikuttaa jotenkin... kasvukertomukselta. Jotain isien ja poikien suhteesta, mikä ainakin minulla koski sydämeen.

En tiedä miten muut asian kokivat.
tallennettu
Jukka Laine
Ylläpitäjä
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 35 573



« Vastaus #6 : 21.09.2007, klo 16:30:10 »

Eli tästä on puhe. Lisäsin myös Jarkon juttuun linkin tänne.
tallennettu

Jiksi
Toimittaja
**
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 6 373



« Vastaus #7 : 21.09.2007, klo 18:40:11 »

Hieman ihmettelinkin, kun täältä ei löytynyt valmista Gaiman-ketjua. Miehestä löpistiin kuitenkin niin monessa ketjussa, etten luonut uutta vain puffaamaan omaa tekstiäni.

Mukavaa, että tekstiä luonnehdittiin vielä sentään raflaavaksi ja ankarasävyiseksi, tekele kun oli alkujaan ilkikurinen, mutta editoidessa terävyys katosi ja tilalle tuli liikaa asiaa johtopäätösten muodossa.

Minusta on kuitenkin aina lystikästä, kuinka ihmiset poimivat teksteistä sellaisia asioita, joita siellä ei ole. Vähitellen olen kuitenkin pääsemässä jyvälle, kuinka sitä voi hyödyntää.

Käänteisesti olen kuitenkin aina epävarma, poimivatko lukijat lainkaan tekstiin tarkoituksella "piilotettuja" asioita ts. ajatuksia, mitkä jätetään tarkoituksella sanomatta suoraan. Nyt minusta tuntui hieman alleviivaavalta puhua Holdstockista ja Tolkienista, mutta tavoitteena oli nostaa esille se, että Gaiman on vain yksi osa siitä fantasian suuntauksesta, joka usein henkilöityy yksin Gaimaniin.
tallennettu
MarkZero
Jäsen
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 696



« Vastaus #8 : 01.10.2007, klo 22:57:09 »

Tämä "artikkeli" oli kyllä hämmentävää luettavaa. Todella ylimielisesti kirjoitettu ja oli vaikea keksiä mikä edes oli aihe, paitsi Neil Gaimanin halveksunta? Ainakaan teatteriin tulevaa "Stardust"-leffaa ei käsitellä, eikä varmaan ole nähtykään. Jos kyseessä on jonkinmoinen Neil Gaiman-läpileikkaus, jutusta puuttuu tyystin "Violent Cases", "Black Orchid", "Signal to noise" jne. McKeanin kanssa tehdyt teokset. Kannanotot ovat julistavia, kun niiden tulisi olla perusteltuja.

Kun Neil Gaiman juttelin yleisölle Finnconissa (muistaakseni) v. 2000, hänellä oli musta nahkatakki päällä ja jalat selkeästi Bio Rexin näyttämön pinnalla. Hän halusi tehdä töitä elokuvan parissa ja kertoi miten hankalaa se on. Onko väärin jos lahjakkaalla ihmisellä on kunnianhimoa ja halua kokeilla rajojaan?

Artikkelin tasoa kuvaa viimeinen lause, jossa "Eragon"-elokuvaa kutsutaan merkittäväksi fantasiakirjafilmatisoinniksi.
tallennettu

vesa saarinen
Jäsen
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 1 860



« Vastaus #9 : 01.10.2007, klo 23:17:33 »

Jos multa kysytään, parhaimmillaan Gaiman on lyhyissä teksteissä, joissa ideat ovat lennokkaita, mutta käsittelytapa ytimekäs tiivis. Erityisesti American Gods ja Neverwhere kärsivät tyhjäkäynnistä ja venymisestä, kun taas novellit - esimerkiksi tekstikokoelmassa Smoke and Mirrors  - toimivat usein rakenteen ja sisällön puolesta oikein mainiosti. Sandmanissakin parasta tavaraa ovat yksittäiset tarinat, joissa on selkeä alku ja loppu.

Jos Gaimanista tykkää, ja haluaa jossain määrin edetä maagisen realismin tyylikkäämmällä suunnalla eteenpäin, raati suosittelee erittäin lämpimästi Jyrki Vainosen teksteihin tutustumista. Samanlaista salaperäisyyttä maailmassa, mutta suomalaisen kielen tyylin ja rakenteen Vainonen hallitsee - luonnollisesti - Gaiman-suomennoksia suvereenimmin.
tallennettu

"Maailman turhien asioiden joukossa sarjakuvat edustavat kärkipäätä! Kaiken lisäksi ne ovat kalliita."
-Roope Ankka
http://vesasaarinen.fi
Matti Karjalainen
Valvoja
***
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 1 969


Friendly Neighborhood Librarian


« Vastaus #10 : 02.10.2007, klo 10:22:45 »

Minun henkilökohtainen Neil Gaiman Top-5 -listani:

1. Sandman
2. The Wolves in the Walls
3. Murder Mysteries
4. Hyviä enteitä
5. Unohdetut jumalat

En ole tämän pallonpuoliskon suurin Gaiman-fani ja allekirjoitan osan häntä kohtaan esitetystä kritiikistä, mutta kyllähän parhaat miehen tuotoksista ovat kiistatta niin nerokkaita että oksat pois.

Listan ykköseksi nostamassani "Sandmanissa" on huikeita tasoeroja, mutta esimerkiksi "Season of Mists" -albumi mahtaa olla eräs yksittäisistä sarjakuvasuosikeistani kautta aikojen.

Huomasin juuri, että "Coralinekin" olisi vielä lukematta, vaikka se löytyy kirjahyllystäkin. Täytyypä ottaa se työn alle, kunhan työkiireiltä ehtii.
tallennettu

"Onneksi kirjastonhoitajat ovat tunnollisia kaikissa tunnetuissa todellisuuksissa" (P.A. Manninen: Kapteeni Kuolio - Tampereen sankari)
Lönkka
Jäsen
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 4 278


Life goes on (except for those who die)


« Vastaus #11 : 02.10.2007, klo 11:33:05 »

Jos multa kysytään, parhaimmillaan Gaiman on lyhyissä teksteissä, joissa ideat ovat lennokkaita, mutta käsittelytapa ytimekäs tiivis. Erityisesti American Gods ja Neverwhere kärsivät tyhjäkäynnistä ja venymisestä, kun taas novellit - esimerkiksi tekstikokoelmassa Smoke and Mirrors  - toimivat usein rakenteen ja sisällön puolesta oikein mainiosti.
Ehdottomasti samaa mieltä vaikka en ole ehtinyt lukemaan muita romaaneja kuin ylipitkän American Godsin. Lyhärit tuppaavat pelittämään todella hyvin.
« Viimeksi muokattu: 02.10.2007, klo 12:15:31 kirjoittanut iJusten » tallennettu
Jiksi
Toimittaja
**
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 6 373



« Vastaus #12 : 02.10.2007, klo 18:26:29 »

Tämä "artikkeli" oli kyllä hämmentävää luettavaa.

Ei se ole artikkeli vaan kolumni. Toivottavasti tämän jälkeen et ole enää niin kovin hämmentynyt.

Elokuva ei ollut kolumnin aiheena ja tekstistä käy ilmi, ettei sitä vielä ole nähty.
tallennettu
MarkZero
Jäsen
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 696



« Vastaus #13 : 02.10.2007, klo 19:05:29 »

Ei se ole artikkeli vaan kolumni. Toivottavasti tämän jälkeen et ole enää niin kovin hämmentynyt.

Elokuva ei ollut kolumnin aiheena ja tekstistä käy ilmi, ettei sitä vielä ole nähty.
Tuohan tarkoittaa että vastaavia tuotteita on tulossa lisää? Huhhuh. Ja tyypilliseen tapaasi koetat saada kritisoijasi vaikuttamaan jotenkin tyhmältä? Joo, en haaskaa tähän asiaan enempää.
tallennettu

Jiksi
Toimittaja
**
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 6 373



« Vastaus #14 : 02.10.2007, klo 19:42:01 »

Jaahas, otetaanpas hieman takaisin ja käsitellään nyt sitten kritiikkisi kolumniin liittyen ettei tule niin ylimielinen kuva, kun itse on kritiikin vastaanottajana. Aiemmin jätin sen väliin, kun olit käsittänyt täysin metsään, mistä koko tekstissä oli kyse.

Gaimania ei sen enempää vähätelty kuin halveksuttu. Kolumnissa irvailtiin miehen nahkatakki-imagolle ja itsetehostukselle (itsekin mainitsit nähneesi miehen puhumassa yleisölle nahkatakissa). Piruilu johtuu tyylilajista, asiallisuus on viimeinen asia, mitä tahdoin kolumniin. Samasta tyylilajista juontaa myös asioiden julistaminen, esimerkiksi arvostelut kirjoitan niin, että perustelut ovat pinnalla.

Sen sijaan johtopäätöksiä ja perusteluja löytyy tästäkin kolumnista, tosin ne eivät ole kovin alleviivaavia. Lisäksi Holdstockin käyttäminen vaatii tietenkin, että lukija on vähintään kuullut miehen tuotannosta.

Kuten sanoin, elokuvaa ei missään nimessä käsitelty, vaan Gaimania. Tähtisumu oli muutoin ajankohtainen ja siitä kimmoke koko kolumniin.

Gaimanin kohdallakin rajoituttiin lähinnä kolumnin aiheisiin, joskin kaari sarjakuvan puolelta proosaan pitäisi olla selvästi esillä. Vastaavasti tarinan matka elokuvaksi muodosti toisen tällaisen kehityskulun.

Läpileikkausta siis ei tavoiteltu ja jos olisi, olisin kyllä mainitsemasi tekeleet muistanut haukkua. Ja nyt kun puheeksi tuli, Sandman on parhaimmillaan nerokas, huonoimmillaan tukkoista, paksua tekstiä, joka ei mene kunnolla lukijan kurkusta alas.

Mitä jatkoon tulee, niin Tähtisumua en elokuvana arvostele, sarjakuvien arvosteleminen on hauskempaa.
« Viimeksi muokattu: 02.10.2007, klo 19:43:37 kirjoittanut Jiksi » tallennettu
Sivuja: [1] 2 3 4 5 6 7 | Siirry ylös Tulostusversio 
« edellinen seuraava »
Siirry: