 |
Suurmies on joutunut kohtalon leikkikaluksi. Hän on juuttunut Kajaaniin maalaislääkäriksi, köyhien sukulaisten kiusaamaksi ja alkoholisoituneen paikallisen seurapiirin vangiksi. Hän on veloissa, stressaantunut ja epämääräisessä suhteessa perheelliseen rouvaan. Kun suhde paljastuu, täydellinen vankila on valmis. Suurmies harkitsee pakoa Venäjälle.
Ville Rannan sarjakuvaromaani sekoittaa Elias Lönnrotin (1802-1886) elämäkertaa ja fiktiota tavalla, joka rusikoi kansallista legendaa ja näyttää ihmisen heikoimmat hetket. Ruuduton, raju piirrosjälki murtaa sarjakuvan totuttuja muotoja, ja kuvaa syrjäistä pikkukaupunkia ja sankarinsa tempoilua harvinaisella ilmeikkyydellä ja tunteen voimalla.
Kajaani
Kirjoittanut ja piirtänyt Ville Ranta
Ulkoasu ja toimitus Mika Lietzén
Kustantaja Asema Kustannus
Painopaikka Gummerus kirjapaino, 2008
Kovakantinen, A5, mv, sid. 288 sivua
Hinta 25 euroa
ISBN 978-952-99923-3-1
© Ville Ranta
Oululainen sarjakuvataiteilija Ville Ranta, 29, on entistä useammalle suomalaiselle jo tuttu nimi. Enimmäkseen johtuen Kaltio-lehden Muhammed–piirroskohun innoittamasta sarjakuvastaan, jota tosin harvat ovat edes lukeneet. Ehkä tästä syystä Villeä pidetään joissain piireissä kuvainraastajana. Ehkä taas siksi että joissakin lehtijutuissa on vedetty yhtäläisyysmerkit toisesta suurmieheltä kaavun riisuvaan teokseen, Katariina Lillqvistin animaatiofilmiin Uralin perhoseen. Luonnollisesti teoksilla ei ole mitään tekemistä keskenään.
Kajaanin aiheena on Suomen kansalliseepoksen, Kalevalan, isän ja koostajan, Elias Lönnrotin Kainuun piirilääkärinä (välillä koko Kainuun ainoana lääkärinä) viettämän ajan alkupuoli. Samaan aikaan hän virkavapaillaan kävi Karjalan laulumailla runoja keräämässä. Tämä kirja ei kerro siitä.
 |
Ranta kertoo nuoren, noin kolmikymppisen, tohtori Lönnrotin elämästä Kajaanissa, pukille pääsemisestä fantasioimisineen ja ryyppäämisineen (vaikka Lönnrot olikin myöhemmällä iällään tiukka raittiusmies). Tarinaa seurataan enimmäkseen Eliaksen kautta. Kun Elias humaltuu juhlissa, hajoaa sarjakuvakin oivallisesti epäselväksi, kootakseen itsensä kasaan jälleen seuraavassa kohtauksessa.
Sarjakuvaromaani jos mikä, tämä Kajaani. Sekä ulkomuodoltaan että laadun puolesta. Upea teos. Romaanimainen oli jo Sade-albumikin, jonkakaltaisia fantasiaelementtejä ei tässä kuitenkaan ole.
Lönnrotin dialogi on niin aidon tuntuista, että lukija unohtaa pian että kyse on fiktiosta. Nimenomaan fiktiosta, ei tämä ole mikään raskaankuiva suurmieselämäkerta, vaan verrattain lyhyt jakso ihmisen elämää 1830-luvulla. Ei ole lähdetty tavoittelemaan elämää suurempaa, kaikkien elämäkertojen äitiä. Ei sinne päinkään. Lähdeteoksia Ville Ranta on joka tapauksessa näemmä käyttänyt kunnioitettavissa määrin.
Ihan sarjakuvan päähenkilönä Lönnrot on kiinnostava, mutta onpa tässä maukkaita sivuhahmojakin yllin kyllin, kuten vaikka kuusi latinankielistä mietelausetta hallitseva opettaja. Ranta luo myös vähintäänkin uskottavan kuvan ajankohdan eristyneestä Kajaanin kaupungista. Kolmas luku – kirjan lyhin – kertoo episodin runojenkeruumatkalta Vienan Karjalaan. Eikä siinäkään puhuta Kalevalasta, mistä Lönnrot parhaiten tunnetaan.
Piirrosjälkeä mainostetaan rajuna, Tottumattomien mielestä se voi olla rujoa, mutta paljon harkitumpaa tämä on kuin Villen päiväkirjasarjakuvitukset, joita on nähty Isi on vähän väsynyt -albumissa ja Rannan nettisivuilla. Enemmän piirrosjälki muistuttaa Julkimot-albumia, vaikka tässä ei värejä olekaan. Ruuduttomuus toimii alusta alkaen niin hyvin ettei niitä kaipaakaan. Samoin Lönnrotin ajatusten kirjoittaminen kaunolla. Puhekuplat ovat sentään tekstattuja, ja kaunostakin saa paremmin selvää kuin vaikka Claire Bretécherin sarjakuvissa.
 |
Itsessään Kajaani on erilainen kuin mikään muu Rannan tähänastinen teos, joten vertailu ei tee oikeutta, ei Kajaanille eikä muille albumeille. Silti Villen ilmaisutapaan tottuneille ja siitä pitäville Kajaani on varma valinta. Jotkut saattavat sitä vierastaa, mutta ennakkoluulottomin silmin kehoitan heitäkin Kajaaniin tutustumaan. Joka tapauksessa Ville Ranta on vakuuttava sarjakuvantekijä, niin tyyliltään, ilmaisutaidoltaan, kerrontakyvyiltään kuin monipuolisuudeltaankin. Elias Lönnrotin vaihteleviin tunteisiin eläytyy tämän johdosta voimakkaasti.
Perisuomalaisesta aiheestaan huolimatta – tai ehkä juuri siksi – löytää tämä varmasti lukijoita maailmaltakin. Aikaisemmin Rannan teoksia on käännetty ruotsiksi, ranskaksi ja puolaksi. Ranskankielinen käännös ilmestyy syksyllä.
Ville Hänninen vertasi Aamulehden jutussaan Kajaania Erik Wahlströmin kirjaan Tanssiva pappi. Minulle taas tuli mieleen Aku Louhimiehen elokuva Riisuttu mies, jossa pappi ryyppää, sekoilee ja rietastelee, eli samasta asiasta lienee kyse.
Ulkoasu voisi olla ollut hieman houkuttelevampi. Heräteostokseksi tämä tuskin muodostuu kenellekään kirjakaupassa. Mutta osaavathan tietävät etsiä, joten etsikää.
Painoasun laadussa ei ole valittamista. Vaikka viivan paksuus vaihtelee, aivan taiteellisen tietoisesti, paljonkin, niin ohuimmatkin viivat toistuvat skarpisti.
Nautittava lukuelämys, tämä Kajaani. Ehkä on aivan liian aikaista julistaa vuoden albumia, mutta kun se aika tulee, Kajaani on aivan varmasti korkealla.
Keskustele Ville Rannasta ja Kajaanista Kvaakissa
www.villeranta.com