Lentäjä-ässä Battler Brittonin ensiesiintyminen suomalaisessa Korkeajännityssarjassa nähtiin jo vuonna 1958. Everstiluutnantti Robert Hereward “Battler” Britton oli saanut alkunsa Mike Butterworthin kynästä vuonna 1956 ja hahmon ensimmäinen kuvittaja oli Geoff Campion, mutta vuosien varrella sarjalla on ollut lukuisa joukko piirtäjiä. Muiden muassa Hugo Pratt on kuvittanut sankarin edesottamuksia. Alkuperäiset tarinat sisälsivät villejä seikkaluja, joilla ei ollut paljoakaan tekemistä sodan todellisuuden kanssa. Näistä tarinoista on saanut viimeksi nauttia pari vuotta sitten, kun niitä julkaistiin Erikoiskorkkarissa. Nyt Battler Britton on palannut kovempana kuin koskaan.
Battler Britton – Hiton hieno savotta (Korkeajännitys 5E/2007)
 |
Alkuteos: Battler Britton #1-5 (Bloody good show)
Tarina: Garth Ennis
Piirrostaide: Colin Wilson
Väritys: Jeromy Cox
Kansikuvat: Garry Leach
Suomennos: Moog Konttinen
Toimitus: Asko Alanen
Kustantaja: Egmont Kustannus Oy Ab
Alkuteoksen kustantaja: DC Comics/Wildstorm
Painopaikka: AiT Trondheim, Norja 2007
ISBN: 978-952-469-634-0
Nidottu, pehmytkantinen, värillinen, 26 x 17 cm, 112 s.
Ovh. 10,90 €, saatavana lehtipisteistä
Battler Brittonin uuden tulemisen takana on nimekkäitä ammattitekijöitä. Garth Ennis on noussut kansan suosioon ennen kaikkea erinomaisen Preacher-sarjansa kautta, mutta hän on myös näyttänyt kykynsä mm. Punisherin (kotoisemmin Tuomarin) ja Hellblazerin parissa. Suomeksi Preacheria tuli vain vaivaiset kaksi albumia, mutta onneksi Ennisin sanan säilästä on päässyt nauttimaan mm. kahdessa Karkeajännitys-lehdessä. Ennisin tuotannolle on ominaista räävitön huumori ja brutaalit ihmiskohtalot, joita tässä teoksessa ei valitettavasti kuitenkaan nähdä. Colin Wilson on sen sijaan aito sekatyömies. Hänen kuvittamissaan sarjakuvissa seikkailevat niin supersankarit kuin lännen miehetkin. Tätä ennen suomalaiset ovat voineet nauttia hänen taidoistaan ainakin Luutnantti Blueberryn sivuilla. Tämän albumin perusteella näiden herrojen yhteistyö sujuu paremmin kuin hyvin.
Vanha sankari, vanhat taistelut
 |
Hiton hienon savotan tapahtumat sijoittuvat vuoteen 1942, jolloin natsien sotakoneisto vielä eteni voitosta toiseen, mutta heidän sotaonnensa alkaa jo osoittamaan loppumisen merkkejä. Battler Britton lentojoukkueineen on määrätty kouluttamaan amerikkalaiset asetoverit aavikkotaisteluiden saloihin, jotta Rommelin Afrika Korpsin eteneminen saadaan pysäytettyä. Kuten arvata saattaa, brittien ja jenkkien yhteistyö ei lähde kitkatta käyntiin, vaan vaaditaan muutama tiukka taistelu ennen kuin taistelijat oppivat arvostamaan toistensa kykyjä.
Perinteet kunniaan
Hiton hieno savotta on kaikilta osin hyvin perinteistä korkeajännitystä. Ulkoiset puitteet ovat totuttua prameammat, mutta sisältö on kevyttä sotaviihdettä, josta toimintaa ei puutu. Britton muistuttaa kaikkitietävyydessään Mikki Hiirtä ja Teräsmiestä, mutta onneksi tämä piirre ei ole liian hallitseva, eikä hahmosta tule ärsyttävä. Muut henkilöt joutuvat tyytymään pääasiassa statistien virkaan, eikä tarinassa ole Ennisille tyypillistä sivuhahmojen muodostamaa omituisten otusten kerhoa.
Taistelut
 |
Brittonin seikkailu on viihteellisempi ja kevyempi versio War Stories –nimikkeen alla julkaistuista Ennisin sotatarinoista. Ennisille ominaiseen tapaan, tässäkään sarjakuvassa ei ole äänitehosteita, mikä tuntuu onnistuneelta ratkaisulta. “Kaboom!!” ja “Ra-ta-ta-ta-ta” –tekstit voisivat laimentaa taisteluiden vakavaa tunnelmaa. Kyllä räjähdykset ja konekiväärituli tuntuu ja kuulostaa ihan oikealta, vaikkei tulipallojen vierellä mitään luekaan. Taistelukuvauksissa on myös mukana aimo annos sekasortoa, mitä on varmasti kohdattu myös oikeissa taisteluissa. Harmi vain, että sekavissa kohtauksissa ei aina pysynyt kärryillä. Kuka nyt sai osuman? Oliko se britti, jenkki vai peräti kasvoton sakemanni? Myös hahmojen tunnistus oli toisinaan hankalaa, mikä sinällään ei ole ihme, kun lentäjillä on nahkapipot päässä ja lasit silmillä. Wilsonille menee kuitenkin erityiskiitos upeista lentokoneista ja näyttävistä taisteluista.
Tekninen puoli kunnossa
Sarjakuvan painojäljessä ei ole valittamisen sanaa. Kuvat ovat teräviä, väritys onnistunut eikä pikselöityminen aiheuta mielipahaa. Olisipa Egmontin kaikissa julkaisuissa yhtä hyvää jälkeä. Myöskin suomennoksen osalta sarjakuva on onnistunut erittäin hyvin, kuten Moogin tapauksessa on lupa odottaakin. Korkkarityyliin kuuluvat selityslaatikot olivat täynnä itsestäänselvyyksiä, mutta kieltämättä ne toivat oman mukavan mausteensa lukukokemukseen.
Kunnon viihdettä
Hinta/laatu-suhteeltaan Hiton hieno savotta on parasta A-ryhmää. Hienosti kuvitettu sotaseikkailu, joka nostaa hieman korkkareiden yleistä tasoa. Vakavasti otettavaksi sotasarjakuvaksi tästä ei ole, mutta äijäviihteenä tämä menee täydellisesti. Seuraavaksi kun julkaistaisiin Ennisin War Stories, niin suomennettu sotasarjakuva nousisi uudelle tasolle ja monet lukijat olisivat enemmän kuin kiitollisia. Brittonin takakannessa nämä tarinat (ja Hitman) mainittiin, joten ehkä me vielä joskus pääsemme niistä nauttimaan ihan suomeksikin.
Keskustelua Kvaakissa Battler Brittonista.