Viidennen kokoelman lopuksi Rämeen olento joutui jättämään maapallon taakseen ja aloitti odysseian avaruuden halki oppiakseen itsestään ja voimistaan lisää. Tässä kuudennessa kokoelmassa Rämeen olento seikkailee eri planeetoilla ja kohtaa mitä eriskummallisimpia elämänmuotoja. Hän törmää Adam Strangeen Rann-planeetalla, joutuu tyhjyyden keskellä epäorgaanisen muukalaisen pauloihin, etsiytyy älykkäiden kasviolentojen planeetalle ja ajautuu törmäyskurssille paikallisen Vihreän lyhdyn kanssa, ja lopulta päätyy Metronin avustuksella olevaisen eri tasoille. Mutta löytääkö hän koskaan keinoa palata maahan rakkaansa luokse?
 |
Rämeen olento – Kuudes kirja
Alkuperäisjulkaisut: Swamp Thing 57-64 (1987)
Tarina: Alan Moore, Stephen Bissette, Rick Veitch
Kuvitus: Rick Veitch, John Totleben, Alfredo Alcala, Stephen Bissette, Tom Yeates
Alkuperäinen kansitaide: Stephen Bissette, John Totleben, Bill Sienkiewicz
Värit: Tatjana Wood
Suomentanut: Anssi Alanen (Jälkipuheen suomennos Antti Koivumäki)
Kustantaja: RW-Kustannus, 2016
Sidottu, 168 sivua, 4-värinen
ISBN: 978-88-69719-14-1
31,95 €
 |
Tarjotakseen pehmeän laskun Rick Veitchin valtakauteen, Alan Mooren viimeisissä Rämeen olento -tarinoissa painopiste siirtyi kauhusta scifiin. Genren vaihtaminen tuo tarinoihin kirjaimellisesti uusia ulottuvuuksia. Itse asiassa kirjoittajavastuun siirtäminen alkaa jo tässä kokoelmassa yhden Veitchin ja yhden Stephen Bissetten tarinan voimalla. Ne on melko helppo erottaa Mooren teksteistä vaikka Moorekaan ei ole enää näillä sivuilla parhaimmillaan. Liekö syynä uupuminen työtaakan alla? Olihan hänellä samaan aikaan työn alla myös Vartijat. Paikoitellen scifeimmät tarinat ovat niin sekavia, että niistä on vaikea saada otetta. Siitä huolimatta Moore on löytänyt odottamattomia lähestymiskulmia ja omintakeisia ideoita, joten tarinat tuntuvat edelleen tuoreilta eikä niiden oivalluksia ole onnistuttu kaluamaan puhki 30 vuodessa.
 |
Näiden erikoisten seikkailuiden yhdistävänä tekijänä on seksi ja etenkin sen puute. Teema, joka on esiintynyt myös lukuisissa muissa Mooren töissä. Toinen Moorelle tyypillinen piirre on runsaat tekstilaatikot, joita näissä tarinoissa on puuduttavan paljon. Jos laatikoiden sisältö onnistuisi koukuttamaan mukaansa, niin se ei haittaisi, mutta tällä kertaa tuntuu, että vähempikin olisi riittänyt. Stephen Bissetten kirjoittamassa tarinassa on samaa vikaa, mutta hän onkin vasta ensimmäistä kertaa asialla.
 |
Vaikka kirjassa on useampi kuvittaja heidän tyylinsä ovat niin yhdenmukaiset ettei kuvittajan vaihtumista edes huomaa. Tyylistä näkee, että nämä sivut on piirretty vuosia sitten, mutta se ei lukemista ja kuvituksesta nauttimista haittaa. Poikkeuksena ehkä John Totlebenin kuvittama numero (60), jonka sivut ovat päräyttäviä kollaaseja. Niistä tulee väistämättä mieleen Läskimooseksen villit visiot mystisestä avaruudesta. Tatjana Woodin loihtima väritys ansaitsee erikoismaininnan, sillä se tukee tarinoita hienosti ja luo onnistuneesti tunnelmaa.
Kirjan alkupuhe kannattaa ehdottomasti lukea, sillä se taustoittaa tarinoita hyvin. Muuten voi viittaukset DC:n vanhoihin hahmoihin, jotka piipahtavat Rämeen olennon maailmassa, mennä ohi. Kirjan lopussa on lisäksi kommentteja kaikkiin Alan Mooren kauden tarinoihin. Mielenkiintoista luettavaa, mutta vaativat tuekseen hyvät muistikuvat kyseisistä tarinoista tai aiemmat kirjat selattavaksi. Toimituksellisesti ja ulkoasun puolesta kirja on samaa hyvää tasoa kuin RW Kustannukselta on opittu odottamaan.
 |
Oli hienoa päästä vihdoinkin lukemaan Alan Mooren viimeiset tarinat Rämeen olennosta. Selvästikin Moore sai sanottua kaiken minkä halusi ja onneksi hän lopetti ennen kuin tarinoiden taso romahti. Parhaimmat tarinat tulivat jo aiemmissa kirjoissa, mutta hän onnistui kuitenkin saattamaan saagansa kunnialla loppuun. Oikeastaan on hämmentävää miten erilaisia asioita Moore pystyi käsittelemään yhden sarjan sisällä. Lehden kannen perusteella ei todellakaan voinut arvata mitä sisäsivuilla on tarjolla. Teemat vaihtelivat mutta tärkein viesti vain kirkastui: pitäkää huolta ympäristöstä ja läheisistänne. Siitä on helppo olla samaa mieltä.
Keskustele Rämeen olennosta Kvaakissa.