Sen näkee naamasta

Batmanin viimeisin uusi tuleminen on päässyt jo kolmanteen suomenkieliseen kokoelmaan. Pöllöistä selvittiin kahden ensimmäisen kirjan aikana, joten nyt esiin marssii vanha tuttu, Jokeri. Vuoden poissaolon jälkeen tämä murhanhimoinen visiniekka on palannut kaupunkiin ja tällä kertaa hän haluaa Batmanin täysin itselleen. Yön ritarin lähipiiri on jälleen todellisessa hengenvaarassa.

Batman – Kuolema kulkee perheessä
Alkuperäisjulkaisu: Batman 13-17
Tarina: Scott Snyder, apunaan James Tynion IV
Taide: Greg Capullo, Jonathan Glapion, Jock
Värit: FCO Plascencia, Dave Baron
Kääntäjä: Petri Silas
Latoja: Janne-Matti Keisala
Kustantaja: Egmont Kustannus Oy Ab
Painopaikka: Puola 2014
Nelivärinen, kovakantinen, 176 s.
ISBN: 978-952-233-803-7
Ovh: 33,95 €

Jokerin paluu Gothamin kiusaksi on kirjoitettu erittäin dramaattisesti, mutta tarinan alku herättää hieman hämmennystä. Kirjan kansilipareessa kerrotaan, että Jokeri on ollut kadoksissa vuoden ja ennen katoamistaan hän leikkautti kasvonsa pois. Kohtalaisen yllättävä käänne! Etenkin, kun kahdessa aiemmassa kokoelmassa ei ole ollut mitään puhetta Jokerista. Pieni googlaus paljastaa miksi tarinassa tuntuu olevan aukko: Jokerin katoaminen tapahtui Detective Comics -lehden sivuilla ja suomennetuissa kokoelmissa seurataan vain Batman-lehteä. Jos kirjan alussa olisi ollut taustoittava intro, niin tältäkin hämmennykseltä olisi vältytty.

Tässä tarinassa Batmanin ja Jokerin suhde on kuin suoraan psykologisesta trilleristä, jossa mielenvikainen ex-vaimo jahtaa miehen uutta perhettä. Juonen käänteet on poimittu pitkälti klassisista Jokeri-tarinoista mutta niihin on lisätty rankkuutta. Tarinassa ja kuvissa onkin paljon viittauksia vanhoihin tarinoihin, joista iso osa löytyy esim. The greatest Joker stories ever told -kirjasta. Viittaukset eivät tule yllätyksenä, onhan jo tarinan nimi lähes kopio yhdestä 80-luvun kuuluisimmasta Batman-tarinasta, Kuolema kulkee suvussa. Kyseinen tarina ei jäänyt historiaan taidokkuutensa ansiosta vaan ainoastaan sen takia, että lukijat saivat päättää Jason Toddin kohtalosta Jokerin käsissä. Huonostihan hänelle kävi, mutta 20 vuotta myöhemmin hän on taas menossa mukana. Voisi kuvitella, että runsas vanhoihin tarinoihin viittaaminen on hieman häiritsevää uusille lukijoille mutta pitkään sarjaa seuranneille ne tarjoavat mukavia oivalluksen hetkiä. Myös Grant Morrisonin tuoreissa Teräsmies-tarinoissa on samanlaista tasapainoilua uusien ja vanhojen lukijoiden miellyttämisen välillä, mutta häneltä se ei suju yhtä kivuttomasti kuin Snyderilta.

Jokerin irtonaiseen naaman ja naamioiden riisumiseen liittyy varmaan syvällistä symboliikka, jonka oivaltaminen nostaa tarinan aivan uudelle tasolle, mutta kun kyseessä on kuitenkin vain vauhdikasta viihdesarjakuvaa, niin pohdiskeluun ei viitsi paljoa aikaa uhrata. Ehkä Jokeri yrittää osoittaa, että hänen virneensä ei ole vain naamio.

Capullon/Glapionin taide näyttää edelleen oikein hyvältä ja taidokkaat kuvat parantavat lukunautintoa. Jokerin tekemisiä taustoittavat osuudet on kuvittanut Jock, minkä ansiosta ne erottuvat selvästi päätarinasta. Se on erittäin hyvä, sillä taustaosioita ei ole mitenkään eroteltu päätarinasta vaan ne alkavat varoittamatta seuraavalta sivulta.

Kuolema kulkee perheessä on sujuvaa ja näyttävää supersankariviihdettä, mutta ei tästä taida klassikoksi olla. Pöllöjen hovi aloitti Snyderin luotsaaman Batman-saagan lupaavasti, mutta meno irtosi lapasesta jo heti seuraavassa osassa (Pöllöjen kaupunki). Kuolema kulkee perheessä on selvä parannus edellisestä osasta mutta ei sekään yllä ensimmäisen osan tasolle. Väkivaltaisuuden vuoksi tämä ei sovi nuorimmille lukijoille mutta vähän varttuneemmat voivat viettää kirjan kanssa seikkailun täyteisen tovin. Hieno kansi tuo teokselle muutaman lisäpisteen näyttävyydestä.

Keskustele Batman-sarjakuvista Kvaakissa.