Arvostelut | Teksti: Tero Mielonen | Julkaistu: 09.04.2013 klo 08:20:00 | Luettu: 2168 kertaa

Yön otukset

Viime vuonna Egmont julkaisi kaksi Batman-kirjaa: Riivattu Ritari ja Parhaat tarinat. Riivattu Ritari oli mieluisaa luettavaa vaikka tarinat eivät enää iskeneetkään ihan yhtä voimalla kuin ensimmäisellä lukukerralla 90-luvulla. Parhaat tarinat sen sijaan jätti ihmettelemään, että ovatko nämä tosiaan parhaita Batman-tarinoita? Selvästikään ne eivät olleet, sillä Scott Snyderin runoilema Pöllöjen hovi pyyhkii niillä lattiaa mennen tullen.

Batman: Pöllöjen hovi
Tarina: Scott Snyder
Taide: Greg Capullo ja Jonathan Glapion
Värit: FCO
Suomentaja: Petri Silas
Latoja: Janne-Matti Keisala
Toimitus (Suomi): Jouko Ruokosenmäki
Toimitus (USA): Mike Marts
Alkuperäinen julkaisu: Batman: The court of owls, DC Comics
Painopaikka: Puola 2013
Kustantaja: Egmont Kustannus Oy Ab
ISBN: 978-952-233-693-4
Sh: 28,95 €


Pöllöjen hovi on ensimmäinen osa tarinaan, jossa Batman kohtaa salaseuran, joka on hallinnut Gothamia varjoista ammoisista ajoista lähtien. Salaseuran käsikassarana toimii Kynsi, joka tarjoaa Batmanille kunnioitettavan vastuksen. Itse asiassa, Batman saa pataan sen verran tiuhaa tahtia, että välillä ihmetyttää missä välissä mies ennättää toipua vammoistaan. Tarinassa on siis kiitettävästi toimintaa mutta onneksi ei kuitenkaan juonen kustannuksella. Tarina on myös siltä kantilta hyvin laadittu, että sen pystyy lukemaan ja ymmärtämään vaikkei olisi aiemmin Batmanistä kuullutkaan. Kokeneemmille lukijoille tarina sisältää mukavia viittauksia vanhempiin seikkailuihin, kuten Venomiin, ja sivuilla vilahtaa useita vanhoja tuttuja.

Pöllöjen hovi on osa DC Comicsin vuonna 2011 lanseeraamaa New 52 –konseptia, jonka tarkoituksena oli selkeyttää DC universumia. Pohjimmiltaan tämänkin uudistuksen tavoitteena oli kalastella uusia lukijoita, mikä osaltaan selittää tarinan selkeyttä. Nyt on siis otollinen aika hypätä tuoreiden Batman-tarinoiden maailmaan! Pitää vain muistaa, että tätä albumia ei ole tarkoitettu ihan nuorimmille.

Scott Snyder on onnistunut tekemään Batman-tarinan, josta löytyy kaikki oleelliset elementit: teknisiä vimpaimia, jotka saavat James Bondin ja Rautamiehen kalpenemaan kateudesta, perinteistä etsivätyötä, historiallisia salaseuroja ja ripaus kauhua. Tapahtumapaikat vaihtelevat sujuvasti pilvenpiirtäjien huipuilta viemäreiden sokkeloihin ja seurapiireistä Lepakkoluolaan. Tarina soljuu saumattomasti eteenpäin, joten on vaikea uskoa, että Snyderin ensimmäisen sarjakuvan julkaisusta on vain nelisen vuotta (Human Torch, Marvel, 2009). Pääsy Batmanin kirjoittajaksi on erittäin yllättävä ja kunnioitettava saavutus, mutta Snyderillä ei tunnu olevan ongelmia tehtävän suorittamisessa. Suomalaisille lukijoille Snyder on ennestään tuttu Amerikan Vampyyristä, josta Egmont on julkaissut kaksi ensimmäistä albumia.

Greg Capullo
sen sijaan on hieman vanhemman kaartin tekijä. Hänen kynänjälkensä säväytti jo 90-luvun lopulla Spawn-lehden sivuilla myös Suomessa. Tussauksesta vastaava Jonathan Glapion on nimenä tuntemattomampi, mutta hänkin on ennättänyt olla jo monessa mukana. Miesten yhteistyön tulos sopii täydellisesti Snyderin tylyyn tarinaan. Kuvituksessa on aistittavissa vaikutteita Frank Millerin sekä Jim Leen Yön ritareista. Hahmoilla on myös yhtä jykeviä leukoja kuin Frank Quitelyn Teräsmiehellä. Lisäksi mieleen tulee Bernie Wrightsonin taiteilema Batman klassisesta Cult-tarinasta. Siinäkin Batman muuten päätyi huumattuna viemäriin salaseuran armoille. Snyder pitää siis kunniakkaasti perinteitä yllä. Sarjakuvasta voi myös aistia yhtäläisyyksiä Christopher Nolanin luomiin Batman-leffoihin, mutta toisaalta molemmat ovat vain voineet ammentaa samoista lähteistä.

Uusien pahisten esittely on aina haastavaa puuhaa, sillä hahmojen pitää olla riittävän persoonallisia ja mieleenpainuvia, mutta ne eivät saa muistuttaa liikaa muita hahmoja kyseisessä tai muissakaan sarjoissa. Pöllöjen hovissa tässä on onnistuttu kiitettävästi vaikka yhtäläisyyksiä muihin hahmoihin on havaittavissa. Etenkin Kynnen ulkomuoto ja olemus ovat onnistuneita. Hahmosta tulee positiivisia mielleyhtymiä niin Vartijoiden Yöpöllöön kuin Hellboyn Karl Ruprecht Kroeneniin. Itse Pöllöjen hovista tulee sitten mieleen The Invisibles-sarjan Quimper.

Kirjan lopusta löytyy ihan mukavat ekstrat: kansigalleria, näyte käsikirjoituksesta sekä Capullon hahmoluonnoksia. Käsikirjoitusnäyte on erityisen kiinnostava, sillä siitä näkee kuinka kerronta voi muuttua vielä kuvitusvaiheessa.

Kokonaisuutena Pöllöjen hovi oli erittäin positiivinen yllätys. Tarina imi mukaansa niin hyvin, ettei kirjaa malttanut laskea käsistään ennen kuin viimeinenkin sivu oli luettu. Pitkähkön tauon jälkeen saimme suomeksi todella hyvin rullaavan (super)sankarisarjakuvan. Tarina jäi jännittävään kohtaan, mutta onneksi jatko-osa, Pöllöjen kaupunki, on tulossa jo tämän vuoden aikana. Odotukset sen suhteen ovat nyt erittäin korkealla.

Keskustele Batmanista Kvaakissa.


Tekstissä esitettyjen kuvien, tuotemerkkien ja hahmojen tekijänoikeudet kuuluvat haltijoilleen. Itse tekstin tekijänoikeudet ja -vastuut kuuluvat kirjoittajalle. Tekstiä lainatessa pyydämme ilmoittamaan vähintään kirjoittajan ja palvelun nimen, online-lainauksissa myös linkin palveluun tai suoraan tähän tekstiin.

Bookmark and Share

Mainos:

Yhteistyössä:




© Copyright Kvaak.fi - sarjakuvaportaali