Revolverimiehen alku kertoo Stephen Kingin revolverimies Rolandin alkuperästä sarjakuvaversiona. Roland on Kingin fantasiakirjasarjan Musta torni päähenkilö.
Sarjakuva sisältää runsaasti myös sellaisia kohtauksia, joita ei kirjoista löydy. Stephen King on ollut sarjakuvaversion luomisessa koko ajan mukana niin tuottajana kuin “ohjaavana voimana”. Musta tornin maailma on yhdistelmä fantasiaa, tieteiskirjallisuutta, romantiikkaa, madmaxia, kauhua ja villiä länttä – vaihtoehtomaailmassa.
 |
Musta torni 1: Revolverimiehen alku
(Stephen King’s Dark Tower: The Gunslinger Born 1-7)
Käsikirjoitus: Peter David (Stephen Kingin romaanien pohjalta)
Juoni ja konsultointi: Robin Furth
Taide: Jae Lee (kuvitus) ja Richard Isonove (väritys)
Toimittaminen ja suomennos: Jouko Ruokosenmäki (perustuen Kari Salmisen romaanikäännökseen)
Lankasid. 240 s. värillinen
Koko 170 x 260 mm
ISBN 978-952-469-885-6
Egmont Kustannus Oy Ab 2008
Ovh. 29,90 €
Stephen King kirjoitti seitsenosaista MUSTA TORNI -kirjasarjaansa yli 30 vuotta. Graafinen romaani (englannista, graphic novel) Revolverimiehen alku pohjautuu kirjoista ensimmäiseen ja neljänteen, joissa kerrotaan Rolandin nuoruusvuosista.
 |
|
Purppurakuningas (Crimson King) leikkii lemmikkinsä kanssa.
|
Alun vähemmän leppoisan kotielämän ja ankaran revolverimieskoulutuksen kuvausten jälkeen Nuori Roland Deschain lähtee Hambryn kaupunkiin suorittamaan Liiton tehtävää. Hambryssä Roland kohtaa pahuuden voimat, joihin hän on törmännyt jo perhepiirissä. Roland kohtaa ensirakkautensa, ihanaisen Susan Delgadon, ja jossain kaukaisuudessa odottaa Musta torni.
Revolverimiehen alku -sarjakuvaromaani ilmestyi ensin seitsemänä erillisenä lehtenä Marvelin julkaisemana, ja jatkoa on menestyksen myötä tullut lisää. Nyt on menossa kokonaisuus The Long Road Home.
Juonenkuljetuksesta vastaava Robin Furth kerää Rolandin nuoruuden tarinan eri palaset kirjasarjasta ja yhtenäistää ne sarjakuvalle sopivaksi kerronnaksi. Kaikessa hän konsultoi tarinan isää, Stephen Kingiä. Oman kertomansa mukaan myös käsikirjoittaja Peter David lähettää tekstinsä aina Kingille, joka tekee korjaukset ja omat pienet lisäyksensä tekstiin. King on ollut hyvin innoissaan päästessään tekemään sarjakuvaa, ja onhan hän ollut ikänsä kova Marvel-fani.
Tällä sarjakuvalla on siis kolme eri kirjoittajaa, ja on suorastaan ihme että kerronta etenee selkeästi sellaisenkin lukijan mielestä (kuten minä), joka ei ole alkuperäisiä kirjoja lukenut. Furth on kirjoittanut Musta torni -kirjoista kaksiosaisen ensyklopedian Stephen King’s The Dark Tower: A Concordance. Jopa King lähettää silloin tällöin kysymyksiä sähköpostilla Furthille kysyäkseen itse luomastaan maailmasta.
 |
|
Onks’ tukka hyvin?
|
Selittäviä tekstilaatikoita on tässä sarjakuvassa yllättävän vähän sen lähtökohdat huomioon ottaen. Puhekuplien dialogi on sekin napakkaa ja lakonista; Keski-Maailma on karu paikka, jossa ei turhia tunteilla. Joskus tosin tuntuu, että valmis mytologia on hitusen liian raskas taakka sarjakuvan rytmitykselle. Koska mukana on kaikki mahdollinen ja vähän päälle, lukijaa ei armahdeta kevennyksillä tai vähemmän huomiota vaativilla väliruuduilla. Kaikki, mikä on kirjoista mukaan otettu, on tärkeätä ja huomiolle pantavaa. Tämä tekee lukukokemuksesta niin tiiviin että siihen on todellakin keskityttävä. Toisaalta, sehän on hyvä asia.
Suoranainen trendi näyttää olevan, että ne perinteiset ruudut ovat hävinneet ja tilalle ovat tulleet koko sivun levyiset paneelit. Revolverimieheen ne sopivat oikein hyvin, sillä laajakangasmaisemat ovat usein, eeppiselle kerronnalle sopivasti, avaria ja asetelmat dramaattisia – joskus hiukan ylidramaattisiakin. Hahmot nimittäin patsastelevat aika usein vasten taivasta ankeissa aatoksissaan ja tuimasti tuijottaen. Minua ärsytti myös maneerinen tapa piirtää hiukset ja hevosten harjat ympärilleen kurottautuviksi kiehkuroiksi, mutta äkkiä siihen tottui. Tämä on taidekirja.
 |
|
Mies ei ole mitään ilman isoja pyssyjä.
|
Paneelien välit ja sivujen reunat ovat mustaa, niin mustaa. Tämä kehystys korostaa kyllä upeasti Richard Isonoven väritystä, jonka kolmiulotteisuus tuo mieleen underground-mestari Richard Corbenin tyylin. Kirjan lopussa on mielenkiintoinen kuvaus Isonoven väritystyön eri vaiheista. Isonove on värittänyt Marvelille mm. 1602:n ja The Chronicles of Conania.
Pahuutta kuvataan Revolverimiehen alussa kaikin puolin synkin sävyin, paitsi Purppurakuningasta, jonka viitta on – tietenkin – verenpunainen. Tarina on niin legendaa, että katsojaa, ups, siis lukijaa, ei häiritse ollenkaan eri tyylilajien sekoittamiset. Velhot, revolverimiehet, noidat ja hirviöt elävät sulassa epäsovussa tässä Kingin unimaailmassa, joka ei ole lainkaan totta mutta on kovin todentuntuinen…
Kirjan ulkoasu on suorastaan loistokas ja sitä passaa pitää vaikka olohuoneen kahvipöydällä näytillä Neverwheren ja 300:n vierellä. Painoasu on moitteetonta ja värit syvän täyteläisiä. Sävykäs suomennos on tehty huolella ja paneutuen, tekstin tyyli sopii kuvien tyyliin – Musta torni 1 on laatusarjakuvaa kovissa kansissa, kovat piipussa.
* * *
>> Keskustele Revolverimiehestä Kvaakissa.
Linkkejä:
The Dark Tower Official Web Site
StephenKing.com
Kuvat: © 2007 Marvel Characters, Inc. All rights reserved.