Spartalainen voimannäyte

Frank Miller on yksi sukupolvensa arvostetuimpia sarjakuvantekijöitä, jonka menestyneimpiin luomuksiin kuuluvat Daredevil, Ronin, Batmanin “Yön ritari” sekä “Ensimmäinen vuosi” ja ehkä kaikkein komeimpana teoksena Sin City.

300
Tarina ja taide: Frank Miller
Värit: Lynn Varley
Julkaisija: Egmont Kustannus Oy Ab
Suomennos: Petri Silas
Ladonta: Graafinen suunnittelutoimisto Pisara Oy, Janne-Matti Keisala
Toimittanut Jouko Ruokosenmäki
Alkuperäisjulkaisun kustantaja: Mark Richardson, Dark Horse Comics
Alkuperäisjulkaisun toimitus: Diana Schultz ja Chris Warner
Logot: Steven Miller ja Cynthia Johnson
Ulkoasu: Mark Cox
Painopaikka: Norma Editorial S.A., Espanja 2007
ISBN: 978-952-469-662-3
Sidottu, kovakantinen, väri, 315 X 247 mm. Vaakataso, 88 s.
Ovh. 24,90
300 © Frank Miller & Dark Horse Comics

Frank Miller
Frank Miller

Amerikkalainen Frank Miller (s. 1957) aloitti uransa parikymppisenä tekemällä lyhyitä sarjakuvia ja yksittäisiä numeroita kaikille silloisille kolmelle suurimmalle sarjakuvayhtiölle, Gold Keylle, DC:lle ja Marvelille. Marvelilla Miller sai tehtäväkseen kuvittaa kahden lehden mittainen Hämähäkkimies-tarina, jossa oli vierailevana sankarina Daredevil. Työhön tyytyväinen päätoimittaja Jim Shooter antoi huonosti kaupaksi käyvän Daredevilin oman lehden Millerin käsittelyyn, ja lehti nousi pohjalta Marvelin toiseksi suosituimmaksi. Daredevilistä alkoi myös Millerin oman luomuksen, Elektran, tarina.

Millerin Daredevil
Millerin Daredevil

Ensimmäisen oman sarjakuvansa, Roninin, Miller teki DC Comicsille, jossa läpimurto oli kuitenkin ikääntyneen Batmanin tarinan kertonut Yön ritarin paluu. Sarjaa pidetään Alan Mooren Vartijoiden rinnalla käännekohtana amerikkalaisessa supersankarisarjakuvassa, jossa Millerin vaikutteet näkyvät yhä. Tästä alkoi yhteistyö myös värittäjä Lynn Varleyn kanssa, josta tuli myöhemmin Millerin vaimo ja nyttemmin ex-vaimo.

1990-luvulla Miller jätti supersankarit vähemmälle ja keskittyi omiin luomuksiinsa, joita julkaistiin yhteistyössä Dark Horse Comicsin kanssa. DH ei omista oikeuksia näihin sarjakuviin, vaan ne ovat tekijöidensä omistuksessa. Näitä olivat mm. Geoff Darrowin piirtämä Hard Boiled, ja Dave Gibbonsin kuvittamat Martha Washington -tarinat. Varsinainen menestys oli kuitenkin Millerin itse kokonaan kirjoittama ja piirtämä Sin City. 2000-luvulla Miller on palannut jälleen Batmaninkin pariin.

Spartalaiset valmiina taisteluun
Spartalaiset valmiina taisteluun

Käsillä oleva 300 ilmestyi viitenä sarjakuvalehtenä jo vuonna 1998. Näyttävät sivut esiteltiin aukeaman kokoisina spektaakkeleina. Kirjamuotoon ne päätettiin painaa omina sivuinaan kukin, joten kirja on vaakatasossa leveä, eikä mahdu hyvin kirjahyllyyn.

300 kertoo näkökulman Persialaissotien Thermopylain taistelusta noin vuodelta 480 eaa, jossa kolmesataa spartalaista puolustautuu Persian armeijaa vastaan. Kuningas Leonidaksen johtama joukkio asettuu Thermopylain solaan, jossa he pitävät puoliaan uskomatonta ylivoimaa vastaan. Kertomus 300 miehen kohtalosta on yksi sotahistorian tunnetuimpia yksittäisiä taisteluja, vaikka tarkkaa tapahtumien kulkua ei kukaan jäänytkään kertomaan.

Juoni on siis suoraan historiasta, höysteenä verisillä taisteluilla ja jotkut näkevät spartalaisissa homoerotiikkaa. Höh, alasti antiikin sotilaat taistelivat minun tietääkseni. Ei tarinan seuraaminen edellytä kummempaa historian tuntemusta sen enempää kuin Korkkaritkaan, ja sotasarjakuvahan tämäkin on. Eri sodasta ja eri viitekehyksestä vain. Ja alusta alkaen on selvää että nämä miehet tulevat kuolemaan taistelussa. Painostava tunnelma on siis mukana juonenkin puitteissa koko ajan, ja synkkä väritys tehostaa sitä. Väkivallankaan takia ei voi herkimmille ihmisille suositella. Tämä on karskien spartalaismiesten kamaa.

Hahmot ovat toisaalta tyypillisiä milleriläisiä hahmoja. Itsepäinen spartalaiskuningas ei alistu polvistumaan kasvolävistyksiä harrastavan persialaiskuningas Kserkseen jalkoihin, vaikka tämä lupaa Leonidakselle maat ja mannut. Huumoriakin on mukana, vaikka se onkin pitkälti mustaa. Koominen hahmokin on, “jukseri” Stelios, joka ansaitseekin loppujen lopuksi kuninkaansa arvostuksen.

Kuvitus on aivan uskomattoman hienoa. Perinteisen ruutukaavan rikkominen on toteutettu virtuoosimaisesti. Tapahtumat leviävät koko sivulle. Ehkä olisi kannattanut painaa tämä kirja pienempään kokoon paksumpana kirjana, ja esittää sivut aukeaman kokoisina. Mutta itse sisältö pääsee tässäkin toki oikeuksiinsa. Väritys tukee olennaisesti kuvitusta, joten mikään Sin City tämä ei ole, vaikka piirtäjän tunnistaakin samaksi.

Painoasu on onnistunutta eurooppalaista yhteistyötä. Suomennos toimii, ehkä joitakin yksityiskohtia särähtää korvaan. “Esimies” ei tunnu luontevalta ilmaisulta. Mutta kauneusvirhehän tuo vain on, liekö käännös tehty kiireellä.

Tätä on sanottu “Millerin viimeiseksi hyväksi sarjakuvaksi”. Toivottavasti ei sellaiseksi ainakaan jää. Kuuleman mukaan Miller on kiinnostuneempi elokuvien tekemisestä. Sin Cityn jatko-osissa tullaankin näkemään aivan uutta juonta. Robocop-elokuvien Millerin tekemät käsikirjoitukset eivät vakuuttaneet. Toivottavasti niistä ajoista on opittu jotakin.

Syy 300:n suomeksi tuloon, viimeinkin, on tietysti aiheesta tehty elokuva. Elokuvasta Millerkin kertoo saaneensa kimmokkeen tämän tekemiseen. Miller näki koltiaisena 300 spartalaista -elokuvan (1962) ja uuden elokuvan myötä ympyrä siis sulkeutuu.

Elokuva on minulta vielä näkemättä, mutta asiasta tavallisesti perillä olevat tahot ovat tienneet kertoa, että siinä on ohut juoni ja näyttäviä taistelukohtauksia. Siis ihan kuin tässäkin. Yksittäiset näkemäni kuvat näyttävät olevan ihan suoraan sarjakuvasta, kuten Sin Cityssäkin oli tehty. Tiettävästi elokuvassa esiintyneitä viittauksia Yhdysvaltojen nykyiseen sodintaan “demokratian ja vapauden puolesta” sarjakuvassa ei ole. Vaikka Miller on muissa töissään puuttunut politiikkaankin.

Keskustelua 300-sarjakuvasta ja elokuvasta Kvaakissa.

Kuvat näet klikkaamalla suuremmassa koossa.