 |
Oikeuden Puolustajat 4: Verkosto
Alkuperäisjulkaisut: Justice League, Vol. 2, 18–20, 22–23 (2013)
Kokoelman alkuperäisnimi: Justice League, Vol. 4: The Grid (2014)
Käsikirjoitus: Geoff Johns
Piirrokset: Jesus Saiz, Ivan Reis, Zander Cannon, Gene Ha, Andres Guinaldo ja Joe Prado
Tussaus: Joe Prado, Oclair Albert, Jonathan Glapion, Gene Ha, Rob Hunter ja Eber Ferreira
Värit: Jeromy Cox, Rod Reis, Art Lyons ja Hi-Fi
Suomennos: Antti Koivumäki
Ladonta: Maria Luisa Delli Paoli
Kansitaide: Ivan Reis, Joe Prado ja Rod Reis
Kustantaja: RW Kustannus, 2017
Painopaikka: Italia
Formaatti: Kovakantinen, nelivärinen, 160 sivua
ISBN: 978-88-93513-10-4
Ovh: 28,95 euroa
Oikeuden Puolustajat on nyt ajankohtainen, sillä joukkiosta kertova elokuva Justice League tulee teattereihin syksyllä. OP:n suomennetut uudet sarjakuvaseikkailut ovat edenneet neljänteen kokoelmaansa nimeltä Verkosto. DC-kustantamon New 52 -linjan pääkirjoittaja Geoff Johns on näidenkin supersankaritarinoiden takana.
Kirjan alussa OP koostuu kuudesta henkilöstä: Vesimies, Batman, Kyborgi, Salama, Teräsmies ja Ihmenainen. Teoksen nimi Verkosto tarkoittaa Kyborgin käyttämää ohjelmaa, jonka avulla hän mm. seuraa koko maailman datavirtaa ja saa yhteyden kaikkiin superolentoihin.
Aiemmissa OP-kokoelmissa on mainittu Yhdysvaltain viranomaisten kokoama Amerikan Oikeuden Puolustajat -joukkio, jonka he uskovat olevan helpommin ohjailtavissa kuin OP. On myös vihjattu, että Pandoran lipas tulee vaikuttamaan merkittävästi koko DC:n universumiin. Näitä juonilankoja solmitaan nyt yhteen.
 |
|
Sisäiset uhat: Batmanillä on varovälineitä joukkion jäseniä vastaan.
|
Kirja on hyvin kaksijakoinen. Ensimmäisellä puoliskolla, Justice Leaguen alkuperäisnumeroissa 18, 19 ja 20, meno on hauskaa ja suhteellisen helposti seurattavaa lukijalle. Oikeuden Puolustajat etsivät joukkioonsa uusia kokopäiväisiä jäseniä ja järjestävät kutsumilleen ehdokkaille karsinnan. Pian uudet jäsenet joutuvat keskenään tositoimiin OP:n tukikohtaan tunkeutujaa vastaan. Joukkion suurin uhka tulee kuitenkin sisältäpäin, sillä yksi uusista jäsenistä on myyrä eli vakooja. Pidin kokoelmasta tähän saakka.
Sen sijaan teoksen toisella puoliskolla, Justice Leaguen lehdistä 22 ja 23 otetussa Kolminaisuussota-tarinassa, juoni menee sekavaksi ja jopa käsittämättömäksi, ja lukuinto hiipuu. Kertomuksessa sankarit ovat Pandoran lippaan perässä; niin, juuri sen esineen, joka tunnetun myytin mukaan toi pahuuden ihmiskunnalle. Myös superrikollisten Salainen yhteisö tavoittelee esinettä omista syistään.
Henkilöitä ja viittauksia aiempiin tapahtumiin vyörytetään Kolminaisuussodassa sen suuremmin selittelemättä. Lisäksi juoni tekee selvästi ison loikan numeron 22 jälkeen, sillä yhtäkkiä hahmoja on ilmaantunut lisää, porukka on hajaantunut eri paikkoihin ja yhdellä ryhmällä on haluttu artefakti hallussaan. Suurin epäkohta on se, että Synkän Oikeuden Puolustajia ei esitellä lainkaan.
 |
|
Taistelussa pahuuden lippaasta mukana mm. John Constantine ja Batman.
|
Ja todellakin, Kolminaisuussota on näemmä kuusiosainen crossover, josta esitettiin Justice League -lehdessä vain sen alku ja loppu, osat 1 ja 6. Neljä muuta osaa julkaistiin kahden muun OP-ryhmän omissa lehdissä Justice League of America ja Justice League Dark. Lisäksi tarinaa pohjustettiin pitkään muissakin DC:n lehdissä, joten ilmankos pelkästään tämän kokoelman varassa oleva lukija on kuutamolla.
Kolminaisuussodasta jää turhauttava ja huono maku suuhun, koska tapahtuman niin moni asia jää epäselväksi ja perustelemattomaksi. Ymmärrettävästi koko sotaa ei voinut julkaista suomeksi, mutta jotkin taustat ja vähintään Synkän Oikeuden Puolustajat olisi pitänyt esitellä pienessä katsauksessa kokoelman alussa.
Kirjasta kyllä löytyy uhkia, yllätyksiä, tappeluita ja vauhtia supersankareiden ystäville. Silti kokonaisuutena Oikeuden Puolustajat 4 on keskinkertainen ja juoneltaan liian sotkuinen kokoelma, jota voi suositella vain innokkaimmille DC-faneille. Mikäli on lukenut aiempia suomennettuja OP-kirjoja, saa tarinasta luonnollisesti enemmän irti, mutta ilman amerikkalaisten lehtien tuntemusta sen moni yksityiskohta menee ohi kovaa ja korkealta. Aloittelijan kannattaa jättää tämä suosiolla väliin; mitään ikimuistettavaa ei tässä ole.
Julkaisu puolustaa paikkaansa sillä, että se säilyttää Justice League -lehtien jatkumon ja näyttää suomalaisille kymmeniä DC:n eri hahmoja. Itsestäni oli mukavaa nähdä arvostelun alussa luetellun OP:n peruskuusikon lisäksi mm. Zatanna, John Constantine ja Metsästäjä Marsista.
Edelliset OP-kirjat olivat itsenäisempiä ja siten aloittelijaystävällisempiä kokoelmia. Esimerkiksi Justice League -elokuvasta kiinnostuneet voivat huoletta tarttua niihin.
Sisällysluettelon mukaan lukuisat eri piirtäjät, tussaajat ja värittäjät ovat antaneet panoksensa teokseen. Heidän nimensä saisivat näkyä eriteltyinä kunkin lehden kohdalla; nyt vain huomaa välillä tyylistä, että he vaihtuvat. Ivan Reisin ja kumppaneiden luoma taide on yleensä teknisesti taitavaa, joskin hivenen tasapaksua ja hengetöntä, ja lisäksi monet ruudut tuntuvat liian täyteen ahdetuilta.
Antti Koivumäen suomennos on sulavaa ja on myös linjassa aiempien OP-kirjojen kanssa (piti ihan tarkistaa, että hän on suomentanut esim. “emokuution” ja “vastemoduulin” samoin aiemmin). Parissa puhekuplassa olisi ehkä selvyyden vuoksi saanut lukea “AOP” eli Amerikan Oikeuden Puolustajat pelkän “tiimin” sijasta.
Painojälki ja ladonta ovat tarkat ja hyvät. Lopun ekstrat ovat mukavat, mutta niissäkin yksi taiteilija eli luonnosten tekijä on jäänyt merkitsemättä.
Alkuperäisnumero Justice League 21 on jätetty kokoelmasta pois, koska se oli pitkän Shazam-tarinan päätösjakso, jota ei ole mieltä lukea erillisenä.
Keskustele Oikeuden Puolustajista Kvaakissa
Aiempien Oikeuden Puolustajat -kokoelmien arvioinnit Kvaakissa:
OP 1:n arvostelu
Kuvat © DC Comics ja RW Kustannus