Sandman on DC:n Vertigo-yhtiön julkaisema sarjakuva, jossa esiintyvät Ikuiset, joista pääosassa on tietenkin Uni. Kuolema-sisko tavataan myös hyvin usein. Höyhensaarilta mennään Manalaan ja reissulla tavataan jos jonkinlaista kulkijaa. Piru ei ole ollenkaan niin paha kuin luullaan. Ja enkeliterapiaakin on tarjolla.
 |
Sandman Deluxe Kirja 4 – Utujen vuodenaika
(RW Kustannus 2016, Sandman 21-28, Absolute Sandman 2 extras)
Tarina: Neil Gaiman
Taide: Kelley Jones, Mike Dreinenberg, Malcolm Jones III, Matt Wagner, Dick Giordano, George Pratt, P. Craig Russell
Värit: Daniel Vozzo, Steve Oliff
Kannet: Dave McKean
Suomennos: Petri Silas
Kovakantinen, 4-v.
180 mm x 276 mm
ISBN 978-88-69712-75-3
35,95 €
Asioiden ei tarvitse tapahtua ollakseen totta, sanoi Unien herra Sandman William Shakespearelle tarinassa Kesäyön unelma (Kirja 3). Eikä sitä oikeasti Sandman sanonut vaan Neil Gaiman, satumaailmoja luova bardi.
Kun Sandmania lukee, sen fantasia tosiaankin tuntuu todelta ja siihen uppoaa eskapistisen syvälle. Kokoomana nämä tarinat toimivat paremmin kuin erillisinä lehtinä, sillä Utujen vuodenaika on kokonaisuus: sarjakuvaromaani. Neljännessä Sandman-kirjassa Neil Gaiman saa tarinan täyteen iskuun ja kaikki loksahtaa kohdalleen.
* * *
 |
|
Lucifer ja hellä suudelma tyttöystävän kanssa.
|
Helvetti on olemassa. Neil Gaiman on Miltoninsa lukenut traditionalisti, joka aika sovinnaisesti ammentaa vanhoista myyteistä, menneiden aikojen jumal’taruista ja uuden ajan supersankarien legendoista. Tarinankertojana Gaiman muuttaa jollakin ihme silmänkääntötempulla suuren pieneksi; majesteetillisten ja mahtavien taruolentojen touhut muuttuvat kamarinäytelmäksi, intiimiteatteriksi, joskus farssiksikin (kiitos jumalten Thorin ja Lokin), ja lukija saa istua teatterin parhaalla paikalla permannolla, eturivin keskellä.
Gaimanilla ei ole taipumusta samanlaiseen julistavaan uhmaan ja leikkisän metafyysiseen anarkiaan kuin vaikkapa kollegallaan Alan Moorella, ja hyvä niin. Gaimanin lähes elitistinen konservatiivisuus kun on kuitenkin rajoja rikkovaa omalla hienostelevalla tavallaan. Vanhaa laitetaan uuteen kuosiin. Kun Unien ja Helvetin herrat keskustelevat ja pohtivat syntyjä syviä, tunnelma on ylevän majesteetillinen, mutta kuitenkin huvittavan arkipäiväinen kaikessa mahtipontisuudessaan.
Jotta ei kuitenkaan koko ajan pönäkästi patsasteltaisi, tarinan kaareen ripotellaan silloin tällöin välisoittoja, jotka usein ovat just’ niitä parhaita. Neljännessä luvussa käydään brittiläisessä sisäoppilaitoksessa, jonne kuolleet ovat palanneet. Koulu voi olla joskus yhtä helvettiä. Tarina oli niin elävän (heh!) tuntuinen, että se poiki oman Dead Boy Detectives -sarjan. Myös Lucifer lähti sarjakuvamuodossa omille teilleen esiintyen tätä nykyä myös TV-sarjassa, showmies kun on.
 |
|
Sandman saa tyttöystävältään läimäytyksen – ja ansiosta.
|
Gaimanin “renessanssityyli” on parhaimmillaan tässä Sandmanin kymmenen kirjaa käsittävässä epiikissä; myöhemmissä palaamisissa aiheeseen lainauksia alkaa olla enemmän kuin kuvitetuissa klassikoissa yhteensä ja tyylilajissa siirrytään jo ylirönsyävän manierismin puolelle.
Taiteilijat vaihtuvat tarinasta toiseen ja joko yhteensattumalta tai aivan tarkoituksella erilaiset tyylit sopivat kerronnan vaihteleviin sävyihin. Sandmanin, kuten myös Luciferin, kasvonpiirteet elävät nekin koko ajan, kuten kyseisten herrojen luonteeseen hyvin sopiikin.
Petri Silas selviytyy vaativasta suomennosurakasta etevästi. Suomenkielinen teksti on saatu puhekupliin sopivaksi, mikä on aina haasteellista. Painoasu on hyvä, joskin jotkut sivut ovat selkämyksen puolella hieman kurtussa. Nyt tähän lopuksi vielä hiljainen rukous kaikille kuolleille ja eläville jumalille, että kaikki kymmenen Sandman-kirjaa saadaan RW Kustannukselta suomeksi.
* * *
Sandman on klassikko. Sarjakuvalla voi kertoa niin paljon enemmän kuin pelkällä tekstillä.
Keskustele Kvaakissa Sandman-sarjakuvasta.
Ks. Sandman Deluxe kirja yksi – Yösävelmiä ja alkusoittoja, Sandman deluxe kirja 2 – Nukkekoti ja kirja 3 – Unten ihmemaa.
