Germania, Rooman provinssi, keväällä 355 jKr. Sisällissota vyöryy jälleen provinssien yli, kun vallantavoittelija Silvanus tyhjentää rajavaruskuntia. Lucius Terentius, roomalainen upseeri, on huolissaan ahnaina väijyvien barbaarirosvojen takia. Uhka muuttuu kuitenkin kouriintuntuvammaksi, kun paikallisen heimopäällikön sisar löytyy silvottuna Reinjoesta…
Tuomas Myllylän esikoisalbumi kertoo tästä.
 |
Uusi kustantaja Musta Ritari aloittaa jytinällä. Tai itse asiassa kustantaja taitaa olla jatkoa Mikael J. Mäkisen MKK Kustannukselle, joka on kunnostautunut suomalaisten supersankarien julkaisijana.
Tuomas Myllylän motiivi Rhenukselle oli halu tehdä sarjakuvia häntä kiinnostavista aiheista, joista ei ennen ole pahemmin sarjakuvia tehty. Se on oikea mentaliteetti.
Rhenus tapahtuu antiikin ajan loppupuolella. Rooman valtakunta vetelee viimeisiään ja provinsseissa riehuvat rajut taistelut roomalaisten ja paikallisten heimojen välillä. Rhenus on latinaa ja tunnetaan nykyisin Rein-jokena. Albumin tapahtumat sijoittuvat joen rannoille Germanian provinssiin.
Murhamysteeri on silti albumin teema, eikä sotiminen. Aluksi. Frankkipäällikön
 |
sisar on murhattu raa’asti, ja tämä sattuu olemaan vielä roomalaisen sotilaan leski, joten ryhmien välillä jo ennestään vallitsevat jännitteet kiristyvät entisestään. Lucius Terentius, roomalainen sotapäällikkö ja frankki syntyjään määrätään prefektin toimesta tutkimaan asiaa.
Kuivahkoa huumoriakin on mukana. Tappelevat vaimot ja näiden vetoja pystyyn pistävät aviomiehet piristävät väliin totista kerrontaa. Tällaisia kohtauksia olisi voinut olla enemmänkin.
Yllättäviä käänteitä tarinasta löytyy. Murhaajan kiinnisaaminen on prefektille kiireellistä, mutta ei sillä ole väliä onko kyseessä oikea murhaaja, kunhan on toivottavanlainen. Oikea murhaaja selviää jo albumin puolivälissä ja sitten alkaa sotiminen.
Syntyvän jännitteen germaaniheimojen ja roomalaisten välillä aistii albumista hyvin, ehkä sitä olisi voinut kasvattaa pidempäänkin. Kun taistelu alkaa, muuttuu tarina tavanomaisemmaksi. Päitä irtoilee jo ennen taisteluakin. Väkivallan kuvaaminen ei silti ole itsetarkoituksellista verellä mässäilyä.
 |
Roomalaisten vitun hokeminen tuntuu vieraalta antiikin aikaa käsittelevässä teoksessa. Oli roomalaisilla varmasti omat karkeutensakin.
Piirrostyö on huolellista, mutta parantamisen varaakin vielä jää. Myllylä on vielä nuori, joten aikaa kehitykselle suotakoon.
Oikoluvun olisi voinut tehdä huolellisemmin: Tertulus muuttuu Tertulikseksi heti ensimmäisellä sivulla, ja erisnimet on väliin kirjoitettu pienellä alkukirjaimella. Puhekuplien fontti muistuttaa tekstausta, mutta on sitä samaa ruudusta toiseen. Eikö tosiaan vieläkään ole kukaan keksinyt elävämpää fonttia, joissa olisi kirjaimilla useita eri versioita, jotka vaihtuisivat randomina? Välillä nähdään muutama puhekupla, jossa puhujan mielentilaa ei fontti onnistu kuvaamaan. Nämä ovat käsin tekstattuja.
Myllylä on kirjoittanut albumin loppuun sivun mittaisen selvityksen tapahtuma-ajan olosuhteista Rooman silloisilla rajaseuduilla.
Kokonaisuutena albumi on pikku puutteistaan huolimatta enemmän kuin lupaava. Ulkoasukin on oikein tyylikäs. Toivottavasti tämä löytää lukijansa.
Rhenus
Tekijä: Tuomas Myllylä
Taitto: Veli Loponen
Kannen väritys: Mikael J. Mäkinen
Julkaisija: Mikael J. Mäkinen ja Musta Ritari Kustannus
Painopaikka: Kopio Niini Oy
Liimasidottu, 64 sivua, pk, mv, B5
ISBN 978-952-92-9569-2
Hinta 10 euroa
2011 © Mikael J. Mäkinen, Musta Ritari ja Tuomas Myllylä
Keskustele Rhenuksesta Kvaakissa