 |
Jyrki Heikkisen “Apua on tulossa” -sarjakuva-albumin kuvaamat ihmisparat kulkevat sen sivuilla syvässä tahdottomuuden tilassa, hulluudenasteesta toiseen, milloin päätyen helvetin kauhuihin, tai paratiisin ihanaan unitilaan.
Mutta niissäkään uni-iloissa ei ihmisen anneta liikaa viivähtää, palata sinun sieltäkin pitää, sillä maasta sinä olet tullut ja samaksi aineeksi sinun on muututtava täällä ajassa, ei paradiisin iloissa.
APUA ON TULOSSA
Jyrki Heikkinen
Ulkoasu Mika Lietzén
Valtion muotoilutoimikunta on tukenut kirjan painamista
ISBN 978-952-99923-9-3
Asema Kustannus
www.asemakustannus.com
 |
Jyrki Heikkisen kuvarunokirja “Apua on tulossa”, on laadittu päiväkirjamuotoon joka kattaa ajan syksystä kevääseen. Kirjan kansikuva on kuitenkin ristiriidassa sisällön kanssa, kuin eri kirjasta tai eri tekijältä. Joka toinen sivu on värillinen, ja aukeaman vasemman puolen mustavalkoiset piirrokset ovat kuin tiivistettyjä analyysejä vasemman puolen värillisen ilotulitusmaisista kertomuskuvista.
Albumin 75 sivua koostuu nimetyistä kertomuksista joista 13 kattaa 39 sivua, ja “Viimeinen potilas on avopäin”, loput 36 sivua. Albumi on värillinen, ja alkupään räikeä väritys uhmaa kaikkia ajateltavissa olevia väriopin teorioita vastaan. Mutta “Viimeinen potilas on avopäin”, on ihan eri maata. Värit asettuvat yllättävän sopuisasti herkän ohuiden viivojen kanssa, pehmein maanvihrein sävyin. Tämä kertomus tavallaan tiivistää ja kasaa yhteen alkupuolen hurjuuden, ja on mielestäni ehdottomasti ehjin koko kirjan sarjoista.
 |
Kertomukset ovat alusta loppuun täynnä pienen ihmisen mielenhulluutta, viivat vaeltavat villin vapaasti ja paikoin hengästyttävän kurittomasti. Piirtäjän kynä vaeltaa kuin jatkuvassa kuumehoureessa, kuvien täyttämässä potilas- ja sairaskertomuksessa. Se kertoo äänistä, mielikuvitushahmoista, oudoista ruumiillisista tuntemuksista ja yllättävistä sivupersoonista. Potilaan paranemisesta ei anneta minkäänlaisia takuita, rikkinäisyyteen sinä saat tyytyä, mutta kuitenkin elämä jatkuu aina jollakin tavalla. Kaiken ilotulituksen alta aistii kuitenkin silti tietynlaisen alakuloisuuden, jonka havaitsee helposti muissakin Jyrki Heikkisen töissä. Onko se sitten puhdasta suomalaiskansallista perusvirettä, vai hulluuden vastakohtaisuutta, sitä en tiedä.
Albumin komeimpia kuvia on hienon hienoin viivoin piirretty kuva viimeisellä sivulla, mies kissoineen ja kotkineen kruunaa lukunautinnon.
Keskustele Kvaakissa Jyrki Heikkisen taiteesta