Jaappaniassa olisi mangauisti piirtänyt tuossa ajassa kevyesti yli 500 sivua tussauksineen...
Toi on kyl jotain ihan ufoa, miten ne voi olla niin sitoutuneita ja ahkeria siellä päin. Kateeks käy, paitsi niitä, jotka ei kestä sitä tahtia ja vetää itsensä kiikkuun.
Ne Hazart opetetaan siihen jo lastentarhassa. Ei siis piirtämään mangoja tuohon tahtiin vaan tekemään töitä tuohon tahtiin. Kouluakin on peruskoulussa keskimäärin enemmän kuin keskivertosuomalaisella työviikossa tunteja ja lauantaitkin ollaan koulussa. Usko pois, kokemusta on. Tosin siellä on nyt alkanu julkinen keskustelu siitä, pitäiskö tunteja vähän vähentää ja lauantaikoulupäivät lopettaa... tiedä sitä sitte. Vanhemmat ne silti pakottaa vielä kotonakin ahertamaan...
Ei ne japanilaiset siihen työtahtiin uuvu ja vedä itteään jojoon. Ne syyt ovat muualla. Japanilaiset koulutetaan tekemään työtä väsymättä ja stressaantumatta. Mangauisti on vain tyytyväinen, ku saa piirtää paljon ja voi käydä vain sunnuntaisin kotona nukkumassa ja kuuntelemassa emännän huutoja ja taas maanantaina häipyä koko viikoks töihin. Mun isä oli samanlainen, vaikka ei mangauisti olekaan. Näin sitä kerran viikossa. Ei ne työntekoon koskaan kyllästy. Se on niiden henkireikä. Ne rentoutuukin vasta töissä...
Japanilaiset vetää ittensä jojoon vasta sitten, ku joku juttu ei onnistu. ku ne epäonnistuu verisesti jossakin ja silloin kun sitä seuraava "häpeä" ja itseinho ylittää sietokyvyn. Ne vetää ranteet auki, jos joutuu irtisanomaan alaisiaan, koska he kokevat, että ovat epäonnistuneet johtajina. Ranteet auki, jos he eivät saa jotakin työtä. Ranteet auki, jos he eivät pääse ensiyrittämällä yliopistoon. Ranteet auki, jos mangaa ei tule 500 sivua vuodessa silloin, kun tavoitteeksi on asetettu 450... ja sitä rataa...
Kiitän äitiäni siitä, että minussa on myös suomalaista verta. Muuten olisin varmaan jo vetänyt itseni jojoon ja ranteet auki useammin kuin keskivertomangassa on sivuja...
