KEMIn kisa 2004 - missä mennään?

[Wilpuri]

Tai mainitsemasi Bilal, joka on menestynyt, mutta tuskin "kaupallinen".

Joo... käytän usein tuota sanaa "kaupallinen" kuvaamaan sellaista mikä kuitenkin myy, vaikka massoilla ei olisikaan mitään hajua koko jutusta.

Todetaan vain että ärtynyt viestini oli yksi surkea esimerkki lisää siitä, miten ala-arvoisella tavalla näitä keskusteluja yleensä käydään. Jos kommenttini oli kiistatta tyhmä, niin vähintään yhtä tyhmiä ovat tässä monet muutkin puhuneet...

Tällaista tämä nettikeskustelu on... koska toista ei näe, niin voi sylkeä päälle ihan vapaasti ja kipata sontaa niskaan ja heitellä pilkkakirveitä pitkin mäkeä tuttujen ja tuntemattomien perään ja välillä omaankin nilkkaan.

Itsekin on tullut kirjoitettua kaikea sontaa.

Jotakunkin näin: "Miksi tällainen feministinen taidepaska taas voitti  action-supersankari-kung-fu-eepokseni, vaikka minä sentään jäljensin ihan kaikki mahdolliset yksityiskohdat parhaista mahdollisista amerikkalaista esikuvista?"

Joo. Nykyään vain ns. eliitti (en tarkoita elitistejä) arvostaa tahallista kummallistelua mielestäni vähän liikaa yli perinteisen selkeän tarinan.

Minä kannatankin siksi sitä, että ns. perinteinen (tai kulahtanut) sarjakuva olisi ihan oma lajinsa ja nämä uudet tuulet olisivat taas omassa sarjassaan. Matkiminen on (lähes) aina pyllystä, mutta vaikutteiden ottaminen paremmiltaan on mielestäni suotavaa.

Ja se, että olen vähän parjannut Kemin voittajia ei johdu kateudesta, sillä minä en ole sinne juurikaan edes osallistunut. Minulta putaisi leuka maahan, jos pääsisin palkinnoille pohjoismaisten sarjakuvanerojen kisailussa. Olen vain ihmetellyt sitä, että miksi siellä no niin harvoin oikeasti riemastuttavia sarjakuvia, joissa olisi jotain lukemista.

[Axuz]

Mutta pointit oli seuraavat:

1) Halusin sanoa, että kyllä täälläkin voi pärjätä. Täytyy vain uskoa itseensä ja tehdä kovasti töitä.

2) Sanoa, että ei sinne japaniinkaan noin vain mennä piirtämään pari sarjakuvaa ja sen jälkeen tulla takaisin miljonäärinä. Kyllä sielläkin joutuu oikeasti olemaan lahjakas ja tuottelias jos meinaa selvitä läpi. Toki siellä olisi paljon paljon helpompaa olla sarjakuvan tekijänä kuin suomessa tai euroopassa. Lisäksi ei sielläkään olisi tällaista sarjakuvakultturia ellei siellä olisi 60 ja 70 luvuilla ollut lahjakkaita ja yritteliäitä tekijöitä jotka uskoivat itseensä.

3) Yrittää kannustaa ihmisiä tekemään sarjakuvaa. Ei niin, että jäisivät murehtimaan että kun ei tässä maassa kuitenkaan voi menestyä tekemällä sarjakuvaa niin miksi edes yrittää. Toki sitä täytyy tehdä muita töitä ja kaikkea. Mutta ellei edes yritä niin on turha valittaa kun muualla kaikki olisi niin paljon paremmin.

4) Et toki halua vähätellä kaikkia niitä ponnistuksia mitä suomessa tarvitaan sarjakuvan tekemiseen. Jokainen julkaistu albumi on kunnioitettava saavutus samoin kuin strippinsä saaminen lehteen. Puhumattakaan jos vielä onnistuu julkaisullaan saamaan huomiota muuallakin kuin pienessä sarjakuvayhteisössä. Jokainen suomalainen sarjakuvan tekijä ansaitsee jokaisen lanttinsa mitä saavat ja paljon sitä paljon puhuttua respectiä.

Mutta sarjakuvan tekemisen vaikeutta ei pidä liikaa mainostaa alalle pyrkiville. Menevät muuten vaikka opiskelemaan IT alaa ja rikastuvat koodaajina tai jotain ja unohtavat rakkaan harrastuksensa sarjakuvien tekemisen.

No niin Tero. Nyt kuulostaa paremmalta ja harkitummalta. Luulen, että käsitimme toistemme mielipiteet vähän väärin ja minulle tämä tietenkin on vähän arempi paikka, kun itse olen puoliksi nousevan auringon maasta. Tuossa minä olen samaa mieltä, ettei sinne Japaniin vain mennä piirtelemään ja tulla rikkaana takaisin. Ilmeisesti sain sut käsittämään omat tekstini niin, mutta en nyt ihan tuota tarkoittanut. Tarkoitin, että jos olisin kiinnostunut vaurastumisesta sarjakuvia tekemällä, toimisin ehdottomasti ennemmin sellaisessa ympäristössä, missä sille on paremmin edellytyksiä. Menisin Japaniin yrittämään juuri siksi, että japanilaiset ei paljoa edes vilkaise muualla tehtyä sarjakuvaa ja jos siellä haluaa maksimoida mahdollisuuksiaan, on muutettava Japaniin ja tehtävä sarjakuvaa paikan päällä. Jos minua kiinnostaisi vaurastuminen tällä työllä, menisin ennemmin Japaniin kokeilemaan siksi, että en tiedä yhtään suomalaista, edes pohjoismaalaista, sarjakuvia tekemällä vaurastunutta, mutta Japanista tiedän huru mykke... Eri asia sitten on tietenkin, lyökö siellä itseään koskaan edes välttävästi läpi, mutta helpompaa Japanin rahakkaiden sarjakuvamarkkinaseinien murtaminen on sisältä kuin ulkoa käsin... Tätä tarkoitin... Japani on kohtalaisen piilorasistinen maa ja he hyväksyvät ensisijaisesti vain omansa...

Toi Teron nelospointti... en todellakaan väheksy. Minusta täällä itsensä läpilyöminen on ehkä vielä kunnioitettavampaa kuin Ranskassa tai Japanissa. Juuri siksi, että se on Suomessa vaikeaa. Vaikeaksi sen tekee sarjakuvan asema ja arvostus kulttuurissamme ja mitättömän pieni merkitys enemmistön elämässä. Ja jos joku edes tulee kohtalaisesti toimeen sarjakuvia tekemällä Suomessa, minä en voi muuta kuin kumartaa syvään ja nousta sieltä vasta sitten, kun tulee pimeä. Koska täällä itsensä elättäminen edes kohtuullisesti on miljoona kertaa suurempi saavutus kuin Japanissa. Jos näitä saavutuksia halutaan vertailla, lähimpänä ollaan, jos Japanissa saavuttaa sarjakuvia tekemällä lähes kansallissankarin maineen. Se vastaisi vaikeudeltaan ehkä samaa kuin Suomessa itsensä kohtuullisesti elättäminen sarjakuvia tekemällä. Itsensä elättäminen sarjakuvia tekemällä ei ole Japanissa mikään rajapyykki, jos lahjoja, ahkeruutta ja motivaatiota on edes vähäsen. Pala kakkua se on... mutta Tero on kyllä siinä oikeassa, että pienikin vaurastuminen vaatii aina enemmän. Myös Japanissa. Mutta jos haluaisin vaurastua tällä työllä, kokeilisin sitä ennemmin siellä kuin täällä. Menestyä toki voi kaikilla muilla mittareilla mitattuna myös Suomessa. Tottakai. Se on aina älyttömän hieno saavutus, jos saa töitään julkaistuksi Suomessa. En vähättele sitä yhtään...

[Axuz]

Tsekkasin tässä luppoaikana Puupäähatun saaneet:

Pätevää sakkia olivat, pääsääntöisesti, mielestäni.
Kaikista en ollut valitsijoiden kanssa samaa mieltä, mutta se ei liene tarkoituskaan.

Yöllä, kännissä ei pitäisi kirjoittaa kai mitään.

Toi on ihan totta. Minäkin kävin ne uudestaan katsomassa ja kyllä ne suurin osa on aika pitkän linjan sarjakuvavaikuttajia. Tosin sieltä mun mielestä kyllä uupuu pari, jotka ansaitsis jo nyt viimeistään puupäähatun ja toisaalta sieltä voisi poistaa pari, jotka ovat saaneet hatun puhtaasti yhden, joskin suomalaisittain megaluokan saavutuksen perusteella.

Esimerkiksi Kivi on hyvä esimerkki palkitusta, joka ansaitsee hattunsa pitkäjänteisen työnsä perusteella. Hänethän käsittääkseni palkittiin koko hänen tuotannostaan ja jotenkin... mun mielestä sen tulisi ollakin niin. Puupäähattu on tämän maan arvostetuin sarjakuva-alan palkinto ja kyllä se pitäisi osoittaa vain niille, jotka todella ovat antaneet ainakin osan sielustaan tälle taidemuodolle, eikä ylössyöksyville ja samantein alasputoaville tähdenlennoille...

Sitä minä olen vähän jo hämmästellytkin, ettei Kivi ole vielä sanonut sanaakaan tähän säikeeseen, etenkään kun on itsekin sijoittunut Kemissä mukavasti, mutta toisaalta... ehkä siinä on ainoa asianomainen, joka on sen verran fiksu, että älyää olla puuttumatta meidän "turhanpäiväiseen kitinään", jollaiseksi eräs toinen pitkänlinjan sarjakuvisti jo ehtikin tätä keskustelua kuvailla. Ehkä Kivi vain lukee näitä viestejä ja naureskelee itsekseen ruudun toisella puolella...   Onko näin Kiviseni?

Ja tuo loppukohta: "...kännissä ei pitäisi kirjoitella tänne mitään..." hmmm... Huomasin itsekin. Ei pitäisikään niin.

[Tero Mäntylä]

Toi Teron nelospointti... en todellakaan väheksy.

Doh! En näämä osaa kirjoittaa edes en ja et sanoja oikein! Ainakin kerran aikaisemmin oli minulla kvaakissa sama ongelma. Nelonen toki alkoi, että enväheksy... siis kun yritän sanoa että kyllä täälläkin kannattaa yrittää... ei se niin vaikeaa ole jne... äh. Täytyy koittaa kirjoittaa jatkossa selkeämmin mutta innostun aina joskus kirjoittamaan liikaa ja viimeisetkin kykyni kirjoittaa oikeakielistä tekstiä katoavat.

Ehkä tartun liian helposti yksityiskohtiin kun lähdin tuota japani kohtaa kommentoimaan. Yksi syy ehkä oli se, että mielestäni kuitenkin Amerikka olisi parempi paikka mennä rikastumaan sarjakuvan teolla. Siellähän ei tartte kuin pystyä kehittämään riittävän huono hahmo ja osata jättää turha juoni pois tappeluiden lomasta. Tosin siellähän kukaan ei osaa enää edes lukea sarjakuvia joten kai sitä sitten pitäisi pakata laukkunsa ja opetella japania jos tahtoo sarjakuvalla itsensä elättää, mutta ainakin toistaiseksi uskon, että jonain päivänä olen niin hyvä, että joku suomessakin viitsi jopa maksaa siitä että lukisi minun piirtämiäni sarjakuvia.

Vai pitäisikö sitäkin varten mennä Japaniin? Että sitten voisi tuoda Suomeen suomalaisen piirtämää aitoa mangaa ?

Toinen tussauksen alla oleva sivu on siinä vaiheessa, että eka kuva olisi melkein tussattu ja täytyy välillä antaa tussin kuivua.

[Axuz]

Ehkä tartun liian helposti yksityiskohtiin kun lähdin tuota japani kohtaa kommentoimaan. Yksi syy ehkä oli se, että mielestäni kuitenkin Amerikka olisi parempi paikka mennä rikastumaan sarjakuvan teolla. Siellähän ei tartte kuin pystyä kehittämään riittävän huono hahmo ja osata jättää turha juoni pois tappeluiden lomasta. Tosin siellähän kukaan ei osaa enää edes lukea sarjakuvia...
 
Toinen tussauksen alla oleva sivu on siinä vaiheessa, että eka kuva olisi melkein tussattu ja täytyy välillä antaa tussin kuivua.

Tää keskustelu on Tero kuule ollut ihan kivaa, joten ei tarvitse pahoitella yksityiskohtiin tarttumista. Yksityiskohdista ne räikeimmät ja mehukkaimmat väittelyt syntyy...

Mut toi Amerikka-juttu sai mut kyllä nauramaan. Mutta siinähän se jutun juju onkin, miksi minä en menisi Jenkkeihin tekemään, jos nyt teoreettisesti haluaisin näillä töillä vaurastua. Sehän oli vain hypoteettinen ajatus, jos kaikki ei tajunnu. Se, että jos haluaisin vaurastua... Mutta en mene täältä minnekään, koska minua sitoo Suomeen muutama juttu ja haluan tehdä sarjakuvaa Suomessa, eikä minua se vaurastuminen kiinnosta vaan kohtalainen toimeentuleminen. Siksi, että haluan tehdä hyvää sarjakuvaa ja haluan tehdä sitä kokopaiväisesti, joka edellyttää, että sillä työllä on saatava riittävästi elantoa. Jos haluaisin VAIN rahaa, menisin Teronkin kehoitukseen vedoten tietenkin juuri Jenkkeihin. Mutta kun haluan myös tehdä hyviä sarjakuvia. Sitä paitsi se yhteiskunta muokkais musta kymmenessä vuodessa ihmisen, jota en voisi itkemättä katsoa peilistä... Tai ehkä se olisi muuttanut mua sen verran, etten enää välittäisi... Ja juuri tästäkään syystä en maininnut Jenkkilää.

Onneksi olkoon Tero etenemisestäsi. Edistyt huikeaa vauhtia. Minä vain kirjoittelen täällä ja olen saanut aikaseks jo peräti muutaman ruudun. Siis vasta ääriviivat ja pari tikku-ukkoa. Mut ei... kyl se on mentävä tekemään. Muuten en saa koskaan näitä valmiiks ajoissa...

Welzun täytyy olla ammattilainen, jos tuottaa kaksi sivua laatusarjakuvaa kahdessa ja puolessa tunnissa. Vain mitä se 7 euron tuntipalkkajuttu oli? Jos teet sarjakuvaa tuollaista tahtia, ni tee ihmeessä Kemiin lisää töitä. Sinähän ehtisit tehdä tän kuun aikana monta kymmentä sivua sarjakuvaa. Vaikka kävisit tässä välissä töissäkin. Vai meneekö sen valmiin työn tulostamiseen sitten nää päälle kakskyt jäljellä olevaa päivää? Huikea tahti Welzulla! Sitä se Jenkkilä teettää...  
 

[JJ Naas]

Jooh, no niin...

Eilen kello yksi yöllä olin kävelyllä ja keksin idean, joka tuntui silloin hyvältä ja tuntuu vieläkin. Jos tuntuu vielä perjantaina, niin työstän siitä kilpailuun 5-6 -sivuisen novellin. o__o

Siinä on n. 10% tekotaiteellisuutta, mikä on mielestäni maksimimäärä.

[Veli Loponen]

Welzun täytyy olla ammattilainen, jos tuottaa kaksi sivua laatusarjakuvaa kahdessa ja puolessa tunnissa. Vain mitä se 7 euron tuntipalkkajuttu oli? Jos teet sarjakuvaa tuollaista tahtia, ni tee ihmeessä Kemiin lisää töitä. Sinähän ehtisit tehdä tän kuun aikana monta kymmentä sivua sarjakuvaa. Vaikka kävisit tässä välissä töissäkin. Vai meneekö sen valmiin työn tulostamiseen sitten nää päälle kakskyt jäljellä olevaa päivää? Huikea tahti Welzulla! Sitä se Jenkkilä teettää...  

Ja minähän olisin ammattilainen, jos tuottaisin kaksi sivua laatusarjakuvaa reilussa kahdessa tunnissa. Mutta koska en ole, niin tuotan kaksi sivua [lisää oma epä-laadukas adjektiivi] sarjakuvaa parissa tunnissa.
Olet varmaankin nähnyt mun piirroksia, joten tiedät tason  

Nimimerkillä: Tein jo yhden 20 -sivuisen sarjakuvalehden tänä vuonna

[Esa]

Mun sarjakuvasta tuleekin vain neljä sivuinen, meinasin tehdä kolme sivuisenkin, mutta olisi pitänyt tiivistää liikaa. Tänään työstin sitä monta tuntia, ensin kuvakäsikirjoitusta pari sivua,- turhaan! En ole vieläkään oikein varma, että miten se loppuisi, sitten itse sarjakuvaa aloin piirtämään jo ekaa sivua vähän. Koska mulla ei oikein ollut sopivan kokoista paperia (jotain A4 ja A3 välistä) niin piirsin A4:selle. Tussauksesta tulee kyllä mielenkiintoista! Pitää etsiä joku ohuen ohut tussi.

[Hazart]

Hoi fellas!

On niin hurjaa tuo keskustelu, ettei enää vanha pieru pysy perässä (hohoho 27v.). Siispä kirjoitan kilpailutyöni etenemisestä: Taustat tuottavat suurta päänvaivaa. Ja oikeastaan kokonaisuuden hallintakin. Tajusin juuri, etten ole eläessäni tenhyt yhtään yli yhden sivun sarjakuvaa (joskin niitä useampia). Huh! Kuinka sitä sitten voisi osata. No haastetta ainakin riittää. Päätin piirtää pari ruutua luonnoksesta kokonaan uusiksi, joten edelleen olen vasta toisella sivulla luonnoksesta. Toivottavasti saan tämän ajoissa valmiiksi ja osaan jättää turhan nysväämisen pois.

Paljonko sinulla on jäljellä? Ja voimia tekemiseen  8)

[Axuz]

Paljonko sinulla on jäljellä? Ja voimia tekemiseen  8)

No... mun pisin kunnollinen juttu on vain kuus sivua ja ilman sitä mäkin olen käytännössä tehny vain yhen sivun juttuja. Huomasin kans, että kukaan ei ole pitkään aikaan puhunu Kemin töittensä edistymisestä, väitelly vaan kaikenlaista muuta, mutta hyvä kun joku aina välillä muistuttaa...

Mulla alkaa vihdoin kohmeiset sormet sulamaan sen verran, et kynä pysyy välillä kädessäkin. Kyllä oon vakavissani harkinnut, että tää on kyllä ehdottomasti viimeinen talvikausi, jonka täällä koko pituudessaan enää vietän. Ei näin pitkää talvea tällaset subtrooppiset eliöt kestä ku juuri ja juuri talviruokinnan turvin. Olis näitä sarjakuvia kivempi väsäillä jossain tuolla kravunkääntöpiirin tuntumassa. Pitää vaan alkaa junailemaan asioitaan jo nyt sillai, ettei sitten oo mitään ongelmaa lähteä ens talveks vähäks aikaa pois täältä. Nää on näitä freelancerin erivapauksia, ku ei oo koskaan sidottu mihinkään sen enempää ajallisesti kuin paikallisestikaan ja onneks kaikki ne työt, joissa mun on oltava paikan päällä Suomessa ajoittuu mun parhaimpaan työsesonkiin eli Suomen luonnon kasvukauteen. Aikaan, milloin mulla ei sään puolesta ole muutenkaan vaikeuksia olla Suomessa. Mutta se talvi... Ootte te suomalaiset aika sissejä!

Täs nyt täksi päiväksi valmistui toinen strippi noista aiemmin mainituista "sunnuntaisarja"-pituisista stripeistä ja kolmas on luonnosvaiheessa. Tavallisiin liuskastrippeihin tein kuus kuvakässäri-synopsista ja näistä jaksoin väkertää kolme luonnoksiin asti. Huomenna olis tarkoitus yrittää ennättää tussata tuo tänään valmistunut luonnos ja tehdä noista kuudesta ne jäljellä olevat kolme luonnoksiin asti. Sitten torstaina en ehdi tekemään mitään muuta kuin korkeintaan kehittelemään junassa pari uutta vitsiä tai ideaa. Yksinkertaisesti liikaa muita asioita ja velvollisuuksia... Perjantaina olis tarkoitus ottaa kaikki noi kuus liuskastrippiä ja piirtää ne lopulliselle originaalipaperille ja tussata ne kaikki. Perjantaina on siis vapaapäivä sunnuntaisarjapituisen stripin tekemisestä. Viikonloppuna sitten tehdäänkin vain niitä ja tavoitteena olis saada kolme uutta tehtyä. Teen tällä hetkellä näitä sillai, että sunnuntaisarjapituisia teen kolmen erissä ja samaan aikaan näitä liuskastrippejä kuuden erissä. Yhden tällasen kokonaispaketin tekemiseen menee noin viikko. Nyt voi näyttää siltä, että tulee hillitön kiire sunnuntaisarjojen kanssa, mutta ottakaa huomioon, että tarvittava määrä liuskastrippejä on tämän kaavan mukaan valmiita jo puolentoista viikon kuluttua. Joten loppuaika jää sitten jäljelle jäävien sunnuntaisarjojen tekemiselle, eli loppukirille. Luonnollisesti yritän sitten saada kirittyä ainakin "viis tai kuus sunnuntaisarjaa viikossa" -tahtiin, tuossa loppumetreillä...  

Mut kyl tää miestä syö. En varmaan koskaan ole piirtäny näin intensiivisesti näin kauan yhteen putkeen ilman, että väliin juurikaan tulisi lepopäiviä. Hyvää harjoitusta, jos tätä joskus haluaa tehdä työkseen. Kyllä tässä alkaa vähän työn makua jo ollakin... Yritän nyt olla poissa Kvaakista ainakin huomisen, mut saas nähä. On paljon piirrettävää, mutta vähän selkärankaa. Tässä olikin mun ohjelma aika tarkasti sunnuntaille asti. Raportoin seuraavaksi tekemisistäni varmaan sitten sunnuntai-iltana. Miten on mennyt, onko pysynyt aikataulussa, paljonko vielä puuttuu ja mitä seuraavaksi. Torstaina (vapaapäivä) on pakko mennä ostamaan lisää ainakin lyijykyniä ja paperia. Ja kyllä pääsee pari kirosanaa, jos meikäläisen paperi on loppunut Temperasta! Sitten täytyy vakavasti miettiä, mitä seuraavaksi...  

[VesaK]

Jos välillä taas ihan muuta, nimittäin Sarjis-kisasta, lastensarjakilpailusta. Virallisia tietoja kerron vasta sitten kun siihen on lupa (eli kakkosvaiheen raati on kokoontunut ensimmäisen kerran), mutta nyt jo sen verran sisäpiiritietoa, että tuloksena on tähän mennessä toistasataa sivua "täysin julkaisukelpoista sarjakuvaa" ja runsaasti luonnoksia sekä käsikirjoituksia.

Kemin kisaan verrattuna tämä on selkeästi ammatillisemmin suunnattu kilpailu, Sarjis pyrkii huomioimaan myös osallistujien taitojen kohentamisen. Kakkosvaiheeseen päässeitä ohjataan sarjakuvan ammattilaisten toimesta kehittämään sarjakuvantekotaitojaan edelleen. Palkintorahaa on mukava summa, kaikkiaan 17.000 euroa.  

[Tero Mäntylä]

Ja takaisin Kemiin valmistautumiseen.

Huonoja uutisia - kun kaikki kuitenkin tahtovat lukea miten huonosti valmistelut menevät. Tussi kulki tänään loistavasti ja sain kolmannen sivun tussattua, scannattua ja askarreltua kahdesta sivun puolikkaasta (A3 kokoinen orginaali A4 scannerilla) kolmannen valmiin sivun. Kello on vasta viisi. Pitäiskö yrittää saada tänään toinenkin sivu kuntoon vai levätä?

Vähän parempia uutisia sen verran, että dialogia ei taaskaan tule ulos niin täydellisenä kuin toivoisin ja joudun varmaan pähkäilemään sen kanssa loppumetreille asti.

Mainittakoon vielä, että en ahda sivujani täyteen ja yhdellä sivulla on yleensä tuommoiset 4 kuvaa. Sivu layoutti on aika selkeää. Piirostyylikin on tässä aika yksinkertaistettua.

Sivuista puheen ollet joku / jotkut mainisivat, että eivät ole pahemmin yhtä sivua pidempiä sarjakuvia edes tehneet. Minusta olisi tosi mukavaa jos edes pystyisi tekemään jonkin sortin sarjakuvan jonka saisi mahtumaan yhteen sivuun. 5 sivua taitaa olla edelleen minimi mihin olen pystynyt. Yritä siinä sitten tarjota jollekin scifi lehdelle sarjakuvaa kun jatkotarinan saisi ehkä jaettua viiden sivun osiin. Yhden lehden kanssa itse asiasta neuvottelin, mutta sivun tai kaksi olisivat antaneet. Tahtoisin kyllä osata tehdä tehdä yhden sivun sarjakuvia.

[Veli Loponen]

Kiva, että jollakin menee huonosti
Toivottavasti Terolla rupeaa tuo dialogikin sitten lopulta puuroutumaan...

No kuiteski. Mulla on omissa tarinoissa yleensä joku 2-3 sivua aika vakio. Tietenkin sitten on näitä rojekteja, joissa sivumäärä ylitää kymmenen, niin niissä on sitten hakemista sen lopun kanssa (esim. tän mun uuden lehden kanssa on tarinaa kasassa kolmen numeron verran, mutta loppuun ei oo minkäänlaista ideaa).
Mutta tässäkin huomaa suuntauksen: ihan maksusta sarjoja tehneet ovat tehneet lyhyitä sivun juttuja ja me harrastelijat ollaan väännetty pitkiä saagoja.

[Axuz]

Kemin kisaan verrattuna tämä on selkeästi ammatillisemmin suunnattu kilpailu, Sarjis pyrkii huomioimaan myös osallistujien taitojen kohentamisen. Kakkosvaiheeseen päässeitä ohjataan sarjakuvan ammattilaisten toimesta kehittämään sarjakuvantekotaitojaan edelleen. Palkintorahaa on mukava summa, kaikkiaan 17.000 euroa.  

Ja arvaa ottaako päähän, ettei ollu millään aikaa osallistua?! Ideoita oli kyllä syntynyt kävelyretkien tuloksena useitakin ja monista oli jo jonkinlaiset synopsikset ja hahmogalleriat tehtynä, kunnes tajusin, että viikko enää aikaa... joten jätin sitten sikseen. Kyllä se vähän harmittaa, mutta ei voi jälkeenpäin enää ruikuttaa...

Onni onnettomuudessa... kisaan osallistumisen ja kilpailutöiden miettiminen poiki kuitenkin yhden mielestäni hyvän sarjan, jota olen nyt alkanut työstämään enää sen kummemmin lastensarjiskisasta välittämättä. Sillä onhan se totta, mitä joku jo jossain täällä Kvaakissa aiemminkin jo totesikin, että sarja menestyy kaikenlaisista kilpailuista huolimatta, jos sillä ylipäätään on aineksia ja edellytyksiä siihen. Katsotaan mitä siitä tulee ja jos siitä tulee hyvä, ehkä tarjoan sitä suoraan jollekin lapsille suunnatulle julkaisulle...  

[Axuz]

Sivuista puheen ollet joku / jotkut mainisivat, että eivät ole pahemmin yhtä sivua pidempiä sarjakuvia edes tehneet. Minusta olisi tosi mukavaa jos edes pystyisi tekemään jonkin sortin sarjakuvan jonka saisi mahtumaan yhteen sivuun. 5 sivua taitaa olla edelleen minimi mihin olen pystynyt. Yritä siinä sitten tarjota jollekin scifi lehdelle sarjakuvaa kun jatkotarinan saisi ehkä jaettua viiden sivun osiin. Yhden lehden kanssa itse asiasta neuvottelin, mutta sivun tai kaksi olisivat antaneet. Tahtoisin kyllä osata tehdä tehdä yhden sivun sarjakuvia.

Ymmärrän tuskasi. Aikakauslehtimaailmassa korkeintaan yhden sivun tekotaito on ehdoton edellytys markkinoiden käytettävissä ololle. Muuten on kyllä auttamattomasti pihalla. Lisäksi hyvin moni aikakauslehti ilmestyy sen verran harvoin, että jatkosarjoilla ei ole kovinkaan hyviä mahdollisuuksia, ellei niitä joka sivulle onnistu lopettamaan jotenkin järkevästi. Aikakauslehden pitäisi ilmestyä vähintään kerran viikossa, ennen kuin uskaltaisin itse edes ehdottaa jatkosarjaa. Sunnuntaisarjatyyppinen julkaisuformaatti ja -tahti on ehdoton maksimi jatkosarjoille. Ei ihmiset muuten enää muista kuukauden päästä, mitä edellisessä jaksossa tapahtui...

Itse olen nyt läpi viime vuoden käyttänyt yhden sivun ja puolen sivun juttujen kehittelemiseen ja opettelemiseen. Siksi, koska minua kiinnostaa lähitulevaisuuden markkinointikenttänä nimenomaan aikakauslehdet. Siksikin, että ne maksavat töistä hyvin. Sanomalehdet päätyvät tavallisesti roskiin muutaman päivän kuluttua lukemisesta. Aikakauslehtiä monet säilövät vuosia ja ne myös antavat taiteilijalle julkaisua ajatellen lisäarvoa mm. paremman paperin ja tarkemman painotekniikan osalta. Aikakauslehti mahdollistaa sarjakuvalle paljon sellaisia vaihtoehtoja, mitkä eivät ikinä onnistuisi sanomalehdessä. Lopuksi... aikakauslehdessä sarjakuva on todennäköisempää saada julkaistuksi myös värillisenä...