KEMIn kisa 2004 - missä mennään?

[Janne Kuusinen]

Varovasti...älähän Kaltsu nyt lupaile liikoja. Saanko päättää, mitä laatua syöt, jos syöt?
 
 Jos minä saan päättää hatusta. Ehheh.

 Puupää-hatun käyttäminen olisi kunnioitettava, allegoris-koprofaginen mediatempaus, vink vink: mutta älä aloita ennen kuin ehdin paikalle digikameroineni.

[Hazart]

Axuz: Saahan sitä toki mielipiteensä ilmoittaa ja tunteensa ulos purskauttaa. Se on vaan selvä, että jos sen tekee tällaisella yleisellä foorumilla niin siihen otetaan sitten myös kantaa. Yleensä puolesta ja vastaan. Kun toiselle kumarrat niin toiselle pyllistät.

Mietin sitä, että onko tosiaan niin, että ne Kemin tuomarit ovat niin hanurista kuin täällä väitetään vai voisiko täällä tekijöidenkin puolella olla jotain vajavuutta. Miksi oletus on automaattisesti, että ne ei tajua? Olettaisin ennemminkin, että siellä on sellaista näkemystä ja kokemusta, josta me emme tajuta yhtään mitään. Itse olen katsellut parit Kemialbumit ja ymmärrän kyllä sen, että joitakin töitä tulee ihmeteltyä. Ne kun eivät vastaa omaa sarjakuvaihannettamme. Silti niissä on yleensä joku "juttu" - niksi millä ne erottuu joukosta. Sitä voi sitten miettiä, että mikä se on. Joskus esim. piirtämispuoli mättää, mutta tarina on loistava ja toisinpäin. Joskus ansiot on erikoisissa tunnelmissa, huumorissa tms... Erityisen realistisia ja hyviä piirustustaitoja arvostava henkilö saattaa jäädä kylmäksi monista töistä, joiden ansiot ovat muualla.

Ja mitä tulee siihen "jos meriittäjä ei ole niin ei voi pullistella"-kommenttiini niin kirjoitin sen alunperin tarkoittamaan itseäni. Huomasin vasta nyt, että senhän voi ymmärtää myös tarkoittamaan sinua. Se ei ollut kuitenkaan tarkoitukseni. Pahoittelen.

Muistan kun tulin Kvaakkiin aluksi, niin tuli haukuttua suomalaista sarjakuvaa aika paljon. Nyt olen jotenkin tajunnut tässä, kiitos kaikkien kvaakkaajien, että ei tilanne ainakaan itkemällä ja valittamalla muutu yhtään mihinkään. Asialle täytyy ennemminkin tehdä jotain ja pitää yllä positiivista kannustavaa asennetta. Ja toisaalta olen myös oppinut, että toisille sellaiset sarjakuvat merkitsee ihan sikana, jotka on mulle sitä paljon puhuttua kuraa. Että mikä minä sitten olen heidän päätä kääntämään. Joka toiseen threadiin saisi valituksiaan kirjoittaa ja puolustaa omia kantojaan. Ei jaksa - ei sitten niin millään.

Itse muistaakseni menin kirjoittamaan tuonne aloitusviestiin, että täällä saa purnata näitä Kemi-fiiliksiä, joten antaa palaa vaan! Buahhahahaa!  

- - -
Kemin työ edistyy hitaasti, mutta hyvällä mielellä. 6½ / 27 ruudusta valmiina luonnoksesta.
- - -

Kuten sanoit, niin toivottavasti nähdään Axuz joskus. Että, kun tulet Turkkuseen niin pistä meiliä.  8)

[Wilpuri]

No kai sekin jo jotain kertoo Kemiin lähetettävistä töistä, että eihän sinne muuten mitään... mutku tekeminen on hauskaa ja saa siitä ilmasen albumin. Ja että tekelettä lähtee tekemään viimeisenä kuukautena.

Osallisuin kerran kuukausien aherruksellani. Sarjakuva oli toki kehno, enkä odottanut minkäänlaista menestytä (eikä sittä tullutkaan). Tuskinpa monikaan kuitenkaan kuuluu siihen "vartissa sarjis jotta saa sen alpparin" väkeen. Monet yrittävät ihan tosissaan.

Toisaalta jos kilpailun maine on se, että siellä pärjää tekotaiteellisella roskalla ja sinne ei muuta kannata lähettää koska joku vuonna papu kilpailuun osallistunut suuri taiteilija oli tehnyt maailman parhaan sarjakuvan(TM) omasta mielestään ja sitten katkeroitunut kun kilpailun voittikin joku innovatiivinen ja raikkaasti toteuttu työ niin totta kai sitä tulee sitte kapakoissa kaljan ääressä valitettua asiaa nuorille (no sarjakuva alalla) sarjakuvan tekijöille jotka koittavat saada aikaan sen hienon ja upean ja parhaan sarjakuvan koskaan.

Vaikka kilpailun luonne olisi se, että sellaiset darjakuvat joita teen dumpattaisiin roskakoriin edes vilkaisematta sisältöä, niin en muuttaisi tyyliäni. Mielestäni kenenkään ei kannata yrittää pärjätä tällaisessa kisassa siten, että yrittää tehdä sarjakuvan, josta arvelee tuomariston pitävän, jos ei pidä siitä itse.

Kun viimeski osallistuin, niin olin aivan saletti, että fantasiadekkarini ei kolahtaisi raatiin pätkääkään, mutta kyseinen tieto ei estänyt minua lähettämästä sarjakuvaani. Mikään Kemin kilpailu ei todellakaan manipuloi minua tekemään erilaista sarjakuvaa, kuin haluan tehdä.

Kemin kisassa on välillä palkittu oikeasti hienoja teoksia, mutta välillä mennään metsään niin, että risukossa rytisee. Kaikilla on oikeus tehdä sitä mistä tykkäävät ja raadilla on oikeus palkita ne, joista eniten pitävät, mutta olisi hyvä, jos esim. tarina Sir Ghallis Bhyllyksestä, joka rientää peastamaan kaunista neitoa ilkeän Maruzun Bilamin kynsista ja tarina Jaanasta, joka pähkäilee, että alkaisko oleen sen kaa, vai ei, olisivat jotenkin eri sarjoissa...

[Veli Loponen]

Kun monet ovat jo kertoneet suunnitelmistaan tehdä liki kymmensivuisia novelleja, niin muistutettakoon, että se 12 sivua on maksimi ja ainakin kerran (todennäköisesti useamminkin, mutta en vaan muista) yksisivuinen sarja on voittanut pääpalkinnon novellisarjassa. Kyseessä oli Sinisalo/Mänttärin Taidetta taiteen vuoksi. Kaiken lisäksi sarjan kuvitus oli ihastuttavan yksinkertaista ja selvää (eli ei, ainakaan allekirjoittaneen näkökulmasta, tyypillistä taidesarjakuvaa). Tosin tämä tapahtui legendaarisella 80 -luvulla (vai oliko jo 90-luku?). Ja alkupään kisoissa mm. ex-toijalalainen (pitää pitää yllä kotiseutuylpeyttä!) Ari Kutila voitti kisan pariinkin otteeseen tavallisella, realistiseen tyyliin piirretyllä ihmissuhdesarjakuvalla (ainakin yhdessä jopa tapahtumat sijoittuivat Toijalaan ja erityisesti keskustan Leskirouva -pubiin).

Eli tuon ensimmäisen esimerkin tarkoitus oli osoittaa, että pärjätä voi loppujen lopuksi pienelläkin panostuksella, kunhan on onnistunut oivaltamaan jotakin "uutta".

Ja tämä ei ollut pitkiä novelleja kohtaan osoitettu hyökkäys!
Muuten, mun ja Sampsa Kuukasjärven sarja vuoden 1997 kisaan löytyy osoitteesta http://members.surfeu.fi/welzu/vartio1.html
Pahoittelen huonoja skanneja

[Hazart]

Puhut Welzu asiaa. Joskin muistaakseni novellien nykyinen minimi on kaksi sivua. Itselläni on kuusi sivua. eli puoleen väliin mennään, kun maksimi on 12.

[Veli Loponen]

Hmm... Ei tuolla Kemin sivuilla puhuta mitään minimistä novellien kohdalla. Ainoastaan stripeissä on toi 15 stripin minimi.

[Hazart]

Hmm... Ei tuolla Kemin sivuilla puhuta mitään minimistä novellien kohdalla. Ainoastaan stripeissä on toi 15 stripin minimi.

Kappas. Olet oikeassa. Minulla oli jostain syystä tullut sellainen käsitys - väärä käsitys.

[Timo Ronkainen]

Ei minimiä... Hitto vieköön: Yhden stripin pituinen novelli! Viime tipan hätähousujen pelastus!
 

Timo

[Paalujuntta-Simo]

Kemin kilpailun tasosta en osaa sanoa mitään, ainoa siellä palkittu sarjakuva, jonka muistan on "Hitleri poimii hilloja". En vain lähtökohtaisesti arvosta paskan vertaa ajatusta, että kaikki kilpailut ja palkinnot pitäisi alistaa kaupalliselle estetiikalle.

Kaupallisuudessa ei ole mitään pahaa sinänsä, mutta sarjakuvalla voi käsittääkseni olla yhteiskunnassa muitakin päämääriä kuin kevyt viihdyttäminen. Ja jos nyt kutsut minua asenteelliseksi tai elitistiksi, minä kutsun sinua runkuksi.

Kaupallisen sarjakuvan edustajat välillä ( täällä lähes aina) puhuvat siihen malliin, että epäkaupallista ei käytännössä saisi ollakaan. Tai sille ei ainakaan saisi antaa penniäkään rahaa tai tunnustusta...

Kannatan että perustetaan erityinen apurahajärjestelmä kaikille Suomen lahjakkaille kaupallisille sarjakuvapiirtäjille, joiden luomukset eivät jostain selittämättömästä syystä käy kaupaksi.

Minä ajattelen, että on kivaa kun maailmassa on sekä maitosuklaata että takiaisia.

Ja ostan vastaisuudessa viimeisillä pennosillani kaiken ostamisen arvoisen.

[Axuz]

Ei taida se paljon rahan tekeminen Japanissakaan onnistua vain menemällä sinne.... Ja taitaa ne Japaninkin rikkaat sarjakuvan tekijät olla niitä, joiden teoksia julkaistaan ympäri maailmaa ja jotka ovat saaneet monen vuoden ajan julkaistua teoksiaan jossain... sanotaan kuukausittain ilmestyvässä lehdessä.

Väärin... Täysin metsään! On suuri virhe verrata Japanin markkinoita Suomen tarjoamiin mahdollisuuksiin. On suuri virhe verrata sitä minkään muunkaan maan tarjoamiin mahdollisuuksiin. Japani on poikkeustapaus koko maailman sarjakuvakentässä ja totta on myös se, että Japanissa menestyy erilainen sarjakuva kuin Suomessa. Lisäksi Japanin omat sisäiset markkinat ovat käsittämättömän suuret. Toistan, KÄSITTÄMÄTTÖMÄN suuret. On totta, että kilpailu on siellä vastaavasti kovempaa, suorastaan käsittämättömän kovaa, mutta yksikään, toistan, YKSIKÄÄN Japanissa rikastumaan pyrkivä sarjakuvataiteilija ei rikastuakseen tarvitse minkään muun maan vetoapua. Sarjakuvat lyödään Japanissa läpi ensin kotimaassa, vasta vuosien päästä muualla, jos ylipäätään ikinä. Japani on täynnä sarjakuva- ja anime-artikkeleita, jotka eivät vieläkään ole rantautuneet edes Eurooppaan, vaikka ovat olleet Japanissa jo parikymmentä vuotta kaikkien tuntemaa klassikkotavaraa. Osa näistä tuskin rantautuu ikinä. Siksi mua usein hymyilyttää välillä tuo mangakeskustelu Kvaakissa, kun kaikki arvotukset mikä manga on hyvä ja mikä ei ja mikä todellinen masterpiece... siitä keskustelusta 95% perustuu tuotteisiin, jotka löytyy akateemisen hyllystä. Toisin sanoen, enemmistöllä on vain promillen kymmenesosan käsitys siitä mangan määrästä ja valikoimasta, mitä ylipäätään on olemassa. Eikä sitä koskaan pysty täysin käsittämään käymättä paikan päällä. Ei pysty käsittämään, koska sitä ei voi verrata oikein mihinkään. Kuten sanoin, se painii ihan eri sarjassa.

Se että jotain sieltä tulee Suomeen, ei todellakaan ole merkki siitä, että ne edustavat maan parhaimmistoa sen vuoksi, että ne tulivat Suomeen. Suomi on täältä kaukana olevien maiden puolelta usein viennin suhteen se viimeinen jättömaa, jonne viedään parikymmentä vuotta vanhat jutut "mukamas uusina", kun niiden myynti alkaa vakiintua ja laskea muualla päin maailmaa. Toisin sanoen matsku, joka ei enää missään muualla myy. Jos sarjakuvien ulkopuolelta haluaa esimerkin, elektroniikka on yks hyvä esimerkki. Kun te menette elektroniikkaliikkeeseen kattomaan itellenne uutta vehettä, oli se mikä hyvänsä, se laite, mikä niillä on siellä vitriinissä "uusinta uutta" on Japanissa vedetty jo ajat sitten kokonaan pois markkinoilta... Yritin kerran saada suomesta yhtä japanilaista kameraa, jonka piti olla melko uusi... Se on kuitenkin niin kallis, ettei yhdelläkään suomalaisella liikkeellä (ne, joilta kysyin) ollut varaa pitää sitä valikoimissaan. Jotkut sanoivat voivansa tilata sellaisen, mutta... Joka tapauksessa, kun sitten yritin vastaavaa tuotetta etsiä myöhemmin Japanista, myyjät suurinpiirtein nauroivat päin naamaa, ja sanoivat, ettei niitä kuule enää kukaan täällä käytä. Sen jälkeen on tullu tää ja tää ja tää... jne...

Ei Japanissa julkaista sarjakuvaa siksi, että se menisi vientiin. Ei se ole niille mikään tappio, vaikkei niistä yksikään menisi vientiin. Se nyt on ihan kivaa plussaa, jos joku niitä haluaa Euroopassa ja Jenkeissä lukea, mutta ei Japanilaisen sarjakuvan menestys ole kiinni muusta maailmasta. Se lepää ennen muuta japanilaisten omilla harteilla ja markkinoilla. Osa tästä aiheesta aika ajoin täällä väittelevä ei aina tunnu ymmärtävän sen ilmiön laajuutta. Japanissa on melkein 200 miljoonaa asukasta. Ja ne kaikki, toistan KAIKKI lukevat sarjakuvaa. Se kuuluu yhtä lähtemättömästi kulttuuriin kuin sauna täällä. Se on ihan kiva, jos muutama manga menee vientiinkin, mutta ei se ole niiden menestyksen kannalta olennaista. Niitä Dragon Balleja, mitä täällä nyt myydään, tuskin löytyy enää mistään Japanista. Eikä ihmiset niitä säilytä missään vitriineissä. Eiköhän se uusinkin miljoonas Dragon Ball-numero ole jo huomenna japanilaisissa roskiksissa. Tätä käytäntöä moni voisi pitää arvostuksen puutteena, mutta kuten sanoin, sen maan sarjakuvakulttuurista on paha mennä sanomaan mitään, ennen kuin siihen saa edes jotain tuntumaa paikan päällä. Ei sitä täältä käsin ole millään muotoa mahdollista käsittää.

Palatakseni tuohon Teron viestiin, yksinkertaisesti, se maa on niin paljon sarjakuvamyönteisempi toimintaympäristö, että totta helvetissä minä menisin sinne niitä tekemään ja yrittämään, jos minua kiinnostaisi tässä vain raha. Kuule Tero... kaikki ne japanilaiset rikkaat sarjakuvantekijät ovat rikastuneet jo paljon ennen kuin yksikään sivu omasta tekeleestä on kiirinyt edes Korean puolelle...    

[Axuz]

Hmm... Ei tuolla Kemin sivuilla puhuta mitään minimistä novellien kohdalla. Ainoastaan stripeissä on toi 15 stripin minimi.

Kappas. Olet oikeassa. Minulla oli jostain syystä tullut sellainen käsitys - väärä käsitys.

Muistaakseni tuosta joku, joka on joskus ollut tuomaristossa Kemissä puhui täällä Kvaakissa aikaisemmin jossain säikeessä. Muistelette varmaankin sitä. En enää muista mistä siellä puhuttiin, mut tää tuomarina toiminut sanoi vain, ettei parin kolmen sivun novelleja oikeastaan kannata enää edes lähettää, että kyllä ne vähän pidemmät sinne loppuraatiin helpommin päätyvät... tai jotain tuollaisia kehoituksia se kuitenkin jakeli...  

[Esa]

Voi hitsi kun voisi vain käsikirjoittaa...

Voi hitsi kun voisi vain piirtää..!

Jos kilpailu ja sen tuomarit ovat huonotasoisia ja ammattitaidottomia , kannattako siihen ottaa osaa.

Kannattaa! Voi käydä tuuri huonommallakin tekijällä!

Onko kukaan Kvaakkilainen tuomaristossa ja ketä siellä ylipäänsä on? Pääseekö vain parhaat sarjakuvat albumiin..?

[Wilpuri]

En vain lähtökohtaisesti arvosta paskan vertaa ajatusta, että kaikki kilpailut ja palkinnot pitäisi alistaa kaupalliselle estetiikalle.

Minä en arvosta ajatusta, että kaikki mikä uppoaisi myös laajempaan yleisöön on automaattisesti roskaa tai tyhjänpäväistä huttua.

Linnut ja Meret on ainakin Kvaakkilaisiin uponnut aika hyvin, mutta ei se mielestäni ole silti tekotaiteellista soosia, mutta eimyöskään mitään purkkasarjaa.

Hyvä kannattaa palkita aina, oli se sitten toimintaa, hörhöilyä, ahdistusahdistusta tai haikeaa hupailua.

Kaupallisuudessa ei ole mitään pahaa sinänsä, mutta sarjakuvalla voi käsittääkseni olla yhteiskunnassa muitakin päämääriä kuin kevyt viihdyttäminen. Ja jos nyt kutsut minua asenteelliseksi tai elitistiksi, minä kutsun sinua runkuksi.

Kuka on väittänyt, että sarjakuva, jota ihmiset yleisesti haluaisivat lukea on väistämättä kevyttä viihdettä? Esim. Bilalin työt ovat mielestäni jotain aivan muuta, kuin köykäistä hupailua, mutta kyllä niitä silti kai ihan kohtuullisesti myydään.

Et sinä ole elitisti (kai?), mutta ehkä olet tajunnut tämän keskustelun vähän väärin.

Kaupallisen sarjakuvan edustajat välillä ( täällä lähes aina) puhuvat siihen malliin, että epäkaupallista ei käytännössä saisi ollakaan.

Just.

Kannatan että perustetaan erityinen apurahajärjestelmä kaikille Suomen lahjakkaille kaupallisille sarjakuvapiirtäjille, joiden luomukset eivät jostain selittämättömästä syystä käy kaupaksi.

Selitä tyhmälle, että mitä ajat tällä takaa. Onko tämä vain tyhjää nälvimistä, vai onko tässä jokin pointti?

Minä ajattelen, että on kivaa kun maailmassa on sekä maitosuklaata että takiaisia.

Joo. Minusta on myös kivaa, että maailmassa on karhuja ja lehmiä.

[Tero Mäntylä]

En nyt edes yritä lainata tuosta Axuzin viestistä mitään tiettyä kohtaa. On toki totta että japani on sarjakuvan luvattu maa. On totta, että siellä luetaan ihan sairaasti sarjakuvaa ja tehdään sitä myös todella paljon.

Se mitä väitän on se, että esimerkiksi Rumiko Takahashi ehti piirtää aika monta tuhatta sivua sarjakuvaa - enemmän kuin moni suomalainen sarjakuvan piirtäjä piirtää urallaan - ennen kuin hän loi ne menestyssarjansa joista siis se suosituin on päätynyt nyt suomalaistenkin ihmeteltäväksi. Toki hänelläkin oli se etu että jo tuolloin hän sai piirtämisestä siedettävää palkkaa. Mutta väitän, että se että tekijä siellä oikeasti pääsi rikastumaan sarjakuvalla ei ole ihan niin helppo juttu kuin että mennääs tästä japaniin ja tullaan rikkaaksi sarjakuvan tekemisellä. Ehkä siellä joku viidennen käsikirjoituksen jälkeen jopa vaivautuisi lukemaan sen läpi. Toki sitä siellä on miljoona kertaa helpompi saada omaa sarjakuvaansa julkaistuksi ja luetuksi kuin täällä. Toisaalta tehokkuus pitäisi olla aivan toista luokkaa kuin ... no otetaan vertailluun eurooppa. Euroopassa sentään oli joskus sarjakuva"teollisuus". Siellä ei taida riittää että saa piirrettyä 48 sivuisen albumin kerran vuodessa koska siellä kuitenkin sarjakuva ei myöskään maksa mitään ja teollisuudessa on mukana tekijän lisäksi todella paljon ihmisiä jotka tarvitsevat myös palkkansa. Väitän, että Amerikan hulluina vuosina siellä oli paljon helpompi tulla rikkaaksi tekemällä sarjakuvaa kuin japanissa edes nykyään. Japanista vain löytäisi varmasti jokainen täältä hyväpalkkaista työtä sarjakuvan parista. Minä en vielä laske sitä rikkaaksi tulemiseksi sarjakuvan avulla.

Ok. Suomessa tai edes euroopassa ei voi tulla rikkaaksi sarjakuvia tekemällä. Eteenkin jos suurin teollisuuden haara taitaa tällä hetkellä olla Aku Ankan tekeminen.

Mutta sen minä väitän, että todella lahjakas ja työteliäs henkilö voi täälläkin päästä läpi ja ehkä syödä oman osansa tuontisarjakuvan viemistä euroista. Ehkä joskus jopa niin, että saisi euroja muualtakin euroopasta. (Japaninhan yksi etu sarjakuvissa on se, että he tosiaan eivät muualta sarjakuvaa hirveästi kaipaa.)

Mutta pointit oli seuraavat:

1) Halusin sanoa, että kyllä täälläkin voi pärjätä. Täytyy vain uskoa itseensä ja tehdä kovasti töitä.

2) Sanoa, että ei sinne japaniinkaan noin vain mennä piirtämään pari sarjakuvaa ja sen jälkeen tulla takaisin miljonäärinä. Kyllä sielläkin joutuu oikeasti olemaan lahjakas ja tuottelias jos meinaa selvitä läpi. Toki siellä olisi paljon paljon helpompaa olla sarjakuvan tekijänä kuin suomessa tai euroopassa. Lisäksi ei sielläkään olisi tällaista sarjakuvakultturia ellei siellä olisi 60 ja 70 luvuilla ollut lahjakkaita ja yritteliäitä tekijöitä jotka uskoivat itseensä.

3) Yrittää kannustaa ihmisiä tekemään sarjakuvaa. Ei niin, että jäisivät murehtimaan että kun ei tässä maassa kuitenkaan voi menestyä tekemällä sarjakuvaa niin miksi edes yrittää. Toki sitä täytyy tehdä muita töitä ja kaikkea. Mutta ellei edes yritä niin on turha valittaa kun muualla kaikki olisi niin paljon paremmin.

4) Et toki halua vähätellä kaikkia niitä ponnistuksia mitä suomessa tarvitaan sarjakuvan tekemiseen. Jokainen julkaistu albumi on kunnioitettava saavutus samoin kuin strippinsä saaminen lehteen. Puhumattakaan jos vielä onnistuu julkaisullaan saamaan huomiota muuallakin kuin pienessä sarjakuvayhteisössä. Jokainen suomalainen sarjakuvan tekijä ansaitsee jokaisen lanttinsa mitä saavat ja paljon sitä paljon puhuttua respectiä.

Mutta sarjakuvan tekemisen vaikeutta ei pidä liikaa mainostaa alalle pyrkiville. Menevät muuten vaikka opiskelemaan IT alaa ja rikastuvat koodaajina tai jotain ja unohtavat rakkaan harrastuksensa sarjakuvien tekemisen.

-----

Tilanne raportti: yksi sivu on jo tussattu.

[Paalujuntta-Simo]

Minä en arvosta ajatusta, että kaikki mikä uppoaisi myös laajempaan yleisöön on automaattisesti roskaa tai tyhjänpäväistä huttua.

Hyvä kannattaa palkita aina, oli se sitten toimintaa, hörhöilyä, ahdistusahdistusta tai haikeaa hupailua.

Aivan. En minäkään tosiaan tarkoittanut sanoa, että kaikki mikä uppoaa laajempaan yleisöön, on roskaa. Ei herra paratkoon, eivät Carl Barks tai Lassi ja Leevi ole roskaa. Tai mainitsemasi Bilal, joka on menestynyt, mutta tuskin "kaupallinen". Ja jopa roskalla on ehdottomasti olemassaolon oikeutus, jos joku sitä haluaa lukea. Ei siitä sen enempää.

Et sinä ole elitisti (kai?), mutta ehkä olet tajunnut tämän keskustelun vähän väärin.

Voi hyvinkin olla, että olen käsittänyt keskustelun vähän väärin, ja ulkopuolisena en kai muutenkaan osaa samaistua riittävästi sarjakuvaa kunnianhimoisesti ja tavoitteellisesti tekevien ongelmiin. Todetaan vain että ärtynyt viestini oli yksi surkea esimerkki lisää siitä, miten ala-arvoisella tavalla näitä keskusteluja yleensä käydään. Jos kommenttini oli kiistatta tyhmä, niin vähintään yhtä tyhmiä ovat tässä monet muutkin puhuneet...

Kannatan että perustetaan erityinen apurahajärjestelmä kaikille Suomen lahjakkaille kaupallisille sarjakuvapiirtäjille, joiden luomukset eivät jostain selittämättömästä syystä käy kaupaksi.

Enemmän se oli nälvimistä. Joissakin aiemmissa viesteissä esiintyi vaan ajatusta, jonka mukaan on joteenkin epäilyttävää palkita työtä, jolla ei ole laajan yleisönsuosion mahdollisuutta. Jotakunkin näin: "Miksi tällainen feministinen taidepaska taas voitti  action-supersankari-kung-fu-eepokseni, vaikka minä sentään jäljensin ihan kaikki mahdolliset yksityiskohdat parhaista mahdollisista amerikkalaista esikuvista?"

Noin niin kuin vahvasti kärjistäen tietysti...