Tuo Nizzin haastattelu, joka on muuten jo 10 vuotta vanha, tuntuu herättävän vahvoja tuntemuksia. Italiassa se aikoinaan hertti pienen suuttumuksen Nizziä kohtaan varsinkin nuoremman lukijakunnan keskuusessa (=suurimmat Boselli-fanit). Pian suuttumus kypsyi suoranaiseksi vihamielisyydeksi ja joillakin keskustelupalstoilla tämä tosiaan näkyy. Mikään, mitä Nizzi tekee, ei ole kyllin hyvää. Samoin kriitikot järjestelmällisesti haukkuvat Nizzin työt (ja ylistävät Bosellia). Itse lukijoiden suhtautuminen näyttää olevan tasapuolisempaa, sillä vielä jokin vuosi takaperin ubc:n sivuilla sai antaa numeroarvosanan tarinalle (aihe, käsikirjoitus ja kuvitus) ja Nizzi ja Boselli saivat suunnilleen samanlaisia 'arvosanoja'.
Toivottavasti me säästymme samanlaiselta sanasodalta. Itse yritän verrata kunkin kirjoittajan töitä heidän omiin, aikaisempiin töihinsä. Tietysti tervehenkinen vertaaminen muihinkin kirjoittajiin tuo mukanaan uusia näkökantoja, mutta pian se menee siihen, että ylistää omaa suosikkiaan ja mustamaalaa aihettomasti muiden suosikkeja. Kyllähän sellainen provosointi keskustelua voi herättää, mutta johtaako se oikeasti mihinkään? Sovittelevasti totean, että kaikkien Tex-kirjoittajien töistä olen saanut erittäin miellyttäviä lukuhetkiä kotisohvalla. Joidenkin kirjoittajien erityispiirteet joskus ärsyttävät, sille ei voi mitään, mutta kaikkiahan ei voi miellyttää. Lukukelvottomia Tex-seikkailuja ei sentään ole koskaan tullut vastaan. Toisaalta sen varsinaisen mestariteoksen kohdalle osuminen riemastuttaa sitten sitäkin enemmän.
