Tex Willer

[Janne]

Tämän vuoden Tex-tarjonta oli poikkeuksellisen hieno kaiken kaikkiaan. Paljon oli uusia kuvittajia, joihin tuli suhtauduttua tietyllä varauksella, mutta poikkeuksetta he osoittautuivat eteviksi ammattilaisiksi. Huonoja tarinoita ei ollut lainkaan, ja poikkeuksellisen upeita oli muutama! Vielä tulee numerossa 16 klassikokamaa, joka ainakin minua miellyttää. Saimme myös nauttia vanhojen mestareiden harvinaisuuksista monessakin muodossa, esimerkiksi innolla odotettu Kuumis oli aivan mahtava, kronikat ovat päätyneet Tex-seikkailujen parhaaseen aikakauteen, suuralbumit olivat mahtavia ja maxien sarallakin nähtiin upeita julkaisuja... ja... öhöm... yksi vähemmän upea ja jopa surullinen! Tätä Tex-vuotta on vaikea ylittää. Se on ehkä jopa mahdotonton tehtävä.

[Hannu]

Eikä sovi unohtaa siirtymistä isompaan Italian formaattiin normaalisarjassa. Kyllä näitä (ainakin tällä ikänäöllä ja vanhoilla lukulaseilla) on paljon mukavampaa lueskella. 
Mutta mitä Janne tarkoitat tuolla 'vähemmän upealla' maxilla? Kobran myrkkyäkö? Huolimatta siitä, ettei se ollut enää Letteriä parhaimmillaan, niin en minä sitä silti pitäisi mitenkään vähemmän upeana.
Minulle kohokohta tämän vuoden Texeissä oli kyllä 'Vaarojen saartamana' -maxi; vaikka nuo Suomessa jo ilmestyneet seikkailut onkin edelleen liuskoina tallessa, niin kiva ne oli nyt lukea uudestaan (ties kuinka monetta sadatta kertaa) näin yhtenäisenä, ja erityisesti ennen julkaisematon 'Vaarojen tiellä' on kyllä sellainen Bonelli-Galep helmi että oikeastaan ihmetyttää että näinkin kauan kesti että se suomeksi saatiin.   

[Janne]

Mutta mitä Janne tarkoitat tuolla 'vähemmän upealla' maxilla? Kobran myrkkyäkö? Huolimatta siitä, ettei se ollut enää Letteriä parhaimmillaan, niin en minä sitä silti pitäisi mitenkään vähemmän upeana.

Juuri sitä tarkoitin. Olen sen maxin piirrosjälkeä moittinut niin paljon, että en enää viitsisi. Mutta surullista siinä oli se, kuinka huonoksi Letterin viiva oli mennyt. Vieläkin surullisempaa oli se, että miehelle ei määrätty tussaajaa, vaikka se olisi ollut tarpeen jo yli kymmenen vuotta sitten. Voi, kuinka paljon mukavampaa Letterin viimeisten tarinoiden lukeminen olisi ollut, jos... niin, jos...

[Hannu]

Silti se on huomattavasti nautittavampaa katseltavaa kuin monen muun Tex-piirtäjän koko tuotanto!

[Janne]

Minä taas vertaan Letteria itseensä suureen mestariin Letteriin. Näiden kahden letterin välinen kontrasti on niin huikea, että vatsaa vääntää. Ja vieläkin jankkaan - kun sitä kotrastia olisi niin helposti, niin vähällä, pystynyt pienentämään, sillä niin paljon hyvää oli vanhassakin Letterissä. Ainoastaan tärrrräävä viiva häiritsee.

[Janne]

Muistan jossain haastattelussa 90-luvun lopulla Nizzin kertoneen suunnilleen siihen suuntaan, että Texin lukijoille riittää melko yksinkertaiset tarinat. Tarkkaa sanamuotoa en muista, enkä löytänyt enää tuota haastattelua.

Mutta nyt löysin. Homma perustui Nizzin Boselliin kohdistuvaan kritiikkiin ja G.L. Bonellin luomiin Texin perussääntöihin, jotka ainakin Nizzille olivat olleet kuin raamatun sanaa. Haastattelussa tuli esille lähinnä kolme pointtia: 1)Texin pitää olla tapahtumien keskipisteenä, 2) mustan pitää olla mustaa, valkoisen valkoista eli pahat pahoina ja hyvät hyvinä sekä 3)Texillä (tai muilla sarjan päähenkilöillä) ei saa olla liiaksi romattisia kontakteja. Nizzin mukaan Boselli rikkoo näitä kaikkia sääntöjä. Nizzi vielä lisäsi, että miljoonat lukijat, ne jotka käyvät kuukausi toisensa jälkeen lehtipisteellä ostamassa Texin mukaansa, eivät halua, että Tex muuttuu. Tarinoiden pitää seurata näitä selkeitä perussääntöjä, joiden ansiosta Tex on ollut menestys jo vuosikymmeniä.

Tuossa lisähuomiossaan Nizzi mielestäni syylistyi lukijoiden aliarvioimiseen. Kyllä ainakin minä kaipaan joskus tuoreita näkökulmia (kuten Berardin kirjoittama Oklahoma). Jotenkin haastattelusta paistoi läpi, että Nizzi halusi nostaa omaa häntäänsä kriisinsä ja tarinoidensa tason laskun jälkeen. En silti sano, etteikö hänen kritiikkinsä olisi pitkälti oikeutettua. Etenkin Texin vajoaminen sivuosaan monessa tarinassa on mielestäni vain halpa tehokeino, jonka avulla saadaan mukamas tuoretta näkökulmaa laittamalla joku sivuhenkilö tekemään tehtäviä, joita Tex yleensä tekee. Tehonsa tuo kikka on menettänyt toistuessaan jo liian usein.

[VilleM]

No huh! Ei voi kuin hienokseltaan äimistellä noita Nizzin konservatiivisia mietteitä. Ei mikään ihme, että taso on miehellä ollut laskusuunnassa, jos noin tinkimättömän tiukasti takertuu kiinni teeseihinsä. Kyllä luovan työn tekijöillä, siis tässä tapauksessa käsikirjoittajilla, toivoisi olevan enemmän avarakatseisuutta ja vähemmän kiristävä pipo päässään. Toki Texin perinteitä on hyvä kunnioittaa, mutta eikö 60-vuotiasta sarjakuvaa saisi lainkaan uudistaa? Haloo. Maailma muuttuu, ihmiset muuttuvat ja kyllä Tex Willerkin saa muuttua, ainakin hitusen.

Itse pidän Bosellia paljon kiinnostavampana kirjoittajana kuin Nizziä. Boselli on aidosti luova ja rohkeasti kokeilee uusia ratkaisuja, eikä häneltä kahta samanlaista tarinaa ole nähty. Ylipäänsäkin hänen tarinansa tuntuvat paljon huolellisemmin kirjoitetuilta, dialogia myöten, kuin muiden kollegoidensa. On Bosellilta toki tullut muutamia floppejakin.

Etenkin Texin vajoaminen sivuosaan monessa tarinassa on mielestäni vain halpa tehokeino, jonka avulla saadaan mukamas tuoretta näkökulmaa laittamalla joku sivuhenkilö tekemään tehtäviä, joita Tex yleensä tekee. Tehonsa tuo kikka on menettänyt toistuessaan jo liian usein.

Hm, tätä en allekirjoita. Texin hienoiset sivuunjäännit joissakin tarinoissa eivät ole minua liiemmin häirinneet. Esimerkiksi tämän vuoden Bosellin ja Fontin tarina oli huippuhyvä, vaikka Tex ei ollut pääroolissa. Eikä tällaisia tarinoita kai liikaa ole, siitä mm. Nizzi on pitänyt huolen.

[Pat]

2) mustan pitää olla mustaa, valkoisen valkoista eli pahat pahoina ja hyvät hyvinä.

Tämä särähti lukiessa. En tiiä ymmärsinkö väärin mitä tuossa tarkoitettiin, mutta olen kyllä sitä mieltä, että ainakin joskus on hyvä jos hyvää ja pahaa ei tahdo erottaa..! Se  antaa tarinalle lisää mahdollisuuksia kehittyä ja elää, ja antaa tietenki myös lukijalle enemmän. Yhtenä esimerkkinä Texistä tulee mieleen Nick Guerrero tai vaikkapa Ray Clemmons jotka tavallaan ystävystyivät Texin ja Carsonin kanssa ja toisaalta taas olivat pahimpia vihollisia.
(Olenko ihan hukassa vai mitä tällä 2. kohdalla tarkoitetaan??)

[pasoleati]

Täysin eri mieltä kuin Cheyenne. Bosellin kikkailut ovat todella syvältä. Ja Texin jättäminen sivuosaan on törkeä teko. Kyllä parhaat tarinat ovat niitä, joissa mukana on koko nelivaljakko eikä jostain sivuhahmosta tehdä päähahmoa.

Ilmeisesti Cheyenne on niitä ihmisiä joille "uudistaminen" on tärkeää ihan pelkästään uudistamisen tähden. Etenkin vetoaminen "maailman muuttumiseen" aiheuttaa varmistimen löysäämisen Kalashnikovissani. Jos haluaa uudistuksia, niin perustettakoon kokonaan uusi sarjakuva.

[Wade]

Tämä särähti lukiessa. En tiiä ymmärsinkö väärin mitä tuossa tarkoitettiin, mutta olen kyllä sitä mieltä, että ainakin joskus on hyvä jos hyvää ja pahaa ei tahdo erottaa..! Se  antaa tarinalle lisää mahdollisuuksia kehittyä ja elää, ja antaa tietenki myös lukijalle enemmän. Yhtenä esimerkkinä Texistä tulee mieleen Nick Guerrero tai vaikkapa Ray Clemmons jotka tavallaan ystävystyivät Texin ja Carsonin kanssa ja toisaalta taas olivat pahimpia vihollisia.

Minä ymmärsin kakkoskohdan samalla tavalla. Mutta Nick- tarina taitaa olla Canzion ja Clemmons Bosellin käsialaa. Ei huonoja käänteitä siltikään. Entä Wade Catlett? Oliko Nizzin tarina?

[Janne]

Tämä särähti lukiessa. En tiiä ymmärsinkö väärin mitä tuossa tarkoitettiin, mutta olen kyllä sitä mieltä, että ainakin joskus on hyvä jos hyvää ja pahaa ei tahdo erottaa..! Se  antaa tarinalle lisää mahdollisuuksia kehittyä ja elää, ja antaa tietenki myös lukijalle enemmän. Yhtenä esimerkkinä Texistä tulee mieleen Nick Guerrero tai vaikkapa Ray Clemmons jotka tavallaan ystävystyivät Texin ja Carsonin kanssa ja toisaalta taas olivat pahimpia vihollisia.
(Olenko ihan hukassa vai mitä tällä 2. kohdalla tarkoitetaan??)

Oikein ymmärsit. Kuten Wade sanoi, niin Guerrero ja Clemmons eivät olleet Nizzin kynästä. Eikä myöskään Wade Catlett. Juuri tällaisia henkilöitä Nizzin mielestä ei saisi olla.

Mutta on Nizzi itsekin uudistanut Texiä (mainitsikin siitä samaisessa haastattelussa). Eli on tietoisesti karsinut etenkin Kit Willerin roolia. Nuorempi Willer ei ole hänen mukaansa psykologisesti riittävän hyvin perusteltu hahmo. Hänet otettiin mukaan tarinoihin aikoinaan, kun sarjakuvissa oli muotia tarjota ns. nuorisonäkökulmaa. Nizzin mielestä Kit Willerin, sekä Tigerin, hahmo on tarpeen ainoastaan ryhmän jäsenenä. Mielestäni tuossa on pointtiakin. Esim. Kit Carsonin hahmo on paljon vahvempi ja on ollut sitä jo G. L. Bonellin aikaan. Mutta saisi Nizzi silti kirjoittaa Kit Willerille ja Tigerille edes kunnollista dialogia silloin kun he ovat mukana.

[VilleM]

Ja Texin jättäminen sivuosaan on törkeä teko. Kyllä parhaat tarinat ovat niitä, joissa mukana on koko nelivaljakko eikä jostain sivuhahmosta tehdä päähahmoa.

No, tämä on sinun mielipiteesi, ja arvokas sinänsä. Itse en pidä laisinkaan niin törkeänä sitä, jos parissa prosentissa kaikista Tex-tarinoista ei Tex esiinny itse pääroolissa. Kuten tiedämme, valtaosassa tarinoista hän esiintyy nokkamiehenä. Vaihtelu kuitenkin virkistää, ja näin saadaan myös muita henkilöitä paremmin esille, kuten Kit Willer tarinassa Surma sumussa. Lisäksi, jos jokin päänelikon ulkopuolinen hahmo on tarpeeksi kiinnostavasti kirjoitettu, niin en silloin pane lainkaan pahakseni, jos hän saa isomman roolin tapahtumissa. Esimerkiksi Boselli useimmiten panostaa henkilöihinsä, minkä vuoksi niitä on myös kiinnostavaa seurata.

Ilmeisesti Cheyenne on niitä ihmisiä joille "uudistaminen" on tärkeää ihan pelkästään uudistamisen tähden. -- Jos haluaa uudistuksia, niin perustettakoon kokonaan uusi sarjakuva.

Ensinnäkään en ole huutanut erityisesti uudistusten perään, vaan pikemminkin kritisoinut sitä, että Nizzi on jämähtänyt omiin kaavoihinsa ja kliseisiinsä eikä ole kyennyt ns. uudistumaan tarinankertojana paljonkaan uransa aikana. No, ehkä hän ei ole yrittänytkään. Mutta uudistukset eivät ole minulle itseisarvo. Sitä vastoin pidän hölmönä sitä, että tiettyjä kerronnallisia ja juonellisia mahdollisuuksia ja potentiaalia jätetään hyödyntämättä vain vedoten joihinkin vanhoihin, kirjoittamattomiin 'pappa-Bonellin sääntöihin', esimerkiksi. Ainoastaan Boselli on niitä selvimmin 'rohjennut' rikkoa, pääosin menestyksellä, ja se on tuonut sarjaan raikkaamman tuulahduksen, jotain erilaista. Konservatiivisimmat eivät kaiketi tämänkaltaisia 'uudistuksia' helpolla niele saati sulata, mutta veikkaan, että on paljon niitäkin jotka sulattavat. Ja vieläpä oikein hyvällä ruokahalulla.

Jotta vältyttäisiin väärinkäsityksiltä, niin totean Nizzistä vielä sen verran, että arvostan suuresti hänen noin ensimmäistä 10 vuottansa Texin kirjoittajana. Sen jälkeen hän ei ole kokonaisuudessaan pystynyt säilyttämään tasoaan. Huipputarinat ovat olleet harvassa. Uskoisin, että Pasoleati on kriittisenä miehenä tämän myös havainnut, mutta ilmeisesti ei sittenkään.

Etenkin vetoaminen "maailman muuttumiseen" aiheuttaa varmistimen löysäämisen Kalashnikovissani.

Toivon, ettemme koskaan tapaa toisiamme millään pimeällä, yksinäisellä sivukujalla.

[Janne]

Itse en pidä laisinkaan niin törkeänä sitä, jos parissa prosentissa kaikista Tex-tarinoista ei Tex esiinny itse pääroolissa.

Bosellin kohdalla prosentit menevät varmastikin yli viidenkymmenen. Ja se on liikaa! Totean perään, että arvostan Bosellin kerronnallisia taitoja. Mielestäni hän on tarinan kertojana suurenmoinen. Jos hän malttaisi olla murskaamatta Tex-kaavoja hitusen vähemmän, niin hän olisi ylittämätön.

[pasoleati]

Esim. Segura on paljon parempi kertoja kuin Boselli. Nolittaa kaipaisin enemmän.Enkä kiellä etteikö B. olisi parhaimmillaan OK (esim. Mestari-tarinat) mutta huonoimmillaan hän todella huono ja näitä huonoja tarinoita on hänellä aivan liikaa jotta keskiarvo nousisi pohjamudista.

[Hannu]

Mutta on Nizzi itsekin uudistanut Texiä (mainitsikin siitä samaisessa haastattelussa). Eli on tietoisesti karsinut etenkin Kit Willerin roolia. Nuorempi Willer ei ole hänen mukaansa psykologisesti riittävän hyvin perusteltu hahmo. Hänet otettiin mukaan tarinoihin aikoinaan, kun sarjakuvissa oli muotia tarjota ns. nuorisonäkökulmaa. Nizzin mielestä Kit Willerin, sekä Tigerin, hahmo on tarpeen ainoastaan ryhmän jäsenenä. Mielestäni tuossa on pointtiakin. Esim. Kit Carsonin hahmo on paljon vahvempi ja on ollut sitä jo G. L. Bonellin aikaan. Mutta saisi Nizzi silti kirjoittaa Kit Willerille ja Tigerille edes kunnollista dialogia silloin kun he ovat mukana.

Kyllä minusta se nuorisonäkökulma olisi edelleen paikallaan. Nuoremman Kitin osuudet esim. sellaisissa klassikko-seikkailuissa mitä nyt maxeissa on julkaistu uudelleen, ovat varsin herkullisia ja koko tarinaa piristäviä. Se että Kit omapäisesti Texin ohjeita väljästi tulkiten välillä hankkiutuu hankaluuksiin ja välillä taas joko pelastaa Texin ja/tai vanhemman Kitin hengen tai ratkaisee jotain olennaista käsillä olevasta tehtävästä luo aivan omanlaistansa jännitettä tarinoihin. Monissa tarinoissa, joista Kit Willer puuttuu, Tex yksin tai Carsonin kera ratkoo välillä asioita vähän turhankin suoraviivaisesti. Lisäksi Kit Willer ja Tiger taustalla tarjoavat mainion asetelman Texin ja Carsonin sanailun kommentoinnille; eritoten Kit "nulkkina", jolla on ikänsä ja kokemattomuutensa puolesta luontevaa esittää tuoreita näkökulmia. Toisaalta Kit nuorukaisena voi toimia tavoilla jotka eivät välttämättä olisi vanhemmalle kaartille soveliaita. Ja kun on ilmiselvää, että Tex ja Carson eivät näytä vuosien saatossa vanhenevan lainkaan, niin miksi sitten Kitinkään pitäisi?

Selväähän se on että tarinan kertominen on huomattavasti monimutkaisempaa, jos siinä pitää kuljettaa useampia keskeisiä henkiöitä ja luoda näille suht isoja rooleja; vähemmällä pääsee jos keskittyy vain yhden henkilön näkökulmaan. Tässä olen nyt kerrankin Pason kanssa samaa mieltä että nautittavimpia Tex-seikkailuja ovat kyllä sellaiset jossa koko nelikko on yhdessä ja vielä niin etteivät nuorempi Kit ja Tiger ole täysiä statisteja. 

Cheyennen kantaakaan en tyrmäisi, nuo muutamat seikkailut joissa Tex on vähän syrjemmässä ikäänkuin kertoen jonkun muun tarinaa (mieleen tulee ainakin Almanacco-tarinoita), eivät minusta niin kehnoja ole; tosin en nyt niitä niin innolla välttämättä odottele.