Miten opit piirtämään?

[keijoahlqvist]

Mutta tuleeko kaikista Borgesia, Kafkaa, Hemingwaytä?

Kun ei tartte tulla.  Kun taiteen merkittävyys ei ole siinä, että jotkut makutuomarit nimeää tekijöitä aikansa kermaksi vaan siinä että tekee taidetta joka on merkitsevää itselle ja omalle yleisölleen.

Eilen moni ei osannut kirjoittaa. Nykyään Hemingwaytä ei löytäisi julkaisijaa (ja sepä hyvä olisi se).

Pointti on siinä että mitä enemmän osaamisen esteet poistuvat, sitä vaikeampaa mestareiksi kohotettujen on pitää yllä mainettaan kun kymmenet tuhannet oppii kirjoittamaan (ennen kirjoituskone oli pirun harvinainen), tekemään elokuvia (helppokäyttöisillä laitteilla) ja piirtämään (kun nykyään laatuvälineitä on ostettavissa). Nykyisestä osaajajoukosta on vaikeampi nousta näkyville, mutta ei ole tarpeenkaan, sillä vaikka joku on maailman etevin polkupyörätemppuilija, hän ei ole välttämättä tarpeellisin, tai ainakaan ainut jota tarvitaan. Polkupyöräilyn taidosta kun on ihan muuta hyötyä kuin olla ylitaitava, ja niin on sarjakuvantekemisen, musisoimisen ja ajattelemisenkin taidosta.

Olen aika lailla samalla kannalla kuin Kochalka. Pistän spoilerin taa pois tieltä kun on pitkä: [spoiler]James Kochalka kirjoitti The Cute Manifestiin kaksi esipuhetta (en vannoisi että käännökseni on häävi):
TAITO ON VIHOLLINEN

Aivan varma en ole miksi kirjoitan tätä mutta lueskelin Comics Journalin numeroa 188 pari tuntia ja ajatus on poukkoillut ja veri kiehunut. Innostukseni sarjakuvan voimasta ja mahdollisuuksista sekottui pelkoon todella kierosta markkinatouhusta… tai sanotaan nyt että adrenaliini vähän kiehahti.

Yhtäkkiä vain tunsin että pitää kertoa kuinka ammattitaito on vihollinen. Voit raataa koko elämäsi viimeistellen ammattitaitoasi, ponnistellen piirtääksesi paremmin, toivoen että jonain päivänä osaisi piirtää todella suuren sarjakuvan… Jos ajattelet näin, et tule koskaan toteuttamaan suurta sarjakuvaasi, tätä mahtavaa taideteosta josta uneksit. Saa sitä yrittää piirtää hyvin mutta se ei ole tärkeintä.

Se mitä joka tekijän pitäisi tehdä – täytyy tehdä – on hyödyntää sitä taitoa joka heillä on juuri nyt. Suuri mestariteos on toteutettavissa jos tahdonvoimaa riittää. Sano vain sanottavasi sillä mitä sinulla on.

Cezanne ja Jackson Pollock (ja moni muu suuri taiteilija) olivat surkeita ammattimiehiä! Vain tahdonvoimalla he suuriksi tulivat. Heidän sisäinen palonsa peitti heidän osaamisen puutteensa. Vaikka he aloittivat arasti ja jopa naurettavasti, he jatkoivat ja loivat kasoittain taideteoksia.

Tämä kirje ei ole tunnustetuille taiteilijoille… he ovat toivottomia. Tämä on nuorille varsoille. Potkua perseeseen!


TAITO EI OLE YSTÄVÄ

Okei, sanon sen uudestaan vähän toisella tavalla niille idiooteille jotka eivät ymmärtäneet ensimmäisellä kerralla.

Kun tähtäät kuolemattomuuteen, kaikki paitsi järisyttävä onnistuminen on epäonnistumista. Vaikuttavan taideteoksen luominen on kuin ottaa vauhtia ja hypätä kuilun yli. Se vaatii kaikki voimasi ja murskaannut kivikkoon ja syöksyt kuolemaasi. Ammattimies istuu verstaassaan koko päivän veistämässä varovasti tuolia ja kun se on valmis, hän istuu sille. Onko sarjakuvantekeminen taito? Luultavasti jokainen tapaamasi sarjakuvantekijä sanoo sinulle että on. Ja siinä on ongelma. Ammattitaito on tylsää. Oletko koskaan käynyt kädentaitomessuilla? Vähän kuin sarjakuvafestivaaleja. Ammattitaito haisee.

Kun sarjakuvantekijä istuutuu piirtämään, ja hänhän yrittää piirtää hyvin, hän epäonnistuu varmasti. Harjoitteli kuinka hyvänsä, voi korkeintaan haaveilla pystyvänsä siististi apinoimaan sitä mitä on ruvennut pitämään ”hyvänä sarjakuvana”, tulemaan esikuvansa ontoksi kuoreksi.

Siis, ei ole oikeasti olemassa mitään ”hyvää” taidetta. Joku voisi ymmärrettävästi pitää Spawnia hyvin piirrettynä sarjakuvana ja Tenavia huonosti piirrettynä (vaikka minusta se kuulostaisi järjettömältä). Joten jos yrität piirtää hyvin sitä mihin pyrit, yrität turhia. Todellisuudessa sellaista hyvyyttä ei ole.

Jos kuitenkin sinua kärventää halu ilmaista, jos sinulla on jotain tähdellistä sanottavaa, kun istahdat piirtämään, ajattelet että kuinkahan minä nyt tämän sanon. Kuinka ilmaisen ajatukseni niin että ihmiset ymmärtävät. Taide on sisällön orja. Taiteilija joko välittää näkemyksensä tai sitten se ei onnistu, sarjakuva joko toimii tässä mielessä tai ei toimi. Laadusta puhuminen on joutavaa.[/spoiler]

[Curtvile]

Kun ei tartte tulla.  Kun taiteen merkittävyys ei ole siinä, että jotkut makutuomarit nimeää tekijöitä aikansa kermaksi vaan siinä että tekee taidetta joka on merkitsevää itselle ja omalle yleisölleen.

Eilen moni ei osannut kirjoittaa. Nykyään Hemingwaytä ei löytäisi julkaisijaa (ja sepä hyvä olisi se).

Pointti on siinä että mitä enemmän osaamisen esteet poistuvat, sitä vaikeampaa mestareiksi kohotettujen on pitää yllä mainettaan kun kymmenet tuhannet oppii kirjoittamaan (ennen kirjoituskone oli pirun harvinainen), tekemään elokuvia (helppokäyttöisillä laitteilla) ja piirtämään (kun nykyään laatuvälineitä on ostettavissa). Nykyisestä osaajajoukosta on vaikeampi nousta näkyville, mutta ei ole tarpeenkaan, sillä vaikka joku on maailman etevin polkupyörätemppuilija, hän ei ole välttämättä tarpeellisin, tai ainakaan ainut jota tarvitaan. Polkupyöräilyn taidosta kun on ihan muuta hyötyä kuin olla ylitaitava, ja niin on sarjakuvantekemisen, musisoimisen ja ajattelemisenkin taidosta.

Ja kun on lukenut mielipiteesi polkupyöräkypäröistä on lauseesi ihan yhtä looginen kuin ennenkin.
Täten iloitse Remeksistä joiden vimma tehdä ylittää taidon ja joiden sisäinen palo palaa kirkkaammin kuin kaikkien niiden jotka kuten sinä eivät ymmärtäneet Kochalkan lausetta:

... jos sinulla on jotain tähdellistä sanottavaa.....

se on hyvin iso jos.

Taito ei ole kaikki kaikessa, mutta vaikka kaikki on taidetta funktiollakin on arvonsa.

[pertti jarla]

Luulen tajuavani mitä Kochelka ajaa takaa, meilläkin olisi enemmän hyvää sarjakuvaa luettavana jos useampi olisi istunut persiilleen piirtämään kauhistelematta taitojensa rajoja. Mutta tuossa on vaara, että aletaan vaatia tietynlaista piirtämistä ja tunkea piirtäjiä taas uudenlaiseen muottiin: piirrä pakottoman näköisesti, älä nysvää. Omanlaistaan tukahduttamistahan sekin on, omine pakkosääntöineen. Mitä jos siinä lannistetaan joku nuori piirtäjä joka haluaa piirtää kuten paha Todd McFarlane?

[Timo Ronkainen]

Loppujen lopuksi sarjakuvan piirtämisessä on kyse paljon muustakin kuin miten hyvin osaat piirtää. Mutta viritetty taito ei ole koskaan pahasta. Pysytään vielä pyöräilyssä  Tottahan nyt taitava fillarilähetti sompaa viestin perille sulavammin ja nopsemmin kuin tavallisilla taidoilla varustettu sohlaaja. Taitava tyyppi osaa sukkuloida kiivaan liikenteen seassa hankalista paikoista kätevästi, hallittu pyörän käyttö, ennakoiva liikkuminen nopeuttaa viestin perille saamista, ja tyyppi ottaa kikkailun esiin tarpeen tullen, silloin kun sitä todella vaaditaan. Tavallinen jää matkalle tai tulee pahuksesti myöhässä.

Kochalkalla on paljon asiaa. Ihan oikeaa

Suuri mestariteos on toteutettavissa jos tahdonvoimaa riittää. Sano vain sanottavasi sillä mitä sinulla on.

Mutta ei tahdonvoima riitä jos viesti on epäselvä. Vaikka kuinka huutaisi ei se ehkä mene perille, vaikka kuinka tärkeää asiaa tuuttaisi... Sano sanottavasi ei riitä jos mutisee.

Timo

[tertsi]

Mutta viritetty taito ei ole koskaan pahasta.

Jep.

[keijoahlqvist]

Ja kun on lukenut mielipiteesi polkupyöräkypäröistä on lauseesi ihan yhtä looginen kuin ennenkin.
Täten iloitse Remeksistä joiden vimma tehdä ylittää taidon ja joiden sisäinen palo palaa kirkkaammin kuin kaikkien niiden jotka kuten sinä eivät ymmärtäneet Kochalkan lausetta:

jos sinulla on jotain tähdellistä sanottavaa

se on hyvin iso jos.

Taito ei ole kaikki kaikessa, mutta vaikka kaikki on taidetta funktiollakin on arvonsa.

Parahin C.

Käytämme kai eri kieltä, sillä tuon merkitystä en monella lukemisellakaan tavoita: mitä en ole ymmärtänyt?

(En sekottaisi pyöräilykypäräketjua tähän, monen ketjun hallinta on konstikasta kun foorumi-ilmaisu on tiivistä.)

Tahdot korostaa funktiota, sitä että pitää olla tähdellistä sanottavaa? No sitähän minä aina paasaan: taiteilija ei ole mikään väline joka laulaa muiden lauluja ja tekee yhtiölle tulosta vaan taiteilija välittää sitä viestiä minkä kokee tarpeelliseksi välittää.

Ja silloin, tottahan sanoja itse kokee että hänen sanottavansa on tähdellistä. Viesti lähtee viestijän tarpeesta. Eikä kysymys todellakaan ole siitä että pitäisi tavoittaa kaikki, vain ne, joita viestijän lailla viesti koskee.

[JanneT]

Oikeastaan on aika yhdentekevää, mikä tuo geenien (lahjakkuuden) osuus taidoista on. Joka tapauksessa töitä täytyy tehdä älyttömästi niin tekniikan kuin ilmaisunkin eteen, jos kehittyä mielii. Lahjakkaaksi voidaan ehkä syntyä, muttei hyväksi.

[pertti jarla]

Oikeastaan on aika yhdentekevää, mikä tuo geenien (lahjakkuuden) osuus taidoista on. Joka tapauksessa töitä täytyy tehdä älyttömästi niin tekniikan kuin ilmaisunkin eteen, jos kehittyä mielii.

Word. Ja siinä näkisin yhden perusteen "huoraamiselle", jossa palvellaan jonkun asiakasyhtiön etuja: kaikki eivät saa tehdyksi töitä jos ei ole pakko, eivätkä kehity. Leipätyö antaa leivän lisäksi pakkoharjoitusta.

[Curtvile]

Hyvä Keijo juuri tämän osion tulkitsemme eri tavoin

Tahdot korostaa funktiota, sitä että pitää olla tähdellistä sanottavaa? No sitähän minä aina paasaan: taiteilija ei ole mikään väline joka laulaa muiden lauluja ja tekee yhtiölle tulosta vaan taiteilija välittää sitä viestiä minkä kokee tarpeelliseksi välittää.

Ja silloin, tottahan sanoja itse kokee että hänen sanottavansa on tähdellistä. Viesti lähtee viestijän tarpeesta. Eikä kysymys todellakaan ole siitä että pitäisi tavoittaa kaikki, vain ne, joita viestijän lailla viesti koskee.

Lähdet siitä että jokaisella on sanottavaa.
tähän en usko.
Pitävää näyttöä ei ole osoitettu.
Ei ole olemassa vain yhtä ainoaa oikeaa tapaa piirtää, maalata tai muutoin esittää graafisesti.
Töitä on tehtävä, oli lahjoja tai ei. Mikäli lahjoja jollakulla on se ei ole hänen vikansa että selviää vähemmällä työllä pidemmälle ja paremmin.
Se ei tee kenestäkään huonompaa tai parempaa.

ihailen lähestymistapaasi opettajana vaikken sitä jaakaan. Erään kerran lohdutellut naisopettajaa joka koki valaistumisen että on lannistamista ja ehdollistamista opettaa lapsia että "talon voi piirtää vain näin, seinät näin, katto näin"
Moniko arkkitehti nujerrettiin?
En tiedä ymmärrätkö negaatiosta kumpuavaa ajatteluani sen enempää kuin ko opettaja kun sanoin ettei ainuttakaan.
Ne joilla on halu, visio ja tahto tekevät erilaiset talonsa paperille ja muut vielä ihailevat.
Ne muut eivät, mutta heistä löytyvät muusikot, matemaatikot ja muille  vähääkään häviämättä duunarit.

Ihan totta: kaikki osaavat piirtää jotenkin, ihan kuin laulaa, rakentaa taloja ja siivotakin. Mutta kaikki eivät osaa sitä hyvin. Niin että siitä olisi kenellekkään suorittaja mukaanluettuna iloa, hyötyä tai ylipääätään muuta kuin haittaa. Kaikkiin mainituista on toki useita eri ratkaisuja niin vääriä,  oikeita kuin siltä väliltäkin.
Mutta mikään niistä ei ole itseisarvoista.

Ja ei muiden, saati kaikkien, hyväksynnän hakemisella tai kaupallisuudella ei ole myöskään ole erillistä  arvoa.

Mutta usein ei myöskään taiteilijalla itsellään. On hyvä jos kokee että on viesti kerrottavana mutta myös pakko kertoa viesti tavoin jotka eivät ole omimpia tai viesti joka ei ole se omin, ei ole vain lannistamista, tukahduttamista ja muiden ikeen alle sortumista.
Vaan mahdollisuus oppia itsestään ja viestistään jotain mitä ei ehkä edes ole uskaltanut myöntää itselleenkään.

Itse yritän oppia piirtämään  joka päivä ja kuten kaikessa opin vain sen että on opittava lisää, että jos osaan nyt enemmän se tarkoittaa vain että vaikka osaan jotain enemmän niin tiedän että opittavaa on enemmän:metodeja, muotoja, uskallusta antaa tunteen näkyä, sävyjä, tekniikoita.

Mutta se on turhaa jos ei ole mitä sanoa.

[keijoahlqvist]

Lähdet siitä että jokaisella on sanottavaa.
tähän en usko.
Pitävää näyttöä ei ole osoitettu.

En ole tavannut elämässäni ketään jolla ei olisi asiaa.

* Pikkuvauvalla on asiaa kun kiskotaan ulos äiteestään.
* Graffititaiteilijalla on asiaa, ja laiska ajattelemaan se, joka ei osaa lukea.
* Juopolla on asiaa puskaan.
* Vanhuksella on tähdellistä asiaa mutta ääni ei kanna.

Silläkin, joka ei osaa sanoa sinun mielestäsi hyvin, on asiaa - ja oikeus sanoa. Ja kiinnostuneita lukijoita.

En minä olisi sarjisope, ellen tietäisi että kuka tahansa oppii piirtämään niin hyvin kuin haluaa.

[Curtvile]

En ole tavannut elämässäni ketään jolla ei olisi asiaa.

Minä olen, montakin.
Ja monen sarjakuviakin olen lukenut.

Monella niistä joilla on ollut sanottavaa, ollut jotain asiaa, ei silti ole ollut minun mieleistäni asiaa tai sanottavaa.
Se etten pidä merkityssisällöstä on erillinen irrallinen asia, joka ei muuta faktaa että asiaa on.
Henkilökohtainen maku on vielä asia erikseen, eikä sekään vaikuta asiaan.
Kaikilla on oikeus sanoa asiansa- - ja yllätys yllätys se merkitsee myös oikeutta sen sanottavan kyseenalaistamiseen.

Uskokaa tai älkää, minä pyrin olemaan kvaakissa ystävällinen ja kohtelias koska en näe suurta mieltä luovien ihmisten lyttäämisessä.
Toisten nautinto jostain minusta kaiken arvostelun alittavan kyvyttömyyden kriteerit täyttävästä ei varsinaisesti ole minulta pois, mutta vedän rajan sosiaalitanttamaiseen tasapäistämisajatteluun jossa kaikki pystyvät muka kaikkeen ja kaikki ovat yhtä hyviä(tai ylipäätään hyviä).

näin ei ole.

Ehkä fantasiamaailmoissa, mutta mieluummin luen fantasiamaailmoista kuin huomaan ihmisten luovan niitä itselleen elämäänsä ja uskovan niihin aidosti totuutena.


Kaikella kohteliaisuudella, kaikkea tulisi kokeilla, (mieluiten ilman pakkoa) mutta se miten esität asiasi ei kuulosta siltä että se edesauttaisi tutustumista eri tekniikoihin.
Opettajalla on vastuu ei vain tukemisesta, vaan myös siinä että kertoo miten monilla eri tavoilla ja tekniikoilla asian voi tehdä.
Tämä on on tärkeää sen oman äänen etsinnässä ja löytämisessä.

Piirtämään oppii vain piirtämällä eli kynä/liitu/sivellin/keppi/hitsipilli/digitaalikynä/spraymaalipurkki/tatuointineula tms ja soveltuva kohde.
Mutta auttaa jos joku kertoo ja näyttää mitä muun muassa sillä voi tehdä.
teorioita ja tekniikoita.
Jotta lopun voi keksiä itse.
Tietenkin ongelman voi kiertää jättämättä kertomatta että näinkin voi tehdä. Mutta tämä ei onneksi ole ovien sulkemista.
Tämä ei ole piikki Keijolle vaan yleinen havainto monista niin omista kuin tuttavien ja ystävien opettajista.

Mutta toki: turha pään hakkaaminen seinään kasvattaa luonnetta, jättää aikaa sille mikä merkitsee ja antaa meille enemmän luovaa jälkeä.

[Hazart]

Opettajalla on vastuu ei vain tukemisesta, vaan myös siinä että kertoo miten monilla eri tavoilla ja tekniikoilla asian voi tehdä...

Ehkä odotat opettajilta vähän liikoja parahin CF. Usein yksi opettaja opettaa kuitenkin vain yhden näkökulman asiaan (omansa). Jos käy tuuri, voi saada opetusta monelta eri opettajalta ja sitä myöten monesta eri näkökulmasta. Lopulta voi sitten muodostaa oman näkökulmansa; allekirjoittaa ja tyrmätä ajatuksia sieltä täältä. Harvinaiset super-hyper-huippuopet hallitsee tietty useamman näkökulman, mutta yleensä opettajat ovat... hmmm... kuten oppilaansakin - ihmisiä. Hyvä niin.

Rasittavasta (jopa työkyvyn vievästä) perfektionismista kärsivänä, em. Keijon ajatukset ja lainaukset ovat välillä aikamoista dynamiittia esteilleni. Kivet tippuu sydämeltä, kun luen asioita, joihin tajuan haluavani tarttua. Vapautuneeseen tekemiseen, jossa fokus ei ole teknisessä toteutuksessa vaan sisällössä ja sarjakuvalle olennaisemmissa elementeissä.

Emme silti ole ehkä asiasta niin eri mieltä, kun miltä näyttää. Katsomme sitä vain eri suunnista ja eri asioita painottaen.

Vielä: En olisi IKINÄ uskonut ajattelevani, kuten eilen. Ajattelin nimittäin, että loistava "realistis-tekninen" piirtämistaito saattaa olla jopa esteenä hyvän sarjakuvan tekemiselle. Sarjakuva ei ole sarja taitavia kuvituksia, vaan jotain ihan muuta.

Tämän suuntaiset ajatukset eivät tee piirustustaitoa turhaksi. Ehkä juuri päinvastoin. Asian ymmärtämällä pystyy valjastamaan käyttöön sen, minkä vajavuutta ehkä muussa tapauksessa yksinään surkuttelisi.

Öitä ystävät

[Curtvile]

... mutta yleensä opettajat ovat... hmmm... kuten oppilaansakin - ihmisiä. Hyvä niin.

...Emme silti ole ehkä asiasta niin eri mieltä, kun miltä näyttää. Katsomme sitä vain eri suunnista ja eri asioita painottaen.

Hazart, parantumaton optimisti.
Ja hyvä niin.


Tässä välissä haluan täsmentää ettei kyse ole vain "realistis-teknisestä" piirtämistaidosta. piirtämistä on monenlaista.
Joskus tuo mainittu voi olla este, joskus vaade.
Jotkut "realistis-teknisen "hallitsevista eivät osaa karrikoida, liioitella piirtää vain mielikuvituksestaan ilman referensiä.
Silloin pitää opetella.

Sarjakuva ei ole sarja taitavia kuvituksia, mutta ei myöskään sarja taitamattomia kuvituksia.
Se on kertomus, joko tosi tai sisällöltään tosi.

Ketjun nimi on "miten opit piirtämään?" sen voi tulkita joko miten opit piirtämään alunperin tai miten opit piirtämään jos et sitä ole tehnyt tai jopa miten opit piirtämään paremmin

sisältö sanelee miten jokin piirretään ei toisin päin. Kertomus ja tarina ei taiteilija.
taiteilija tekee jotain juuri sen maineen ja kunnioituksen takia, kertomus ei.

Ja en vaadi opettajilta muuta kun itseltäni:tehdä sen mitä osaa ja jos ei osaa opettaa tai jaksa tai viitsi ei kuulu opettaa.
Minä en ole vaivautunut opettelemaan aivokirurgiaa, en tee tai harrasta sitä, mutta aivokirurgilta sitä on lupa odottaa. Ja sama pätee kaikkiin opettajiin.
Tämän ammattitaidon(hassua miten se sana pomppaa esiin) vaatiminen ei ole kohtuutonta, muun suvaitseminen on.


Kiitos että kerroit mikä auttoi sinua.

[Hazart]

Niin CF. Hiihtelemme siis kuitenkin pääsääntöisesti samoilla urilla, kuten tuossa aiemmin uumoilin.
---

Piirtämään oppii varmaan tosiaan melkein kaikki, mutta mitä sen oman piirtämisensä kanssa sitten pystyy tekemään onkin vissiin toinen juttu. Siihen liittyy taitojen lisäksi motivaatiotekijöitä ja henkilökohtaisia ominaisuuksia (ja niiden puutteita). Jotenkin usko omaan tekemiseen nousee nyt päällimäisenä mieleen. Pääasia kait on, että pitää siitä mikä tekee. Ja jos pitää itse niin uskon, että moni muukin voi pitää. Ainakin ne, jotka ovat samalla aaltopituudella ja tajuaa sen sun juttus.

Omassa piirtämisharjoittelussani olen siinä vaiheessa, että melkein kaikki opukset tai nettitutoriaalit alkaa toistaa itseään ja tuntuvat jo luetuilta. Ei niin, että osaisin kaiken olennaisen vaan, että olen ehkä lukenut kaiken olennaisen piirtämisestä. Nyt alkaa varmaankin olla aika etsiä ja muovata sitä omaa ääntä.

 

[pertti jarla]

Kannattaa muistaa, että piirtämisestä ei monelle tulekaan muuta kuin ohimenevä harrastus. "Luova blokki" ja haluttomuus harjoitella saattaa tarkoittaa sitä, että piirtämisharrastus on jäämässä muiden aktiviteettien tieltä. Ei siinä sinänsä ole mitään kauhean traagista, jotkut harrastukset tulee ja menee. Kaikki oppisivat kyllä piirtämään ainakin kotitarpeiksi, mutta jotkut siirtyvät esim. viulunsoiton tai viinan pariin.