Hyvä Keijo juuri tämän osion tulkitsemme eri tavoin
Tahdot korostaa funktiota, sitä että pitää olla tähdellistä sanottavaa? No sitähän minä aina paasaan: taiteilija ei ole mikään väline joka laulaa muiden lauluja ja tekee yhtiölle tulosta vaan taiteilija välittää sitä viestiä minkä kokee tarpeelliseksi välittää.
Ja silloin, tottahan sanoja itse kokee että hänen sanottavansa on tähdellistä. Viesti lähtee viestijän tarpeesta. Eikä kysymys todellakaan ole siitä että pitäisi tavoittaa kaikki, vain ne, joita viestijän lailla viesti koskee.
Lähdet siitä että jokaisella
on sanottavaa.
tähän en usko.
Pitävää näyttöä ei ole osoitettu.
Ei ole olemassa vain yhtä ainoaa oikeaa tapaa piirtää, maalata tai muutoin esittää graafisesti.
Töitä on tehtävä, oli lahjoja tai ei. Mikäli lahjoja jollakulla on se ei ole hänen vikansa että selviää vähemmällä työllä pidemmälle ja paremmin.
Se ei tee kenestäkään huonompaa tai parempaa.
ihailen lähestymistapaasi opettajana vaikken sitä jaakaan. Erään kerran lohdutellut naisopettajaa joka koki valaistumisen että on lannistamista ja ehdollistamista opettaa lapsia että "talon voi piirtää vain näin, seinät näin, katto näin"
Moniko arkkitehti nujerrettiin?
En tiedä ymmärrätkö negaatiosta kumpuavaa ajatteluani sen enempää kuin ko opettaja kun sanoin ettei ainuttakaan.
Ne joilla on halu, visio ja tahto tekevät erilaiset talonsa paperille ja muut vielä ihailevat.
Ne muut eivät, mutta heistä löytyvät muusikot, matemaatikot ja muille vähääkään häviämättä duunarit.
Ihan totta: kaikki osaavat piirtää jotenkin, ihan kuin laulaa, rakentaa taloja ja siivotakin. Mutta kaikki eivät osaa sitä
hyvin. Niin että siitä olisi kenellekkään suorittaja mukaanluettuna iloa, hyötyä tai ylipääätään muuta kuin haittaa. Kaikkiin mainituista on toki useita eri ratkaisuja niin vääriä, oikeita kuin siltä väliltäkin.
Mutta mikään niistä ei ole itseisarvoista.
Ja ei muiden, saati kaikkien, hyväksynnän hakemisella tai kaupallisuudella ei ole myöskään ole erillistä arvoa.
Mutta usein ei myöskään taiteilijalla itsellään. On hyvä jos kokee että on viesti kerrottavana mutta myös pakko kertoa viesti tavoin jotka eivät ole omimpia tai viesti joka ei ole se omin, ei ole vain lannistamista, tukahduttamista ja muiden ikeen alle sortumista.
Vaan mahdollisuus oppia itsestään ja viestistään jotain mitä ei ehkä edes ole uskaltanut myöntää itselleenkään.
Itse yritän oppia piirtämään joka päivä ja kuten kaikessa opin vain sen että on opittava lisää, että jos osaan nyt enemmän se tarkoittaa vain että vaikka osaan jotain enemmän niin tiedän että opittavaa on enemmän:metodeja, muotoja, uskallusta antaa tunteen näkyä, sävyjä, tekniikoita.
Mutta se on turhaa jos ei ole mitä sanoa.
