Tulipa luettua Aarteita ja muistoesineitä, eli typistetty versio Fragile Things -novellikokoelmasta. Vihreiden kirjainten arvoitus (A Study in Emerald) on hykerryttävän hyvä ja ansiostakin sijoitettu heti alkuun. Tekstissä ei ole lainkaan tilaustyön makua, joskin loppuratkaisun yhteydestä olisi voinut jättää alleviivaamisen pois, kyllä tyhmempikin lukija ymmärtää, mistä on kyse. Myös Sulkemisaika (Closing Time) on hyvin kerrottu, perinteinen kauhutarina.
Näiden kahden lisäksi muut novellit menevät helppolukuisena välipalana. Kokoelman päättävä Laakson kuningas palaa Unohdettujen jumalien päähenkilöön. Unohdetuista jumalista minulla on edelleen voimakkaita mielikuvia, mutta näin jälkeenpäin henkilökuvauksesta kertoo jotain se, etten muista kyseisestä hahmosta muuta kuin minkä novelli kertaa.
Olen joskus tainnut todeta, että Gaimanilta pitäisi erikseen kieltää enkelien ja paholaisten käyttäminen. Ne muut (Other People) kestää onneksi vain muutaman sivun, mutta yksikin paholainen on nykyään liikaa. Niitä tunkee jo korvista ulos.
Helmenä pohjalla onkin sitten parikymppisenä raapustettu nippu pötköön yhdisteltyjä sanoja (Kaamean himon yön salatun talon kasvottomien orjien kielletyt morsiamet). Kirjailijoihin iskee jossain vaiheessa harhakuvitelma siitä, että pöytälaatikoiden jämät paranevat vanhetessaan. Eivät ne sitä tee. Kuten Gaiman itsekin toteaa, teksti ei kelpaisi mihinkään julkaisuohjelmaan, ellei Gaiman olisi lyönyt itseään läpi ja brändännyt itseään. Ja tämä täytemateriaali sai Locus-palkinnon vuonna 2005? Aika velikultia.
Yhteenvetona tämän voi summata niin, että kokoelma on sujuvasti kerrottuja tarinoita, jotka kiskaisee laiturinnokalla kerralla lävitse. Taso kuitenkin vaihtelee niin kovin, ettei plussalle jää kuin pahin Gaiman-fanipoju. Analogiana toimii musamaailman "yksi hitti, loput täytebiisejä". Kannattaa poimia kirjastolainana tai alekorista kesälukemistona. Täysihintaisena kartettava.
