Neil Gaiman

[tolppis]

Jotenkin luulin että tuo Neverwhere-sarja on ihan unohduksiin jäänyt ja ettei löydy helposti. Kuinka väärässä sitä voi ollakaan...

Kiinnostuneille tiedoksi että devaria on saatavilla ainakin discshop.fi, dvdpure.net ja ilmeisesti Turun Pienestä leffakaupasta(?), nopean kuklettamisen jälkeisen tuloksen perusteella. Hinta näkyisi olevan tommooset 30 ecua.

Kiitos tiedosta, Rauhala.

[Curtvile]

Neverwheren BBC versio on minusta parempi kuin itse kirja siitä sarjakuvasta puhumattakaan.
Croup, Vandermaar ja Marquis de Carabas ovat rautaa.
Fowlerin Varjomaailmana käännetty Roofworld on hieno teos.
Varauksin voi suositella Fowlerin Psychoville-teostakin.

Gaimanin töissä minua ihmetyttää se miten ihminen joka ilmiselvästi osaa kirjoittaa ja omaa mielikuvitusta on parhaiten tunnettu juuri Sandmanista.
Sandman on vain ihan liian yltiöpositiivinen fantasiapätkä.(Ei, Toivo ei voita mitään... epätoivo jyrää mennen tullen)
Books of Magic on selkeästi onnistuneempi, eheämpi kokonaisuus.
Kirjallisella puolella Coraline, Good Omens(hyviä enteitä) ja American Gods ja Anansi Boys ovat minusta onnistuneimpia.

[tolppis]

Sivulauseena : Siis Fowlerin Roofworld ON suomennettu niinkuin muistinkin!? Miksei sitä löydy ikinä mistään...? Taitaa olla aika arvostettu kirja lukijoidensa keskuudessa. Psychovilleä olen joskus aloittanut mutta jäi kuitenkin kesken, ehkä jatkan joskus.

Onkos Anansi Boysia mikään kustantamo aikonut suomentaa? Löytyykö keltään sisäpiiritietoa 

[VesaK]

Onkos Anansi Boysia mikään kustantamo aikonut suomentaa? Löytyykö keltään sisäpiiritietoa 

Tulossa on soomeksi, mutta vasta ensi vuonna.

[Toni]

Anansi Boyn suomennoksen julkaisun vanutus on kyllä yksi näitä kustannusmaailman ihmeellisyyksiä - itse suomennos kun valmistui jo yli vuosi sitten.

Neverwhere tv-sarja ei itselleni täysin aikoinaan kolissut. Aihepiiri & paikat ovat aivan mahtavia ja kutkuttavia, mutta toteutuksesta näkyy liian selkeästi, että se on kuvattu videolle noin viiden pennin budjetilla (jos sallitte hienoisen liioittelun).

[Lönkka]

Sandman on vain ihan liian yltiöpositiivinen fantasiapätkä.(Ei, Toivo ei voita mitään... epätoivo jyrää mennen tullen)
Books of Magic on selkeästi onnistuneempi, eheämpi kokonaisuus.

Tämähän ei nyt varsinaisesti ole ihme. Neljä osaa vastaan 75 osaa (+1 spessu). Ja Sandmania vielä pitkitettiin alkuperäistä suunnitelmista poiketen; hanhi ja kultamunat jne...

BoM:ssa jeesaa vielä se että kokonaisuus on läpeensä saman mestarin kuvittama.

[Jarkko Sikiö]

Hugo-palkintojen taustalla ei voi olla mitään "myöntäjien" tarkoitushakuisuutta

Vai ettei voi. Onhan sarjakuvaharrastajillakin kultaisia sääntöjään, joiden rikkojat kohtaavat kyynelten sekaisesti tuherrettujen vastalauseiden aallon.

Minä kun olen odottanut koko ajan milloin joku korvat höyryten selittäisi Gaimanin kirjailijanuran alkaneen ennen Sandmania. Taisivat ilmeiset koukut olla liian ilmeisiä. Hyvä pointti tuo Hugon myöntäminen, tosin. En ajatellutkaan että massalla voisi olla mielipiteitä tai että massaan voisi jotenkin vaikuttaa... Etenkään tekstissä, jossa puhutaan imagon muokkaamisesta.

Jaa, mitä kultaisia sääntöjä? "Sinun ei pidä väheksymän Neil Gaimanin tuotantoa". Rikotaan sitä nyt vähän lisää:

- Dave McKean kaivetaan komerosta aina kun sarjakuvakäsikirjoittajat valmistautuvat tekemään sarjakuvan sijasta vakavasti otettavaa sarjakuvataidetta.

- Kerrontateknisesti lasten logiikalla eteneviä tarinoita kirjoitetaan aina, kun omanarvontunnettaan potevat kirjailijat tahtovat tehdä korkeakulttuuria, jonka ei silti tahdota saavan korkeakulttuurin leimaa, koska korkeakulttuuri homehtuu myymättä hyllyihin.

- Marvel 1602 on mahdollisesti sarjassaan kaikkien aikojen heikoin konseptipohjainen minisarja. Ainoa poikkeava idea, päätön Tohtori Outo oli toisinto Sandmanin sivuilta sekin.

Eli enemmänkin olisi voinut kolumniin asiaa tunkea, mutta kun skrollaamista vaativat tekstit jäävät kuitenkin lukematta. Tuotannossa oli tarkoitus kohdistaa fokus siten, että se oli A) ajallisesti rajattu karkeasti vuosikymmeneen (siksi poimittiin Sandmanin lisäksi juuri Angela ja Murder Mysteries, minkä lisäksi molemmat olivat haisevan huonoja mikä oli tarkoitushakuisessa tekstissä pääasia) ja B) keskittyi lähinnä ruotimaan kirjallista tuotantoa, jonka alkukohta oli Pratchett (mestari-kisällisuhde, siksi nimenomaan tämän esitettiin tekstissä olevan ensimmäinen oikea kirjallinen tuotos, American Gods tuleekin siitä sitten palttiarallaa vuosikymmen myöhemmin).

Toivottavasti edes joku poimii tällaisia asioita ilman, että ne pitää tussilla merkitä ja selittää päälle.

Mitä Pratchettiin ja Clarkeen tulee, molempien tuotantoa kannattaa lukea selvin päin, ensimmäinen vaikuttaa pienessä hönössä nokkelalta tekstinikkarilta ja jälkimmäinen tyttöromaanien rustaajalta. Kirkkain silmin molemmat vaikuttavat juuri siltä, mitä he ovatkin.

Ja ennen kuin herneitä imaistaan liian syvälle tämän(kin) tekstin takia, niin kuvitelkaa muutaman pisteen olevan aivan pienen pieniä hymiöitä. Voitte itse valita pisteet.

[MarkZero]

Jep. Ei lisättävää Jerrymiehen lausuntoihin. Jiksille sen sijaan voi suositella jotain muuta kuin kolumnistin uraa, mikä se ura sitten olisikaan? Jos haluaa humoristisesti tai pakinan tyyliin kirjoitella asioista, pitäisi ensin tuntea käsiteltävä asia ja toiseksi omattava huumorintaju.

[Matti Karjalainen]

Jiksin kolumni olisi mielestäni kaivannut enemmän perusteluja kärkevien väitteittensä tueksi. Olisi esimerkiksi mielenkiintoista tietää, mikä tekee "Murder Mysteriesista" hävettävän huonon ja kirjallisiin lahjoihin viittaamattoman.

[tolppis]

Jiksi ei millään pahalla mutta EDELLEEN olen lähinnä sitä mieltä jutustasi että sen lähes tulkoon ainoa pointti oli provosoida. Provosoinnissa sinänsä mitään vikaa näin punk-aatteen epävirallisena ja myöhäisherännäisenä kannattajana mutta kun ottaa huomioon Gaimanin - myönnetään, ehkä hiukan yliarvostettu - asema mm. sarjakuvaporukankin keskuudessa niin jotenkin tuntui että juttusi oli aika (argh, ei millään pahalla taas  ) sanoisinko vaikka notta halpakonstisen temppuileva tekstituotos, sinänsä toimi aika hyvin koska provosointisihan onnistui, närää nousi.

[jussi mäkinen]

Tämähän ei nyt varsinaisesti ole ihme. Neljä osaa vastaan 75 osaa (+1 spessu). Ja Sandmania vielä pitkitettiin alkuperäistä suunnitelmista poiketen; hanhi ja kultamunat jne...

BoM:ssa jeesaa vielä se että kokonaisuus on läpeensä saman mestarin kuvittama.

Eikös neliosaisessa Books of Magicissa ollut myös neljä eri kuvittajaa: John Bolton, Scott Hampton, Charles Vess ja Paul Johnson.

[Jarkko Sikiö]

enemmän perusteluja

Ei tässä arvostelua kirjoitettukaan, mutta ihmetyttää kyllä tosissaan ettei Murder Mysteries kuulu niihin tarinoihin, jotka täälläkin kuitattaisiin lantakasaksi selvänä tapauksena.

Heikko perusidea ja avuton käsittely vesittävät tarinan alkuunsa. Jos tarinaan kerran kirjoitetaan enkeleitä ja paholaisia, kyllä siinä voisi olettaa, että niistä saataisiin irti edes jotain. Gaiman ei saa. Hahmot ovat vain heikon perusidean sivutuote, joten niiden edesottamuksilla ei ole lukijalle mitään merkitystä.

Lisäksi kömpelö juoni on tarttunut myös tekstiin, Murder Mysteries ei ole lainkaan Gaimanin tasoa, ellei tuota tasoa sitten vertaa Angela-minisarjaan. Murder Mysteries on kuin vanha pulla: sitä jauhaa innotta ja lopuksi tarvitaan kahvia sen alas huuhtomiseen. Tätä sitten myydään vielä kovakantisena.

Harmi, että juolahti vasta nyt mieleen, mutta olisi pitänyt lisätä tekstiin ajatus, että Gaimanin kirjailijan ura alkoi Hyvistä enteistä ja sarjakuvakäsikirjoittajan ura loppui Sandmaniin - ja kolumnin hengessä olisi voinut lisätä että kyseinen numero oli 31, mutta tässä voin kyllä myöntää, että tuli niitä hyviäkin numeroja sitten taas jossain vaiheessa sarjaa...

lähes tulkoon ainoa pointti oli provosoida.

Toki siinä härnättiin lukijaa, etenkin kun irvailun kohteena on useimpien fanittama Gaiman. Fanittamisessa kun on se puoli, että koko tuotanto kategorisesti lasketaan hyväksi, vaikka tuotannossa olisi heikkoja joukossa. Ei minustakaan Gaiman ole kategorisesti huono, mutta jos olisin kirjoittanut miehestä ylistävän tekstin, jossa olisin nostanut helmet esiin, tuloksena olisi jälleen ollut vain yhdentekevä fanipojan sepustus.

Ja on kai sitä muutkin huomanneet, että mies vaikuttaa kulkevan aina ja kaikkialla nahkatakissa ja, jos on liian kuuma, mustissa kuitenkin. Imagonhallinnalle voi naureskella miehen kotisivujen kuvagallerian poseerauskuvien kanssa. Erityisesti ne "mustekuvat" hymyilyttivät. Tietoisesti ylläpidettyä imagoa saa kyllä irviä, vaikka miehen töistä pitäisikin.

[Jööti]

Olipa ilkeä lukea tuota artikkelia, vaikken Gaimanin ystävä olekkaan. Katkeranmakuista tekstiä.

Gaiman on ihan hyvä keksimään ideoita ja ajatuksia, mutta niiden työstäminen pitemmiksi asiakokonaisuuksiksi on melko ontuvaa.

[Lönkka]

Eikös neliosaisessa Books of Magicissa ollut myös neljä eri kuvittajaa: John Bolton, Scott Hampton, Charles Vess ja Paul Johnson.

I stand corrected.
On sangen pitkä aika kun tuo on tullut luettua ja latelin ulkomuistista.

Aneivei, tekijämiehiä kaikki eli jälki on ihan toista kuin Hietamiehessä.

[Matti Karjalainen]

Gaimania voi toki arvostella ihan vapaasti, mutta kyllä perusteluja saa ja pitää kolumniin laittaa siinä missä arvosteluunkin. Muuten kirjoituksesta tulee vaan joukko peräkkäin ladeltuja ilkeyksiä tai kehuja kohteena olevan sarjakuvataiteilijan työstä, eikä niillä ole lukijan kannalta mitään painoarvoa.

"Murder Mysteries" -sarjakuvasta olen kyllä aivan eri mieltä. Se on mielestäni oikein hyvä fantasiatarina, jossa maailman luominen tarjosi toimivan viitekehyksen aidosti näppärälle murhatarinalle. Taustakertomuskin oli näppärästi kirjoitettu lopputwisteineen päivineen. En allekirjoita myöskään hahmojen mitäänsanomattomuutta, ja henkilöt ja heidän toimintansa tuntui uskottavilta vähän vaihtoehtoisemmassakin käsittelyssä. Vai kuinka enkeleitä pitäisi sitten kuvata? Kiiltokuvamaisesti? Gaimanin käsittelyssä vähän johnmiltonilaiselta haiskahtavasta Luciferistakin saatiin kiinnostavampi sivuhahmo kuin jossakin perinteisessä kauhusarjakuvassa.

Ja täsmennetään nyt vielä, etten ole mikään kiihkomielinen fanaatikko, jonka mielestä kaikki Gaimanin tekemä on silkkaa neroutta.